Vihkiminen, ei juhlaa

ja päätätte (toivottavasti) mikä teille ja läheisillenne on tärkeää. Eli ihan voitte tehdä niin tai näin.

Miehen veli meni maistraatissa naimisiin, niin että paikalla oli vain tuttavapariskunta todistajina. Juhlia ei järjestetty.

Miehen äiti oli vähän pahoillaan, ettei edes vanhempia oltu kutsuttu, ei vihkitilaisuuteen, eikä myöhemmin edes kahville. Pikkuisen pettymystä oli siis ilmassa, vaikka hän toisaalta olikin sitä mieltä, että tottahan hääpari sai tehdä kuten parhaaksi koki.

Ehkä miehesikin ajattelee tässä enemmän sukulaisten tunteita. Kyllähän teidänkin sukulaisten keskuudessa varmasti haluttaisiin jakaa teidän suuri päivä ja iloita kanssanne.

Mutta loppujen lopuksi te tietenkin päätätte ja muiden on siihen tyytyminen.

Moi!
Mekin menemme mieheni kanssa naimisiin heinäkuussa. Emme järjestä juhlia ja kerrommekin asiasta vasta vihkimisen jälkeen. Tehkää tekin vaan rohkeasti omat päätökset asiasta!

Mekin menimme "salaa" vihille maistraatissa. Oli ihana päivä kaksistaan! Ei stressiä juhlista, vaan vihkiminen sekä rento lounas kahdenkesken.

Nyt monta kuukautta jälkikäteen paljastimme avioitumisen lähimmille. Yllätys se useimmille oli ja minua ihmetyttää miksi. Aikuisia ihmisiä, vuosia yhdessä ja yhteinen kotikin: ei tarvetta hössöttää! Mihin siinä muita ihmisiä tarvitaan? Kahden kauppa se on. :)