...Miksi Siitä On Niin Vaikea Päästää Irti?
Kärsitään ja Kitkutellaan ja ollaan Mukamas!
(UlkoKuori)?
Muille Näyteään, Aikun Meillä Menee Hyvin, MIKSI?
Kärsitään ja Kitkutellaan ja ollaan Mukamas!
(UlkoKuori)?
Muille Näyteään, Aikun Meillä Menee Hyvin, MIKSI?
Vastaukset 32
Vanhimmat
"Muille näytetään...."
Siinä nyt ainakin yksi vastaus.
...eihän me Muille eletä?
koska vastaat omaan kysymykseesi.
Enkä minäkään. Mutta on siellä kuules paljon niitä, joille taloudellinen tilanne, lapset yms. määrittää pysymisen huonossakin suhteessa.
Mietippäs sellaista kotirouvaa, joka on ollut 15v. poissa töistä ja siitä pitäis sitten lähteä omilleen...Ei taida monelta onnistua.
...odottikin jotain tuollaista, vastaa kysymykseen, ei se minua Koske..heh;)
...Riippuu...Tahdosta ja Halusta ja Uskaltamisesta:)
nykyisin olla toistepäin. Erotaan heti pienen vastoinkäymisen tullessa.
...että "Nuoremmat" tekee noin, "Vanhemmat" sinnittelee?
toimi, jos sen kannan ottaa.
Täällähän saisi erota noin viiden vuoden välein..eikun kolmen.
Rakkaus kestää kuulemma tuhat päivää...
...kanta tulee, ettei Rakasta:(/( (ottaa sen kannan)
Rakkaus Kestää niin kauan, kuin Rakastaa ja SAA VastaRakkautta=D
Rakastaa voi vielä...Jossainkin...=)
anteeksi antamista, ja anteeksi saamista, ja pitkä parisuhde kompromissien summa.
...Pitäisi, mutta jos ei, ja vaan teeskennellään?
Vuodesta vuoteen (ehkä säälistäkin?)....Toisen on Päästävä Pois, Jos Haluaa...ilman Syytöksiä (taas...Muilta)ja Vapauttaa itsensä. ennekuin ON lian Myöhäistä=()
melkoista, mutta taitaa olla jokkaisella omat syynsä pysyä kuitenkin yksissä, joko taloudelliset, tai muuten vaan ei jakseta irtautua, - tai sitten ei uskalleta alkaa ns. puhtaalta pöydältä; ollaan vain tavan vuoksi yhessä.
Joku taas pitää kiinni lupauksistaan, ja tahtoo..:)
Joka toinen päivä luvataan muutosta, pyydellään anteeksi, tuodaan kukkiakin ja tunnustetaan rakkautta ja joka toinen päivä syytellään, uhkaillaan, pilkataan -epäillään että jossain on toinen- aiheetta kaikki - kontrolloidaan joka liikettä jne ja koetetaan provosoida toisia syyllisiksi johonkin, josta voisi loukkaantua ja tuntea itsensä marttyyriksi.
Ja aluksi hän oli niin mukava (viisi vuotta) ja muuten kaikkien kaveri.
ihan kaikkea tarvitse sietää, ei noin sairaan kanssa voi elää; jokainen määrittää kai sen viimeisen pisaran..
Ei ollut tarkoitus yleistää, eikä moralisoida kenenkään eroja. Kaikkia sanomisiaan kun ei täällä voi tietää kuinka pahasti se koskettaa toista ihmistä..olen pahoillani.
Siinä tulee olemaan taas jollekulle yksinäiselle hyvä puoliso ja uusi mahdollisuus. Mukavakin, aluksi. Muutaman vuoden. Viihtyy kotona. Ottajia varmasti löytyy.
Monihan valittaa, kun ei tuoda kukkia eikä puhuta rakkaudesta.
Minulle riitäisi tavallinen elämä ilman kukkia ja tunnustuksia.
perus tavis, kuin makeileva cikolo, niin se on.
Varmasti terveellä maalaisjärellä varustetun naisenpuolen hälytyskellot alkavat soimaan, kun esim. kukkapuskia alkaa tulemaan harva se viikko :)
...voi Panna Toimimaan, Jos Tod.Haluaa, Kumpikin=)
Välillä voi olla Väärinkäsityksiä toisesn, puheista, teoista , olemuksesta, liikkeistä, kaikesta Tavallisesta ja Arkisesta. Ymmärtää väärin (vaikka kehon) sanoman!
Naisethan ON Tunnetusti niiiin Vaikeita...höh..
...ilman OmanTunnonSyytöksiä...
kerran on paapi sanonut aamenensa tai rauhantuomari napauttanut nuijalla vahvennuksen ja kahleet on isketty sormien pohojaan, niin vaikia siitä on sinnitellä irti jos molemmat ei niin taho ja on noita yhteisiä kaksijalkaisia pöytän äärellä istumassa ja vaatimassa uhteistä laatuaikaa.
samaa kuin tuossa lukiessani mietin, eli monenmoista "kertynyttä" vastuuta.
