Olen lapseton 28-vuotias nainen ja miehelläni on 11-vuotias tytär. Olemme seurustelleet mieheni kanssa pian kolme vuotta. Siinä taustat.. ja sitten itse ongelmaan.. Eli, mieheni lapsi käy meillä joka toinen viikonloppu. Hän on mukava lapsi/nuori, mutta käy henkisesti aika raskaaksi kun hän haluaa viettää kaiken ajan aina samassa tilassa meidän kanssa. Hänellä on oma huone, mutta ei halua kuulemma olla siellä koska ei viihdy yksin. Hän viettää aikaansa paljon netissä, mutta kannettavan täytyy olla aina siellä missä mekin olemme. Hänellä on kavereita joiden luona käydä, mutta ei tee sitäkään. En tarkoita että hän ei koskaan saisi olla kanssamme, mutta toivoisin häneltä vähän itsenäisyyttä ja oman huoneenkin käyttöä, samoin mieheni.
Miten muissa uusperheissä, viettävätkö tuollaiset 10 vee etälapset aikansa KOKOAJAN kanssanne?
Ja jos viettävät, miten suhtaudutte siihen?
Miten muissa uusperheissä, viettävätkö tuollaiset 10 vee etälapset aikansa KOKOAJAN kanssanne?
Ja jos viettävät, miten suhtaudutte siihen?
Vastaukset 26
Vanhimmat
mutta mieheni 4 vuotias roikkuu isässään kokoajan kun kotiimme tulee..eli esim.kun isänsä menee vessaan, huutelee poika heti"missä isä on?"Samoin tapahtuu jos isänsä käy parvekkeella/tai suihkussa.Poika ei osaa olla yhtää ns. yksin,tai näiden muiden lasten kanssa.
En tiedä miten häntä kotonaan hyysätään?Tai jättääkö äitinsä yksin?Olen monta kertaa selittänyt sen missä isänsä milloinkin on,ja ettei hänellä ole mitään hätää.Poika vaan ei osaa olla, jollei kokoajan kiehnää isänsä kyljessä.
Voihan se olla mustasukkaisuuttakin?Turvattomuutta?Hänen vanhempansa erosivat, kun lapsi oli 2 vuotias,joten eipä hän muista ns. ehjän perheen elämää.Äitinsä otti heti heidän erottua uuden miehen kotiinsa..joten,millä kaikella sitten onkaan merkitystä?
Itsellä 11 vuotias tyttö,ja hän viettää paljon aikaansa omien askareidensa/tai kavereidensa kanssa,(esim. piirtelee,tai kirjoittaa kirjeitä,lukee).Toki hakeutuu ajoittain seuraamme,mutta harvemmin makuuhuoneeseemme tulee.
eri asia kuin vieraaseen paikkaan tuotu nelivuotias, jolta se mainitsemasi "turva" puuttuu.
Makuuhuoneella ei ole mitään eriävää merkitystä nelivuotiaalle, eikä pidä ollakaan.
Onnea vaan uusioperheellenne, kun et edes tuon vertaa tajua vaikka äiti olet itsekkin. (en siis ihmettele, miksi sinulla on uusioperhe)
Anteeksi en ymmärrä mikä sinä olet arvostelemaan minua,olitko kenties se lapseton ap.??
Meidän uusperheessämme on yhteensä 7 lasta,ja kaikki eri ikäisiä..joten jotain se minäkin lapsista tiedän.
Uusi paikka se aikoinaan on ollut tytöllekin,kun olemme uusperheemme muodostaneet,siitä on siis vuosi jolloin tyttäreni oli 10vuotias!
Se että olemme uusperhe,se asia ei ole tänä päivänä mikään uusi ja outo asia..joten mitä sitä moittimaan.
Ihmettelen sinun tapaasi arvostella toisia..ei taida mennä elämäsi kovinkaan hyvin.Sääli.
Tai etälapsen suhde isäänsä riittämätön. Saavatko he tehdä juttujaan kaksin ilman Sinun läsnäoloasi?
Etälapsellahan on vain ne muutamat tapaamiset verraten ydinperheen lapsiin, yksin, nurkassakos nekin pitäisi viettää?
