Nainen, mistä sinun itsetuntosi muodostuu?
Olen huomannut varsinkin täällä "uusperheet" palstalla kuinka exät ja nyxät ja ties mitkä kohottavat itsensä korkeuksiin vain sen vuoksi että ovat äitejä!! Usein exät kuvittelevat olevansa jotain mahdottoman paljon enemmän kuin miehen uusi puolisi jolla ei ole ko. miehen kanssa lapsia.
Käsittääkseni lapsen tekeminen on syntisen helppoa ja se ei juuri älyä vaadi. Lapsen kasvattaminen onkin sitten aivan eri juttu.. Mielestäni pelkkä äitiys ei tee ihmisestä vielä mitään vaan se miten roolinsa hoitaa.
On surullista miten lapset ovat aikuisten ihmisten kiistakapuloita..
Surullista on myös se miten monella äidillä äitiys nousee päähän. Yleensä ne äidit ovatkin niitä jotka on jätetty, ei kunnon koulutusta ym. Ainoa asia jonka elämässä onkin saavuttanut on sitten se lapsi.
voi voi..
Olen huomannut varsinkin täällä "uusperheet" palstalla kuinka exät ja nyxät ja ties mitkä kohottavat itsensä korkeuksiin vain sen vuoksi että ovat äitejä!! Usein exät kuvittelevat olevansa jotain mahdottoman paljon enemmän kuin miehen uusi puolisi jolla ei ole ko. miehen kanssa lapsia.
Käsittääkseni lapsen tekeminen on syntisen helppoa ja se ei juuri älyä vaadi. Lapsen kasvattaminen onkin sitten aivan eri juttu.. Mielestäni pelkkä äitiys ei tee ihmisestä vielä mitään vaan se miten roolinsa hoitaa.
On surullista miten lapset ovat aikuisten ihmisten kiistakapuloita..
Surullista on myös se miten monella äidillä äitiys nousee päähän. Yleensä ne äidit ovatkin niitä jotka on jätetty, ei kunnon koulutusta ym. Ainoa asia jonka elämässä onkin saavuttanut on sitten se lapsi.
voi voi..
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ainakin meillä menee näin. Tuo mieheni ex on tasan saanut pyöräytettyä mukulan maailmaan, sitten lähtikin nosteleen eikä lasta halunnut ottaa. Koulujen käynnistä ei juuri tietoa. Kaikki suhteet kariutuu ennemmin tai myöhemmin. Tullessani kuvioihin piti kyllä huolen, että sai haukuttua minut (täysin tuntemattoman ihmisen) maanrakoon; olen tänä päivänäkin ylpeä, että ikinä en siihen alentunut.
tällä äidillä ainakaan se äitiys ollut noussut päähän, jos ei kerran lapsestaan välittänyt...mitä sekoilet?
just siihen lauseeseen. Lähinnä tuohon, että nuoria mammoja joilla ei koulutusta ja sitten reteillään kun jollain urheilusuorituksen voitolla kun muksu saadaan.
voi että tuli hyvä mieli lukiessani tätä kirjoitusta!
Tässä juuri sitä mitä olen itsekkin miettinyt useasti saatuani haukut mieheni exältä joka ei 30 mennessä ole tehnyt päivääkään töitä ja ei pysty lapsilleen kasvatusta antamaan.Heistä pitää olla ylpeitä kun ovat osanneet olla huutamatta kaupassa yms...jo melkein murkkuikäiset muksut...
Ovat oikeasti kuin pellossa eläneitä.Omasta mielestäni minä itse, vain ja ainoastaan olen vastuussa omista lapsistani, ja koska lapseni eivät ole voineet vanhempiaan valita on minun huollettava heidän tapakasvatuksensa yms.
Kukaan meistä ei ole täydellinen mutta ei se tee minusta huonompaa äitiä eikä vaimoa vaikka meillä ei mieheni kanssa ole yhteisiä lapsia.
Kiitos kirjoituksestasi,pelasti päiväni=)
mieheni nyksästä? Sen eukon kaikki kolme tenavaa ovat olleet huostassa (eri isät) jo vuosia. Koulutusta ei ole, kuulemma edellinen miesystävä lemppas ja häipy tavaroineen jotka oli sinne ostanut, ei eukolle jäänyt mitään huusholliin. Erotessamme mieheni juoksi tämän naisen kämppään ja roudasi minun ostamat kamat sinne...
kyllä lastenhoitoneuvoja satelee, minulle joka olen yksin huolehtinut viimiset 7 vuotta lapsista yksin...lasten isähän ei saa olla lasten kanssa tekemisissä, koska kuljettelee tätä alkkis tyttöystäväänsä kapakasta toiseen.