Älä luovuta liian helposti..........
Ensimmäistä avioliittoa jaksoin viimeiset
kymmenen vuotta vain lasten takia.
Lopulta se päättyi siihen, että rakastuin.
Toinen avioliitto meni myttyyn kun ei
meidän "uusioperhemalli" toiminut,
täysi kaaos joka sai onnellisen lopun,
avioeron.
Kumpikin ero tuli tutuille yllätyksenä
eikä meillä ollut mitään kulisseja, en
tarvitse sellaisia.
rakastumiseen niin kuin moni muukin joskus minäkin mikä sen ihanampaa kun ensi huuma mutta loppupeleissä ystävyys kumppanuus onnellisuus samoista pienistä asioista hyväksyvyys molempien edellisistä liitoista syntyneistä lapsista täytyy osata rakentaa kaikille sopiva uusi erillainen porukka ja me kaikki vanhetaan ja arvot muuttuu ja niillä arvoilla ei ole mitään tekemistä kirjoitettujen kanssa.
Usko ja toivo ja rakkaus. Sitä uskoo ja toivoo kaikesta huolimatta aina uuteen päivään ja uuden päivän tuomaan muutokseen. Välillähän on kuitenkin niitä hyviäkin päiviä. Jossakin vaiheessa rakkaus muuttuu epätoivoksi, uskon ja toivon kamppaillessa "totuutta vastaan". Ensin menee usko, toivoa vielä on jäljellä, "jos sittenkin". Viimein tulee päivä, jolloin toivokin on menetetty. Sitten ei enää ole mitään jäljellä..Tässä kohtaan moni jää elämään sisäisesti tyhjään avioliittoon, syyn ollessa jokin mikä pitää liittoa kiinni, olkoon se sitten mikä hyvänsä. Joku lähtee ja rakentaa pohjalta uuden elämän itselleen, samoin tekee kumppani. Kumpikin "malli" on raskas taival.
Surun läpi on vaikeata näyttää ulkopuoliselle muuta, on parempi "näyttää" että menisi hyvin. Sekin saattaa olla niin, ettei yksinkertaisesti jaksa kertoa ulkopuolisille miksi menee huonosti. Jokainen suojelee itseään tavalla ja toisella.
...olen Ravistanut jonkun irti "väärästä suhteesta":)
Sain myös kiitokset:)
suhteessa (ei yhteistä omaisuutta) on roikkumisen osasyynä joskus tarve olla aina oikeassa ja syyttää toista.
Elämä on jatkuvaa ylä- ja alamäkeä, jota seksi nostaa ja luottamus/kunnioituspula laskee.
Riitely ja kiukuttelu liimaavat kumppaneita, kunnes jompi kumpi ymmärtää tilanteen turhuuden, saa "rauhan" ja luovuttaa pelin paremman huomisen toivossa.
Ei vain myönnetä itselle omaa riittämättömyyttä ja suhteen olematonta tulevaisuutta.
sitten olla suhteen joka toimii tänään yhden miehen kans juttelin kassalla hänen suhteestaan vaimoonsa löysin siitä samoja ns ongelmia mitä minulla on omassa suhteessani mutta jotka me oman mieheni kanssa ollaan saatu toimiin ilman kiukuttelua ja välillä menee hyvin tarviiks aina mennäkkään.
on aina sattumien summa. Oliko ennen toimivia parisuhteita enemmän, silloin kun roolijako miehen ja naisen kesken oli selvä: mies kävi töissä, vaimo hoiti lapset ja kotityöt? Naiset olivat tyytyväisempiä ja nöyrempiä, kun ei ollut tietoa paremmasta. Ihan kuin Neukkulan asukkaatkin aikanaan.
parisuhde onkin miesten työn tekoa naisten kotona oloa ja lasten hoitoa sekö naiset nöyriksi ja tyytyväisiksi tekee eikös se kuitenkin tee molemmat tyytyväisiksi kun ollaan toistemme parhaat ystävät ja osataan pitää kivaa keskenämme muuallakin kun petissä eikä kummankaan tarvi olla nöyriä missään suhteessa kyllä se sieltä löytyy se ikuinen parisuhde eikä sieltä roolijaoista enää näillä vuosituhansilla.
...vai oliko se vain kulissia? Nykyisin naiset eivät enää ole samalla tavalla taloudellisesti riippuvaisia miehistä kuin ennen. (Paitsi niissä tapauksissa, joissa hankitaan mies, lapsi ja sitten ero). Tasa-arvoistumisen myötä parisuhteiden kestävyys on heikentynyt. Ja se on hyvä asia. Olen aina ollut vapaan rakkauden kannattaja.
...se meni aikanaan....:()
...vielä mieleen pelko, että jos jätät mut, niin sinut paha perii:(
Ja jos minä en sinua saa, ei saa ketään toinenkaan:(