Kun sulla ei ole omia lapsia et voi ymmärtää lapsia ja heidän vanhempia. Kun ei ole lapsista kokemusta on turha valittaa ja leikkiä viisasta ja kaiki tietävää. Yleensähän juuri lapsettomat valittavat eniten, kun eivät tiedä lapsista mitään.
muuten itsekin oletettavasti ollut joskus elämäsi aikana lapseton, vai kuinka? Tietääkseni kukaan ei ole vielä äidiksi syntynyt.
Eikä kaikkea voi heti tietää. On parempi varmaan kuitenkin kysyä mieltä askarruttavista asioista kokeneemmilta, kuin hautoa niitä sisällään? Esittikö ap muka kaikkitietävää. Miksi ihmeessä hän olisi esittänyt kysymyksiä, jos näin olisi?
neuvoja täältä kysyä, anna heille se mahdollisuus ja lakkaa kritisoimasta
terveisin uusäiti
Sinänsä kyllä aika mielenkiintoista, että vaikka lapsi on vain muutaman päivän kuussa isänsä kanssa, isän uudella puolisolla tuntuu olevan varsin vakava läheisriippuvaisuus. Ainakin kirjoituksestasi päätellen sinä olet koko ajan lapsen isän kanssa samassa huoneessa.
Ihan tosi, kyllä 28-vuotiaan naisen pitäisi mielestäni osata antaa tilaa lapselle edes muutaman päivän kuukaudessa.
Mitäpä jos sinä menisit yksinäsi makuuhuoneeseenne kun muut touhuavat muuta.
oma tai vieras lapsi, niin 24/7 riippuminen on tosi rasittavaa. Ei ihan normaalilta tuo penska kuulosta.
että pitävät kauheana uhkana, jos miehen lapset tulevat kerran kuussa isää katsomaan. Ja silloin kun lapset tulee uudet naiset olettaa, ettälapset ovat muualla eikä isän lähellä. Miksi silloin ylipäätään tullaan isä luo, ellei olla isän seurassa?
Uusnaiset ne vasta läheisriippuvaisia ovat, kun eivät osaa olla ilman miestä ja haukkuvat lapset! Katkerana sitä ollaan mustasukkasia vaikka pakastekalkkunalle!
Lapsi näkee isäänsä muutaman päivän kuukaudessa. Pitäisikö hänen olla se aika yksin omassa huoneessaan?
Mielestäni tämän isän uuden puolison vaatimukset ovat aika kohtuuttomia. Kyse ei todellakaan ole aikuisesta naisesta.
ja haukkua ns "uusnaisia"?? ihmiset ovat erilaisia, niin uudet puolisot kuin ex puolisotkin. ja kaikki pohjimmiltaan varmasti ihan hyviä ihmisiä.. sinun kirjoituksesi se vasta katkeralta kuulostikin!!
-itsekin etäisän puoliso-
olen kanssasi pariton! = )
Lapsella on tässä tapauksessa oikeuksia enemmän kuin ns. aikuisella naisella!
Kuulostaa todella läheisriippuvaiselta "aikuiselta", voi lapsi rukkaa!!!!
mitäpä sitä lapsista ymmärtääkään jollei heillä niitä itsellä ole.
Ei pelkkä ikä tee kenestäkään "aikuista"tai vastuuntuntoista.
Ihmettelen miksi tuo ap. haluaa riistää ne vähät isän ja lapsen tapaamiset, tai estää lasta olemasta isänsä kanssa kaksin??
Eihän se etälapsi tule tapaamaan isänsä seurustelukumppania vaan isäänsä.
Ja kyllä,olen itsekin eronnut,uusperheellinen,on omia lapsia sekä puolison lapsia,ja etälapsikin..joten kokemusta on,eikä meillä ainakaan ole probleemaa kun etälapsi luoksemme tulee.
Hän saa olla ja viettää aikaansa isänsä kanssa kuinka paljon haluaa,kiva vain että lapsi haluaa minutkin usein leikkeihinsä mukaan.
mutta lapsettoman on vaikeampi sulattaa sitä että hän ei olekaan se tärkein silloin kun oma lapsi tulee visiitille.
