vuosia. Kukaan sukulaisista ei vaivautunut onnittelemaan. Olisikohan heistä ollut mukavampi, jos olisin kuollut syöpään, sen sijaan, että voin nyt paremmin kuin ennen sairauttani.
Ehkä rakkaudettomasta kodista lähteneillä on suurempi riski sairastua?
Ehkä rakkaudettomasta kodista lähteneillä on suurempi riski sairastua?
Vastaukset 12
Vanhimmat
kysymys-vai oliko se kysymys?Ehkä se olikin sinun henkilökohtainen pohdintasi.Jospa sukulaisesi vierastavat sinun nykyistä,voimakasta minääsi,eivätkä uskalla lähestyä sinua peläten menettävänsä oman minuutensa tai loukkaavansa sinua tunkeilevaisuudellaan!Tuskin kukaan heistä toivoo kuolemaasi-sehän olisi sairasta.Rakkaudettoman kodin kasvatti on useimmiten selviytyjä,joka löytää tiensä rakkauteen kolhuista huolimatta!
unohtui,joten onnea oikein paljon!
Tuollaistakin voi sattua,minunkin pikkuveljeni ei ota mitään yhteyttä perintöriitojenjälkeen.Risasta kodista itsekkin olen lähtöisin,ei silti rakkautta vaille jäänyt.Uskon kohdallesi tulevan vielä hyvääkin,luota vaan ja toivo:)
Minä asun yli 300km:n päässä lähimmästä sukulaisestani. Se on varmaan saanut välit pysymään hyvänä. Meikäläiselläkin on reilun kuukauden kuluttua 60v täynnä. Voipi olla että juhlamieli on silloin vielä hakusalla mutta eteenpäin mennään.
Onnea vaan kovasti ja vielä toiset samanlaiset puolipyöreät päälle!
Minullakin tulee viiskymppiä täyteen kolmen kuukauden päästä. Uskon että tytär sentään muistaa ja äiti todennäköisesti soittaa - muut sukulaiset tuskin meizin synttäreistä mitään tietävätkään. Eikä oo kyllä väliksikään.....
Toivottavasti kaikki menee hyvin!
Minäkin Kissan kanssa haluan onnitella Sinua jälkikäteen. Eikös sitä onnea tarvita joka päivälle, ei ainoastaan merkkipäiville. Kaikkea hyvää elämääsi!
voi onnekseen päätyä rakastavan S24 palstan huomaan:)
Kiitos kaikille onnitteluista! Tuntuu jo paljon paremmalta. 45 ei ole vielä ikä eikä mikään.
Niin, voi siinä olla sitäkin, että pelkäävät, kun eivät tiedä, miten suhtautua. En itsekään ennen tiennyt. Nytkin ehkä alkaisin vain puhua omasta (entisestä) sairaudestani, sen sijaan, että kuuntelisin, jos joku alkaisi kertoa omista oireistaan. On vaikeaa ottaa toiset huomion. Huomasin sen tänään valitettavan selvästi. Melkein sokea mies kysyi tietä jonnekin kaupungilla, ja vaikka sinne oli vain sadan metrin matka, ja vaikka olin itse menossa sinne, en pyytänyt häntä tulemaan mukanani! Neuvoin kyllä, mihin suuntaan, mutta sitten harpoin tieheni. Siis todella itsekeskeistä touhua minulta.
Voikaa hyvin te kaikki, ja ihanaa kesää!
Olen ollut näkövammaisten parissa työkseni,ja olen kärsinyt kylmyydestä kodissani. Olisit opastanut miestä, tosin aina pitää kysyä, voinko auttaa. Olisi tullut hyvä mieli molemmille. Mielestäni kylmässä kodissa kasvaa ihmisiä, jotka ymmärtävät muiden tarpeet.
liikaakin oppii toisia ottamaan huomioon,melkein itsensä unohtaen.Tietty yksilöitä olemme kaikki,ja toivoisi jotta toisiakin otettaisiin huomioon.Itsekkin syyllistyn joskus jotta melkein juoksen karkuun etten joutuisi joihinkin hankaliin tilanteisiin.Autan mikäli voin.
Tärkeä asia Ira¤, tuo ettei unohtaisi itseään. Monista kasvaa selviytyjiä, ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin.
sitä oppii selviytymään niin vaikeista asioista,jotta jälkeenpäin saa ihmetellä.Uskon jos ihmiseltä otetaan lapsuudessa jotain pois,tilalle annetaan jotain yhtä voimakasta.