Oli aamu

Oii käki kukkuu, kukkuu pitkään.
Silmäni suljen, tuuli hyväilee
käki kukkuu, kukkuu.

Luojani
Sinun luomistyös luontos
miten sen läheisyys on
minua lohduttannu.

Tie itkuun herää sisälläni
tunteitten teillä virtaa.
Vuosien saattelemat tiet
syvien vesien aaltoja
ylitseni alitseni vie.

Teitten kohtaamispaikalla
ääriviivojen kädet yhteen kietoutuu.
Kivettyneet, kovettuneet, kylmäks, elottomaks,
murenee tunteitten muurit.

Ei aika haudannu sammaloitumaan
ei jättänny autioitumaan.
Kämmenellään kaiken matkaa kantoi
kantoi silloinki,
kun syvin kutoi verkkojaan.

Sanat kaikkos vaikeni silloinki,
särkyvää ja niin herkkää taidoit.
Monet tiet eletyt kootut,
niitten jättämät jäljet.

Sielä sanotut sanat,
lasken hiljaiseen virtaan.
Sielä sinne kaikki yhdeks
aalloks syliis syntyy.

Kämmenelläs hiekanki siru murenee,
kyynelinä kasvoillani kimmeltää.
Tuot esiin elämän lehdelle,
kaikki niitattuna seki repaleisinki.

Siinä kaikkein eniten näkyy
Isä kätes jälki.
Kietoutuu elämäni liekki
kultaantuneina muistoina elää.
6167
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

kesäistä.Toit taas ikuista kesää lukijan sydämeen.Sinä jaat paljon muille runoillasi suurella sydämelläsi.Sinulle sydämelliset kiitokset!*halii*

Äänestä
  • Rakkaudenlahja.
    Yön sylistä auennu taas monet kukkaset.
    Sydämin ja kielin meki saamme laulaa
    olemme osa tätä kaikkeutta suurta.

    Sinulle käden ojennus uuteen päivääs.
    Kiitos paljon sanovista sanoistas.

    Aurinkoista tiistaita..Liisa

    Äänestä

minä olen nyt tässä lukenut tätä sinun ruoasi
ja koko ajan saan jotain uutta..
Niin, se tarkoittaa, että nautin tästä ja teiten - näin aamulla :))

Kaunista ja herkkää sanan varsinaisessa merkityksessä!

Sateenraikastamaa tiistaita sinne, Liisa ja kiitos tästä! :)

Äänestä
  • Aamukahvia juodessa juosseita ajatuksia.
    Paikka siinä liiterin seunustalla,
    on minulle hyvin rakas paikka.
    Siinä punnittu elämän arvoja ja
    kuunneltu taas kerran noita lintujen lauluja.

    Ajatukset märehtii, ei siitä mihinkää pääse.
    Aivovoimisteluks oonki senkin oivaltannu.

    Oii sielä sataa, laitas niitä pilviä tännekki.
    Olen lähdössä mökilleni sielä janoiset kukkaset
    odottaa.

    Lämpimiä ajatuksia täältä sinne ja kiitos ajatuksistas, hyvää herännyttä tiistaita.Liisa

    Äänestä

Elämänkokemusta ja niin syvissä vesissä
liisatar on uinut,
ja niin paljon kokenut

"tunteitten teillä virtaa
syvien vesien aaltoja
ylitse ja alitse
ei oo katkeroittanu
liiskukkaa
on kantanut silloinkin
kun syvin kutonu verkkoaan
isän kätten jälki
kaikessa näkyy
ja se kiitollisuus ja rakkaudellisuus on jäänyt sydämeesi asumaan ja sitä lämpöä ja valoa jaat muillekkin,valonlapsena loistaen**

rakkauden herkin siivin tirpu kiittää laulaen uamussa auringon kultaisten säteiden** :))

Äänestä
  • Herätä sain lintujen lauluun.
    Ajatella?
    Linnut kaikille laulaa,
    minulle Sinulle ja meille?

    Yölintu**
    ajatukses ei ole ilmasta temmattuja
    niissäki aistin on monien syksyjen ja
    talvien sävyttämiä värejä.
    Armoitusta kulkea rinnalla toisen
    osata lukea sanoittaki,
    niitä elämän kirjoittamia jälkiä.

    Rakkaus "koossa pitävä voimamme"
    On hyvä taas askeltaa
    elämä on vain tässä.

    Otammehan taas ammennusastiamme ja
    kannamme sitä oikeinpäin.
    Aamukahvin keitin ja tarjoisin Sinullekki
    kuunneltais miten järven takaa kuuluu,
    käki kukkuu, on kesäaamu.

    Kiitos jälleen herkistä syvällisistä ajatuksistas.
    Kosketti syvintäni ja sait minut kyyneliin.
    Aurinkoista keskiviikkopäivää, rakkaudella .Liiskukka

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


TöllinLiisa kirjoitti:

Oii käki kukkuu, kukkuu pitkään.
Silmäni suljen, tuuli hyväilee
käki kukkuu, kukkuu.

Luojani
Sinun luomistyös luontos
miten sen läheisyys on
minua lohduttannu.

Tie itkuun herää sisälläni
tunteitten teillä virtaa.
Vuosien saattelemat tiet
syvien vesien aaltoja
ylitseni alitseni vie.

Teitten kohtaamispaikalla
ääriviivojen kädet yhteen kietoutuu.
Kivettyneet, kovettuneet, kylmäks, elottomaks,
murenee tunteitten muurit.

Ei aika haudannu sammaloitumaan
ei jättänny autioitumaan.
Kämmenellään kaiken matkaa kantoi
kantoi silloinki,
kun syvin kutoi verkkojaan.

Sanat kaikkos vaikeni silloinki,
särkyvää ja niin herkkää taidoit.
Monet tiet eletyt kootut,
niitten jättämät jäljet.

Sielä sanotut sanat,
lasken hiljaiseen virtaan.
Sielä sinne kaikki yhdeks
aalloks syliis syntyy.

Kämmenelläs hiekanki siru murenee,
kyynelinä kasvoillani kimmeltää.
Tuot esiin elämän lehdelle,
kaikki niitattuna seki repaleisinki.

Siinä kaikkein eniten näkyy
Isä kätes jälki.
Kietoutuu elämäni liekki
kultaantuneina muistoina elää.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu