alkeita

Miiinu

Hei!

Mikä olisi paras kirja minkä näin "aloittelia " voisi lukea?

428

1123

    Vastaukset 428

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • noista..

      Pari kirjaa, jotka olen itse kokenut suoranaisiksi lukunautinnoiksi ja vieläpä suomeksi. Molemmat kirjat ovat auttaneet paljon ymmärtämään elämää intiassa.

      Rolf Grönblom:
      Intian uskonnot - Elämänkatsomus ja yhteiskunta (Schildts Kustannus Oy 2001)

      Eero Hämeenniemi:
      Missä sade leikkii - Matkalla eteläisessä Intiassa
      (Basam Books 2004)

      Lisäksi kannattaa lukea Asko Parpolan toimittama kirja Intian kulttuuri - tai jotain, nimestä nimittäin en nyt ole aivan varma, mutta Parpolan toimittama se on.

      Noista saat hyvät pohjat kokonaiskuvan luomiseen, jonka jälkeen on hyvä siirtyä lukemaan jotain syvällisemmin hindulaisuutta uskontona käsittelevää kirjaa.

      BagavadGita on se monien hindujen "raamattu", josta on monia erilaisia englanninkielisiä tulkintoja. Harekrisnalaisilla on oma versio tuosta kirjasta, jota he pitävät ainoana oikeana. Kannattaa kuitenkin suhtautua kriittisesti harekrisnalaisiin oppeihin, koska heidän oppinsa ei ole oikeastaa hindulaista vaan jonkinlainen lahkolaisuus siitä.

      • Aza

        Minulla on tuo Krishnalaisten B.V, jakysynkin kuinka paljon se eroaa muista käännöksistä?
        Mistähä näitä muita käännöksiä(suomennoksia) kannattaisi etsiä. Olen näet etsinyt B.v:tä pitkään ja löysin sen vasta ystävällisen Krishna-munkin kourista.


    • Vähäguru

      Sen jälkeen voitkin sitten siirtyä suoraan vaikka historiaan.

    • Pari...

      Arthur Osborne: Ramana Maharshin opetuksia.

      J.Krishnamurtin kirjat ovat loistavia.

      • hyvää näkökulmaa

        Anteeks vaan kovasti, minä täällä taas...
        Krishnamurtin kirjat totta vie ovat hyviä,
        mutta ne eivät pahemmin hindulaisuutta
        käsittele.


    • Anonyymi00010

      Viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet

      • Anonyymi00011

        Transkriptio.
        Kuvittele, että koko elämäsi on unta. Näet unia, heräät, käyt töissä, rakastat ja kärsit. Mutta entä jos nukut yhä juuri nyt? Entä jos on olemassa joku, joka tarkkailee sinua syvän hiljaisuuden keskeltä eikä ole koskaan syntynyt eikä koskaan kuole?

        Kolmetuhatta vuotta sitten Intian metsissä viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet. He eivät rakentaneet temppeleitä, vaan etsivät sitä, joka katsoo sisimmästä.

        Tämä ei ole filosofiaa. Tämä on kartta todellisesta olemuksestasi. Tervetuloa Upaniṣadeihin. Tervetuloa kotiin.

        Portaali muinaisuuteen. Ääniä hiljaisuudesta.

        On kysymyksiä, jotka ennemmin tai myöhemmin nousevat jokaisen ihmisen eteen riippumatta siitä, missä maassa hän on syntynyt, mitä kieltä hän puhuu tai kuinka paljon rahaa hänen pankkitilillään on. Kuka minä olen? Miksi olen täällä? Miksi elämässäni on kipua ja kärsimystä, vaikka näyttää siltä, että minulla on kaikki, mitä onnellisuuteen tarvitaan?

        Mitä tapahtuu sille minälle, jota kutsun omaksi itsekseni, kun keho lakkaa hengittämästä? Nämä kysymykset eivät synny sattumalta. Ne tulevat hiljaisina hetkinä, kun olemme kahden itsemme kanssa, kun juhlat päättyvät, kun lapset kasvavat aikuisiksi, kun tavoitteet on saavutettu, mutta sisälle jää silti outo tyhjyys, jota eivät ostokset, uudet ihmissuhteet tai työpaikan vaihtaminen pysty täyttämään.

        Upaniṣadit ovat ihmiskunnan vanhin tunnettu vastaus näihin kysymyksiin. Niiden vastaukset eivät kuitenkaan ole yksinkertaisia – eivät sellaisia, jotka voi lukea oppikirjasta ja unohtaa. Ne ovat vastauksia, jotka vaativat ihmiseltä rohkeutta: rohkeutta katsoa oman sisimpänsä syvimpään kuiluun kääntämättä katsettaan pois.

        Kun puhumme Upaniṣadeista, on tärkeää ymmärtää yksi yksinkertainen asia. Näitä tekstejä ei kirjoitettu kirjoituspöydän ääressä kirjastojen hiljaisuudessa. Upaniṣadit syntyivät aivan toisin.

        Kuvittele Intia kolmetuhatta vuotta sitten. ...

        Oli loputtomia metsiä täynnä villieläimiä. Oli jokia, jotka virtasivat Himalajalta.

        Taivas muuttui öisin valtavaksi kupoliksi, joka oli täynnä miljardeja tähtiä. Ja oli ihmisiä, jotka lähtivät pois kylien hälystä näihin metsiin etsimään vastauksia.

        Heitä kutsuttiin ṛṣi-viisaiksi. He istuivat puiden alla, nuotioiden äärellä ja pyhien jokien rannoilla ja alkoivat esittää kysymyksiä – eivät kirjoille eivätkä opettajille, vaan itse maailmankaikkeudelle. Ja maailmankaikkeus vastasi heille. Ei äänellä eikä taivaasta jylisevällä ukkosella, vaan sisäisellä sanattomalla tiedolla, joka äkkiä avautuu sydämessä kuin kukka.

        Upaniṣadit ovat muistiinmerkittyjä keskusteluja – keskusteluja ihmisen ja äärettömyyden välillä, keskusteluja oppilaan ja opettajan välillä, opettajan, joka itsekin oli kerran ollut oppilas ja saanut tämän tiedon suoraan hiljaisuuden käsistä.

        Itse sana Upaniṣad kuulostaa salaperäiseltä, mutta sen merkitys on itse asiassa hyvin yksinkertainen ja jopa koskettava. Sanskritissa upaniṣad tarkoittaa "istua lähellä". Kuvittele oppilas, joka istuutuu opettajan jalkojen juureen. Hän ei vain istu tämän vieressä, vaan istuutuu täydellisessä luottamuksessa, sydän avoinna ja valmiina luopumaan kaikista käsityksistään maailmasta voidakseen kuulla jotakin todellista.

        Upaniṣadit eivät ole pelkästään tekstejä. Ne ovat itse tiedon välittämisen ilmapiiriä – tiedon siirtymistä sydämestä sydämeen. Tätä tietoa ei koskaan julistettu toreilla. Se välitettiin kuiskaten niille, jotka olivat kypsyneet, jotka olivat läpäisseet koetukset ja osoittaneet olevansa valmiita vaihtamaan kaikki maalliset nautinnot yhden ainoan totuuden löytämiseen.

        Ja tänäänkin, kun luemme Upaniṣadeja tai kuuntelemme niistä, meistä tulee osa tätä ikivanhaa perinnettä, jossa istutaan opettajan jalkojen juuressa. Istumme huoneidemme hiljaisuudessa, laitamme kuulokkeet korvillemme, ja vuosituhansien halki meitä tavoittaa sama viisaiden kuiskaus, joka ei ole menettänyt voimaansa vähääkään.

        Vedat ovat suunnaton muinaisen tiedon valtameri ...
        ... Ne ovat kuin maailmankaikkeuden käyttöohje, mutta ulkoista todellisuutta koskeva käyttöohje... ja miten tämä maailma on ulkoisesti järjestynyt.

        Upaniṣadit ovat tämän valtameren syvin ydin. Ei ole sattumaa, että niitä kutsutaan Vedāntaksi, mikä tarkoittaa "Vedan loppua". Loppu ei tässä tarkoita päättymistä, vaan huippua, korkeinta kohtaa ja päämäärää. Se on tiedon osa, jossa ihminen lakkaa katsomasta ulospäin ja kääntää katseensa ensimmäistä kertaa omaan sisimpäänsä.

        Rituaalit ovat hyviä, ja niillä on oma paikkansa tietyssä kehitysvaiheessa. Mutta Upaniṣadit sanovat, että ennemmin tai myöhemmin sinun on jätettävä kaikki ulkoiset tukirakenteet ja kohdattava todellisuus kasvotusten. Ja huomaat, ettei tuo todellisuus olekaan pelottava. Se osoittautuu omiksi kasvoiksesi – kasvoiksi, joita et ole koskaan ennen nähnyt, koska olet aina katsonut peiliin etkä sen silmiin, joka seisoo peilin takana.


      • Anonyymi00012
        Anonyymi00011 kirjoitti:

        Transkriptio.
        Kuvittele, että koko elämäsi on unta. Näet unia, heräät, käyt töissä, rakastat ja kärsit. Mutta entä jos nukut yhä juuri nyt? Entä jos on olemassa joku, joka tarkkailee sinua syvän hiljaisuuden keskeltä eikä ole koskaan syntynyt eikä koskaan kuole?

        Kolmetuhatta vuotta sitten Intian metsissä viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet. He eivät rakentaneet temppeleitä, vaan etsivät sitä, joka katsoo sisimmästä.

        Tämä ei ole filosofiaa. Tämä on kartta todellisesta olemuksestasi. Tervetuloa Upaniṣadeihin. Tervetuloa kotiin.

        Portaali muinaisuuteen. Ääniä hiljaisuudesta.

        On kysymyksiä, jotka ennemmin tai myöhemmin nousevat jokaisen ihmisen eteen riippumatta siitä, missä maassa hän on syntynyt, mitä kieltä hän puhuu tai kuinka paljon rahaa hänen pankkitilillään on. Kuka minä olen? Miksi olen täällä? Miksi elämässäni on kipua ja kärsimystä, vaikka näyttää siltä, että minulla on kaikki, mitä onnellisuuteen tarvitaan?

        Mitä tapahtuu sille minälle, jota kutsun omaksi itsekseni, kun keho lakkaa hengittämästä? Nämä kysymykset eivät synny sattumalta. Ne tulevat hiljaisina hetkinä, kun olemme kahden itsemme kanssa, kun juhlat päättyvät, kun lapset kasvavat aikuisiksi, kun tavoitteet on saavutettu, mutta sisälle jää silti outo tyhjyys, jota eivät ostokset, uudet ihmissuhteet tai työpaikan vaihtaminen pysty täyttämään.

        Upaniṣadit ovat ihmiskunnan vanhin tunnettu vastaus näihin kysymyksiin. Niiden vastaukset eivät kuitenkaan ole yksinkertaisia – eivät sellaisia, jotka voi lukea oppikirjasta ja unohtaa. Ne ovat vastauksia, jotka vaativat ihmiseltä rohkeutta: rohkeutta katsoa oman sisimpänsä syvimpään kuiluun kääntämättä katsettaan pois.

        Kun puhumme Upaniṣadeista, on tärkeää ymmärtää yksi yksinkertainen asia. Näitä tekstejä ei kirjoitettu kirjoituspöydän ääressä kirjastojen hiljaisuudessa. Upaniṣadit syntyivät aivan toisin.

        Kuvittele Intia kolmetuhatta vuotta sitten. ...

        Oli loputtomia metsiä täynnä villieläimiä. Oli jokia, jotka virtasivat Himalajalta.

        Taivas muuttui öisin valtavaksi kupoliksi, joka oli täynnä miljardeja tähtiä. Ja oli ihmisiä, jotka lähtivät pois kylien hälystä näihin metsiin etsimään vastauksia.

        Heitä kutsuttiin ṛṣi-viisaiksi. He istuivat puiden alla, nuotioiden äärellä ja pyhien jokien rannoilla ja alkoivat esittää kysymyksiä – eivät kirjoille eivätkä opettajille, vaan itse maailmankaikkeudelle. Ja maailmankaikkeus vastasi heille. Ei äänellä eikä taivaasta jylisevällä ukkosella, vaan sisäisellä sanattomalla tiedolla, joka äkkiä avautuu sydämessä kuin kukka.

        Upaniṣadit ovat muistiinmerkittyjä keskusteluja – keskusteluja ihmisen ja äärettömyyden välillä, keskusteluja oppilaan ja opettajan välillä, opettajan, joka itsekin oli kerran ollut oppilas ja saanut tämän tiedon suoraan hiljaisuuden käsistä.

        Itse sana Upaniṣad kuulostaa salaperäiseltä, mutta sen merkitys on itse asiassa hyvin yksinkertainen ja jopa koskettava. Sanskritissa upaniṣad tarkoittaa "istua lähellä". Kuvittele oppilas, joka istuutuu opettajan jalkojen juureen. Hän ei vain istu tämän vieressä, vaan istuutuu täydellisessä luottamuksessa, sydän avoinna ja valmiina luopumaan kaikista käsityksistään maailmasta voidakseen kuulla jotakin todellista.

        Upaniṣadit eivät ole pelkästään tekstejä. Ne ovat itse tiedon välittämisen ilmapiiriä – tiedon siirtymistä sydämestä sydämeen. Tätä tietoa ei koskaan julistettu toreilla. Se välitettiin kuiskaten niille, jotka olivat kypsyneet, jotka olivat läpäisseet koetukset ja osoittaneet olevansa valmiita vaihtamaan kaikki maalliset nautinnot yhden ainoan totuuden löytämiseen.

        Ja tänäänkin, kun luemme Upaniṣadeja tai kuuntelemme niistä, meistä tulee osa tätä ikivanhaa perinnettä, jossa istutaan opettajan jalkojen juuressa. Istumme huoneidemme hiljaisuudessa, laitamme kuulokkeet korvillemme, ja vuosituhansien halki meitä tavoittaa sama viisaiden kuiskaus, joka ei ole menettänyt voimaansa vähääkään.

        Vedat ovat suunnaton muinaisen tiedon valtameri ...
        ... Ne ovat kuin maailmankaikkeuden käyttöohje, mutta ulkoista todellisuutta koskeva käyttöohje... ja miten tämä maailma on ulkoisesti järjestynyt.

        Upaniṣadit ovat tämän valtameren syvin ydin. Ei ole sattumaa, että niitä kutsutaan Vedāntaksi, mikä tarkoittaa "Vedan loppua". Loppu ei tässä tarkoita päättymistä, vaan huippua, korkeinta kohtaa ja päämäärää. Se on tiedon osa, jossa ihminen lakkaa katsomasta ulospäin ja kääntää katseensa ensimmäistä kertaa omaan sisimpäänsä.

        Rituaalit ovat hyviä, ja niillä on oma paikkansa tietyssä kehitysvaiheessa. Mutta Upaniṣadit sanovat, että ennemmin tai myöhemmin sinun on jätettävä kaikki ulkoiset tukirakenteet ja kohdattava todellisuus kasvotusten. Ja huomaat, ettei tuo todellisuus olekaan pelottava. Se osoittautuu omiksi kasvoiksesi – kasvoiksi, joita et ole koskaan ennen nähnyt, koska olet aina katsonut peiliin etkä sen silmiin, joka seisoo peilin takana.

        Heidän luokseen tuli nuoria ihmisiä, jotka olivat väsyneet kylien levottomuuteen ja jotka olivat alkaneet aavistaa, että elämässä on jotakin suurempaa kuin ruoka, seksi ja turvallisuus.

        Ja niin opetus alkoi. Mutta tämä opetus ei muistuttanut koulujamme eikä yliopistojamme. Upaniṣadien metsäkoulussa ei ollut oppikirjoja, arvosanoja eikä kokeita siinä merkityksessä kuin me ne tunnemme. Oli vain opettaja, oppilas ja nuotio, jonka äärellä he istuivat iltaisin.

        Opettaja ei pitänyt luentoja. Hän esitti kysymyksiä, kertoi tarinoita tai oli yksinkertaisesti hiljaa. Juuri tuossa hiljaisuudessa oppilas alkoi kuulla sellaista, mitä ei voi välittää sanoin.


      • Anonyymi00013
        Anonyymi00012 kirjoitti:

        Heidän luokseen tuli nuoria ihmisiä, jotka olivat väsyneet kylien levottomuuteen ja jotka olivat alkaneet aavistaa, että elämässä on jotakin suurempaa kuin ruoka, seksi ja turvallisuus.

        Ja niin opetus alkoi. Mutta tämä opetus ei muistuttanut koulujamme eikä yliopistojamme. Upaniṣadien metsäkoulussa ei ollut oppikirjoja, arvosanoja eikä kokeita siinä merkityksessä kuin me ne tunnemme. Oli vain opettaja, oppilas ja nuotio, jonka äärellä he istuivat iltaisin.

        Opettaja ei pitänyt luentoja. Hän esitti kysymyksiä, kertoi tarinoita tai oli yksinkertaisesti hiljaa. Juuri tuossa hiljaisuudessa oppilas alkoi kuulla sellaista, mitä ei voi välittää sanoin.

        Upaniṣadit ovat täynnä tällaisia hetkiä. Oppilas tulee kysymyksen kanssa, opettaja vastaa vertauksella. Oppilas ei ymmärrä, ja opettaja kertoo uuden vertauskuvan. Oppilas ei vieläkään ymmärrä. Silloin opettaja vaikenee, ja juuri tuossa hiljaisuudessa tieto siirtyy itsestään, sillä todellinen tieto ei ole sanoissa.

        Sanat ovat vain sormi, joka osoittaa Kuuta. Tyhmä katsoo sormea, viisas katsoo Kuuta.

        Upaniṣadit opettavat meitä olemaan takertumatta sanoihin, vaan näkemään sen, mikä on sanojen takana.

        Yksi tärkeimmistä ajatuksista, jonka Upaniṣadit juurruttavat oppilaan mieleen heti alusta lähtien, on se, että elämme unessa....
        ...
        Tavallinen tietoisuudentilamme, jossa olemme hereillä, syömme, työskentelemme, riitelemme ja sovimme, on vain yksi todellisuuden tasoista – eikä suinkaan korkein.


      • Anonyymi00014
        Anonyymi00013 kirjoitti:

        Upaniṣadit ovat täynnä tällaisia hetkiä. Oppilas tulee kysymyksen kanssa, opettaja vastaa vertauksella. Oppilas ei ymmärrä, ja opettaja kertoo uuden vertauskuvan. Oppilas ei vieläkään ymmärrä. Silloin opettaja vaikenee, ja juuri tuossa hiljaisuudessa tieto siirtyy itsestään, sillä todellinen tieto ei ole sanoissa.

        Sanat ovat vain sormi, joka osoittaa Kuuta. Tyhmä katsoo sormea, viisas katsoo Kuuta.

        Upaniṣadit opettavat meitä olemaan takertumatta sanoihin, vaan näkemään sen, mikä on sanojen takana.

        Yksi tärkeimmistä ajatuksista, jonka Upaniṣadit juurruttavat oppilaan mieleen heti alusta lähtien, on se, että elämme unessa....
        ...
        Tavallinen tietoisuudentilamme, jossa olemme hereillä, syömme, työskentelemme, riitelemme ja sovimme, on vain yksi todellisuuden tasoista – eikä suinkaan korkein.

        Upaniṣadit opettavat, että on olemassa tietoisuudentiloja, jotka ovat niin paljon syvempiä, todellisempia ja täynnä olemista, että niihin verrattuna valveillaolomme on vain varjo, pelkkä uni. Mutta emme tiedä sitä, koska emme ole koskaan todella heränneet.

        Kuvittele ihminen, joka on elänyt koko elämänsä pimeässä luolassa eikä ole koskaan nähnyt aurinkoa. Hän luulee, että maailma koostuu luolan seinistä ja nuotion hehkusta. Hän ei tiedä, että luolan ulkopuolella on äärettömiä niittyjä, vuoria, valtameriä ja taivas.

        Upaniṣadit ovat kutsu tuosta ulkopuolisesta maailmasta. Ne ovat sen ääni, joka on astunut ulos luolasta ja palannut kertomaan muille: "Nouskaa! Siellä on aivan toisenlainen maailma. Siellä on todellinen elämä."

        Ongelma on kuitenkin siinä, että luolassa olevat eivät usko. Tai vaikka uskoisivatkin, he pelkäävät lähteä ulos, sillä tuntematon pelottaa enemmän kuin tuttu pimeys.

        Upaniṣadit vaativat rohkeutta – rohkeutta herätä.


      • Anonyymi00015
        Anonyymi00014 kirjoitti:

        Upaniṣadit opettavat, että on olemassa tietoisuudentiloja, jotka ovat niin paljon syvempiä, todellisempia ja täynnä olemista, että niihin verrattuna valveillaolomme on vain varjo, pelkkä uni. Mutta emme tiedä sitä, koska emme ole koskaan todella heränneet.

        Kuvittele ihminen, joka on elänyt koko elämänsä pimeässä luolassa eikä ole koskaan nähnyt aurinkoa. Hän luulee, että maailma koostuu luolan seinistä ja nuotion hehkusta. Hän ei tiedä, että luolan ulkopuolella on äärettömiä niittyjä, vuoria, valtameriä ja taivas.

        Upaniṣadit ovat kutsu tuosta ulkopuolisesta maailmasta. Ne ovat sen ääni, joka on astunut ulos luolasta ja palannut kertomaan muille: "Nouskaa! Siellä on aivan toisenlainen maailma. Siellä on todellinen elämä."

        Ongelma on kuitenkin siinä, että luolassa olevat eivät usko. Tai vaikka uskoisivatkin, he pelkäävät lähteä ulos, sillä tuntematon pelottaa enemmän kuin tuttu pimeys.

        Upaniṣadit vaativat rohkeutta – rohkeutta herätä.

        https://www.youtube.com/@vedabook4569


      • Anonyymi00016

      • Anonyymi00017

      • Anonyymi00018
        Anonyymi00017 kirjoitti:

        https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

        Pidän tätä todella mielenkiintoisena. Haluan jakaa kanssanne tämän videon ja tästä videosta transkriboidun selityksen.

        Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
        Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.

        Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
        Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
        https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg


      • Anonyymi00019
        Anonyymi00018 kirjoitti:

        Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
        Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
        https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

        Transkriptio.
        Kuvittele, että koko elämäsi on unta. Näet unia, heräät, käyt töissä, rakastat ja kärsit. Mutta entä jos nukut yhä juuri nyt? Entä jos on olemassa joku, joka tarkkailee sinua syvän hiljaisuuden keskeltä eikä ole koskaan syntynyt eikä koskaan kuole?


      • Anonyymi00020
        Anonyymi00019 kirjoitti:

        Transkriptio.
        Kuvittele, että koko elämäsi on unta. Näet unia, heräät, käyt töissä, rakastat ja kärsit. Mutta entä jos nukut yhä juuri nyt? Entä jos on olemassa joku, joka tarkkailee sinua syvän hiljaisuuden keskeltä eikä ole koskaan syntynyt eikä koskaan kuole?

        Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
        Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
        https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

        Transkriptio.
        Kuvittele, että koko elämäsi on unta. Näet unia, heräät, käyt töissä, rakastat ja kärsit. Mutta entä jos nukut yhä juuri nyt? Entä jos on olemassa joku, joka tarkkailee sinua syvän hiljaisuuden keskeltä eikä ole koskaan syntynyt eikä koskaan kuole?


      • Anonyymi00021
        Anonyymi00020 kirjoitti:

        Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
        Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
        https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

        Transkriptio.
        Kuvittele, että koko elämäsi on unta. Näet unia, heräät, käyt töissä, rakastat ja kärsit. Mutta entä jos nukut yhä juuri nyt? Entä jos on olemassa joku, joka tarkkailee sinua syvän hiljaisuuden keskeltä eikä ole koskaan syntynyt eikä koskaan kuole?

        UPANIṢADIT VAATIVAT ROHKEUTTA – ROHKEUTTA HERÄTÄ.


      • Anonyymi00023
        Anonyymi00021 kirjoitti:

        UPANIṢADIT VAATIVAT ROHKEUTTA – ROHKEUTTA HERÄTÄ.

        Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
        Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
        https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

        Upaniṣadit ovat muistiinmerkittyjä keskusteluja – keskusteluja ihmisen ja äärettömyyden välillä, keskusteluja oppilaan ja opettajan välillä, opettajan, joka itsekin oli kerran ollut oppilas ja saanut tämän tiedon suoraan hiljaisuuden käsistä.


      • Anonyymi00024
        Anonyymi00023 kirjoitti:

        Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
        Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
        https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

        Upaniṣadit ovat muistiinmerkittyjä keskusteluja – keskusteluja ihmisen ja äärettömyyden välillä, keskusteluja oppilaan ja opettajan välillä, opettajan, joka itsekin oli kerran ollut oppilas ja saanut tämän tiedon suoraan hiljaisuuden käsistä.

        Upaniṣadit eivät ole pelkästään tekstejä. Ne ovat itse tiedon välittämisen ilmapiiriä – tiedon siirtymistä sydämestä sydämeen. Tätä tietoa ei koskaan julistettu toreilla. Se välitettiin kuiskaten niille, jotka olivat kypsyneet, jotka olivat läpäisseet koetukset ja osoittaneet olevansa valmiita vaihtamaan kaikki maalliset nautinnot yhden ainoan totuuden löytämiseen.


      • Anonyymi00025
        Anonyymi00024 kirjoitti:

        Upaniṣadit eivät ole pelkästään tekstejä. Ne ovat itse tiedon välittämisen ilmapiiriä – tiedon siirtymistä sydämestä sydämeen. Tätä tietoa ei koskaan julistettu toreilla. Se välitettiin kuiskaten niille, jotka olivat kypsyneet, jotka olivat läpäisseet koetukset ja osoittaneet olevansa valmiita vaihtamaan kaikki maalliset nautinnot yhden ainoan totuuden löytämiseen.

        Vedat ovat suunnaton muinaisen tiedon valtameri ...
        ... Ne ovat kuin maailmankaikkeuden käyttöohje, mutta ulkoista todellisuutta koskeva käyttöohje... ja miten tämä maailma on ulkoisesti järjestynyt.


      • Anonyymi00026
        Anonyymi00025 kirjoitti:

        Vedat ovat suunnaton muinaisen tiedon valtameri ...
        ... Ne ovat kuin maailmankaikkeuden käyttöohje, mutta ulkoista todellisuutta koskeva käyttöohje... ja miten tämä maailma on ulkoisesti järjestynyt.

        Rituaalit ovat hyviä, ja niillä on oma paikkansa tietyssä kehitysvaiheessa. Mutta Upaniṣadit sanovat, että ennemmin tai myöhemmin sinun on jätettävä kaikki ulkoiset tukirakenteet ja kohdattava todellisuus kasvotusten. Ja huomaat, ettei tuo todellisuus olekaan pelottava. Se osoittautuu omiksi kasvoiksesi – kasvoiksi, joita et ole koskaan ennen nähnyt, koska olet aina katsonut peiliin etkä sen silmiin, joka seisoo peilin takana.


      • Anonyymi00027
        Anonyymi00026 kirjoitti:

        Rituaalit ovat hyviä, ja niillä on oma paikkansa tietyssä kehitysvaiheessa. Mutta Upaniṣadit sanovat, että ennemmin tai myöhemmin sinun on jätettävä kaikki ulkoiset tukirakenteet ja kohdattava todellisuus kasvotusten. Ja huomaat, ettei tuo todellisuus olekaan pelottava. Se osoittautuu omiksi kasvoiksesi – kasvoiksi, joita et ole koskaan ennen nähnyt, koska olet aina katsonut peiliin etkä sen silmiin, joka seisoo peilin takana.

        Opettaja ei pitänyt luentoja. Hän esitti kysymyksiä, kertoi tarinoita tai oli yksinkertaisesti hiljaa. Juuri tuossa hiljaisuudessa oppilas alkoi kuulla sellaista, mitä ei voi välittää sanoin.


      • Anonyymi00028
        Anonyymi00027 kirjoitti:

        Opettaja ei pitänyt luentoja. Hän esitti kysymyksiä, kertoi tarinoita tai oli yksinkertaisesti hiljaa. Juuri tuossa hiljaisuudessa oppilas alkoi kuulla sellaista, mitä ei voi välittää sanoin.

        UPANIṢADIT OPETTAVAT, ETTÄ ON OLEMASSA TIETOISUUDENTILOJA, JOTKA OVAT NIIN PALJON SYVEMPIÄ, TODELLISEMPIA JA TÄYNNÄ OLEMISTA, ETTÄ NIIHIN VERRATTUNA VALVEILLAOLOMME ON VAIN VARJO, PELKKÄ UNI. MUTTA EMME TIEDÄ SITÄ, KOSKA EMME OLE KOSKAAN TODELLA HERÄNNEET.


      • Anonyymi00029
        Anonyymi00028 kirjoitti:

        UPANIṢADIT OPETTAVAT, ETTÄ ON OLEMASSA TIETOISUUDENTILOJA, JOTKA OVAT NIIN PALJON SYVEMPIÄ, TODELLISEMPIA JA TÄYNNÄ OLEMISTA, ETTÄ NIIHIN VERRATTUNA VALVEILLAOLOMME ON VAIN VARJO, PELKKÄ UNI. MUTTA EMME TIEDÄ SITÄ, KOSKA EMME OLE KOSKAAN TODELLA HERÄNNEET.

        Käännösvirheet suomen kielessä.

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        --------------------------

        Upaniṣadit (sanskritiksi "keskusteluja viisaiden kanssa") ovat pyhiä kirjoituksia, joissa esitetään filosofinen oppi ennen kaikkea Absoluutin kaiken läpäisevästä persoonattomasta aspektista (Brahman), sielusta (ātmā) ja Korkeimmasta Sielusta (Paramātmā), joka läpäisee koko maailmankaikkeuden sekä on läsnä jokaisen elävän olennon sydämessä ja jokaisessa atomissa. Kanoniseen kokoelmaan kuuluu sata kahdeksan Upaniṣadia. Sana Upaniṣad on substantiivi, joka on johdettu verbistä upaniṣad ja merkitsee kirjaimellisesti "istua alhaalla vieressä". Sen filosofinen merkitys on: "tieto, joka saavutetaan henkisen opettajan jalkojen juuressa nöyrän kuuntelemisen kautta".


      • Anonyymi00030
        Anonyymi00029 kirjoitti:

        Käännösvirheet suomen kielessä.

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        --------------------------

        Upaniṣadit (sanskritiksi "keskusteluja viisaiden kanssa") ovat pyhiä kirjoituksia, joissa esitetään filosofinen oppi ennen kaikkea Absoluutin kaiken läpäisevästä persoonattomasta aspektista (Brahman), sielusta (ātmā) ja Korkeimmasta Sielusta (Paramātmā), joka läpäisee koko maailmankaikkeuden sekä on läsnä jokaisen elävän olennon sydämessä ja jokaisessa atomissa. Kanoniseen kokoelmaan kuuluu sata kahdeksan Upaniṣadia. Sana Upaniṣad on substantiivi, joka on johdettu verbistä upaniṣad ja merkitsee kirjaimellisesti "istua alhaalla vieressä". Sen filosofinen merkitys on: "tieto, joka saavutetaan henkisen opettajan jalkojen juuressa nöyrän kuuntelemisen kautta".

        Käännösvirheet suomen kielessä.

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        --------------------------

        Kanoniset sata kahdeksan Upaniṣadia kuuluvat neljän Vedan kokonaisuuteen, minkä vuoksi ne luetaan śruti-kirjallisuuteen ("kuultu ilmoitus"). Niiden taso on kuitenkin korkeampi kuin Vedojen rituaalisen osan (saṁhitā eli hymnien kokoelma), sillä ne edustavat "tämän maailman ulkopuolista viisautta". Lukuisten puolijumaluuksien palvontaan tähtäävät vedalaiset rituaalit kuuluvat karma-kāṇḍan piiriin, eli toimintaan, joka tuottaa vain väliaikaisia hyötyjä syntymän ja kuoleman maailmassa.


        Sen sijaan Upaniṣadien ilmoitus kuuluu jñāna-kāṇḍan piiriin, eli tiedon, joka johtaa vapautumiseen aineellisesta maailmasta.

        Upaniṣadeissa tarkastellaan yksinomaan filosofisia kysymyksiä. Lähtökohtana on, että brāhmaṇojen... tulee itse olla jñāna-kāṇḍan korkeammalla tasolla Upaniṣadeja tutkimalla.


      • Anonyymi00031
        Anonyymi00030 kirjoitti:

        Käännösvirheet suomen kielessä.

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        --------------------------

        Kanoniset sata kahdeksan Upaniṣadia kuuluvat neljän Vedan kokonaisuuteen, minkä vuoksi ne luetaan śruti-kirjallisuuteen ("kuultu ilmoitus"). Niiden taso on kuitenkin korkeampi kuin Vedojen rituaalisen osan (saṁhitā eli hymnien kokoelma), sillä ne edustavat "tämän maailman ulkopuolista viisautta". Lukuisten puolijumaluuksien palvontaan tähtäävät vedalaiset rituaalit kuuluvat karma-kāṇḍan piiriin, eli toimintaan, joka tuottaa vain väliaikaisia hyötyjä syntymän ja kuoleman maailmassa.


        Sen sijaan Upaniṣadien ilmoitus kuuluu jñāna-kāṇḍan piiriin, eli tiedon, joka johtaa vapautumiseen aineellisesta maailmasta.

        Upaniṣadeissa tarkastellaan yksinomaan filosofisia kysymyksiä. Lähtökohtana on, että brāhmaṇojen... tulee itse olla jñāna-kāṇḍan korkeammalla tasolla Upaniṣadeja tutkimalla.

        Upaniṣadeissa tarkastellaan yksinomaan filosofisia kysymyksiä. Lähtökohtana on, että brāhmaṇojen... tulee itse olla jñāna-kāṇḍan korkeammalla tasolla Upaniṣadeja tutkimalla.


      • Anonyymi00032
        Anonyymi00031 kirjoitti:

        Upaniṣadeissa tarkastellaan yksinomaan filosofisia kysymyksiä. Lähtökohtana on, että brāhmaṇojen... tulee itse olla jñāna-kāṇḍan korkeammalla tasolla Upaniṣadeja tutkimalla.

        Käännösvirheet suomen kielessä.

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        --------------------------
        Upaniṣadeja yhdessä Bhagavad-gītān ja Vedānta-sūtran kanssa kutsutaan Vedāntaksi ("Vedojen korkein viisaus"). Vedānta-sūtran aforismeissa Vedojen ja Upaniṣadien opetus on esitetty tiiviissä ja järjestelmällisessä muodossa (Bhagavad-gītā 13.5).

        Kaikkien Upaniṣadien ydin on kuitenkin Kṛṣṇan esittämä Bhagavad-gītāssa, jota kutsutaan myös nimellä Gītopaniṣad. Tätä kuvataan vertauskuvallisesti seuraavasti:


      • Anonyymi00033
        Anonyymi00032 kirjoitti:

        Käännösvirheet suomen kielessä.

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        --------------------------
        Upaniṣadeja yhdessä Bhagavad-gītān ja Vedānta-sūtran kanssa kutsutaan Vedāntaksi ("Vedojen korkein viisaus"). Vedānta-sūtran aforismeissa Vedojen ja Upaniṣadien opetus on esitetty tiiviissä ja järjestelmällisessä muodossa (Bhagavad-gītā 13.5).

        Kaikkien Upaniṣadien ydin on kuitenkin Kṛṣṇan esittämä Bhagavad-gītāssa, jota kutsutaan myös nimellä Gītopaniṣad. Tätä kuvataan vertauskuvallisesti seuraavasti:

        ...
        ...
        Ks. myös: Vedānta.

        — Bhagavad-gītā – Idän viisauden helmi. Nimien ja termien sanasto: Upaniṣad.


      • Anonyymi00034
        Anonyymi00033 kirjoitti:

        ...
        ...
        Ks. myös: Vedānta.

        — Bhagavad-gītā – Idän viisauden helmi. Nimien ja termien sanasto: Upaniṣad.

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com


      • Anonyymi00035
        Anonyymi00034 kirjoitti:

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        sruti lit. ‘that which is heard’; the Vedas, Upanisads, and other scriptures revealed to (heard by) the rsis.


      • Anonyymi00036
        Anonyymi00035 kirjoitti:

        sruti lit. ‘that which is heard’; the Vedas, Upanisads, and other scriptures revealed to (heard by) the rsis.

        Śruti — 1) alkuperäiset vedalaiset pyhät kirjoitukset (Vedat ja Upaniṣadit), jotka Korkein Jumala ilmoitti ihmiskunnalle; 2) kuuntelemisen kautta omaksuttu tieto.

        — Inspiraation virta / Sanasto

        Viisaat eivät laadi vedisiä mantroja, vaan ainoastaan näkevät ja kokevat henkisen virran sekä tarkkailevat sitä. Śrutiin (Vedoihin) sisältyvää tietoa ei ole luonut kukaan eikä mikään. Se on ikuista. Ṛṣit vain havaitsevat sen ja merkitsevät sen muistiin. Śrutit annettiin, jotta ne paljastaisivat perustavanlaatuisen Totuuden, jonka varassa koko maailmankaikkeus lepää. Siitä huolimatta ne ovat vain pyrkimys kohti Korkeinta Todellisuutta. Millainen tuo Todellisuus on, sitä ne eivät tiedä.

        —... suojelijan saarnat, osa 1 / Luku 9 / Viisaat eivät keksi mantroja

        Vedaiś ca sarvair aham eva vedyaḥ — śrutibhir vimṛgyām. Śruti tarkoittaa »Jumalan ilmoittamaa totuutta».

        — Śrī Caitanyadevan ääni / Pyhät keskustelut / Jumalan ilmoittama totuus

        Kaikki śrutit ja ilmoitetun totuuden tuntijoiden antamat opetukset osoittavat tietyn suunnan: »Kulje tuohon suuntaan, niin ehkä löydät sen.»

        — Kadonneen palvelijan rakkaudentäyteinen etsintä / Luku 5. Brahmā harhan vallassa /
        Smṛtit täydentävät alkuperäisiä pyhiä kirjoituksia, śruteja.



        Śruti (sanskritiksi »kuultu») ... tietoa, jonka Jumala ilmoitti viisaiden ṛṣien kautta luomakunnan aamunkoitteessa. Śruti viittaa alkuperäisiin vedalaisiin pyhiin kirjoituksiin (neljään Vedaan ja Upaniṣadeihin), joita välitettiin aluksi suullisena perimätietona ja jotka vasta myöhemmin kirjoitettiin muistiin.

        — Śrī Caitanya Mahāprabhun elämä ja opetukset / Sanasto

        Vedat todistavat itse oman pätevyytensä ...
        ...


        Ks. myös: Āmnāya, tieto

        Käännösvirheet suomen kielessä.

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com


      • Anonyymi00037
        Anonyymi00036 kirjoitti:

        Śruti — 1) alkuperäiset vedalaiset pyhät kirjoitukset (Vedat ja Upaniṣadit), jotka Korkein Jumala ilmoitti ihmiskunnalle; 2) kuuntelemisen kautta omaksuttu tieto.

        — Inspiraation virta / Sanasto

        Viisaat eivät laadi vedisiä mantroja, vaan ainoastaan näkevät ja kokevat henkisen virran sekä tarkkailevat sitä. Śrutiin (Vedoihin) sisältyvää tietoa ei ole luonut kukaan eikä mikään. Se on ikuista. Ṛṣit vain havaitsevat sen ja merkitsevät sen muistiin. Śrutit annettiin, jotta ne paljastaisivat perustavanlaatuisen Totuuden, jonka varassa koko maailmankaikkeus lepää. Siitä huolimatta ne ovat vain pyrkimys kohti Korkeinta Todellisuutta. Millainen tuo Todellisuus on, sitä ne eivät tiedä.

        —... suojelijan saarnat, osa 1 / Luku 9 / Viisaat eivät keksi mantroja

        Vedaiś ca sarvair aham eva vedyaḥ — śrutibhir vimṛgyām. Śruti tarkoittaa »Jumalan ilmoittamaa totuutta».

        — Śrī Caitanyadevan ääni / Pyhät keskustelut / Jumalan ilmoittama totuus

        Kaikki śrutit ja ilmoitetun totuuden tuntijoiden antamat opetukset osoittavat tietyn suunnan: »Kulje tuohon suuntaan, niin ehkä löydät sen.»

        — Kadonneen palvelijan rakkaudentäyteinen etsintä / Luku 5. Brahmā harhan vallassa /
        Smṛtit täydentävät alkuperäisiä pyhiä kirjoituksia, śruteja.



        Śruti (sanskritiksi »kuultu») ... tietoa, jonka Jumala ilmoitti viisaiden ṛṣien kautta luomakunnan aamunkoitteessa. Śruti viittaa alkuperäisiin vedalaisiin pyhiin kirjoituksiin (neljään Vedaan ja Upaniṣadeihin), joita välitettiin aluksi suullisena perimätietona ja jotka vasta myöhemmin kirjoitettiin muistiin.

        — Śrī Caitanya Mahāprabhun elämä ja opetukset / Sanasto

        Vedat todistavat itse oman pätevyytensä ...
        ...


        Ks. myös: Āmnāya, tieto

        Käännösvirheet suomen kielessä.

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        jnan knowledge; consciousness; calculation; speculation; the pursuit of liberation; knowledge of the soul; knowledge of Brahman; knowledge of the Supreme Lord, His energies, and their relationships (sambandha-jnan).


      • Anonyymi00038
        Anonyymi00037 kirjoitti:

        jnan knowledge; consciousness; calculation; speculation; the pursuit of liberation; knowledge of the soul; knowledge of Brahman; knowledge of the Supreme Lord, His energies, and their relationships (sambandha-jnan).

        Jñāna — 1. Yleisessä merkityksessä »tieto» tai »tuntemus». Tätä merkitystä käytetään esimerkiksi Bhagavad-gītāssa jakeissa 9.12, 14.6 ja 18.19.

        — Bhagavad-gītā – Idän viisauden helmi / Nimien ja termien sanasto:

        Tiedon viisi tasoa

        Näin ollen on olemassa viisi jñānaan perustuvaa tiedon tasoa: pratyakṣa, parokṣa, aparokṣa, adhokṣaja ja aprākṛta.

        — Meidän opettajamme / Osa 2. Nykyajan ācāryat / Luku 3....



        Tieto voidaan jakaa viiteen luokkaan.

        Alin tiedon taso on se, jonka hankimme aistiemme välityksellä. Tätä kutsutaan pratyakṣaksi. Se on ensimmäinen taso.

        Seuraava, korkeampi tiedon taso on tieto, jota emme ole saaneet omien aistikokemustemme kautta, vaan muiden kokemuksia hyödyntämällä. Tätä kutsutaan parokṣaksi. Esimerkiksi tiedemiehillä on omia havaintojaan, ja me saamme tietoa heidän tutkimustensa ja löytöjensä kautta.

        Kolmas taso on ihmisen kokemuksen ylittävä tieto, aparokṣa. Sitä voidaan verrata syvän unen tilaan. Herättyämme sanomme: »Nukuin hyvin — uni oli todella syvä.» Mutta silloin, kun olemme syvässä unessa ilman unia, emme ole tietoisia tuosta tilasta. Herättyämme pystymme kuvailemaan kokemusta jollakin tavoin, mutta kuvaus jää hyvin epämääräiseksi. Tällainen on aparokṣa — hämärä ja epäselvä kokemus, jossa subjekti ja aineellinen kohde sulautuvat yhteen, ja aineellinen kohde häviää subjektin tietoisuuteen. Juuri tähän asti suuri impersonalismin opettaja Śaṅkarācārya kuvaa tietoisuuden asteittaista kehitystä.

        Toisaalta suuri oppinut Jumalan palvoja Rāmānujācārya, samoin kuin muut vaiṣṇava-ācāryat, katsovat, että tämän yläpuolella on vielä neljäs taso. Tätä tasoa kutsutaan adhokṣajaksi — transsendentaaliseksi


      • Anonyymi00039
        Anonyymi00038 kirjoitti:

        Jñāna — 1. Yleisessä merkityksessä »tieto» tai »tuntemus». Tätä merkitystä käytetään esimerkiksi Bhagavad-gītāssa jakeissa 9.12, 14.6 ja 18.19.

        — Bhagavad-gītā – Idän viisauden helmi / Nimien ja termien sanasto:

        Tiedon viisi tasoa

        Näin ollen on olemassa viisi jñānaan perustuvaa tiedon tasoa: pratyakṣa, parokṣa, aparokṣa, adhokṣaja ja aprākṛta.

        — Meidän opettajamme / Osa 2. Nykyajan ācāryat / Luku 3....



        Tieto voidaan jakaa viiteen luokkaan.

        Alin tiedon taso on se, jonka hankimme aistiemme välityksellä. Tätä kutsutaan pratyakṣaksi. Se on ensimmäinen taso.

        Seuraava, korkeampi tiedon taso on tieto, jota emme ole saaneet omien aistikokemustemme kautta, vaan muiden kokemuksia hyödyntämällä. Tätä kutsutaan parokṣaksi. Esimerkiksi tiedemiehillä on omia havaintojaan, ja me saamme tietoa heidän tutkimustensa ja löytöjensä kautta.

        Kolmas taso on ihmisen kokemuksen ylittävä tieto, aparokṣa. Sitä voidaan verrata syvän unen tilaan. Herättyämme sanomme: »Nukuin hyvin — uni oli todella syvä.» Mutta silloin, kun olemme syvässä unessa ilman unia, emme ole tietoisia tuosta tilasta. Herättyämme pystymme kuvailemaan kokemusta jollakin tavoin, mutta kuvaus jää hyvin epämääräiseksi. Tällainen on aparokṣa — hämärä ja epäselvä kokemus, jossa subjekti ja aineellinen kohde sulautuvat yhteen, ja aineellinen kohde häviää subjektin tietoisuuteen. Juuri tähän asti suuri impersonalismin opettaja Śaṅkarācārya kuvaa tietoisuuden asteittaista kehitystä.

        Toisaalta suuri oppinut Jumalan palvoja Rāmānujācārya, samoin kuin muut vaiṣṇava-ācāryat, katsovat, että tämän yläpuolella on vielä neljäs taso. Tätä tasoa kutsutaan adhokṣajaksi — transsendentaaliseksi

        Transsendentaalinen tieto tunkeutuu vilpittömän etsijän sydämeen


      • Anonyymi00041
        Anonyymi00039 kirjoitti:

        Transsendentaalinen tieto tunkeutuu vilpittömän etsijän sydämeen

        Śrīla Siddhānta Sarasvatī Ṭhākuran opetuksen ja käytännön ainutlaatuisuus sekä selkeys ulottuvat kaikkeen. Tätä voidaan havainnollistaa seuraavilla esimerkeillä.

        Kerran Paramahaṁsa Ṭhākura kuvaili oikeaa suhtautumista Korkeimpaan Totuuteen seuraavasti:

        Älä pyri paljastamaan Korkeimman Totuuden luonnetta oman mielikuvituksesi voimalla. Älä yritä käsittää tätä Totuutta tämän katoavaisen maailman kokemuksen avulla. Älä keksi omaa totuuttasi tyydyttääksesi vääriä taipumuksiasi. Älä kiirehdi pitämään totuutena sellaista, mikä vain vastaa omia mieltymyksiäsi. Älä pidä totuutena sitä, minkä sinun kaltaisesi ihmiset ovat luoneet tai minkä enemmistö heistä hyväksyy, äläkä pidä epätotena sitä, minkä valtaenemmistö hylkää. Kirjoituksissa sanotaan, että kymmenistätuhansista ihmisistä vain yksi todella palvoo tätä Korkeinta Totuutta, eikä sellaista ihmistä ole helppo löytää. Se, minkä kaikki tämän maailman ihmiset yksimielisesti hyväksyvät totuutena, voi milloin tahansa osoittautua valheeksi. Sen vuoksi älä missään tapauksessa haasta Totuutta äläkä yritä vallata sitä rynnäköllä. Sellainen ylimielinen asenne vie sinut vain kauemmas Totuudesta. Totuutta voidaan lähestyä ainoastaan täydellisen itsensä luovuttamisen hengessä. Korkeinta Totuutta on kuunneltava syvällä kunnioituksella. Totuus ilmoittaa itsensä itse ja vasta silloin, kun Se armollisesti niin haluaa. Vain silloin Korkeimman Totuuden todellinen luonto paljastuu meille — ei millään muulla tavalla.

        — The Harmonist, XXV-10 / Ācāryan erityiset ominaisuudet (osa 1)



        Käännösvirheet suomen kielessä.

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        --------------------------


      • Anonyymi00042

        "Saadaksesi transsendentaalista tietoa lähesty itsensä toteuttanutta sielua, hyväksy hänet henkiseksi opettajaksesi ja vastaanota häneltä vihkimys. Esitä hänelle nöyrästi kysymyksiä ja palvele häntä. Itsensä toteuttaneet sielut voivat antaa sinulle tietoa, sillä he ovat nähneet Totuuden."


      • Anonyymi00043

        PARIPRAŚNA TARKOITTAA REHELLISTÄ JA VILPITÖNTÄ KYSYMISTÄ.

        MEIDÄN TULEE PALVELLA TUOTA KORKEAMPAA TIETOA, EMMEKÄ YRITTÄÄ ALISTAA SITÄ OMIIN TARKOITUKSIIMME. MUUSSA TAPAUKSESSA MEILLE EI ANNETA PÄÄSYÄ SIIHEN ...


      • Anonyymi00044
        Anonyymi00043 kirjoitti:

        PARIPRAŚNA TARKOITTAA REHELLISTÄ JA VILPITÖNTÄ KYSYMISTÄ.

        MEIDÄN TULEE PALVELLA TUOTA KORKEAMPAA TIETOA, EMMEKÄ YRITTÄÄ ALISTAA SITÄ OMIIN TARKOITUKSIIMME. MUUSSA TAPAUKSESSA MEILLE EI ANNETA PÄÄSYÄ SIIHEN ...

        PARIPRAŚNA TARKOITTAA REHELLISTÄ JA VILPITÖNTÄ KYSYMISTÄ.


      • Anonyymi00045
        Anonyymi00044 kirjoitti:

        PARIPRAŚNA TARKOITTAA REHELLISTÄ JA VILPITÖNTÄ KYSYMISTÄ.

        TOTUUDEN TUNTEMISEN MENETELMÄ EROAA TÄYSIN SIITÄ TAVASTA, JOLLA OPITAAN TUNTEMAAN SE, MIKÄ EI OLE TOTUUS. ENSIN ON PETYTTÄVÄ SIIHEN, MIKÄ EI OLE TOTTA. SIINÄ MÄÄRIN KUIN IHMINEN KYKENEE IRROTTAUTUMAAN EPÄTODESTA, TOTUUS ILMENEE HÄNESSÄ SPONTAANISTI SAMASSA MÄÄRIN.


      • Anonyymi00046
        Anonyymi00045 kirjoitti:

        TOTUUDEN TUNTEMISEN MENETELMÄ EROAA TÄYSIN SIITÄ TAVASTA, JOLLA OPITAAN TUNTEMAAN SE, MIKÄ EI OLE TOTUUS. ENSIN ON PETYTTÄVÄ SIIHEN, MIKÄ EI OLE TOTTA. SIINÄ MÄÄRIN KUIN IHMINEN KYKENEE IRROTTAUTUMAAN EPÄTODESTA, TOTUUS ILMENEE HÄNESSÄ SPONTAANISTI SAMASSA MÄÄRIN.

        Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
        Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
        https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

        Transkriptio.

        Heissä ei ole henkilökohtaisia kunnianhimoja eikä halua todistaa olevansa oikeassa. He muistuttavat itse luontoa: voimakkaita, yksinkertaisia ja äärettömän syvällisiä.

        Lukiessamme Upaniṣadeja emme kosketa jonkin muinaisen ihmisen mielipidettä, vaan itse olemassaolon rakennetta. Se on kuin atomit alkaisivat yhtäkkiä puhua ja kertoisivat, kuinka maailmankaikkeus on järjestynyt, tai kuin sydämemme alkaisi yhtäkkiä laulaa laulua siitä, mitä elämä on.

        Yksi Upaniṣadien suurimmista paradokseista on se, että ne puhuvat siitä, mitä ei voida ilmaista sanoin.

        Kuinka kuvailisit väriä ihmiselle, joka on ollut sokea syntymästään asti? Kuinka selittäisit mangon maun ihmiselle, joka ei ole koskaan maistanut hedelmiä?

        Upaniṣadit käyttävät sanoja, vertauskuvia, kertomuksia ja vuoropuheluja – kaikkea mahdollista johdattaakseen mielen tekemään hypyn mielen tuolle puolen. Ne ovat kuin ponnahduslauta. Juokset sanojen muodostamaa lautaa pitkin, mutta lopussa on hypättävä hiljaisuuteen. Jos jäät kiinni sanoihin, et ole ymmärtänyt mitään. Jos hyppäät, olet ymmärtänyt kaiken.

        Siksi Upaniṣadit korostavat niin painokkaasti opettajan merkitystä.

        On lähes mahdotonta saavuttaa tämä tila yksin kirjoja lukemalla. Tarvitaan joku, joka on jo tehnyt tämän hypyn ja palannut, joka tuntee tien ja voi johdattaa toisen sitä pitkin.

        Upaniṣadien perinteessä opettaja ei ole luennoitsija, joka vain välittää tietoa. Hän on totuuden elävä ilmentymä. Oppilas elää opettajan läheisyydessä ja omaksuu hänen sanojensa lisäksi myös hänen hiljaisuutensa, katseensa ja hengityksensä. Vähitellen, vuosien tällaisen yhteyden myötä, myös oppilaassa alkaa herätä sisäinen näkemys.

        Hänestäkin tulee oma ṛṣinsä.

        Salaisuus, joka ei ole salaisuus.

        Monet ajattelevat, että Upaniṣadit ovat valituille tarkoitettua esoteerista oppia – jotakin salattua, joka on vain vihittyjen saavutettavissa.

        Tämä on kuitenkin totta vain osittain. Kyllä, tätä tietoa välitettiin salassa, mutta ei siksi, että sitä olisi haluttu pitää itsekkäästi omana, vaan siksi, että tämä tieto on vaarallista – vaarallista valmistautumattomalle mielelle.

        Kuvittele, että annat pienelle lapselle terävän veitsen. Lapsi voi vahingoittaa sekä itseään että muita.

        Samalla tavoin tieto siitä, että olet kuolematon tietoisuus, voi horjuttaa sellaisen ihmisen psyykettä, joka ei ole puhdistanut halujaan, hillinnyt mieltään eikä kehittänyt erottelukykyään.

        Sellainen ihminen voi vajota ylpeyteen: "Minä olen Jumala." Tai nihilismiin: "Kaikki on kuitenkin harhaa, joten voin tehdä mitä tahansa." Tai epätoivoon: "Jos en ole keho, kuka minä sitten olen?"

        Siksi Upaniṣadien opetukset annettiin aina vähitellen.

        Ensin oppilaan täytyi osoittaa olevansa valmis: palvella opettajaansa, työskennellä itsensä kehittämiseksi, puhdistaa luonnettaan ja kehittää hyveitään.

        Vasta kun opettaja näki oppilaan kypsyneen, hän välitti tälle suuren totuuden. Usein tämä välittäminen tapahtui yhdessä ainoassa lauseessa, yhdessä sanassa tai jopa yhdessä kosketuksessa, sillä kun oppilas on valmis, hänelle ei tarvita paljon sanoja.


      • Anonyymi00047
        Anonyymi00046 kirjoitti:

        Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
        Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
        https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

        Transkriptio.

        Heissä ei ole henkilökohtaisia kunnianhimoja eikä halua todistaa olevansa oikeassa. He muistuttavat itse luontoa: voimakkaita, yksinkertaisia ja äärettömän syvällisiä.

        Lukiessamme Upaniṣadeja emme kosketa jonkin muinaisen ihmisen mielipidettä, vaan itse olemassaolon rakennetta. Se on kuin atomit alkaisivat yhtäkkiä puhua ja kertoisivat, kuinka maailmankaikkeus on järjestynyt, tai kuin sydämemme alkaisi yhtäkkiä laulaa laulua siitä, mitä elämä on.

        Yksi Upaniṣadien suurimmista paradokseista on se, että ne puhuvat siitä, mitä ei voida ilmaista sanoin.

        Kuinka kuvailisit väriä ihmiselle, joka on ollut sokea syntymästään asti? Kuinka selittäisit mangon maun ihmiselle, joka ei ole koskaan maistanut hedelmiä?

        Upaniṣadit käyttävät sanoja, vertauskuvia, kertomuksia ja vuoropuheluja – kaikkea mahdollista johdattaakseen mielen tekemään hypyn mielen tuolle puolen. Ne ovat kuin ponnahduslauta. Juokset sanojen muodostamaa lautaa pitkin, mutta lopussa on hypättävä hiljaisuuteen. Jos jäät kiinni sanoihin, et ole ymmärtänyt mitään. Jos hyppäät, olet ymmärtänyt kaiken.

        Siksi Upaniṣadit korostavat niin painokkaasti opettajan merkitystä.

        On lähes mahdotonta saavuttaa tämä tila yksin kirjoja lukemalla. Tarvitaan joku, joka on jo tehnyt tämän hypyn ja palannut, joka tuntee tien ja voi johdattaa toisen sitä pitkin.

        Upaniṣadien perinteessä opettaja ei ole luennoitsija, joka vain välittää tietoa. Hän on totuuden elävä ilmentymä. Oppilas elää opettajan läheisyydessä ja omaksuu hänen sanojensa lisäksi myös hänen hiljaisuutensa, katseensa ja hengityksensä. Vähitellen, vuosien tällaisen yhteyden myötä, myös oppilaassa alkaa herätä sisäinen näkemys.

        Hänestäkin tulee oma ṛṣinsä.

        Salaisuus, joka ei ole salaisuus.

        Monet ajattelevat, että Upaniṣadit ovat valituille tarkoitettua esoteerista oppia – jotakin salattua, joka on vain vihittyjen saavutettavissa.

        Tämä on kuitenkin totta vain osittain. Kyllä, tätä tietoa välitettiin salassa, mutta ei siksi, että sitä olisi haluttu pitää itsekkäästi omana, vaan siksi, että tämä tieto on vaarallista – vaarallista valmistautumattomalle mielelle.

        Kuvittele, että annat pienelle lapselle terävän veitsen. Lapsi voi vahingoittaa sekä itseään että muita.

        Samalla tavoin tieto siitä, että olet kuolematon tietoisuus, voi horjuttaa sellaisen ihmisen psyykettä, joka ei ole puhdistanut halujaan, hillinnyt mieltään eikä kehittänyt erottelukykyään.

        Sellainen ihminen voi vajota ylpeyteen: "Minä olen Jumala." Tai nihilismiin: "Kaikki on kuitenkin harhaa, joten voin tehdä mitä tahansa." Tai epätoivoon: "Jos en ole keho, kuka minä sitten olen?"

        Siksi Upaniṣadien opetukset annettiin aina vähitellen.

        Ensin oppilaan täytyi osoittaa olevansa valmis: palvella opettajaansa, työskennellä itsensä kehittämiseksi, puhdistaa luonnettaan ja kehittää hyveitään.

        Vasta kun opettaja näki oppilaan kypsyneen, hän välitti tälle suuren totuuden. Usein tämä välittäminen tapahtui yhdessä ainoassa lauseessa, yhdessä sanassa tai jopa yhdessä kosketuksessa, sillä kun oppilas on valmis, hänelle ei tarvita paljon sanoja.

        TÄMÄ ON KUITENKIN TOTTA VAIN OSITTAIN. KYLLÄ, TÄTÄ TIETOA VÄLITETTIIN SALASSA, MUTTA EI SIKSI, ETTÄ SITÄ OLISI HALUTTU PITÄÄ ITSEKKÄÄSTI OMANA, VAAN SIKSI, ETTÄ TÄMÄ TIETO ON VAARALLISTA – VAARALLISTA VALMISTAUTUMATTOMALLE MIELELLE.

        KUVITTELE, ETTÄ ANNAT PIENELLE LAPSELLE TERÄVÄN VEITSEN. LAPSI VOI VAHINGOITTAA SEKÄ ITSEÄÄN ETTÄ MUITA.

        SAMALLA TAVOIN TIETO SIITÄ, ETTÄ OLET KUOLEMATŌN TIETOISUUS, VOI HORJUTTAA SELLAISEN IHMISEN PSYYKETTÄ, JOKA EI OLE PUHDISTANUT HALUJAAN, HILLINNYT MIELTÄÄN EIKÄ KEHITTÄNYT EROTTELUKYKYÄÄN.


      • Anonyymi00048
        Anonyymi00047 kirjoitti:

        TÄMÄ ON KUITENKIN TOTTA VAIN OSITTAIN. KYLLÄ, TÄTÄ TIETOA VÄLITETTIIN SALASSA, MUTTA EI SIKSI, ETTÄ SITÄ OLISI HALUTTU PITÄÄ ITSEKKÄÄSTI OMANA, VAAN SIKSI, ETTÄ TÄMÄ TIETO ON VAARALLISTA – VAARALLISTA VALMISTAUTUMATTOMALLE MIELELLE.

        KUVITTELE, ETTÄ ANNAT PIENELLE LAPSELLE TERÄVÄN VEITSEN. LAPSI VOI VAHINGOITTAA SEKÄ ITSEÄÄN ETTÄ MUITA.

        SAMALLA TAVOIN TIETO SIITÄ, ETTÄ OLET KUOLEMATŌN TIETOISUUS, VOI HORJUTTAA SELLAISEN IHMISEN PSYYKETTÄ, JOKA EI OLE PUHDISTANUT HALUJAAN, HILLINNYT MIELTÄÄN EIKÄ KEHITTÄNYT EROTTELUKYKYÄÄN.

        TÄMÄ ON KUITENKIN TOTTA VAIN OSITTAIN. KYLLÄ, TÄTÄ TIETOA VÄLITETTIIN SALASSA, MUTTA EI SIKSI, ETTÄ SITÄ OLISI HALUTTU PITÄÄ ITSEKKÄÄSTI OMANA, VAAN SIKSI, ETTÄ TÄMÄ TIETO ON VAARALLISTA – VAARALLISTA VALMISTAUTUMATTOMALLE MIELELLE.


      • Anonyymi00049
        Anonyymi00048 kirjoitti:

        TÄMÄ ON KUITENKIN TOTTA VAIN OSITTAIN. KYLLÄ, TÄTÄ TIETOA VÄLITETTIIN SALASSA, MUTTA EI SIKSI, ETTÄ SITÄ OLISI HALUTTU PITÄÄ ITSEKKÄÄSTI OMANA, VAAN SIKSI, ETTÄ TÄMÄ TIETO ON VAARALLISTA – VAARALLISTA VALMISTAUTUMATTOMALLE MIELELLE.

        SAMALLA TAVOIN TIETO SIITÄ, ETTÄ OLET KUOLEMATŌN TIETOISUUS, VOI HORJUTTAA SELLAISEN IHMISEN PSYYKETTÄ, JOKA EI OLE PUHDISTANUT HALUJAAN, HILLINNYT MIELTÄÄN EIKÄ KEHITTÄNYT EROTTELUKYKYÄÄN.


      • Anonyymi00050
        Anonyymi00049 kirjoitti:

        SAMALLA TAVOIN TIETO SIITÄ, ETTÄ OLET KUOLEMATŌN TIETOISUUS, VOI HORJUTTAA SELLAISEN IHMISEN PSYYKETTÄ, JOKA EI OLE PUHDISTANUT HALUJAAN, HILLINNYT MIELTÄÄN EIKÄ KEHITTÄNYT EROTTELUKYKYÄÄN.

        Nykyään meillä on ainutlaatuinen mahdollisuus. Upaniṣadit on käännetty monille kielille, ja ne ovat kaikkien saatavilla. Mutta tämä saavutettavuus on harhaanjohtavaa.

        Voi lukea kaikki Upaniṣadit, opetella ne ulkoa, lainata niitä sanskritiksi ja silti pysyä yhtä ehdollistuneena, ahneena ja vihaisena kuin ennenkin.

        Upaniṣadien tieto ei ole informaatiota – se on transformaatiota.

        Se alkaa vaikuttaa vasta silloin, kun emme ainoastaan lue, vaan myös elämme sen todeksi, kun jokainen sana putoaa sydämen valmisteltuun maaperään.

        Nyt me istuudumme yhdessä muinaisten ṛṣien jalkojen juureen. Seuraavien kolmen tunnin ajaksi meistä tulee oppilaita metsäkoulussa. Ympärillämme ei ole tiikereitä eikä norsuja, vaan omien huoneidemme tutut seinät. Mutta sillä ei ole merkitystä.

        Tärkeää on jokin aivan muu. Olemmeko valmiita edes hetkeksi jättämään syrjään omat käsityksemme ja kyynisyytemme? Olemmeko valmiita kuulemaan sen, mikä voi mullistaa koko elämämme?

        Juuri sitä Upaniṣadit tekevät.

        Ne eivät tarjoa lohtua heikoille, vaan antavat voimaa vahvoille. Ne repivät pois kaikki naamiot ja näyttävät paljaan todellisuuden. Ja se, joka kestää tämän, saavuttaa jotakin sellaista, mitä eivät mitkään jumalat eikä kuolema voi häneltä riistää.



        Äärettömyyden kutsu

        Jokaisessa Upaniṣadissa, jokaisessa kertomuksessa ja jokaisessa vuoropuhelussa kuuluu sama kutsu.

        Se on kutsu heräämiseen.

        Me nukumme ja näemme painajaisia. Näemme unta siitä, että olemme pieniä, heikkoja ja kuolevaisia. Näemme unta siitä, että maailma on vihamielinen, että meidän täytyy taistella ja selviytyä.

        Mutta tämän unen takana loistaa todelliset kasvomme – itse Ātmanin kasvot: puhtaat, ikuiset ja pelottomat.

        Upaniṣadit ovat kuin herätyskello – hyvin ikivanha, hyvin viisas ja hyvin sinnikkäästi soiva herätyskello.

        Kysymys on vain yhdestä asiasta: haluammeko herätä?

        Uni voi nimittäin olla makeaa. Joskus jopa painajainen tuntuu paremmalta kuin heräämisen tuntemattomuus.

        Olemme tottuneet kärsimykseemme. Siitä on tullut meille läheinen.

        Pidämme kiinni ongelmistamme. Ne antavat meille tunteen siitä, että olemme merkityksellisiä.

        "Kuka minä olen ilman kärsimystäni? Kuka minä olen ilman omaa tarinaani?"

        Upaniṣadit vastaavat...


      • Anonyymi00051
        Anonyymi00050 kirjoitti:

        Nykyään meillä on ainutlaatuinen mahdollisuus. Upaniṣadit on käännetty monille kielille, ja ne ovat kaikkien saatavilla. Mutta tämä saavutettavuus on harhaanjohtavaa.

        Voi lukea kaikki Upaniṣadit, opetella ne ulkoa, lainata niitä sanskritiksi ja silti pysyä yhtä ehdollistuneena, ahneena ja vihaisena kuin ennenkin.

        Upaniṣadien tieto ei ole informaatiota – se on transformaatiota.

        Se alkaa vaikuttaa vasta silloin, kun emme ainoastaan lue, vaan myös elämme sen todeksi, kun jokainen sana putoaa sydämen valmisteltuun maaperään.

        Nyt me istuudumme yhdessä muinaisten ṛṣien jalkojen juureen. Seuraavien kolmen tunnin ajaksi meistä tulee oppilaita metsäkoulussa. Ympärillämme ei ole tiikereitä eikä norsuja, vaan omien huoneidemme tutut seinät. Mutta sillä ei ole merkitystä.

        Tärkeää on jokin aivan muu. Olemmeko valmiita edes hetkeksi jättämään syrjään omat käsityksemme ja kyynisyytemme? Olemmeko valmiita kuulemaan sen, mikä voi mullistaa koko elämämme?

        Juuri sitä Upaniṣadit tekevät.

        Ne eivät tarjoa lohtua heikoille, vaan antavat voimaa vahvoille. Ne repivät pois kaikki naamiot ja näyttävät paljaan todellisuuden. Ja se, joka kestää tämän, saavuttaa jotakin sellaista, mitä eivät mitkään jumalat eikä kuolema voi häneltä riistää.



        Äärettömyyden kutsu

        Jokaisessa Upaniṣadissa, jokaisessa kertomuksessa ja jokaisessa vuoropuhelussa kuuluu sama kutsu.

        Se on kutsu heräämiseen.

        Me nukumme ja näemme painajaisia. Näemme unta siitä, että olemme pieniä, heikkoja ja kuolevaisia. Näemme unta siitä, että maailma on vihamielinen, että meidän täytyy taistella ja selviytyä.

        Mutta tämän unen takana loistaa todelliset kasvomme – itse Ātmanin kasvot: puhtaat, ikuiset ja pelottomat.

        Upaniṣadit ovat kuin herätyskello – hyvin ikivanha, hyvin viisas ja hyvin sinnikkäästi soiva herätyskello.

        Kysymys on vain yhdestä asiasta: haluammeko herätä?

        Uni voi nimittäin olla makeaa. Joskus jopa painajainen tuntuu paremmalta kuin heräämisen tuntemattomuus.

        Olemme tottuneet kärsimykseemme. Siitä on tullut meille läheinen.

        Pidämme kiinni ongelmistamme. Ne antavat meille tunteen siitä, että olemme merkityksellisiä.

        "Kuka minä olen ilman kärsimystäni? Kuka minä olen ilman omaa tarinaani?"

        Upaniṣadit vastaavat...

        JUURI SITÄ UPANIṢADIT TEKEVÄT.

        NE EIVÄT TARJOA LOHTUA HEIKOILLE, VAAN ANTAVAT VOIMAA VAHVILLE. NE REPIVÄT POIS KAIKKI NAAMIOT JA NÄYTTÄVÄT PALJAAN TODELLISUUDEN. JA SE, JOKA KESTÄÄ TÄMÄN, SAAVUTTAA JOTAKIN SELLAISTA, MITÄ EIVÄT MITKÄÄN JUMALAT EIKÄ KUOLEMA VOI HÄNELTÄ RIISTÄÄ.


      • Anonyymi00052
        Anonyymi00051 kirjoitti:

        JUURI SITÄ UPANIṢADIT TEKEVÄT.

        NE EIVÄT TARJOA LOHTUA HEIKOILLE, VAAN ANTAVAT VOIMAA VAHVILLE. NE REPIVÄT POIS KAIKKI NAAMIOT JA NÄYTTÄVÄT PALJAAN TODELLISUUDEN. JA SE, JOKA KESTÄÄ TÄMÄN, SAAVUTTAA JOTAKIN SELLAISTA, MITÄ EIVÄT MITKÄÄN JUMALAT EIKÄ KUOLEMA VOI HÄNELTÄ RIISTÄÄ.

        JA SE, JOKA KESTÄÄ TÄMÄN, SAAVUTTAA JOTAKIN SELLAISTA, MITÄ EIVÄT MITKÄÄN JUMALAT EIKÄ KUOLEMA VOI HÄNELTÄ RIISTÄÄ.


      • Anonyymi00053
        Anonyymi00052 kirjoitti:

        JA SE, JOKA KESTÄÄ TÄMÄN, SAAVUTTAA JOTAKIN SELLAISTA, MITÄ EIVÄT MITKÄÄN JUMALAT EIKÄ KUOLEMA VOI HÄNELTÄ RIISTÄÄ.

        UPANIṢADIT OVAT KUIN HERÄTYSKELLO – HYVIN IKIVANHA, HYVIN VIISAS JA HYVIN SINNIKKÄÄSTI SOIVA HERÄTYSKELLO.

        KYSYMYS ON VAIN YHDESTÄ ASIASTA: HALUAMMEKO HERÄTÄ?

        UNI VOI NIMITTÄIN OLLA MAKEAA. JOSKUS JOPA PAINAJAINEN TUNTUU PAREMMALTA KUIN HERÄÄMISEN TUNTEMATTOMUUS.


      • Anonyymi00054
        Anonyymi00053 kirjoitti:

        UPANIṢADIT OVAT KUIN HERÄTYSKELLO – HYVIN IKIVANHA, HYVIN VIISAS JA HYVIN SINNIKKÄÄSTI SOIVA HERÄTYSKELLO.

        KYSYMYS ON VAIN YHDESTÄ ASIASTA: HALUAMMEKO HERÄTÄ?

        UNI VOI NIMITTÄIN OLLA MAKEAA. JOSKUS JOPA PAINAJAINEN TUNTUU PAREMMALTA KUIN HERÄÄMISEN TUNTEMATTOMUUS.

        Se on liian yksinkertainen ja samalla liian suurenmoinen, jotta siihen voisi vain uskoa. Se täytyy oivaltaa itse. Se täytyy kokea.

        Siksi matka Upaniṣadien parissa ei ole luento eikä viihdettä – se on kutsu.

        Ovi on avoinna, mutta sen kynnyksen voi ylittää vain itse. Kukaan ei voi kulkea siitä puolestasi. Mikään guru, mikään teksti eikä mikään rituaali ei voi siirtää sinua kynnyksen toiselle puolelle. Ne voivat ainoastaan osoittaa, missä ovi on. Sen jälkeen on sinun vuorosi ottaa askel.

        Ja ensimmäinen askel on yksinkertaisesti kuunnella.

        Ei vain korvilla, vaan koko olemuksellaan. Antaa näiden ikivanhojen värähtelyjen tunkeutua kehon soluihin.


        Älä kiirehdi hyväksymään äläkä kiistämään. Ole vain avoin, kuten metsän maa on avoin sateelle, kuten oppilas on avoin opettajan sanoille ja kuten yötaivas on avoin tähdille.

        Upaniṣadit alkavat hiljaisuudesta ja johdattavat hiljaisuuteen. Näiden kahden hiljaisuuden välissä avautuu tietoisuuden suuri seikkailu.

        Ja me olemme aivan sen alussa.

        Olemme vasta istuutuneet opettajan jalkojen juureen. Olemme vasta sulkeneet silmämme. Olemme vasta vetäneet ensimmäisen henkäyksen.

        Ja seuraavan uloshengityksen aikana voi tapahtua mitä tahansa.

        Voi tapahtua ihme – itsensä tunnistamisen ihme.

        Voi tapahtua se, minkä vuoksi miljoonat syntymät ovat olleet merkityksellisiä.

        Sillä Upaniṣadit eivät ole vain muinaisia tekstejä.

        Ne ovat oma todellinen luontomme, joka puhuu meille ikuisuuden kielellä.

        Ne ovat sen ṛṣin ääni, joka elää jokaisessa meissä ja odottaa omaa hetkeään.

        Se on juuri se sisäinen opettaja, joka ei koskaan kuole, ei koskaan erehdy eikä koskaan petä.

        Upaniṣadit vain muistuttavat meitä siitä, minkä jo tiedämme, mutta minkä olemme unohtaneet.

        Ne pyyhkivät pölyn peilin pinnalta, jotta voisimme viimein nähdä todelliset kasvomme.

        Ja nyt olemme täällä.

        Olemmeko valmiita näkemään?

        Olemmeko valmiita muistamaan?

        Olemmeko valmiita päästämään irti kaikesta, mikä estää meitä, ja sukeltamaan syvyyteen?

        Jos vastaus on kyllä, Upaniṣadeista tulee meille kirjan sijasta elävää vettä.

        Jos vastaus on ei, ne jäävät vain mielenkiintoiseksi filosofiaksi, mielen eksoottiseksi viihdykkeeksi.

        Valinta on aina meidän.

        Mutta jo se, että olemme lukeneet tänne asti, että kuuntelemme ja että olemme täällä, on itsessään merkki.

        Merkki siitä, että jokin sisällämme on jo vastannut tähän kutsuun. Että jossakin syvällä sisimmässämme on jo syttynyt pieni liekki, joka ei sammu ennen kuin siitä tulee kirkas tuli.


      • Anonyymi00055
        Anonyymi00054 kirjoitti:

        Se on liian yksinkertainen ja samalla liian suurenmoinen, jotta siihen voisi vain uskoa. Se täytyy oivaltaa itse. Se täytyy kokea.

        Siksi matka Upaniṣadien parissa ei ole luento eikä viihdettä – se on kutsu.

        Ovi on avoinna, mutta sen kynnyksen voi ylittää vain itse. Kukaan ei voi kulkea siitä puolestasi. Mikään guru, mikään teksti eikä mikään rituaali ei voi siirtää sinua kynnyksen toiselle puolelle. Ne voivat ainoastaan osoittaa, missä ovi on. Sen jälkeen on sinun vuorosi ottaa askel.

        Ja ensimmäinen askel on yksinkertaisesti kuunnella.

        Ei vain korvilla, vaan koko olemuksellaan. Antaa näiden ikivanhojen värähtelyjen tunkeutua kehon soluihin.


        Älä kiirehdi hyväksymään äläkä kiistämään. Ole vain avoin, kuten metsän maa on avoin sateelle, kuten oppilas on avoin opettajan sanoille ja kuten yötaivas on avoin tähdille.

        Upaniṣadit alkavat hiljaisuudesta ja johdattavat hiljaisuuteen. Näiden kahden hiljaisuuden välissä avautuu tietoisuuden suuri seikkailu.

        Ja me olemme aivan sen alussa.

        Olemme vasta istuutuneet opettajan jalkojen juureen. Olemme vasta sulkeneet silmämme. Olemme vasta vetäneet ensimmäisen henkäyksen.

        Ja seuraavan uloshengityksen aikana voi tapahtua mitä tahansa.

        Voi tapahtua ihme – itsensä tunnistamisen ihme.

        Voi tapahtua se, minkä vuoksi miljoonat syntymät ovat olleet merkityksellisiä.

        Sillä Upaniṣadit eivät ole vain muinaisia tekstejä.

        Ne ovat oma todellinen luontomme, joka puhuu meille ikuisuuden kielellä.

        Ne ovat sen ṛṣin ääni, joka elää jokaisessa meissä ja odottaa omaa hetkeään.

        Se on juuri se sisäinen opettaja, joka ei koskaan kuole, ei koskaan erehdy eikä koskaan petä.

        Upaniṣadit vain muistuttavat meitä siitä, minkä jo tiedämme, mutta minkä olemme unohtaneet.

        Ne pyyhkivät pölyn peilin pinnalta, jotta voisimme viimein nähdä todelliset kasvomme.

        Ja nyt olemme täällä.

        Olemmeko valmiita näkemään?

        Olemmeko valmiita muistamaan?

        Olemmeko valmiita päästämään irti kaikesta, mikä estää meitä, ja sukeltamaan syvyyteen?

        Jos vastaus on kyllä, Upaniṣadeista tulee meille kirjan sijasta elävää vettä.

        Jos vastaus on ei, ne jäävät vain mielenkiintoiseksi filosofiaksi, mielen eksoottiseksi viihdykkeeksi.

        Valinta on aina meidän.

        Mutta jo se, että olemme lukeneet tänne asti, että kuuntelemme ja että olemme täällä, on itsessään merkki.

        Merkki siitä, että jokin sisällämme on jo vastannut tähän kutsuun. Että jossakin syvällä sisimmässämme on jo syttynyt pieni liekki, joka ei sammu ennen kuin siitä tulee kirkas tuli.

        Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
        Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
        https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

        Transkriptio.

        Heissä ei ole henkilökohtaisia kunnianhimoja eikä halua todistaa olevansa oikeassa. He muistuttavat itse luontoa: voimakkaita, yksinkertaisia ja äärettömän syvällisiä.
        ...
        ....
        ...
        Siksi matka Upaniṣadien parissa ei ole luento eikä viihdettä – se on kutsu.

        Ovi on avoinna, mutta sen kynnyksen voi ylittää vain itse. Kukaan ei voi kulkea siitä puolestasi. Mikään guru, mikään teksti eikä mikään rituaali ei voi siirtää sinua kynnyksen toiselle puolelle. Ne voivat ainoastaan osoittaa, missä ovi on. Sen jälkeen on sinun vuorosi ottaa askel.

        Ja ensimmäinen askel on yksinkertaisesti kuunnella.

        Ei vain korvilla, vaan koko olemuksellaan. Antaa näiden ikivanhojen värähtelyjen tunkeutua kehon soluihin.
        ...


      • Anonyymi00056
        Anonyymi00055 kirjoitti:

        Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
        Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
        https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

        Transkriptio.

        Heissä ei ole henkilökohtaisia kunnianhimoja eikä halua todistaa olevansa oikeassa. He muistuttavat itse luontoa: voimakkaita, yksinkertaisia ja äärettömän syvällisiä.
        ...
        ....
        ...
        Siksi matka Upaniṣadien parissa ei ole luento eikä viihdettä – se on kutsu.

        Ovi on avoinna, mutta sen kynnyksen voi ylittää vain itse. Kukaan ei voi kulkea siitä puolestasi. Mikään guru, mikään teksti eikä mikään rituaali ei voi siirtää sinua kynnyksen toiselle puolelle. Ne voivat ainoastaan osoittaa, missä ovi on. Sen jälkeen on sinun vuorosi ottaa askel.

        Ja ensimmäinen askel on yksinkertaisesti kuunnella.

        Ei vain korvilla, vaan koko olemuksellaan. Antaa näiden ikivanhojen värähtelyjen tunkeutua kehon soluihin.
        ...

        OVI ON AVOINNA, MUTTA SEN KYNNYKSEN VOI YLITTÄÄ VAIN ITSE. KUKAAN EI VOI KULKEA SIITÄ PUOLESTASI. MIKÄÄN GURU, MIKÄÄN TEKSTI EIKÄ MIKÄÄN RITUAALI VOI SIIRTÄÄ SINUA KYNNYKSEN TOISELLE PUOLELLE. NE VOIVAT AINOASTAAN OSOITTAA, MISSÄ OVI ON. SEN JÄLKEEN ON SINUN VUOROSI OTTAA ASKEL.

        JA ENSIMMÄINEN ASKEL ON YKSINKERTAISESTI KUUNNELLA.

        EI VAIN KORVILLA, VAAN KOKO OLEMUKSELLAAN. ANTAA NÄIDEN IKIVANHOJEN VÄRÄHTELYJEN TUNKEUTUA KEHON SOLUIHIN.


      • Anonyymi00057
        Anonyymi00056 kirjoitti:

        OVI ON AVOINNA, MUTTA SEN KYNNYKSEN VOI YLITTÄÄ VAIN ITSE. KUKAAN EI VOI KULKEA SIITÄ PUOLESTASI. MIKÄÄN GURU, MIKÄÄN TEKSTI EIKÄ MIKÄÄN RITUAALI VOI SIIRTÄÄ SINUA KYNNYKSEN TOISELLE PUOLELLE. NE VOIVAT AINOASTAAN OSOITTAA, MISSÄ OVI ON. SEN JÄLKEEN ON SINUN VUOROSI OTTAA ASKEL.

        JA ENSIMMÄINEN ASKEL ON YKSINKERTAISESTI KUUNNELLA.

        EI VAIN KORVILLA, VAAN KOKO OLEMUKSELLAAN. ANTAA NÄIDEN IKIVANHOJEN VÄRÄHTELYJEN TUNKEUTUA KEHON SOLUIHIN.

        Se tuli kasvaa liekiksi, joka polttaa pois kaiken tietämättömyyden pimeyden.

        Näin Upaniṣadit alkavat.

        Näin alkaa matka.

        Näin alkaa paluu kotiin.


      • Anonyymi00058
        Anonyymi00057 kirjoitti:

        Se tuli kasvaa liekiksi, joka polttaa pois kaiken tietämättömyyden pimeyden.

        Näin Upaniṣadit alkavat.

        Näin alkaa matka.

        Näin alkaa paluu kotiin.

        SE TULI KASVAA LIEKIKSI, JOKA POLTTAA POIS KAIKEN TIETÄMÄTTÖMYYDEN PIMEYDEN.

        NÄIN UPANIṢADIT ALKAVAT.

        NÄIN ALKAA MATKA.


      • Anonyymi00059
        Anonyymi00058 kirjoitti:

        SE TULI KASVAA LIEKIKSI, JOKA POLTTAA POIS KAIKEN TIETÄMÄTTÖMYYDEN PIMEYDEN.

        NÄIN UPANIṢADIT ALKAVAT.

        NÄIN ALKAA MATKA.

        ...
        ...
        paljasti hänelle suurimman salaisuuden, joka tässä maailmankaikkeudessa on olemassa.

        Salaisuuden, jota ei voi kertoa, mutta jonka voi välittää.

        Salaisuuden, joka voidaan ilmaista vain kolmella sanalla. Mutta jos nuo sanat putoavat valmistautuneeseen sydämeen, ihminen ei ole enää koskaan entisensä.


      • Anonyymi00060
        Anonyymi00059 kirjoitti:

        ...
        ...
        paljasti hänelle suurimman salaisuuden, joka tässä maailmankaikkeudessa on olemassa.

        Salaisuuden, jota ei voi kertoa, mutta jonka voi välittää.

        Salaisuuden, joka voidaan ilmaista vain kolmella sanalla. Mutta jos nuo sanat putoavat valmistautuneeseen sydämeen, ihminen ei ole enää koskaan entisensä.

        MUTTA JOS NUO SANAT PUTOAVAT VALMISTAUTUNEESEEN SYDÄMEEN, IHMINEN EI OLE ENÄÄ KOSKAAN ENTISENSÄ.


      • Anonyymi00061
        Anonyymi00060 kirjoitti:

        MUTTA JOS NUO SANAT PUTOAVAT VALMISTAUTUNEESEEN SYDÄMEEN, IHMINEN EI OLE ENÄÄ KOSKAAN ENTISENSÄ.

        ET OLE SE, MIKSI ITSEÄSI LUUULET.

        SINÄ OLET ÄÄRETÖN TIETOISUUS, JOKA LEIKKII RAJALLISUUDEN LEIKKIÄ.

        SINÄ OLET VALTAMERI, JOKA ON OTTANUT AALLON MUODON.

        SINÄ OLET AURINKO, JOKA ON PIILOUTUNUT PILVEN TAAKSE JA UNOHTANUT OLEVANSA AURINKO.


      • Anonyymi00062
        Anonyymi00061 kirjoitti:

        ET OLE SE, MIKSI ITSEÄSI LUUULET.

        SINÄ OLET ÄÄRETÖN TIETOISUUS, JOKA LEIKKII RAJALLISUUDEN LEIKKIÄ.

        SINÄ OLET VALTAMERI, JOKA ON OTTANUT AALLON MUODON.

        SINÄ OLET AURINKO, JOKA ON PIILOUTUNUT PILVEN TAAKSE JA UNOHTANUT OLEVANSA AURINKO.

        Kaksi lintua samalla puulla

        ...
        Miksi tunnemme itsemme pieniksi, rajallisiksi ja pelokkaiksi olennoiksi, jotka takertuvat elämään ja pelkäävät kuolemaa?

        Tähän kysymykseen Upaniṣadit antavat hämmästyttävän runollisen ja täsmällisen vastauksen.

        Se löytyy **Muṇḍaka Upaniṣadista**, jossa kerrotaan vertaus kahdesta linnusta.

        Kuvittele valtava, vanha ja oksainen puu, jonka lehvästö on tiheä.

        Samalla puulla istuu kaksi lintua.

        He istuvat samalla oksalla.

        He muistuttavat toisiaan niin paljon, että niitä on lähes mahdoton erottaa toisistaan.

        Silti he käyttäytyvät täysin eri tavoin.

        Toinen lintu istuu liikkumatta.

        Se vain tarkkailee.

        Se katselee lehtiä, tuulta, taivasta ja toista lintua.

        Se ei tee mitään, ei halua mitään eikä pelkää mitään.

        Se vain on.

        Toinen lintu sen sijaan on jatkuvassa liikkeessä.

        Se hyppelee oksalta toiselle ja nokkii milloin makeita, milloin karvaita hedelmiä.

        Se iloitsee löytäessään makean hedelmän ja kärsii kohdatessaan karvaan.

        Se pelkää petoeläimiä, etsii suojaa ja tekee jatkuvasti suunnitelmia.

        Se ei koskaan pysähdy.

        Näin päivä seuraa päivää ja elämä seuraa elämää.

        Toinen lintu lepää rauhassa.

        Toinen on jatkuvassa liikkeessä.

        Toinen tarkkailee.

        Toinen toimii.

        Toinen on vapaa.

        Toinen on sidottu omien tekojensa seurauksiin.

        Ja eräänä päivänä, kertoo Upaniṣad, tuo levoton lintu väsyy.

        Se väsyy loputtomaan makeiden hedelmien tavoitteluun ja loputtomaan kärsimykseen karvaiden hedelmien vuoksi.

        Se kohottaa katseensa ja näkee toisen linnun, joka on istunut koko ajan sen vieressä vain hiljaa tarkkaillen.

        Ja juuri sillä hetkellä se ajattelee:

        "Mehän istumme samalla oksalla.

        Me muistutamme niin paljon toisiamme.

        Ehkä... ehkä me olemmekin yksi."

        Ja kun tämä oivallus syntyy, levoton liike lakkaa.

        Lintu pysähtyy.

        Se lakkaa kokemasta itseään erilliseksi.

        Se oivaltaa olevansa juuri tuo liikkumaton, ikuisesti vapaa tarkkailija.


      • Anonyymi00063
        Anonyymi00062 kirjoitti:

        Kaksi lintua samalla puulla

        ...
        Miksi tunnemme itsemme pieniksi, rajallisiksi ja pelokkaiksi olennoiksi, jotka takertuvat elämään ja pelkäävät kuolemaa?

        Tähän kysymykseen Upaniṣadit antavat hämmästyttävän runollisen ja täsmällisen vastauksen.

        Se löytyy **Muṇḍaka Upaniṣadista**, jossa kerrotaan vertaus kahdesta linnusta.

        Kuvittele valtava, vanha ja oksainen puu, jonka lehvästö on tiheä.

        Samalla puulla istuu kaksi lintua.

        He istuvat samalla oksalla.

        He muistuttavat toisiaan niin paljon, että niitä on lähes mahdoton erottaa toisistaan.

        Silti he käyttäytyvät täysin eri tavoin.

        Toinen lintu istuu liikkumatta.

        Se vain tarkkailee.

        Se katselee lehtiä, tuulta, taivasta ja toista lintua.

        Se ei tee mitään, ei halua mitään eikä pelkää mitään.

        Se vain on.

        Toinen lintu sen sijaan on jatkuvassa liikkeessä.

        Se hyppelee oksalta toiselle ja nokkii milloin makeita, milloin karvaita hedelmiä.

        Se iloitsee löytäessään makean hedelmän ja kärsii kohdatessaan karvaan.

        Se pelkää petoeläimiä, etsii suojaa ja tekee jatkuvasti suunnitelmia.

        Se ei koskaan pysähdy.

        Näin päivä seuraa päivää ja elämä seuraa elämää.

        Toinen lintu lepää rauhassa.

        Toinen on jatkuvassa liikkeessä.

        Toinen tarkkailee.

        Toinen toimii.

        Toinen on vapaa.

        Toinen on sidottu omien tekojensa seurauksiin.

        Ja eräänä päivänä, kertoo Upaniṣad, tuo levoton lintu väsyy.

        Se väsyy loputtomaan makeiden hedelmien tavoitteluun ja loputtomaan kärsimykseen karvaiden hedelmien vuoksi.

        Se kohottaa katseensa ja näkee toisen linnun, joka on istunut koko ajan sen vieressä vain hiljaa tarkkaillen.

        Ja juuri sillä hetkellä se ajattelee:

        "Mehän istumme samalla oksalla.

        Me muistutamme niin paljon toisiamme.

        Ehkä... ehkä me olemmekin yksi."

        Ja kun tämä oivallus syntyy, levoton liike lakkaa.

        Lintu pysähtyy.

        Se lakkaa kokemasta itseään erilliseksi.

        Se oivaltaa olevansa juuri tuo liikkumaton, ikuisesti vapaa tarkkailija.

        Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
        Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
        https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

        Transkriptio.

        Tämä liikkumaton lintu on ollut siinä aina.

        Tämä allegoria on nerokas kuvaus meidän omasta tilanteestamme.

        Puu on keho.

        ...

        Me olemme tuo levoton lintu.

        Hypimme nautinnosta nautintoon, kivusta kipuun, syntymästä kuolemaan.

        ...
        ...
        Ja kun väsymme tähän loputtomaan kilpajuoksuun, kun alamme kysyä: *"Kuka minä olen?"*, kun ryhdymme etsimään totuutta, huomaamme yhtäkkiä, että etsimämme on ollut koko ajan aivan lähellä.

        Me vain olemme katsoneet väärään suuntaan.

        Upaniṣadit opettavat, että kaikki kärsimyksemme johtuu siitä, että samaistumme tähän levottomaan lintuun.

        Luulemme olevamme se, joka syö, juo, iloitsee, kärsii, syntyy ja kuolee.

        Mutta se on vain rooli.

        Se on vain leikki.


      • Anonyymi00064
        Anonyymi00063 kirjoitti:

        Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
        Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
        https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

        Transkriptio.

        Tämä liikkumaton lintu on ollut siinä aina.

        Tämä allegoria on nerokas kuvaus meidän omasta tilanteestamme.

        Puu on keho.

        ...

        Me olemme tuo levoton lintu.

        Hypimme nautinnosta nautintoon, kivusta kipuun, syntymästä kuolemaan.

        ...
        ...
        Ja kun väsymme tähän loputtomaan kilpajuoksuun, kun alamme kysyä: *"Kuka minä olen?"*, kun ryhdymme etsimään totuutta, huomaamme yhtäkkiä, että etsimämme on ollut koko ajan aivan lähellä.

        Me vain olemme katsoneet väärään suuntaan.

        Upaniṣadit opettavat, että kaikki kärsimyksemme johtuu siitä, että samaistumme tähän levottomaan lintuun.

        Luulemme olevamme se, joka syö, juo, iloitsee, kärsii, syntyy ja kuolee.

        Mutta se on vain rooli.

        Se on vain leikki.

        Todellinen minä on se, joka katsoo tätä koko elokuvaa ja tietää sen olevan vain elokuva.

        Kuvittele, että istut pimeässä elokuvateatterissa katsomassa kauhuelokuvaa.

        Valkokankaalla murhaaja ajaa takaa uhriaan.

        Painaudut tuoliisi.

        Sydän hakkaa ja kämmenet hikoavat.

        Mutta jos hetkeksi muistat, että kyseessä on vain valkokangas ja valon heijastus, että todellisuudessa olet täysin turvassa, jännitys hellittää.

        Jatkat elokuvan katsomista, mutta et enää kärsi samalla tavalla.

        Juuri tähän Upaniṣadit meitä kutsuvat.

        Muistamaan, että elämä on kuin elokuva.

        Elämään sitä vilpittömästi, mutta tietäen, että se on leikkiä.

        Olemaan maailmassa, mutta olematta maailman sitoma.


      • Anonyymi00065
        Anonyymi00064 kirjoitti:

        Todellinen minä on se, joka katsoo tätä koko elokuvaa ja tietää sen olevan vain elokuva.

        Kuvittele, että istut pimeässä elokuvateatterissa katsomassa kauhuelokuvaa.

        Valkokankaalla murhaaja ajaa takaa uhriaan.

        Painaudut tuoliisi.

        Sydän hakkaa ja kämmenet hikoavat.

        Mutta jos hetkeksi muistat, että kyseessä on vain valkokangas ja valon heijastus, että todellisuudessa olet täysin turvassa, jännitys hellittää.

        Jatkat elokuvan katsomista, mutta et enää kärsi samalla tavalla.

        Juuri tähän Upaniṣadit meitä kutsuvat.

        Muistamaan, että elämä on kuin elokuva.

        Elämään sitä vilpittömästi, mutta tietäen, että se on leikkiä.

        Olemaan maailmassa, mutta olematta maailman sitoma.

        TODELLINEN MINÄ ON SE, JOKA KATSOO TÄTÄ KOKO ELOKUVAA JA TIETÄÄ SEN OLEVAN VAIN ELOKUVA.


      • Anonyymi00066
        Anonyymi00065 kirjoitti:

        TODELLINEN MINÄ ON SE, JOKA KATSOO TÄTÄ KOKO ELOKUVAA JA TIETÄÄ SEN OLEVAN VAIN ELOKUVA.

        JUURI TÄHÄN UPANIṢADIT MEITÄ KUTSUVAT.

        MUISTAMAAN, ETTÄ ELÄMÄ ON KUIN ELOKUVA.

        ELÄMÄÄN SITÄ VILPITTÖMÄSTI, MUTTA TIETÄEN, ETTÄ SE ON LEIKKIÄ.

        OLEMAAN MAAILMASSA, MUTTA OLEMATTA MAAILMAN SITOMA.


      • Anonyymi00067
        Anonyymi00066 kirjoitti:

        JUURI TÄHÄN UPANIṢADIT MEITÄ KUTSUVAT.

        MUISTAMAAN, ETTÄ ELÄMÄ ON KUIN ELOKUVA.

        ELÄMÄÄN SITÄ VILPITTÖMÄSTI, MUTTA TIETÄEN, ETTÄ SE ON LEIKKIÄ.

        OLEMAAN MAAILMASSA, MUTTA OLEMATTA MAAILMAN SITOMA.

        Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
        Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
        https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

        Transkriptio.

        Māyā – suuri harha

        Miksi sitten unohdamme, keitä todella olemme?

        Miksi tämä elokuva tuntuu niin todelliselta?

        Upaniṣadit esittelevät käsitteen, josta on tullut yksi koko filosofian tunnetuimmista mutta myös väärinymmärretyimmistä käsitteistä.

        Se on Māyā.

        Yleensä Māyā käännetään sanalla illuusio, mutta tämä synnyttää helposti väärän käsityksen.

        Monet ajattelevat, että Upaniṣadit opettavat maailman olevan olematon – pelkkä harha tai hallusinaatio – ikään kuin voisi kävellä seinien läpi tai jättää nälän huomiotta.

        Näin ei kuitenkaan ole.


        Māyā on se, mikä peittää todellisuuden näkyvistämme, aivan kuten pilvi peittää auringon.

        Aurinko on olemassa silloinkin, kun taivas on pilvessä.

        Se ei katoa minnekään.

        Me emme vain näe sitä.


      • Anonyymi00068
        Anonyymi00067 kirjoitti:

        Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
        Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
        https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

        Transkriptio.

        Māyā – suuri harha

        Miksi sitten unohdamme, keitä todella olemme?

        Miksi tämä elokuva tuntuu niin todelliselta?

        Upaniṣadit esittelevät käsitteen, josta on tullut yksi koko filosofian tunnetuimmista mutta myös väärinymmärretyimmistä käsitteistä.

        Se on Māyā.

        Yleensä Māyā käännetään sanalla illuusio, mutta tämä synnyttää helposti väärän käsityksen.

        Monet ajattelevat, että Upaniṣadit opettavat maailman olevan olematon – pelkkä harha tai hallusinaatio – ikään kuin voisi kävellä seinien läpi tai jättää nälän huomiotta.

        Näin ei kuitenkaan ole.


        Māyā on se, mikä peittää todellisuuden näkyvistämme, aivan kuten pilvi peittää auringon.

        Aurinko on olemassa silloinkin, kun taivas on pilvessä.

        Se ei katoa minnekään.

        Me emme vain näe sitä.

        ...
        Se on mekanismi, joka saa ykseyden näyttämään moninaisuudelta.

        Ja Māyān tärkein väline on mielemme.

        Juuri mieli erottaa, luokittelee ja arvioi.

        Se sanoo:

        "Tämä olen minä, tuo en ole minä."

        "Tämä on minun, tuo kuuluu jollekin toiselle."

        "Tämä on hyvää, tuo on pahaa."

        Näin mieli luo kaksinaisuuden.

        Ja siellä missä on kaksinaisuus, siellä on väistämättä myös kärsimystä.

        Kaikella, millä on alku, on myös loppu.

        Kaikki, mikä syntyy, kuolee.

        Kaiken, mitä omistamme, voimme myös menettää.

        Kun mieli takertuu kaksinaisuuden toiseen puoleen, se pelkää jatkuvasti sen menettämistä ja vastakohdan kohtaamista.

        Upaniṣadit selittävät Māyān hyvin yksinkertaisella mutta nerokkaalla vertauksella.

        Kuvittele köysi, joka makaa hämärässä tiellä.

        Kuljet ohi ja luulet näkeväsi käärmeen.

        Sydämesi pysähtyy hetkeksi.

        Jähmetyt paikallesi.

        Kylmä hiki nousee pintaan.

        Kauhu valtaa mielesi.

        Sitten joku tulee paikalle lyhdyn kanssa, valaisee köyden, ja huomaat:

        "Se ei ollutkaan käärme. Se on vain köysi."

        Oliko käärme todellinen?

        Sinun kokemuksessasi kyllä.

        Näit sen.

        Pelkäsit sitä.

        Kehosi reagoi siihen aivan todellisesti.

        Mutta objektiivisesti katsottuna käärmettä ei ollut koskaan olemassakaan.

        Oli vain köysi, jonka mieli tulkitsi väärin.

        Samoin on maailman laita.

        Muotojen maailma on käärme, jonka tietämättömyys saa meidät näkemään.

        Se näyttää todelliselta.

        Se synnyttää todellista kärsimystä.


      • Anonyymi00069
        Anonyymi00068 kirjoitti:

        ...
        Se on mekanismi, joka saa ykseyden näyttämään moninaisuudelta.

        Ja Māyān tärkein väline on mielemme.

        Juuri mieli erottaa, luokittelee ja arvioi.

        Se sanoo:

        "Tämä olen minä, tuo en ole minä."

        "Tämä on minun, tuo kuuluu jollekin toiselle."

        "Tämä on hyvää, tuo on pahaa."

        Näin mieli luo kaksinaisuuden.

        Ja siellä missä on kaksinaisuus, siellä on väistämättä myös kärsimystä.

        Kaikella, millä on alku, on myös loppu.

        Kaikki, mikä syntyy, kuolee.

        Kaiken, mitä omistamme, voimme myös menettää.

        Kun mieli takertuu kaksinaisuuden toiseen puoleen, se pelkää jatkuvasti sen menettämistä ja vastakohdan kohtaamista.

        Upaniṣadit selittävät Māyān hyvin yksinkertaisella mutta nerokkaalla vertauksella.

        Kuvittele köysi, joka makaa hämärässä tiellä.

        Kuljet ohi ja luulet näkeväsi käärmeen.

        Sydämesi pysähtyy hetkeksi.

        Jähmetyt paikallesi.

        Kylmä hiki nousee pintaan.

        Kauhu valtaa mielesi.

        Sitten joku tulee paikalle lyhdyn kanssa, valaisee köyden, ja huomaat:

        "Se ei ollutkaan käärme. Se on vain köysi."

        Oliko käärme todellinen?

        Sinun kokemuksessasi kyllä.

        Näit sen.

        Pelkäsit sitä.

        Kehosi reagoi siihen aivan todellisesti.

        Mutta objektiivisesti katsottuna käärmettä ei ollut koskaan olemassakaan.

        Oli vain köysi, jonka mieli tulkitsi väärin.

        Samoin on maailman laita.

        Muotojen maailma on käärme, jonka tietämättömyys saa meidät näkemään.

        Se näyttää todelliselta.

        Se synnyttää todellista kärsimystä.

        Mutta kun tiedon valo syttyy, käärme katoaa ja köysi jää jäljelle.

        Tämä ei tarkoita, että maailma katoaisi valaistuneelle ihmiselle.

        Hän näkee edelleen muodot, mutta tietää niiden olevan vain muotoja.

        Hän näkee käärmeen, mutta muistaa sen olevan köysi.

        Hän osallistuu elämän leikkiin, mutta ei enää erehdy pitämään sitä lopullisena todellisuutena.

        Hän syö, mutta tietää, ettei todellinen Itse syö – keho syö.

        Hän ajattelee, mutta tietää ajatusten tulevan ja menevän tietoisuuden avaruudessa koskematta itse tietoisuuteen.

        Hän elää täyttä elämää.

        Silti hänen sisimmässään vallitsee täydellinen hiljaisuus.

        Tätä kutsutaan vapautumiseksi jo tämän elämän aikana.

        Sitä kutsutaan nimellä jīvanmukta.

        Upaniṣadit menevät vielä pidemmälle ja selittävät, kuinka Māyā kutoo verkkonsa.

        Ne puhuvat kolmesta guṇasta– luonnon kolmesta perusominaisuudesta, joista koko ilmennyt maailma koostuu.

        Ne ovat:

        sattva– puhtaus, tasapaino, harmonia ja valo;
        rajas – intohimo, liike ja toiminta;
        tamas – hitaus, pimeys ja tietämättömyys.

        Kuvittele, että todellisuus on valtameri ja guṇat ovat samanaikaisesti sen aallot, virtaukset ja syvyys.

        Kaikki, mitä tässä maailmassa näemme, on näiden kolmen voiman erilainen yhdistelmä.

        Kivi ilmentää lähes puhdasta tamasta.

        Tuli puolestaan ilmentää ennen kaikkea rajasta.


      • Anonyymi00070
        Anonyymi00069 kirjoitti:

        Mutta kun tiedon valo syttyy, käärme katoaa ja köysi jää jäljelle.

        Tämä ei tarkoita, että maailma katoaisi valaistuneelle ihmiselle.

        Hän näkee edelleen muodot, mutta tietää niiden olevan vain muotoja.

        Hän näkee käärmeen, mutta muistaa sen olevan köysi.

        Hän osallistuu elämän leikkiin, mutta ei enää erehdy pitämään sitä lopullisena todellisuutena.

        Hän syö, mutta tietää, ettei todellinen Itse syö – keho syö.

        Hän ajattelee, mutta tietää ajatusten tulevan ja menevän tietoisuuden avaruudessa koskematta itse tietoisuuteen.

        Hän elää täyttä elämää.

        Silti hänen sisimmässään vallitsee täydellinen hiljaisuus.

        Tätä kutsutaan vapautumiseksi jo tämän elämän aikana.

        Sitä kutsutaan nimellä jīvanmukta.

        Upaniṣadit menevät vielä pidemmälle ja selittävät, kuinka Māyā kutoo verkkonsa.

        Ne puhuvat kolmesta guṇasta– luonnon kolmesta perusominaisuudesta, joista koko ilmennyt maailma koostuu.

        Ne ovat:

        sattva– puhtaus, tasapaino, harmonia ja valo;
        rajas – intohimo, liike ja toiminta;
        tamas – hitaus, pimeys ja tietämättömyys.

        Kuvittele, että todellisuus on valtameri ja guṇat ovat samanaikaisesti sen aallot, virtaukset ja syvyys.

        Kaikki, mitä tässä maailmassa näemme, on näiden kolmen voiman erilainen yhdistelmä.

        Kivi ilmentää lähes puhdasta tamasta.

        Tuli puolestaan ilmentää ennen kaikkea rajasta.

        HÄN OSALLISTUU ELÄMÄN LEIKKIIN, MUTTA EI ENÄÄ EREHDY PITÄMÄÄN SITÄ LOPULLISENA TODELLISUUTENA.

        HÄN SYÖ, MUTTA TIETÄÄ, ETTEI TODELLINEN ITSE SYÖ – KEHO SYÖ.

        HÄN AJATTELEE, MUTTA TIETÄÄ AJATUSTEN TULEVAN JA MENEVÄN TIETOISUUDEN AVARUUDESSA KOSKEMATTA ITSE TIETOISUUTEEN.


      • Anonyymi00071
        Anonyymi00070 kirjoitti:

        HÄN OSALLISTUU ELÄMÄN LEIKKIIN, MUTTA EI ENÄÄ EREHDY PITÄMÄÄN SITÄ LOPULLISENA TODELLISUUTENA.

        HÄN SYÖ, MUTTA TIETÄÄ, ETTEI TODELLINEN ITSE SYÖ – KEHO SYÖ.

        HÄN AJATTELEE, MUTTA TIETÄÄ AJATUSTEN TULEVAN JA MENEVÄN TIETOISUUDEN AVARUUDESSA KOSKEMATTA ITSE TIETOISUUTEEN.

        Kirkas taivas ilmentää sattvaa.

        Ihminen puolestaan on erittäin monimutkainen yhdistelmä kaikkia kolmea guṇaa.

        Ja juuri tässä on asian ydin.

        Upaniṣadit opettavat, että jopa sattva– kaikkein puhtain, kirkkain ja ylevin ominaisuus – on silti vielä eräänlainen kahle.

        Jopa pyrkimys harmoniaan, tietoon ja valoon kuuluu edelleen guṇojen vaikutuspiiriin.

        Kuvittele kolme köyttä, joilla meidät on sidottu.

        Ensimmäinen on rautainen köysi – tamas. Se pitää meidät kiinni välinpitämättömyydessä, laiskuudessa ja tietämättömyydessä.

        Toinen on hopeinen köysi – rajas. Se sitoo meidät loputtomaan halujen tavoitteluun.

        Kolmas on kultainen köysi – sattva. Se sitoo meidät jalouteen, puhtauteen ja henkiseen kasvuun.

        Mutta kaikki kolme ovat silti köysiä.

        Kaikki kolme sitovat.

        Todellinen vapautuminen merkitsee olemista kaikkien kolmen guṇan tuolla puolen.

        Se on puhdasta tietoisuutta, joka tarkkailee guṇojen leikkiä osallistumatta itse siihen.

        Tämä on erittäin tärkeä oivallus.

        Monet ihmiset alkavat henkisestä elämästä innostuttuaan tavoitella sattvaa.

        He syövät sattvista ruokaa, lukevat sattvista kirjallisuutta, viettävät aikaa sattvisten ihmisten seurassa ja hakeutuvat sattvista tunnelmaa huokuviin paikkoihin.

        Se on hyvä ja hyödyllinen asia.

        Se valmistaa mieltä.

        Mutta Upaniṣadit varoittavat:

        "Älä kiinny edes sattvaan.

        Älä muutu henkiseksi narsistiksi, joka on ylpeä omasta puhtaudestaan.

        Jokainen ylpeyden tunne kuuluu rajakseen, ja jokainen kiintymys kuuluu tamakseen."

        Todellinen vapautuminen on sitä, että näet kaikki kolme guṇaa energian tanssina, mutta tiedät itse olevasi tanssija etkä itse tanssi.


      • Anonyymi00072
        Anonyymi00071 kirjoitti:

        Kirkas taivas ilmentää sattvaa.

        Ihminen puolestaan on erittäin monimutkainen yhdistelmä kaikkia kolmea guṇaa.

        Ja juuri tässä on asian ydin.

