Shokissa olen,naapurini kuoli silmieni eteen.Siinä hän makasi,tytär ihmetteli vieressä,avovaimo taaempana.Minulla mielessä joskus 80luvulta opitut elvytys taidot.Sydän oli jo ehtinyt pysähtyä,siinä sitten jotain yksin yritin,kun muista ei ollut mitään apua,mutta en jaksanut edes Lääkintämiesten tuloon asti.
Nyt olo ihan hirveä ja itse syyttely painaa päälle,Lääkintämiehet kyllä lohduttivat,että tein minkä pystyin ja tottahan se on.
Joskus jokainen meistä voi joutua tilanteeseen jossa elvytys taidot ovat tarpeen,se voi jopa säästää jonkun hengen!
Nyt olo ihan hirveä ja itse syyttely painaa päälle,Lääkintämiehet kyllä lohduttivat,että tein minkä pystyin ja tottahan se on.
Joskus jokainen meistä voi joutua tilanteeseen jossa elvytys taidot ovat tarpeen,se voi jopa säästää jonkun hengen!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kova paikka joutua kertomaasi tilanteeseen yllättäen. Ei ihme että tunnet olevasi shokissa, sillä harvempi tuohon tilanteeseen monikaan joutuu. Sinä toimit parhaasi mukaan äläkä syyttele itseäsi, niinkuin lääkintämiehetkin sinua lohduttivat. Tottakai tapausta kertaa mielessään ja hyvä sitä onkin purkaa puhumalla. Sillä tavalla se järkytys vähitellen lauhtuu ja vaimenee. Naapurisi aika oli lähteä ja todennäköisesti kukaan muukaan ei olisi häntä pelastanut.
Olen 70 omaisilleni olen sanonut ei minua saa elvyttaa,olen hoidellut potilaita jotka elvyttamisen johdosta makasivat sangyssa kuin kasvit,hengittivat vain, mutta eivat pystyneet edes syomaan itse,eivat tunteneet omaisiaan,kannattaako tallainen elama?
olen tehnyt hoitotestamentin.
Ei elvytystä eikä muutakaan hoitoa.
Silloin kun tyttäreni tytär kuoli,Hänet oli elvytetty,15min.oli sydän ollut pysähdyksissä,jos hän olisi vielä jäänyt eloon, niin todella olisi "vihannes"ollut.
Se oli kamalaa katsottavaa se viikko minkä Hän eli
sen elvytyksen jälkeen.
Olen käynyt ensiapu kurssit,vaan en tiedä osaisinko
enää mitenkään auttaa.Kai sitä pakon edessä pystyisi johonkin.
elvyttää. Olen joutunut monta kertaa elvyttämään ja ensiapua antamaan.
Älä syyttele itseäsi1 Teit parhaasi. Haleja sinulle
En virallisesti osaa, mutta jotain puhallusta tai muuta yrittäisin, jos pitäisi.
En kuitenkaan ole varma jos oksennukselle haisevaa deekua - en ole ihan satarosenttisen humaani - antaakohan jumala anteeksi - kait minä sittenkin elvyttäisin... sitäkin ...
jos tositarve tulisi, ongelmia olisi muistaa ja jaksaa.
Viime jouluna viimeksi kertailin ns. pikku-Annen (40€) kanssa.
Sanovat, ettei ajatonta kuolemaa olekaan. Siihen aikaan ja lopullisuuteen haluaisimme vaikuttaa, edes hetkiä antaa lisää, mutta aina se ei onnistu.
Oli tärkeää, että sinä teit jotain, ajattelisin, että myös heille, jotka katsoivat. Useinhan jälkeenpäin tulee paineita siitä, ettei edes yritetty.
Kiitos sinulle, teit mitä voit, muu oli isoimmissa käsissä.
En tiedä osaanko, mutta olen joutunut yrittämään.
Löysin mieheni kuolleena ja yritin kaikkeni siihen asti, kun ambulanssimiehet tulivat, mutta ei onnistuttu.
Se minua lohdutti, kun miehet sanoivat, että onneksi on onnistunut, hän olisi saattanut olla vihannes.
Ehkä parempi näin? Ehkä ei ?
Pojan pikkutyttö 5v oli luonani. Laitoin hänelle mehua lasiin ja pari jääkuutiota, sellaisia pyöreitä vähän lituskaisia muodoltaan. Hän joi mehua pillillä keittiön pöydän äärellä ja minä tiskasin astioita lähettyvillä. Yht'äkkiä kuulin kakistelua. Tytöllä ei henki kulkenut. Jotain on kurkussa nyt. Sieppasin tytön syliini ja laitoin kädet hänen ympärilleen takakautta ja vetäisin voimakkaasti. Jääpala kolahti lattialle. Oli se karmea tilanne. Entä jos olisin ollut toisessa huoneessa.Olin ollut tyhmä laittaessani ne jääpalat mehuun, tietysti lapsi kaivoi sen mehusta suuhunsa.