Mulla oli koira (rotua en mainitse), mutta itse maksoin ko. koirasta 1000€ kaikki tarvikkeet päälle. Olin avoliitossa silloin kun koiran hommasin, meillä meni avoliitto poikki ja jäin yksin koiran kanssa. Kyseessä on iso koira.
Aloin tapailemaan erästä miestä,joka oli erittäin allerginen koirille, mutta ei sanonut asiaa minulle, vasta kuin siinä vaiheessa kun alettiin suunnittelemaan yhteisasumista.
En juuri koskaan pitänyt koiraa yksin kotona, vaan vein sen aina "hoitoon" kaverilleni. Koska en raatsinut jättää sitä yksin kotiin. Oli kyse sitten koulupäivästä tai työpäivästä tai vaikka siitä, että lähdin baariin muutamaksi tunniksi.
Sovimme kaverini kanssa, että koira on siellä nyt alustavasti hoidossa hieman pidemmän aikaa, että saan selvitettyä tilanteeni poikakaverini kanssa. Koira oli siis mun luona ja välillä kaverini luona. Ensin ajattelin, että myyn koiran muualle ja otan rahat. Mutta sydämeni ei antanut periksi, etten ehkä koskaan enää näkisi koiraa. Ja kysyin kaveriltani, voisiko hän mahdollisesti ottaa koirani ILMAISEKSI. Tehtiin luovutuskirjat ja kaikki ok. Näen koiraa edelleen ja käyn senkanssa lenkillä ja ostan sille ruokaa ja tavaroita/leluja. Nyt kasvattaja oli saanut tietää asiasta ja oli raivostunut aivan suunnattomasti tilanteesta. Ja oli kieltänyt, ettei koira saa tulla luokseni, tai olla mun kanssa missään tekemisissä. Ja, että jos joskus tulevaisuudessa haaveilen koirasta, siitä pitäisi informoida sille, että hän sitten pitäisi huolen, etten saa koiraa. Nyt kysynkin, missä kohtaa tein totaalisen väärin??
- Koiraa ei ole lyöty/potkittu/hakattu tms.
- Sitä ei myöskään ole pidetty yksin kotona
- Sillä on aina ruokaa kupissa ja vettä
- Säännölliset lenkit 3x päivässä
- Nukkuu samassa sängyssä, samalla tyynyllä kaverini kanssa
- saa juosta vapaana ja nauttia koiran elämästä
- Tiedän, että koira sai hyvän kodin! Ja voin vannoa, että sitä ei pahoinpidellä siellä
- En ottanut minkäänlaista rahaa, vaan annoin koiran rakkaudesta ilmaiseksi, sillä tiedolla, että pystyn sitä edelleen näkemään ja viettämään senkanssa aikaa. Jos en pysty elämään samassa talossa, niin ainakin pystyn olla sen lähellä.
Ihmetyttää vaan kasvattajan käytös...
Hän itse ei kysynyt koiran voinnista noin 2- 1½ vuoteen mitään. Ihmettelen vain...
Aloin tapailemaan erästä miestä,joka oli erittäin allerginen koirille, mutta ei sanonut asiaa minulle, vasta kuin siinä vaiheessa kun alettiin suunnittelemaan yhteisasumista.
En juuri koskaan pitänyt koiraa yksin kotona, vaan vein sen aina "hoitoon" kaverilleni. Koska en raatsinut jättää sitä yksin kotiin. Oli kyse sitten koulupäivästä tai työpäivästä tai vaikka siitä, että lähdin baariin muutamaksi tunniksi.
Sovimme kaverini kanssa, että koira on siellä nyt alustavasti hoidossa hieman pidemmän aikaa, että saan selvitettyä tilanteeni poikakaverini kanssa. Koira oli siis mun luona ja välillä kaverini luona. Ensin ajattelin, että myyn koiran muualle ja otan rahat. Mutta sydämeni ei antanut periksi, etten ehkä koskaan enää näkisi koiraa. Ja kysyin kaveriltani, voisiko hän mahdollisesti ottaa koirani ILMAISEKSI. Tehtiin luovutuskirjat ja kaikki ok. Näen koiraa edelleen ja käyn senkanssa lenkillä ja ostan sille ruokaa ja tavaroita/leluja. Nyt kasvattaja oli saanut tietää asiasta ja oli raivostunut aivan suunnattomasti tilanteesta. Ja oli kieltänyt, ettei koira saa tulla luokseni, tai olla mun kanssa missään tekemisissä. Ja, että jos joskus tulevaisuudessa haaveilen koirasta, siitä pitäisi informoida sille, että hän sitten pitäisi huolen, etten saa koiraa. Nyt kysynkin, missä kohtaa tein totaalisen väärin??
- Koiraa ei ole lyöty/potkittu/hakattu tms.
- Sitä ei myöskään ole pidetty yksin kotona
- Sillä on aina ruokaa kupissa ja vettä
- Säännölliset lenkit 3x päivässä
- Nukkuu samassa sängyssä, samalla tyynyllä kaverini kanssa
- saa juosta vapaana ja nauttia koiran elämästä
- Tiedän, että koira sai hyvän kodin! Ja voin vannoa, että sitä ei pahoinpidellä siellä
- En ottanut minkäänlaista rahaa, vaan annoin koiran rakkaudesta ilmaiseksi, sillä tiedolla, että pystyn sitä edelleen näkemään ja viettämään senkanssa aikaa. Jos en pysty elämään samassa talossa, niin ainakin pystyn olla sen lähellä.
Ihmetyttää vaan kasvattajan käytös...
Hän itse ei kysynyt koiran voinnista noin 2- 1½ vuoteen mitään. Ihmettelen vain...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tiedän, että mun olisi pitänyt kertoa kasvattajalle asiasta, mutta en ajatellut sen olevan niin tärkeä, kun ei hänkään ottanut minuun minkäänlaista yhteyttä. Ja kun kuitenkin edelleen näen koiraa ja tiedän sen olevan hyvässä kunnossa.
hyvin asiat ja turha syyllistää itseäsi että asiat meni näin allergian vuoksi. :(
Kasvattajalle olisi ollut tietenkin hyvä mainita uusi omistaja mikäli kauppaehdoissa näin oli varsinkin jos kyseessä oli etuosto-oikeus joka varmistaa ettei kasvatit kulkeudu huonoille omistajille ja kiertoon eli sikäli koirasi kasvattaja on ollut tunnollinen vaikkei hänestä muuten ole kuulunutkaan..mutta ellei kauppasopimuksessa näin ollut niin asia ei hänelle kuulu.
Hienoa kuitenkin että olet saanut koirallesi hyvän kodin ja sehän tässä loppukädessä on se tärkein vai mitä ..
Ehkä kasvattajasi ei täysin luota sinuun eikä ehkä usko syitä, miksi koirasta olet luopunut. Jos luovarissa on ollut kohta, missä sanotaan, ettei koiraa saa myydä, antaa pois tai lopettaa ilman kasvattajan lupaa, hän on varmasti takertunut tähän. Syy siihen, miksei hän luota, voi johtua vain siitä ettet kertonut hänelle aikeistasi. Hän ehkä pitää sitä tietoisena salailuna ja siksi olettaa sinun salaavan jotain muutakin. Harmillista. Mutta ei kasvattaja voi estää sinua tuosta syystä hankkimasta joskus toista koiraa. Nyt asia harmittaa, mutta aika tekee tehtävänsä ja tämäkin jupakka saa oikeat mittasuhteet.
luin tarinan koiran uudesta kodista ja mahtavasta ystävästä joka on valmis hoitamaan toisen koiraa niin ettei koiran tarvitse olla yksin kotona mielestäni teit oikein antaessasi koiran ilmaiseksi pois ja saat kuitenkin nähdä ja tavata lemmikiä mielestäni upea ratkaisu .kasvattajan käytös on joskus yllättävä on kokemuksia kun on noita koiria ollut useita mutta se on vain sanoja eivät siis tee haavaa eli haukkuva koira ei pure vai mitä luulet ratkaisu hyvä ja varmasti koiran parhaaksi pidetään ihmisen parhaasta ystävästä hyvää huolta niin ne antaa meille kaikkensa loppuunasti.kahden koiran omistaja...