        Upaniṣadit opettavat, että jopa sattva– kaikkein puhtain, kirkkain ja ylevin ominaisuus – on silti vielä eräänlainen kahle.

        Jopa pyrkimys harmoniaan, tietoon ja valoon kuuluu edelleen guṇojen vaikutuspiiriin.

        Kuvittele kolme köyttä, joilla meidät on sidottu.

        Ensimmäinen on rautainen köysi – tamas. Se pitää meidät kiinni välinpitämättömyydessä, laiskuudessa ja tietämättömyydessä.

        Toinen on hopeinen köysi – rajas. Se sitoo meidät loputtomaan halujen tavoitteluun.

        Kolmas on kultainen köysi – sattva. Se sitoo meidät jalouteen, puhtauteen ja henkiseen kasvuun.

        Mutta kaikki kolme ovat silti köysiä.

        Kaikki kolme sitovat.

        Todellinen vapautuminen merkitsee olemista kaikkien kolmen guṇan tuolla puolen.

        Se on puhdasta tietoisuutta, joka tarkkailee guṇojen leikkiä osallistumatta itse siihen.

        Tämä on erittäin tärkeä oivallus.

        Monet ihmiset alkavat henkisestä elämästä innostuttuaan tavoitella sattvaa.

        He syövät sattvista ruokaa, lukevat sattvista kirjallisuutta, viettävät aikaa sattvisten ihmisten seurassa ja hakeutuvat sattvista tunnelmaa huokuviin paikkoihin.

        Se on hyvä ja hyödyllinen asia.

        Se valmistaa mieltä.

        Mutta Upaniṣadit varoittavat:

        "Älä kiinny edes sattvaan.

        Älä muutu henkiseksi narsistiksi, joka on ylpeä omasta puhtaudestaan.

        Jokainen ylpeyden tunne kuuluu rajakseen, ja jokainen kiintymys kuuluu tamakseen."

        Todellinen vapautuminen on sitä, että näet kaikki kolme guṇaa energian tanssina, mutta tiedät itse olevasi tanssija etkä itse tanssi.

        TODELLINEN VAPAUTUMINEN ON SITÄ, ETTÄ NÄET KAIKKI KOLME GUṆAA ENERGIAN TANSSINA, MUTTA TIEDÄT ITSE OLEVASI TANSSIJA ETKÄ ITSE TANSSI.


      • Anonyymi00073
        Anonyymi00072 kirjoitti:

        TODELLINEN VAPAUTUMINEN ON SITÄ, ETTÄ NÄET KAIKKI KOLME GUṆAA ENERGIAN TANSSINA, MUTTA TIEDÄT ITSE OLEVASI TANSSIJA ETKÄ ITSE TANSSI.

        Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
        Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
        https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

        Transkriptio.


        Todellisuuden neljä tasoa
        Auttaakseen meitä ymmärtämään tämän olemassaolon hienovaraisen rakenteen Upaniṣadit esittävät hämmästyttävän tietoisuuden kartan.
        Tämä opetus löytyy Māṇḍūkya Upaniṣadista, joka on yksi lyhyimmistä mutta samalla yksi voimakkaimmista Upaniṣadeista.
        Siinä kuvataan neljä tietoisuuden tilaa – neljä todellisuuden tasoa, joiden kautta jokainen elävä olento kulkee.
        Ensimmäinen tila on valveillaolo.
        Juuri nyt olemme tässä tilassa.
        Aistimme ovat avoinna ulkoiselle maailmalle.
        Näemme, kuulemme ja tunnemme.
        Olemme vuorovaikutuksessa ympäristömme kanssa.
        Syömme, juomme, kävelemme ja työskentelemme.
        Tässä tilassa vietämme noin kolmanneksen elämästämme.


      • Anonyymi00074
        Anonyymi00073 kirjoitti:

        Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
        Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
        https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

        Transkriptio.


        Todellisuuden neljä tasoa
        Auttaakseen meitä ymmärtämään tämän olemassaolon hienovaraisen rakenteen Upaniṣadit esittävät hämmästyttävän tietoisuuden kartan.
        Tämä opetus löytyy Māṇḍūkya Upaniṣadista, joka on yksi lyhyimmistä mutta samalla yksi voimakkaimmista Upaniṣadeista.
        Siinä kuvataan neljä tietoisuuden tilaa – neljä todellisuuden tasoa, joiden kautta jokainen elävä olento kulkee.
        Ensimmäinen tila on valveillaolo.
        Juuri nyt olemme tässä tilassa.
        Aistimme ovat avoinna ulkoiselle maailmalle.
        Näemme, kuulemme ja tunnemme.
        Olemme vuorovaikutuksessa ympäristömme kanssa.
        Syömme, juomme, kävelemme ja työskentelemme.
        Tässä tilassa vietämme noin kolmanneksen elämästämme.

        Valvetilassa samaistumme kehoon ja mieleen.
        Pidämme maailmaa kiinteänä ja todellisena.
        Upaniṣadit kutsuvat tätä tilaa nimellä Vaiśvānara, universaali ihminen.
        Tässä tilassa tietoisuus on suuntautunut ulospäin.
        Toinen tila on unennäkö.
        Joka yö siirrymme siihen.
        Keho nukkuu.
        Aistit ovat vetäytyneet lepoon.
        Silti sisäinen elämä jatkuu.
        Näemme kokonaisia maailmoja, kohtaamme ihmisiä ja koemme tapahtumia, jotka tuntuvat unen aikana täysin todellisilta.
        Voimme lentää.
        Voimme pudota.
        Voimme kohdata edesmenneitä läheisiämme.
        Voimme tuntea pelkoa tai iloa.


      • Anonyymi00075
        Anonyymi00074 kirjoitti:

        Valvetilassa samaistumme kehoon ja mieleen.
        Pidämme maailmaa kiinteänä ja todellisena.
        Upaniṣadit kutsuvat tätä tilaa nimellä Vaiśvānara, universaali ihminen.
        Tässä tilassa tietoisuus on suuntautunut ulospäin.
        Toinen tila on unennäkö.
        Joka yö siirrymme siihen.
        Keho nukkuu.
        Aistit ovat vetäytyneet lepoon.
        Silti sisäinen elämä jatkuu.
        Näemme kokonaisia maailmoja, kohtaamme ihmisiä ja koemme tapahtumia, jotka tuntuvat unen aikana täysin todellisilta.
        Voimme lentää.
        Voimme pudota.
        Voimme kohdata edesmenneitä läheisiämme.
        Voimme tuntea pelkoa tai iloa.

        Voimme kohdata edesmenneitä läheisiämme.
        Voimme tuntea pelkoa tai iloa.
        Unessa ei ole aurinkoa, mutta näemme valoa.
        Siellä ei ole fyysisiä esineitä, mutta voimme silti koskettaa niitä.
        Mistä tämä maailma syntyy?
        Se syntyy mielestämme – päivän aikana kertyneistä vaikutelmista, toiveista, peloista ja muistoista.


      • Anonyymi00076
        Anonyymi00075 kirjoitti:

        Voimme kohdata edesmenneitä läheisiämme.
        Voimme tuntea pelkoa tai iloa.
        Unessa ei ole aurinkoa, mutta näemme valoa.
        Siellä ei ole fyysisiä esineitä, mutta voimme silti koskettaa niitä.
        Mistä tämä maailma syntyy?
        Se syntyy mielestämme – päivän aikana kertyneistä vaikutelmista, toiveista, peloista ja muistoista.

        Voimme kokea pelkoa tai iloa.
        Unessa ei ole aurinkoa, mutta näemme valoa.
        Unessa ei ole fyysisiä esineitä, mutta silti koemme ne kosketuksena.
        Mistä tämä maailma syntyy?
        Se syntyy mielestämme – päivän aikana kertyneistä vaikutelmista, toiveista ja peloista.
        Upaniṣadit kutsuvat tätä tilaa nimellä taijasa, “loistava”.
        Tässä tilassa tietoisuus on kääntynyt sisäänpäin ja luo omat maailmansa.


      • Anonyymi00077
        Anonyymi00076 kirjoitti:

        Voimme kokea pelkoa tai iloa.
        Unessa ei ole aurinkoa, mutta näemme valoa.
        Unessa ei ole fyysisiä esineitä, mutta silti koemme ne kosketuksena.
        Mistä tämä maailma syntyy?
        Se syntyy mielestämme – päivän aikana kertyneistä vaikutelmista, toiveista ja peloista.
        Upaniṣadit kutsuvat tätä tilaa nimellä taijasa, “loistava”.
        Tässä tilassa tietoisuus on kääntynyt sisäänpäin ja luo omat maailmansa.

        Syvä uni ilman unia
        Kolmas tila on syvä uni ilman unia.
        Se on tila, johon vaivumme joka yö ja josta heräämme virkistyneinä.
        Siinä ei ole ulkoisen maailman kohteita eikä sisäisiä mielikuvia.
        Ei haluja, ei pelkoja, ei ajatuksia.
        On vain puhdas autuus ja rauha.
        Emme ole tietoisia itsestämme tässä tilassa.
        Emme voi sanoa: “Nukuin syvästi ja olin onnellinen”, vaan tämän sanomme vasta heräämisen jälkeen muistellen kärsimyksen puuttumista.
        Silti juuri tästä tilasta ammennamme voimaa.
        Upaniṣadit kutsuvat tätä tilaa nimellä prajña – syvä tietoisuus tai autuuden tietoisuus.


      • Anonyymi00078
        Anonyymi00077 kirjoitti:

        Syvä uni ilman unia
        Kolmas tila on syvä uni ilman unia.
        Se on tila, johon vaivumme joka yö ja josta heräämme virkistyneinä.
        Siinä ei ole ulkoisen maailman kohteita eikä sisäisiä mielikuvia.
        Ei haluja, ei pelkoja, ei ajatuksia.
        On vain puhdas autuus ja rauha.
        Emme ole tietoisia itsestämme tässä tilassa.
        Emme voi sanoa: “Nukuin syvästi ja olin onnellinen”, vaan tämän sanomme vasta heräämisen jälkeen muistellen kärsimyksen puuttumista.
        Silti juuri tästä tilasta ammennamme voimaa.
        Upaniṣadit kutsuvat tätä tilaa nimellä prajña – syvä tietoisuus tai autuuden tietoisuus.

        NELJÄS TILA – TURIYA

        JA NYT TULEE KAIKKEIN MIELENKIINTOISIN KOHTA.

        UPANIṢADIT PUHUVAT NELJÄNNESTÄ TILASTA.

        SITÄ KUTSUTAAN TURIYAKSI – YKSINKERTAISESTI ”NELJÄS”.

        SE EI MUISTUTA KOLMEA MUUTA TILAA, KOSKA SE EI VAIHDU NIIDEN KANSSA.

        TURIYA ON TAUSTA, JOLLA KAIKKI KOLME TILAA TAPAHTUVAT.

        SE ON TODISTAJA, JOKA ON NÄHNYT SEKÄ VALVEEN, UNENNÄÖN ETTÄ SYVÄN UNEN – MUTTA EI OLE ITSE MUUTTUNUT.

        OLET SAMA HENKILÖ, OLITPA HEREILLÄ, UNESSA TAI SYVÄSSÄ UNESSA.

        JOKIN ON AINA HAVAINNUT NÄMÄ TILAT JA PYSYNYT MUUTTUMATTOMANA.

        JUURI TÄMÄ ”JOKIN” ON TURIYA.


      • Anonyymi00079
        Anonyymi00078 kirjoitti:

        NELJÄS TILA – TURIYA

        JA NYT TULEE KAIKKEIN MIELENKIINTOISIN KOHTA.

        UPANIṢADIT PUHUVAT NELJÄNNESTÄ TILASTA.

        SITÄ KUTSUTAAN TURIYAKSI – YKSINKERTAISESTI ”NELJÄS”.

        SE EI MUISTUTA KOLMEA MUUTA TILAA, KOSKA SE EI VAIHDU NIIDEN KANSSA.

        TURIYA ON TAUSTA, JOLLA KAIKKI KOLME TILAA TAPAHTUVAT.

        SE ON TODISTAJA, JOKA ON NÄHNYT SEKÄ VALVEEN, UNENNÄÖN ETTÄ SYVÄN UNEN – MUTTA EI OLE ITSE MUUTTUNUT.

        OLET SAMA HENKILÖ, OLITPA HEREILLÄ, UNESSA TAI SYVÄSSÄ UNESSA.

        JOKIN ON AINA HAVAINNUT NÄMÄ TILAT JA PYSYNYT MUUTTUMATTOMANA.

        JUURI TÄMÄ ”JOKIN” ON TURIYA.

        Juuri tämä “jokin” on turiya.
        Se on puhdasta tietoisuutta, joka ei riipu mistään tilasta, ei mistään kohteista – aina läsnä, aina tietoinen itsestään.
        Pysähdy hetkeksi.
        Olet elänyt kymmeniä tuhansia päiviä ja öitä.
        Joka yö olet kulkenut näiden kolmen tilan läpi.
        Ja kaikissa näissä tiloissa on ollut jokin yhteinen tekijä: sinun “minäsi”.
        Tämä minä ei herää eikä nukahda.
        Se vain on.
        Se on elämäsi ainoa pysyvä tekijä.


      • Anonyymi00080
        Anonyymi00079 kirjoitti:

        Juuri tämä “jokin” on turiya.
        Se on puhdasta tietoisuutta, joka ei riipu mistään tilasta, ei mistään kohteista – aina läsnä, aina tietoinen itsestään.
        Pysähdy hetkeksi.
        Olet elänyt kymmeniä tuhansia päiviä ja öitä.
        Joka yö olet kulkenut näiden kolmen tilan läpi.
        Ja kaikissa näissä tiloissa on ollut jokin yhteinen tekijä: sinun “minäsi”.
        Tämä minä ei herää eikä nukahda.
        Se vain on.
        Se on elämäsi ainoa pysyvä tekijä.

        SE ON ELÄMÄSI AINOA PYSYVÄ TEKIJÄ.

        KAIKKI MUU MUUTTUU: KEHO, AJATUKSET, TUNTEET, OLOSUHTEET.

        MUTTA TÄMÄ ”MINÄ” PYSYY.

        UPANIṢADIT KEHOTTAVAT:

        ”KIINNITÄ HUOMIOSI TÄHÄN MINÄÄN.”

        EI SIIHEN MINÄÄN, JOKA SANOO ”OLEN VÄSYNYT” TAI ”OLEN ONNELLINEN”, VAAN SIIHEN MINÄÄN, JOKA TIETÄÄ OLEVANSA TIETOINEN VÄSYMYKSESTÄ JA ONNELLISUUDESTA.

        TÄMÄ ON ĀTMAN.

        TÄMÄ ON TURIYA.

        TÄMÄ OLET SINÄ.


      • Anonyymi00081
        Anonyymi00080 kirjoitti:

        SE ON ELÄMÄSI AINOA PYSYVÄ TEKIJÄ.

        KAIKKI MUU MUUTTUU: KEHO, AJATUKSET, TUNTEET, OLOSUHTEET.

        MUTTA TÄMÄ ”MINÄ” PYSYY.

        UPANIṢADIT KEHOTTAVAT:

        ”KIINNITÄ HUOMIOSI TÄHÄN MINÄÄN.”

        EI SIIHEN MINÄÄN, JOKA SANOO ”OLEN VÄSYNYT” TAI ”OLEN ONNELLINEN”, VAAN SIIHEN MINÄÄN, JOKA TIETÄÄ OLEVANSA TIETOINEN VÄSYMYKSESTÄ JA ONNELLISUUDESTA.

        TÄMÄ ON ĀTMAN.

        TÄMÄ ON TURIYA.

        TÄMÄ OLET SINÄ.

        Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
        Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
        https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

        Transkriptio.

        Upaniṣadien näkemyksessä meditaatio ei ole keskittymistä objektiin, vaan vähittäistä samaistumista tähän todistajaan.
        Ensin opimme olemaan kehon todistaja.
        Tarkkailemme hengitystä ja tuntemuksia ja ymmärrämme: “En ole keho, vaan se joka havaitsee kehon.”
        Sitten opimme olemaan ajatusten todistaja.
        Näemme ajatusten tulevan ja menevän ja ymmärrämme: “En ole mieli, vaan se joka havaitsee mielen.”
        Sitten opimme olemaan jopa todistajan todistaja.
        Tämä kuulostaa vaikealta, mutta se on seuraava askel.
        Lopulta huomaamme, ettei ole erillistä todistajaa lainkaan.
        On vain puhdas todistaminen.

        ...

        On vain tietoisuuden valo, joka valaisee kaiken, mutta ei itse ole mikään valaistuista kohteista.
        Tämä on turiya.
        Tämä on Upaniṣadien päämäärä.

        ...

        Tämä on Upaniṣadien päämäärä.

        Kosminen leikki
        Kun alamme ymmärtää tätä todellisuuden rakennetta, avautuu hämmästyttävä näkymä.
        Koko tämä valtava kosmos galakseineen, tähtiensä, planeettoineen, elämän ja kuoleman kiertokulkuineen, evoluutioineen ja involuutioineen – on vain tietoisuuden leikkiä.
        Brahman leikkii piilosta itsensä kanssa.
        Se unohtaa itsensä voidakseen nauttia muistamisesta.
        Se muuttuu moninaisuudeksi voidakseen kokea ykseyden.
        Se “putoaa” voidakseen nousta.
        Se kärsii voidakseen tuntea autuuden.
        Tässä yhteydessä Upaniṣadit selittävät jälleensyntymisen ilmiön.
        Ne eivät opeta, että jokin sielu matkustaa kuoleman jälkeen taivaaseen tai helvettiin ikuisesti.
        Tämä olisi niille liian karkea käsitys.
        Ne puhuvat hienovaraisemmasta mekanismista.
        On olemassa niin kutsuttu sūkṣma śarīra – hienovarainen keho.


      • Anonyymi00082
        Anonyymi00081 kirjoitti:

        Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
        Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
        https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

        Transkriptio.

        Upaniṣadien näkemyksessä meditaatio ei ole keskittymistä objektiin, vaan vähittäistä samaistumista tähän todistajaan.
        Ensin opimme olemaan kehon todistaja.
        Tarkkailemme hengitystä ja tuntemuksia ja ymmärrämme: “En ole keho, vaan se joka havaitsee kehon.”
        Sitten opimme olemaan ajatusten todistaja.
        Näemme ajatusten tulevan ja menevän ja ymmärrämme: “En ole mieli, vaan se joka havaitsee mielen.”
        Sitten opimme olemaan jopa todistajan todistaja.
        Tämä kuulostaa vaikealta, mutta se on seuraava askel.
        Lopulta huomaamme, ettei ole erillistä todistajaa lainkaan.
        On vain puhdas todistaminen.

        ...

        On vain tietoisuuden valo, joka valaisee kaiken, mutta ei itse ole mikään valaistuista kohteista.
        Tämä on turiya.
        Tämä on Upaniṣadien päämäärä.

        ...

        Tämä on Upaniṣadien päämäärä.

        Kosminen leikki
        Kun alamme ymmärtää tätä todellisuuden rakennetta, avautuu hämmästyttävä näkymä.
        Koko tämä valtava kosmos galakseineen, tähtiensä, planeettoineen, elämän ja kuoleman kiertokulkuineen, evoluutioineen ja involuutioineen – on vain tietoisuuden leikkiä.
        Brahman leikkii piilosta itsensä kanssa.
        Se unohtaa itsensä voidakseen nauttia muistamisesta.
        Se muuttuu moninaisuudeksi voidakseen kokea ykseyden.
        Se “putoaa” voidakseen nousta.
        Se kärsii voidakseen tuntea autuuden.
        Tässä yhteydessä Upaniṣadit selittävät jälleensyntymisen ilmiön.
        Ne eivät opeta, että jokin sielu matkustaa kuoleman jälkeen taivaaseen tai helvettiin ikuisesti.
        Tämä olisi niille liian karkea käsitys.
        Ne puhuvat hienovaraisemmasta mekanismista.
        On olemassa niin kutsuttu sūkṣma śarīra – hienovarainen keho.

        Tässä yhteydessä Upaniṣadit selittävät jälleensyntymisen ilmiön.
        Ne eivät opeta, että jokin sielu matkustaa kuoleman jälkeen taivaaseen tai helvettiin ikuisesti.
        Tämä olisi niille liian karkea käsitys.
        Ne puhuvat hienovaraisemmasta mekanismista.
        On olemassa niin kutsuttu sūkṣma śarīra – hienovarainen keho.


      • Anonyymi00083
        Anonyymi00082 kirjoitti:

        Tässä yhteydessä Upaniṣadit selittävät jälleensyntymisen ilmiön.
        Ne eivät opeta, että jokin sielu matkustaa kuoleman jälkeen taivaaseen tai helvettiin ikuisesti.
        Tämä olisi niille liian karkea käsitys.
        Ne puhuvat hienovaraisemmasta mekanismista.
        On olemassa niin kutsuttu sūkṣma śarīra – hienovarainen keho.

        On olemassa niin kutsuttu sūkṣma śarīra – hienovarainen keho.
        Se ei ole fyysinen kuori, vaan kokoelma vaikutelmia, haluja ja taipumuksia, joita olemme keränneet elämän aikana.
        Sanskritiksi niitä kutsutaan vāsanoiksi.
        Kuvittele tietokone.
        Fyysinen keho on laitteisto – prosessori, muisti ja niin edelleen.
        Hienovarainen keho on ohjelmisto: tiedostot, järjestelmä ja data.
        Kun tietokone hajoaa – kun keho kuolee – tiedostot eli vāsanat eivät katoa.
        Ne etsivät uuden “laitteiston”, uuden kehon, jossa jatkaa toimintaansa.
        Ja tässä on olennainen kysymys:
        Minne tämä hienovarainen keho päätyy kuoleman jälkeen?
        Upaniṣadit vastaavat:
        Sinne, minne vāsanat sitä vetävät.


      • Anonyymi00084
        Anonyymi00083 kirjoitti:

        On olemassa niin kutsuttu sūkṣma śarīra – hienovarainen keho.
        Se ei ole fyysinen kuori, vaan kokoelma vaikutelmia, haluja ja taipumuksia, joita olemme keränneet elämän aikana.
        Sanskritiksi niitä kutsutaan vāsanoiksi.
        Kuvittele tietokone.
        Fyysinen keho on laitteisto – prosessori, muisti ja niin edelleen.
        Hienovarainen keho on ohjelmisto: tiedostot, järjestelmä ja data.
        Kun tietokone hajoaa – kun keho kuolee – tiedostot eli vāsanat eivät katoa.
        Ne etsivät uuden “laitteiston”, uuden kehon, jossa jatkaa toimintaansa.
        Ja tässä on olennainen kysymys:
        Minne tämä hienovarainen keho päätyy kuoleman jälkeen?
        Upaniṣadit vastaavat:
        Sinne, minne vāsanat sitä vetävät.

        Upaniṣadit vastaavat:
        Sinne, minne vāsanat sitä vetävät.
        Jos ihminen on elänyt elämänsä rahan, ahneuden ja voitontavoittelun täyttämänä, hänen mielensä on ladattu näillä taipumuksilla.
        Kuoleman jälkeen hän vetäytyy olosuhteisiin, joissa nämä samat teemat voivat jatkua.
        Jos taas ihminen on elänyt hengellisen kaipuun ja taivaallisen onnen toivossa, hänen vāsanansa vievät hänet kokemaan näitä tiloja.
        Mutta molemmat ovat väliaikaisia.
        Sekä rikkaus että taivaalliset maailmat loppuvat aikanaan.
        Silloin hienovarainen keho etsii jälleen uutta syntymää jatkaakseen matkaansa.
        Tämä on jälleensyntymisen pyörä…


      • Anonyymi00085
        Anonyymi00084 kirjoitti:

        Upaniṣadit vastaavat:
        Sinne, minne vāsanat sitä vetävät.
        Jos ihminen on elänyt elämänsä rahan, ahneuden ja voitontavoittelun täyttämänä, hänen mielensä on ladattu näillä taipumuksilla.
        Kuoleman jälkeen hän vetäytyy olosuhteisiin, joissa nämä samat teemat voivat jatkua.
        Jos taas ihminen on elänyt hengellisen kaipuun ja taivaallisen onnen toivossa, hänen vāsanansa vievät hänet kokemaan näitä tiloja.
        Mutta molemmat ovat väliaikaisia.
        Sekä rikkaus että taivaalliset maailmat loppuvat aikanaan.
        Silloin hienovarainen keho etsii jälleen uutta syntymää jatkaakseen matkaansa.
        Tämä on jälleensyntymisen pyörä…

        Jos taas ihminen on elänyt hengellisen kaipuun ja taivaallisen onnen toivossa, hänen vāsanansa vievät hänet kokemaan näitä tiloja.
        Mutta molemmat ovat väliaikaisia.
        Sekä rikkaus että taivaalliset maailmat loppuvat aikanaan.
        Silloin hienovarainen keho etsii jälleen uutta syntymää jatkaakseen matkaansa.
        Tämä on jälleensyntymisen pyörä…


      • Anonyymi00086
        Anonyymi00085 kirjoitti:

        Jos taas ihminen on elänyt hengellisen kaipuun ja taivaallisen onnen toivossa, hänen vāsanansa vievät hänet kokemaan näitä tiloja.
        Mutta molemmat ovat väliaikaisia.
        Sekä rikkaus että taivaalliset maailmat loppuvat aikanaan.
        Silloin hienovarainen keho etsii jälleen uutta syntymää jatkaakseen matkaansa.
        Tämä on jälleensyntymisen pyörä…

        Jos ihminen on elänyt elämänsä rahan, ahneuden ja voitontavoittelun täyttämänä, hänen mielensä on ladattu näillä taipumuksilla.
        Kuoleman jälkeen hän vetäytyy olosuhteisiin, joissa nämä samat teemat voivat jatkua.


      • Anonyymi00087
        Anonyymi00086 kirjoitti:

        Jos ihminen on elänyt elämänsä rahan, ahneuden ja voitontavoittelun täyttämänä, hänen mielensä on ladattu näillä taipumuksilla.
        Kuoleman jälkeen hän vetäytyy olosuhteisiin, joissa nämä samat teemat voivat jatkua.

        …niillä on vanhentumisaika. Ja silloin hienovarainen keho etsii jälleen inkarnaatiota maan päällä jatkaakseen matkaansa. Tätä kiertokulkua kutsutaan samsaraksi.
        Se pyörii loputtomasti niin kauan kuin on vāsanoita, niin kauan kuin on halua ja niin kauan kuin on tietämättömyyttä omasta todellisesta luonnosta.
        Ihminen voi syntyä rikkaaksi ja sitten köyhäksi, sitten puolijumalaksi ja niin edelleen, sitten kuninkaaksi ja sitten kerjäläiseksi.
        Ja kaikki tämä tapahtuu vain, jotta hän voisi tyydyttää loputtomia halujaan.
        Mutta mikään halu ei voi tulla lopullisesti tyydytetyksi, koska yhden halun täyttyminen synnyttää kymmenen uutta.
        Se on kuin joisi suolaista vettä – jano vain kasvaa.
        Ja tässä kohtaa Upaniṣadit tarjoavat ainoan todellisen ulospääsyn: ei sitä, että yrittäisi parantaa karmaansa, kerätä hyviä tekoja tai rukoilla parempaa seuraavaa elämää, vaan että poistuu koko pyörästä.
        Ja siitä voi astua ulos vain yhdellä tavalla: ymmärtämällä, kuka todella olet.


      • Anonyymi00088
        Anonyymi00087 kirjoitti:

        …niillä on vanhentumisaika. Ja silloin hienovarainen keho etsii jälleen inkarnaatiota maan päällä jatkaakseen matkaansa. Tätä kiertokulkua kutsutaan samsaraksi.
        Se pyörii loputtomasti niin kauan kuin on vāsanoita, niin kauan kuin on halua ja niin kauan kuin on tietämättömyyttä omasta todellisesta luonnosta.
        Ihminen voi syntyä rikkaaksi ja sitten köyhäksi, sitten puolijumalaksi ja niin edelleen, sitten kuninkaaksi ja sitten kerjäläiseksi.
        Ja kaikki tämä tapahtuu vain, jotta hän voisi tyydyttää loputtomia halujaan.
        Mutta mikään halu ei voi tulla lopullisesti tyydytetyksi, koska yhden halun täyttyminen synnyttää kymmenen uutta.
        Se on kuin joisi suolaista vettä – jano vain kasvaa.
        Ja tässä kohtaa Upaniṣadit tarjoavat ainoan todellisen ulospääsyn: ei sitä, että yrittäisi parantaa karmaansa, kerätä hyviä tekoja tai rukoilla parempaa seuraavaa elämää, vaan että poistuu koko pyörästä.
        Ja siitä voi astua ulos vain yhdellä tavalla: ymmärtämällä, kuka todella olet.

        JA TÄSSÄ KOHTAA UPANIṢADIT TARJOAVAT AINOAN TODELLISEN ULOSPÄÄSYN: EI SITÄ, ETTÄ YRITTÄISI PARANTAA KARMAANSA, KERÄTÄ HYVIÄ TEKOJA TAI RUKOILLA PAREMPAA SEURAAVAA ELÄMÄÄ, VAAN ETTÄ POISTUU KOKO PYÖRÄSTÄ.

        JA SIITÄ VOI ASTUA ULOS VAIN YHDELLÄ TAVALLA: YMMÄRTÄMÄLLÄ, KUKA TODELLA OLET.


      • Anonyymi00089
        Anonyymi00088 kirjoitti:

        JA TÄSSÄ KOHTAA UPANIṢADIT TARJOAVAT AINOAN TODELLISEN ULOSPÄÄSYN: EI SITÄ, ETTÄ YRITTÄISI PARANTAA KARMAANSA, KERÄTÄ HYVIÄ TEKOJA TAI RUKOILLA PAREMPAA SEURAAVAA ELÄMÄÄ, VAAN ETTÄ POISTUU KOKO PYÖRÄSTÄ.

        JA SIITÄ VOI ASTUA ULOS VAIN YHDELLÄ TAVALLA: YMMÄRTÄMÄLLÄ, KUKA TODELLA OLET.

        Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
        Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
        https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

        Transkriptio.


        Ja tässä kohtaa Upaniṣadit tarjoavat ainoan todellisen ulospääsyn: ei sitä, että yrittäisi parantaa karmaansa, kerätä hyviä tekoja tai rukoilla parempaa seuraavaa elämää, vaan että poistuu koko pyörästä.
        Ja siitä voi astua ulos vain yhdellä tavalla: ymmärtämällä, kuka todella olet.
        Kun oivallat itsesi Ātmaniksi, kun näet että et ole keho, et mieli, et vāsanat etkä hienovarainen keho, vaan puhdas, kuolematon tietoisuus – silloin ei ole enää ketään, joka syntyisi tai kuolisi.
        Vāsanat palavat tiedon tulessa kuin kuivat lehdet.
        Halu menettää voimansa, koska käy ilmeiseksi, että se mitä etsin ulkopuolelta on jo valmiiksi sisälläni.
        Ja silloin pyörä pysähtyy.
        Tämä on mokša, vapautuminen.

        ...

        Kosminen huumori Upaniṣadeissa
        Kaikesta vakavuudestaan ja syvyydestään huolimatta Upaniṣadit ovat täynnä yllättävää huumoria.
        Mutta se ei ole vitsien huumoria, vaan paradoksin ja ristiriidan huumoria – sellaista, joka räjäyttää tavanomaisen ajattelumme.
        Viisaat tiesivät, että mieli on liian vakava, liian tärkeilevä ja liian kiinnittynyt omiin rakenteisiinsa.
        Siksi sen läpi murtautuminen vaatii joskus naurua – sen, että näytetään etsinnän absurdius.
        On kuuluisa kertomus oppilaasta, joka tuli opettajansa luo ja kysyi:
        “Guruji, kuinka monta enkeliä voi tanssia neulan kärjessä?”
        Opettaja katsoi häntä pitkään eikä sanonut mitään.
        Oppilas, luullen ettei häntä oltu kuultu, toisti kysymyksen kovempaa.
        Opettaja pysyi yhä vaiti.
        Oppilas suuttui:
        “Minä esitän syvällisen filosofisen kysymyksen, ja te ette vastaa.”


      • Anonyymi00090
        Anonyymi00089 kirjoitti:

        Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
        Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
        https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

        Transkriptio.


        Ja tässä kohtaa Upaniṣadit tarjoavat ainoan todellisen ulospääsyn: ei sitä, että yrittäisi parantaa karmaansa, kerätä hyviä tekoja tai rukoilla parempaa seuraavaa elämää, vaan että poistuu koko pyörästä.
        Ja siitä voi astua ulos vain yhdellä tavalla: ymmärtämällä, kuka todella olet.
        Kun oivallat itsesi Ātmaniksi, kun näet että et ole keho, et mieli, et vāsanat etkä hienovarainen keho, vaan puhdas, kuolematon tietoisuus – silloin ei ole enää ketään, joka syntyisi tai kuolisi.
        Vāsanat palavat tiedon tulessa kuin kuivat lehdet.
        Halu menettää voimansa, koska käy ilmeiseksi, että se mitä etsin ulkopuolelta on jo valmiiksi sisälläni.
        Ja silloin pyörä pysähtyy.
        Tämä on mokša, vapautuminen.

        ...

        Kosminen huumori Upaniṣadeissa
        Kaikesta vakavuudestaan ja syvyydestään huolimatta Upaniṣadit ovat täynnä yllättävää huumoria.
        Mutta se ei ole vitsien huumoria, vaan paradoksin ja ristiriidan huumoria – sellaista, joka räjäyttää tavanomaisen ajattelumme.
        Viisaat tiesivät, että mieli on liian vakava, liian tärkeilevä ja liian kiinnittynyt omiin rakenteisiinsa.
        Siksi sen läpi murtautuminen vaatii joskus naurua – sen, että näytetään etsinnän absurdius.
        On kuuluisa kertomus oppilaasta, joka tuli opettajansa luo ja kysyi:
        “Guruji, kuinka monta enkeliä voi tanssia neulan kärjessä?”
        Opettaja katsoi häntä pitkään eikä sanonut mitään.
        Oppilas, luullen ettei häntä oltu kuultu, toisti kysymyksen kovempaa.
        Opettaja pysyi yhä vaiti.
        Oppilas suuttui:
        “Minä esitän syvällisen filosofisen kysymyksen, ja te ette vastaa.”

        Silloin opettaja sanoi:
        “Kuka sanoi, että neula on olemassa erillään enkeleistä?”
        Tässä on koko ei-kaksinaisuuden ydin.
        Olemme tottuneet jakamaan maailman subjekteihin, objekteihin ja niiden välisiin suhteisiin.
        Mutta Upaniṣadit sanovat:
        Ei ole erillisiä objekteja.
        On vain yksi kokonaisuus.
        Ei ole tanssijoita eikä neulaa – on vain tanssi.
        Kysymys siitä, kuinka monta enkeliä mahtuu neulan kärkeen, on yhtä mieletön kuin kysyä, kuinka paljon vettä valtamerestä mahtuu yhteen aaltoon.
        Toinen tarina kertoo brahmiinista, oppineesta panditista, joka tuli kuningas-viisaaksi kutsutun Janakan luo ja alkoi selittää ymmärrystään Upaniṣadeista.
        Hän puhui kauniisti ja sujuvasti, lainasi tekstejä ja esitti argumentteja.
        Janaka kuunteli hetken ja kutsui sitten palvelijan…


      • Anonyymi00091
        Anonyymi00090 kirjoitti:

        Silloin opettaja sanoi:
        “Kuka sanoi, että neula on olemassa erillään enkeleistä?”
        Tässä on koko ei-kaksinaisuuden ydin.
        Olemme tottuneet jakamaan maailman subjekteihin, objekteihin ja niiden välisiin suhteisiin.
        Mutta Upaniṣadit sanovat:
        Ei ole erillisiä objekteja.
        On vain yksi kokonaisuus.
        Ei ole tanssijoita eikä neulaa – on vain tanssi.
        Kysymys siitä, kuinka monta enkeliä mahtuu neulan kärkeen, on yhtä mieletön kuin kysyä, kuinka paljon vettä valtamerestä mahtuu yhteen aaltoon.
        Toinen tarina kertoo brahmiinista, oppineesta panditista, joka tuli kuningas-viisaaksi kutsutun Janakan luo ja alkoi selittää ymmärrystään Upaniṣadeista.
        Hän puhui kauniisti ja sujuvasti, lainasi tekstejä ja esitti argumentteja.
        Janaka kuunteli hetken ja kutsui sitten palvelijan…

        …hän puhui kauniisti ja sujuvasti, siteerasi tekstejä ja esitti argumentteja.

        Janaka kuunteli hetken ja viittasi sitten palvelijaa, kuiskasi tälle jotakin korvaan.

        Palvelija lähti ja palasi hetken kuluttua mukanaan valtava tarjotin, joka oli täynnä kultakolikoita.

        Janaka sanoi brahmiinille:

        “Ota tämä kulta ja lähde. Puhut liikaa Brahmanista. Se, joka todella tuntee Brahmanin, on hiljaa.”

        Brahmiini hämmästyi.

        “Mutta minä tiedän! Olen opiskellut kaikki tekstit.”

        Janaka hymyili.

        “Sinä olet opiskellut ruokalistan, mutta et ole maistanut ruokaa. Voit luetella kaikki ainesosat, mutta et ole koskaan tuntenut makua. Mene ja maista.”

        Tämä Upaniṣadien huumori kohdistuu meidän kipeimpään kohtaan – tiedon ylpeyteen.

        Me rakastamme tiedon keräämistä.

        Me rakastamme tuntea itsemme älykkäiksi.

        Me rakastamme siteerata viisaita.

        Mutta Upaniṣadit sanovat:

        “Kaikki tämä on vain pölyä.”

        Todellinen tieto ei ole sitä, mitä kannat päässäsi, vaan sitä, mitä sinusta on tullut.

        Jos sinusta on tullut hiljaisuus, sinä tiedät.

        Jos sinusta on tullut rakkaus, sinä tiedät.

        Jos sinusta on tullut pelkkä oleminen, sinä tiedät.

        Mutta jos olet vain lukenut kirjoja, et tiedä mitään.

        Toinen Upaniṣadien suosima menetelmä on kysymys: **“Kuka?”**

        Ne kysyvät jatkuvasti:

        “Kuka näkee unia?”

        “Kuka herää aamulla?”

        “Kuka sanoo ‘minä’?”

        Ja joka kerta kun yritämme vastata, joudumme ansaan – sillä mikä tahansa vastaus on vain uusi käsite, uusi määritelmä.

        “Sielu olen minä” on käsite.

        “Tietoisuus olen minä” on käsite.

        “Ātman olen minä” on myös käsite – niin kauan kuin se on vain sana.

        Todellisuutta ei voi tavoittaa sanoilla.

        Sen voi vain olla.

        Ja tässä on Upaniṣadien suurin paradoksi ja samalla niiden syvin huumori:

        Me etsimme sitä, mitä jo olemme.

        Juoksemme sen perässä, josta emme ole koskaan olleet erossa.

        Yritämme tulla siksi, mitä olemme aina olleet.

        Se on kuin kala, joka etsii valtamerta uiden siinä koko ajan.

        Tai kuin valo, joka etsii aurinkoa.

        Tai kuin minä, joka etsii itseään.

        Kun tämä oivallus läpäisee syvälle, se ei synnytä filosofista tyytyväisyyttä vaan räjähtävän naurun.

        Naurun koko tälle kosmiselle erehdysten komedialle.

        Ja tässä naurussa katoaa viimeinenkin erillisyys – etsijän ja etsityn välinen ero.

        Sillä etsijä huomaa, että etsitty onkin hän itse.

        Sinä olet jo kotona.

        Upaniṣadien matkamme toinen osa lähestyy loppuaan.

        Olemme kulkeneet suurten opetusten läpi.

        Olemme nähneet, että olemme se liikkumaton lintu oksalla, että maailma on māyān leikki, että tietoisuuden kolmen tilan takana on neljäs – todellinen luontomme.

        Olemme kuulleet kertomuksia, vertauksia ja paradokseja.

        Ja nyt seisomme tärkeimmän kysymyksen edessä:

        Mitä kaikkea tämän kanssa tulisi tehdä?

        Upaniṣadit eivät anna ohjeita tyyliin “tee näin ja näin, niin saat valaistumisen perjantaihin mennessä”.

        Ne antavat jotakin suurempaa.

        Ne antavat näkemisen.

        Ja kun näkeminen on oikea, myös toiminta…


      • Anonyymi00092
        Anonyymi00091 kirjoitti:

        …hän puhui kauniisti ja sujuvasti, siteerasi tekstejä ja esitti argumentteja.

        Janaka kuunteli hetken ja viittasi sitten palvelijaa, kuiskasi tälle jotakin korvaan.

        Palvelija lähti ja palasi hetken kuluttua mukanaan valtava tarjotin, joka oli täynnä kultakolikoita.

        Janaka sanoi brahmiinille:

        “Ota tämä kulta ja lähde. Puhut liikaa Brahmanista. Se, joka todella tuntee Brahmanin, on hiljaa.”

        Brahmiini hämmästyi.

        “Mutta minä tiedän! Olen opiskellut kaikki tekstit.”

        Janaka hymyili.

        “Sinä olet opiskellut ruokalistan, mutta et ole maistanut ruokaa. Voit luetella kaikki ainesosat, mutta et ole koskaan tuntenut makua. Mene ja maista.”

        Tämä Upaniṣadien huumori kohdistuu meidän kipeimpään kohtaan – tiedon ylpeyteen.

        Me rakastamme tiedon keräämistä.

        Me rakastamme tuntea itsemme älykkäiksi.

        Me rakastamme siteerata viisaita.

        Mutta Upaniṣadit sanovat:

        “Kaikki tämä on vain pölyä.”

        Todellinen tieto ei ole sitä, mitä kannat päässäsi, vaan sitä, mitä sinusta on tullut.

        Jos sinusta on tullut hiljaisuus, sinä tiedät.

        Jos sinusta on tullut rakkaus, sinä tiedät.

        Jos sinusta on tullut pelkkä oleminen, sinä tiedät.

        Mutta jos olet vain lukenut kirjoja, et tiedä mitään.

        Toinen Upaniṣadien suosima menetelmä on kysymys: **“Kuka?”**

        Ne kysyvät jatkuvasti:

        “Kuka näkee unia?”

        “Kuka herää aamulla?”

        “Kuka sanoo ‘minä’?”

        Ja joka kerta kun yritämme vastata, joudumme ansaan – sillä mikä tahansa vastaus on vain uusi käsite, uusi määritelmä.

        “Sielu olen minä” on käsite.

        “Tietoisuus olen minä” on käsite.

        “Ātman olen minä” on myös käsite – niin kauan kuin se on vain sana.

        Todellisuutta ei voi tavoittaa sanoilla.

        Sen voi vain olla.

        Ja tässä on Upaniṣadien suurin paradoksi ja samalla niiden syvin huumori:

        Me etsimme sitä, mitä jo olemme.

        Juoksemme sen perässä, josta emme ole koskaan olleet erossa.

        Yritämme tulla siksi, mitä olemme aina olleet.

        Se on kuin kala, joka etsii valtamerta uiden siinä koko ajan.

        Tai kuin valo, joka etsii aurinkoa.

        Tai kuin minä, joka etsii itseään.

        Kun tämä oivallus läpäisee syvälle, se ei synnytä filosofista tyytyväisyyttä vaan räjähtävän naurun.

        Naurun koko tälle kosmiselle erehdysten komedialle.

        Ja tässä naurussa katoaa viimeinenkin erillisyys – etsijän ja etsityn välinen ero.

        Sillä etsijä huomaa, että etsitty onkin hän itse.

        Sinä olet jo kotona.

        Upaniṣadien matkamme toinen osa lähestyy loppuaan.

        Olemme kulkeneet suurten opetusten läpi.

        Olemme nähneet, että olemme se liikkumaton lintu oksalla, että maailma on māyān leikki, että tietoisuuden kolmen tilan takana on neljäs – todellinen luontomme.

        Olemme kuulleet kertomuksia, vertauksia ja paradokseja.

        Ja nyt seisomme tärkeimmän kysymyksen edessä:

        Mitä kaikkea tämän kanssa tulisi tehdä?

        Upaniṣadit eivät anna ohjeita tyyliin “tee näin ja näin, niin saat valaistumisen perjantaihin mennessä”.

        Ne antavat jotakin suurempaa.

        Ne antavat näkemisen.

        Ja kun näkeminen on oikea, myös toiminta…

        JA TÄSSÄ ON UPANIṢADIEN SUURIN PARADOKSI JA SAMALLA NIIDEN SYVIN HUUMORI:

        ME ETSIMME SITÄ, MITÄ JO OLEMME.

        JUOKSEMME SEN PERÄSSÄ, JOSTA EMME OLE KOSKAAN OLLEET EROSSA.

        YRITÄMME TULLA SIKSI, MITÄ OLEMME AINA OLLEET.

        SE ON KUIN KALA, JOKA ETSII VALTAMERTA UIDEN SIINÄ KOKO AJAN.


      • Anonyymi00093
        Anonyymi00092 kirjoitti:

        JA TÄSSÄ ON UPANIṢADIEN SUURIN PARADOKSI JA SAMALLA NIIDEN SYVIN HUUMORI:

        ME ETSIMME SITÄ, MITÄ JO OLEMME.

        JUOKSEMME SEN PERÄSSÄ, JOSTA EMME OLE KOSKAAN OLLEET EROSSA.

        YRITÄMME TULLA SIKSI, MITÄ OLEMME AINA OLLEET.

        SE ON KUIN KALA, JOKA ETSII VALTAMERTA UIDEN SIINÄ KOKO AJAN.

        ME ETSIMME SITÄ, MITÄ JO OLEMME.

        JUOKSEMME SEN PERÄSSÄ, JOSTA EMME OLE KOSKAAN OLLEET EROSSA.


      • Anonyymi00094
        Anonyymi00093 kirjoitti:

        ME ETSIMME SITÄ, MITÄ JO OLEMME.

        JUOKSEMME SEN PERÄSSÄ, JOSTA EMME OLE KOSKAAN OLLEET EROSSA.

        YRITÄMME TULLA SIKSI, MITÄ OLEMME AINA OLLEET.

        SE ON KUIN KALA, JOKA ETSII VALTAMERTA UIDEN SIINÄ KOKO AJAN.


      • Anonyymi00095
        Anonyymi00094 kirjoitti:

        YRITÄMME TULLA SIKSI, MITÄ OLEMME AINA OLLEET.

        SE ON KUIN KALA, JOKA ETSII VALTAMERTA UIDEN SIINÄ KOKO AJAN.

        Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
        Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
        https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

        Transkriptio.


        …ja syntyy itsestään. Jos tiedät, ettet ole keho, lakkaat paniikissa pelkäämästä kuolemaa. Jos tiedät, ettet ole mieli, lakkaat kärsimästä ajatuksista. Jos tiedät, että olet puhdas tietoisuus, alat elää tästä tiedosta käsin.

        Ja kaikkein yllättävintä on se, ettei tätä varten tarvitse lisätä mitään siihen, mitä jo olet.

        Ei tarvitse tulla paremmaksi, puhtaammaksi, älykkäämmäksi tai arvokkaammaksi.

        Tarvitsee vain poistaa se, mitä et ole.


      • Anonyymi00096
        Anonyymi00095 kirjoitti:

        Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
        Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
        https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

        Transkriptio.


        …ja syntyy itsestään. Jos tiedät, ettet ole keho, lakkaat paniikissa pelkäämästä kuolemaa. Jos tiedät, ettet ole mieli, lakkaat kärsimästä ajatuksista. Jos tiedät, että olet puhdas tietoisuus, alat elää tästä tiedosta käsin.

        Ja kaikkein yllättävintä on se, ettei tätä varten tarvitse lisätä mitään siihen, mitä jo olet.

        Ei tarvitse tulla paremmaksi, puhtaammaksi, älykkäämmäksi tai arvokkaammaksi.

        Tarvitsee vain poistaa se, mitä et ole.

        …JA SYNTYY ITSESTÄÄN. JOS TIEDÄT, ETTET OLE KEHO, LAKKAAT PANIIKISSA PELKÄÄMÄSTÄ KUOLEMAA. JOS TIEDÄT, ETTET OLE MIELI, LAKKAAT KÄRSIMÄSTÄ AJATUKSISTA. JOS TIEDÄT, ETTÄ OLET PUHDAS TIETOISUUS, ALAT ELÄÄ TÄSTÄ TIEDOSTA KÄSIN.

        JA KAIKKEIN YLLÄTTÄVINTÄ ON SE, ETTEI TÄTÄ VARTEN TARVITSE LISÄTÄ MITÄÄN SIIHEN, MITÄ JO OLET.

        EI TARVITSE TULLA PAREMMAKSI, PUHTAAKSI, ÄLYKKÄÄMMÄKSI TAI ARVOKKAAMMAKSI.

        TARVITSEE VAIN POISTAA SE, MITÄ ET OLE.


      • Anonyymi00097
        Anonyymi00096 kirjoitti:

        …JA SYNTYY ITSESTÄÄN. JOS TIEDÄT, ETTET OLE KEHO, LAKKAAT PANIIKISSA PELKÄÄMÄSTÄ KUOLEMAA. JOS TIEDÄT, ETTET OLE MIELI, LAKKAAT KÄRSIMÄSTÄ AJATUKSISTA. JOS TIEDÄT, ETTÄ OLET PUHDAS TIETOISUUS, ALAT ELÄÄ TÄSTÄ TIEDOSTA KÄSIN.

        JA KAIKKEIN YLLÄTTÄVINTÄ ON SE, ETTEI TÄTÄ VARTEN TARVITSE LISÄTÄ MITÄÄN SIIHEN, MITÄ JO OLET.

        EI TARVITSE TULLA PAREMMAKSI, PUHTAAKSI, ÄLYKKÄÄMMÄKSI TAI ARVOKKAAMMAKSI.

        TARVITSEE VAIN POISTAA SE, MITÄ ET OLE.

        …JA SYNTYY ITSESTÄÄN. JOS TIEDÄT, ETTET OLE KEHO, LAKKAAT PANIIKISSA PELKÄÄMÄSTÄ KUOLEMAA. JOS TIEDÄT, ETTET OLE MIELI, LAKKAAT KÄRSIMÄSTÄ AJATUKSISTA. JOS TIEDÄT, ETTÄ OLET PUHDAS TIETOISUUS, ALAT ELÄÄ TÄSTÄ TIEDOSTA KÄSIN.


      • Anonyymi00098
        Anonyymi00097 kirjoitti:

        …JA SYNTYY ITSESTÄÄN. JOS TIEDÄT, ETTET OLE KEHO, LAKKAAT PANIIKISSA PELKÄÄMÄSTÄ KUOLEMAA. JOS TIEDÄT, ETTET OLE MIELI, LAKKAAT KÄRSIMÄSTÄ AJATUKSISTA. JOS TIEDÄT, ETTÄ OLET PUHDAS TIETOISUUS, ALAT ELÄÄ TÄSTÄ TIEDOSTA KÄSIN.

        JA KAIKKEIN YLLÄTTÄVINTÄ ON SE, ETTEI TÄTÄ VARTEN TARVITSE LISÄTÄ MITÄÄN SIIHEN, MITÄ JO OLET.

        EI TARVITSE TULLA PAREMMAKSI, PUHTAAKSI, ÄLYKKÄÄMMÄKSI TAI ARVOKKAAMMAKSI.

        TARVITSEE VAIN POISTAA SE, MITÄ ET OLE.


      • Anonyymi00099
        Anonyymi00098 kirjoitti:

        JA KAIKKEIN YLLÄTTÄVINTÄ ON SE, ETTEI TÄTÄ VARTEN TARVITSE LISÄTÄ MITÄÄN SIIHEN, MITÄ JO OLET.

        EI TARVITSE TULLA PAREMMAKSI, PUHTAAKSI, ÄLYKKÄÄMMÄKSI TAI ARVOKKAAMMAKSI.

        TARVITSEE VAIN POISTAA SE, MITÄ ET OLE.

        Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
        Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
        https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

        Transkriptio.

        Täytyy irrottautua monimutkaisista samaistumisista.

        Täytyy lakata uskomasta siihen pieneen tarinaan, jonka olet itsestäsi kertonut.

        Ja silloin se, mikä jää jäljelle, on todellinen sinä.

        Ja jäljelle jää puhdas oleminen.

        Jäljelle jää valo.

        Jäljelle jää rakkaus.

        Jäljelle jää se, mitä Upaniṣadit kutsuvat: sat–cit–ānanda– oleminen, tietoisuus ja autuus.

        Tämä ei ole kaukainen tavoite.

        Tämä ei ole palkinto hyvästä käyttäytymisestä.

        Tämä on sinun todellinen luontosi juuri nyt.


      • Anonyymi00100
        Anonyymi00099 kirjoitti:

        Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
        Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
        https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

        Transkriptio.

        Täytyy irrottautua monimutkaisista samaistumisista.

        Täytyy lakata uskomasta siihen pieneen tarinaan, jonka olet itsestäsi kertonut.

        Ja silloin se, mikä jää jäljelle, on todellinen sinä.

        Ja jäljelle jää puhdas oleminen.

        Jäljelle jää valo.

        Jäljelle jää rakkaus.

        Jäljelle jää se, mitä Upaniṣadit kutsuvat: sat–cit–ānanda– oleminen, tietoisuus ja autuus.

        Tämä ei ole kaukainen tavoite.

        Tämä ei ole palkinto hyvästä käyttäytymisestä.

        Tämä on sinun todellinen luontosi juuri nyt.

        KUINKA TÄMÄ TOIMII ELÄMÄSSÄ: KUNINKAAN JA VIISAIDEN KOHTAAMINEN

        BṚHADĀRAṆYAKA UPANIṢADIN YKSI LAAJIMMISTA JA SYVIMMISTÄ KOKO VEDA­LAISESSA...

        SE ON KUIN VALTAMERI, JOHON ON KOOTTU KAIKKI VEDALAISEN VIISAUDEN HELMET.

        SIINÄ ON POIKKEUKSELLINEN KERTOMUS, JOKA AVAUTUU KUIN JÄNNITTÄVÄ ÄLYLLINEN TRILLERI – KUIN TITAANIEN AJATTELUN KAKSINTAISTELU, TOTUUDEN TAISTELU, JOSSA PANOKSENA ON ENEMMÄN KUIN ELÄMÄ JA KUOLEMA.

        KYSE ON KUNINGAS JANAKASTA JA VIISAASTA YĀJÑAVALKYASTA.


      • Anonyymi00101
        Anonyymi00100 kirjoitti:

        KUINKA TÄMÄ TOIMII ELÄMÄSSÄ: KUNINKAAN JA VIISAIDEN KOHTAAMINEN

        BṚHADĀRAṆYAKA UPANIṢADIN YKSI LAAJIMMISTA JA SYVIMMISTÄ KOKO VEDA­LAISESSA...

        SE ON KUIN VALTAMERI, JOHON ON KOOTTU KAIKKI VEDALAISEN VIISAUDEN HELMET.

        SIINÄ ON POIKKEUKSELLINEN KERTOMUS, JOKA AVAUTUU KUIN JÄNNITTÄVÄ ÄLYLLINEN TRILLERI – KUIN TITAANIEN AJATTELUN KAKSINTAISTELU, TOTUUDEN TAISTELU, JOSSA PANOKSENA ON ENEMMÄN KUIN ELÄMÄ JA KUOLEMA.

        KYSE ON KUNINGAS JANAKASTA JA VIISAASTA YĀJÑAVALKYASTA.

        Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
        Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
        https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

        Transkriptio.

        ...
        ...
        ...
        …älyllinen kaksintaistelu, vaan elävän totuuden ilmenemistä, joka virtasi Yājñavalkyan läpi kuin joki virtaa laakson läpi.

        Ja sitten tuli vuoro hänen kuuluisimmalle haastajalleen – Gārgī Vācaknavīlle.

        Gārgī oli naisviisas, yksi aikansa arvostetuimmista ṛṣi-mestareista. Hän esitti kysymyksiä, jotka saattoivat saada kenet tahansa pysähtymään.

        “Yājñavalkya,” hän kysyi, “jos kaikki tässä maailmassa on kudottu veden varaan, niin mihin itse vesi on kudottu?”

        Yājñavalkya vastasi:

        “Tuuleen. Ja tuuli ilmakehään. Ja ilmakehä gandharvojen maailmoihin.


      • Anonyymi00102
        Anonyymi00101 kirjoitti:

        Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
        Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
        https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

        Transkriptio.

        ...
        ...
        ...
        …älyllinen kaksintaistelu, vaan elävän totuuden ilmenemistä, joka virtasi Yājñavalkyan läpi kuin joki virtaa laakson läpi.

        Ja sitten tuli vuoro hänen kuuluisimmalle haastajalleen – Gārgī Vācaknavīlle.

        Gārgī oli naisviisas, yksi aikansa arvostetuimmista ṛṣi-mestareista. Hän esitti kysymyksiä, jotka saattoivat saada kenet tahansa pysähtymään.

        “Yājñavalkya,” hän kysyi, “jos kaikki tässä maailmassa on kudottu veden varaan, niin mihin itse vesi on kudottu?”

        Yājñavalkya vastasi:

        “Tuuleen. Ja tuuli ilmakehään. Ja ilmakehä gandharvojen maailmoihin.

        ...
        ...

        ...


        Samoissa Upaniṣadeissa on hämmästyttäviä dialogeja heidän välillään, jotka paljastavat ihmisen kärsimyksen luonteen ja tien vapauteen.


      • Anonyymi00106
        Anonyymi00102 kirjoitti:

        ...
        ...

        ...


        Samoissa Upaniṣadeissa on hämmästyttäviä dialogeja heidän välillään, jotka paljastavat ihmisen kärsimyksen luonteen ja tien vapauteen.

        ...
        ...
        …valaissee syvästi ihmisen kärsimyksen luonteen ja tien vapauteen.

        Janaka kysyi:

        “Opettaja, minulla on valtakunta. Minulla on kaikki mitä ihminen voi haluta: vaurautta, valtaa, naisia, elefantteja, vaunuja ja palatseja. Minulla on tietoa ja minulla on viisaiden kunnioitus.

        Silti sisälläni nousee joskus outo tyhjyys, jota mikään ei täytä. Miksi?”

        Yājñavalkya vastasi vertauksella:

        “Kuvittele ihminen, joka vaeltaa autiomaassa janoisena. Hän näkee kaukana keitaan ja juoksee sitä kohti, mutta keidas osoittautuu kangastukseksi. Hän jatkaa matkaa, näkee uuden keitaan – ja sekin on kangastus.

        Näin hän kulkee päivästä toiseen, jahtaa kangastuksia ja lopulta kuolee janoon tietämättä, että hänen jalkojensa alla, syvällä hiekan alla, on valtava makean veden lähde.

        Samoin, oi kuningas, ihmiset jahtaavat tämän maailman nautintoja luullen niiden tuovan onnen. Mutta jokainen nautinto on ohimenevä ja jättää jälkeensä uuden janon.


      • Anonyymi00107
        Anonyymi00106 kirjoitti:

        ...
        ...
        …valaissee syvästi ihmisen kärsimyksen luonteen ja tien vapauteen.

        Janaka kysyi:

        “Opettaja, minulla on valtakunta. Minulla on kaikki mitä ihminen voi haluta: vaurautta, valtaa, naisia, elefantteja, vaunuja ja palatseja. Minulla on tietoa ja minulla on viisaiden kunnioitus.

        Silti sisälläni nousee joskus outo tyhjyys, jota mikään ei täytä. Miksi?”

        Yājñavalkya vastasi vertauksella:

        “Kuvittele ihminen, joka vaeltaa autiomaassa janoisena. Hän näkee kaukana keitaan ja juoksee sitä kohti, mutta keidas osoittautuu kangastukseksi. Hän jatkaa matkaa, näkee uuden keitaan – ja sekin on kangastus.

        Näin hän kulkee päivästä toiseen, jahtaa kangastuksia ja lopulta kuolee janoon tietämättä, että hänen jalkojensa alla, syvällä hiekan alla, on valtava makean veden lähde.

        Samoin, oi kuningas, ihmiset jahtaavat tämän maailman nautintoja luullen niiden tuovan onnen. Mutta jokainen nautinto on ohimenevä ja jättää jälkeensä uuden janon.

        Todellinen onnen lähde ei ole ulkopuolella – se on sisälläsi. Se on oma todellinen luontosi, jonka olet unohtanut.”

        Janaka kysyi:

        “Miksi emme näe tätä lähdettä? Miksi juoksemme kangastusten perässä?”

        Yājñavalkya vastasi:

        “Siksi, että mieli on himojen samentama.

        Kuvittele kirkas järvi. Jos sen pohjaa hämmennetään kepillä, pohjalieju nousee ja vesi muuttuu sameaksi. Et näe pohjaa, vaikka vesi itsessään on kirkasta.

        Samoin on mielesi kanssa.

        Halu on se keppi, joka nostaa liejun esiin. Kun on haluja, mieli ei voi heijastaa totuutta. Se vääristää kaiken.

        Se ei näe todellisuutta vaan omat projektionsa.

        Se ei näe naista vaan nautinnon kohdetta.

        Se ei näe ruokaa vaan keinon sammuttaa nälkä.

        Se ei näe toista ihmistä vaan välinettä omille päämäärille.

        Ja mitä enemmän haluja, sitä sameampi mieli – ja sitä kauempana olet totuudesta.”

        Janaka kysyi:

        “Mutta kuinka haluista voi päästä eroon? Halu on mielen luonto. Ilman haluja mieli on kuollut.”

        Yājñavalkya hymyili:

        “Olet oikeassa, oi kuningas. Mieli ei voi olla ilman haluja.

        Mutta sinä et ole mieli.

        Sinä olet se, joka havaitsee mielen.

        Tarkkaile halujasi, älä samaistu niihin. Anna niiden tulla ja mennä kuin pilvien taivaalla.

        Taivas ei kastu pilvistä, eikä kuivu niiden poissaolosta. Se vain on.

        Tule tuollaiseksi taivaaksi, ja halut eivät enää sido sinua.

        Toimit, mutta et takerru tekojen hedelmiin.

        Elät maailmassa, mutta maailma ei elä sinussa.”

        Tämä opetus irrottautumisesta on yksi Upaniṣadien syvimmistä.

        Se ei kehota hylkäämään maailmaa tai vetäytymään metsään askeetikoksi.

        Se kehottaa muuttamaan suhteen.

        Voit omistaa palatsin olematta siihen sidottu.

        Voit hallita valtakuntaa olematta vallan orja.

        Voit rakastaa ihmisiä olematta kiinnittynyt rakkauden tuloksiin.

        Irrottautuminen ei ole kylmyyttä eikä välinpitämättömyyttä.

        Se on vapautta kaiken keskellä.

        Se on kuin lootuksen lehti: vesi koskettaa sitä, mutta ei kastele.

        Samoin sinä kosketat maailmaa, mutta et anna maailman imeytyä sinuun.


      • Anonyymi00108
        Anonyymi00107 kirjoitti:

        Todellinen onnen lähde ei ole ulkopuolella – se on sisälläsi. Se on oma todellinen luontosi, jonka olet unohtanut.”

        Janaka kysyi:

        “Miksi emme näe tätä lähdettä? Miksi juoksemme kangastusten perässä?”

        Yājñavalkya vastasi:

        “Siksi, että mieli on himojen samentama.

        Kuvittele kirkas järvi. Jos sen pohjaa hämmennetään kepillä, pohjalieju nousee ja vesi muuttuu sameaksi. Et näe pohjaa, vaikka vesi itsessään on kirkasta.

        Samoin on mielesi kanssa.

        Halu on se keppi, joka nostaa liejun esiin. Kun on haluja, mieli ei voi heijastaa totuutta. Se vääristää kaiken.

        Se ei näe todellisuutta vaan omat projektionsa.

        Se ei näe naista vaan nautinnon kohdetta.

        Se ei näe ruokaa vaan keinon sammuttaa nälkä.

        Se ei näe toista ihmistä vaan välinettä omille päämäärille.

        Ja mitä enemmän haluja, sitä sameampi mieli – ja sitä kauempana olet totuudesta.”

        Janaka kysyi:

        “Mutta kuinka haluista voi päästä eroon? Halu on mielen luonto. Ilman haluja mieli on kuollut.”

        Yājñavalkya hymyili:

        “Olet oikeassa, oi kuningas. Mieli ei voi olla ilman haluja.

        Mutta sinä et ole mieli.

        Sinä olet se, joka havaitsee mielen.

        Tarkkaile halujasi, älä samaistu niihin. Anna niiden tulla ja mennä kuin pilvien taivaalla.

        Taivas ei kastu pilvistä, eikä kuivu niiden poissaolosta. Se vain on.

        Tule tuollaiseksi taivaaksi, ja halut eivät enää sido sinua.

        Toimit, mutta et takerru tekojen hedelmiin.

        Elät maailmassa, mutta maailma ei elä sinussa.”

        Tämä opetus irrottautumisesta on yksi Upaniṣadien syvimmistä.

        Se ei kehota hylkäämään maailmaa tai vetäytymään metsään askeetikoksi.

        Se kehottaa muuttamaan suhteen.

        Voit omistaa palatsin olematta siihen sidottu.

        Voit hallita valtakuntaa olematta vallan orja.

        Voit rakastaa ihmisiä olematta kiinnittynyt rakkauden tuloksiin.

        Irrottautuminen ei ole kylmyyttä eikä välinpitämättömyyttä.

        Se on vapautta kaiken keskellä.

        Se on kuin lootuksen lehti: vesi koskettaa sitä, mutta ei kastele.

        Samoin sinä kosketat maailmaa, mutta et anna maailman imeytyä sinuun.

        Hienovarainen keho ja jälleensyntymän mekanismi

        Kerran Janaka kysyi Yājñavalkyalta, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Tämä kysymys vaivasi häntä koko elämänsä.

        Hän oli nähnyt ihmisten kuolevan, ruumiiden palavan hautarovioilla, eikä voinut uskoa, että kaikki päättyy siihen.

        Yājñavalkya antoi hänelle opetuksen hienovaraisesta kehosta, josta tuli koko intialaisen jälleensyntymäymmärryksen perusta.

        “Hear, oi kuningas,” Yājñavalkya aloitti.

        Ihminen on kuin toukka.

        Kun toukka saavuttaa yhden lehden reunan, se kokoaa itsensä ja siirtyy seuraavalle lehdelle.

        Samoin sielu, kun se saavuttaa yhden elämän lopun, kokoaa yhteen vaikutelmansa, halunsa ja karmansa ja siirtyy uuteen kehoon.

        Mihin se tarkalleen siirtyy?

        Janaka vaikeni odottaen vastausta.

        “On karkea keho,” Yājñavalkya jatkoi.

        Se koostuu viidestä elementistä...

        Se syntyy, kasvaa, vanhenee ja kuolee. Se poltetaan ja palaa takaisin elementteihin.

        Mutta on olemassa toinen keho – hienovarainen keho.

        Se on näkymätön silmille, mutta juuri se kantaa yksilöllisyytesi.

        Tässä hienovaraisessa kehossa ovat halusi (kāma), vaikutelmasi (saṃskārat), ymmärryksesi (buddhi), mielesi (manas) ja aistisi hienovaraisessa muodossa (indriyat).

        Tämä hienovarainen keho on kuin siemen.


      • Anonyymi00109
        Anonyymi00108 kirjoitti:

        Hienovarainen keho ja jälleensyntymän mekanismi

        Kerran Janaka kysyi Yājñavalkyalta, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Tämä kysymys vaivasi häntä koko elämänsä.

        Hän oli nähnyt ihmisten kuolevan, ruumiiden palavan hautarovioilla, eikä voinut uskoa, että kaikki päättyy siihen.

        Yājñavalkya antoi hänelle opetuksen hienovaraisesta kehosta, josta tuli koko intialaisen jälleensyntymäymmärryksen perusta.

        “Hear, oi kuningas,” Yājñavalkya aloitti.

        Ihminen on kuin toukka.

        Kun toukka saavuttaa yhden lehden reunan, se kokoaa itsensä ja siirtyy seuraavalle lehdelle.

        Samoin sielu, kun se saavuttaa yhden elämän lopun, kokoaa yhteen vaikutelmansa, halunsa ja karmansa ja siirtyy uuteen kehoon.

        Mihin se tarkalleen siirtyy?

        Janaka vaikeni odottaen vastausta.

        “On karkea keho,” Yājñavalkya jatkoi.

        Se koostuu viidestä elementistä...

        Se syntyy, kasvaa, vanhenee ja kuolee. Se poltetaan ja palaa takaisin elementteihin.

        Mutta on olemassa toinen keho – hienovarainen keho.

        Se on näkymätön silmille, mutta juuri se kantaa yksilöllisyytesi.

        Tässä hienovaraisessa kehossa ovat halusi (kāma), vaikutelmasi (saṃskārat), ymmärryksesi (buddhi), mielesi (manas) ja aistisi hienovaraisessa muodossa (indriyat).

        Tämä hienovarainen keho on kuin siemen.

        Tässä hienovaraisessa kehossa ovat halusi (kāma), vaikutelmasi (saṃskārat), ymmärryksesi (buddhi), mielesi (manas) ja aistisi hienovaraisessa muodossa (indriyat).

        Tämä hienovarainen keho on kuin siemen.


        …pienessä siemenessä on koko valtava puu kaikkine oksineen, lehtineen, kukkineen ja hedelmineen.

        Samoin hienovaraisessa kehossa on koko tuleva elämäsi.

        “Mutta minne hienovarainen keho menee kuoleman jälkeen?” Janaka kysyi.

        “Se menee sinne, minne halut sitä vetävät,” Yājñavalkya vastasi.

        “Kuvittele ihminen, joka on elämänsä aikana ollut hyvin kiintynyt rahaan. Hän ajatteli rahaa päivin ja öin, keräsi sitä ja tärisi jokaisen kolikon äärellä, jopa huijasi saadakseen lisää.

        Kun hän kuolee, hänen hienovarainen kehonsa, joka on kyllästynyt tähän haluun, vetäytyy olosuhteisiin, joissa raha on jälleen keskiössä.

        Hän syntyy perheeseen, jossa on joko vaurautta tai puutetta, mutta raha on hänen uuden elämänsä keskiössä.

        Hän pelaa samaa peliä yhä uudelleen, kunnes ymmärtää, ettei raha tuo onnea.”

        “Entä jos ihminen elämässään pyrki tietoon?” Janaka kysyi.

        “Silloin hänen hienovarainen kehonsa vetäytyy olosuhteisiin, joissa tieto on saavutettavissa.

        Hän syntyy oppineeseen perheeseen, kohtaa viisaan opettajan tai hänellä itsellään on kyky syvään ymmärrykseen.

        Mutta tämäkään, oi kuningas, ei vielä ole vapautus – sillä tieto voi muuttua vielä yhdeksi kiintymyksen muodoksi, uudeksi kahleeksi.

        Vapautus on kaikkien halujen tuolla puolen, myös kaikkein ylevimpien.”

        Janaka vaipui ajatuksiin:

        “Mutta kuinka tämä kiertokulku voidaan katkaista? Kuinka jälleensyntymien pyörä pysäytetään?”

        Yājñavalkya vastasi:

        “Kun tunnet oman todellisen luontosi – kun ymmärrät, ettet ole karkea keho etkä hienovarainen keho, vaan puhdas tietoisuus, joka valaisee molemmat – silloin kuka enää syntyy uudelleen?

        Kuka olisi se, joka syntyy?

        Halu palaa tiedon tulessa.”


      • Anonyymi00110
        Anonyymi00109 kirjoitti:

        Tässä hienovaraisessa kehossa ovat halusi (kāma), vaikutelmasi (saṃskārat), ymmärryksesi (buddhi), mielesi (manas) ja aistisi hienovaraisessa muodossa (indriyat).

        Tämä hienovarainen keho on kuin siemen.


        …pienessä siemenessä on koko valtava puu kaikkine oksineen, lehtineen, kukkineen ja hedelmineen.

        Samoin hienovaraisessa kehossa on koko tuleva elämäsi.

        “Mutta minne hienovarainen keho menee kuoleman jälkeen?” Janaka kysyi.

        “Se menee sinne, minne halut sitä vetävät,” Yājñavalkya vastasi.

        “Kuvittele ihminen, joka on elämänsä aikana ollut hyvin kiintynyt rahaan. Hän ajatteli rahaa päivin ja öin, keräsi sitä ja tärisi jokaisen kolikon äärellä, jopa huijasi saadakseen lisää.

        Kun hän kuolee, hänen hienovarainen kehonsa, joka on kyllästynyt tähän haluun, vetäytyy olosuhteisiin, joissa raha on jälleen keskiössä.

        Hän syntyy perheeseen, jossa on joko vaurautta tai puutetta, mutta raha on hänen uuden elämänsä keskiössä.

        Hän pelaa samaa peliä yhä uudelleen, kunnes ymmärtää, ettei raha tuo onnea.”

        “Entä jos ihminen elämässään pyrki tietoon?” Janaka kysyi.

        “Silloin hänen hienovarainen kehonsa vetäytyy olosuhteisiin, joissa tieto on saavutettavissa.

        Hän syntyy oppineeseen perheeseen, kohtaa viisaan opettajan tai hänellä itsellään on kyky syvään ymmärrykseen.

        Mutta tämäkään, oi kuningas, ei vielä ole vapautus – sillä tieto voi muuttua vielä yhdeksi kiintymyksen muodoksi, uudeksi kahleeksi.

        Vapautus on kaikkien halujen tuolla puolen, myös kaikkein ylevimpien.”

        Janaka vaipui ajatuksiin:

        “Mutta kuinka tämä kiertokulku voidaan katkaista? Kuinka jälleensyntymien pyörä pysäytetään?”

        Yājñavalkya vastasi:

        “Kun tunnet oman todellisen luontosi – kun ymmärrät, ettet ole karkea keho etkä hienovarainen keho, vaan puhdas tietoisuus, joka valaisee molemmat – silloin kuka enää syntyy uudelleen?

        Kuka olisi se, joka syntyy?

        Halu palaa tiedon tulessa.”

        Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
        Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
        https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

        Transkriptio.

        “Mutta minne hienovarainen keho menee kuoleman jälkeen?” Janaka kysyi.

        “Se menee sinne, minne halut sitä vetävät,” Yājñavalkya vastasi.

        “Kuvittele ihminen, joka on elämänsä aikana ollut hyvin kiintynyt rahaan. Hän ajatteli rahaa päivin ja öin, keräsi sitä ja tärisi jokaisen kolikon äärellä, jopa huijasi saadakseen lisää.

        Kun hän kuolee, hänen hienovarainen kehonsa, joka on kyllästynyt tähän haluun, vetäytyy olosuhteisiin, joissa raha on jälleen keskiössä.

        Hän syntyy perheeseen, jossa on joko vaurautta tai puutetta, mutta raha on hänen uuden elämänsä keskiössä.

        ...

        “Entä jos ihminen elämässään pyrki tietoon?” Janaka kysyi.

        “Silloin hänen hienovarainen kehonsa vetäytyy olosuhteisiin, joissa tieto on saavutettavissa.

        Hän syntyy oppineeseen perheeseen, kohtaa viisaan opettajan tai hänellä itsellään on kyky syvään ymmärrykseen.

        Mutta tämäkään, oi kuningas, ei vielä ole vapautus – sillä tieto voi muuttua vielä yhdeksi kiintymyksen muodoksi, uudeksi kahleeksi.

        Vapautus on kaikkien halujen tuolla puolen, myös kaikkein ylevimpien.”


      • Anonyymi00111
        Anonyymi00110 kirjoitti:

        Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
        Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
        https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

        Transkriptio.

        “Mutta minne hienovarainen keho menee kuoleman jälkeen?” Janaka kysyi.

        “Se menee sinne, minne halut sitä vetävät,” Yājñavalkya vastasi.

        “Kuvittele ihminen, joka on elämänsä aikana ollut hyvin kiintynyt rahaan. Hän ajatteli rahaa päivin ja öin, keräsi sitä ja tärisi jokaisen kolikon äärellä, jopa huijasi saadakseen lisää.

        Kun hän kuolee, hänen hienovarainen kehonsa, joka on kyllästynyt tähän haluun, vetäytyy olosuhteisiin, joissa raha on jälleen keskiössä.

        Hän syntyy perheeseen, jossa on joko vaurautta tai puutetta, mutta raha on hänen uuden elämänsä keskiössä.

        ...

        “Entä jos ihminen elämässään pyrki tietoon?” Janaka kysyi.

        “Silloin hänen hienovarainen kehonsa vetäytyy olosuhteisiin, joissa tieto on saavutettavissa.

        Hän syntyy oppineeseen perheeseen, kohtaa viisaan opettajan tai hänellä itsellään on kyky syvään ymmärrykseen.

        Mutta tämäkään, oi kuningas, ei vielä ole vapautus – sillä tieto voi muuttua vielä yhdeksi kiintymyksen muodoksi, uudeksi kahleeksi.

        Vapautus on kaikkien halujen tuolla puolen, myös kaikkein ylevimpien.”

        Jajñavalkya vastasi: “Kun tunnet oman todellisen luontosi ja ymmärrät, ettet ole karkea keho etkä hienovarainen keho, vaan puhdas tietoisuus, joka valaisee molemmat, mitä silloin voisi enää jälleensyntyä? Kuka olisi se, joka jälleensyntyy? Halut palavat pois tiedon tulessa. Kiintymykset sulavat kuin sumu aamuauringossa, ja hienovarainen keho, joka on vailla halujen polttoainetta, ei enää etsi uutta ruumiillistumaa. Se liukenee siihen, mistä se on syntynyt, kuten aalto liukenee mereen. Tämä on mokša, vapautuminen.


      • Anonyymi00112
        Anonyymi00111 kirjoitti:

        Jajñavalkya vastasi: “Kun tunnet oman todellisen luontosi ja ymmärrät, ettet ole karkea keho etkä hienovarainen keho, vaan puhdas tietoisuus, joka valaisee molemmat, mitä silloin voisi enää jälleensyntyä? Kuka olisi se, joka jälleensyntyy? Halut palavat pois tiedon tulessa. Kiintymykset sulavat kuin sumu aamuauringossa, ja hienovarainen keho, joka on vailla halujen polttoainetta, ei enää etsi uutta ruumiillistumaa. Se liukenee siihen, mistä se on syntynyt, kuten aalto liukenee mereen. Tämä on mokša, vapautuminen.

        Kuka olisi se, joka jälleensyntyy? Halut palavat pois tiedon tulessa. Kiintymykset sulavat kuin sumu aamuauringossa, ja hienovarainen keho, joka on vailla halujen polttoainetta, ei enää etsi uutta ruumiillistumaa. Se liukenee siihen, mistä se on syntynyt, kuten aalto liukenee mereen. Tämä on mokša, vapautuminen.


      • Anonyymi00113
        Anonyymi00112 kirjoitti:

        Kuka olisi se, joka jälleensyntyy? Halut palavat pois tiedon tulessa. Kiintymykset sulavat kuin sumu aamuauringossa, ja hienovarainen keho, joka on vailla halujen polttoainetta, ei enää etsi uutta ruumiillistumaa. Se liukenee siihen, mistä se on syntynyt, kuten aalto liukenee mereen. Tämä on mokša, vapautuminen.

        Jajñavalkya selitti Janakalle: “Kuvittele, oi kuningas, valtameri. Valtameri on yksi, mutta sen pinnalle nousee lukemattomia aaltoja. Jokainen aalto on erilainen kuin toinen: yksi on suuri, toinen pieni, yksi liikkuu nopeasti, toinen hitaasti. ...


      • Anonyymi00114
        Anonyymi00113 kirjoitti:

        Jajñavalkya selitti Janakalle: “Kuvittele, oi kuningas, valtameri. Valtameri on yksi, mutta sen pinnalle nousee lukemattomia aaltoja. Jokainen aalto on erilainen kuin toinen: yksi on suuri, toinen pieni, yksi liikkuu nopeasti, toinen hitaasti. ...

        ...
        ...
        Eräänä päivänä Janaka kysyi Jajñavalkyalta: “Opettaja, huomaan että tilani muuttuu jatkuvasti. Joskus olen täynnä energiaa ja intohimoa, valmis siirtämään vuoria. Joskus olen rauhallinen ja tyyni, kuin tuuliin tyyntynyt järvi. Ja joskus minulle on kaikki yhdentekevää, olen laiskuuden ja apatian vallassa. Miksi tämä tapahtuu ja mitä sille pitäisi tehdä?”

        Jajñavalkya vastasi: “Se, mitä kuvaat, oi kuningas, on kolmen gunan leikki – kolmen luonnonlaadun.

        Sattva on harmoniaa, selkeyttä ja valoa.
        Rajas on intohimoa, liikettä ja aktiivisuutta.
        Tamas on inertiaa, pimeyttä ja tietämättömyyttä.


      • Anonyymi00115
        Anonyymi00114 kirjoitti:

        ...
        ...
        Eräänä päivänä Janaka kysyi Jajñavalkyalta: “Opettaja, huomaan että tilani muuttuu jatkuvasti. Joskus olen täynnä energiaa ja intohimoa, valmis siirtämään vuoria. Joskus olen rauhallinen ja tyyni, kuin tuuliin tyyntynyt järvi. Ja joskus minulle on kaikki yhdentekevää, olen laiskuuden ja apatian vallassa. Miksi tämä tapahtuu ja mitä sille pitäisi tehdä?”

        Jajñavalkya vastasi: “Se, mitä kuvaat, oi kuningas, on kolmen gunan leikki – kolmen luonnonlaadun.

        Sattva on harmoniaa, selkeyttä ja valoa.
        Rajas on intohimoa, liikettä ja aktiivisuutta.
        Tamas on inertiaa, pimeyttä ja tietämättömyyttä.

        Nämä trigunat läpäisevät koko luonnon, koko ilmentyneen maailman. Ne ovat läsnä ruoassa jota syöt, ihmisissä joiden kanssa olet tekemisissä, ajatuksissa jotka tulevat mieleesi ja teoissa joita teet. Ja ne vaihtuvat jatkuvasti, kuin vuodenajat.”

        “Mutta miten tästä voi selvitä?” kysyi Janaka. “En voi pysäyttää tätä muutosta. Se tapahtuu ilman minun tahtoani.”

        “Sinä olet oikeassa”, vastasi Jajñavalkya. “Et voi pysäyttää gunojen leikkiä, mutta voit lakata samaistumasta siihen. Kuvittele, että istut joen rannalla ja katsot lehtien virtaavan ohi vedessä. Jotkut lehdet kulkevat nopeasti, toiset hitaasti. Jotkut pyörivät, toiset uppoavat. Et voi pysäyttää jokea etkä hallita lehtiä, mutta voit vain istua ja tarkkailla.


      • Anonyymi00116
        Anonyymi00115 kirjoitti:

        Nämä trigunat läpäisevät koko luonnon, koko ilmentyneen maailman. Ne ovat läsnä ruoassa jota syöt, ihmisissä joiden kanssa olet tekemisissä, ajatuksissa jotka tulevat mieleesi ja teoissa joita teet. Ja ne vaihtuvat jatkuvasti, kuin vuodenajat.”

        “Mutta miten tästä voi selvitä?” kysyi Janaka. “En voi pysäyttää tätä muutosta. Se tapahtuu ilman minun tahtoani.”

        “Sinä olet oikeassa”, vastasi Jajñavalkya. “Et voi pysäyttää gunojen leikkiä, mutta voit lakata samaistumasta siihen. Kuvittele, että istut joen rannalla ja katsot lehtien virtaavan ohi vedessä. Jotkut lehdet kulkevat nopeasti, toiset hitaasti. Jotkut pyörivät, toiset uppoavat. Et voi pysäyttää jokea etkä hallita lehtiä, mutta voit vain istua ja tarkkailla.

        SINÄ ET OLE JOKI ETKÄ LEHDET. SINÄ OLET SE, JOKA KATSOO.”

        ”MUTTA MITEN TÄMÄ LIITTYY GUṆOIHIN?” JANAKA KYSYI.

        ”JUURI NÄIN”, JATKOI YĀJÑAVALKYA. ”KUN RAJAS NOUSEE JA TUNNET ENERGIAN JA TOIMINNAN HALUN, TARKKAILE SITÄ. ÄLÄ SANO: ’MINÄ HALUAN TOIMIA’, VAAN SANO: ’TÄSSÄ ON RAJASIN ENERGIA.’

        KUN SATTVA TULEE JA TUNNET RAUHAA JA SELKEYTTÄ, TARKKAILE MYÖS SITÄ. ÄLÄ SANO: ’MINÄ OLEN RAUHALLINEN’, VAAN SANO: ’TÄSSÄ ON SATTVAN TILA.’”


      • Anonyymi00117
        Anonyymi00116 kirjoitti:

        SINÄ ET OLE JOKI ETKÄ LEHDET. SINÄ OLET SE, JOKA KATSOO.”

        ”MUTTA MITEN TÄMÄ LIITTYY GUṆOIHIN?” JANAKA KYSYI.

        ”JUURI NÄIN”, JATKOI YĀJÑAVALKYA. ”KUN RAJAS NOUSEE JA TUNNET ENERGIAN JA TOIMINNAN HALUN, TARKKAILE SITÄ. ÄLÄ SANO: ’MINÄ HALUAN TOIMIA’, VAAN SANO: ’TÄSSÄ ON RAJASIN ENERGIA.’

        KUN SATTVA TULEE JA TUNNET RAUHAA JA SELKEYTTÄ, TARKKAILE MYÖS SITÄ. ÄLÄ SANO: ’MINÄ OLEN RAUHALLINEN’, VAAN SANO: ’TÄSSÄ ON SATTVAN TILA.’”

        Kun tamas tulee ja tunnet laiskuutta ja apatiaa, tarkkaile sitäkin. Älä samaistu siihen, vaan yksinkertaisesti katso. Vähitellen huomaat, että on olemassa joku, joka tarkkailee kaikkia kolmea guṇaa, mutta ei itse ole mikään niistä. Tämä “joku” olet todellinen sinä. Tämä on sinun ātman.

        Yājn̄avalkya jäi miettimään. Mutta eikö sattva ole hyvä asia? Eikö pitäisi pyrkiä sattvaan ja välttää tamasta? Yājn̄avalkya hymyili.

        Sattva on parempi kuin rajas ja tamas. Se on totta. Sattva auttaa polulla, se puhdistaa mieltä ja lähentää totuutta. Mutta jopa sattva on häkki.


      • Anonyymi00118
        Anonyymi00117 kirjoitti:

        Kun tamas tulee ja tunnet laiskuutta ja apatiaa, tarkkaile sitäkin. Älä samaistu siihen, vaan yksinkertaisesti katso. Vähitellen huomaat, että on olemassa joku, joka tarkkailee kaikkia kolmea guṇaa, mutta ei itse ole mikään niistä. Tämä “joku” olet todellinen sinä. Tämä on sinun ātman.

        Yājn̄avalkya jäi miettimään. Mutta eikö sattva ole hyvä asia? Eikö pitäisi pyrkiä sattvaan ja välttää tamasta? Yājn̄avalkya hymyili.

        Sattva on parempi kuin rajas ja tamas. Se on totta. Sattva auttaa polulla, se puhdistaa mieltä ja lähentää totuutta. Mutta jopa sattva on häkki.

        Kuvittele, että sinut on sidottu kultaisella köydellä. Köysi on kaunis ja arvokas, mutta se on silti köysi. Et ole vapaa. Samoin sattva on hienovaraisin side, jopa vaarallisin, koska se näyttää henkiseltä.

        Ihminen voi ylpeillä puhtaudellaan, henkisyydellään ja läheisyydellään Jumalaan. Mutta tämä ylpeys on puhdasta rajasta. Ihminen voi kiintyä sattvisiin tapoihinsa, ruokavalioonsa, päivärytmiinsä ja meditaatioonsa. Ja tämä kiintymys on puhdasta tamasta.

        Todellinen vapautuminen on kaikkien kolmen guṇan tuolla puolen. Se on tila, jossa näet niiden leikin, mutta et itse osallistu siihen.

        ...
        ...
        ...


      • Anonyymi00119
        Anonyymi00118 kirjoitti:

        Kuvittele, että sinut on sidottu kultaisella köydellä. Köysi on kaunis ja arvokas, mutta se on silti köysi. Et ole vapaa. Samoin sattva on hienovaraisin side, jopa vaarallisin, koska se näyttää henkiseltä.

        Ihminen voi ylpeillä puhtaudellaan, henkisyydellään ja läheisyydellään Jumalaan. Mutta tämä ylpeys on puhdasta rajasta. Ihminen voi kiintyä sattvisiin tapoihinsa, ruokavalioonsa, päivärytmiinsä ja meditaatioonsa. Ja tämä kiintymys on puhdasta tamasta.

        Todellinen vapautuminen on kaikkien kolmen guṇan tuolla puolen. Se on tila, jossa näet niiden leikin, mutta et itse osallistu siihen.

        ...
        ...
        ...

        Kahden härän vertaus.

        Yhdessä upaniṣadeista on hämmästyttävä vertaus, jota viisaat siirsivät toisilleen selittääkseen karmān ja vapauden luonnetta. Tämä on kertomus kahdesta härästä, jotka on valjastettu samaan kärryyn. Kuvittele kärryt, joita vetää kaksi härkää. Härät kulkevat tietä pitkin ja kärry liikkuu niiden mukana.


      • Anonyymi00120
        Anonyymi00119 kirjoitti:

        Kahden härän vertaus.

        Yhdessä upaniṣadeista on hämmästyttävä vertaus, jota viisaat siirsivät toisilleen selittääkseen karmān ja vapauden luonnetta. Tämä on kertomus kahdesta härästä, jotka on valjastettu samaan kärryyn. Kuvittele kärryt, joita vetää kaksi härkää. Härät kulkevat tietä pitkin ja kärry liikkuu niiden mukana.

        Kuka ohjaa liikettä? Vaununkuljettaja, joka istuu vaunuissa ja pitää ohjaksia, vai härät, jotka vetävät sitä, vai tie, jota pitkin he kulkevat, vai mennyt karma, joka on määrittänyt, että juuri nämä vaunut, juuri nämä härät ja juuri tämä kuljettaja ovat kohdanneet tässä ajan ja avaruuden pisteessä?


        Allegoria sanoo: kaikki tämä yhdessä on samsāran mekanismi.

        Härät ovat meidän halumme. Ne vetävät meitä eteenpäin ja määrittävät suunnan. Vaununkuljettaja on mielemme, erottelukykymme, joka voi ohjata härkiä – tai nukkua.

        Tie on elämän olosuhteet, joita emme ole valinneet: maa, perhe, aikakausi, perimä. Vaunut ovat keho, joka kuljettaa meitä tätä tietä pitkin.

        Ja vaunun omistaja, se joka on palkannut sekä härät että kuljettajan ja jota varten koko tämä on järjestetty, on ātman, todellinen olemuksemme.

        Mutta omistaja nukkuu, hän on unohtanut kuka on. Siksi vaunu kulkee kuin itsestään: härät vetävät minne haluavat, kuljettaja torkkuu ja omistaja näkee unia.


      • Anonyymi00121
        Anonyymi00120 kirjoitti:

        Kuka ohjaa liikettä? Vaununkuljettaja, joka istuu vaunuissa ja pitää ohjaksia, vai härät, jotka vetävät sitä, vai tie, jota pitkin he kulkevat, vai mennyt karma, joka on määrittänyt, että juuri nämä vaunut, juuri nämä härät ja juuri tämä kuljettaja ovat kohdanneet tässä ajan ja avaruuden pisteessä?


        Allegoria sanoo: kaikki tämä yhdessä on samsāran mekanismi.

        Härät ovat meidän halumme. Ne vetävät meitä eteenpäin ja määrittävät suunnan. Vaununkuljettaja on mielemme, erottelukykymme, joka voi ohjata härkiä – tai nukkua.

        Tie on elämän olosuhteet, joita emme ole valinneet: maa, perhe, aikakausi, perimä. Vaunut ovat keho, joka kuljettaa meitä tätä tietä pitkin.

        Ja vaunun omistaja, se joka on palkannut sekä härät että kuljettajan ja jota varten koko tämä on järjestetty, on ātman, todellinen olemuksemme.

        Mutta omistaja nukkuu, hän on unohtanut kuka on. Siksi vaunu kulkee kuin itsestään: härät vetävät minne haluavat, kuljettaja torkkuu ja omistaja näkee unia.

        Mitä pitäisi tehdä? Omistajan on herättävä.

        Kun omistaja herää, hän ottaa ohjat käsiinsä. Hän sanoo kuljettajalle: “Ohjaa oikein härkiä.” Hän sanoo härille: “Seisokaa, kun sanon, ja kulkekaa, kun sanon.” Hän katsoo tietä ja valitsee parhaan suunnan.

        Mutta tärkeintä on, että hän tietää: hän ei ole vaunut, ei härät, ei kuljettaja eikä tie. Hän on se, joka käyttää kaikkea tätä.

        Ja tämä tieto antaa vapauden myös ehdollisuuden sisällä.

        Tämä allegoria näyttää, että meillä on valinnanvapaus. Vaikka elämä on monin tavoin menneisyyden karman määräämä eikä tietä voi heti vaihtaa, emmekä voi hetkessä muuttaa härkiä, voimme herättää omistajan – voimme muistaa, kuka olemme.


      • Anonyymi00122
        Anonyymi00121 kirjoitti:

        Mitä pitäisi tehdä? Omistajan on herättävä.

        Kun omistaja herää, hän ottaa ohjat käsiinsä. Hän sanoo kuljettajalle: “Ohjaa oikein härkiä.” Hän sanoo härille: “Seisokaa, kun sanon, ja kulkekaa, kun sanon.” Hän katsoo tietä ja valitsee parhaan suunnan.

        Mutta tärkeintä on, että hän tietää: hän ei ole vaunut, ei härät, ei kuljettaja eikä tie. Hän on se, joka käyttää kaikkea tätä.

        Ja tämä tieto antaa vapauden myös ehdollisuuden sisällä.

        Tämä allegoria näyttää, että meillä on valinnanvapaus. Vaikka elämä on monin tavoin menneisyyden karman määräämä eikä tietä voi heti vaihtaa, emmekä voi hetkessä muuttaa härkiä, voimme herättää omistajan – voimme muistaa, kuka olemme.

        VOIMME HERÄTTÄÄ OMISTAJAN – VOIMME MUISTAA, KUKA OLEMME.


      • Anonyymi00123
        Anonyymi00122 kirjoitti:

        VOIMME HERÄTTÄÄ OMISTAJAN – VOIMME MUISTAA, KUKA OLEMME.

        Joku kirjoitti:

        "Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
        "Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


        Sekoitat kaiken kristillisen uskon kanssa - jos et usko OIKEIN, suoraan ikuiseen helvettiin.

        "uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita."

        Sinun ei ole pakko uskoa mihinkään; sinun täytyy vain tajuta, että jos maaperä itsessään ei ole vielä valmis – ei voi ymmärtää.


      • Anonyymi00124
        Anonyymi00123 kirjoitti:

        Joku kirjoitti:

        "Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
        "Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


        Sekoitat kaiken kristillisen uskon kanssa - jos et usko OIKEIN, suoraan ikuiseen helvettiin.

        "uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita."

        Sinun ei ole pakko uskoa mihinkään; sinun täytyy vain tajuta, että jos maaperä itsessään ei ole vielä valmis – ei voi ymmärtää.

        "Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
        "Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


        On totta, ettei niiden keskeisiä väitteitä voi osoittaa oikeiksi empiirisin todistein. Samalla on totta, ettei niiden arvo monille ihmisille perustu ensisijaisesti todistamiseen, vaan siihen, tarjoavatko ne johdonmukaisen ajattelutavan ja käytännön, jonka avulla ihminen voi tutkia omaa kokemustaan.

        Siksi en odota, että kaikki hyväksyisivät Upanishadien näkemykset tosina. Riittää, että niitä arvioidaan samoin kuin muitakin filosofisia perinteitä: niiden ajatusten, sisäisen johdonmukaisuuden ja niiden tarjoaman ymmärryksen perusteella, eikä pelkästään siksi, että ne ovat vanhoja tekstejä.

        Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi - se sopii minulle hyvin, kunhan sama kunnioitus ulotetaan myös niihin, jotka tutkivat todellisuutta eri lähtökohdista – olivatpa ne uskonnollisia, filosofisia tai ateistisia.


      • Anonyymi00125
        Anonyymi00124 kirjoitti:

        "Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
        "Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


        On totta, ettei niiden keskeisiä väitteitä voi osoittaa oikeiksi empiirisin todistein. Samalla on totta, ettei niiden arvo monille ihmisille perustu ensisijaisesti todistamiseen, vaan siihen, tarjoavatko ne johdonmukaisen ajattelutavan ja käytännön, jonka avulla ihminen voi tutkia omaa kokemustaan.

        Siksi en odota, että kaikki hyväksyisivät Upanishadien näkemykset tosina. Riittää, että niitä arvioidaan samoin kuin muitakin filosofisia perinteitä: niiden ajatusten, sisäisen johdonmukaisuuden ja niiden tarjoaman ymmärryksen perusteella, eikä pelkästään siksi, että ne ovat vanhoja tekstejä.

        Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi - se sopii minulle hyvin, kunhan sama kunnioitus ulotetaan myös niihin, jotka tutkivat todellisuutta eri lähtökohdista – olivatpa ne uskonnollisia, filosofisia tai ateistisia.

        "Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
        "Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


        Upanishadien tarkoitus ei ole kilpailla fysiikan, biologian jne. kanssa, vaan tarkastella ilmiöitä ensimmäisen persoonan kokemuksen näkökulmasta (fenomenologia).

        Kun sanot, ettei niille ole todisteita, kyse on osittain siitä, millaista todistusaineistoa pidetään hyväksyttävänä. Luonnontieteissä painotetaan empiiristä evidenssiä, joka on toistettavissa riippumattomien tutkijoiden toimesta. Upanishadit taas perustuvat introspektiiviseen tutkimukseen ja väittävät, että tietoisuuden luonnetta voidaan tutkia ensisijaisesti kokemuksen kautta.

        Tällaista lähestymistapaa ei voi automaattisesti kumota sillä perusteella, ettei sitä voi mitata laboratoriossa. Se tarkoittaa vain, että tutkimuskohde kuuluu eri tietoteoreettiseen kategoriaan.


        Tiede tutkii pääasiassa objektiivisesti havaittavia ilmiöitä, kun taas Upanishadit tarkastelevat subjektiivisen kokemuksen perustaa. Molemmat voivat käyttää systemaattista tutkimusta, mutta niiden menetelmät ovat erilaisia.

        Se, että jokin teoria on "uusi", ei tee siitä automaattisesti oikeaa.

        Upanishadien väitteitä voidaan toki kritisoida, mutta mielekkään kritiikin tulisi kohdistua niiden argumentteihin, käsitteisiin ja sisäiseen johdonmukaisuuteen, ei pelkästään siihen, että ne eivät noudata luonnontieteellisen tutkimuksen metodologiaa.

        Siksi en pidä niitä "vain vanhoina tarinoina". Pidän niitä filosofisena tutkimusperinteenä, joka tarkastelee kysymyksiä, joihin luonnontiede ei menetelmänsä vuoksi ota kantaa: mitä tietoisuus on, mikä on subjektin luonne ja mitä tarkoittaa olla olemassa. Se, hyväksyykö niiden johtopäätökset, on eri kysymys kuin se, ansaitsevatko ne tulla vakavasti arvioiduiksi.


      • Anonyymi00126
        Anonyymi00125 kirjoitti:

        "Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
        "Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


        Upanishadien tarkoitus ei ole kilpailla fysiikan, biologian jne. kanssa, vaan tarkastella ilmiöitä ensimmäisen persoonan kokemuksen näkökulmasta (fenomenologia).

        Kun sanot, ettei niille ole todisteita, kyse on osittain siitä, millaista todistusaineistoa pidetään hyväksyttävänä. Luonnontieteissä painotetaan empiiristä evidenssiä, joka on toistettavissa riippumattomien tutkijoiden toimesta. Upanishadit taas perustuvat introspektiiviseen tutkimukseen ja väittävät, että tietoisuuden luonnetta voidaan tutkia ensisijaisesti kokemuksen kautta.

        Tällaista lähestymistapaa ei voi automaattisesti kumota sillä perusteella, ettei sitä voi mitata laboratoriossa. Se tarkoittaa vain, että tutkimuskohde kuuluu eri tietoteoreettiseen kategoriaan.


        Tiede tutkii pääasiassa objektiivisesti havaittavia ilmiöitä, kun taas Upanishadit tarkastelevat subjektiivisen kokemuksen perustaa. Molemmat voivat käyttää systemaattista tutkimusta, mutta niiden menetelmät ovat erilaisia.

        Se, että jokin teoria on "uusi", ei tee siitä automaattisesti oikeaa.

        Upanishadien väitteitä voidaan toki kritisoida, mutta mielekkään kritiikin tulisi kohdistua niiden argumentteihin, käsitteisiin ja sisäiseen johdonmukaisuuteen, ei pelkästään siihen, että ne eivät noudata luonnontieteellisen tutkimuksen metodologiaa.

        Siksi en pidä niitä "vain vanhoina tarinoina". Pidän niitä filosofisena tutkimusperinteenä, joka tarkastelee kysymyksiä, joihin luonnontiede ei menetelmänsä vuoksi ota kantaa: mitä tietoisuus on, mikä on subjektin luonne ja mitä tarkoittaa olla olemassa. Se, hyväksyykö niiden johtopäätökset, on eri kysymys kuin se, ansaitsevatko ne tulla vakavasti arvioiduiksi.

        "Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
        "Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"



        Kysymys kuuluu oikeastaan siihen, mitä tarkoitamme sanalla "usko". Jos usko tarkoittaa väitteen hyväksymistä ilman perusteluja tai tutkimista, silloin Upanishadien keskeinen lähestymistapa ei ole ensisijaisesti uskoon perustuva.

        Upanishadit eivät kehota hyväksymään väitteitään auktoriteetin perusteella. Ne kehottavat tutkimaan tietoisuutta itse. Niiden lähtökohta on, että välittömästi varmin tutkimuskohde ei ole ulkoinen maailma vaan oma tietoisuus, sillä kaikki havainnot ulkoisesta maailmasta ilmenevät tietoisuudessa. Tämä ei ole uskonnollinen väite vaan tietoteoreettinen lähtökohta (epistemologia ): ennen kuin voimme tietää mitään maailmasta, meidän on jo oltava tietoisia siitä.

        Tästä syystä Upanishadit käyttävät introspektiivistä menetelmää. Sen tavoitteena ei ole rakentaa uskomusjärjestelmää vaan tutkia, mikä tietoisuudessa on muuttuvaa ja mikä mahdollisesti pysyvää. Menetelmä on erilainen kuin luonnontieteessä, mutta erilainen metodologia ei vielä tee siitä merkityksetöntä.


        On myös kiinnostavaa, että väite "kaikki tämä on vain spekulaatiota" on itsekin filosofinen kannanotto. Se perustuu oletukseen, että vain empiirisesti todennettava tieto on mielekästä tietoa. Tämä ei kuitenkaan ole luonnontieteellinen tulos, vaan filosofinen oletus. Sitä ei voida todistaa laboratoriossa, koska se on väite tiedon luonteesta eikä havaittavasta ilmiöstä.

        Siksi se ei oikeastaan ole tieteen ja uskonnon välinen, vaan kahden erilaisen tietoteorian välinen. Toinen katsoo, että vain objektiivisesti mitattava on tiedollisesti merkityksellistä. Toinen katsoo, että myös tietoisuuden välitön tutkiminen voi tuottaa perusteltua tietoa. Molemmat näkemykset ovat filosofisia lähtökohtia, eivät empiirisiä faktoja.

        Ja mitä tulee ajatukseen "kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", en oikein tunnista sitä Upanishadeista. Niissä ei sanota, että sinun pitäisi uskoa johonkin pelastuaksesi. Päinvastoin, niissä kehotetaan tutkimaan, kysymään ja oivaltamaan itse. Ketään ei pakoteta uskomaan. Jos joku tutkii opetuksia ja päätyy siihen, etteivät ne vakuuta häntä, sekin on tutkimuksen mahdollinen lopputulos. Upanishadien näkökulmasta totuus ei riipu siitä, kuinka moni siihen uskoo, vaan siitä, voidaanko se oivaltaa suorassa kokemuksessa (aparokṣa).


      • Anonyymi00127
        Anonyymi00126 kirjoitti:

        "Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
        "Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"



        Kysymys kuuluu oikeastaan siihen, mitä tarkoitamme sanalla "usko". Jos usko tarkoittaa väitteen hyväksymistä ilman perusteluja tai tutkimista, silloin Upanishadien keskeinen lähestymistapa ei ole ensisijaisesti uskoon perustuva.

        Upanishadit eivät kehota hyväksymään väitteitään auktoriteetin perusteella. Ne kehottavat tutkimaan tietoisuutta itse. Niiden lähtökohta on, että välittömästi varmin tutkimuskohde ei ole ulkoinen maailma vaan oma tietoisuus, sillä kaikki havainnot ulkoisesta maailmasta ilmenevät tietoisuudessa. Tämä ei ole uskonnollinen väite vaan tietoteoreettinen lähtökohta (epistemologia ): ennen kuin voimme tietää mitään maailmasta, meidän on jo oltava tietoisia siitä.

        Tästä syystä Upanishadit käyttävät introspektiivistä menetelmää. Sen tavoitteena ei ole rakentaa uskomusjärjestelmää vaan tutkia, mikä tietoisuudessa on muuttuvaa ja mikä mahdollisesti pysyvää. Menetelmä on erilainen kuin luonnontieteessä, mutta erilainen metodologia ei vielä tee siitä merkityksetöntä.


        On myös kiinnostavaa, että väite "kaikki tämä on vain spekulaatiota" on itsekin filosofinen kannanotto. Se perustuu oletukseen, että vain empiirisesti todennettava tieto on mielekästä tietoa. Tämä ei kuitenkaan ole luonnontieteellinen tulos, vaan filosofinen oletus. Sitä ei voida todistaa laboratoriossa, koska se on väite tiedon luonteesta eikä havaittavasta ilmiöstä.

        Siksi se ei oikeastaan ole tieteen ja uskonnon välinen, vaan kahden erilaisen tietoteorian välinen. Toinen katsoo, että vain objektiivisesti mitattava on tiedollisesti merkityksellistä. Toinen katsoo, että myös tietoisuuden välitön tutkiminen voi tuottaa perusteltua tietoa. Molemmat näkemykset ovat filosofisia lähtökohtia, eivät empiirisiä faktoja.

        Ja mitä tulee ajatukseen "kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", en oikein tunnista sitä Upanishadeista. Niissä ei sanota, että sinun pitäisi uskoa johonkin pelastuaksesi. Päinvastoin, niissä kehotetaan tutkimaan, kysymään ja oivaltamaan itse. Ketään ei pakoteta uskomaan. Jos joku tutkii opetuksia ja päätyy siihen, etteivät ne vakuuta häntä, sekin on tutkimuksen mahdollinen lopputulos. Upanishadien näkökulmasta totuus ei riipu siitä, kuinka moni siihen uskoo, vaan siitä, voidaanko se oivaltaa suorassa kokemuksessa (aparokṣa).

        "Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
        "Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


        Upanishadit eivät rakenna järjestelmää, jossa ihmisen kohtalo määräytyisi sen perusteella, mihin hän uskoo tai mitä hän tunnustaa. Niissä ei esitetä ajatusta, että väärä uskomus johtaisi ikuiseen rangaistukseen tai että oikea uskomus olisi pelastumisen ehto. Ne eivät perustu uskontunnustukseen vaan tutkimiseen.

        Niiden peruskysymys ei ole: "Mihin uskot?" vaan: "Mikä on totta?" ja vielä tarkemmin: "Kuka on se, joka kokee, tietää ja kysyy?" Tämä on filosofinen tutkimuskysymys, ei vaatimus omaksua tietty oppi.

        Upanishadien mukaan totuus ei muutu sen perusteella, uskooko siihen yksi ihminen, miljoona ihmistä vai ei kukaan. Totuus ei ole mielipidekysymys eikä enemmistöpäätös. Se on löydettävissä, jos se on löydettävissä, tutkimalla tietoisuutta ja kokemusta riittävän syvällisesti. Jos taas joku tutkii rehellisesti eikä vakuutu, häntä ei uhata rangaistuksella. Tutkiminen itsessään on arvokasta.

        Tässä mielessä Upanishadit ovat lähempänä filosofiaa kuin dogmaattista uskontunnustusta Ne eivät sano: "Usko, koska näin on ilmoitettu." Ne pikemminkin sanovat: "Tutki, havainnoi, kyseenalaista ja oivalla itse." Opettajan tehtävä on osoittaa suunta, ei korvata oppilaan omaa ymmärrystä.

        Siksi väite, että kyse olisi vain "uskosta", osuu mielestäni harhaan. Upanishadien keskeinen menetelmä ei ole uskominen vaan itsehavainnointi ja välitön oivallus.

        Merkittävin ero kristilliseen "pelastusoppeihin" on juuri siinä, ettei Upanishadeissa ihmistä määritellä sen perusteella, mitä hän tunnustaa uskovansa. Niissä ei ole ajatusta, että uskomattomuus olisi moraalinen rikkomus tai johtaisi ikuiseen helvettiin. Ihmisen vapautuminen ei riipu oikean tunnustuksen lausumisesta, vaan siitä, onko todellisuuden luonne todella ymmärretty.

        Tästä syystä Upanishadeja voidaan lukea myös ilman, että "liittyy" mihinkään uskontoon. Ne eivät vaadi jäsenyyttä, kääntymystä tai valaa. Ne esittävät filosofisia väitteitä ja kutsuvat tutkimaan niitä. Jokainen saa hyväksyä ne, hylätä ne tai pitää ne avoimina kysymyksinä. Pakkoa ei ole, eikä rehellisestä epäilystä seuraa niiden mukaan ikuista rangaistusta.


      • Anonyymi00128
        Anonyymi00127 kirjoitti:

        "Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
        "Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


        Upanishadit eivät rakenna järjestelmää, jossa ihmisen kohtalo määräytyisi sen perusteella, mihin hän uskoo tai mitä hän tunnustaa. Niissä ei esitetä ajatusta, että väärä uskomus johtaisi ikuiseen rangaistukseen tai että oikea uskomus olisi pelastumisen ehto. Ne eivät perustu uskontunnustukseen vaan tutkimiseen.

