Yksin aikaa paljon viettävänä olen alkanut miettiä yhteisöllisyyttä.
Tuntuu, etten kuulu mihinkään yhteisöön. Rakastan kyllä perhettäni, mutta asun kaukana heistä, joten en voi olla paljon tekemisissä heidän kanssaan.
Ystäviä ei ole, sellaisia joita voisi säännöllisesti tavata. Asuvat kaikki kaukana.
Työyhteisökään ei ulotu työpaikan ulkopuolelle, vaikka mukavia ihmisiä siellä onkin.
Tunnetteko te kuuluvanne johonkin yhteisöön?
Tuntuu, etten kuulu mihinkään yhteisöön. Rakastan kyllä perhettäni, mutta asun kaukana heistä, joten en voi olla paljon tekemisissä heidän kanssaan.
Ystäviä ei ole, sellaisia joita voisi säännöllisesti tavata. Asuvat kaikki kaukana.
Työyhteisökään ei ulotu työpaikan ulkopuolelle, vaikka mukavia ihmisiä siellä onkin.
Tunnetteko te kuuluvanne johonkin yhteisöön?
Vastaukset 8
Vanhimmat
eli kuulun ihan samaan kuin sinä=). Niin on kuin minun suustani..
Älyllisessä ja tunne-elämän tyhjiössä elävät Ry
;)
Ei asiat nyt aivan niin huonosti ole. Joku sentään rakastaa minua, mutta sekään ei aina kanna kun on yksinäinen olo. Kun kaipaa elämää ympärille.
eihän asiat huonosti ole. Olen vain muuttanut pois kauas kavereista ja suvusta..työ-yhteisö on töissä..siinähän se sitten olikin.
Mikään pakko ei ollut lähteä, siinä tilanteessani se vain tuntui hyvältä ratkaisulta.
Nyt olen alkanut tosissaan miettiä, pitäisikö palata takaisin, tai ainakin muuttaa lähemmäs. On jotenkin huono omatunto ja syyllinen olo, kun lähdin. Sisarusten lapset kasvavat, kohta en enää tunne heitä. Äiti vanhenee, tulee vaivoja ja sairauksia.
Vaikka kokemukset täällä ovat olleet kokemisen arvoisia, en haluaisi erakoitua täysin. En toisaalta halua uusia ystäviä "riesaksi", olen sen verran kummallinen, etten jaksa pitää yllä suhteita keinotekoisesti, ja sielunkumppaneita tulee erittäin harvoin vastaan - sellaisia joiden kanssa oikeasti viihdyn.
Hankala tapaus :)
Miksi sinä muutit pois, jos saan kysyä? Oletko katunut?
aina kaksi puolta. Muutin rakkauden perään:). Eli puolison luokse..siksi kaikki jäi toisn vain 113 km päähän..ja laiskuuttani..kaikki kaverisuhteet kuivui kasaan..no jäi yksi ystävä joka kanssa olemme yhteydessä..onkin paras ystävättäreni..vanhemmat noh toinen kuoli vähän ennen muuttoani ja toinen tossa muutama vuosi sitten..silloin jäi myös se jokaviikoinen "kotiseudulla" käyminenkin..kävin aina äitiä katsomassa..ystäviä olen aina ollut huono hankkimaan..olen ujo vaikkei sitä jostain käsittämättömästä syystä kukaan enää usko=)
Olenko katunut..joskus..alussa oli vaikeeta..stadista pikkukylään..ei voinut perheriidan jälkeen edes vetää päätään täyteen ku ei täällä ...tanan tuppukylässä ollut ravintolat auki:)..eli lähinnä huonoina hetkinä katunut..kai sitä ihminen aina jotain katuu joskus..takaisin ei kuulemma ole menoa..bestis sanoi..ei susta oo enää stadiin.taitaa olla kyllä oikeassa..
Miksi sinä muutit? Miksi on huono omatunto? Kyllä minä ainakin pidän yhteyttä siskoni lapsiin..ja no mulla on kuiteskin sen verran lyhyt matka..et aina pääsee käymään..
Karille ajautunutta pitkää suhdetta. Emme saaneet lasta, ja rakastuin toiseen. Mutta emme me ole vielä saaneet toisiamme.
Tällä matkalla on ollut paljon pettymyksiä. Paluu saattaisi merkitä yhteisen tulevaisuuden menetystä, hän kun asuu aivan toisella suunalla.
Ei nämä helppoja juttuja ole. Toivottavasti joskus kun katson elämääni taaksepäin, muistelen vaikeita aikoja hymyssä suin.
Ainakin olen oppinut, etten ehkä olekaan sellainen ihminen millaiseksi itseäni luulin.
En kuulu, en tunne kuuluvani enkä halua kuulua :D Viihdyn varsin mainiosti yksin ja joskus se on jopa elinehto jos meinaa hengissä selvitä :)
linkit sivulla=)..yksin on kyllä hyvä..toisaalta joskus olis kiva kuulua johonkin..