Kysyisin neuvoja seuraavaan tilanteeseen (vaikka en tiedä, kannattaako se täällä :-)):
Myimme entisen asuntomme jokin aika sitten ja olemme katselleet kaikessa rauhassa isompia asuntoja vuokra-asunnosta käsin. Nyt olemme kiinnostuneet eräästä nykyisen vuokra-asuntomme lähettyvillä sijaitsevasta noin 20 vuotta vanhasta paritaloasunnosta. Alue (ei pääkaupunkiseudulla) miellyttää meitä ja toisen työpaikka on hyvin lähellä.
Asunnon sijainti ja ikä huomioon ottaen asunnon hinta on ehkä jonkin verran alempi kuin seudulla keskimäärin, mutta eivät toisaalta muutkaan kämpät ole kovin nopeasti menneet kaupaksi. Tämä on ollut noin kuukauden myynnissä, hinta on hieman päälle 150 000 euroa. Asunto on hyvässä kunnossa, mm. keittiö ja kylpyhuone remontoitu lähivuosina. Siinä on tosin muutamia seikkoja, jotka eivät ole aivan parhaita mahdollisia toteutuksia mielestämme, mutta ainahan jotain toivomisen varaa on, vaikka olisi uusikin kämppä.
Kasvava perheemme vaatii lisää tilaa jossain vaiheessa, mutta ei välttämättä vielä ihan heti. Katsomamme asunto miellyttää meitä, mutta emme ole mitenkään pakkomielteenomaisesti ihastuneet siihen (toivottavasti). Sovimme äsken toisen näytön ajankohdasta ja otamme siihen mukaan erään asuntoasioista enemmän tietävän tuttavamme.
Nyt pitäisi pohtia strategiaa, miten edetä mahdollisessa tarjoustilanteessa, jos tuttavammekin pitää asuntoa järkevänä ostoksena. Olisiko esim. 15 000 euron pudotus hintapyyntöön järkevästi mitoitettu, varsinkin jos yksilöimme tarjoukseen tarkasti syyt, joiden vuoksi emme halua maksaa enempää?
Tämän sekopääpalstan lukeminen on vaikuttanut minuun henkilökohtaisesti vähintäänkin kahdella eri tavalla. Toisaalta ennustelen itsekin, että jonkinasteinen taantuma on kohta tulossa. Toisaalta taas vaikuttaa siltä, että inflaatio on kiihtymässä ja kyllähän se vaikuttaa vuokriinkin jollain aikavälillä.
Rahatilanteemme on sellainen, että lainaa ei tarvitsisi ottaa aivan mielettömästi (noin puolet asunnon hinnasta), toisaalta harmittaisi tietysti kovasti jos parin vuoden päästä vastaavantasoisen kämpän saisi esim. 30 000 euroa halvemmalla, mikä ei mielestäni ole aivan mahdotonta, mutta ei tietysti mitenkään varmaakaan. Nykyisen asunnon vuokra on suunnilleen sama kuin katsomamme asunnon korkokustannukset verovähennyksineen (koko hinnasta laskettuna), toisaalta tilaa olisi "omassa" jonkin verran enemmän (plus sauna) ja kuntokin aavistuksen parempi.
Toivoisin tähän kerrankin järkeviä kommentteja, löytyykö sellaisia palstalaisilta?
Myimme entisen asuntomme jokin aika sitten ja olemme katselleet kaikessa rauhassa isompia asuntoja vuokra-asunnosta käsin. Nyt olemme kiinnostuneet eräästä nykyisen vuokra-asuntomme lähettyvillä sijaitsevasta noin 20 vuotta vanhasta paritaloasunnosta. Alue (ei pääkaupunkiseudulla) miellyttää meitä ja toisen työpaikka on hyvin lähellä.
Asunnon sijainti ja ikä huomioon ottaen asunnon hinta on ehkä jonkin verran alempi kuin seudulla keskimäärin, mutta eivät toisaalta muutkaan kämpät ole kovin nopeasti menneet kaupaksi. Tämä on ollut noin kuukauden myynnissä, hinta on hieman päälle 150 000 euroa. Asunto on hyvässä kunnossa, mm. keittiö ja kylpyhuone remontoitu lähivuosina. Siinä on tosin muutamia seikkoja, jotka eivät ole aivan parhaita mahdollisia toteutuksia mielestämme, mutta ainahan jotain toivomisen varaa on, vaikka olisi uusikin kämppä.
Kasvava perheemme vaatii lisää tilaa jossain vaiheessa, mutta ei välttämättä vielä ihan heti. Katsomamme asunto miellyttää meitä, mutta emme ole mitenkään pakkomielteenomaisesti ihastuneet siihen (toivottavasti). Sovimme äsken toisen näytön ajankohdasta ja otamme siihen mukaan erään asuntoasioista enemmän tietävän tuttavamme.
Nyt pitäisi pohtia strategiaa, miten edetä mahdollisessa tarjoustilanteessa, jos tuttavammekin pitää asuntoa järkevänä ostoksena. Olisiko esim. 15 000 euron pudotus hintapyyntöön järkevästi mitoitettu, varsinkin jos yksilöimme tarjoukseen tarkasti syyt, joiden vuoksi emme halua maksaa enempää?
Tämän sekopääpalstan lukeminen on vaikuttanut minuun henkilökohtaisesti vähintäänkin kahdella eri tavalla. Toisaalta ennustelen itsekin, että jonkinasteinen taantuma on kohta tulossa. Toisaalta taas vaikuttaa siltä, että inflaatio on kiihtymässä ja kyllähän se vaikuttaa vuokriinkin jollain aikavälillä.
Rahatilanteemme on sellainen, että lainaa ei tarvitsisi ottaa aivan mielettömästi (noin puolet asunnon hinnasta), toisaalta harmittaisi tietysti kovasti jos parin vuoden päästä vastaavantasoisen kämpän saisi esim. 30 000 euroa halvemmalla, mikä ei mielestäni ole aivan mahdotonta, mutta ei tietysti mitenkään varmaakaan. Nykyisen asunnon vuokra on suunnilleen sama kuin katsomamme asunnon korkokustannukset verovähennyksineen (koko hinnasta laskettuna), toisaalta tilaa olisi "omassa" jonkin verran enemmän (plus sauna) ja kuntokin aavistuksen parempi.
Toivoisin tähän kerrankin järkeviä kommentteja, löytyykö sellaisia palstalaisilta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
1. Älä koskaan osta paritalosta osaketta. Sulla on siinä 50% äänivalta, ja jos naapuriksi sattuu mulkku, olet helisemässä sen kanssa.
2. Voit ihan hyvin koettaa vähän isompaa tinkimistä, esim. 30 000 euroa. Sitten tulet vastaan kun tarjouskilpa alkaa. Välittäjillä on muuten sitten AINA joku toinenkin, joka on tarjonnut vielä enemmän ;). Kyse on kovasta hermopelistä.
Kieltämättä on tullut pohdittua sitä, että vaikka asunto olisi kunnossa tarkemman tutustumisen jälkeenkin, niin pitäisikö sittenkin odottaa esim. heinäkuun loppuun asti ja katsoa, alkaako myyjiltä hermo pettää.
Jos kesäaikaan kauppa hiljenee ja heillä on jonkinmoinen pakko myydä, saattaa hintapyyntö helposti tulla alas muutamalla tonnilla, jolloin olisi tietysti vielä helpompi iskeä tarjous pöytään. Esim. kymppitonni on vieläkin iso raha, vaikka eipä siltä nykyisin juuri näytäkään asuntokaupoilla.
Kuten sanoin, meidän ei ole mikään pakko saada juuri tuota asuntoa, mutta ei se varmasti kaikkein huonoin mahdollinen ostoskaan olisi.
Paritalon puolikasta on erittäin vaikeea saada kaupaksi, ellei kyseessä ole useamman asunnon yhtiö.
elikkäs siis enemmän kuin pyydetään.semmoistahan se muuleilla nykyään on.tarjotaan reilusti enemmän kuin pyydetään että vain saataisiin se oma neukkukuutijo.tsemppiä ja voimia mittelöön kuka saa paskan.
Tämä oli ilmeisesti sitten palstan yleistaso huomioiden varsin asiallinen...
Jos haluat kovasti asunnon, niin ostat sen. Tarjoa 130 tuhatta, ja katso miten myyjä reagoi. Saat varmasti vastatarjouksen ja päädytte puolitiehen. Olihan asunto jo halvempi kuin muut alueella, niinhän totesit.
Jos saat tietää, onko myyjä jo ostanut seuraavan, niin silloin voit yrittää odotustaktiikkaa. Pyynti putoaa vähän, mutta vastaavasti voi tinkata vähemmän. Hinnan pudottaminen tuo myös muita kiinnostuneita ostajia.
Toisin kuin väitetään heinäkuu ei ole huono kauppakuukausi. Vain renkaanpotkijat ovat pois kuvioista.
Tätä palstaa ei pidä uskoa mitä tulee rommaukseen. Palstan lukijakunta koostuu pääosin melko varattomista ihmisistä, lottokansalaisista, joiden asunnonhankinta perustuu epätoivoon.
Suomella menee hyvin, on töitä ja ulkomaankauppa käy. Asuntojen hintataso eurooppalaisittain kohtuullinen.
Ihmisiä on peloteltu muiden maiden asuntojen hinnoilla, mutta kuten nähty, USAn asiat eivät ole vaikuttaneet täällä mitenkään.
Kauppa on toki hiljentynyt vuodesta 2006, mutta on selvä, että nollakoroilla ei lainaa voinut loputttomasti saada. Nyt viisi prosenttia tuntuu hurjalta, vaikka se ei ole korko eikä mikään. Kyse on psykologiasta. Kun korko tuosta vähän nousee ja putoaa takaisin alle viiden, niin ihmiset juoksevat kirkuen pankkiin, kun saa lainaa niin halvalla.
Hinnat eivät hyvissä asunnoissa laske parin seuraavan vuoden aikana. Nyt on vakaan hintatason aika. Halvalla voit saada nyt niiltä, jotka ovat varomattomasti menneet ostamaan liian kalliin asunnon ennen kuin vanha on myyty.
Lähivuosina pudotusta on vanhoissa lähiökämpissä niiden kovien peruskorjauskulujen vuoksi.