        Niiden peruskysymys ei ole: "Mihin uskot?" vaan: "Mikä on totta?" ja vielä tarkemmin: "Kuka on se, joka kokee, tietää ja kysyy?" Tämä on filosofinen tutkimuskysymys, ei vaatimus omaksua tietty oppi.

        Upanishadien mukaan totuus ei muutu sen perusteella, uskooko siihen yksi ihminen, miljoona ihmistä vai ei kukaan. Totuus ei ole mielipidekysymys eikä enemmistöpäätös. Se on löydettävissä, jos se on löydettävissä, tutkimalla tietoisuutta ja kokemusta riittävän syvällisesti. Jos taas joku tutkii rehellisesti eikä vakuutu, häntä ei uhata rangaistuksella. Tutkiminen itsessään on arvokasta.

        Tässä mielessä Upanishadit ovat lähempänä filosofiaa kuin dogmaattista uskontunnustusta Ne eivät sano: "Usko, koska näin on ilmoitettu." Ne pikemminkin sanovat: "Tutki, havainnoi, kyseenalaista ja oivalla itse." Opettajan tehtävä on osoittaa suunta, ei korvata oppilaan omaa ymmärrystä.

        Siksi väite, että kyse olisi vain "uskosta", osuu mielestäni harhaan. Upanishadien keskeinen menetelmä ei ole uskominen vaan itsehavainnointi ja välitön oivallus.

        Merkittävin ero kristilliseen "pelastusoppeihin" on juuri siinä, ettei Upanishadeissa ihmistä määritellä sen perusteella, mitä hän tunnustaa uskovansa. Niissä ei ole ajatusta, että uskomattomuus olisi moraalinen rikkomus tai johtaisi ikuiseen helvettiin. Ihmisen vapautuminen ei riipu oikean tunnustuksen lausumisesta, vaan siitä, onko todellisuuden luonne todella ymmärretty.

        Tästä syystä Upanishadeja voidaan lukea myös ilman, että "liittyy" mihinkään uskontoon. Ne eivät vaadi jäsenyyttä, kääntymystä tai valaa. Ne esittävät filosofisia väitteitä ja kutsuvat tutkimaan niitä. Jokainen saa hyväksyä ne, hylätä ne tai pitää ne avoimina kysymyksinä. Pakkoa ei ole, eikä rehellisestä epäilystä seuraa niiden mukaan ikuista rangaistusta.

        "Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
        "Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


        Upanishadit eivät rakenna järjestelmää, jossa ihmisen kohtalo määräytyisi sen perusteella, mihin hän uskoo tai mitä hän tunnustaa. Niissä ei esitetä ajatusta, että väärä uskomus johtaisi ikuiseen rangaistukseen tai että oikea uskomus olisi pelastumisen ehto. Ne eivät perustu uskontunnustukseen vaan tutkimiseen.


        Minusta koko keskustelu "uskosta" menee tässä hieman ohi aiheen. En oikein ymmärrä, miksi siitä ylipäätään tehdään Upanishadien kohdalla keskeinen kysymys.

        Missä Upanishadeissa ihmistä vaaditaan uskomaan johonkin rangaistuksen uhalla? Missä niissä sanotaan, että pelastuminen riippuu tunnustuksesta tai että epäilevä ihminen olisi tuomittu? Sellaista opetusta niistä ei yksinkertaisesti löydy.

        Upanishadit eivät ole uskontunnustus vaan tutkimusmatka tietoisuuteen.

        Niiden menetelmä perustuu kolmeen vaiheeseen: kuuntelemiseen (śravaṇa), kriittiseen pohdintaan (manana) sekä syvään kontemplaatioon (nididhyāsana). Jo tämä rakenne osoittaa, ettei sokea uskominen ole päämäärä. Jos pelkkä usko riittäisi, miksi korostettaisiin järkiperäistä tutkimista ja henkilökohtaista oivallusta?

        Itse asiassa Upanishadit lähtevät siitä, että toisen kokemus ei voi korvata omaa ymmärrystä. Opettaja voi osoittaa suunnan, mutta hän ei voi siirtää oivallusta toiselle. Siksi ne eivät pyri tuottamaan uskovia vaan ymmärtäviä ihmisiä.

        Tästä seuraa myös toinen tärkeä asia. Totuus ei riipu siitä, uskooko siihen kukaan. Jos jokin on totta, se on totta riippumatta ihmisten mielipiteistä. Jos taas jokin ei ole totta, siihen uskominen ei tee siitä totta. Tässä mielessä usko ei ole Upanishadeissa totuuden mittari. Totuus on olemassa ihmisistä ja uskost ja uskonnostaiippumatta.

        Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi - tuntuu siltä, että tähän tuodaan ajatusmalli, joka kuuluu vain KRISTINUSKOON – ÄLÄ SEKOITA KRISTINUSKOA JA UPANISHADEJA TOISIINSA. Upanishadien näkökulmasta olennaisempaa olisi sanoa: "Kukin tutkikoon itse." Siinä ei ole pakkoa uskoa eikä pakkoa olla uskomatta. On vain kehotus tutkia.

        Rehellinen epäily ei ole Upanishadeissa synti vaan usein tutkimisen alku. Kysyminen ei ole ongelma, vaan välttämätön osa tiedon syntyä. Siksi ateisti, agnostikko tai uskova voivat kaikki lähestyä Upanishadeja samalla tavalla: lukemalla, pohtimalla ja arvioimalla niiden argumentteja. Ketään ei suljeta ulos eikä ketään vaadita lausumaan uskontunnustusta.

        Ehkä juuri tässä on niiden radikaalein piirre. Ne eivät pyri lisäämään uskomuksia vaan purkamaan niitä. Niiden mukaan ihmisen perimmäinen ongelma ei ole "väärä uskonto" vaan tietämättömyys (avidyā ). Vapautuminen (mokṣa) ei tapahdu siksi, että ihminen alkaa uskoa "oikein", vaan siksi, että hän näkee asian sellaisena kuin se on.

        Siksi minusta olisi hedelmällisempää keskustella siitä, ovatko Upanishadien argumentit vakuuttavia tai ovatko niiden tietoisuutta koskevat analyysit perusteltuja. Pelkkä toteamus "se on vain uskoa" ei vielä kohtaa sitä, mitä tekstit itse väittävät. Kritiikki on aina tervetullutta, mutta sen olisi hyvä kohdistua siihen, mitä Upanishadit todella opettavat, eikä siihen, mitä niiden oletetaan opettavan.


      • Anonyymi00129
        Anonyymi00128 kirjoitti:

        "Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
        "Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


        Upanishadit eivät rakenna järjestelmää, jossa ihmisen kohtalo määräytyisi sen perusteella, mihin hän uskoo tai mitä hän tunnustaa. Niissä ei esitetä ajatusta, että väärä uskomus johtaisi ikuiseen rangaistukseen tai että oikea uskomus olisi pelastumisen ehto. Ne eivät perustu uskontunnustukseen vaan tutkimiseen.


        Minusta koko keskustelu "uskosta" menee tässä hieman ohi aiheen. En oikein ymmärrä, miksi siitä ylipäätään tehdään Upanishadien kohdalla keskeinen kysymys.

        Missä Upanishadeissa ihmistä vaaditaan uskomaan johonkin rangaistuksen uhalla? Missä niissä sanotaan, että pelastuminen riippuu tunnustuksesta tai että epäilevä ihminen olisi tuomittu? Sellaista opetusta niistä ei yksinkertaisesti löydy.

        Upanishadit eivät ole uskontunnustus vaan tutkimusmatka tietoisuuteen.

        Niiden menetelmä perustuu kolmeen vaiheeseen: kuuntelemiseen (śravaṇa), kriittiseen pohdintaan (manana) sekä syvään kontemplaatioon (nididhyāsana). Jo tämä rakenne osoittaa, ettei sokea uskominen ole päämäärä. Jos pelkkä usko riittäisi, miksi korostettaisiin järkiperäistä tutkimista ja henkilökohtaista oivallusta?

        Itse asiassa Upanishadit lähtevät siitä, että toisen kokemus ei voi korvata omaa ymmärrystä. Opettaja voi osoittaa suunnan, mutta hän ei voi siirtää oivallusta toiselle. Siksi ne eivät pyri tuottamaan uskovia vaan ymmärtäviä ihmisiä.

        Tästä seuraa myös toinen tärkeä asia. Totuus ei riipu siitä, uskooko siihen kukaan. Jos jokin on totta, se on totta riippumatta ihmisten mielipiteistä. Jos taas jokin ei ole totta, siihen uskominen ei tee siitä totta. Tässä mielessä usko ei ole Upanishadeissa totuuden mittari. Totuus on olemassa ihmisistä ja uskost ja uskonnostaiippumatta.

        Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi - tuntuu siltä, että tähän tuodaan ajatusmalli, joka kuuluu vain KRISTINUSKOON – ÄLÄ SEKOITA KRISTINUSKOA JA UPANISHADEJA TOISIINSA. Upanishadien näkökulmasta olennaisempaa olisi sanoa: "Kukin tutkikoon itse." Siinä ei ole pakkoa uskoa eikä pakkoa olla uskomatta. On vain kehotus tutkia.

        Rehellinen epäily ei ole Upanishadeissa synti vaan usein tutkimisen alku. Kysyminen ei ole ongelma, vaan välttämätön osa tiedon syntyä. Siksi ateisti, agnostikko tai uskova voivat kaikki lähestyä Upanishadeja samalla tavalla: lukemalla, pohtimalla ja arvioimalla niiden argumentteja. Ketään ei suljeta ulos eikä ketään vaadita lausumaan uskontunnustusta.

        Ehkä juuri tässä on niiden radikaalein piirre. Ne eivät pyri lisäämään uskomuksia vaan purkamaan niitä. Niiden mukaan ihmisen perimmäinen ongelma ei ole "väärä uskonto" vaan tietämättömyys (avidyā ). Vapautuminen (mokṣa) ei tapahdu siksi, että ihminen alkaa uskoa "oikein", vaan siksi, että hän näkee asian sellaisena kuin se on.

        Siksi minusta olisi hedelmällisempää keskustella siitä, ovatko Upanishadien argumentit vakuuttavia tai ovatko niiden tietoisuutta koskevat analyysit perusteltuja. Pelkkä toteamus "se on vain uskoa" ei vielä kohtaa sitä, mitä tekstit itse väittävät. Kritiikki on aina tervetullutta, mutta sen olisi hyvä kohdistua siihen, mitä Upanishadit todella opettavat, eikä siihen, mitä niiden oletetaan opettavan.

        SIKSI MINUSTA OLISI HEDELMÄLLISEMPÄÄ KESKUSTELLA SIITÄ, OVATKO UPANIṢADIEN ARGUMENTIT VAKUUTTAVIA TAI OVATKO NIIDEN TIETOISUUTTA KOSKEVAT ANALYYSIT PERUSTELTUJA. PELKKÄ TOTEAMUS ”SE ON VAIN USKOA” EI VIELÄ KOHTAA SITÄ, MITÄ TEKSTIT ITSE VÄITTÄVÄT. KRITIIKKI ON AINA TERVETULLUTTA, MUTTA SEN OLISI HYVÄ KOHDISTUA SIIHEN, MITÄ UPANIṢADIT TODELLA OPETTAVAT, EIKÄ SIIHEN, MITÄ NIIDEN OLETETAAN OPETTAVAN.


      • Anonyymi00130
        Anonyymi00129 kirjoitti:

        SIKSI MINUSTA OLISI HEDELMÄLLISEMPÄÄ KESKUSTELLA SIITÄ, OVATKO UPANIṢADIEN ARGUMENTIT VAKUUTTAVIA TAI OVATKO NIIDEN TIETOISUUTTA KOSKEVAT ANALYYSIT PERUSTELTUJA. PELKKÄ TOTEAMUS ”SE ON VAIN USKOA” EI VIELÄ KOHTAA SITÄ, MITÄ TEKSTIT ITSE VÄITTÄVÄT. KRITIIKKI ON AINA TERVETULLUTTA, MUTTA SEN OLISI HYVÄ KOHDISTUA SIIHEN, MITÄ UPANIṢADIT TODELLA OPETTAVAT, EIKÄ SIIHEN, MITÄ NIIDEN OLETETAAN OPETTAVAN.

        PELKKÄ TOTEAMUS ”SE ON VAIN USKOA” EI VIELÄ KOHTAA SITÄ, MITÄ TEKSTIT ITSE VÄITTÄVÄT. KRITIIKKI ON AINA TERVETULLUTTA, MUTTA SEN OLISI HYVÄ KOHDISTUA SIIHEN, MITÄ UPANIṢADIT TODELLA OPETTAVAT, EIKÄ SIIHEN, MITÄ NIIDEN OLETETAAN OPETTAVAN.


      • Anonyymi00131
        Anonyymi00130 kirjoitti:

        PELKKÄ TOTEAMUS ”SE ON VAIN USKOA” EI VIELÄ KOHTAA SITÄ, MITÄ TEKSTIT ITSE VÄITTÄVÄT. KRITIIKKI ON AINA TERVETULLUTTA, MUTTA SEN OLISI HYVÄ KOHDISTUA SIIHEN, MITÄ UPANIṢADIT TODELLA OPETTAVAT, EIKÄ SIIHEN, MITÄ NIIDEN OLETETAAN OPETTAVAN.

        "Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
        "Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


        Upanishadit eivät rakenna järjestelmää, jossa ihmisen kohtalo määräytyisi sen perusteella, mihin hän uskoo tai mitä hän tunnustaa. Niissä ei esitetä ajatusta, että väärä uskomus johtaisi ikuiseen rangaistukseen tai että oikea uskomus olisi pelastumisen ehto. Ne eivät perustu uskontunnustukseen vaan tutkimiseen.


        Minusta koko kysymys uskosta tuntuu tässä vieraalta. En oikein ymmärrä, miksi keskustelu ylipäätään kehystetään uskomisen ympärille.

        Miksi oletetaan, että ihmisen pitäisi omaksua jokin oikea uskomus? Miksi ajatellaan, että totuus riippuisi siitä, mitä ihminen tunnustaa uskovansa?

        Upanishadien näkökulmasta tämä on väärä lähtökohta.


        Siksi usko ei ole niiden mukaan totuuden lähde. Parhaimmillaan usko voi olla väliaikainen työskentelyhypoteesi, joka motivoi tutkimaan. Lopullinen päämäärä ei kuitenkaan ole uskoa enemmän, vaan ymmärtää paremmin.

        Tästä syystä Upanishadit eivät rakenna järjestelmää, jossa ihminen jaettaisiin oikeauskoisiin ja vääräuskoisiin. Niissä ei ole oppia, jonka mukaan väärä vakaumus johtaisi ikuiseen rangaistukseen tai oikea vakaumus automaattisesti pelastaisi. Se olisi ristiriidassa koko niiden tutkimuksellisen lähtökohdan kanssa.


        Tästä seuraa myös tärkeä filosofinen ero tiedon (jñāna) ja uskomuksen välillä. Uskomus voi olla oikea tai väärä, mutta se on silti uskomus.

        Siksi on hieman harhaanjohtavaa väittää, että Upanishadit vaatisivat uskomaan. Ne pikemminkin pyrkivät tekemään uskomisesta tarpeetonta. Jos jokin todella ymmärretään, sitä ei enää "uskota" samassa merkityksessä kuin ennen – se tiedetään omasta kokemuksesta. Tämä muistuttaa arkista eroa sen välillä, että uskoo hunajan olevan makeaa ja sen välillä, että maistaa hunajaa itse. Maistamisen jälkeen kyse ei enää ole uskosta vaan kokemuksesta.

        Ehkä juuri siksi en oikein tunnista ajatusta, että pitäisi "uskoa oikein". Se ei ole Upanishadien keskeinen kysymys. Niiden kysymys on paljon perustavampi.
        Jos vastaus löytyy vain siksi, että joku käskee uskomaan, Upanishadien näkökulmasta tutkimus ei ole vielä päättynyt. Jos taas vastaus löytyy oman tutkimisen ja oivalluksen kautta, usko ei enää ole keskiössä lainkaan. Keskiössä on ymmärrys.


      • Anonyymi00132
        Anonyymi00131 kirjoitti:

        "Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
        "Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


        Upanishadit eivät rakenna järjestelmää, jossa ihmisen kohtalo määräytyisi sen perusteella, mihin hän uskoo tai mitä hän tunnustaa. Niissä ei esitetä ajatusta, että väärä uskomus johtaisi ikuiseen rangaistukseen tai että oikea uskomus olisi pelastumisen ehto. Ne eivät perustu uskontunnustukseen vaan tutkimiseen.


        Minusta koko kysymys uskosta tuntuu tässä vieraalta. En oikein ymmärrä, miksi keskustelu ylipäätään kehystetään uskomisen ympärille.

        Miksi oletetaan, että ihmisen pitäisi omaksua jokin oikea uskomus? Miksi ajatellaan, että totuus riippuisi siitä, mitä ihminen tunnustaa uskovansa?

        Upanishadien näkökulmasta tämä on väärä lähtökohta.


        Siksi usko ei ole niiden mukaan totuuden lähde. Parhaimmillaan usko voi olla väliaikainen työskentelyhypoteesi, joka motivoi tutkimaan. Lopullinen päämäärä ei kuitenkaan ole uskoa enemmän, vaan ymmärtää paremmin.

        Tästä syystä Upanishadit eivät rakenna järjestelmää, jossa ihminen jaettaisiin oikeauskoisiin ja vääräuskoisiin. Niissä ei ole oppia, jonka mukaan väärä vakaumus johtaisi ikuiseen rangaistukseen tai oikea vakaumus automaattisesti pelastaisi. Se olisi ristiriidassa koko niiden tutkimuksellisen lähtökohdan kanssa.


        Tästä seuraa myös tärkeä filosofinen ero tiedon (jñāna) ja uskomuksen välillä. Uskomus voi olla oikea tai väärä, mutta se on silti uskomus.

        Siksi on hieman harhaanjohtavaa väittää, että Upanishadit vaatisivat uskomaan. Ne pikemminkin pyrkivät tekemään uskomisesta tarpeetonta. Jos jokin todella ymmärretään, sitä ei enää "uskota" samassa merkityksessä kuin ennen – se tiedetään omasta kokemuksesta. Tämä muistuttaa arkista eroa sen välillä, että uskoo hunajan olevan makeaa ja sen välillä, että maistaa hunajaa itse. Maistamisen jälkeen kyse ei enää ole uskosta vaan kokemuksesta.

        Ehkä juuri siksi en oikein tunnista ajatusta, että pitäisi "uskoa oikein". Se ei ole Upanishadien keskeinen kysymys. Niiden kysymys on paljon perustavampi.
        Jos vastaus löytyy vain siksi, että joku käskee uskomaan, Upanishadien näkökulmasta tutkimus ei ole vielä päättynyt. Jos taas vastaus löytyy oman tutkimisen ja oivalluksen kautta, usko ei enää ole keskiössä lainkaan. Keskiössä on ymmärrys.

        SIKSI USKO EI OLE NIIDEN MUKAAN TOTUUDEN LÄHDE. PARHAIMMILLAAN USKO VOI OLLA VÄLIAIKAINEN TYÖSKENTELYHYPOTEESI, JOKA MOTIVOI TUTKIMAAN. LOPULLINEN PÄÄMÄÄRÄ EI KUITENKAAN OLE USKOA ENEMMÄN, VAAN YMMÄRTÄÄ PAREMMIN.


      • Anonyymi00133
        Anonyymi00132 kirjoitti:

        SIKSI USKO EI OLE NIIDEN MUKAAN TOTUUDEN LÄHDE. PARHAIMMILLAAN USKO VOI OLLA VÄLIAIKAINEN TYÖSKENTELYHYPOTEESI, JOKA MOTIVOI TUTKIMAAN. LOPULLINEN PÄÄMÄÄRÄ EI KUITENKAAN OLE USKOA ENEMMÄN, VAAN YMMÄRTÄÄ PAREMMIN.

        "Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
        "Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


        Tästä seuraa myös tärkeä filosofinen ero tiedon (jñāna) ja uskomuksen välillä. Uskomus voi olla oikea tai väärä, mutta se on silti uskomus.

        Siksi on hieman harhaanjohtavaa väittää, että Upanishadit vaatisivat uskomaan. Ne pikemminkin pyrkivät tekemään uskomisesta tarpeetonta.


      • Anonyymi00134
        Anonyymi00133 kirjoitti:

        "Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
        "Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


        Tästä seuraa myös tärkeä filosofinen ero tiedon (jñāna) ja uskomuksen välillä. Uskomus voi olla oikea tai väärä, mutta se on silti uskomus.

        Siksi on hieman harhaanjohtavaa väittää, että Upanishadit vaatisivat uskomaan. Ne pikemminkin pyrkivät tekemään uskomisesta tarpeetonta.

        TÄSTÄ SEURAA MYÖS TÄRKEÄ FILOSOFINEN ERO TIEDON (JÑĀNA) JA USKOMUKSEN VÄLILLÄ. USKOMUS VOI OLLA OIKEA TAI VÄÄRÄ, MUTTA SE ON SILTI USKOMUS.

        SIKSI ON HIEMAN HARHAANJOHTAVAA VÄITTÄÄ, ETTÄ UPANIṢADIT VAATISIVAT USKOMAAN. NE PIKEMMINKIN PYRKIVÄT TEKEMÄÄN USKOMISESTA TARPEETONTA.


      • Anonyymi00135
        Anonyymi00134 kirjoitti:

        TÄSTÄ SEURAA MYÖS TÄRKEÄ FILOSOFINEN ERO TIEDON (JÑĀNA) JA USKOMUKSEN VÄLILLÄ. USKOMUS VOI OLLA OIKEA TAI VÄÄRÄ, MUTTA SE ON SILTI USKOMUS.

        SIKSI ON HIEMAN HARHAANJOHTAVAA VÄITTÄÄ, ETTÄ UPANIṢADIT VAATISIVAT USKOMAAN. NE PIKEMMINKIN PYRKIVÄT TEKEMÄÄN USKOMISESTA TARPEETONTA.

        SIKSI ON HIEMAN HARHAANJOHTAVAA VÄITTÄÄ, ETTÄ UPANIṢADIT VAATISIVAT USKOMAAN. NE PIKEMMINKIN PYRKIVÄT TEKEMÄÄN USKOMISESTA TARPEETONTA.


      • Anonyymi00136
        Anonyymi00135 kirjoitti:

        SIKSI ON HIEMAN HARHAANJOHTAVAA VÄITTÄÄ, ETTÄ UPANIṢADIT VAATISIVAT USKOMAAN. NE PIKEMMINKIN PYRKIVÄT TEKEMÄÄN USKOMISESTA TARPEETONTA.

        "Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
        "Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


        Tästä seuraa yksi Upanishadien keskeisimmistä filosofisista erotteluista: ero uskomuksen ja tiedon välillä.

        Uskomus on mielen hyväksymä väite. Se voi olla oikea tai väärä, hyvin perusteltu tai huonosti perusteltu, mutta se on silti käsitys todellisuudesta. Se kuuluu ajattelun alueelle. Tieto sen sijaan ei Upanishadien mukaan ole pelkkä käsitys tai mielipide, vaan oivallus, jossa todellisuus nähdään sellaisena kuin se on.

        Tämän vuoksi Upanishadit eivät pidä uskoa päämääränä. Jos jokin jää pelkäksi uskomukseksi, tutkimus on niiden näkökulmasta vielä kesken.

        Ajatellaan yksinkertaista esimerkkiä. Voin uskoa, että aurinko on olemassa, mutta kun katson taivaalle kirkkaana päivänä, en enää usko siinä merkityksessä kuin ennen – havaitsen sen. Voin uskoa, että tuli polttaa, mutta kun kosketan kuumaa pintaa, asia muuttuu välittömäksi kokemukseksi. Kokemus ei enää lepää uskomuksen varassa.

        Upanishadit väittävät, että myös tietoisuuden perimmäinen luonne kuuluu tähän jälkimmäiseen kategoriaan.
        Tässä mielessä uskomus on vain väline, ei päämäärä. Se voi toimia alustavana hypoteesina, jonka perusteella ihminen alkaa tutkia itseään ja tietoisuuttaan. Mutta hypoteesin tarkoitus ei ole jäädä pysyväksi vakaumukseksi. Sen tarkoitus on joko vahvistua ymmärrykseksi tai osoittautua virheelliseksi. Molemmat lopputulokset ovat tutkimuksen kannalta hyväksyttäviä.

        Tästä syystä Upanishadit eivät pyydä ihmistä uskomaan auktoriteetin vuoksi. Päinvastoin, ne suhtautuvat pelkkään toistettuun uskoon varauksella. Toisen ihmisen sanat, olivatpa ne kuinka arvovaltaisia tahansa, eivät voi korvata omaa oivallusta.


        Siksi on hieman harhaanjohtavaa sanoa, että Upanishadit vaativat uskomaan. Niiden varsinainen pyrkimys on tehdä pelkästä uskomisesta tarpeetonta. Niiden mukaan todellinen tieto ei ole uskomuksen voimakkuutta vaan uskomuksen ylittämistä. Kun jokin ymmärretään välittömästi, sitä ei enää pidetä totena siksi, että siihen uskotaan, vaan siksi, että se on tullut ilmeiseksi omassa kokemuksessa.

        Tässä mielessä Upanishadit eivät pyri lisäämään uskomusten määrää vaan vähentämään niiden tarvetta.

        Oikea kysymys ei ole uskon sisältö vaan tiedon laatu. Voiko väite jäädä vain käsitteelliseksi uskomukseksi, vai voiko se muuttua välittömäksi ymmärrykseksi? Upanishadien vastaus on, että ilman tällaista ymmärrystä vapauttavaa tietoa (jñāna) ei synny – ja juuri siksi pelkkä uskominen ei ole niiden päämäärä.


      • Anonyymi00137
        Anonyymi00136 kirjoitti:

        "Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
        "Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


        Tästä seuraa yksi Upanishadien keskeisimmistä filosofisista erotteluista: ero uskomuksen ja tiedon välillä.

        Uskomus on mielen hyväksymä väite. Se voi olla oikea tai väärä, hyvin perusteltu tai huonosti perusteltu, mutta se on silti käsitys todellisuudesta. Se kuuluu ajattelun alueelle. Tieto sen sijaan ei Upanishadien mukaan ole pelkkä käsitys tai mielipide, vaan oivallus, jossa todellisuus nähdään sellaisena kuin se on.

        Tämän vuoksi Upanishadit eivät pidä uskoa päämääränä. Jos jokin jää pelkäksi uskomukseksi, tutkimus on niiden näkökulmasta vielä kesken.

        Ajatellaan yksinkertaista esimerkkiä. Voin uskoa, että aurinko on olemassa, mutta kun katson taivaalle kirkkaana päivänä, en enää usko siinä merkityksessä kuin ennen – havaitsen sen. Voin uskoa, että tuli polttaa, mutta kun kosketan kuumaa pintaa, asia muuttuu välittömäksi kokemukseksi. Kokemus ei enää lepää uskomuksen varassa.

        Upanishadit väittävät, että myös tietoisuuden perimmäinen luonne kuuluu tähän jälkimmäiseen kategoriaan.
        Tässä mielessä uskomus on vain väline, ei päämäärä. Se voi toimia alustavana hypoteesina, jonka perusteella ihminen alkaa tutkia itseään ja tietoisuuttaan. Mutta hypoteesin tarkoitus ei ole jäädä pysyväksi vakaumukseksi. Sen tarkoitus on joko vahvistua ymmärrykseksi tai osoittautua virheelliseksi. Molemmat lopputulokset ovat tutkimuksen kannalta hyväksyttäviä.

        Tästä syystä Upanishadit eivät pyydä ihmistä uskomaan auktoriteetin vuoksi. Päinvastoin, ne suhtautuvat pelkkään toistettuun uskoon varauksella. Toisen ihmisen sanat, olivatpa ne kuinka arvovaltaisia tahansa, eivät voi korvata omaa oivallusta.


        Siksi on hieman harhaanjohtavaa sanoa, että Upanishadit vaativat uskomaan. Niiden varsinainen pyrkimys on tehdä pelkästä uskomisesta tarpeetonta. Niiden mukaan todellinen tieto ei ole uskomuksen voimakkuutta vaan uskomuksen ylittämistä. Kun jokin ymmärretään välittömästi, sitä ei enää pidetä totena siksi, että siihen uskotaan, vaan siksi, että se on tullut ilmeiseksi omassa kokemuksessa.

        Tässä mielessä Upanishadit eivät pyri lisäämään uskomusten määrää vaan vähentämään niiden tarvetta.

        Oikea kysymys ei ole uskon sisältö vaan tiedon laatu. Voiko väite jäädä vain käsitteelliseksi uskomukseksi, vai voiko se muuttua välittömäksi ymmärrykseksi? Upanishadien vastaus on, että ilman tällaista ymmärrystä vapauttavaa tietoa (jñāna) ei synny – ja juuri siksi pelkkä uskominen ei ole niiden päämäärä.

        Oikea kysymys ei ole uskon sisältö vaan tiedon laatu. Voiko väite jäädä vain käsitteelliseksi uskomukseksi, vai voiko se muuttua välittömäksi ymmärrykseksi? Upanishadien vastaus on, että ilman tällaista ymmärrystä vapauttavaa tietoa (jñāna) ei synny – ja juuri siksi pelkkä uskominen ei ole niiden päämäärä.


      • Anonyymi00138
        Anonyymi00137 kirjoitti:

        Oikea kysymys ei ole uskon sisältö vaan tiedon laatu. Voiko väite jäädä vain käsitteelliseksi uskomukseksi, vai voiko se muuttua välittömäksi ymmärrykseksi? Upanishadien vastaus on, että ilman tällaista ymmärrystä vapauttavaa tietoa (jñāna) ei synny – ja juuri siksi pelkkä uskominen ei ole niiden päämäärä.

        Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi - tuntuu siltä, että tähän tuodaan ajatusmalli, joka kuuluu vain KRISTINUSKOON – ÄLÄ SEKOITA KRISTINUSKOA JA UPANISHADEJA TOISIINSA.

        Tämä on tärkeä filosofinen ero.

        Jos totuus todella on totta, sen ei pitäisi tarvita tuekseen pelottelua. Jos jokin näkemys on oikea, sen pitäisi kestää tutkimista, kysymyksiä, epäilyä ja kriittistä pohdintaa. Upaniṣadit lähtevät juuri tästä


        Ne eivät pyri vaientamaan kysymyksiä vaan herättämään niitä.


        Niiden opettajat eivät sano: "Usko, tai sinut tuomitaan." Sen sijaan he kysyvät: "Kuka sinä olet? Mikä on tietoisuuden luonne? Mikä on muuttumatonta kaiken muutoksen keskellä?" Oppilasta ei vaadita luopumaan ajattelustaan, vaan käyttämään sitä mahdollisimman syvällisesti.


        Tästä syystä Upaniṣadien menetelmä perustuu kuuntelemiseen (śravaṇa), järkiperäiseen pohdintaan (manana) ja syvään sisäiseen oivallukseen (nididhyāsana). Pelkkä uskominen ei riitä. Opetus saa täyden merkityksensä vasta silloin, kun ihminen ymmärtää sen itse.


      • Anonyymi00139
        Anonyymi00138 kirjoitti:

        Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi - tuntuu siltä, että tähän tuodaan ajatusmalli, joka kuuluu vain KRISTINUSKOON – ÄLÄ SEKOITA KRISTINUSKOA JA UPANISHADEJA TOISIINSA.

        Tämä on tärkeä filosofinen ero.

        Jos totuus todella on totta, sen ei pitäisi tarvita tuekseen pelottelua. Jos jokin näkemys on oikea, sen pitäisi kestää tutkimista, kysymyksiä, epäilyä ja kriittistä pohdintaa. Upaniṣadit lähtevät juuri tästä


        Ne eivät pyri vaientamaan kysymyksiä vaan herättämään niitä.


        Niiden opettajat eivät sano: "Usko, tai sinut tuomitaan." Sen sijaan he kysyvät: "Kuka sinä olet? Mikä on tietoisuuden luonne? Mikä on muuttumatonta kaiken muutoksen keskellä?" Oppilasta ei vaadita luopumaan ajattelustaan, vaan käyttämään sitä mahdollisimman syvällisesti.


        Tästä syystä Upaniṣadien menetelmä perustuu kuuntelemiseen (śravaṇa), järkiperäiseen pohdintaan (manana) ja syvään sisäiseen oivallukseen (nididhyāsana). Pelkkä uskominen ei riitä. Opetus saa täyden merkityksensä vasta silloin, kun ihminen ymmärtää sen itse.

        JOS TOTUUS TODELLA ON TOTTA, SEN EI PITÄISI TARVITA TUOEKSEEN PEOTTELUA. JOS JOKIN NÄKEMYS ON OIKEA, SEN PITÄISI KESTÄÄ TUTKIMISTA, KYSYMYKSIÄ, EPÄILYÄ JA KRIITTISTÄ POHDINTAA. UPANIṢADIT LÄHTEVÄT JUURI TÄSTÄ.

        NE EIVÄT PYRI VAIENTA­MAAN KYSYMYKSIÄ VAAN HERÄTTÄMÄÄN NIITÄ.


      • Anonyymi00140
        Anonyymi00139 kirjoitti:

        JOS TOTUUS TODELLA ON TOTTA, SEN EI PITÄISI TARVITA TUOEKSEEN PEOTTELUA. JOS JOKIN NÄKEMYS ON OIKEA, SEN PITÄISI KESTÄÄ TUTKIMISTA, KYSYMYKSIÄ, EPÄILYÄ JA KRIITTISTÄ POHDINTAA. UPANIṢADIT LÄHTEVÄT JUURI TÄSTÄ.

        NE EIVÄT PYRI VAIENTA­MAAN KYSYMYKSIÄ VAAN HERÄTTÄMÄÄN NIITÄ.

        JOS TOTUUS TODELLA ON TOTTA, SEN EI PITÄISI TARVITA TUOEKSEEN PEOTTELUA.


        NE EIVÄT PYRI VAIENTA­MAAN KYSYMYKSIÄ VAAN HERÄTTÄMÄÄN NIITÄ.


      • Anonyymi00141
        Anonyymi00140 kirjoitti:

        JOS TOTUUS TODELLA ON TOTTA, SEN EI PITÄISI TARVITA TUOEKSEEN PEOTTELUA.


        NE EIVÄT PYRI VAIENTA­MAAN KYSYMYKSIÄ VAAN HERÄTTÄMÄÄN NIITÄ.

        Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi - tuntuu siltä, että tähän tuodaan ajatusmalli, joka kuuluu vain KRISTINUSKOON – ÄLÄ SEKOITA KRISTINUSKOA JA UPANISHADEJA TOISIINSA.

        Tämä on tärkeä filosofinen ero.

        Ne eivät pyri vaientamaan kysymyksiä vaan herättämään niitä.

        Siellä ei ole sellaista: usko ja älä kysele, tai joudut ikuiseen helvettiin!


        On huomionarvoista, ettei Upaniṣadeissa löydy opetusta, jonka mukaan ihminen joutuisi ikuiseen rangaistukseen siksi, että hän ei hyväksy niiden opetuksia. Niissä ei esitetä, että rehellinen epäily olisi synti tai että kriittinen ajattelu olisi vaarallista. Päinvastoin, kysymykset ja tutkiminen ovat olennainen osa tiedon tietä.
        Tämä liittyy myös siihen, millaisena ihminen nähdään. Upaniṣadien mukaan ihmisen perimmäinen ongelma ei ole väärä uskontunnustus vaan tietämättömyys (avidyā). Tietämättömyyttä ei poisteta pakottamalla ihmistä uskomaan, vaan tutkimalla, oivaltamalla ja näkemällä todellisuus sellaisena kuin se on.
        Siksi vapautuminen (mokṣa) ei ole palkinto oikeista mielipiteistä eikä oikeaoppisuudesta. Se on seurausta tiedosta (jñāna), joka syntyy, kun todellisuuden luonne tulee välittömästi ymmärretyksi. Kukaan ei voi uskoa toisen puolesta eikä kukaan voi saavuttaa tällaista ymmärrystä pelkästään toistamalla opinkappaleita.


      • Anonyymi00142
        Anonyymi00141 kirjoitti:

        Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi - tuntuu siltä, että tähän tuodaan ajatusmalli, joka kuuluu vain KRISTINUSKOON – ÄLÄ SEKOITA KRISTINUSKOA JA UPANISHADEJA TOISIINSA.

        Tämä on tärkeä filosofinen ero.

        Ne eivät pyri vaientamaan kysymyksiä vaan herättämään niitä.

        Siellä ei ole sellaista: usko ja älä kysele, tai joudut ikuiseen helvettiin!


        On huomionarvoista, ettei Upaniṣadeissa löydy opetusta, jonka mukaan ihminen joutuisi ikuiseen rangaistukseen siksi, että hän ei hyväksy niiden opetuksia. Niissä ei esitetä, että rehellinen epäily olisi synti tai että kriittinen ajattelu olisi vaarallista. Päinvastoin, kysymykset ja tutkiminen ovat olennainen osa tiedon tietä.
        Tämä liittyy myös siihen, millaisena ihminen nähdään. Upaniṣadien mukaan ihmisen perimmäinen ongelma ei ole väärä uskontunnustus vaan tietämättömyys (avidyā). Tietämättömyyttä ei poisteta pakottamalla ihmistä uskomaan, vaan tutkimalla, oivaltamalla ja näkemällä todellisuus sellaisena kuin se on.
        Siksi vapautuminen (mokṣa) ei ole palkinto oikeista mielipiteistä eikä oikeaoppisuudesta. Se on seurausta tiedosta (jñāna), joka syntyy, kun todellisuuden luonne tulee välittömästi ymmärretyksi. Kukaan ei voi uskoa toisen puolesta eikä kukaan voi saavuttaa tällaista ymmärrystä pelkästään toistamalla opinkappaleita.

        ON HUOMIONARVOISTA, ETTEI UPANIṢADEISSA LÖYDY OPETUSTA, JONKA MUKAAN IHMINEN JOUTUISI IKUISEEN RANGAISTUKSEEN SIKSI, ETTÄ HÄN EI HYVÄKSY NIIDEN OPETUKSIA. NIISSÄ EI ESITETÄ, ETTÄ REHELLINEN EPÄILY OLISI SYNTI TAI ETTÄ KRIITTINEN AJATTELU OLISI VAARALLISTA. PÄINVASTOIN, KYSYMYKSET JA TUTKIMINEN OVAT OLENNAINEN OSA TIEDON TIETÄ.


      • Anonyymi00143
        Anonyymi00142 kirjoitti:

        ON HUOMIONARVOISTA, ETTEI UPANIṢADEISSA LÖYDY OPETUSTA, JONKA MUKAAN IHMINEN JOUTUISI IKUISEEN RANGAISTUKSEEN SIKSI, ETTÄ HÄN EI HYVÄKSY NIIDEN OPETUKSIA. NIISSÄ EI ESITETÄ, ETTÄ REHELLINEN EPÄILY OLISI SYNTI TAI ETTÄ KRIITTINEN AJATTELU OLISI VAARALLISTA. PÄINVASTOIN, KYSYMYKSET JA TUTKIMINEN OVAT OLENNAINEN OSA TIEDON TIETÄ.

        NIISSÄ EI ESITETÄ, ETTÄ REHELLINEN EPÄILY OLISI SYNTI TAI ETTÄ KRIITTINEN AJATTELU OLISI VAARALLISTA. PÄINVASTOIN, KYSYMYKSET JA TUTKIMINEN OVAT OLENNAINEN OSA TIEDON TIETÄ.


      • Anonyymi00144
        Anonyymi00143 kirjoitti:

        NIISSÄ EI ESITETÄ, ETTÄ REHELLINEN EPÄILY OLISI SYNTI TAI ETTÄ KRIITTINEN AJATTELU OLISI VAARALLISTA. PÄINVASTOIN, KYSYMYKSET JA TUTKIMINEN OVAT OLENNAINEN OSA TIEDON TIETÄ.

        TÄSTÄ SYYSTÄ UPANIṢADIT EIVÄT PYRI ENSISIJAISESTI LISÄÄMÄÄN USKOMUKSIA VAAN POISTAMAAN TIETÄMÄTTÖMYYTTÄ. NE EIVÄT VETOA PELKOON VAAN YMMÄRRYKSEEN. NE EIVÄT PYYDÄ IHMISTÄ HYVÄKSYMÄÄN VÄITTEITÄ SIKSI, ETTÄ NIIDEN HYLKÄÄMISESTÄ SEURAISI IKUINEN RANGAISTUS, VAAN KUTSUVAT TUTKIMAAN, OVATKO NIIDEN VÄITTEET TOSIA.

        JUURI SIKSI NIIDEN KESKEINEN KYSYMYS EI OLE: ”USKOTKO OIKEIN?” VAAN: ”NÄETKÖ TODELLISUUDEN SELLAISENA KUIN SE ON?” TÄMÄ ON PERUSTAVANLAATUINEN ERO. TOTUUS EI UPANIṢADIEN MUKAAN RIIPU SIITÄ, KUINKA VOIMAKKAASTI SIIHEN USKOTAAN, VAAN SIITÄ, VOIDAANKO SE OIVALTAA SUORASSA KOKEMUKSESSA.


      • Anonyymi00145
        Anonyymi00144 kirjoitti:

        TÄSTÄ SYYSTÄ UPANIṢADIT EIVÄT PYRI ENSISIJAISESTI LISÄÄMÄÄN USKOMUKSIA VAAN POISTAMAAN TIETÄMÄTTÖMYYTTÄ. NE EIVÄT VETOA PELKOON VAAN YMMÄRRYKSEEN. NE EIVÄT PYYDÄ IHMISTÄ HYVÄKSYMÄÄN VÄITTEITÄ SIKSI, ETTÄ NIIDEN HYLKÄÄMISESTÄ SEURAISI IKUINEN RANGAISTUS, VAAN KUTSUVAT TUTKIMAAN, OVATKO NIIDEN VÄITTEET TOSIA.

        JUURI SIKSI NIIDEN KESKEINEN KYSYMYS EI OLE: ”USKOTKO OIKEIN?” VAAN: ”NÄETKÖ TODELLISUUDEN SELLAISENA KUIN SE ON?” TÄMÄ ON PERUSTAVANLAATUINEN ERO. TOTUUS EI UPANIṢADIEN MUKAAN RIIPU SIITÄ, KUINKA VOIMAKKAASTI SIIHEN USKOTAAN, VAAN SIITÄ, VOIDAANKO SE OIVALTAA SUORASSA KOKEMUKSESSA.

        TÄSTÄ SYYSTÄ UPANIṢADIT EIVÄT PYRI ENSISIJAISESTI LISÄÄMÄÄN USKOMUKSIA VAAN POISTAMAAN TIETÄMÄTTÖMYYTTÄ. NE EIVÄT VETOA PELKOON VAAN YMMÄRRYKSEEN


      • Anonyymi00146
        Anonyymi00145 kirjoitti:

        TÄSTÄ SYYSTÄ UPANIṢADIT EIVÄT PYRI ENSISIJAISESTI LISÄÄMÄÄN USKOMUKSIA VAAN POISTAMAAN TIETÄMÄTTÖMYYTTÄ. NE EIVÄT VETOA PELKOON VAAN YMMÄRRYKSEEN

        Upaniṣadit eivät pyri vaientamaan kysymyksiä vaan herättämään niitä.


        Niissä ei esiinny ajatusta: "Usko äläkä kysele, tai joudut ikuiseen helvettiin."


        Päinvastoin, oppilasta rohkaistaan kysymään, pohtimaan ja oivaltamaan itse.


      • Anonyymi00147
        Anonyymi00146 kirjoitti:

        Upaniṣadit eivät pyri vaientamaan kysymyksiä vaan herättämään niitä.


        Niissä ei esiinny ajatusta: "Usko äläkä kysele, tai joudut ikuiseen helvettiin."


        Päinvastoin, oppilasta rohkaistaan kysymään, pohtimaan ja oivaltamaan itse.

        Upaniṣadit eivät puhu "pelastuksesta" samassa merkityksessä kuin muualla.
        Ongelma ei ole ātmanissa vaan tietämättömyydessä (avidyā). Ihminen samaistaa itsensä kehoon, mieleen ja muuttuvaan persoonallisuuteen eikä tunnista todellista luontoaan. Siksi Upaniṣadien mukaan vapautuminen (mokṣa) ei tarkoita sitä, että jokin pelastettaisiin tuholta tai ikuiselta rangaistukselta, vaan sitä, että tietämättömyys väistyy tiedon (jñāna) myötä.


      • Anonyymi00148
        Anonyymi00147 kirjoitti:

        Upaniṣadit eivät puhu "pelastuksesta" samassa merkityksessä kuin muualla.
        Ongelma ei ole ātmanissa vaan tietämättömyydessä (avidyā). Ihminen samaistaa itsensä kehoon, mieleen ja muuttuvaan persoonallisuuteen eikä tunnista todellista luontoaan. Siksi Upaniṣadien mukaan vapautuminen (mokṣa) ei tarkoita sitä, että jokin pelastettaisiin tuholta tai ikuiselta rangaistukselta, vaan sitä, että tietämättömyys väistyy tiedon (jñāna) myötä.

        Tästä syystä Upaniṣadit eivät pyri pelastamaan ihmistä ikuiselta helvetiltä eivätkä pakota ketään uskomaan pelastuakseen.


        Ne kutsuvat tutkimaan, oivaltamaan ja vapautumaan tietämättömyydestä. Vapautuminen ei ole palkinto oikeasta uskomuksesta, vaan seuraus siitä, että todellisuus nähdään sellaisena kuin se on.


      • Anonyymi00149
        Anonyymi00148 kirjoitti:

        Tästä syystä Upaniṣadit eivät pyri pelastamaan ihmistä ikuiselta helvetiltä eivätkä pakota ketään uskomaan pelastuakseen.


        Ne kutsuvat tutkimaan, oivaltamaan ja vapautumaan tietämättömyydestä. Vapautuminen ei ole palkinto oikeasta uskomuksesta, vaan seuraus siitä, että todellisuus nähdään sellaisena kuin se on.

        JOS JOKIN ON TOTTA, SEN EI TARVITSE SUOJAUTUA KYSYMYKSILTÄ EIKÄ TURVAUTUA PELOTTELUUN.

        TOTUUS KESTÄÄ TUTKIMISEN.

        SE EI MUUTU EPÄTODEKSI SIKSI, ETTÄ SITÄ EPÄILLÄÄN, EIKÄ TODEKSI SIKSI, ETTÄ SIIHEN USKOTAAN.


      • Anonyymi00150
        Anonyymi00149 kirjoitti:

        JOS JOKIN ON TOTTA, SEN EI TARVITSE SUOJAUTUA KYSYMYKSILTÄ EIKÄ TURVAUTUA PELOTTELUUN.

        TOTUUS KESTÄÄ TUTKIMISEN.

        SE EI MUUTU EPÄTODEKSI SIKSI, ETTÄ SITÄ EPÄILLÄÄN, EIKÄ TODEKSI SIKSI, ETTÄ SIIHEN USKOTAAN.

        SE EI MUUTU EPÄTODEKSI SIKSI, ETTÄ SITÄ EPÄILLÄÄN, EIKÄ TODEKSI SIKSI, ETTÄ SIIHEN USKOTAAN.


      • Anonyymi00151
        Anonyymi00149 kirjoitti:

        JOS JOKIN ON TOTTA, SEN EI TARVITSE SUOJAUTUA KYSYMYKSILTÄ EIKÄ TURVAUTUA PELOTTELUUN.

        TOTUUS KESTÄÄ TUTKIMISEN.

        SE EI MUUTU EPÄTODEKSI SIKSI, ETTÄ SITÄ EPÄILLÄÄN, EIKÄ TODEKSI SIKSI, ETTÄ SIIHEN USKOTAAN.

        SIKSI UPANIṢADIT EIVÄT PYRI PAKOTTAMAAN KETÄÄN USKOMAAN. NE KUTSUVAT JOKAISTA TUTKIMAAN ITSE. OPETTAJA VOI OSOITTAA SUUNNAN, MUTTA OIVALLUSTA EI VOI KORVATA AUKTORITEETILLA EIKÄ USKONTUNNUSTUKSELLA. TOTUUS ON JOKAISEN LÖYDETTÄVÄ ITSE.


      • Anonyymi00152
        Anonyymi00151 kirjoitti:

        SIKSI UPANIṢADIT EIVÄT PYRI PAKOTTAMAAN KETÄÄN USKOMAAN. NE KUTSUVAT JOKAISTA TUTKIMAAN ITSE. OPETTAJA VOI OSOITTAA SUUNNAN, MUTTA OIVALLUSTA EI VOI KORVATA AUKTORITEETILLA EIKÄ USKONTUNNUSTUKSELLA. TOTUUS ON JOKAISEN LÖYDETTÄVÄ ITSE.

        OPETTAJA VOI OSOITTAA SUUNNAN, MUTTA OIVALLUSTA EI VOI KORVATA AUKTORITEETILLA EIKÄ USKONTUNNUSTUKSELLA.


      • Anonyymi00153
        Anonyymi00152 kirjoitti:

        OPETTAJA VOI OSOITTAA SUUNNAN, MUTTA OIVALLUSTA EI VOI KORVATA AUKTORITEETILLA EIKÄ USKONTUNNUSTUKSELLA.

        TOTUUS ON JOKAISEN LÖYDETTÄVÄ ITSE.


      • Anonyymi00154
        Anonyymi00153 kirjoitti:

        TOTUUS ON JOKAISEN LÖYDETTÄVÄ ITSE.

        Upaniṣadien lähtökohta on, että totuus ei tarvitse suojakseen pelkoa eikä dogmeja.

        Se kutsuu tutkimaan itseään. Totuus ei muutu epätodeksi siksi, että sitä epäillään, eikä todeksi siksi, että siihen uskotaan. Jos se on totta, se kestää rehellisen tutkimisen ja voi lopulta tulla oivalletuksi omassa kokemuksessa.


      • Anonyymi00155
        Anonyymi00154 kirjoitti:

        Upaniṣadien lähtökohta on, että totuus ei tarvitse suojakseen pelkoa eikä dogmeja.

        Se kutsuu tutkimaan itseään. Totuus ei muutu epätodeksi siksi, että sitä epäillään, eikä todeksi siksi, että siihen uskotaan. Jos se on totta, se kestää rehellisen tutkimisen ja voi lopulta tulla oivalletuksi omassa kokemuksessa.

        UPANIṢADIT EIVÄT JAA IHMISIÄ OIKEAUSKOISIIN JA VÄÄRÄUSKOISIIN.

        TOISIN KUIN IKUISEN MUUALLA, JOSSA ”PELASTUMINEN” SIDOTAAN ”OIKEAAN” USKOON, UPANIṢADIT EIVÄT OPETA, ETTÄ VÄÄRÄ VAKAUMUS JOHTAISI IKUISEEN HELVETTIIN. NIIDEN PAINOPISTE ON TIEDOSSA, ITSETUTKISKELUSSA JA OIVALLUKSESSA, EI USKONTUNNUSTUKSESSA.


      • Anonyymi00156
        Anonyymi00155 kirjoitti:

        UPANIṢADIT EIVÄT JAA IHMISIÄ OIKEAUSKOISIIN JA VÄÄRÄUSKOISIIN.

        TOISIN KUIN IKUISEN MUUALLA, JOSSA ”PELASTUMINEN” SIDOTAAN ”OIKEAAN” USKOON, UPANIṢADIT EIVÄT OPETA, ETTÄ VÄÄRÄ VAKAUMUS JOHTAISI IKUISEEN HELVETTIIN. NIIDEN PAINOPISTE ON TIEDOSSA, ITSETUTKISKELUSSA JA OIVALLUKSESSA, EI USKONTUNNUSTUKSESSA.

        UPANIṢADIT EIVÄT OPETA, ETTÄ VÄÄRÄ VAKAUMUS JOHTAISI IKUISEEN HELVETTIIN. NIIDEN PAINOPISTE ON TIEDOSSA, ITSETUTKISKELUSSA JA OIVALLUKSESSA, EI USKONTUNNUSTUKSESSA.


      • Anonyymi00157
        Anonyymi00156 kirjoitti:

        UPANIṢADIT EIVÄT OPETA, ETTÄ VÄÄRÄ VAKAUMUS JOHTAISI IKUISEEN HELVETTIIN. NIIDEN PAINOPISTE ON TIEDOSSA, ITSETUTKISKELUSSA JA OIVALLUKSESSA, EI USKONTUNNUSTUKSESSA.

        NIIDEN PAINOPISTE ON TIEDOSSA, ITSETUTKISKELUSSA JA OIVALLUKSESSA, EI USKONTUNNUSTUKSESSA.


      • Anonyymi00158
        Anonyymi00157 kirjoitti:

        NIIDEN PAINOPISTE ON TIEDOSSA, ITSETUTKISKELUSSA JA OIVALLUKSESSA, EI USKONTUNNUSTUKSESSA.

        Niissä keskiössä on itsensä tutkistelu, todellisen minuuden ymmärtäminen ja viisauden tavoittelu.

        Niissä keskiössä on itsensä tutkistelu, todellisen minuuden ymmärtäminen ja viisauden tavoittelu

        Eli jos et tiedä, kuka itse todella olet, mitä hyötyä kaikesta muusta tiedosta on?


      • Anonyymi00159
        Anonyymi00158 kirjoitti:

        Niissä keskiössä on itsensä tutkistelu, todellisen minuuden ymmärtäminen ja viisauden tavoittelu.

        Niissä keskiössä on itsensä tutkistelu, todellisen minuuden ymmärtäminen ja viisauden tavoittelu

        Eli jos et tiedä, kuka itse todella olet, mitä hyötyä kaikesta muusta tiedosta on?

        Jos jokin on totta, sen ei tarvitse suojautua kysymyksiltä eikä turvautua pelotteluun.


      • Anonyymi00160
        Anonyymi00158 kirjoitti:

        Niissä keskiössä on itsensä tutkistelu, todellisen minuuden ymmärtäminen ja viisauden tavoittelu.

        Niissä keskiössä on itsensä tutkistelu, todellisen minuuden ymmärtäminen ja viisauden tavoittelu

        Eli jos et tiedä, kuka itse todella olet, mitä hyötyä kaikesta muusta tiedosta on?

        Kysyit:

        "onko hindu tieto täydellistä, tutkittua kokonaan?

        lisääkö luonnontiede uutta vanhaan tietoon?

        soveltaako oppinut bhakta vanhaa tietoa?
        saako hän keksiä uutta tai soveltaa vanhan vain?

        luoko luonnontiede paineita hindun opeille?
        kun vertaa kristinuskon paineille, jota luonnontiede synnytti"


        Vastaus:

        "luoko luonnontiede paineita hindun opeille?
        kun vertaa kristinuskon paineille, jota luonnontiede synnytti"

        Ei minkäänlaisia paineita.
        Olemme myös siinä mielessä erilaisia, ettemme ole koskaan edes väittäneet, että vain meidän polkumme on ainoa oikea.
        Toisin kuin kristinuskossa, emme pakota ketään uskomaan mitään. Jokaisen oma asia on, uskooko mihinkään vai ei, kun kerran mitään pelastettavaa ei edes ole.