Ei tietenkään kaikkien lapsettomien,eikä kaikkien uusperheellisten..mutta totta se on että vasta sitten kun on itse äiti,ja on omakohtaista kokemusta,ymmärtää tietyt asiat paremmin.
Lapsi käy siis melko harvoin, ja homma menee meilläkin niin, että lapsi on vieressä koko ajan. Onhan se rasittavaa, kun on kahden aikuisen elämänrytmiin tottunut, mutta toisaalta olen yrittänyt ajatella asiaa lapsen kannalta: hän käy meillä niin vähän, että on vavltavasti kerrottavaa, tehtävää ja toimitettavaa, että koko aika pitää käyttää hyödyksi.
Isänsä käy yhä nukuttamassa lapsen ja aamulla tämä loikkaa yhä meidän väliimme sänkyyn, vaikka alkaa olla jo teini. Muutenkin jököttää jomman kumman sylissä aina silloin tällöin, kerää kai hellyysakut täyteen täällä ollessaan. Eipä se haittaa, yritän järjestää aina paljon yhteistä puuhaa ja keskittää huomioni häneen.
Kun ei ole noita lapsenhoitorutiineja, nämä keikat imevät kyllä voimat, mutta ajattelen, että se on tenavan parhaaksi. Varmasti on mukava tuntea olevansa tervetullut myös meille.
Kohta alkaa se todellinen murkkuikä ja luulenpa, ettei sitten enää paljon sylissä istuskella. Nyyh! ;)
poikkeuksellisen fiksu ihminen,joka ajattelee puolisonsa lapsesta aikuisen tavoin?
Totta se on että lapset kasvavat vauhdilla,ja pian sitä jää kaipaamaan aikaa jolloin lapsi oli pieni..mutta ajan myötä niitä yhteisiä muistojakin syntyy,ja tietyllä lailla se "jaksaminenkin"helpottuu:)
Pitänee muistaa että ne murkkuikäisetkin on oikeesti vielä aikas "pieniä"ja kaipaavat ohjausta monessakin asiassa.
Miehelläni on tytär 14v. ja yhä edelleen häntä pitää patistaa "liikkeelle".Hän vain tuntuu viihtyvän niin hyvin meidän kanssa.
Hänellä on myös tällä meidän kotipaikkakunnalla vanhoja lapsuuden aikaisia kavereita,mutta aika vähän hän heidän kanssaan on enää tekemisissä.
Hän kulkee edelleen myös meidän matkassa esim kyläreissuilla ja lomamatkoilla, mikä on minusta ihan mukavaa.
Olen monesti sanonut miehelleni että nautitaan nyt tästä koko perheenä olemisesta, kun se vääjäämättä muutaman vuoden päästä loppuu, tytön lähtiessä opiskelemaan ja käynnit sitä myöten luonnollisesti vähentyvät.
meillä hieman samanlainen tilanne.miehellä kolme lasta 3v 5v 7v.
Lapset kokoajan roikkuvat isässään,aivan raivostuttavaa!
Heti jos iskä menee vessaa on sille asiaa ja roikutaan ovessa.Jos iskä menee tupakalle terassille on sille saatava sanoa jotain,jos hakee postia on kauhea hätä missä iskä on.jopa ruokapöydässä tarvitsisi päästä iskän syliin ja jopa syödä iskän lautaselta.
Meillä ei tämä onnistu.
Vessarauha on annettava,ruokarauha on annettava,aikuiset saavat tehdä asioitaan ilman että lapset kiljuu välissä ja on iholla kokoajan.
Vaikka kyse onkin ns.etälapsista ei setarkoita että he saisivat meillä,MINUN ja MIEHENI kodissa hillua mitenpäin vaan.
Lapsille annetaan aikuisten laatu aikaa,kukin saa omaa aikaa iskän kanssa mutta tietty raja pitää olla.
Nyt joku viisas varmasti vinkuu etten voi olla näin itsekäs, olen kamala jnejne.
