Hiljaa hiivin ajatuksiini.
Kysymättä lupaa.
Menin kurkistamaan.
Ikävässäni itkin.
Pyörähdin ympäri.
Lähdin.
Menin tutulle harjulle.
Tutun hongan juurelle.
Kohotin katseeni korkeuksiin.
Ja ajatuksiin.
Miksi olisin onneton.
Ikävissäni tunteeton.
Kun maa huokuu hyvyyttä.
Metsä lohdutuksen kyyneltä.
Pyyhkii.
Kun kerron ikävää.
Yössä.
Ja on pimeää.
Metsäkyyhky vain kurnuttaa.
Tule luo.
Minulla oli vain Sinut mielessä.
Kun öisessä metsässä olin kävelemässä.
Kysymättä lupaa.
Menin kurkistamaan.
Ikävässäni itkin.
Pyörähdin ympäri.
Lähdin.
Menin tutulle harjulle.
Tutun hongan juurelle.
Kohotin katseeni korkeuksiin.
Ja ajatuksiin.
Miksi olisin onneton.
Ikävissäni tunteeton.
Kun maa huokuu hyvyyttä.
Metsä lohdutuksen kyyneltä.
Pyyhkii.
Kun kerron ikävää.
Yössä.
Ja on pimeää.
Metsäkyyhky vain kurnuttaa.
Tule luo.
Minulla oli vain Sinut mielessä.
Kun öisessä metsässä olin kävelemässä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
kauniisti jälleen kerran kirjoitit.Runosi on täynnä hienoa tunnetta sitä sydämen aitoa rakkautta.Sydämelliset kiitokset ja sydämessäs tiedät että pidin runostasi vaikka sanoinkin pieniä sanoja!*halii*
Runo oli yön ikävä.
Oikeasti.
Ihan oikeasit kävin metsässä.
Saman hongan juurella.
Samaa honkaa suutelin .
Ja kuiskasin.
Oi rakkaani.
Tule luo.
Kuulihan tuo.
Kun viestin laitanut oli.
Vaan nukuin jo:)
Hymyä päivääsi,,,,,,,
Metsän voimaa antavat energiat, niin hyvää tekevät,
täyttää, kun vain osaa pyytää ja pyytämättäkin,, :)
Ihanan metsäntuoksuinen runosi Gitta!
Mukvaa alkavaa viik. sinne *Muru vilkuttaa* :)
Tulin just järvestä....
Kiitos kun kurkistit,,,.
Meen tönkimään multaa.
minäkin oli siellä kanssas, olin ihan hiljaa, ja kuinka saimme voimaa taas, jaksaaksemme siihen, kun pääsemme rakkaan syliin,,
kaipuu on suunnaton gitta,,
kyynelin luin ja nöyrä kiits kun sain taas kanssas kappaleen matkaa kulkea honkien huminassa,, :)
aivan upea runos gitta, pidin tosi paljon,,,
tirpun lemepä siiven hipaisu**
Nyt meen ulos takas.
Multaamaan sormeni.
:)
Sinä olet tämä runo, sielullasi ja sydämellä.
' minulla oli vain Sinut '
Kuinka haikeaa ja kaunista kerrontaa.
Se oili siinä.
Paljas minä.
Kiitos
Tuonne heränneeseen lehtoon vie ja
sielä keromme syvimmät tunteemme.
Noille tutille metsänpuille ,
tuulelle sen siiville vietäväks-rakkaallemme.
Oii Sinullekki metsäkyyhky
"Tule luo
Minulla oli vain Sinut mielessä,
kun öisessä metsässä olin kävelemässä".
Tunnetta polttavaa runos polveilee, kiitos
hyvää kesää ..Liisa
Tutun hongan kyljessä
kirjoitettu runosi....
Niin se syntyy.
Pienikin ajatus.
Kiitos