        "Saako hän keksiä uutta vai ainoastaan soveltaa vanhaa?"
        Kyllä, hän voi olla luova, kehittää uusia sovelluksia ja esittää uusia oivalluksia, koska kaikki tieto on perimmäisessä mielessä jo Vedoissa läsnä, vaikka sitä ei aina ilmaista samoilla käsitteillä tai termeillä kuin nykyään. Siksi uudet ideat ovat vain olemassa olevan tiedon uusia sovelluksina tai ilmentyminä, eivät edes esiinny täysin uutena tietona.

        Veda ei ole pelkästään kokoelma muinaisia tekstejä, vaan kaiken tiedon alkuperäinen lähde (sarva-jñāna-maya). Siksi uudet tieteelliset löydöt eivät lainkiaan kumoa Vedaa, vaan voivat korkeintaan vahvistaa, havainnollistaa tai auttaa ymmärtämään sitä, mitä Veda on jo ilmaissut omalla kielellään ja omilla käsitteillään.
        "Saako hän keksiä uutta vai ainoastaan soveltaa vanhaa?"

        Saa.

        Vedalaisen epistemologian mukaan todellinen tieto on ikuista. Ihminen ei varsinaisesti luo uutta tietoa, vaan löytää tai palauttaa mieleensä sellaista, mikä on aina ollut olemassa. Tieteelliset löydöt ovat tässä mielessä uusia ihmiselle, mutta eivät todellisuudelle itselleen. Veda nähdään tämän ikuisen tiedon ilmoitettuna lähteenä, minkä vuoksi uusia havaintoja voidaan pitää saman totuuden myöhempinä ilmentyminä tai sovelluksina.
        "Soveltaako oppinut bhakta vanhaa tietoa?"

        Oppinut bhakta ei ole sidottu pelkkään vanhan toistamiseen. Hän voi kehittää uusia selitysmalleja, sovelluksia ja opetustapoja, kunhan ne ovat sopusoinnussa vedalaisen tiedon periaatteiden kanssa. Luovuus ei tarkoita totuuden muuttamista, vaan ikuisen tiedon ilmaisemista tavalla, joka puhuttelee kulloistakin aikaa, kulttuuria ja ymmärrystä.
        Veda on apauruṣeya, minkä vuoksi se jo sisältää kaiken todellista tietoa koskevan perustan. Tieto ei synny ontologisesti (olemassaolon tasolla) uutena, vaan tulee vähitellen ihmisen tietoisuuteen epistemologisen (tiedon saavuttamista koskevan) prosessin kautta. Tieteelliset löydöt eivät siis luo uusia luonnonlakeja tai totuuksia, vaan empiirisesti (havaintoon ja kokeeseen perustuen) paljastavat sellaisia rakenteita ja periaatteita, jotka ovat aina olleet olemassa.
        "Soveltaako oppinut bhakta vanhaa tietoa?"

        Paramparamme filosofiassa todellisuus nähdään objektiivisena ja järjestyneenä systeeminä, jota ylläpitää ṛta (universaali järjestys) ja dharma (todellisuuden sisäinen laki ja tarkoituksenmukainen järjestys). Moderni tiede tutkii tätä järjestystä induktiivisella (havaintojen pohjalta yleistävällä), deduktiivisella (yleisestä yksittäiseen päättelevällä) ja hypoteettis-deduktiivisella (hypoteesien testaamiseen perustuvalla) menetelmällä. Vedalaisen näkemyksen mukaan nämä menetelmät eivät luo totuutta, vaan ainoastaan lähestyvät sitä asteittain.

        Tästä syystä oppinut bhakta voi soveltaa vedalaista tietoa uusiin tilanteisiin, kehittää uusia käsitteellisiä malleja (teoreettisia jäsennyksiä), analogioita (vastaavuuksia), pedagogisia menetelmiä (opetustapoja) ja jopa uusia teknologisia sovelluksia, kunhan ne säilyttävät epistemisen koherenssin (sisäisen tiedollisen johdonmukaisuuden) śāstran jne. kanssa. Luovuus ei tällöin merkitse uusien absoluuttisten totuuksien tuottamista, vaan ikuisen tiedon kontekstualisointia (sovittamista uuteen historialliseen, kulttuuriseen tai tieteelliseen kontekstiin) ja hermeneuttista (tulkinnallista) syventämistä.

        Vedalaisesta näkökulmasta kaikki autenttinen tiede on viime kädessä todellisuuden järjestyksen dekoodaamista (rakenteen ja lainalaisuuksien paljastamista), ei sen keksimistä. Tässä mielessä tieteellinen innovaatio voidaan ymmärtää heuristisena (uutta oivallusta synnyttävänä) prosessina, jossa aiemmin implisiittinen (piilevä) tieto muuttuu eksplisiittiseksi (selkeästi ilmaistavaksi). Vedan katsotaan sisältävän tämän tiedon siemenmuodossa (bīja-rūpa), kun taas ihmiskunnan tutkimus avaa sitä vähitellen historiallisessa ajassa.
        Kaikki uusi on vain vanhaa, joka on jo kauan sitten unohdettu.

        Kaikki tiede on jo olemassa Vedoissa.


        ”Aina kun pidän luennon kvanttifysiikasta, minusta tuntuu kuin puhuisin Vedantasta!” - Hans Peter Dürr.


      • Anonyymi00161
        Anonyymi00160 kirjoitti:

        Kysyit:

        "onko hindu tieto täydellistä, tutkittua kokonaan?

        lisääkö luonnontiede uutta vanhaan tietoon?

        soveltaako oppinut bhakta vanhaa tietoa?
        saako hän keksiä uutta tai soveltaa vanhan vain?

        luoko luonnontiede paineita hindun opeille?
        kun vertaa kristinuskon paineille, jota luonnontiede synnytti"


        Vastaus:

        "luoko luonnontiede paineita hindun opeille?
        kun vertaa kristinuskon paineille, jota luonnontiede synnytti"

        Ei minkäänlaisia paineita.
        Olemme myös siinä mielessä erilaisia, ettemme ole koskaan edes väittäneet, että vain meidän polkumme on ainoa oikea.
        Toisin kuin kristinuskossa, emme pakota ketään uskomaan mitään. Jokaisen oma asia on, uskooko mihinkään vai ei, kun kerran mitään pelastettavaa ei edes ole.

        "Saako hän keksiä uutta vai ainoastaan soveltaa vanhaa?"
        Kyllä, hän voi olla luova, kehittää uusia sovelluksia ja esittää uusia oivalluksia, koska kaikki tieto on perimmäisessä mielessä jo Vedoissa läsnä, vaikka sitä ei aina ilmaista samoilla käsitteillä tai termeillä kuin nykyään. Siksi uudet ideat ovat vain olemassa olevan tiedon uusia sovelluksina tai ilmentyminä, eivät edes esiinny täysin uutena tietona.

        Veda ei ole pelkästään kokoelma muinaisia tekstejä, vaan kaiken tiedon alkuperäinen lähde (sarva-jñāna-maya). Siksi uudet tieteelliset löydöt eivät lainkiaan kumoa Vedaa, vaan voivat korkeintaan vahvistaa, havainnollistaa tai auttaa ymmärtämään sitä, mitä Veda on jo ilmaissut omalla kielellään ja omilla käsitteillään.
        "Saako hän keksiä uutta vai ainoastaan soveltaa vanhaa?"

        Saa.

        Vedalaisen epistemologian mukaan todellinen tieto on ikuista. Ihminen ei varsinaisesti luo uutta tietoa, vaan löytää tai palauttaa mieleensä sellaista, mikä on aina ollut olemassa. Tieteelliset löydöt ovat tässä mielessä uusia ihmiselle, mutta eivät todellisuudelle itselleen. Veda nähdään tämän ikuisen tiedon ilmoitettuna lähteenä, minkä vuoksi uusia havaintoja voidaan pitää saman totuuden myöhempinä ilmentyminä tai sovelluksina.
        "Soveltaako oppinut bhakta vanhaa tietoa?"

        Oppinut bhakta ei ole sidottu pelkkään vanhan toistamiseen. Hän voi kehittää uusia selitysmalleja, sovelluksia ja opetustapoja, kunhan ne ovat sopusoinnussa vedalaisen tiedon periaatteiden kanssa. Luovuus ei tarkoita totuuden muuttamista, vaan ikuisen tiedon ilmaisemista tavalla, joka puhuttelee kulloistakin aikaa, kulttuuria ja ymmärrystä.
        Veda on apauruṣeya, minkä vuoksi se jo sisältää kaiken todellista tietoa koskevan perustan. Tieto ei synny ontologisesti (olemassaolon tasolla) uutena, vaan tulee vähitellen ihmisen tietoisuuteen epistemologisen (tiedon saavuttamista koskevan) prosessin kautta. Tieteelliset löydöt eivät siis luo uusia luonnonlakeja tai totuuksia, vaan empiirisesti (havaintoon ja kokeeseen perustuen) paljastavat sellaisia rakenteita ja periaatteita, jotka ovat aina olleet olemassa.
        "Soveltaako oppinut bhakta vanhaa tietoa?"

        Paramparamme filosofiassa todellisuus nähdään objektiivisena ja järjestyneenä systeeminä, jota ylläpitää ṛta (universaali järjestys) ja dharma (todellisuuden sisäinen laki ja tarkoituksenmukainen järjestys). Moderni tiede tutkii tätä järjestystä induktiivisella (havaintojen pohjalta yleistävällä), deduktiivisella (yleisestä yksittäiseen päättelevällä) ja hypoteettis-deduktiivisella (hypoteesien testaamiseen perustuvalla) menetelmällä. Vedalaisen näkemyksen mukaan nämä menetelmät eivät luo totuutta, vaan ainoastaan lähestyvät sitä asteittain.

        Tästä syystä oppinut bhakta voi soveltaa vedalaista tietoa uusiin tilanteisiin, kehittää uusia käsitteellisiä malleja (teoreettisia jäsennyksiä), analogioita (vastaavuuksia), pedagogisia menetelmiä (opetustapoja) ja jopa uusia teknologisia sovelluksia, kunhan ne säilyttävät epistemisen koherenssin (sisäisen tiedollisen johdonmukaisuuden) śāstran jne. kanssa. Luovuus ei tällöin merkitse uusien absoluuttisten totuuksien tuottamista, vaan ikuisen tiedon kontekstualisointia (sovittamista uuteen historialliseen, kulttuuriseen tai tieteelliseen kontekstiin) ja hermeneuttista (tulkinnallista) syventämistä.

        Vedalaisesta näkökulmasta kaikki autenttinen tiede on viime kädessä todellisuuden järjestyksen dekoodaamista (rakenteen ja lainalaisuuksien paljastamista), ei sen keksimistä. Tässä mielessä tieteellinen innovaatio voidaan ymmärtää heuristisena (uutta oivallusta synnyttävänä) prosessina, jossa aiemmin implisiittinen (piilevä) tieto muuttuu eksplisiittiseksi (selkeästi ilmaistavaksi). Vedan katsotaan sisältävän tämän tiedon siemenmuodossa (bīja-rūpa), kun taas ihmiskunnan tutkimus avaa sitä vähitellen historiallisessa ajassa.
        Kaikki uusi on vain vanhaa, joka on jo kauan sitten unohdettu.

        Kaikki tiede on jo olemassa Vedoissa.


        ”Aina kun pidän luennon kvanttifysiikasta, minusta tuntuu kuin puhuisin Vedantasta!” - Hans Peter Dürr.

        Kaikki tiede on jo olemassa Vedoissa.


        ”Aina kun pidän luennon kvanttifysiikasta, minusta tuntuu kuin puhuisin Vedantasta!” - Hans Peter Dürr.


      • Anonyymi00162
        Anonyymi00161 kirjoitti:

        Kaikki tiede on jo olemassa Vedoissa.


        ”Aina kun pidän luennon kvanttifysiikasta, minusta tuntuu kuin puhuisin Vedantasta!” - Hans Peter Dürr.

        ”Se menee sinne, minne halut sitä vetävät”, Yājñavalkya vastasi.

        ”Kuvittele ihminen, joka oli eläessään hyvin kiintynyt rahaan. Hän ajatteli rahaa päivin ja öin, keräsi sitä, vapisi jokaisen kolikon puolesta ja petkutti muita saadakseen lisää. Kun hän kuolee, hänen hienovarainen kehonsa, joka on läpikotaisin tämän halun kyllästämä, vetäytyy sellaisiin olosuhteisiin, joissa raha on jälleen keskeisessä asemassa. Hän syntyy perheeseen, jossa on joko rikkautta tai köyhyyttä, mutta rahan teema hallitsee hänen uutta elämäänsä. Hän jatkaa tämän pelin pelaamista yhä uudelleen, kunnes ymmärtää, ettei raha tuo onnellisuutta.

        ”Entä jos ihminen tavoitteli eläessään tietoa?” Janaka kysyi.

        ”Silloin hänen hienovarainen kehonsa vetäytyy olosuhteisiin, joissa tietoa on saatavilla. Hän syntyy oppineeseen perheeseen, kohtaa viisaan opettajan tai hänellä itsellään on kyky syvälliseen oivaltamiseen.

        Mutta sekään, oi kuningas, ei vielä ole vapautuminen, sillä tiedostakin voi tulla uusi kiintymys, uusi häkki. Vapautuminen on kaikkien halujen tuolla puolen, jopa kaikkein ylevimpien.”

        Janaka vaipui mietteisiin.

        ”Mutta kuinka tämä kehä katkaistaan? Kuinka jälleensyntymien pyörä pysäytetään?”

        Yājñavalkya vastasi:

        ”Kun tunnet todellisen luontosi, kun oivallat, ettet ole karkea keho etkä hienovarainen keho, vaan puhdas tietoisuus, joka valaisee molemmat, niin mikä silloin jälleensyntyy? Kuka jälleensyntyy? Halut palavat tiedon tulessa. Kiintymykset sulavat kuin sumu aamuauringon noustessa, eikä hienovarainen keho, jolta halujen polttoaine on loppunut, enää etsi uutta ruumiillistumaa. Se sulautuu siihen, mistä se on syntynyt, kuten aalto sulautuu valtamereen. Tätä kutsutaan mokṣaksi, vapautumiseksi.


      • Anonyymi00163
        Anonyymi00162 kirjoitti:

        ”Se menee sinne, minne halut sitä vetävät”, Yājñavalkya vastasi.

        ”Kuvittele ihminen, joka oli eläessään hyvin kiintynyt rahaan. Hän ajatteli rahaa päivin ja öin, keräsi sitä, vapisi jokaisen kolikon puolesta ja petkutti muita saadakseen lisää. Kun hän kuolee, hänen hienovarainen kehonsa, joka on läpikotaisin tämän halun kyllästämä, vetäytyy sellaisiin olosuhteisiin, joissa raha on jälleen keskeisessä asemassa. Hän syntyy perheeseen, jossa on joko rikkautta tai köyhyyttä, mutta rahan teema hallitsee hänen uutta elämäänsä. Hän jatkaa tämän pelin pelaamista yhä uudelleen, kunnes ymmärtää, ettei raha tuo onnellisuutta.

        ”Entä jos ihminen tavoitteli eläessään tietoa?” Janaka kysyi.

        ”Silloin hänen hienovarainen kehonsa vetäytyy olosuhteisiin, joissa tietoa on saatavilla. Hän syntyy oppineeseen perheeseen, kohtaa viisaan opettajan tai hänellä itsellään on kyky syvälliseen oivaltamiseen.

        Mutta sekään, oi kuningas, ei vielä ole vapautuminen, sillä tiedostakin voi tulla uusi kiintymys, uusi häkki. Vapautuminen on kaikkien halujen tuolla puolen, jopa kaikkein ylevimpien.”

        Janaka vaipui mietteisiin.

        ”Mutta kuinka tämä kehä katkaistaan? Kuinka jälleensyntymien pyörä pysäytetään?”

        Yājñavalkya vastasi:

        ”Kun tunnet todellisen luontosi, kun oivallat, ettet ole karkea keho etkä hienovarainen keho, vaan puhdas tietoisuus, joka valaisee molemmat, niin mikä silloin jälleensyntyy? Kuka jälleensyntyy? Halut palavat tiedon tulessa. Kiintymykset sulavat kuin sumu aamuauringon noustessa, eikä hienovarainen keho, jolta halujen polttoaine on loppunut, enää etsi uutta ruumiillistumaa. Se sulautuu siihen, mistä se on syntynyt, kuten aalto sulautuu valtamereen. Tätä kutsutaan mokṣaksi, vapautumiseksi.

        Eräs kertomus kertoo kymmenestä typeryksestä.

        Kymmenen typerystä oli ylittämässä jokea. Kun he pääsivät vastarannalle, yksi heistä päätti laskea kaikki varmistaakseen, ettei kukaan ollut hukkunut. Hän alkoi laskea:

        ”Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän…”

        Kymmenettä ei ollut. Hän oli laskenut kaikki muut paitsi itsensä ja huusi:

        ”Veljet! Yksi meistä on hukkunut! Meitä oli kymmenen, mutta nyt meitä on jäljellä vain yhdeksän.”

        Silloin muutkin alkoivat laskea, mutta jokainen laski muut ja jätti itsensä laskematta. Jokainen sai tulokseksi yhdeksän, mutta kukaan ei löytänyt kymmenettä. He alkoivat itkeä, valittaa ja repiä hiuksiaan.

        ”Olemme menettäneet veljemme. Joki vei hänet.”

        He etsivät hänen kehoaan, sukelsivat veteen ja tutkivat joenrantaa, mutta eivät löytäneet mitään.

        Heidän surunsa oli lohduton.

        Silloin heidän ohitseen kulki viisas vaeltaja. Hän näki heidän itkevän ja kysyi:

        ”Mikä on hätänä?”

        He vastasivat:

        ”Meitä oli kymmenen, kun ylitimme joen, mutta nyt meitä on vain yhdeksän. Yksi hukkui.”

        Vaeltaja katsoi heitä ja ymmärsi heti, missä virhe oli.

        ”Älkää itkekö”, hän sanoi. ”Minä löydän teidän kymmenennen.”


      • Anonyymi00164
        Anonyymi00163 kirjoitti:

        Eräs kertomus kertoo kymmenestä typeryksestä.

        Kymmenen typerystä oli ylittämässä jokea. Kun he pääsivät vastarannalle, yksi heistä päätti laskea kaikki varmistaakseen, ettei kukaan ollut hukkunut. Hän alkoi laskea:

        ”Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän…”

        Kymmenettä ei ollut. Hän oli laskenut kaikki muut paitsi itsensä ja huusi:

        ”Veljet! Yksi meistä on hukkunut! Meitä oli kymmenen, mutta nyt meitä on jäljellä vain yhdeksän.”

        Silloin muutkin alkoivat laskea, mutta jokainen laski muut ja jätti itsensä laskematta. Jokainen sai tulokseksi yhdeksän, mutta kukaan ei löytänyt kymmenettä. He alkoivat itkeä, valittaa ja repiä hiuksiaan.

        ”Olemme menettäneet veljemme. Joki vei hänet.”

        He etsivät hänen kehoaan, sukelsivat veteen ja tutkivat joenrantaa, mutta eivät löytäneet mitään.

        Heidän surunsa oli lohduton.

        Silloin heidän ohitseen kulki viisas vaeltaja. Hän näki heidän itkevän ja kysyi:

        ”Mikä on hätänä?”

        He vastasivat:

        ”Meitä oli kymmenen, kun ylitimme joen, mutta nyt meitä on vain yhdeksän. Yksi hukkui.”

        Vaeltaja katsoi heitä ja ymmärsi heti, missä virhe oli.

        ”Älkää itkekö”, hän sanoi. ”Minä löydän teidän kymmenennen.”

        ”Älkää itkekö. Minä löydän teidän kymmenennen.”

        Typerykset hämmästyivät.

        ”Kuinka voisit löytää hänet? Olemme etsineet kaikkialta.”

        Vaeltaja sanoi:

        ”Asettukaa riviin.”

        He asettuivat riviin. Vaeltaja meni ensimmäisen luo, taputti häntä selkään ja sanoi:

        ”Yksi.”

        Sitten hän meni toisen luo.

        ”Kaksi.”

        Kolmannen luo.

        ”Kolme.”

        Näin hän jatkoi aina viimeiseen asti.

        ”Yhdeksän.”

        Sitten hän sanoi:

        ”Katsokaapa nyt.”

        Hän taputti selkään sitä miestä, joka oli laskenut muut, ja sanoi:

        ”Kymmenen.”

        Typerykset katsoivat toisiaan ja ymmärsivät yhtäkkiä, että he olivat kaikki paikalla. Kukaan ei ollut hukkunut.

        He olivat yksinkertaisesti unohtaneet laskea itsensä mukaan.

        Ja heidän naurunsa oli äänekkäämpää kuin hetkeä aiemmin kuultu itku. He nauroivat omalle typeryydelleen – sille, että olivat etsineet jotakuta, joka oli ollut heidän kanssaan koko ajan.


      • Anonyymi00165
        Anonyymi00164 kirjoitti:

        ”Älkää itkekö. Minä löydän teidän kymmenennen.”

        Typerykset hämmästyivät.

        ”Kuinka voisit löytää hänet? Olemme etsineet kaikkialta.”

        Vaeltaja sanoi:

        ”Asettukaa riviin.”

        He asettuivat riviin. Vaeltaja meni ensimmäisen luo, taputti häntä selkään ja sanoi:

        ”Yksi.”

        Sitten hän meni toisen luo.

        ”Kaksi.”

        Kolmannen luo.

        ”Kolme.”

        Näin hän jatkoi aina viimeiseen asti.

        ”Yhdeksän.”

        Sitten hän sanoi:

        ”Katsokaapa nyt.”

        Hän taputti selkään sitä miestä, joka oli laskenut muut, ja sanoi:

        ”Kymmenen.”

        Typerykset katsoivat toisiaan ja ymmärsivät yhtäkkiä, että he olivat kaikki paikalla. Kukaan ei ollut hukkunut.

        He olivat yksinkertaisesti unohtaneet laskea itsensä mukaan.

        Ja heidän naurunsa oli äänekkäämpää kuin hetkeä aiemmin kuultu itku. He nauroivat omalle typeryydelleen – sille, että olivat etsineet jotakuta, joka oli ollut heidän kanssaan koko ajan.

        Upaniṣadit ovat jättäneet meille kolme totuutta.

        Ensimmäinen totuus.

        Maailma ei ole sellainen kuin se näyttää olevan.

        Se, mitä pidämme todellisuutena, on kuin uni. Ei siinä mielessä, ettei sitä olisi olemassa, vaan siinä, ettei se ole sellainen kuin me sen näemme.


      • Anonyymi00166
        Anonyymi00165 kirjoitti:

        Upaniṣadit ovat jättäneet meille kolme totuutta.

        Ensimmäinen totuus.

        Maailma ei ole sellainen kuin se näyttää olevan.

        Se, mitä pidämme todellisuutena, on kuin uni. Ei siinä mielessä, ettei sitä olisi olemassa, vaan siinä, ettei se ole sellainen kuin me sen näemme.

        SE, MITÄ PIDÄMME TODELLISUUTENA, ON KUIN UNI. EI SIINÄ MIELESSÄ, ETTEI SITÄ OLISI OLEMASSA, VAAN SIINÄ, ETTEI SE OLE SELLAINEN KUIN ME SEN NÄEMME.


      • Anonyymi00167
        Anonyymi00166 kirjoitti:

        SE, MITÄ PIDÄMME TODELLISUUTENA, ON KUIN UNI. EI SIINÄ MIELESSÄ, ETTEI SITÄ OLISI OLEMASSA, VAAN SIINÄ, ETTEI SE OLE SELLAINEN KUIN ME SEN NÄEMME.

        Me näemme erillisiä esineitä, erillisiä ihmisiä ja erillisiä tapahtumia, mutta todellisuus on yksi ainoa tietoisuuden kenttä, joka leikkii piilosta itsensä kanssa.

        Me näemme aallot ja unohdamme valtameren, mutta valtameri on aina olemassa. Vaikka aallot katoavat, valtameri jää.

        Opettele näkemään valtameri aaltojen takana, niin näet todellisuuden.


      • Anonyymi00168
        Anonyymi00167 kirjoitti:

        Me näemme erillisiä esineitä, erillisiä ihmisiä ja erillisiä tapahtumia, mutta todellisuus on yksi ainoa tietoisuuden kenttä, joka leikkii piilosta itsensä kanssa.

        Me näemme aallot ja unohdamme valtameren, mutta valtameri on aina olemassa. Vaikka aallot katoavat, valtameri jää.

        Opettele näkemään valtameri aaltojen takana, niin näet todellisuuden.

        Me näemme aallot ja unohdamme valtameren, mutta valtameri on aina olemassa. Vaikka aallot katoavat, valtameri jää.


      • Anonyymi00169
        Anonyymi00168 kirjoitti:

        Me näemme aallot ja unohdamme valtameren, mutta valtameri on aina olemassa. Vaikka aallot katoavat, valtameri jää.

        Toinen totuus.

        Sinä et ole se, joksi itseäsi luulet.

        Et ole keho, joka syntyy ja kuolee. Et ole mieli, joka ajattelee ja tuntee. Et ole elämäntarina, jonka voi kertoa. Et ole nimi, et muoto etkä rooli.

        Sinä olet puhdas tietoisuus, jossa kaikki tämä ilmenee ja katoaa.


      • Anonyymi00170
        Anonyymi00169 kirjoitti:

        Toinen totuus.

        Sinä et ole se, joksi itseäsi luulet.

        Et ole keho, joka syntyy ja kuolee. Et ole mieli, joka ajattelee ja tuntee. Et ole elämäntarina, jonka voi kertoa. Et ole nimi, et muoto etkä rooli.

        Sinä olet puhdas tietoisuus, jossa kaikki tämä ilmenee ja katoaa.

        SINÄ ET OLE SE, JOKSI ITSEÄSI LUULET.

        ET OLE KEHO, JOKA SYNTYY JA KUOLEE. ET OLE MIELI, JOKA AJATTELEE JA TUNTEE. ET OLE ELÄMÄNTARINA, JONKA VOI KERTOA. ET OLE NIMI, ET MUOTO ETKÄ ROOLI.


      • Anonyymi00171
        Anonyymi00170 kirjoitti:

        SINÄ ET OLE SE, JOKSI ITSEÄSI LUULET.

        ET OLE KEHO, JOKA SYNTYY JA KUOLEE. ET OLE MIELI, JOKA AJATTELEE JA TUNTEE. ET OLE ELÄMÄNTARINA, JONKA VOI KERTOA. ET OLE NIMI, ET MUOTO ETKÄ ROOLI.

        Sinä olet valkokangas, jolle elämän elokuva heijastetaan. Valkokangas ei kastu elokuvan sateesta, ei syty tuleen elokuvan palossa eikä kuole, kun elokuvan sankari kuolee.

        Valkokangas on aina sama, muuttumaton.

        Samoin sinä olet aina muuttumaton.


      • Anonyymi00172
        Anonyymi00171 kirjoitti:

        Sinä olet valkokangas, jolle elämän elokuva heijastetaan. Valkokangas ei kastu elokuvan sateesta, ei syty tuleen elokuvan palossa eikä kuole, kun elokuvan sankari kuolee.

        Valkokangas on aina sama, muuttumaton.

        Samoin sinä olet aina muuttumaton.

        Kolmas totuus.

        Se, mitä etsit, on jo olemassa.

        Etsit onnea, mutta onni on oma luontosi, jonka halujen pilvet peittävät.

        Hälvennä pilvet, niin aurinko alkaa loistaa itsestään.

        Etsit rauhaa, mutta rauha on olemuksesi, jonka mielen levottomuus peittää.

        Tyynnytä mieli, niin rauha ilmestyy itsestään.

        Etsit rakkautta, mutta rakkaus on luonnollinen tilasi, jonka erillisyyden tunne peittää.

        Poista erillisyyden tunne, niin rakkaus alkaa virrata itsestään.


      • Anonyymi00173
        Anonyymi00172 kirjoitti:

        Kolmas totuus.

        Se, mitä etsit, on jo olemassa.

        Etsit onnea, mutta onni on oma luontosi, jonka halujen pilvet peittävät.

        Hälvennä pilvet, niin aurinko alkaa loistaa itsestään.

        Etsit rauhaa, mutta rauha on olemuksesi, jonka mielen levottomuus peittää.

        Tyynnytä mieli, niin rauha ilmestyy itsestään.

        Etsit rakkautta, mutta rakkaus on luonnollinen tilasi, jonka erillisyyden tunne peittää.

        Poista erillisyyden tunne, niin rakkaus alkaa virrata itsestään.

        Mitään ei tarvitse lisätä – tarvitsee vain poistaa se, mikä on tarpeetonta.

        Niin kuin kuvanveistäjä poistaa ylimääräisen kiven, jotta patsas paljastuu, samoin sinun tulee poistaa väärät käsitykset itsestäsi, tarpeettomat halut ja turhat pelot.

        Silloin paljastuu se, mikä on ollut olemassa kaiken aikaa:

        täydellinen, vapaa ja autuas Ātman.


      • Anonyymi00174
        Anonyymi00173 kirjoitti:

        Mitään ei tarvitse lisätä – tarvitsee vain poistaa se, mikä on tarpeetonta.

        Niin kuin kuvanveistäjä poistaa ylimääräisen kiven, jotta patsas paljastuu, samoin sinun tulee poistaa väärät käsitykset itsestäsi, tarpeettomat halut ja turhat pelot.

        Silloin paljastuu se, mikä on ollut olemassa kaiken aikaa:

        täydellinen, vapaa ja autuas Ātman.

        Kuvittele, että juuri nyt muinaisesta metsästä luoksesi saapuu ṛṣi. Hän istuutuu vastapäätäsi, katsoo sinua silmiin ja sanoo:

        "Lapseni, olet etsinyt niin kauan. Olet lukenut kirjoja yhä uudelleen, kuunnellut luentoja, meditoinut ja rukoillut. Olet väsynyt. Olet melkein menettänyt toivosi.

        Minä tiedän, sillä olen itsekin kulkenut tämän tien.

        Kuuntele nyt tarkasti, sillä nämä ovat viimeiset sanani.

        Sitä, mitä etsit, ei voi löytää, koska etsijä itse on se, mitä etsit.


      • Anonyymi00175
        Anonyymi00174 kirjoitti:

        Kuvittele, että juuri nyt muinaisesta metsästä luoksesi saapuu ṛṣi. Hän istuutuu vastapäätäsi, katsoo sinua silmiin ja sanoo:

        "Lapseni, olet etsinyt niin kauan. Olet lukenut kirjoja yhä uudelleen, kuunnellut luentoja, meditoinut ja rukoillut. Olet väsynyt. Olet melkein menettänyt toivosi.

        Minä tiedän, sillä olen itsekin kulkenut tämän tien.

        Kuuntele nyt tarkasti, sillä nämä ovat viimeiset sanani.

        Sitä, mitä etsit, ei voi löytää, koska etsijä itse on se, mitä etsit.

        Sitä, mitä etsit, ei voi löytää, koska etsijä itse on se, mitä etsit.


      • Anonyymi00176
        Anonyymi00175 kirjoitti:

        Sitä, mitä etsit, ei voi löytää, koska etsijä itse on se, mitä etsit.

        Mutta ilman sinua ei olisi mitään etsintää.

        Lakkaa siis etsimästä.

        Ole vain.

        Älä pyri tulemaan joksikin.

        Ole.


      • Anonyymi00177
        Anonyymi00176 kirjoitti:

        Mutta ilman sinua ei olisi mitään etsintää.

        Lakkaa siis etsimästä.

        Ole vain.

        Älä pyri tulemaan joksikin.

        Ole.

        Se olet sinä todellisessa olemuksessasi.

        Voit kysyä:

        'Miten minun pitäisi olla?'

        Minä vastaan:

        'Kuka tämän kysymyksen esittää?'

        Juuri tuo kysyjä on vastaus.

        Kun kysymys katoaa, jäljelle jää vain vastaus.


      • Anonyymi00178
        Anonyymi00177 kirjoitti:

        Se olet sinä todellisessa olemuksessasi.

        Voit kysyä:

        'Miten minun pitäisi olla?'

        Minä vastaan:

        'Kuka tämän kysymyksen esittää?'

        Juuri tuo kysyjä on vastaus.

        Kun kysymys katoaa, jäljelle jää vain vastaus.

        Silloin huomaat, ettet ole koskaan syntynyt etkä koskaan kuole.

        Olet aina ollut.

        Olet aina oleva.


      • Anonyymi00179
        Anonyymi00178 kirjoitti:

        Silloin huomaat, ettet ole koskaan syntynyt etkä koskaan kuole.

        Olet aina ollut.

        Olet aina oleva.

        Et ole koskaan syntynyt etkä koskaan kuole.

        Olet aina ollut.


      • Anonyymi00181
        Anonyymi00179 kirjoitti:

        Et ole koskaan syntynyt etkä koskaan kuole.

        Olet aina ollut.

        Upaniṣadit (sanskritiksi "keskusteluja viisaiden kanssa") ovat pyhiä kirjoituksia, joissa esitetään filosofinen oppi ennen kaikkea Absoluutin kaiken läpäisevästä persoonattomasta aspektista (Brahman), sielusta (ātmā) ja Korkeimmasta Sielusta (Paramātmā), joka läpäisee koko maailmankaikkeuden sekä on läsnä jokaisen elävän olennon sydämessä ja jokaisessa atomissa.


      • Anonyymi00182
        Anonyymi00179 kirjoitti:

        Et ole koskaan syntynyt etkä koskaan kuole.

        Olet aina ollut.

        Absoluutilla on kolme toisiinsa liittyvää aspektia, mutta Upaniṣadit painottuvat erityisesti yhteen heistä.


      • Anonyymi00183
        Anonyymi00181 kirjoitti:

        Upaniṣadit (sanskritiksi "keskusteluja viisaiden kanssa") ovat pyhiä kirjoituksia, joissa esitetään filosofinen oppi ennen kaikkea Absoluutin kaiken läpäisevästä persoonattomasta aspektista (Brahman), sielusta (ātmā) ja Korkeimmasta Sielusta (Paramātmā), joka läpäisee koko maailmankaikkeuden sekä on läsnä jokaisen elävän olennon sydämessä ja jokaisessa atomissa.

        Absoluutilla on kolme toisiinsa liittyvää aspektia, mutta Upaniṣadit painottuvat erityisesti yhteen heistä.



        Brahman – Absoluutin persoonaton, kaikkialla läsnä oleva aspekti.
        Paramātmā – Korkein Sielu, joka on läsnä maailmankaikkeudessa ja jokaisen elävän olennon sydämessä.
        Bhagavān – Jumaluuden Korkein Persoona.


      • Anonyymi00184
        Anonyymi00183 kirjoitti:

        Absoluutilla on kolme toisiinsa liittyvää aspektia, mutta Upaniṣadit painottuvat erityisesti yhteen heistä.



        Brahman – Absoluutin persoonaton, kaikkialla läsnä oleva aspekti.
        Paramātmā – Korkein Sielu, joka on läsnä maailmankaikkeudessa ja jokaisen elävän olennon sydämessä.
        Bhagavān – Jumaluuden Korkein Persoona.

        Heitä ei kuitenkaan pidetä kolmena eri Jumalana tai kolmena erillisenä Absoluuttina. Ne ovat saman yhden Absoluuttisen Todellisuuden kolme eri ilmenemismuotoa/aspektia.


      • Anonyymi00185
        Anonyymi00184 kirjoitti:

        Heitä ei kuitenkaan pidetä kolmena eri Jumalana tai kolmena erillisenä Absoluuttina. Ne ovat saman yhden Absoluuttisen Todellisuuden kolme eri ilmenemismuotoa/aspektia.

        Upaniṣadien opetukset voidaan nähdä ennen kaikkea Brahman-aspektin käsittelynä. Kun Upaniṣadit puhuvat Absoluutista persoonattomana, jakamattomana, kaikkialla läsnä olevana ja kaiken olemassaolon perustana, ne käsittelevät Brahmania.


      • Anonyymi00186
        Anonyymi00185 kirjoitti:

        Upaniṣadien opetukset voidaan nähdä ennen kaikkea Brahman-aspektin käsittelynä. Kun Upaniṣadit puhuvat Absoluutista persoonattomana, jakamattomana, kaikkialla läsnä olevana ja kaiken olemassaolon perustana, ne käsittelevät Brahmania.

        Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Brahman olisi Absoluutin korkein mahdollinen ymmärrys. Pikemminkin se on yksi tapa havaita sama Absoluutti.

        Hyvä vertaus on aurinko:

        auringon valo - Brahman
        auringon aurinkokiekko - Paramātmā
        itse aurinko persoonallisena lähteenä - Bhagavān

        Valo ei ole eri asia kuin aurinko, mutta auringon valo ei myöskään paljasta kaikkea siitä, mitä aurinko kokonaisuudessaan on.


      • Anonyymi00187
        Anonyymi00186 kirjoitti:

        Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Brahman olisi Absoluutin korkein mahdollinen ymmärrys. Pikemminkin se on yksi tapa havaita sama Absoluutti.

        Hyvä vertaus on aurinko:

        auringon valo - Brahman
        auringon aurinkokiekko - Paramātmā
        itse aurinko persoonallisena lähteenä - Bhagavān

        Valo ei ole eri asia kuin aurinko, mutta auringon valo ei myöskään paljasta kaikkea siitä, mitä aurinko kokonaisuudessaan on.

        Samoin Brahman on todellinen, mutta Brahmanin kokeminen ei vielä merkitse Absoluutin persoonallisen puolen täydellistä tuntemista.

        Paramātmā on välittävä näkökulma

        Paramātmā sijoittuu tässä tavallaan Brahmanin ja Bhagavānin väliin.

        Paramātmā on persoonallinen, siinä mielessä että kyse on tietoisesta Jumalallisesta läsnäolosta, joka ohjaa, ylläpitää ja todistaa kaikkien olentojen toimintaa. .


      • Anonyymi00188
        Anonyymi00187 kirjoitti:

        Samoin Brahman on todellinen, mutta Brahmanin kokeminen ei vielä merkitse Absoluutin persoonallisen puolen täydellistä tuntemista.

        Paramātmā on välittävä näkökulma

        Paramātmā sijoittuu tässä tavallaan Brahmanin ja Bhagavānin väliin.

        Paramātmā on persoonallinen, siinä mielessä että kyse on tietoisesta Jumalallisesta läsnäolosta, joka ohjaa, ylläpitää ja todistaa kaikkien olentojen toimintaa. .

        Samoin Brahman on todellinen, mutta Brahmanin kokeminen ei vielä merkitse Absoluutin persoonallisen puolen täydellistä tuntemista.


      • Anonyymi00189
        Anonyymi00188 kirjoitti:

        Samoin Brahman on todellinen, mutta Brahmanin kokeminen ei vielä merkitse Absoluutin persoonallisen puolen täydellistä tuntemista.

        https://vedabase.io/fi/library/tqk/4/


      • Anonyymi00190
        Anonyymi00189 kirjoitti:

        https://vedabase.io/fi/library/tqk/4/

        https://vedabase.io/fi/library/tqk/4/

        Kṛṣṇalla, alkuperäisellä henkilöllä, on kolme aspektia: Jumaluuden Ylin Persoonallisuus, kaikkialla vallitseva Paramātma (Ylisielu) ja persoonaton Brahmanin sädehohto. Bhakti-yogasta kiinnostuneet eivät välitä Brahmanin persoonattomasta sädehohdosta. Se on ominaisempaa tavanomaisille ihmisille. Niille jotka asuvat auringossa, auringonvalo ei ole mitenkään mielenkiintoista. Heille se on merkityksetöntä. Vastaavasti henkisesti edistyneitä ei kiinnosta persoonaton Brahmanin sädehohto. He ovat kiinnostuneempia puruṣasta, Ylimmästä Henkilöstä, Vāsudevasta. Bhagavad-gītāssa todetaan, että oivallus Ylimmästä Henkilöstä saavutetaan monien, monien elämien jälkeen (bahūnāṁ janmanām ante). Jñānīt, persoonattomuusfilosofit, joita viehättää persoonattoman Brahmanin sädehohto, yrittävät tietonsa voimalla ymmärtää Absoluuttisen Totuuden, mutta he eivät ymmärrä, että heidän tietonsa on epätäydellistä ja rajallista, kun taas Kṛṣṇa, Absoluuttinen Totuus, on rajaton. Emme voi saavuttaa rajatonta rajallisella tiedollamme. Se ei ole mahdollista.


      • Anonyymi00191
        Anonyymi00190 kirjoitti:

        https://vedabase.io/fi/library/tqk/4/

        Kṛṣṇalla, alkuperäisellä henkilöllä, on kolme aspektia: Jumaluuden Ylin Persoonallisuus, kaikkialla vallitseva Paramātma (Ylisielu) ja persoonaton Brahmanin sädehohto. Bhakti-yogasta kiinnostuneet eivät välitä Brahmanin persoonattomasta sädehohdosta. Se on ominaisempaa tavanomaisille ihmisille. Niille jotka asuvat auringossa, auringonvalo ei ole mitenkään mielenkiintoista. Heille se on merkityksetöntä. Vastaavasti henkisesti edistyneitä ei kiinnosta persoonaton Brahmanin sädehohto. He ovat kiinnostuneempia puruṣasta, Ylimmästä Henkilöstä, Vāsudevasta. Bhagavad-gītāssa todetaan, että oivallus Ylimmästä Henkilöstä saavutetaan monien, monien elämien jälkeen (bahūnāṁ janmanām ante). Jñānīt, persoonattomuusfilosofit, joita viehättää persoonattoman Brahmanin sädehohto, yrittävät tietonsa voimalla ymmärtää Absoluuttisen Totuuden, mutta he eivät ymmärrä, että heidän tietonsa on epätäydellistä ja rajallista, kun taas Kṛṣṇa, Absoluuttinen Totuus, on rajaton. Emme voi saavuttaa rajatonta rajallisella tiedollamme. Se ei ole mahdollista.

        https://vedabase.io/fi/library/tqk/4/

        Kṛṣṇalla, alkuperäisellä henkilöllä, on kolme aspektia: Jumaluuden Ylin Persoonallisuus, kaikkialla vallitseva Paramātma (Ylisielu) ja persoonaton Brahmanin sädehohto.


      • Anonyymi00192
        Anonyymi00191 kirjoitti:

        https://vedabase.io/fi/library/tqk/4/

        Kṛṣṇalla, alkuperäisellä henkilöllä, on kolme aspektia: Jumaluuden Ylin Persoonallisuus, kaikkialla vallitseva Paramātma (Ylisielu) ja persoonaton Brahmanin sädehohto.

        Kṛṣṇalla, alkuperäisellä henkilöllä, on kolme aspektia: Jumaluuden Ylin Persoonallisuus, kaikkialla vallitseva Paramātma (Ylisielu) ja persoonaton Brahmanin sädehohto.


      • Anonyymi00193
        Anonyymi00192 kirjoitti:

        Kṛṣṇalla, alkuperäisellä henkilöllä, on kolme aspektia: Jumaluuden Ylin Persoonallisuus, kaikkialla vallitseva Paramātma (Ylisielu) ja persoonaton Brahmanin sädehohto.

        OM TAT SAT


      • Anonyymi00194
        Anonyymi00192 kirjoitti:

        Kṛṣṇalla, alkuperäisellä henkilöllä, on kolme aspektia: Jumaluuden Ylin Persoonallisuus, kaikkialla vallitseva Paramātma (Ylisielu) ja persoonaton Brahmanin sädehohto.

        Sielu eli itse elävä olento on turvassa (toisessa ulottuvuudessa), joten sitä ei mikään uhkaa. Eli mitään pelastettavaa ei edes ole.


      • Anonyymi00195
        Anonyymi00194 kirjoitti:

        Sielu eli itse elävä olento on turvassa (toisessa ulottuvuudessa), joten sitä ei mikään uhkaa. Eli mitään pelastettavaa ei edes ole.

        Mutta vapautua voi – mistä? Tietämättömyydestä!


      • Anonyymi00196
        Anonyymi00195 kirjoitti:

        Mutta vapautua voi – mistä? Tietämättömyydestä!

        Sielu eli itse elävä olento on turvassa (toisessa ulottuvuudessa), joten sitä ei mikään uhkaa. Eli mitään pelastettavaa ei edes ole.

        Mutta vapautua voi – mistä? Tietämättömyydestä!


      • Anonyymi00197
        Anonyymi00196 kirjoitti:

        Sielu eli itse elävä olento on turvassa (toisessa ulottuvuudessa), joten sitä ei mikään uhkaa. Eli mitään pelastettavaa ei edes ole.

        Mutta vapautua voi – mistä? Tietämättömyydestä!

        Vedanta:

        Ātman eli todellinen itse ei synny eikä kuole, eikä siihen voi kohdistua maailman tapahtumien aiheuttamaa vahinkoa.
        Maailman tapahtumat koskevat kehoa, aisteja ja mieltä, eivät Ātmania itsessään.
        Siksi voidaan sanoa, että sielu on “turvassa”: mikään materiaalinen tapahtuma ei voi vahingoittaa sen todellista luontoa.
        “Ei osallistu” tarkoittaa, ettei Ātman ole maailman tapahtumien tekijä samalla tavalla kuin keho ja mieli ovat.
        Silti yksilö kokee maailman, koska tietoisuus valaisee mielen ja aistit. Tässä syntyy tunne: “Minä olen tämä keho ja minä teen näitä asioita.”


      • Anonyymi00198
        Anonyymi00197 kirjoitti:

        Vedanta:

        Ātman eli todellinen itse ei synny eikä kuole, eikä siihen voi kohdistua maailman tapahtumien aiheuttamaa vahinkoa.
        Maailman tapahtumat koskevat kehoa, aisteja ja mieltä, eivät Ātmania itsessään.
        Siksi voidaan sanoa, että sielu on “turvassa”: mikään materiaalinen tapahtuma ei voi vahingoittaa sen todellista luontoa.
        “Ei osallistu” tarkoittaa, ettei Ātman ole maailman tapahtumien tekijä samalla tavalla kuin keho ja mieli ovat.
        Silti yksilö kokee maailman, koska tietoisuus valaisee mielen ja aistit. Tässä syntyy tunne: “Minä olen tämä keho ja minä teen näitä asioita.”

        Sielusta on kiistelty toistuvasti: onko se olemassa ja millä tavoin? ...on jopa väitelty siitä, onko eläimillä sielu. René Descartes esimerkiksi kutsui eläviä olentoja mekaanisiksi järjestelmiksi. On myös käyty keskusteluja siitä, onko naisilla sielu.

        ... vuonna 585 pidettiin pieni piispojen kokous, jossa pohdittiin, onko naisilla sielu. Yhden äänen enemmistöllä voitti näkemys, että naisilla on sielu. Voimme pitää tätä iloisena tapahtumana.

        Kun puhe siirtyy kasveihin, epäilykset ovat vielä suurempia. Tiedämme kuitenkin, että kasvit reagoivat ympäristöönsä: ne kurottuvat kohti valoa ja niin edelleen. Siksi vedat sanovat, että siellä missä on havaittavissa tietoisuuden ja elämän merkkejä, siellä on myös sielu.

        Sanskritissa on useita sanoja, jotka tarkoittavat sielua. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva kuuluu indoeurooppalaiseen sanastoon ja liittyy moniin samankaltaisiin sanoihin.


        Sanskritissa on itse asiassa useita sanoja sielulle. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva on indoeurooppalaista alkuperää ja liittyy esimerkiksi slaavilaisiin sanoihin kuten “elämä” ja “elää”. Näin jīva viittaa sieluun elämän hiukkasena, elävänä periaatteena.

        Toinen nimitys sielulle on ātman. Se tarkoittaa itseyttä – “minää”. Ātman viittaa itsetietoisuuteen, kokemukseen “minä olen, minä olen olemassa”. Se on olemuksemme ydin, persoonallisuutemme syvin keskus.

        Ne elämät, joita elämme jälleensyntymien eli reinkarnaation kautta, ovat kuin lukemattomia unia, joita sielu näkee. Tästä herää kysymys: kuka jää, kuka näkee nämä unet? Juuri sana ātman viittaa tähän kaikkein syvimpään, rakkaimpaan osaan meissä – todelliseen minään.

        Vedisen maailmankuvan mukaan sielu, ātman, on pyhä keskuksemme, sisin olemuksemme. Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.

        Tämä samaistumisen mekanismi on hyvin voimakas. Sielu on tietoisuuden hiukkanen. Filosofisesta näkökulmasta, aivan kuten fotonit ovat auringonvalon osasia, samoin koko maailmankaikkeus on universaalin henkisen periaatteen läpäisemä, jota kutsutaan Brahmaniksi. Yksilöllinen sielu on tämän Brahmanin kipinä – kuin säteilyä hohtava yksittäinen tietoisuuden hiukkanen.

        Jos fotoni on osa auringonvaloa, samoin sielu on osa tietoisuuden valoa. Siksi sielu on tietoisuuden hiukkanen, ja tietoisuuden ominaisuus on, että se on kuolematon. Lisäksi tietoisuudelle on ominaista se, että se samaistuu siihen todellisuuteen, jossa se kulloinkin sijaitsee.

        (S. Prabhun luennosta, eri paikoista. Käännösvirheet suomen kielellä.

        S. Prabhu- on filosofi ja orientalistisen tutkimuksen asiantuntija, professori. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat indoeurooppalaisten sivilisaatio, vedinen kulttuuri ja maailmankuva sekä kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus. Luennoillaan hän esittää monipuolista havainnollistavaa aineistoa, hypoteesien tarkastelusta ja päätyen jälleensyntymisoppiin maailman uskonnoissa. Muinainen vedinen kulttuuria - kaikkien maapallon kulttuurien perusta.)


      • Anonyymi00199
        Anonyymi00198 kirjoitti:

        Sielusta on kiistelty toistuvasti: onko se olemassa ja millä tavoin? ...on jopa väitelty siitä, onko eläimillä sielu. René Descartes esimerkiksi kutsui eläviä olentoja mekaanisiksi järjestelmiksi. On myös käyty keskusteluja siitä, onko naisilla sielu.

        ... vuonna 585 pidettiin pieni piispojen kokous, jossa pohdittiin, onko naisilla sielu. Yhden äänen enemmistöllä voitti näkemys, että naisilla on sielu. Voimme pitää tätä iloisena tapahtumana.

        Kun puhe siirtyy kasveihin, epäilykset ovat vielä suurempia. Tiedämme kuitenkin, että kasvit reagoivat ympäristöönsä: ne kurottuvat kohti valoa ja niin edelleen. Siksi vedat sanovat, että siellä missä on havaittavissa tietoisuuden ja elämän merkkejä, siellä on myös sielu.

        Sanskritissa on useita sanoja, jotka tarkoittavat sielua. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva kuuluu indoeurooppalaiseen sanastoon ja liittyy moniin samankaltaisiin sanoihin.


        Sanskritissa on itse asiassa useita sanoja sielulle. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva on indoeurooppalaista alkuperää ja liittyy esimerkiksi slaavilaisiin sanoihin kuten “elämä” ja “elää”. Näin jīva viittaa sieluun elämän hiukkasena, elävänä periaatteena.

        Toinen nimitys sielulle on ātman. Se tarkoittaa itseyttä – “minää”. Ātman viittaa itsetietoisuuteen, kokemukseen “minä olen, minä olen olemassa”. Se on olemuksemme ydin, persoonallisuutemme syvin keskus.

        Ne elämät, joita elämme jälleensyntymien eli reinkarnaation kautta, ovat kuin lukemattomia unia, joita sielu näkee. Tästä herää kysymys: kuka jää, kuka näkee nämä unet? Juuri sana ātman viittaa tähän kaikkein syvimpään, rakkaimpaan osaan meissä – todelliseen minään.

        Vedisen maailmankuvan mukaan sielu, ātman, on pyhä keskuksemme, sisin olemuksemme. Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.

        Tämä samaistumisen mekanismi on hyvin voimakas. Sielu on tietoisuuden hiukkanen. Filosofisesta näkökulmasta, aivan kuten fotonit ovat auringonvalon osasia, samoin koko maailmankaikkeus on universaalin henkisen periaatteen läpäisemä, jota kutsutaan Brahmaniksi. Yksilöllinen sielu on tämän Brahmanin kipinä – kuin säteilyä hohtava yksittäinen tietoisuuden hiukkanen.

        Jos fotoni on osa auringonvaloa, samoin sielu on osa tietoisuuden valoa. Siksi sielu on tietoisuuden hiukkanen, ja tietoisuuden ominaisuus on, että se on kuolematon. Lisäksi tietoisuudelle on ominaista se, että se samaistuu siihen todellisuuteen, jossa se kulloinkin sijaitsee.

        (S. Prabhun luennosta, eri paikoista. Käännösvirheet suomen kielellä.

        S. Prabhu- on filosofi ja orientalistisen tutkimuksen asiantuntija, professori. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat indoeurooppalaisten sivilisaatio, vedinen kulttuuri ja maailmankuva sekä kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus. Luennoillaan hän esittää monipuolista havainnollistavaa aineistoa, hypoteesien tarkastelusta ja päätyen jälleensyntymisoppiin maailman uskonnoissa. Muinainen vedinen kulttuuria - kaikkien maapallon kulttuurien perusta.)

        Mitä me opimme?

        “sielu on liikkumaton eikä osallistu maailman tapahtumiin”, sille löytyy Bhagavad Gitasta hyvin selkeä vedantalainen selitys.

        Vedantassa erotetaan Ātman (sielu) ja prakṛti (luonto/materia):

        Ātman ei itse toimi eikä muutu. Se on puhdas tietoisuus, todistaja.
        Prakṛti toimii: keho, aistit, mieli ja ajatukset ovat luonnon toimintaa.
        Ihminen kokee kuitenkin: “Minä teen.” Tätä pidetään tietämättömyyden seurauksena, kun tietoisuus samaistuu kehoon ja mieleen.
        Bhagavad Gita 13. luvussa tätä kuvataan niin, että kṣetra-jña (kentän tuntija) on eri asia kuin kṣetra (keho–mieli–luonnon kenttä).
        Sankhya Karikassa vastaava ajatus on, että puruṣa on passiivinen todistaja, kun taas prakṛti suorittaa kaiken toiminnan.


      • Anonyymi00200
        Anonyymi00199 kirjoitti:

        Mitä me opimme?

        “sielu on liikkumaton eikä osallistu maailman tapahtumiin”, sille löytyy Bhagavad Gitasta hyvin selkeä vedantalainen selitys.

        Vedantassa erotetaan Ātman (sielu) ja prakṛti (luonto/materia):

        Ātman ei itse toimi eikä muutu. Se on puhdas tietoisuus, todistaja.
        Prakṛti toimii: keho, aistit, mieli ja ajatukset ovat luonnon toimintaa.
        Ihminen kokee kuitenkin: “Minä teen.” Tätä pidetään tietämättömyyden seurauksena, kun tietoisuus samaistuu kehoon ja mieleen.
        Bhagavad Gita 13. luvussa tätä kuvataan niin, että kṣetra-jña (kentän tuntija) on eri asia kuin kṣetra (keho–mieli–luonnon kenttä).
        Sankhya Karikassa vastaava ajatus on, että puruṣa on passiivinen todistaja, kun taas prakṛti suorittaa kaiken toiminnan.

        Kun taas Sāṃkhya Kārikā on Sāṃkhya-filosofian tärkein klassinen tiivistelmäteksti.