Mutta minä sanelen säännöt omassa kodissani ja jo tuollaisista pienistä asioista koostuu lasten tapakasvatus (vessaan ei mennä toisen siellä ollessa,toisen lautaselta ei ronkita=pöytätapoja yms)
Ja juu,mulla on myös omia lapsia =)
Hyvää kevättä alkuperäiselle ja voimia =)
mistäköhän tuollainen käytös voisi johtua? kuulostaa nimittäin vähän omituiselta... kurin puutetta?
en oikein ymmärrä ongelmaa. meilläkin vierailee ns etälapsi 6v, valitettavan harvakseltaan. tähän asti minä olen yleensä ollut se joka viettää lapsen kanssa enemmän aikaa, kun mies on tietokoneella, pelailee yms. yritän niin kovasti saada näistä vierailuista erityisesti lapsen ja isän yhteisiä hetkiä, ja itselleni tulee niin kamala olo jos mies pistää lapsen katsomaan muumeja ja pelailee itse jotain turhaa tietokonepeliä... älkää nyt ymmärtäkö väärin, teemme paljon kaikkea mukavaa yhdessä, käymme leikkikentällä, leikimme ja piirtelemme yms. mutta kun lapsi käy meillä vain päivän tai kaksi muutaman kuun välein, häiritsee jopa puolen tunnin pelailu, kun senkin ajan voisi käyttää yhteisestä ajasta nauttimiseen! jatämän ikäinen tyttö kun kaipaa aikuisen läheisyyttä. itse nautin joka hetkestä hänen kanssaan, mutta varsinkin oman isän läheisyys on tärkeää..
eri asia ehkä 11v kanssa, mutta jos tekin harvoin näette, niin antakaa nyt ihmeessä aikaa tyttärelle jos hän niin tahtoo!! :) muutaman vuoden päästä hän on ehkä jo niin itsenäistynyt ja kiireinen ettei enää paljoa vierailekkaan..
itse mietin että miten miehen lapsi suhtautuu, kun mietitään hänelle pikkusisaruksien tekoa.. :) mutta ehkä näitä ei nyt kannata murehtia. tyttö on kuitenkin fiksu ja meillä on hyvät välit.
tsemppiä vain sinne. kaksi päivää joka toinen viikko ei kuitenkaan ole mahdottomia pyydetty, eihän?
Meidän tytär 11 vee vierailee isänsä luona n. 1 kerta/ 2kk 1-2 päivää ja siinäkin ajassa on nyksälle jo puolet liikaa. Tytön pitää väkisin olla ulkona pari tuntia että nyksä saa olla miehen kanssa kahden. Nimenomaan siis ei ulkoilun vuoksi vaan em syystä.
Eikä tämä ole tarua vaan ex-mieheltä varmistettu asia.
Eipä tarvitse ihmetellä miksei likkaa paljon kiinnosta visiitit.
pihalle, että saa olla naisensa kanssa!!! Ei tuo ole enää isän toimintaa. Minä en edes lastani laskisi tuollasten huithapeleiden luokse. Mikset laita sitä naista kuriin itse???
kyllä se pahin vika tuossa tapauksessa taitaa olla isässä, sillä hänhän sallii tuon kaiken? Ja on kuitenkin hänen lapsestaan kyse, joten hänhän sen päätöksen siinä tekee. Kyllä tuollaisessa tapauksessa pitäisi nimenomaan saada se lapsen isä ensin tajuamaan, ettei tuollainen käytös ole tosiaankaan oikein. Ja hänen pitäisi tehdä se myös kumppanilleen selväksi. Eikö sitä paria tuntia kahdestaan voisi viettää sitten, kun lapsi/lapset ovat menneet jo nukkumaan...
Se vielä puuttuisi että eksä alkaisi laittaa nyksää kuriin! Siksi puhuinkin luuserimiehestä koska hänenhän lapsensa ja eukkonsa siinä on kyseessä.
No, tämä tilanne korjaantuu sillä kun tyttö ei halua mennä sinne enää. Minä en halua asiaan puuttua, omapa on isän vahinko.
Mutta tiedoksenne vaan, tämmöisiä miehiä tuntuu olevan paljon.