Pakko kertoa jollekin!!
Tarina alkaa siitä, että miulla on ollut vauvakuume jo lähes kaksi vuotta ja mies ei ole halunnut vielä lapsia. Pilleritkin lopetin jo puolitoista vuotta sitten, kumiukot käytössä sen jälkeen.
Yritin puhua miehelle, miten tärkeä asia miulle perhe ois ja aina se vaan suuttui, että painostan häntä. No viime joulua ennen viimeksi "otateltiin" asiasta ja mies lupasi keväällä palata asiaan. Yritin olla puhumatta asiasta ja antaa aikaa, vaikka arvelinkin että mies pyörtää ja siirtää aikaa..
No kevät tuli ja toukokuu ja mies ei enää halunnutkaan käyttää kumiukkoja!
Ja ovulaatio tuli ja peittoja heiluteltiin..
No sitten kipeytyivät rinnat kuten aina ennenkin menkkojen lähestyessä. Mutta arkuus ei hävinnytkään ja menkatkaan eivät alkaneet! Ihan tavallisen tuntuisia menkkakipuja oli ja oli tunne, että kohta lirahtaa, mutta mitään ei tapahtunut.
Tänään tein raskaustestin ja plussa pärähti heti ikkunaan!!!!!!!
En olisi koskaan voinut uskoa, että ensimmäisellä kerralla onnistuu! Pelkäsin lapsettomuutta ja kaikkea mahdollista..
Tätä palstaa lukeneena ajattelin, ettei raskautuminen voi olla helppoa! Olen jo 31v ja mies 32v eli "vanhojakin" jo...
Nyt vain täytyy toivoa, että kaikki menee hyvin.
Ja jos menee, tammikuun lopulla meitä on kolme!!
Tunne on sanoin kuvaamaton!
Mies ei vielä tiedä, kun läksi kalastuskisoihin aamulla. Pääsen kertomaan illalla ku tulee kotiin!
Sitä haluaisi heti kertoa kaikille, mutta pitää malttaa mielensä ainakin ensimmäiseen ultraan, jos vain onnistun...
Kärsivällisyyttä ja tsemppiä kaikille!! Paistaa se päivä risukasaankin!! Nautitaan elämästä ja toivotaan parasta!! ;o)
Tarina alkaa siitä, että miulla on ollut vauvakuume jo lähes kaksi vuotta ja mies ei ole halunnut vielä lapsia. Pilleritkin lopetin jo puolitoista vuotta sitten, kumiukot käytössä sen jälkeen.
Yritin puhua miehelle, miten tärkeä asia miulle perhe ois ja aina se vaan suuttui, että painostan häntä. No viime joulua ennen viimeksi "otateltiin" asiasta ja mies lupasi keväällä palata asiaan. Yritin olla puhumatta asiasta ja antaa aikaa, vaikka arvelinkin että mies pyörtää ja siirtää aikaa..
No kevät tuli ja toukokuu ja mies ei enää halunnutkaan käyttää kumiukkoja!
Ja ovulaatio tuli ja peittoja heiluteltiin..
No sitten kipeytyivät rinnat kuten aina ennenkin menkkojen lähestyessä. Mutta arkuus ei hävinnytkään ja menkatkaan eivät alkaneet! Ihan tavallisen tuntuisia menkkakipuja oli ja oli tunne, että kohta lirahtaa, mutta mitään ei tapahtunut.
Tänään tein raskaustestin ja plussa pärähti heti ikkunaan!!!!!!!
En olisi koskaan voinut uskoa, että ensimmäisellä kerralla onnistuu! Pelkäsin lapsettomuutta ja kaikkea mahdollista..
Tätä palstaa lukeneena ajattelin, ettei raskautuminen voi olla helppoa! Olen jo 31v ja mies 32v eli "vanhojakin" jo...
Nyt vain täytyy toivoa, että kaikki menee hyvin.
Ja jos menee, tammikuun lopulla meitä on kolme!!
Tunne on sanoin kuvaamaton!