Ainoa missä toimit väärin, oli ilmoittamatta jättäminen. Kohteliasta olis ollut ilmoittaa kasvattajalle varsinkin, jos kauppakirjassa on sopimus ilmoitusvelvollisuudesta ja etuosto-oikeudesta.Tuskin kasvattaja siitä kuitenkaan mitään oikeusjuttua nostaa ja ilman käräjäoikeuden päätöstä koiraa ei hänelle luovuteta.
Elä ota itseesi ja sure moista asiaa. Olet maksanut koiran ja koira on sinun omaisuuttasi ja saat tehdä sen kanssa ihan mitä haluat.
Kasvattajalla ei ole mitään oikeutta asettaa ehtoja sinulle.Ei puuttua siihen, käykö koira luonasi, lenkitätkö sitä, hoidatko ja ulkoilutatko. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta ilmoittaa kenellekään, hankitko joskus uuden koiran. Edellyttäen tietenkin, että koiraa hoidetaan hyvin. Ja sittenkin kasvattaja voi laittaa eläinsuojeluihmiset asialle, itse hän ei voi asettaa mitään ehtoja.
Et tehnyt mitään väärää. Koira oli sinun ja sitä koskevat päätökset kuuluivat yksin sinulle. Osalla kasvattajista on ikävä tapa käyttäytyä kuin heillä olisi valtaa päättää toisen omistuksessa olevasta koirasta. Kun kerran kasvattajaa ei ollut kiinnostanut koirasi elämä tähänkään saakka, ei sinulla ollut mitään syytä edes kohteliaisuudesta kertoa omistajanvaihdoksesta hänelle.
on etuosto oikeus koiraan niin se on vain SUOSITUS, sillä ei ole lain voimaa... Anna kasvattajan riehua, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Pääasia että koiralla on hyvät oltavat!
Nämä etuosto-oikeudet ja muut rajoitukset päteviä silloin mikäli niistä on yhteistuumin sovittu etukäteen, niin että ostaja tietää niistä mennessään hakemaan, plus niistä on täytynyt saada hinnanalennusta. Tämä rajoitus täytyy lukea kirjallisesti myyntisopimuksessa, ja siinä täytyy myös lukea hinnanalaennuksen summa se ja se johtuvan tästä rajoituksesta.
Muuten sellainen ei päde.
On tietysti normaaleissa olosuhteissa usein (ei aina) soveliainta ja fiksuinta/tarkoituksenmukaisinta ilmoittaa kasvattajalle mikäli ei itse voikaan koiraa pitää jos se on ollut alunperin tarkoitus ja mikäli ei kykene tai osaa itse etsiä sille uutta kotia, mutta ei siihen mitään pakkoa ole kuin siinä tapauksessa, että olette sopineet myyntisopparissa etuosto-oikeudesta ja sinä olet saanut asian vuoksi alennusta, mikä on todettu sopparissa kirjallisesti.
Esim sijoitukseen annettua ja liisausoikeuskoiraksi myytyä ei saa mennä antamaan edelleen ilman kasvattajan lupaa niin että koiran kasvattajan oikeus jalostusoikeuskäyttöön vaarantuu, muuten jokainen päättää koiriensa myymisistä itse.
Kasvattaja ei omista myymäänsä koiraa josta on rahan saanut. Koiria myy hän itsekin, ei se täysin itse omistamansa rajoituksettoman koiran myyminen kenestäkään mitään rikollista tai syntistä millään tavalla tee, mikäli edellisessa kappaleessa mainittu asia muistetaan ottaa huomioon.
Kasvattaja ei voi mitenkään määritellä sitä mitä sinä kaverisin kanssa teet. Hän ei ole mikään diktaattori.
Sikäli on oikein hyvä ilmoitella jossain vaiheessa aina mikäli kasvattajan kasvatin koti vaihtuu, jotta hän pystyy pysyttäytymään halutessaan yhteydessä kasvattien omistajien kanssa, seuraamaan terveydentilaa ja vastaavia asioita. Mutta mikäli kasvattaja ei ole itse kiinnostunut eikä vastaa yhteydenpitoyrityksiin, minusta on omituista vaatia sitä toiseltakaan osapuolelta.