Olen kohta 18 v ja mulla on 12 v sisko. Siitä alkaa tulla kauhee teini, sanoo vihaavansa mua ja haukkuu mua avoimesti.
Välillä vihaan siskoani ja tuntuu toivottomalta. Vaikka se on pelkkä kakara, sen sanat loukkaa mua.
Se osaa osua arkoihin paikkoihin. Kuulostaa varmaan naurettavalta, mutta hän saa minut tuntemaan arvottomuutta. Se on aina ollut vahvaluontoisempi kuin minä. Oma vikani, mitäs oon tämmönen nössö =`(
Välillä vihaan siskoani ja tuntuu toivottomalta. Vaikka se on pelkkä kakara, sen sanat loukkaa mua.
Se osaa osua arkoihin paikkoihin. Kuulostaa varmaan naurettavalta, mutta hän saa minut tuntemaan arvottomuutta. Se on aina ollut vahvaluontoisempi kuin minä. Oma vikani, mitäs oon tämmönen nössö =`(
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se on semmosta se teini-ikä joillakin =( Ikävää, että hän loukkaa sua. Ootko kertonu hänelle kuinka paljon hänen sanansa satuttavat? Kannattais vaan sanoa hänelle suoraan, että loukkaa. Tuskin hän sitä sillä lopettaa, mut laittaa ainakin ajattelemaan. Kerro samalla, kuinka paljon hänestä välität.
Luulen, että hän haukkuu sua, koska on kateellinen sulle, koska haluaisi jo olla aikuinen. Ehkä häntä ahdistaa ja hän on epävarma, ja siksi purkaa tunteitaan sinuun. Sinä olet jo sen ajan kokenut ja nyt aikuisuuden kynnyksellä. Eikä kuulosta yhtään naurettavalta. Se on hirveää, jos tuttu ja rakas ihminen muuttuu ihan toiseksi ja loukkaa tahallaan.
Teineillä on valitettavasti usein tapana purkaa epävarmuuttaan ja kiukkuaan hormonimyllerryksessä juuri läheisiin ihmisiin, kuten just sisaruksiin ja vanhempiin. Onneks teini-ikä loppuu kuitenkin joskus. Älä välitä siskosi sanoista, vaikka se voi vaikeaa ollakin. Hän ei tarkoita niillä mitään ja luultavasti katuukin myöhemmin sanomaansa, mutta ei tietenkään voi sitä myöntää =) Koita jaksaa!
Kiitos lohduttavista sanoistasi! Tuli heti parempi mieli :) Oikeassa olet, kyllähän tuo vaihe menee ohi jossain vaiheessa.
Mulla on taipumusta välillä vajota epätoivoon joistain pienistäkin asioista.
Eiköhän se tästä.
murrosiässä haukuin vanhempiani lakkaamatta! sisaruksia ei ole (kotona enää), joten purin kaiken heihin. saatoin ihan ilman mitään syytä räjähtää heille ja haukkua sellaisilla sanoilla etten edes kehtaa sanoa! melkein 2 vuotta sitä kesti.. äitini kesti kiukutteluni, mutta isä ei. hän ei voinut ymmärtää miksi olin sellainen, kun vanhempi sisarukseni ei ollut. nykyään olen todella hyvissä väleissä äitini kanssa, mutta isä.. niin.. kyllä hävettää, onneksi se on ohi :(enkä mitään sanomaani tarkoittanut, yleensä saatoin suoraan räjähdyksen jälkeen juosta huoneeseeni itkemään, koska en pystynyt lopettamaan huutamista..)