Mies ei vielä tiedä, kun läksi kalastuskisoihin aamulla. Pääsen kertomaan illalla ku tulee kotiin!
Sitä haluaisi heti kertoa kaikille, mutta pitää malttaa mielensä ainakin ensimmäiseen ultraan, jos vain onnistun...
Kärsivällisyyttä ja tsemppiä kaikille!! Paistaa se päivä risukasaankin!! Nautitaan elämästä ja toivotaan parasta!! ;o)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onneksi olkoon! Tälläset tarinat on upeita kuullan. Teissä ei ole sitten mitään vikaa ja muutenkin on ajotukset olleet kohdallaan;) Itsellä pitäs alkaa myös menkat tänään...ja jotenki olo, että alkaakin...takana yritystä puoli vuotta....että en tiiä mikä mättää!
onnea kovasti=)tarina kuulosti hyvin tutulta kuin olisin itse sen kirjoittanut=) paitsi olemma muutaman vuoden nuorempia (24 ja 23) Itse lopetin kans pillerit aikoja sitten mutta mies ei vain halunnut vauvaa joten käytimmme kumia. nyt huhtikuussa sitten kun saimme oman talon ostettua ( minkä mies halusi ennen kuin vauva saa tulla) jätimme ehkäisyn pois. ajattelin kans että ei se vauva niin vain tule ja tuleeko ollenkaan niin hetihän se vauva sitten ilmoitti tulostaa=) tunne mahtava. Mies vain sanoi että niihän sen pitikin mennä että kun hän heittää tavarat sisään niin paluuta ei enää ole ja nii kävi kans=) vauvan olis tarkoitus syntyä tammikuun puolessa välissä=)
Ohho!! Tuohan kuulostaa uskomattomalta tarinalta!! Onnea! Olen viime aikoina alkanu pohtia tuota vauvan saamista. Ikää kun kuitenkin on itsellä 33 ja miehellä 37. Ollaan siis molemmat jo aika muumioita! ;) Ollaan tykätty mennä ja matkustaa, nauttia omasta olostamme. Vauvasta ollaan keskusteltu, että jos sitten ensi vuoden jälkeen, kun naimisiin on menty voitaisiin alkaa yrittää. Entisessä suhteessani lähes 10 vuotta sitten olin reilu puoli vuotta ilman pillereitä enkä tullut raskaaksi. Kuukautiseni ovat aina olleet epäsäännölliset. Tämä entinen kaverini sai toisen naisen myöhemmin raskaaksi, joten vika ei ainakaan hänessä ollut...eli nyt pelottaa se, että raskaaksi tuleminen ei olekaan niin helppoa enää tässä iässä. Olin tuossa jo "salaa" ilman ehkäisyä kuukauden päivät ja vaikka peittoja heiluteltiinkin mitään ei tapahtunut. Kihlattuni suuttui, kun sai tietää olevani ilman ehkäsyä ja hänen mielikseen sitten aloin taas käyttää rengasta. Tässsä vaan mietin, kun aika vierii ja asia olisi miehen mielestä ajankohtainen vasta vuoden päästä, että kannattaisiko tässä jo valmiiksi varata aika sitten suoraan tutkimuksiin. En haluaisi olla pessimistinen, mutta kun näitä vaikeita tarinoita aina kuulee ja oman tilanteeni tiedän, niin onkohan turhaa hysteriaa vai vaan järkevää astella suoraan perheneuvontaan/-tutkimuksiin - ihan vaan ajan säästämiseksi??
Eräs ystäväni kertoi, että kuukaudessa on vain n. 12h aikaa tulla raskaaksi ja koska poikasiittiöt ovat lyhyempi-ikäisiä kuin tyttösen, niin maailmamasssa on minimaalinen mahdollisuus yleensäkin saada poikavauva!! Tai samapa tuo, kunhan vauvan yleensäkin saisi...
Eli edelleenkin onnittelut kaikille niille, jotka raskaaksi onnistuvat tulemaan! :D