sheltti ja pitkäkarvainen collie

Itselläni on jo seniori-iässä (12) oleva shelttipoika jolla tuntuu vielä energiaa riittävän aina parin tunnin lenkkeihinkin, sen jälkeen olisi vielä hauskempaa jos joku jaksaisi leikkiä sen kanssa... Että touhukas tapaus tämä meidän haukku :)
Koko ikänsä on ollut melko tarmokas. On myös tullut hyvin toimeen muiden koirien kanssa, myös niiden hankalampien tapausten. Melko hiljainen on myös ollut, ei hauku turhan takia.
Melko arka ja varautunut yleensä miesten seurassa, (ties mistä syystä sitten), niitä saattaa jo hieman haukkuakin. Rodulla on yleensä myös melko herkkä vatsa, meillä rauhoittui koiranpuurolla.
Sairauksia ei ole pahemmin ollut, mitä nyt näitä tavallisimpia esim. pari kertaa nuorena silmätulehdus, vanhemmiten on vaivannut eturauhanen, mutta mitään kroonista ei ole havaittu.
Olen kyllä tuttavilta kuullut muunkinlaisista shelteistä, jotkut saattavat räksyttää enemmän, jotkut ovat vähemmän aktiivisia sun muuta. Onhan ne aikamoisia persoonia jokainen :)

Collie on myös kaunis ja tottelevainen rotu, mutta ei ehkä yhtä innostunut kaikesta kuin pienempi "versio". Toki myös tähän löytyy poikkeuksia. Itse en ole koskaan collieta omistanut, mutta tunnen muutaman omistajan ja sitä kautta saanut kokemuksia rodusta. Omasta mielestäni sopii rauhalliselle ihmiselle ehkä paremmin.

Kumman tahansa roduista valitset, niin tuskin voit väärin valita, aivan ihastuttavia rotuja molemmat :)

Sheltti on paras koira ekaksi koiraksi.

Sheltti on helppo kouluttaa, mielyttämisen haluinen, pehmeä koira. Meidän sheltti oppi olemaan vapaana pihalla (asumme maalla) ja lenkillä. Sheltistä saa lahjomattoman, uskollisen, luotettavan ystävän.

Vieraita kohtaan epäluuloinen. Nuorena näykki vieraita, varsinkin juoksevia lapsia.
Me tehtiin se virhe ettei kiinnitetty tarpeeksi huomiota näykkimiseen, ihan pienenä pentuna. Olisi pitänyt koulutuksen avulla, kitkeä pois liian voimakas paiminnusvietti (kaikkea liikkuvaa kohtaan) ja näykkiminen.

Tehtiin paljon töitä, lopulta saatiin koira lopettamaan näykkiminen.

Shelttimme sairasti paljon, monta korvatulehdusta, silmätulehdus, allergiaa...

Shelttimme oli nuorena arka. Kärsi kovien äänten kammosta. Pelkäsi ilmapalloja, ukkosta ja uudet vuodet oli yhtä painajaista.

Sheltimme on ovela pikkuvaras ja on sillä omaa tahtoa, vaikka se kätkee sen hyvin ylikiltin olemuksen taa.

Meillä on n. 3v collie-tyttö ja ihanampaa ja uskollisempaa ystävää saa hakea. Innostuu leikeistä mutta osaa olla rauhallinen esim. sisällä. On totta, että jos haluaa vielä energisemmän version niin sitten ota se sheltti. Muuten paimenluonne on molemmilla sama. On hyvä muistaa, että sheltin ja collien kohdalla (kuten kaikkien koirien)on muuten sama vaiva koiranpidosta - se ei siitä kummene.

Mullon ollu sheltti ja pk collie. Shelteissä on jokin sellane juttu että meilläki aina herkemmin toteltu miehiä! Collie taas vasta puolvuotias joten en voi kauheasti kertoa kuin pentuajasta. Collie on uskonut paljon helpommalla ja jotenkin ehkä sanoisin että collien ottaisin ellei eka koira. Collie on jotenkin no näinkin lyhyessä ajassa tullut sellaiseksi jonka kanssa ei pelkää lenkeillä pimeässä muita ihmisiä kun suuri musta koira on 11vuotiaan vierellä kauhean turvallinen ;)
Sheltti oli kans ihana harrastuskaveri mutta sähläsi paljon enemmän. Toki yksilöllistä. Denki (collie) ainakin on paljon kuuliaisempi käskyille vaikkei olisi herkkua ja muutenkin tuntuu sille kuin olisi aivan kuin lassie!

Sheltti taas on hyvä sellaiselle ihmiselle joka haluaa vähän energisemman.
Meilläkin sheltti sähläsi turhista asioista kun collie taas rauhallinen sisällä.
Parhaita koiria kummatkin omalla tavallaan. Itselle sopii paremmin collie varmaankin kun tykkään siitä kun joku on vierellä turvana ja uskollisena ystävänä kun itse on niin pieni.