      • Anonyymi00201
        Anonyymi00200 kirjoitti:

        Kun taas Sāṃkhya Kārikā on Sāṃkhya-filosofian tärkein klassinen tiivistelmäteksti.

        Sāṃkhya Kārikā ei ole Gauḍīya Vaiṣṇava -teksti.

        Se kuuluu klassiseen Sāṃkhya-filosofiaan. Sen maailmankuva on lähtökohtaisesti erilainen kuin Gauḍīya Vaiṣṇava -perinne.

        Tässä on kuitenkin tärkeä tarkennus: Gauḍīya Vaiṣṇavat käyttävät ja tulkitsevat Sāṃkhya-käsitteitä omasta filosofisesta aspektistaan, mutta siitä ei seuraa, että Sāṃkhya Kārikā olisi heidän kirjoittamansa tai heidän oma perusteoksensa.


      • Anonyymi00202
        Anonyymi00201 kirjoitti:

        Sāṃkhya Kārikā ei ole Gauḍīya Vaiṣṇava -teksti.

        Se kuuluu klassiseen Sāṃkhya-filosofiaan. Sen maailmankuva on lähtökohtaisesti erilainen kuin Gauḍīya Vaiṣṇava -perinne.

        Tässä on kuitenkin tärkeä tarkennus: Gauḍīya Vaiṣṇavat käyttävät ja tulkitsevat Sāṃkhya-käsitteitä omasta filosofisesta aspektistaan, mutta siitä ei seuraa, että Sāṃkhya Kārikā olisi heidän kirjoittamansa tai heidän oma perusteoksensa.

        Sielu ei liiku maailmassa - keho ja mieli liikkuvat maailmassa - tietoisuus vain todistaa tämän liikkeen.

        Vedantan aspektista kysymys “Miksi sielu osallistuu maailman tapahtumiin?” voidaan siksi kääntää muotoon: sielu ei todellisuudessa osallistukaan; osallistujaksi luuleminen syntyy samaistumisesta kehoon ja mieleen.


      • Anonyymi00203
        Anonyymi00202 kirjoitti:

        Sielu ei liiku maailmassa - keho ja mieli liikkuvat maailmassa - tietoisuus vain todistaa tämän liikkeen.

        Vedantan aspektista kysymys “Miksi sielu osallistuu maailman tapahtumiin?” voidaan siksi kääntää muotoon: sielu ei todellisuudessa osallistukaan; osallistujaksi luuleminen syntyy samaistumisesta kehoon ja mieleen.

        Prakṛtin kolme guṇaa suorittavat kaiken toiminnan, mutta väärän egon hämäämä ihminen ajattelee: Minä olen tekijä.


      • Anonyymi00204
        Anonyymi00203 kirjoitti:

        Prakṛtin kolme guṇaa suorittavat kaiken toiminnan, mutta väärän egon hämäämä ihminen ajattelee: Minä olen tekijä.

        Sielu ei ole aineellisen koneiston varsinainen tuottaja.


      • Anonyymi00205
        Anonyymi00204 kirjoitti:

        Sielu ei ole aineellisen koneiston varsinainen tuottaja.

        Hänen kiintymyksensä guṇiin on syy hänen syntymiseensä erilaisiin olotiloihin


      • Anonyymi00206
        Anonyymi00205 kirjoitti:

        Hänen kiintymyksensä guṇiin on syy hänen syntymiseensä erilaisiin olotiloihin

        Emme yleensä sano yksinkertaisesti, että jīva ei tee mitään. Pikemminkin jīva on tietoinen kokija ja tahtova olento, joka on aineelliseen luontoon samaistuneena joutunut sen vaikutuksen alaiseksi.


      • Anonyymi00207
        Anonyymi00206 kirjoitti:

        Emme yleensä sano yksinkertaisesti, että jīva ei tee mitään. Pikemminkin jīva on tietoinen kokija ja tahtova olento, joka on aineelliseen luontoon samaistuneena joutunut sen vaikutuksen alaiseksi.

        En siis sanoisi:

        “Sielu ei osallistu mihinkään.”

        Vaan:

        “Sielu ei ole aineellisen luonnon toiminnan tuottama eikä sen todellinen olemus ole aineellisen toiminnan alainen. Sielu toimii tahtovana, kokevana persoonana, mutta samaistuessaan māyāan se kuvittelee olevansa aineellisen luonnon itsenäinen tekijä.”


      • Anonyymi00208
        Anonyymi00207 kirjoitti:

        En siis sanoisi:

        “Sielu ei osallistu mihinkään.”

        Vaan:

        “Sielu ei ole aineellisen luonnon toiminnan tuottama eikä sen todellinen olemus ole aineellisen toiminnan alainen. Sielu toimii tahtovana, kokevana persoonana, mutta samaistuessaan māyāan se kuvittelee olevansa aineellisen luonnon itsenäinen tekijä.”

        https://vedabase.io/en/library/bg/3/27/
        The spirit soul bewildered by the influence of false ego thinks himself the doer of activities that are in actuality carried out by the three modes of material nature.


      • Anonyymi00209
        Anonyymi00208 kirjoitti:

        https://vedabase.io/en/library/bg/3/27/
        The spirit soul bewildered by the influence of false ego thinks himself the doer of activities that are in actuality carried out by the three modes of material nature.

        https://vedabase.io/en/library/bg/3/27/

        Väärän egon harhaan johtamana sielu pitää itseään toimijana, joka suorittaa tekoja, vaikka todellisuudessa ne suoritetaan aineellisen luonnon kolmen gunan toimesta.


      • Anonyymi00210

      • Anonyymi00211

      • Anonyymi00213

        https://vedabase.io/en/library/bg/13/22/
        The living entity in material nature thus follows the ways of life, enjoying the three modes of nature. This is due to his association with that material nature. Thus he meets with good and evil among various species.


      • Anonyymi00214
        Anonyymi00213 kirjoitti:

        https://vedabase.io/en/library/bg/13/22/
        The living entity in material nature thus follows the ways of life, enjoying the three modes of nature. This is due to his association with that material nature. Thus he meets with good and evil among various species.

        Näin aineelliseen maailmaan joutunut elävä olento kulkee elämän teitä ja nauttii luonnon kolmesta gunasta. Se joutuu kosketuksiin aineen kanssa ja sen seurauksena kohtaa hyvää ja pahaa erilaisissa elämänmuodoissa.


      • Anonyymi00215
        Anonyymi00214 kirjoitti:

        Näin aineelliseen maailmaan joutunut elävä olento kulkee elämän teitä ja nauttii luonnon kolmesta gunasta. Se joutuu kosketuksiin aineen kanssa ja sen seurauksena kohtaa hyvää ja pahaa erilaisissa elämänmuodoissa.

        Bg. 13.22


      • Anonyymi00216

      • Anonyymi00217

      • Anonyymi00219

        https://vedabase.io/en/library/bg/5/8-9/
        A person in the divine consciousness, although engaged in seeing, hearing, touching, smelling, eating, moving about, sleeping and breathing, always knows within himself that he actually does nothing at all. Because while speaking, evacuating, receiving, or opening or closing his eyes, he always knows that only the material senses are engaged with their objects and that he is aloof from them.


      • Anonyymi00220
        Anonyymi00219 kirjoitti:

        https://vedabase.io/en/library/bg/5/8-9/
        A person in the divine consciousness, although engaged in seeing, hearing, touching, smelling, eating, moving about, sleeping and breathing, always knows within himself that he actually does nothing at all. Because while speaking, evacuating, receiving, or opening or closing his eyes, he always knows that only the material senses are engaged with their objects and that he is aloof from them.

        https://vedabase.io/en/library/bg/18/61/


      • Anonyymi00221

      • Anonyymi00222
        Anonyymi00221 kirjoitti:

        https://vedabase.io/en/library/bg/18/61/
        The Supreme Lord is situated in everyone’s heart, O Arjuna, and is directing the wanderings of all living entities, who are seated as on a machine, made of the material energy.

        Korkein Herra, oi Arjuna, sijaitsee jokaisen sydämessä ja ohjaa kaikkien elävien olentojen vaelluksia, jotka ovat ikään kuin aineellisen energian luomassa koneessa.


      • Anonyymi00223
        Anonyymi00222 kirjoitti:

        Korkein Herra, oi Arjuna, sijaitsee jokaisen sydämessä ja ohjaa kaikkien elävien olentojen vaelluksia, jotka ovat ikään kuin aineellisen energian luomassa koneessa.

        Vedisen maailmankuvan mukaan sielu, ātman, on pyhä keskuksemme, sisin olemuksemme. Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.

        Tämä samaistumisen mekanismi on hyvin voimakas. Sielu on tietoisuuden hiukkanen. Filosofisesta näkökulmasta, aivan kuten fotonit ovat auringonvalon osasia, samoin koko maailmankaikkeus on universaalin henkisen periaatteen läpäisemä, jota kutsutaan Brahmaniksi. Yksilöllinen sielu on tämän Brahmanin kipinä – kuin säteilyä hohtava yksittäinen tietoisuuden hiukkanen.

        Jos fotoni on osa auringonvaloa, samoin sielu on osa tietoisuuden valoa. Siksi sielu on tietoisuuden hiukkanen, ja tietoisuuden ominaisuus on, että se on kuolematon. Lisäksi tietoisuudelle on ominaista se, että se samaistuu siihen todellisuuteen, jossa se kulloinkin sijaitsee.

        ---------------------

        (S. Prabhun luennosta, eri paikoista. Käännösvirheet suomen kielellä.


        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com


      • Anonyymi00224
        Anonyymi00223 kirjoitti:

        Vedisen maailmankuvan mukaan sielu, ātman, on pyhä keskuksemme, sisin olemuksemme. Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.

        Tämä samaistumisen mekanismi on hyvin voimakas. Sielu on tietoisuuden hiukkanen. Filosofisesta näkökulmasta, aivan kuten fotonit ovat auringonvalon osasia, samoin koko maailmankaikkeus on universaalin henkisen periaatteen läpäisemä, jota kutsutaan Brahmaniksi. Yksilöllinen sielu on tämän Brahmanin kipinä – kuin säteilyä hohtava yksittäinen tietoisuuden hiukkanen.

        Jos fotoni on osa auringonvaloa, samoin sielu on osa tietoisuuden valoa. Siksi sielu on tietoisuuden hiukkanen, ja tietoisuuden ominaisuus on, että se on kuolematon. Lisäksi tietoisuudelle on ominaista se, että se samaistuu siihen todellisuuteen, jossa se kulloinkin sijaitsee.

        ---------------------

        (S. Prabhun luennosta, eri paikoista. Käännösvirheet suomen kielellä.


        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        Sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan tänne.

        On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.

        Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.

        Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.


      • Anonyymi00225
        Anonyymi00224 kirjoitti:

        Sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan tänne.

        On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.

        Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.

        Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.

        Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.


      • Anonyymi00226
        Anonyymi00225 kirjoitti:

        Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.

        Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.

        Ja juuri siksi:

        Sielu eli itse elävä olento on turvassa (toisessa ulottuvuudessa), joten sitä ei mikään uhkaa. Eli mitään pelastettavaa ei edes ole.

        Mutta vapautua voi – mistä? Tietämättömyydestä!


      • Anonyymi00227
        Anonyymi00226 kirjoitti:

        Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.

        Ja juuri siksi:

        Sielu eli itse elävä olento on turvassa (toisessa ulottuvuudessa), joten sitä ei mikään uhkaa. Eli mitään pelastettavaa ei edes ole.

        Mutta vapautua voi – mistä? Tietämättömyydestä!

        Sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan tänne.

        On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.

        Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.


      • Anonyymi00228
        Anonyymi00227 kirjoitti:

        Sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan tänne.

        On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.

        Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.

        Kerran yksi lukija esitti minulle mielenkiintoisia kysymyksiä. Lähetin ne Veda-viisaalle ja vastaukset ovat myös mielenkiintoisia. Lyhyesti sillä tavalla, haluan jakaa ne kanssanne.
        En aio kääntää koko tekstiä, mutta lyhyesti sanottuna niin.
        Käännösvirheet suomen kielessä

        ----------------------------

        Ovatko kaikki yksityiset sielut samankokoisia?
        Sielun koko on suhteellinen käsite. Vedalaisissa kirjoituksissa on joitakin kuvauksia sielun koosta, mutta en usko, että niitä pitäisi ottaa kirjaimellisesti. Pikemminkin sielu on äärettömän pieni henkikipinä, pieni hiukkanen jumalallista olemusta, jolla on samanaikaisesti käytössään ehtymätön energiavarasto. Siksi sielu tuon Jumalan luovan ja luomisvoiman ... kykenee kaikessa merkityksettömyydessään paljoon: voidaan mainita sekä ilmeisiä esimerkkejä historiassa toimineista suurista ihmisistä että ei-selviä ("myyttisiä") esimerkkejä suurista persoonallisuuksista, joilla on tiettyjä voimia ja joita kuvataan pyhissä kirjoituksissa: Jeesus Kristus, Buddha, Muhammed, Narada Muni, Shukadev Gosvami, Brahma ja muut, jotka vaikuttivat uskomattomalla tavalla ihmiskuntaan. Siksi näiden sielujen "koko" (ei kirjaimellisessa mielessä, vaan vaikutusvaltansa laajentumisen mielessä) on valtava, ne ovat suurempia kuin tavallisten ihmisten sielut.
        -------------------------
        Tilavuus, paino ja tila ovat aineen ominaisuuksia
        Totta. Meidän on kuitenkin muistettava, että kaikella on prototyyppinsä henkimaailmassa. Se vain ilmenee siellä eri tavalla, eikä Ääretöntä voi lähestyä rajallisin keinoin. ...
        Meidän on ymmärrettävä, että tilavuus, paino ja paikka, jotka ovat aineellisen maailman objektiivisia ominaisuuksia, voivat ilmetä myös henkimaailmassa. Ihmisillä on liian syvällä mielessään persoonattomia käsityksiä. Jos puhumme henkisestä, puhumme jostain epämääräisestä ja hämärästä. Mutta miksi? Jos se on määritelmällisesti korkeampi energia, miksi siinä ei voi ilmetä alemman energian ominaisuuksia? Aivan päinvastoin: ilmenee, ja laajemmin ja monipuolisemmin, jos niin haluatte. Jopa aineellisessa maailmassa fysikaaliset ominaisuudet ovat monitulkintaisia: hiukkas-aaltodualismi, tarkkailijailmiö, Schrödingerin kissa. Entä henkinen maailma? Kaikilla ominaisuuksilla on paikkansa, mutta supersubjektiivisen todellisuuden ylivoimaisuuden vuoksi nämä ominaisuudet voivat muuttua ja ne voidaan havaita eri tavalla.
        -------------------------------------------
        Kuinka mikään henkinen asia voi olla minkään kokoinen? Vai miten se voi olla jossain paikassa?
        ... on olemassa kaksi selitystä. Ensinnäkin on olemassa sellainen asia kuin lila, Jumalallinen leikki, korkeamman todellisuuden ilmeneminen alemmassa todellisuudessa. Ja toinen kohta: tarkkailija. Toisin sanoen henkisen energian ei ole vaikeaa korkeampana energiana manipuloida alempaa energiaa - materiaa - jotta ehdollistuneelle tarkkailijalle, jolla on rajoitettu näkemys, ilmenisi korkeampia todellisuuksia aineellisen maailman ominaisuuksien kautta. Yksinkertaisesti sanottuna rajaton henkinen energia ottaa muodon, koon ja ilmenee tietyssä paikassa, jotta se voisi näkyä rajalliselle tietoisuudelle. Se on eräänlainen projektio. Yhtä paljon kuin me itse olemme.
        ---------------------------------------------
        Minkä kokoinen on ajatus ja sijaitseeko se tietyssä pisteessä avaruudessa? Mikä on melodian tai värin koko?


        Ajatus on aineellista, mutta se on hyvin hienovaraista energiaa. Se voi siirtyä avaruuden yhdestä pisteestä toiseen hetkessä. Kaikki riippuu sen omistajan ajatuksen voimakkuudesta ja keskittyneisyydestä. Se voi keskittyä yhteen pisteeseen, mutta se voi myös hämärtyä.
        Ajatuksen koko on aineellisessa maailmassa käytännöllisesti katsoen rajaton. Ihmisen ajatukset keskittyvät vain selviytymiseen ja lihallisten tarpeiden tyydyttämiseen, kun taas Brahman ajatukset kattavat koko maailmankaikkeuden, jonka hän luo tietoisuudestaan käsin. Alkoholistin ajatus pyörii alkoholin ympärillä, lapsen ajatus viihteen ja huvin ympärillä, tiedemiehen ajatus tieteen löytöjen ympärillä, pyhimyksen ajatus myötätunnon ympärillä lähimmäistään kohtaan ja sielunsa pelastamisen ympärillä.
        Melodiaa tai väriä ei voi mitata edes aineellisessa maailmassa. Nuotteja on seitsemän ja puoliääniä viisi, mutta ne luovat äärettömän määrän melodioita, äärettömän musiikillisen monimuotoisuuden. Miten tätä voidaan mitata ja laskea? Värejä on seitsemän, joidenkin mielestä niitä on yhteensä kolme. Tämän lisäksi meillä on kuitenkin sävyjä, osasävyjä, puolisävyjä ja sävyjä, minkä seurauksena värit ovat niin erilaisia, että niitä on vaikea laskea, puhumattakaan subjektiivisen havaitsemisen eroista.
        Entä sitten taas, entä henkinen todellisuus? Kirjoituksissa sanotaan, että kun olemme henkimaailmassa, kuulemme uusia ääniä ja näemme uusia värejä, kaikki paljastuu meille uudella tavalla. Henkisessä maailmassa myös väri voi kuulostaa tai olla muodoltaan; äänellä voi olla väri ja myös muoto.


      • Anonyymi00229
        Anonyymi00228 kirjoitti:

        Kerran yksi lukija esitti minulle mielenkiintoisia kysymyksiä. Lähetin ne Veda-viisaalle ja vastaukset ovat myös mielenkiintoisia. Lyhyesti sillä tavalla, haluan jakaa ne kanssanne.
        En aio kääntää koko tekstiä, mutta lyhyesti sanottuna niin.
        Käännösvirheet suomen kielessä

        ----------------------------

        Ovatko kaikki yksityiset sielut samankokoisia?
        Sielun koko on suhteellinen käsite. Vedalaisissa kirjoituksissa on joitakin kuvauksia sielun koosta, mutta en usko, että niitä pitäisi ottaa kirjaimellisesti. Pikemminkin sielu on äärettömän pieni henkikipinä, pieni hiukkanen jumalallista olemusta, jolla on samanaikaisesti käytössään ehtymätön energiavarasto. Siksi sielu tuon Jumalan luovan ja luomisvoiman ... kykenee kaikessa merkityksettömyydessään paljoon: voidaan mainita sekä ilmeisiä esimerkkejä historiassa toimineista suurista ihmisistä että ei-selviä ("myyttisiä") esimerkkejä suurista persoonallisuuksista, joilla on tiettyjä voimia ja joita kuvataan pyhissä kirjoituksissa: Jeesus Kristus, Buddha, Muhammed, Narada Muni, Shukadev Gosvami, Brahma ja muut, jotka vaikuttivat uskomattomalla tavalla ihmiskuntaan. Siksi näiden sielujen "koko" (ei kirjaimellisessa mielessä, vaan vaikutusvaltansa laajentumisen mielessä) on valtava, ne ovat suurempia kuin tavallisten ihmisten sielut.
        -------------------------
        Tilavuus, paino ja tila ovat aineen ominaisuuksia
        Totta. Meidän on kuitenkin muistettava, että kaikella on prototyyppinsä henkimaailmassa. Se vain ilmenee siellä eri tavalla, eikä Ääretöntä voi lähestyä rajallisin keinoin. ...
        Meidän on ymmärrettävä, että tilavuus, paino ja paikka, jotka ovat aineellisen maailman objektiivisia ominaisuuksia, voivat ilmetä myös henkimaailmassa. Ihmisillä on liian syvällä mielessään persoonattomia käsityksiä. Jos puhumme henkisestä, puhumme jostain epämääräisestä ja hämärästä. Mutta miksi? Jos se on määritelmällisesti korkeampi energia, miksi siinä ei voi ilmetä alemman energian ominaisuuksia? Aivan päinvastoin: ilmenee, ja laajemmin ja monipuolisemmin, jos niin haluatte. Jopa aineellisessa maailmassa fysikaaliset ominaisuudet ovat monitulkintaisia: hiukkas-aaltodualismi, tarkkailijailmiö, Schrödingerin kissa. Entä henkinen maailma? Kaikilla ominaisuuksilla on paikkansa, mutta supersubjektiivisen todellisuuden ylivoimaisuuden vuoksi nämä ominaisuudet voivat muuttua ja ne voidaan havaita eri tavalla.
        -------------------------------------------
        Kuinka mikään henkinen asia voi olla minkään kokoinen? Vai miten se voi olla jossain paikassa?
        ... on olemassa kaksi selitystä. Ensinnäkin on olemassa sellainen asia kuin lila, Jumalallinen leikki, korkeamman todellisuuden ilmeneminen alemmassa todellisuudessa. Ja toinen kohta: tarkkailija. Toisin sanoen henkisen energian ei ole vaikeaa korkeampana energiana manipuloida alempaa energiaa - materiaa - jotta ehdollistuneelle tarkkailijalle, jolla on rajoitettu näkemys, ilmenisi korkeampia todellisuuksia aineellisen maailman ominaisuuksien kautta. Yksinkertaisesti sanottuna rajaton henkinen energia ottaa muodon, koon ja ilmenee tietyssä paikassa, jotta se voisi näkyä rajalliselle tietoisuudelle. Se on eräänlainen projektio. Yhtä paljon kuin me itse olemme.
        ---------------------------------------------
        Minkä kokoinen on ajatus ja sijaitseeko se tietyssä pisteessä avaruudessa? Mikä on melodian tai värin koko?


        Ajatus on aineellista, mutta se on hyvin hienovaraista energiaa. Se voi siirtyä avaruuden yhdestä pisteestä toiseen hetkessä. Kaikki riippuu sen omistajan ajatuksen voimakkuudesta ja keskittyneisyydestä. Se voi keskittyä yhteen pisteeseen, mutta se voi myös hämärtyä.
        Ajatuksen koko on aineellisessa maailmassa käytännöllisesti katsoen rajaton. Ihmisen ajatukset keskittyvät vain selviytymiseen ja lihallisten tarpeiden tyydyttämiseen, kun taas Brahman ajatukset kattavat koko maailmankaikkeuden, jonka hän luo tietoisuudestaan käsin. Alkoholistin ajatus pyörii alkoholin ympärillä, lapsen ajatus viihteen ja huvin ympärillä, tiedemiehen ajatus tieteen löytöjen ympärillä, pyhimyksen ajatus myötätunnon ympärillä lähimmäistään kohtaan ja sielunsa pelastamisen ympärillä.
        Melodiaa tai väriä ei voi mitata edes aineellisessa maailmassa. Nuotteja on seitsemän ja puoliääniä viisi, mutta ne luovat äärettömän määrän melodioita, äärettömän musiikillisen monimuotoisuuden. Miten tätä voidaan mitata ja laskea? Värejä on seitsemän, joidenkin mielestä niitä on yhteensä kolme. Tämän lisäksi meillä on kuitenkin sävyjä, osasävyjä, puolisävyjä ja sävyjä, minkä seurauksena värit ovat niin erilaisia, että niitä on vaikea laskea, puhumattakaan subjektiivisen havaitsemisen eroista.
        Entä sitten taas, entä henkinen todellisuus? Kirjoituksissa sanotaan, että kun olemme henkimaailmassa, kuulemme uusia ääniä ja näemme uusia värejä, kaikki paljastuu meille uudella tavalla. Henkisessä maailmassa myös väri voi kuulostaa tai olla muodoltaan; äänellä voi olla väri ja myös muoto.

        https://www.youtube.com/watch?v=FlF1zYv1UFk
        3 000 vuotta ennen kuin Einstein, Heisenberg ja Schrödinger kehittivät kvanttimekaniikan, muinaiset intialaiset viisaat kuvasivat todellisuutta tavalla, joka kuulostaa hämmästyttävän samankaltaiselta kuin se, minkä moderni fysiikka myöhemmin osoitti.


      • Anonyymi00230
        Anonyymi00229 kirjoitti:

        https://www.youtube.com/watch?v=FlF1zYv1UFk
        3 000 vuotta ennen kuin Einstein, Heisenberg ja Schrödinger kehittivät kvanttimekaniikan, muinaiset intialaiset viisaat kuvasivat todellisuutta tavalla, joka kuulostaa hämmästyttävän samankaltaiselta kuin se, minkä moderni fysiikka myöhemmin osoitti.

        https://www.youtube.com/watch?v=WmQuk2PWPjI


        Ymmärsivätkö muinaiset sivilisaatiot kvanttifysiikkaa ja avaruusmatkailua jo tuhansia vuosia sitten?
        Vedat, Upanishadit ja Puranat, sisältävät hämmästyttäviä viittauksia, jotka muistuttavat nykyajan tieteellisiä teorioita, aikamatkustukseen, madonreikiin ja multiversumiin – tässä videossa tarkastellaan hindulaisen ja huippuluokan fysiikan syviä yhteyksiä.
        Olemmeko vain löytämässä uudelleen tietoa, jonka esi-isämme jo tiesivät?

        Vedalainen tiede ja kvanttifysiikka
        Muinainen intialainen teknologia
        Vedojen kadonnut tiede
        Kvanttimekaniikka hindulaisuudessa
        Avaruusmatkailu muinaisissa teksteissä
        Aikamatkustus
        Multiversumiteoria vedalaisissa kirjoituksissa
        Vimanat – muinaiset lentävät koneet

        Ymmärsivätkö muinaiset sivilisaatiot kvanttifysiikkaa?
        Hindulaisten kirjoitusten taustalla oleva tiede
        Rinnakkaiset maailmankaikkeudet ja hindulainen kosmologia
        Einsteinin suhteellisuusteoria muinaisissa teksteissä


      • Anonyymi00231
        Anonyymi00230 kirjoitti:

        https://www.youtube.com/watch?v=WmQuk2PWPjI


        Ymmärsivätkö muinaiset sivilisaatiot kvanttifysiikkaa ja avaruusmatkailua jo tuhansia vuosia sitten?
        Vedat, Upanishadit ja Puranat, sisältävät hämmästyttäviä viittauksia, jotka muistuttavat nykyajan tieteellisiä teorioita, aikamatkustukseen, madonreikiin ja multiversumiin – tässä videossa tarkastellaan hindulaisen ja huippuluokan fysiikan syviä yhteyksiä.
        Olemmeko vain löytämässä uudelleen tietoa, jonka esi-isämme jo tiesivät?

        Vedalainen tiede ja kvanttifysiikka
        Muinainen intialainen teknologia
        Vedojen kadonnut tiede
        Kvanttimekaniikka hindulaisuudessa
        Avaruusmatkailu muinaisissa teksteissä
        Aikamatkustus
        Multiversumiteoria vedalaisissa kirjoituksissa
        Vimanat – muinaiset lentävät koneet

        Ymmärsivätkö muinaiset sivilisaatiot kvanttifysiikkaa?
        Hindulaisten kirjoitusten taustalla oleva tiede
        Rinnakkaiset maailmankaikkeudet ja hindulainen kosmologia
        Einsteinin suhteellisuusteoria muinaisissa teksteissä

        https://www.youtube.com/watch?v=FlF1zYv1UFk

        https://www.youtube.com/watch?v=o69YrPt2bNI
        Kvanttifysiikka ja Vedat: Piilotetut yhteydet paljastettu!


      • Anonyymi00232

      • Anonyymi00233
        Anonyymi00232 kirjoitti:

        https://www.youtube.com/watch?v=sfHeNycmork

        Kvanttifysiikka kohtaa vedalaisen viisauden: Universumin piilotetun koodin avaaminen

        https://www.youtube.com/watch?v=sfHeNycmork


        Avaa maailmankaikkeuden mysteerit: kvanttifysiikka kohtaa vedalaisen viisauden
        Lähde kiehtovalle matkalle, jossa muinainen vedalainen viisaus kohtaa modernin kvanttifysiikan ja paljastaa maailmankaikkeuden kätkettyjä koodeja. Tässä valaisevassa videossa tutkimme, kuinka nämä kaksi näennäisesti toisistaan poikkeavaa alaa voivat kohdata ja tarjota syvällisiä näkökulmia todellisuuden luonteeseen.
        Mitä tulet löytämään:
        Kvanttimekaniikan ja vedalaisten opetusten väliset yhtäläisyydet
        Kuinka muinainen viisaus voi auttaa valaisemaan moderneja tieteellisiä teorioita
        Maailmankaikkeuden kätketyn koodin salaisuudet
        Näiden oivallusten käytännön sovellukset jokapäiväisessä elämässä

        Onko maailmankaikkeus simulaatio vai pyhä luomus?
        Miten vedalainen filosofia sopii yhteen kvanttiteorian kanssa?
        Mitä Māyā tarkoittaa – ja miksi se on enemmän kuin pelkkä illuusio?
        Tietoisuuden tiede ja mielen taustalla oleva tarkkailija
        Kuinka entropia, karma ja käsitys minuudesta heijastavat syvempää järjestystä
        Herääminen todellisuuden unen keskellä


      • Anonyymi00234
        Anonyymi00233 kirjoitti:

        https://www.youtube.com/watch?v=sfHeNycmork


        Avaa maailmankaikkeuden mysteerit: kvanttifysiikka kohtaa vedalaisen viisauden
        Lähde kiehtovalle matkalle, jossa muinainen vedalainen viisaus kohtaa modernin kvanttifysiikan ja paljastaa maailmankaikkeuden kätkettyjä koodeja. Tässä valaisevassa videossa tutkimme, kuinka nämä kaksi näennäisesti toisistaan poikkeavaa alaa voivat kohdata ja tarjota syvällisiä näkökulmia todellisuuden luonteeseen.
        Mitä tulet löytämään:
        Kvanttimekaniikan ja vedalaisten opetusten väliset yhtäläisyydet
        Kuinka muinainen viisaus voi auttaa valaisemaan moderneja tieteellisiä teorioita
        Maailmankaikkeuden kätketyn koodin salaisuudet
        Näiden oivallusten käytännön sovellukset jokapäiväisessä elämässä

        Onko maailmankaikkeus simulaatio vai pyhä luomus?
        Miten vedalainen filosofia sopii yhteen kvanttiteorian kanssa?
        Mitä Māyā tarkoittaa – ja miksi se on enemmän kuin pelkkä illuusio?
        Tietoisuuden tiede ja mielen taustalla oleva tarkkailija
        Kuinka entropia, karma ja käsitys minuudesta heijastavat syvempää järjestystä
        Herääminen todellisuuden unen keskellä

        https://www.youtube.com/watch?v=OMWvLSbQ9tI&list=PLHIJXYKTELVI5eWkkOVSpLOsBYwwjOz0I

        The Bhagavad Gita Described the Unified Quantum Field 5,000 Years Ago (Part 2)


      • Anonyymi00235
        Anonyymi00234 kirjoitti:

        https://www.youtube.com/watch?v=OMWvLSbQ9tI&list=PLHIJXYKTELVI5eWkkOVSpLOsBYwwjOz0I

        The Bhagavad Gita Described the Unified Quantum Field 5,000 Years Ago (Part 2)

        https://www.youtube.com/watch?v=PtZtywdouFA
        Tässä videossa tutkimme, kuinka kvanttifysiikan havaitsijavaikutus heijastelee vedalaista filosofiaa. Aham Brahmasmin, Advaita Vedantan ja muiden hindulaisten kirjoitusten näkemysten kautta tarkastelemme kvanttitodellisuuden, tietoisuuden ja olemassaolon luonteen välistä kätkettyä yhteyttä.
        Aalto-hiukkasdualismista kaksoisrakokokeeseen, Schrödingerin kiinnostuksesta Upanishadeihin aina vedalaiseen selitykseen yhdistyneestä tietoisuudesta – tässä videossa syvennymme muinaiseen viisauteen, jonka väitetään ennustaneen modernin tieteen löytöjä.
        Jos olet kiinnostunut kvanttimekaniikan ja hindulaisuuden välisestä yhteydestä tai haluat ymmärtää, kuinka vedalainen tieto sopii yhteen kvanttifysiikan kanssa.


      • Anonyymi00236
        Anonyymi00235 kirjoitti:

        https://www.youtube.com/watch?v=PtZtywdouFA
        Tässä videossa tutkimme, kuinka kvanttifysiikan havaitsijavaikutus heijastelee vedalaista filosofiaa. Aham Brahmasmin, Advaita Vedantan ja muiden hindulaisten kirjoitusten näkemysten kautta tarkastelemme kvanttitodellisuuden, tietoisuuden ja olemassaolon luonteen välistä kätkettyä yhteyttä.
        Aalto-hiukkasdualismista kaksoisrakokokeeseen, Schrödingerin kiinnostuksesta Upanishadeihin aina vedalaiseen selitykseen yhdistyneestä tietoisuudesta – tässä videossa syvennymme muinaiseen viisauteen, jonka väitetään ennustaneen modernin tieteen löytöjä.
        Jos olet kiinnostunut kvanttimekaniikan ja hindulaisuuden välisestä yhteydestä tai haluat ymmärtää, kuinka vedalainen tieto sopii yhteen kvanttifysiikan kanssa.

        https://www.youtube.com/watch?v=9ddaRz7_2x4

        Tässä videossa esitämme ajatuksia herättävän esimerkin siitä, kuinka omat rajoituksemme ja ennakkokäsityksemme voivat vaikuttaa käsitykseemme todellisuudesta. Tutustumme myös muinaiseen Advaita Vedanta -filosofiaan, joka haastaa käsityksemme todellisuuden luonteesta ja kehottaa meitä näkemään kaiken välisen yhteenkuuluvuuden.

        Sen jälkeen perehdymme Werner Heisenbergin tarinaan. Hän oli loistava tiedemies, joka mullisti fysiikan alan kehittämällä epätarkkuusperiaatteen. Tämä periaate haastoi käsityksemme fyysisestä maailmasta ja avasi tien uusille teknologisille edistysaskelille esimerkiksi kvanttilaskennan ja kryptografian aloilla.

        Heisenbergin tiedon etsintä johti hänet matkalle Intiaan, jossa hän pyrki avaamaan maailmankaikkeuden salaisuuksia ja oppimaan aikansa suurimmilta ajattelijoilta...kun tutkimme muinaisen filosofian ja modernin tieteen kiehtovia yhteyksiä ja haastamme käsityksemme siitä, mikä on mahdollista.


      • Anonyymi00237
        Anonyymi00236 kirjoitti:

        https://www.youtube.com/watch?v=9ddaRz7_2x4

        Tässä videossa esitämme ajatuksia herättävän esimerkin siitä, kuinka omat rajoituksemme ja ennakkokäsityksemme voivat vaikuttaa käsitykseemme todellisuudesta. Tutustumme myös muinaiseen Advaita Vedanta -filosofiaan, joka haastaa käsityksemme todellisuuden luonteesta ja kehottaa meitä näkemään kaiken välisen yhteenkuuluvuuden.

        Sen jälkeen perehdymme Werner Heisenbergin tarinaan. Hän oli loistava tiedemies, joka mullisti fysiikan alan kehittämällä epätarkkuusperiaatteen. Tämä periaate haastoi käsityksemme fyysisestä maailmasta ja avasi tien uusille teknologisille edistysaskelille esimerkiksi kvanttilaskennan ja kryptografian aloilla.

        Heisenbergin tiedon etsintä johti hänet matkalle Intiaan, jossa hän pyrki avaamaan maailmankaikkeuden salaisuuksia ja oppimaan aikansa suurimmilta ajattelijoilta...kun tutkimme muinaisen filosofian ja modernin tieteen kiehtovia yhteyksiä ja haastamme käsityksemme siitä, mikä on mahdollista.

        https://www.youtube.com/watch?v=89sLbai0zR8


      • Anonyymi00239

        Carl Edward Sagan (9. marraskuuta 1934 - 20. joulukuuta 1996) oli yhdysvaltalainen tähtitieteilijä, kirjailija, astrofyysikko ja kosmologi.

        Hän sanoi

        "Tietääkseni hindulaisuus on ainoa muinainen uskonnollinen perinne maapallolla, jossa puhutaan oikeasta aikaskaalasta.

        Länsimaissa ihmisillä on sellainen käsitys, että on luonnollista, että maailmankaikkeus on muutaman tuhannen vuoden ikäinen, ja se, että se on miljardeja vuosia, on järjetöntä, eikä kukaan voi ymmärtää sitä.

        https://mallstuffs.com/Blogs/BlogImages/Hinduism-greatness-quotes-by-gamous-philosophers-and-scientists0.png


        Hindujen käsitys on hyvin selkeä. Tässä on suuri maailmankulttuuri, joka on aina puhunut miljardeista vuosista.

        Vuosituhansia ennen kuin eurooppalaiset olivat valmiita luopumaan raamatullisesta ajatuksesta, jonka mukaan maailma oli muutaman tuhannen vuoden ikäinen, mayat ajattelivat miljoonista ja hindut miljardeista vuosista.

        ..., jonka mukaan kosmoksessa itsessään tapahtuu valtava, jopa ääretön määrä kuolemia ja jälleensyntymisiä. Se on ainoa jonka aikaskaalat vastaavat nykyaikaisen tieteellisen kosmologian aikaskaaloja. Sen syklit ulottuvat tavallisesta päivästä ja yöstä Brahman päivään ja yöhön, joka on 8,64 miljardia vuotta pitkä.


        https://mallstuffs.com/Blogs/BlogImages/Hinduism-greatness-quotes-by-gamous-philosophers-and-scientists0.png

        Vuosituhansia ennen kuin eurooppalaiset olivat valmiita luopumaan raamatullisesta ajatuksesta, jonka mukaan maailma oli muutaman tuhannen vuoden ikäinen, mayat ajattelivat miljoonista ja hindut miljardeista vuosista.


      • Anonyymi00240
        Anonyymi00239 kirjoitti:

        Carl Edward Sagan (9. marraskuuta 1934 - 20. joulukuuta 1996) oli yhdysvaltalainen tähtitieteilijä, kirjailija, astrofyysikko ja kosmologi.

        Hän sanoi

        "Tietääkseni hindulaisuus on ainoa muinainen uskonnollinen perinne maapallolla, jossa puhutaan oikeasta aikaskaalasta.

        Länsimaissa ihmisillä on sellainen käsitys, että on luonnollista, että maailmankaikkeus on muutaman tuhannen vuoden ikäinen, ja se, että se on miljardeja vuosia, on järjetöntä, eikä kukaan voi ymmärtää sitä.

        https://mallstuffs.com/Blogs/BlogImages/Hinduism-greatness-quotes-by-gamous-philosophers-and-scientists0.png


        Hindujen käsitys on hyvin selkeä. Tässä on suuri maailmankulttuuri, joka on aina puhunut miljardeista vuosista.

        Vuosituhansia ennen kuin eurooppalaiset olivat valmiita luopumaan raamatullisesta ajatuksesta, jonka mukaan maailma oli muutaman tuhannen vuoden ikäinen, mayat ajattelivat miljoonista ja hindut miljardeista vuosista.

        ..., jonka mukaan kosmoksessa itsessään tapahtuu valtava, jopa ääretön määrä kuolemia ja jälleensyntymisiä. Se on ainoa jonka aikaskaalat vastaavat nykyaikaisen tieteellisen kosmologian aikaskaaloja. Sen syklit ulottuvat tavallisesta päivästä ja yöstä Brahman päivään ja yöhön, joka on 8,64 miljardia vuotta pitkä.


        https://mallstuffs.com/Blogs/BlogImages/Hinduism-greatness-quotes-by-gamous-philosophers-and-scientists0.png

        Vuosituhansia ennen kuin eurooppalaiset olivat valmiita luopumaan raamatullisesta ajatuksesta, jonka mukaan maailma oli muutaman tuhannen vuoden ikäinen, mayat ajattelivat miljoonista ja hindut miljardeista vuosista.

        Länsimaissa ihmisillä on sellainen käsitys, että on luonnollista, että maailmankaikkeus on muutaman tuhannen vuoden ikäinen, ja se, että se on miljardeja vuosia, on järjetöntä, eikä kukaan voi ymmärtää sitä.


      • Anonyymi00241
        Anonyymi00240 kirjoitti:

        Länsimaissa ihmisillä on sellainen käsitys, että on luonnollista, että maailmankaikkeus on muutaman tuhannen vuoden ikäinen, ja se, että se on miljardeja vuosia, on järjetöntä, eikä kukaan voi ymmärtää sitä.

        Hindujen käsitys on hyvin selkeä. Tässä on suuri maailmankulttuuri, joka on aina puhunut miljardeista vuosista.

        Vuosituhansia ennen kuin eurooppalaiset olivat valmiita luopumaan raamatullisesta ajatuksesta, jonka mukaan maailma oli muutaman tuhannen vuoden ikäinen, mayat ajattelivat miljoonista ja hindut miljardeista vuosista.

        ..., jonka mukaan kosmoksessa itsessään tapahtuu valtava, jopa ääretön määrä kuolemia ja jälleensyntymisiä. Se on ainoa jonka aikaskaalat vastaavat nykyaikaisen tieteellisen kosmologian aikaskaaloja. Sen syklit ulottuvat tavallisesta päivästä ja yöstä Brahman päivään ja yöhön, joka on 8,64 miljardia vuotta pitkä.


      • Anonyymi00242
        Anonyymi00241 kirjoitti:

        Hindujen käsitys on hyvin selkeä. Tässä on suuri maailmankulttuuri, joka on aina puhunut miljardeista vuosista.

        Vuosituhansia ennen kuin eurooppalaiset olivat valmiita luopumaan raamatullisesta ajatuksesta, jonka mukaan maailma oli muutaman tuhannen vuoden ikäinen, mayat ajattelivat miljoonista ja hindut miljardeista vuosista.

        ..., jonka mukaan kosmoksessa itsessään tapahtuu valtava, jopa ääretön määrä kuolemia ja jälleensyntymisiä. Se on ainoa jonka aikaskaalat vastaavat nykyaikaisen tieteellisen kosmologian aikaskaaloja. Sen syklit ulottuvat tavallisesta päivästä ja yöstä Brahman päivään ja yöhön, joka on 8,64 miljardia vuotta pitkä.

        https://www.youtube.com/watch?v=vAuSeutrDs0


      • Anonyymi00243
        Anonyymi00242 kirjoitti:

        https://www.youtube.com/watch?v=vAuSeutrDs0

        https://www.youtube.com/watch?v=vAuSeutrDs0

        The Strange Connection Between Quantum Physics and Vedanta

        Kvanttifysiikka on fysiikan haara, joka selvittää hiukkasten käyttäytymistä kaikkein pienimmillä mittakaavoilla. Se on mullistanut käsityksemme maailmankaikkeudesta. Se raottaa todellisuuden verhoa ja paljastaa kiehtovan ja intuitiomme vastaisen maailman, jota kvanttimekaniikan lait hallitsevat. Tässä maailmassa hiukkaset voivat olla samanaikaisesti useissa eri tiloissa, siirtyä näennäisesti valtavien etäisyyksien yli ja muodostaa salaperäisiä lomittuneita tiloja.

        Toisaalta Advaita Vedanta, muinaiseen intialaiseen viisauteen juurtuva filosofia, nähdään yhtenä syvällisimmistä ja kokonaisvaltaisimmista henkisen valaistumisen poluista. Se tutkii todellisuuden ja tietoisuuden luonnetta sekä käsitystä itsestä. Advaita Vedantan mukaan todellisuuden todellinen olemus on ei-dualistinen, ja se ylittää ajan, avaruuden ja yksilöllisten identiteettien rajat.

        Adhvaitha.com: Muinainen viisaus ja moderni tiede


      • Anonyymi00244
        Anonyymi00243 kirjoitti:

        https://www.youtube.com/watch?v=vAuSeutrDs0

        The Strange Connection Between Quantum Physics and Vedanta

        Kvanttifysiikka on fysiikan haara, joka selvittää hiukkasten käyttäytymistä kaikkein pienimmillä mittakaavoilla. Se on mullistanut käsityksemme maailmankaikkeudesta. Se raottaa todellisuuden verhoa ja paljastaa kiehtovan ja intuitiomme vastaisen maailman, jota kvanttimekaniikan lait hallitsevat. Tässä maailmassa hiukkaset voivat olla samanaikaisesti useissa eri tiloissa, siirtyä näennäisesti valtavien etäisyyksien yli ja muodostaa salaperäisiä lomittuneita tiloja.

        Toisaalta Advaita Vedanta, muinaiseen intialaiseen viisauteen juurtuva filosofia, nähdään yhtenä syvällisimmistä ja kokonaisvaltaisimmista henkisen valaistumisen poluista. Se tutkii todellisuuden ja tietoisuuden luonnetta sekä käsitystä itsestä. Advaita Vedantan mukaan todellisuuden todellinen olemus on ei-dualistinen, ja se ylittää ajan, avaruuden ja yksilöllisten identiteettien rajat.

        Adhvaitha.com: Muinainen viisaus ja moderni tiede

        https://www.youtube.com/watch?v=aEA5zi_ocVw

        Kvanttifysiikka todistaa vihdoin muinaisten Vedojen olevan oikeassa


      • Anonyymi00245
        Anonyymi00244 kirjoitti:

        https://www.youtube.com/watch?v=aEA5zi_ocVw

        Kvanttifysiikka todistaa vihdoin muinaisten Vedojen olevan oikeassa

        https://www.youtube.com/watch?v=aEA5zi_ocVw

        Kvanttifysiikka todistaa vihdoin muinaisten Vedojen olevan oikeassa
        Se, mitä koet, on yksinkertaisesti erittäin monimutkainen, värähtelevä näkymättömän energian sinfonia.

        Tässä ajatuksia mullistavassa videossa sukellamme syvälle todellisuuteen, jossa huippuluokan kvanttimekaniikka kohtaa muinaisen.

        Tutkimme perusteellisesti, kuinka moderni säieteoria – ajatus siitä, että maailmankaikkeus koostuu mikroskooppisista, värähtelevistä energiasäikeistä tai -silmukoista – olisi kuvattu ja symbolisoitu täydellisesti jo tuhansia vuosia sitten muinaisessa.


      • Anonyymi00246
        Anonyymi00245 kirjoitti:

        https://www.youtube.com/watch?v=aEA5zi_ocVw

        Kvanttifysiikka todistaa vihdoin muinaisten Vedojen olevan oikeassa
        Se, mitä koet, on yksinkertaisesti erittäin monimutkainen, värähtelevä näkymättömän energian sinfonia.

        Tässä ajatuksia mullistavassa videossa sukellamme syvälle todellisuuteen, jossa huippuluokan kvanttimekaniikka kohtaa muinaisen.

        Tutkimme perusteellisesti, kuinka moderni säieteoria – ajatus siitä, että maailmankaikkeus koostuu mikroskooppisista, värähtelevistä energiasäikeistä tai -silmukoista – olisi kuvattu ja symbolisoitu täydellisesti jo tuhansia vuosia sitten muinaisessa.

        https://www.youtube.com/watch?v=PwUywAq7u6I

        3,000 Years Before Quantum Physics, the Vedas Described What Reality REALLY Is!


      • Anonyymi00247

      • Anonyymi00248

      • Anonyymi00249
        Anonyymi00247 kirjoitti:

        https://www.youtube.com/watch?v=PwUywAq7u6I

        3,000 Years Before Quantum Physics, the Vedas Described What Reality REALLY Is!
        Om ja alkuperäinen värähtelytaajuus


        Om ja alkuperäinen värähtelytaajuus

        Ajan illuusio ja ikuinen nykyhetki

        Osallistuva maailmankaikkeus

        ”Aina kun pidän luennon kvanttifysiikasta, minusta tuntuu kuin puhuisin Vedantasta!” - Hans Peter Dürr.


      • Anonyymi00250

      • Anonyymi00251

      • Anonyymi00252
        Anonyymi00245 kirjoitti:

        https://www.youtube.com/watch?v=aEA5zi_ocVw

        Kvanttifysiikka todistaa vihdoin muinaisten Vedojen olevan oikeassa
        Se, mitä koet, on yksinkertaisesti erittäin monimutkainen, värähtelevä näkymättömän energian sinfonia.

        Tässä ajatuksia mullistavassa videossa sukellamme syvälle todellisuuteen, jossa huippuluokan kvanttimekaniikka kohtaa muinaisen.

        Tutkimme perusteellisesti, kuinka moderni säieteoria – ajatus siitä, että maailmankaikkeus koostuu mikroskooppisista, värähtelevistä energiasäikeistä tai -silmukoista – olisi kuvattu ja symbolisoitu täydellisesti jo tuhansia vuosia sitten muinaisessa.

        Kuten Vedat itsessään antavat ymmärtää, ne ovat Jumalan tai Hänen informaatiokenttänsä emanaatio. Koska Vedat ovat Jumalasta lähtöisin olevia ideoita, ne ovat alkuperäistä värähtelyä maailmankaikkeuden avaruudessa, ja siksi, kuten sanotaan, "ideat leijuvat ilmassa". Esoteerikot kutsuvat tätä universumin informaatiokerrokseksi. Jos ihminen on puhdassydäminen, hänestä voi tulla näiden ajatusten välittäjä. Tällaisia ihmisiä kutsutaan näkijöiksi, tietäjiksi tai guruiksi - opettajiksi. Tällaisten muinaisten aikojen tietäjien kautta nämä jumalalliset ilmoitukset ovat saapuneet meidän päiviimme. Aivan kuten valonsäteellä on taipumus laajentua, niin Vedat olivat ensin olemassa mantran siemenen OM tai AUM muodossa, ja sitten ne alkoivat laajentua ja kasvaa selityksiksi. Aivan kuten siemen sisältää jo kaiken tiedon jättiläismäisestä puusta tiiviissä muodossa, tämä mystinen tavu AUM sisältää kaiken tiedon. Siksi kaikki Vedan mantrat alkavat tällä tavulla. A-kirjain tarkoittaa Jumalaa kaiken alkulähteenä, U-kirjain tarkoittaa hänen erilaisia energioitaan, ja M-kirjain tarkoittaa maailman monimuotoisuutta, joka on syntynyt Jumalan j


      • Anonyymi00253
        Anonyymi00252 kirjoitti:

        Kuten Vedat itsessään antavat ymmärtää, ne ovat Jumalan tai Hänen informaatiokenttänsä emanaatio. Koska Vedat ovat Jumalasta lähtöisin olevia ideoita, ne ovat alkuperäistä värähtelyä maailmankaikkeuden avaruudessa, ja siksi, kuten sanotaan, "ideat leijuvat ilmassa". Esoteerikot kutsuvat tätä universumin informaatiokerrokseksi. Jos ihminen on puhdassydäminen, hänestä voi tulla näiden ajatusten välittäjä. Tällaisia ihmisiä kutsutaan näkijöiksi, tietäjiksi tai guruiksi - opettajiksi. Tällaisten muinaisten aikojen tietäjien kautta nämä jumalalliset ilmoitukset ovat saapuneet meidän päiviimme. Aivan kuten valonsäteellä on taipumus laajentua, niin Vedat olivat ensin olemassa mantran siemenen OM tai AUM muodossa, ja sitten ne alkoivat laajentua ja kasvaa selityksiksi. Aivan kuten siemen sisältää jo kaiken tiedon jättiläismäisestä puusta tiiviissä muodossa, tämä mystinen tavu AUM sisältää kaiken tiedon. Siksi kaikki Vedan mantrat alkavat tällä tavulla. A-kirjain tarkoittaa Jumalaa kaiken alkulähteenä, U-kirjain tarkoittaa hänen erilaisia energioitaan, ja M-kirjain tarkoittaa maailman monimuotoisuutta, joka on syntynyt Jumalan j

        Kuten Vedat itsessään antavat ymmärtää, ne ovat Jumalan tai Hänen informaatiokenttänsä emanaatio. Koska Vedat ovat Jumalasta lähtöisin olevia ideoita, ne ovat alkuperäistä värähtelyä maailmankaikkeuden avaruudessa, ja siksi, kuten sanotaan, "ideat leijuvat ilmassa". Esoteerikot kutsuvat tätä universumin informaatiokerrokseksi.


      • Anonyymi00254
        Anonyymi00253 kirjoitti:

        Kuten Vedat itsessään antavat ymmärtää, ne ovat Jumalan tai Hänen informaatiokenttänsä emanaatio. Koska Vedat ovat Jumalasta lähtöisin olevia ideoita, ne ovat alkuperäistä värähtelyä maailmankaikkeuden avaruudessa, ja siksi, kuten sanotaan, "ideat leijuvat ilmassa". Esoteerikot kutsuvat tätä universumin informaatiokerrokseksi.

        Jos ihminen on puhdassydäminen, hänestä voi tulla näiden ajatusten välittäjä. Tällaisia ihmisiä kutsutaan näkijöiksi, tietäjiksi tai guruiksi - opettajiksi. Tällaisten muinaisten aikojen tietäjien kautta nämä jumalalliset ilmoitukset ovat saapuneet meidän päiviimme.


      • Anonyymi00255
        Anonyymi00254 kirjoitti:

        Jos ihminen on puhdassydäminen, hänestä voi tulla näiden ajatusten välittäjä. Tällaisia ihmisiä kutsutaan näkijöiksi, tietäjiksi tai guruiksi - opettajiksi. Tällaisten muinaisten aikojen tietäjien kautta nämä jumalalliset ilmoitukset ovat saapuneet meidän päiviimme.

        Aivan kuten valonsäteellä on taipumus laajentua, niin Vedat olivat ensin olemassa mantran siemenen OM tai AUM muodossa, ja sitten ne alkoivat laajentua ja kasvaa selityksiksi. Aivan kuten siemen sisältää jo kaiken tiedon jättiläismäisestä puusta tiiviissä muodossa, tämä mystinen tavu AUM sisältää kaiken tiedon. Siksi kaikki Vedan mantrat alkavat tällä tavulla. A-kirjain tarkoittaa Jumalaa kaiken alkulähteenä, U-kirjain tarkoittaa hänen erilaisia energioitaan, ja M-kirjain tarkoittaa maailman monimuotoisuutta, joka on syntynyt Jumalan j


      • Anonyymi00256
        Anonyymi00255 kirjoitti:

        Aivan kuten valonsäteellä on taipumus laajentua, niin Vedat olivat ensin olemassa mantran siemenen OM tai AUM muodossa, ja sitten ne alkoivat laajentua ja kasvaa selityksiksi. Aivan kuten siemen sisältää jo kaiken tiedon jättiläismäisestä puusta tiiviissä muodossa, tämä mystinen tavu AUM sisältää kaiken tiedon. Siksi kaikki Vedan mantrat alkavat tällä tavulla. A-kirjain tarkoittaa Jumalaa kaiken alkulähteenä, U-kirjain tarkoittaa hänen erilaisia energioitaan, ja M-kirjain tarkoittaa maailman monimuotoisuutta, joka on syntynyt Jumalan j

        Aivan kuten siemen sisältää jo kaiken tiedon jättiläismäisestä puusta tiiviissä muodossa, tämä mystinen tavu AUM sisältää kaiken tiedon.


      • Anonyymi00257
        Anonyymi00249 kirjoitti:

        ”Aina kun pidän luennon kvanttifysiikasta, minusta tuntuu kuin puhuisin Vedantasta!” - Hans Peter Dürr.

