Moikka! Minulla on tyhmä kysymys liittyen yhteenmuuttoon ja raha-asioihin. Toivoisin kumminkin asiallisia vastauksia. Tilanne liittyy omaan elämääni, olen parikymppinen nainen. Kuten ehkä huomaa, en asioista vielä paljoakaan tiedä, enkä olekaan muuttamassa miehen kanssa yhteen vielä vuosiin, enkä ennen kuin otan asioista selvää, mutta ajattelin nyt kysellä myös täältä neuvoja.
Ajatellaan, että on seurusteleva pari, joka elää kaukosuhteessa. Miehellä vakituinen työ ja hän on ostamassa omaa asuntoa sieltä paikkakunnalta missä itse asuu. Naisella vielä opiskelu kesken eri paikkakunnalla, eikä hän vielä ainakaan muutamaan vuoteen olisi muuttamassa tänne seurustelukumppaninsa paikkakunnalle. Toisin sanoen, yhteenmuutto ei olisi mahdollinen vielä muutamaan vuoteen.
Mies ottaisi asuntolainaa ja ostaisi asunnon itselleen, laina ja asunto siis olisi ihan vain hänen nimissään. Mitä jos nainen sitten muutaman vuoden päästä muuttaisi tähän miehen asuntoon, miten siitä eteenpäin hoidettaisiin nämä asuntolainat ja asuntoon liittyvät raha-asiat?
Ajatellaan, että on seurusteleva pari, joka elää kaukosuhteessa. Miehellä vakituinen työ ja hän on ostamassa omaa asuntoa sieltä paikkakunnalta missä itse asuu. Naisella vielä opiskelu kesken eri paikkakunnalla, eikä hän vielä ainakaan muutamaan vuoteen olisi muuttamassa tänne seurustelukumppaninsa paikkakunnalle. Toisin sanoen, yhteenmuutto ei olisi mahdollinen vielä muutamaan vuoteen.
Mies ottaisi asuntolainaa ja ostaisi asunnon itselleen, laina ja asunto siis olisi ihan vain hänen nimissään. Mitä jos nainen sitten muutaman vuoden päästä muuttaisi tähän miehen asuntoon, miten siitä eteenpäin hoidettaisiin nämä asuntolainat ja asuntoon liittyvät raha-asiat?
Vastaukset 12
Vanhimmat
ennen muuttoa niin saat oikeuden puoleen miehesi omaisuuteen maksoit sitten lainaa tai et. Turha ressata etukäteen. Anna miehen maksaa.
Omaisuus jaetaan vasta erossa...
no sehän riippuu ihan siitä että miten sovitte keskenänne. jos et mitään asunnosta maksa (eli et osta osan asunnosta mieheltä) niin et myöskään mitään siitä omista. vastikkeen varmaan kuitenkin maksaisitte puoliksi.
Hmm... Kukahan tämä jutun nainen ja mies mahtaakaan olla.... ;)
Lainahan on aina henkilökohtaista, eli vaikka miehen luonna asuisi ketä, niin hän on vastuussa omasta lainastaan ja hänen kuuluu maksaa myös asumisen kulut.
Tietysti jos lyö hynttyyt yhteen, niin olisi ihan kohtuullista maksaa yhdessä yhteisen kodin juoksevia menoja.
Mutta muista että, jos ette ole naimisissa, niin kumpikin pitää erossa oman omaisuutensa. Tiedän monta tapausta missä mies on maksanut asuntolainan ja nainen yhtiövastikkeen ja kaikki muut asumiskulut. Erossa nainen on saanut lähteä asunnosta tyhjin käsin, koska hänen rahoillaan ei ole hankittu mitään mitä voisi ottaa mukaansa.
Mielestäni olisi kohtuullista että mies maksaa lainansa ja muut juoksevat asumiskulut maksetaan puoliksi.
Naimisiin menemällä tilanne helpottuu, koska erossa omaisuus pannaan puoliski, joten sillä ei ole niin väliä että mihin kenenkin rahat on yhdessä asuessa käytetty.
> Naimisiin menemällä tilanne helpottuu, koska erossa omaisuus pannaan puoliski, joten sillä ei ole
> niin väliä että mihin kenenkin rahat on yhdessä asuessa käytetty.