Minä olen vakitöissä ollut 20 vuotta, ystäviä on paljon. Tältä nyksältä en ota neuvoja vastaan, miksi ottaisin? Pilaisi vielä minunkin lasten elämän...Mun elämän tärkein asia, saavutus on lapset! Olen siitä ylpeämpi kuin 20 vuoden vakivirasta tai maallisesta mammonasta.
niin järkevistä lapsistaan välittävistä ihmisistä kuin sinä.
kaikenlaisia sekopäitä tänne kyllä tosin mahtuu. ja tiedän monta entistä luokkakaveria ja tuttua jotka amiksen alussa tulivat raskaaksi. tämän jälkeen niin ylpeää äitiä ettei kouluja käydä tai töitä tehdä. eletään sossun tuilla ja käydään baarissa näyttelemässä kuinka tuore äiti onkaan hehkeä...
joopa joo. kyllä musta tuo on vähän surullista. ja tässä en puhu existä mitään, kun en edes tiedä ovatko exiä vai tietävätkö edes isää.
Sinä voit olla mitä tahansa ammatiltasi, voi olla suuri menestyjä tai ties mitä, mutta äitiyttä suurempaa ei ole! Voisin luopua kaikesta omaisuudesta, mutta ikinä en lapsistani. Sen suurempaa minulla ei ole.
Kaikki kunnia äitipuolille ja isäpuolille, jotka jaksavat elää kaikkien exien ja niiden nyksien, sukulaisten, puolison lasten ja ex-anoppien sekamelskassa. Lapsen kasvatukseen osallistuminen, oli sitten biologinen tai mikä tahansa vanhempi, on kaikkein tärkeintä, ja sitä lapsikin arvostaa pidemmän päälle.
Miksi? Kenenkään vieraan ei ole PAKKO ryhtyä mihinkään toisten lasten "kasvattamiseen", sen he tekevät vapaaehtoisesti! Järkyttävää että oletat että sulle pitäs antaa kunniaa ja arvostusta!!! Törkeää. Itse olen monen lapsen äiti, enkä odota että kukaan minulle kunniamainintoja ym jakelee. Minulle riittää se että minulla on nuo lapset, se on paras palkinto mitä minulle voi antaa.
Minulle kunnia asia on se että olen äiti ja minulla on lapsia. Mee hoitoon, ellet ymmärrä perimmäistä tarkoitusta.
kenties vaikeuksia luetun ymmärtämisessä, vai tahallaanko halusit ymmärtää edellisen tekstin väärin? Mielestäni siinä ei puhuttu mitään "kunniamaininnoista" eikä "ylistyksestä", eikä myöskään PAKOSTA kasvattaa lapsia.
Joo, ja tuo "mee hoitoon" alkaa olla jo aika kulunut lausahdus. "Katso peiliin" ja "tarkista lääkitys" unohtuivat sinulta....
lapsen omat vanhemmat vaikka olet vieras. Jos ei osaa olla lasten kanssa ilman että odottaa kunnioitusta, ei ole oikea ihminen edes lasten seuraan.
Tärkeää on lapset ei se maine ja kunnia. Kukaan ei ole pakottanut sinua toisten lapsia hoitamaan.
onnistunut elämässäsi missään muussa kuin synnyttämisessä? Jäivätkö koulut kesken? Jättikö mies?
Ihan vain villejä veikkauksia.
Just noin. Jotkut luulevat, että raskaaksi hankkiutuminen on suurikin urotyö. Ja vaativakin tietenkin. Okei, tuulipukutantalle se voi kyllä aika haastava ollakin, mutta jollain ilveellä hekin sen saavat aikaan.
Lapsi on heille kunnia-asia. Juuri siksi, että koulut jäävät käymättä ym. Kunnia asia on myös se, että isää he eivät lapsille pysty tarjoamaan. Ja tässä vaiheessa keskustelua vedetään mukaan "väkivaltainen", "juoppo", "mies muuttui" jne. naurettavt perustelut yh:ksi päätymisestä.
Ja heidän kunniasta maksavat lapset liian korkean hinnan.
yksinkertaisuus.... Tuo luetun ymmärtäminen on edelleen hakusessa!