Mutta voiko niin suunnitella, että erossa pääsee eroon talousongelmista, kun saa puolet toisen kokonaan ostamasta ja 10-20 vuotta maksamasta asunnosta? On kuulemma tapauksia, jossa toinen on säästää kituutellut ja toinen on rellestänyt. Sitten tämä tuhlari haluaa eron muutaman vuoden jälkeen ja vie toiselta puolet omaisuudesta. Onko se oikein?
Pitäisi olla avioehto, jos on isot erot omaisuudessa! Avioehdon ottamista ei pidä ajatella niin, että oltaisiin suunnittelemassa heti avioeroa. Jos vaikkapa naisella on vähän omaisuutta avioliittoon mennessään, miksi hän vastustaisi avioehdosta tai loukkaantuisi? Siksikö, jos salaisena aikomuksena onkin jonakin päivänä viedä toiselta puolet omaisuudesta?
Tarkoitin kylläkin niin päin, että avioliitossa voisi vaikka maksella yhdessä toisen lainan lyhennyksiä, kosaka omaisuus menisi erossa puoliksi.
Meillä tehtiin niin, että nainen maksoi vuokraa puolesta kämpästä. Vähän kyllä alakanttiin, mutta olihan siinä sitten niitä luontaisetuja... :)
Oikeastaan tuo on järkevin vaihtoehto minusta. Ei ole sitten mitään kiistaa siitä, että toinen on asunut siivellä, kun (no, jos) jossain vaiheessa erotaan.
Yhteistaloutta ei mielestäni kannata suunnitella, ennen kuin on jotain hyviä indikaatioita löytymässä siitä, että asutaan vielä pitkään yhdessä... Esimerkiksi pari mukulaa ja toimiva parisuhde päälle.
voi vielä olla eri jääkaapit?
Yksi lapsihan on vielä helppo tapaus. Eikä se käytännössä tule alkuvaiheissa edes kovin kalliiksi. Eli muksunhoitokulut puoliksi, jne...
Ei ole meinaan ihan yksi eikä kaksi tuttavapariskuntaa, jotka ovat eronneet sen ensimmäisen lapsen saatuaan. Äsken väitin sitä helpoksi tapaukseksi, mutta kai se vähän vetää pinnaa välillä kireäksi. Mutta jos siitä selviää, saa vielä toisen tehtyä ja parisuhdekin tuntuu siedettävältä, niin aika hyvällä todennäköisyydellä uskoisin yhteiseloa löytyvän vielä muutaman vuoden verran.
Mutta tapauskohtaistahan tuo on, ja uskovaisten rahat ovat yhteisiä.
Ehkä se erokin tulee helpommin kun pidetään taloudetkin erillään.
Meillä meini tyttöystävän kanssa taloudet yhteen samalla kun muutettiin yhteen. Oikeastaan rahat alkoi olla yhtisiä jo ennen kuin virallisesti edes asuttiin yhdessä, eli minä majailin hänen asunnossaan.
Köyhänä ei tarvinnut varjella omaa omaisuuttaan :)
Ensi vuonna tulee 20 vuotta yhteistä eloa täyteen.
Olen kokeillut molempia asumismuotoja. Siinä mielessä yhteistaloutta tietysti vain, että kaikki menot on maksettu miten sattuu ja kumman tililtä vaan...
Tähän mennessä eroon päättyneitä suhteita on molemmanlaisia. Tässä nykyisessä, joka on tähän mennessä pisin ja näyttää vielä toistaiseksi hyvältä, on päätetty pitää rahat teoriassa erillään, mutta käytännössä yhteisinä. Vaimo ei halua maksaa minun "ryyppyreissujani", enkä minä ole hirveän innostunut makselemaan hänen mitälienaishärpäkeostoksiaan. :)
Ja avioehto tietysti.
Eipähän tarvitse ainakaan rahasta riidellä. Ja hyvin toimii.
Kiitoksia vaan kaikille vastauksista. Eipä tässä tosiaan olla yhteen muuttamassa vielä vähään aikaan. Tää kaukosuhde alkaa vaan vähän ärsyttää, välimatkaa muutama sata kilometriä. :( Eli kyllä sitä vähän haluaa jo miettiä, että miten mahdollisesti tulevaisuudessa tullaan asumaan, ois kivempi asua vähän lähempänä toista, ja kyllä mä joskus tulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuvasta yhteenmuutosta jo vähän haaveilen. ;)