Ei kai täällä kukaan ole kunniamerkintöjä hakemassa? Biologisten vanhempien toivoisi ymmärtävän sen, että heidän lapsellaan voi uusperheessä olla ihan yhtä hyviä kasvattajia kuin itse on, eikä se ole keneltäkään mitään pois, päinvastoin. Turha tuntea mustasukkaisuutta, jos on itse jättänyt lapset ja heidän elämäänsä tulee ajan myötä uusi "äiti".
kyllä sen paskan kestäessä, mitä monelta ulkopuoliselta niskaansa saa voisi ihan hyvin vaatia edes pikkasen arvostusta ja kunnioitusta.
sinäkö äitinä olet ihan tyytyväinen vaikka henkisesti potkittaisiin kuinka, vaikka yrität vain parhaasi niinkuin jokainen meistä, vaikka oikeasti oikeasti olisitkin hyvä ihminen?
huonoa kohtelua ei tarvitse jaksaa ja sietää. ei edes nykyisten puolisoiden jotka ehkä terveen aikuisen tapaan pitävät huolta muistakin kuin omista lapsistaan.
järki hoi...
vaan K U N N I O I T U K S E S T A. terveestä kunnioituksesta toista kohtaan oli hällä sitten lapsia tai ei. ymmärrätkö mitä tuo sana merkitsee? onko sinusta vaikea kunnioittaa toisia ihmisiä? eikö ole hienoa että expuolison kumppani jaksaa hoitaa "hänelle vierasta lasta"? vai onko parempi että lapsi jää esim heitteille tai muuten vain vaille enempää huomiota vieraillessaan isänsä luona (oli syy sitten mikä tahansa)? jokaista ihmistä tulee lähtökohtaisesti kunnioittaa. ja kyllä minä lapsiltakin odotan kunnioitusta. itse myös kunnioitan lapsia, mikä myös näyttää erityisen vaikealta monelle ISÄLLE ja ÄIDILLEKIN!
äitiys ei tee sinusta erityistä ja hienoa ihmistä, vaikka kirjoituksestasi saakin kuvan että oletat olevasi parempi kuin lapsettomat.
suurimmasta osasta meistä tulee äitejä ja isiä jossain vaiheessa elämää. toisista parempia ja toisista huonompia. joten get over it.
ja vielä kysymys. milloin aikuiset ovat unohtaneet millaista on olla lapsi? :(
Olisiko parempi että "äitipuolena" tai "isäpuolena" olisi ihminen joka ei lapsistasi välittäisi: pitäisi heitä ulkopuolisina lasten toisen vanhemman elämässä, käyttäytyisi epäreilusti lapsia kohtaan joka tilanteessa ja saisi lapset tuntemaan itsensä ei toivotuiksi ja vähempiarvoisiksi ihmisiksi suhteessa Äiti- tai isäpuolen omiin lapsiin tai perheeseen?
Kun se äiti- tai isäpuolena olo ei aina ole vain sitä kasvatusta vaan aivan kokonaisvaltaista toisen huomioon ottamista ja yhdessä elämistä, ehkä vain niinä viikonloppuina vaan, mutta kuitenkin.
Sitä ei ole kenenkään todellakaan "pakko" tehdä, mutta (HERÄTYS!) se ei aina johda siihenkään että nyxä eroaisi lasten isästä/äidistä! Vaan nimenomaan käyttäytyisi lapsia kohtaan ikävästi!!
Kyllä itse arvostaisin ihmistä joka osaa toimia lapsipuolia kohtaan reilusti ja ottaa heidänkin elämän huomioon omassa perheessään.
MUTTA: Joskus ärsyttää kuinka tällä palstalla vouhkataan aina niistä lapsista jotka ovat siitä vanhasta suhteesta. Onkohan kukaan koskaan edes ajatellut että uusperheessä myös nykyisen suhteen lapset joutuvat usein sopeutumaan monenlaisiin asioihin ja jakamaan elämänsä toisaalla asuvien lasten kanssa.
Ainakin meillä on näin. Koitetaan varallisuuden rajoissa aina pitää lapset tasa-arvoisina. Esim. lomat, synttärit, yllätykset, erityinen kiva, ym. kaikille lapsille, niillekin jotka käyvät vain viikonloppuisin.
Miettikääpä olisiko vain meidän yhteisten lasten kanssa mahdollista paljon enempään (esim. useampiin lomareissuihin tai kalliimpiin lahjoihin ym.) jos ei olisi näitä toisia?
MUTTA Toisaalta: vuosien kokemuksella voin sanoa, että esim. lomat ei tuntuisi "oikeilta" jos melkein puolet perheestä ei olisi mukana...
ja siitä että saa toisen, jopa sen lapsipuoliskon iloiseksi sillä että on osa perhettä ja kuuluu kaikkiin suunnitelmiin, niin tekee myös oman mielen iloiseksi.
Joten jos lopetetaan tuo tyhjä jauhaminen siitä että joku ei yritä. Kun se ei parhaalla tahdollakaan ole aina mahdollista antaa kaikkea mitä nimenomaan se erolapsi haluaa, puhumattakaan äidistä.
Sitä negatiivista palautetta on kyllä helppo antaa ja heittää, että ei ole pakko. Miksi on niin vaikea sanoa, että kiva kun huomioit minunkin lapsen! Onko pakko ottaa toisen yrittäminen aina uhkana?