        OM ja Aamen

        Omista tai Aumista tuli tiibetiläisten pyhä sana Hum, muslimien Amin ja egyptiläisten, kreikkalaisten, roomalaisten, juutalaisten ja kristittyjen Amen." Tavu on käännetty monille eri kielille, kulttuureille ja uskonnollisille perinteille, mutta äänen luova ja transformatiivinen voima on pysynyt samana. Raamatussa sana Amen...

        OM=AUM=Aamen

        Kristilliset käsitykset ovat peräisin muinaisista, juutalaisista, ja juutalaiset assyrialaisista, ja assyrialaiset intialaisista, ja kaikki menevät taaksepäin: mitä uudempi, sitä alempi, mitä vanhempi, sitä korkeampi.


      • Anonyymi00258
        Anonyymi00254 kirjoitti:

        Jos ihminen on puhdassydäminen, hänestä voi tulla näiden ajatusten välittäjä. Tällaisia ihmisiä kutsutaan näkijöiksi, tietäjiksi tai guruiksi - opettajiksi. Tällaisten muinaisten aikojen tietäjien kautta nämä jumalalliset ilmoitukset ovat saapuneet meidän päiviimme.

        https://www.youtube.com/watch?v=JetgW21DZx4&list=PLsxZZk7OAY9ApWxGVfjr-ZLqkotIZI1Ep&index=6
        Seminar on Bhagavad Gita(Chapter 7) - 4 types of people approach Krsna - Bhanu Swami


      • Anonyymi00259

      • Anonyymi00260
        Anonyymi00254 kirjoitti:

        Jos ihminen on puhdassydäminen, hänestä voi tulla näiden ajatusten välittäjä. Tällaisia ihmisiä kutsutaan näkijöiksi, tietäjiksi tai guruiksi - opettajiksi. Tällaisten muinaisten aikojen tietäjien kautta nämä jumalalliset ilmoitukset ovat saapuneet meidän päiviimme.

        Kristinuskonto on sekoittanut keskenään sellaiset asiat kuin sielun ja hienojakoisen kehon, vaikka ne ovat kokonaan eri asioita.

        Sielu ei voi kärsiä, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa.
        Hienojakoinen keho sen sijaan voi kärsiä ja nauttia sekä aineellisessa maailmassa että "paratiisissa ja helvetissä" ja maan päällä.

        Kristinuskonnon mukaan hienojakoinen keho on kuitenkin sielu, vaikka todellisuudessa nämä ovat kaksi eri asiaa.

        KRISTINUSKONTO ON SEKOITTANUT KESKENÄÄN SELLAISET ASIAT KUIN SIELUN JA HIENOJAKOISEN KEHON, VAIKKA NE OVAT KOKONAAN ERI ASIOITA.
        SIELU EI VOI KÄRSIÄ, KOSKA SE ON TURVASSA TOISESSA ULOTTUVUUDESSA.
        HIENOJAKOINEN KEHO SEN SIJAAN VOI KÄRSIÄ JA NAUTTIA SEKÄ AINEELLISESSA MAAILMASSA ETTÄ ”PARATIISISSA JA HELVETISSÄ” JA MAAN PÄÄLLÄ.
        KRISTINUSKONNON MUKAAN HIENOJAKOINEN KEHO ON KUITENKIN SIELU, VAIKKA TODELLISUUDESSA NÄMÄ OVAT KAKSI ERI ASIAA.

        Hienojakoinen keho, joka kristinuskonnon mukaan on sielu, voi kärsiä kovin paljon ”helvetissä” ja nauttia ”paratiisissa”. Mutta sielu ei kärsi missään, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa, eikä sitä uhkaa mikään. Kärsimys kuuluu sekä fyysiseen kehoon että hienojakoiseen kehoon, mutta ei ikuiseen elävään olentoon eli sieluun.

        ----------------------

        Psyyke ja sielu

        Olemme jo puhuneet paljon sielusta edellisessä aiheessa, mutta jatketaan.
        Siis yksityiskohtaisemmin siitä, mitä hienojakoinen keho on, koska on hyvin tärkeää ymmärtää erot, nähdä sielun ja hienojakoisen kehon väliset erot. Valitettavasti ihmiset sekoittavat usein nämä käsitteet. Esimerkiksi kun he sanovat, että "sieluun sattuu", he tarkoittavat sisäistä itseään. Mutta se ei ole sielu, se ei ole syvin rakenteemme. Psykologian, kuten näyttää, on tarkoitus tutkia sielua - psykologia kääntyy "sielun tuntemukseksi" - mutta sanan kirjaimellisessa merkityksessä se ei tutki sielua, vaan hienojakoista kehoa, psyykeä. Puhutaan siitä, mitä se (psyyke) edustaa. Myös aineellinen kulttuuri tutkii tätä ilmiötä. Ja on tietenkin perustavanlaatuinen ero sen henkisen käsityksen välillä, mitä hienojakoinen keho on, ja materialistisen käsityksen välillä. Materialistinen, tavanomainen, maallinen tiede katsoo, että psyykemme eli sisäinen hienojakoinen toimintamme on peräisin aivoista.

        Toisin sanoen uskotaan, että tämä toiminta on korkeampaa hermostollista toimintaa. Heillä on tästä omat selkeät vahvistuksensa. He sanovat esimerkiksi, että jos vaikuttaa joihinkin aivojen osiin, jotkut emootiot vahvistuvat, tai päinvastoin, joitakin emootioita voi tukahduttaa. Väitetään, että he löysivät joitakin aivojen osia... muistin varastointi jne. Eli näyttää olevan tietty yhteys sisäisen hienovaraisen henkisen toimintamme ja tiettyjen fyysisten prosessien välillä. Se on todellakin totta, mutta tämä yhteys ei ole suora. Jos esimerkiksi otat ja lähetät...iskun televisioon, niin jonkun hetken ajan ruudulla kulkee viivoja. Eli nämä säteet television kaukosäätimessä, ne poikkeavat tuosta fyysisestä iskusta.

        Mutta voit lyödä kovempaa, voit rikkoa television, eikä ohjelma pyöri lainkaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olemme tällä toiminnalla tuhonneet itse lähetyksen, koska niissä televisiovastaanottimissa, jotka toimivat kunnolla, se toimii normaalisti. Kyse on siis siitä, että televisio ei näytä meille ohjelmaa, vaan televisio on vain johdin. Itse ohjelma tai itse tieto muunnetaan toisesta lähteestä, joka on täysin kaukana. Samalla tavalla, vaikka näyttääkin siltä, että sisäinen henkinen toimintamme tulee aivoista. Itse asiassa se ei tule aivoista vaan aivojen kautta. Ja se tulee toisesta, hienovaraisemmasta taustalla olevasta rakenteesta, sielusta eli yksilöllisestä tietoisuudesta, josta puhuimme viime kerralla. Materialistit uskovat siis, että hienojakoinen keho eli psyyke syntyy aivoista. Niinpä luonnollisesti heidän yrityksensä vaikuttaa jotenkin psyykeen rajoittuvat myös tällaisiin aineellisiin keinoihin.

        Jos henkilöllä on mielenterveyshäiriöitä, he suosittelevat esimerkiksi kemiallisia valmisteita tai injektioita, jotka joko stimuloivat häntä, jos hän on hyvin estynyt, tai päinvastoin rauhoittavat häntä, jos hän on liian kiihtynyt. Eli meillä on sellaisia käsityksiä psyykestä, että se on aineellisen ruumiin sukupolvi. Ja siksi vaikutus siihen, psyykeen, tulee myös aineellisten asioiden kautta. Henkiset lähteet, samat Vedat, joihin me tukeudumme, sanovat jotain muuta: hienojakoinen keho ei ole aivojen tuote, vaan se on sielun varjo. Eli tämän henkisen hiukkasen varjo, kun sielu projisoi tietoisuutensa materiaan. Tämä sielun tietoisuus, joka on hiukan, sanotaanko, materian saastuttama tai täynnä joitakin aineellisia ideoita, haluja, havaintoja, on vain hienojakoinen keho.


      • Anonyymi00261
        Anonyymi00260 kirjoitti:

        Kristinuskonto on sekoittanut keskenään sellaiset asiat kuin sielun ja hienojakoisen kehon, vaikka ne ovat kokonaan eri asioita.

        Sielu ei voi kärsiä, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa.
        Hienojakoinen keho sen sijaan voi kärsiä ja nauttia sekä aineellisessa maailmassa että "paratiisissa ja helvetissä" ja maan päällä.

        Kristinuskonnon mukaan hienojakoinen keho on kuitenkin sielu, vaikka todellisuudessa nämä ovat kaksi eri asiaa.

        KRISTINUSKONTO ON SEKOITTANUT KESKENÄÄN SELLAISET ASIAT KUIN SIELUN JA HIENOJAKOISEN KEHON, VAIKKA NE OVAT KOKONAAN ERI ASIOITA.
        SIELU EI VOI KÄRSIÄ, KOSKA SE ON TURVASSA TOISESSA ULOTTUVUUDESSA.
        HIENOJAKOINEN KEHO SEN SIJAAN VOI KÄRSIÄ JA NAUTTIA SEKÄ AINEELLISESSA MAAILMASSA ETTÄ ”PARATIISISSA JA HELVETISSÄ” JA MAAN PÄÄLLÄ.
        KRISTINUSKONNON MUKAAN HIENOJAKOINEN KEHO ON KUITENKIN SIELU, VAIKKA TODELLISUUDESSA NÄMÄ OVAT KAKSI ERI ASIAA.

        Hienojakoinen keho, joka kristinuskonnon mukaan on sielu, voi kärsiä kovin paljon ”helvetissä” ja nauttia ”paratiisissa”. Mutta sielu ei kärsi missään, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa, eikä sitä uhkaa mikään. Kärsimys kuuluu sekä fyysiseen kehoon että hienojakoiseen kehoon, mutta ei ikuiseen elävään olentoon eli sieluun.

        ----------------------

        Psyyke ja sielu

        Olemme jo puhuneet paljon sielusta edellisessä aiheessa, mutta jatketaan.
        Siis yksityiskohtaisemmin siitä, mitä hienojakoinen keho on, koska on hyvin tärkeää ymmärtää erot, nähdä sielun ja hienojakoisen kehon väliset erot. Valitettavasti ihmiset sekoittavat usein nämä käsitteet. Esimerkiksi kun he sanovat, että "sieluun sattuu", he tarkoittavat sisäistä itseään. Mutta se ei ole sielu, se ei ole syvin rakenteemme. Psykologian, kuten näyttää, on tarkoitus tutkia sielua - psykologia kääntyy "sielun tuntemukseksi" - mutta sanan kirjaimellisessa merkityksessä se ei tutki sielua, vaan hienojakoista kehoa, psyykeä. Puhutaan siitä, mitä se (psyyke) edustaa. Myös aineellinen kulttuuri tutkii tätä ilmiötä. Ja on tietenkin perustavanlaatuinen ero sen henkisen käsityksen välillä, mitä hienojakoinen keho on, ja materialistisen käsityksen välillä. Materialistinen, tavanomainen, maallinen tiede katsoo, että psyykemme eli sisäinen hienojakoinen toimintamme on peräisin aivoista.

        Toisin sanoen uskotaan, että tämä toiminta on korkeampaa hermostollista toimintaa. Heillä on tästä omat selkeät vahvistuksensa. He sanovat esimerkiksi, että jos vaikuttaa joihinkin aivojen osiin, jotkut emootiot vahvistuvat, tai päinvastoin, joitakin emootioita voi tukahduttaa. Väitetään, että he löysivät joitakin aivojen osia... muistin varastointi jne. Eli näyttää olevan tietty yhteys sisäisen hienovaraisen henkisen toimintamme ja tiettyjen fyysisten prosessien välillä. Se on todellakin totta, mutta tämä yhteys ei ole suora. Jos esimerkiksi otat ja lähetät...iskun televisioon, niin jonkun hetken ajan ruudulla kulkee viivoja. Eli nämä säteet television kaukosäätimessä, ne poikkeavat tuosta fyysisestä iskusta.

        Mutta voit lyödä kovempaa, voit rikkoa television, eikä ohjelma pyöri lainkaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olemme tällä toiminnalla tuhonneet itse lähetyksen, koska niissä televisiovastaanottimissa, jotka toimivat kunnolla, se toimii normaalisti. Kyse on siis siitä, että televisio ei näytä meille ohjelmaa, vaan televisio on vain johdin. Itse ohjelma tai itse tieto muunnetaan toisesta lähteestä, joka on täysin kaukana. Samalla tavalla, vaikka näyttääkin siltä, että sisäinen henkinen toimintamme tulee aivoista. Itse asiassa se ei tule aivoista vaan aivojen kautta. Ja se tulee toisesta, hienovaraisemmasta taustalla olevasta rakenteesta, sielusta eli yksilöllisestä tietoisuudesta, josta puhuimme viime kerralla. Materialistit uskovat siis, että hienojakoinen keho eli psyyke syntyy aivoista. Niinpä luonnollisesti heidän yrityksensä vaikuttaa jotenkin psyykeen rajoittuvat myös tällaisiin aineellisiin keinoihin.

        Jos henkilöllä on mielenterveyshäiriöitä, he suosittelevat esimerkiksi kemiallisia valmisteita tai injektioita, jotka joko stimuloivat häntä, jos hän on hyvin estynyt, tai päinvastoin rauhoittavat häntä, jos hän on liian kiihtynyt. Eli meillä on sellaisia käsityksiä psyykestä, että se on aineellisen ruumiin sukupolvi. Ja siksi vaikutus siihen, psyykeen, tulee myös aineellisten asioiden kautta. Henkiset lähteet, samat Vedat, joihin me tukeudumme, sanovat jotain muuta: hienojakoinen keho ei ole aivojen tuote, vaan se on sielun varjo. Eli tämän henkisen hiukkasen varjo, kun sielu projisoi tietoisuutensa materiaan. Tämä sielun tietoisuus, joka on hiukan, sanotaanko, materian saastuttama tai täynnä joitakin aineellisia ideoita, haluja, havaintoja, on vain hienojakoinen keho.

        Tämä on niin sanotun vaihtoehtoisen psykologian perusta, joka on nykyään muotitermi. Vaihtoehto on se, että tämä hienojakoinen keho ei synny fyysisestä elimestä, ei aivoista, vaan sielusta, eli suoraan päinvastainen ajatus. Ja niinpä luonnollisesti vaikutus tähän meidän hienojakoiseen psyykeemme, hienojakoiseen kehoon, tulee toiselta puolelta. Ei joidenkin fyysisten osien, joidenkin kemiallisten elementtien kautta, vaan itse sieluun kohdistuvan vaikutuksen kautta: henkisen tiedon, henkisen harjoittelun kautta tietoisuudessa, rakenteen syvyydessä tapahtuu tiettyjä korjauksia. Ja sen seurauksena tapahtuu positiivisia muutoksia pinnallisella tasolla tämän psyyken alueella. ...yksityiskohtaisemmin siitä, millaisia kokeita hienojakoisella keholla tehdään nykyaikaisen tieteen alalla ja miten se voidaan selittää vedalaisen käsityksen näkökulmasta.


      • Anonyymi00262
        Anonyymi00261 kirjoitti:

        Tämä on niin sanotun vaihtoehtoisen psykologian perusta, joka on nykyään muotitermi. Vaihtoehto on se, että tämä hienojakoinen keho ei synny fyysisestä elimestä, ei aivoista, vaan sielusta, eli suoraan päinvastainen ajatus. Ja niinpä luonnollisesti vaikutus tähän meidän hienojakoiseen psyykeemme, hienojakoiseen kehoon, tulee toiselta puolelta. Ei joidenkin fyysisten osien, joidenkin kemiallisten elementtien kautta, vaan itse sieluun kohdistuvan vaikutuksen kautta: henkisen tiedon, henkisen harjoittelun kautta tietoisuudessa, rakenteen syvyydessä tapahtuu tiettyjä korjauksia. Ja sen seurauksena tapahtuu positiivisia muutoksia pinnallisella tasolla tämän psyyken alueella. ...yksityiskohtaisemmin siitä, millaisia kokeita hienojakoisella keholla tehdään nykyaikaisen tieteen alalla ja miten se voidaan selittää vedalaisen käsityksen näkökulmasta.

        Hienojakoinen keho ja fyysinen keho

        Esimerkiksi erikoiskameran, niin sanotun Kirlian elektronisen valokuvauksen avulla voidaan kuvata henkilön auraa tai tätä hienojakoista kehoa. Ja jos ihminen on tällaisessa hieman rentoutuneessa tilassa tai ehkä hän on syvästi rentoutunut, hänen hienojakoisessa kehossaan voi olla tällaisia aukkoja. Se ei ole täysin, ei tiivis. Ja silloin ihmistä kehotetaan keskittymään. Sanotaan, että hänen sormensa on kuvattu, ja aura keskeytyy pienellä katkoviivalla. Nyt hänelle ehdotetaan, että hän keskittyisi ja keskittyisi, katsoisi sormeaan, ja sen jälkeen jonkin ajan kuluttua valokuva otetaan uudelleen. Jo tämä pistemäinen aura, se kiristyy, eli siitä tulee tiheämpi, vahvempi, ilman näitä reikiä. Vielä suurempia vaikutuksia oli silloin, kun ihmiset eivät vain keskittäneet mieltään, vaan lisäsivät tähän meditaatioon henkisen elementin.


        Hienoainekehon tilan ja fyysisen kehon välinen yhteys on ilmeinen. Näemme, että jos ihminen on peloissaan tai jos hän saa hyvin kielteisiä uutisia, järkyttäviä uutisia, hän saa sydänkohtauksen, tai muuta sellaista. Eli miten tämä hienovaraisen kehon tila voi vaikuttaa negatiivisesti fyysiseen kehoon. Henkilö voi esimerkiksi kuulla jotain ja muuttua kalpeaksi jne. Eli fyysiset prosessit ovat riippuvaisia hienovaraisista prosesseista, jotka tapahtuvat psyykessämme. Vastaavasti jos päinvastoin koemme myönteisiä tunteita, jos hienojakoinen kehomme on täynnä jotakin myönteistä tietoa, niin se vaikuttaa luonnollisesti myönteisesti myös fyysiseen tilaan.


      • Anonyymi00263
        Anonyymi00262 kirjoitti:

        Hienojakoinen keho ja fyysinen keho

        Esimerkiksi erikoiskameran, niin sanotun Kirlian elektronisen valokuvauksen avulla voidaan kuvata henkilön auraa tai tätä hienojakoista kehoa. Ja jos ihminen on tällaisessa hieman rentoutuneessa tilassa tai ehkä hän on syvästi rentoutunut, hänen hienojakoisessa kehossaan voi olla tällaisia aukkoja. Se ei ole täysin, ei tiivis. Ja silloin ihmistä kehotetaan keskittymään. Sanotaan, että hänen sormensa on kuvattu, ja aura keskeytyy pienellä katkoviivalla. Nyt hänelle ehdotetaan, että hän keskittyisi ja keskittyisi, katsoisi sormeaan, ja sen jälkeen jonkin ajan kuluttua valokuva otetaan uudelleen. Jo tämä pistemäinen aura, se kiristyy, eli siitä tulee tiheämpi, vahvempi, ilman näitä reikiä. Vielä suurempia vaikutuksia oli silloin, kun ihmiset eivät vain keskittäneet mieltään, vaan lisäsivät tähän meditaatioon henkisen elementin.


        Hienoainekehon tilan ja fyysisen kehon välinen yhteys on ilmeinen. Näemme, että jos ihminen on peloissaan tai jos hän saa hyvin kielteisiä uutisia, järkyttäviä uutisia, hän saa sydänkohtauksen, tai muuta sellaista. Eli miten tämä hienovaraisen kehon tila voi vaikuttaa negatiivisesti fyysiseen kehoon. Henkilö voi esimerkiksi kuulla jotain ja muuttua kalpeaksi jne. Eli fyysiset prosessit ovat riippuvaisia hienovaraisista prosesseista, jotka tapahtuvat psyykessämme. Vastaavasti jos päinvastoin koemme myönteisiä tunteita, jos hienojakoinen kehomme on täynnä jotakin myönteistä tietoa, niin se vaikuttaa luonnollisesti myönteisesti myös fyysiseen tilaan.

        Vedat sanovat, että hienojakoisessa kehossamme on jonkinlaisia uria tai kanavia, joita kutsutaan samskaroiksi. Niitä kutsutaan myös termillä karma-vasana. Toisin sanoen ne ovat kanavia kuin jokien uomat... kuten vesi virtaa jokiuomaa pitkin tiettyyn suuntaan, samalla tavalla ajatustemme energia, halujemme energia virtaa näitä hienovaraisia samskaroja tai karma-vasanoja pitkin. Tätä kutsutaan stereotyyppiseksi ajatteluksi tai psyykemme erityispiirteeksi. Näitä asioita on melko vaikea muuttaa. Koska nämä karma-vasanat, nämä lovet hienovaraisessa kehossa, ovat syntyneet menneen toimintamme seurauksena. Aivan kuten jos tielle muodostuu ura tai uurre. Jos pyörä joutuu tuohon uraan, siitä on hyvin vaikea päästä pois. Samalla tavalla, kun ihminen tekee samoja tekoja monta kertaa, siitä tulee tapa. Ja tämä tapa ilmaista, ajatella, toivoa, liikkua tietyllä tavalla tarkoittaa, että hienokehoon syntyy rata, ura, jota pitkin ajatustemme ja toiveidemme energia liikkuu. Tällaisia stereotypioita.


      • Anonyymi00264
        Anonyymi00263 kirjoitti:

        Vedat sanovat, että hienojakoisessa kehossamme on jonkinlaisia uria tai kanavia, joita kutsutaan samskaroiksi. Niitä kutsutaan myös termillä karma-vasana. Toisin sanoen ne ovat kanavia kuin jokien uomat... kuten vesi virtaa jokiuomaa pitkin tiettyyn suuntaan, samalla tavalla ajatustemme energia, halujemme energia virtaa näitä hienovaraisia samskaroja tai karma-vasanoja pitkin. Tätä kutsutaan stereotyyppiseksi ajatteluksi tai psyykemme erityispiirteeksi. Näitä asioita on melko vaikea muuttaa. Koska nämä karma-vasanat, nämä lovet hienovaraisessa kehossa, ovat syntyneet menneen toimintamme seurauksena. Aivan kuten jos tielle muodostuu ura tai uurre. Jos pyörä joutuu tuohon uraan, siitä on hyvin vaikea päästä pois. Samalla tavalla, kun ihminen tekee samoja tekoja monta kertaa, siitä tulee tapa. Ja tämä tapa ilmaista, ajatella, toivoa, liikkua tietyllä tavalla tarkoittaa, että hienokehoon syntyy rata, ura, jota pitkin ajatustemme ja toiveidemme energia liikkuu. Tällaisia stereotypioita.

        Kaiken tämän muuttaminen on hyvin vaikeaa, mutta se on mahdollista, se tapahtuu sisältäpäin prosessin kautta, kun ihminen henkisen harjoituksen kautta, henkisen prosessin kautta on vuorovaikutuksessa korkeamman, henkisen energian kanssa, vuorovaikutuksessa Jumalan kanssa. Ja nyt tämä henkinen energia tulee tänne, ja hienojakoinen keho alkaa muuttua positiivisesti. Nyt voimme kyntää sitä hieman eri tavalla. Nyt tulee muita ajatuksia, muita haluja, kaikki on hieman erilaista. On olemassa sellainen prosessi kuin henkinen vihkimys, vihkimys nimeltä diksha. Se on niin tärkeä lovi hienojakoisessa kehossa, kun oppilas on valmis, opettaja vihkii hänet, antaa hänelle initiaation. Tämä on eräänlainen henkinen impulssi, jonka seurauksena elävä olento alkaa tuntea enemmän taipumusta henkiseen elämään, henkiseen sfääriin, ja päinvastoin aineelliset kiintymykset, aineelliset halut heikkenevät.


      • Anonyymi00265
        Anonyymi00264 kirjoitti:

        Kaiken tämän muuttaminen on hyvin vaikeaa, mutta se on mahdollista, se tapahtuu sisältäpäin prosessin kautta, kun ihminen henkisen harjoituksen kautta, henkisen prosessin kautta on vuorovaikutuksessa korkeamman, henkisen energian kanssa, vuorovaikutuksessa Jumalan kanssa. Ja nyt tämä henkinen energia tulee tänne, ja hienojakoinen keho alkaa muuttua positiivisesti. Nyt voimme kyntää sitä hieman eri tavalla. Nyt tulee muita ajatuksia, muita haluja, kaikki on hieman erilaista. On olemassa sellainen prosessi kuin henkinen vihkimys, vihkimys nimeltä diksha. Se on niin tärkeä lovi hienojakoisessa kehossa, kun oppilas on valmis, opettaja vihkii hänet, antaa hänelle initiaation. Tämä on eräänlainen henkinen impulssi, jonka seurauksena elävä olento alkaa tuntea enemmän taipumusta henkiseen elämään, henkiseen sfääriin, ja päinvastoin aineelliset kiintymykset, aineelliset halut heikkenevät.

        Mitä tarkoittaa samskara?

        Sillä sanalla on kaksi eri merkitystä:
        Samskara
        1) puhdistusriitti Veda-yhteiskunnassa;
        2) tämän elämän tai aiempien inkarnaatioiden aikana hankitut tavat ja käsitykset.
        Samskarat ovat hienovaraisia "painaumia" (vaikutelmia), jotka jäävät mielen aineeseen (sanskritiksi "chitta"). Näin tapahtuu aina, kun suoritamme toiminnan tietoisesti. Nämä vaikutelmat eivät ole muistoja. Muistot muodostuvat vaikutelmista, aivan kuten valokuva kehittyy negatiivista. Meillä on taipumus säilyttää muistot, jotka ovat muodostuneet viimeaikaisista (suhteellisen tuoreista) vaikutelmista. Meille on kuitenkin annettu lukemattomia vaikutelmia (samskaroja), jotka ovat muodostuneet monien elämien aikana. Useimmat näistä vaikutelmista eivät enää kanna niihin liittyviä muistoja. Toisin sanoen, meihin vaikuttavat vaikutelmat (samskarat) monista elämistä, mutta emme yleensä tiedä, miten tai miksi ne vaikuttavat meihin, koska meillä ei ole muistoja teoista, jotka aiheuttivat nämä vaikutelmat.

        On välttämätöntä voittaa kaikki samskarat, jotka pitävät mielemme ennakkoluulojen ja epäluottamuksen vallassa.

        Samskaran vaikutusta kutsutaan nimellä "vasana". Vasanat ovat vaikutelmien (samskarojen) muodostamia taipumuksia tai kallistumia. Ne ovat haluja ja tunteita. Toisin kuin samskarat, vasanat (taipumukset) on helppo tunnistaa. Taipumukset (vasanat) synnyttävät mentaalisia malleja (vritti). Ajattelumme motivoituu näistä taipumuksista. Toisin sanoen ajattelemme vahvistaaksemme tunteitamme (haluja jne.). Nämä mielenmallit muokkaavat taipumuksiamme ja asenteitamme.

        Lopuksi mentaaliset mallit (vritti) johtavat toimintaan. Toisin sanoen, me toimimme (karma), koska mielemme kehottaa meitä (vritti) toimimaan, koska näin saamme aikaisempien tekojen mieleen jättämistä vaikutelmista (samskara) syntyneet toiveemme (vasana) toteutumaan.

        Karman kiertokululla ei ole alkua. Ei ole olemassa "ensimmäistä tekoa", jonka kautta karman pyörä alkoi pyöriä, tai tämä "ensimmäinen teko" viittaa tilaan, joka on aika-avaruusjatkumon ulkopuolella.
        Jos samskarat ovat äärettömiä, miten voimme hallita niitä? Itse asiassa emme voi kontrolloida menneitä samskarojamme, sillä ne ovat syntyneet automaattisesti menneiden tekojemme seurauksena. Pikemminkin meidän pitäisi kysyä, miten voimme estää samskaroita hallitsemasta meitä. Kunkin idän koulukunnan kannattajat pitävät omia menetelmiään tehokkaimpina, ja jotkut puhuvat "polkujen synteesistä".

        Kaikki elävät olennot syntyvät dualismissa, illuusiossa, pyrkien miellyttäviin asioihin ja välttäen epämiellyttäviä asioita. Abhinivesha tarkoittaa pakkoa, näitä jatkuvia halun stereotypioita. Vriti on siis abhinivesha, ajatusten ja halujen pakkomielteiset stereotypiat, jotka oikeuttavat minut. Jos minulla on esimerkiksi huonoja tapoja, huonoja taipumuksia, mieleni ajatuksen pitäisi taistella niitä vastaan. Mutta jos olen ehdollistunut sielu, niin sen sijaan, että taistelisin niitä vastaan, oikeutan ne.


      • Anonyymi00266
        Anonyymi00265 kirjoitti:

        Mitä tarkoittaa samskara?

        Sillä sanalla on kaksi eri merkitystä:
        Samskara
        1) puhdistusriitti Veda-yhteiskunnassa;
        2) tämän elämän tai aiempien inkarnaatioiden aikana hankitut tavat ja käsitykset.
        Samskarat ovat hienovaraisia "painaumia" (vaikutelmia), jotka jäävät mielen aineeseen (sanskritiksi "chitta"). Näin tapahtuu aina, kun suoritamme toiminnan tietoisesti. Nämä vaikutelmat eivät ole muistoja. Muistot muodostuvat vaikutelmista, aivan kuten valokuva kehittyy negatiivista. Meillä on taipumus säilyttää muistot, jotka ovat muodostuneet viimeaikaisista (suhteellisen tuoreista) vaikutelmista. Meille on kuitenkin annettu lukemattomia vaikutelmia (samskaroja), jotka ovat muodostuneet monien elämien aikana. Useimmat näistä vaikutelmista eivät enää kanna niihin liittyviä muistoja. Toisin sanoen, meihin vaikuttavat vaikutelmat (samskarat) monista elämistä, mutta emme yleensä tiedä, miten tai miksi ne vaikuttavat meihin, koska meillä ei ole muistoja teoista, jotka aiheuttivat nämä vaikutelmat.

        On välttämätöntä voittaa kaikki samskarat, jotka pitävät mielemme ennakkoluulojen ja epäluottamuksen vallassa.

        Samskaran vaikutusta kutsutaan nimellä "vasana". Vasanat ovat vaikutelmien (samskarojen) muodostamia taipumuksia tai kallistumia. Ne ovat haluja ja tunteita. Toisin kuin samskarat, vasanat (taipumukset) on helppo tunnistaa. Taipumukset (vasanat) synnyttävät mentaalisia malleja (vritti). Ajattelumme motivoituu näistä taipumuksista. Toisin sanoen ajattelemme vahvistaaksemme tunteitamme (haluja jne.). Nämä mielenmallit muokkaavat taipumuksiamme ja asenteitamme.

        Lopuksi mentaaliset mallit (vritti) johtavat toimintaan. Toisin sanoen, me toimimme (karma), koska mielemme kehottaa meitä (vritti) toimimaan, koska näin saamme aikaisempien tekojen mieleen jättämistä vaikutelmista (samskara) syntyneet toiveemme (vasana) toteutumaan.

        Karman kiertokululla ei ole alkua. Ei ole olemassa "ensimmäistä tekoa", jonka kautta karman pyörä alkoi pyöriä, tai tämä "ensimmäinen teko" viittaa tilaan, joka on aika-avaruusjatkumon ulkopuolella.
        Jos samskarat ovat äärettömiä, miten voimme hallita niitä? Itse asiassa emme voi kontrolloida menneitä samskarojamme, sillä ne ovat syntyneet automaattisesti menneiden tekojemme seurauksena. Pikemminkin meidän pitäisi kysyä, miten voimme estää samskaroita hallitsemasta meitä. Kunkin idän koulukunnan kannattajat pitävät omia menetelmiään tehokkaimpina, ja jotkut puhuvat "polkujen synteesistä".

        Kaikki elävät olennot syntyvät dualismissa, illuusiossa, pyrkien miellyttäviin asioihin ja välttäen epämiellyttäviä asioita. Abhinivesha tarkoittaa pakkoa, näitä jatkuvia halun stereotypioita. Vriti on siis abhinivesha, ajatusten ja halujen pakkomielteiset stereotypiat, jotka oikeuttavat minut. Jos minulla on esimerkiksi huonoja tapoja, huonoja taipumuksia, mieleni ajatuksen pitäisi taistella niitä vastaan. Mutta jos olen ehdollistunut sielu, niin sen sijaan, että taistelisin niitä vastaan, oikeutan ne.

        Kristinuskonto on sekoittanut keskenään sellaiset asiat kuin sielun ja hienojakoisen kehon, vaikka ne ovat kokonaan eri asioita.

        Sielu ei voi kärsiä, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa.
        Hienojakoinen keho sen sijaan voi kärsiä ja nauttia sekä aineellisessa maailmassa että "paratiisissa ja helvetissä" ja maan päällä.

        Kristinuskonnon mukaan hienojakoinen keho on kuitenkin sielu, vaikka todellisuudessa nämä ovat kaksi eri asiaa.


      • Anonyymi00267
        Anonyymi00266 kirjoitti:

        Kristinuskonto on sekoittanut keskenään sellaiset asiat kuin sielun ja hienojakoisen kehon, vaikka ne ovat kokonaan eri asioita.

        Sielu ei voi kärsiä, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa.
        Hienojakoinen keho sen sijaan voi kärsiä ja nauttia sekä aineellisessa maailmassa että "paratiisissa ja helvetissä" ja maan päällä.

        Kristinuskonnon mukaan hienojakoinen keho on kuitenkin sielu, vaikka todellisuudessa nämä ovat kaksi eri asiaa.

        KRISTINUSKONTO ON SEKOITTANUT KESKENÄÄN SELLAISET ASIAT KUIN SIELUN JA HIENOJAKOISEN KEHON, VAIKKA NE OVAT KOKONAAN ERI ASIOITA.
        SIELU EI VOI KÄRSIÄ, KOSKA SE ON TURVASSA TOISESSA ULOTTUVUUDESSA.
        HIENOJAKOINEN KEHO SEN SIJAAN VOI KÄRSIÄ JA NAUTTIA SEKÄ AINEELLISESSA MAAILMASSA ETTÄ ”PARATIISISSA JA HELVETISSÄ” JA MAAN PÄÄLLÄ.
        KRISTINUSKONNON MUKAAN HIENOJAKOINEN KEHO ON KUITENKIN SIELU, VAIKKA TODELLISUUDESSA NÄMÄ OVAT KAKSI ERI ASIAA.


      • Anonyymi00268
        Anonyymi00267 kirjoitti:

        KRISTINUSKONTO ON SEKOITTANUT KESKENÄÄN SELLAISET ASIAT KUIN SIELUN JA HIENOJAKOISEN KEHON, VAIKKA NE OVAT KOKONAAN ERI ASIOITA.
        SIELU EI VOI KÄRSIÄ, KOSKA SE ON TURVASSA TOISESSA ULOTTUVUUDESSA.
        HIENOJAKOINEN KEHO SEN SIJAAN VOI KÄRSIÄ JA NAUTTIA SEKÄ AINEELLISESSA MAAILMASSA ETTÄ ”PARATIISISSA JA HELVETISSÄ” JA MAAN PÄÄLLÄ.
        KRISTINUSKONNON MUKAAN HIENOJAKOINEN KEHO ON KUITENKIN SIELU, VAIKKA TODELLISUUDESSA NÄMÄ OVAT KAKSI ERI ASIAA.

        Hienojakoinen keho, joka kristinuskonnon mukaan on sielu, voi kärsiä kovin paljon ”helvetissä” ja nauttia ”paratiisissa”. Mutta sielu ei kärsi missään, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa, eikä sitä uhkaa mikään. Kärsimys kuuluu sekä fyysiseen kehoon että hienojakoiseen kehoon, mutta ei ikuiseen elävään olentoon eli sieluun.


      • Anonyymi00269
        Anonyymi00259 kirjoitti:

        https://www.youtube.com/watch?v=e36WE7REf6Y

        Seminaari "Kuka on Bhagavan?" – Bhanu Swami

        https://www.youtube.com/watch?v=e36WE7REf6Y

        Seminaari "Kuka on Bhagavan?" – Bhanu Swami

        Transkriptio, muutama katkelma eri paikosta, erittäin paljon käännösvireitä suomen kielllä.
        ---------------
        Meillä on siis vedalaisessa kirjallisuudessa nämä erilaiset käsitykset, jotka Śrīmad-Bhāgavatam tiivistää muotoon Brahman, Paramātmā ja Bhagavān. Tämä on ehkä varsin ainutlaatuista Bhāgavata-perinteelle ja kenties Gauḍīya-filosofialle, koska hyväksymme kaikki he yhden Jumalan aspekteina. Paramātmā ja Bhagavān eivät kuitenkaan ole aivan samanarvoisia. Huipulla meillä on Bhagavān.
        Yksi tapa ymmärtää sana Bhagavān on analysoida sana sen osiin. Samalla tavalla kuin analysoimme sanan dīkṣā osiin divya-jñāna ja tapasya, voimme analysoida sanan Bhagavān. Bhaga ja vān voidaan analysoida tällä tavalla. Bhara tarkoittaa ylläpitäjää, ravitsijaa, ylläpitäjää tai vakiinnuttajaa – sitä, joka ylläpitää bhaktoja. Hän ylläpitää bhaktoja. Bhaga tarkoittaa kirjaimellisesti saavuttamisen aikaansaamista, saavuttamisen tekemistä tai kulkemaan saattamista – sitä, joka luo bhaktoihinsa ominaisuuksia tai tuo heissä esiin ominaisuuksia ja henkisiä ominaisuuksia. Hän antaa bhaktoille premān, tai hän antaa bhaktoille mahdollisuuden saavuttaa henkimaailman. Hän saa bhaktan menemään henkimaailmaan.
        Ja vān tarkoittaa elää tai asua. Kaikki bhaktat asuvat Jumalassa, mikä tarkoittaa, että Jumala ajattelee aina bhaktojaan. Ja hän asuu kaikissa bhaktoissa. Se tarkoittaa, että kaikki bhaktat ajattelevat aina häntä. Tämä on yksi sanan Bhagavān merkitys, ja se on varsin sopiva, koska kuten tiedämme, Bhāgavatam kuvaa Jumalaa suhteessa bhaktoihin. Näemme siis, että kaikki nämä sanat viittaavat Jumalan vuorovaikutukseen bhaktojensa kanssa: hän ajattelee heitä, antaa heille asioita ja tukee heitä kaikin tavoin.
        Toinen merkitys on tietenkin bhaga. Tätä me yleensä lainaamme Bhāgavatamista. Hänellä on kuusi rikkautta eli kuusi erityistä ominaisuutta: aiśvarya, vīrya, yaśas, śrī, jñāna ja vairāgya. Hänellä on kuusi ominaisuutta. Aiśvarya tarkoittaa luonnollisesti sitä, että hän hallitsee kaikkea ilman, että hänen tarvitsee käyttää voimiaan. Hän on kaiken perimmäinen, itsenäinen hallitsija. Tämä on tietenkin enemmän hänen herruuttaan kuvaava ominaisuus. Vīrya tarkoittaa käsittämättömiä voimia, joiden avulla hän ilmentää koko maailmankaikkeuden ja läpäisee sen sekä jīvan ja laajentaa rajattomia avatāroja. Erityisen śaktin avulla hän voi ilmentää niin monia erilaisia muotoja ja kaikenlaisia maailmankaikkeuksia.


      • Anonyymi00270
        Anonyymi00269 kirjoitti:

        https://www.youtube.com/watch?v=e36WE7REf6Y

        Seminaari "Kuka on Bhagavan?" – Bhanu Swami

        Transkriptio, muutama katkelma eri paikosta, erittäin paljon käännösvireitä suomen kielllä.
        ---------------
        Meillä on siis vedalaisessa kirjallisuudessa nämä erilaiset käsitykset, jotka Śrīmad-Bhāgavatam tiivistää muotoon Brahman, Paramātmā ja Bhagavān. Tämä on ehkä varsin ainutlaatuista Bhāgavata-perinteelle ja kenties Gauḍīya-filosofialle, koska hyväksymme kaikki he yhden Jumalan aspekteina. Paramātmā ja Bhagavān eivät kuitenkaan ole aivan samanarvoisia. Huipulla meillä on Bhagavān.
        Yksi tapa ymmärtää sana Bhagavān on analysoida sana sen osiin. Samalla tavalla kuin analysoimme sanan dīkṣā osiin divya-jñāna ja tapasya, voimme analysoida sanan Bhagavān. Bhaga ja vān voidaan analysoida tällä tavalla. Bhara tarkoittaa ylläpitäjää, ravitsijaa, ylläpitäjää tai vakiinnuttajaa – sitä, joka ylläpitää bhaktoja. Hän ylläpitää bhaktoja. Bhaga tarkoittaa kirjaimellisesti saavuttamisen aikaansaamista, saavuttamisen tekemistä tai kulkemaan saattamista – sitä, joka luo bhaktoihinsa ominaisuuksia tai tuo heissä esiin ominaisuuksia ja henkisiä ominaisuuksia. Hän antaa bhaktoille premān, tai hän antaa bhaktoille mahdollisuuden saavuttaa henkimaailman. Hän saa bhaktan menemään henkimaailmaan.
        Ja vān tarkoittaa elää tai asua. Kaikki bhaktat asuvat Jumalassa, mikä tarkoittaa, että Jumala ajattelee aina bhaktojaan. Ja hän asuu kaikissa bhaktoissa. Se tarkoittaa, että kaikki bhaktat ajattelevat aina häntä. Tämä on yksi sanan Bhagavān merkitys, ja se on varsin sopiva, koska kuten tiedämme, Bhāgavatam kuvaa Jumalaa suhteessa bhaktoihin. Näemme siis, että kaikki nämä sanat viittaavat Jumalan vuorovaikutukseen bhaktojensa kanssa: hän ajattelee heitä, antaa heille asioita ja tukee heitä kaikin tavoin.
        Toinen merkitys on tietenkin bhaga. Tätä me yleensä lainaamme Bhāgavatamista. Hänellä on kuusi rikkautta eli kuusi erityistä ominaisuutta: aiśvarya, vīrya, yaśas, śrī, jñāna ja vairāgya. Hänellä on kuusi ominaisuutta. Aiśvarya tarkoittaa luonnollisesti sitä, että hän hallitsee kaikkea ilman, että hänen tarvitsee käyttää voimiaan. Hän on kaiken perimmäinen, itsenäinen hallitsija. Tämä on tietenkin enemmän hänen herruuttaan kuvaava ominaisuus. Vīrya tarkoittaa käsittämättömiä voimia, joiden avulla hän ilmentää koko maailmankaikkeuden ja läpäisee sen sekä jīvan ja laajentaa rajattomia avatāroja. Erityisen śaktin avulla hän voi ilmentää niin monia erilaisia muotoja ja kaikenlaisia maailmankaikkeuksia.

        Yaśas tarkoittaa mainetta. Hänellä on kaikki ihmeelliset ominaisuudet, joita ihmiset ylistävät – hyviä ominaisuuksia kehossa, aisteissa, mielessä ja sanoissa. Kaikissa suhteissa Jumala on ylistyksen arvoinen. Śrī tarkoittaa kaikkea hyvää onnea, kaikkea kauneutta ja kaikkea nuorekkuutta – kaikkia ihmeellisiä nuorekkuuden ja kauneuden ominaisuuksia.

        Jñāna tarkoittaa kaikkitietävyyttä. Hän tietää kaiken. Ja vairāgya tarkoittaa täydellistä riippumattomuutta. Hän voi luoda maailmankaikkeuksia, hän voi astua maailmankaikkeuksiin, hän hallitsee hienovaraisesti kaikkea, mutta aineellinen maailma ei vaikuta häneen.


        Tämä on siis myös luettelo hänen ominaisuuksistaan. Tietenkin voimme sanoa, että monet näistä ominaisuuksista liittyvät aineelliseen maailmaan, kuten vairāgya tai jñāna, tai ne liittyvät enemmän tai vähemmän maailman luomiseen ja aineellisen maailman ylläpitämiseen. Ja ehkä voidaan sanoa, että śrī viittaa tähän Jumalan suloiseen aspektiin, hänen persoonalliseen aspektiinsa, hänen kauneuteensa ja niin edelleen. Tämä on siis toinen Bhagavānille annettu määritelmä. Joka tapauksessa hän on Jumalan persoonallinen muoto, joka on suhteessa bhaktoihinsa. Paramātmā on persoona...


      • Anonyymi00271
        Anonyymi00270 kirjoitti:

        Yaśas tarkoittaa mainetta. Hänellä on kaikki ihmeelliset ominaisuudet, joita ihmiset ylistävät – hyviä ominaisuuksia kehossa, aisteissa, mielessä ja sanoissa. Kaikissa suhteissa Jumala on ylistyksen arvoinen. Śrī tarkoittaa kaikkea hyvää onnea, kaikkea kauneutta ja kaikkea nuorekkuutta – kaikkia ihmeellisiä nuorekkuuden ja kauneuden ominaisuuksia.

        Jñāna tarkoittaa kaikkitietävyyttä. Hän tietää kaiken. Ja vairāgya tarkoittaa täydellistä riippumattomuutta. Hän voi luoda maailmankaikkeuksia, hän voi astua maailmankaikkeuksiin, hän hallitsee hienovaraisesti kaikkea, mutta aineellinen maailma ei vaikuta häneen.


        Tämä on siis myös luettelo hänen ominaisuuksistaan. Tietenkin voimme sanoa, että monet näistä ominaisuuksista liittyvät aineelliseen maailmaan, kuten vairāgya tai jñāna, tai ne liittyvät enemmän tai vähemmän maailman luomiseen ja aineellisen maailman ylläpitämiseen. Ja ehkä voidaan sanoa, että śrī viittaa tähän Jumalan suloiseen aspektiin, hänen persoonalliseen aspektiinsa, hänen kauneuteensa ja niin edelleen. Tämä on siis toinen Bhagavānille annettu määritelmä. Joka tapauksessa hän on Jumalan persoonallinen muoto, joka on suhteessa bhaktoihinsa. Paramātmā on persoona...

        Tämä on siis toinen Bhagavānille annettu määritelmä, hänen kauneutensa ja niin edelleen. Joka tapauksessa hän on Jumalan persoonallinen muoto, joka on suhteessa bhaktoihinsa. Paramātmā on Jumalan persoonallinen muoto, joka toimii ilmentääkseen aineellisen maailman. Siinä on siis ero, vaikka molemmat ovat itse asiassa henkisiä muotoja ja voivat olla sama muoto. Ero on siis tehtävässä.
        Bhagavānin muodoista ylimmäinen muoto on Svayaṃ-rūpa eli Svayaṃ Bhagavān, ja se on Kṛṣṇan muoto. Tämä on Gauḍīya-tulkinnan pääasiallinen kanta Bhagavāniin ja kirjoituksiin: Jumalalla on erilaisia muotoja, ja ylin muoto on Kṛṣṇa. Svayaṃ Bhagavān. Tämä mainitaan ensimmäisessä skandhassa, muistaakseni kolmannessa luvussa, ja meidän ācāryamme sanovat, että tämä on koko Bhāgavata-teoksen teema: Kṛṣṇas tu Bhagavān Svayam. Kaikista Jumalan muodoista Kṛṣṇa on ylin muoto.


      • Anonyymi00272
        Anonyymi00271 kirjoitti:

        Tämä on siis toinen Bhagavānille annettu määritelmä, hänen kauneutensa ja niin edelleen. Joka tapauksessa hän on Jumalan persoonallinen muoto, joka on suhteessa bhaktoihinsa. Paramātmā on Jumalan persoonallinen muoto, joka toimii ilmentääkseen aineellisen maailman. Siinä on siis ero, vaikka molemmat ovat itse asiassa henkisiä muotoja ja voivat olla sama muoto. Ero on siis tehtävässä.
        Bhagavānin muodoista ylimmäinen muoto on Svayaṃ-rūpa eli Svayaṃ Bhagavān, ja se on Kṛṣṇan muoto. Tämä on Gauḍīya-tulkinnan pääasiallinen kanta Bhagavāniin ja kirjoituksiin: Jumalalla on erilaisia muotoja, ja ylin muoto on Kṛṣṇa. Svayaṃ Bhagavān. Tämä mainitaan ensimmäisessä skandhassa, muistaakseni kolmannessa luvussa, ja meidän ācāryamme sanovat, että tämä on koko Bhāgavata-teoksen teema: Kṛṣṇas tu Bhagavān Svayam. Kaikista Jumalan muodoista Kṛṣṇa on ylin muoto.

        Jumalalla on erilaisia muotoja, ja ylin muoto on Kṛṣṇa. Svayaṃ Bhagavān. Tämä mainitaan ensimmäisessä skandhassa, muistaakseni kolmannessa luvussa, ja meidän ācāryamme sanovat, että tämä on koko Bhāgavata-teoksen teema: Kṛṣṇas tu Bhagavān Svayam. Kaikista Jumalan muodoista Kṛṣṇa on ylin muoto.


      • Anonyymi00273
        Anonyymi00272 kirjoitti:

        Jumalalla on erilaisia muotoja, ja ylin muoto on Kṛṣṇa. Svayaṃ Bhagavān. Tämä mainitaan ensimmäisessä skandhassa, muistaakseni kolmannessa luvussa, ja meidän ācāryamme sanovat, että tämä on koko Bhāgavata-teoksen teema: Kṛṣṇas tu Bhagavān Svayam. Kaikista Jumalan muodoista Kṛṣṇa on ylin muoto.

        https://www.youtube.com/watch?v=e36WE7REf6Y

        Seminaari "Kuka on Bhagavan?" – Bhanu Swami

        Transkriptio, muutama katkelma eri paikosta, erittäin paljon käännösvireitä suomen kielllä.
        -------------
        Me siis asetamme hänet huipulle. Jokainen Jumalan muoto on itsenäinen; he ovat tietenkin kaikki yksi Jumala, mutta tämän tietyn muodon voidaan sanoa olevan kaikkien muiden muotojen lähde tai sisältävän kaikki muut muodot.


        Emme oikeastaan voi sanoa, että hän on lähde, koska kaikki muodot ovat ikuisia. Voimme myös sanoa, että hän on jīvojen lähde, mutta vastaavasti ei ole olemassa minkään Jumalan muodon lähdettä, ja he kaikki ovat ikuisia. Siitä huolimatta asetamme Kṛṣṇan erityiseen asemaan.
        Häntä kutsutaan siis Svayaṃ-rūpa-muodoksi tai Svayaṃ Bhagavāniksi.


      • Anonyymi00274
        Anonyymi00273 kirjoitti:

        https://www.youtube.com/watch?v=e36WE7REf6Y

        Seminaari "Kuka on Bhagavan?" – Bhanu Swami

        Transkriptio, muutama katkelma eri paikosta, erittäin paljon käännösvireitä suomen kielllä.
        -------------
        Me siis asetamme hänet huipulle. Jokainen Jumalan muoto on itsenäinen; he ovat tietenkin kaikki yksi Jumala, mutta tämän tietyn muodon voidaan sanoa olevan kaikkien muiden muotojen lähde tai sisältävän kaikki muut muodot.


        Emme oikeastaan voi sanoa, että hän on lähde, koska kaikki muodot ovat ikuisia. Voimme myös sanoa, että hän on jīvojen lähde, mutta vastaavasti ei ole olemassa minkään Jumalan muodon lähdettä, ja he kaikki ovat ikuisia. Siitä huolimatta asetamme Kṛṣṇan erityiseen asemaan.
        Häntä kutsutaan siis Svayaṃ-rūpa-muodoksi tai Svayaṃ Bhagavāniksi.

        Hän voi laajentaa tuon muodon moniksi identtisiksi muodoiksi. Näitä kutsutaan prakāśoiksi. Dvārakassa Kṛṣṇa laajensi itsensä, ja hän oli 16 108 palatsissa. Kun Nārada Muni meni sinne, hän hämmästyi nähdessään, että Kṛṣṇa oli jokaisessa palatsissa. Nārada Muni meni palatsista toiseen hyvin nopeasti, koska hän pystyi kulkemaan mielen nopeudella, ja siellä hän näki Kṛṣṇan. Sitten hän meni toiseen palatsiin todella nopeasti, ja Kṛṣṇa oli sielläkin. Oli aivan hämmästyttävää, että Kṛṣṇa oli kaikissa palatseissa. Hän katsoi hyvin tarkasti ja sanoi: ”Se on todella Kṛṣṇa, ei jokin toissijainen muoto, vaan todella Kṛṣṇa.” Hän oli laajentanut muotonsa kaikkiin näihin muihin muotoihin, jotka olivat täsmälleen Kṛṣṇa. Nheitä kutsutaan prakāśoiksi, muodon laajentumiksi.



        Kṛṣṇa voi tehdä tämän myös bhaktojensa edessä. Kun Kṛṣṇa oli ...
        ...
        ...
        hän laajensi itsensä kolmeksi miljardiksi muodoksi. ...
        ...

        He kaikki olivat Kṛṣṇa....


      • Anonyymi00275
        Anonyymi00274 kirjoitti:

        Hän voi laajentaa tuon muodon moniksi identtisiksi muodoiksi. Näitä kutsutaan prakāśoiksi. Dvārakassa Kṛṣṇa laajensi itsensä, ja hän oli 16 108 palatsissa. Kun Nārada Muni meni sinne, hän hämmästyi nähdessään, että Kṛṣṇa oli jokaisessa palatsissa. Nārada Muni meni palatsista toiseen hyvin nopeasti, koska hän pystyi kulkemaan mielen nopeudella, ja siellä hän näki Kṛṣṇan. Sitten hän meni toiseen palatsiin todella nopeasti, ja Kṛṣṇa oli sielläkin. Oli aivan hämmästyttävää, että Kṛṣṇa oli kaikissa palatseissa. Hän katsoi hyvin tarkasti ja sanoi: ”Se on todella Kṛṣṇa, ei jokin toissijainen muoto, vaan todella Kṛṣṇa.” Hän oli laajentanut muotonsa kaikkiin näihin muihin muotoihin, jotka olivat täsmälleen Kṛṣṇa. Nheitä kutsutaan prakāśoiksi, muodon laajentumiksi.



        Kṛṣṇa voi tehdä tämän myös bhaktojensa edessä. Kun Kṛṣṇa oli ...
        ...
        ...
        hän laajensi itsensä kolmeksi miljardiksi muodoksi. ...
        ...

        He kaikki olivat Kṛṣṇa....

        https://www.youtube.com/watch?v=e36WE7REf6Y

        Seminaari "Kuka on Bhagavan?" – Bhanu Swami

        Transkriptio, muutama katkelma eri paikosta, erittäin paljon käännösvireitä suomen kielllä.
        -------------

        Sitten meillä on niin kutsutut tad-ekātma-rūpa-muodot, jotka ovat tietyssä mielessä samoja, koska he ovat kaikki Bhagavān. He eivät kuitenkaan ole devatā-jumaluuksia, vaan Bhagavān, mutta hieman erilaisia. Heitä voidaan kutsua osittain erilaisiksi muodoiksi, joissa on hieman vähemmän ominaisuuksia ja erilainen muoto, kuten Viṣṇun muodot. Esimerkiksi Viṣṇun muoto sisältää kuusikymmentä ominaisuutta, kun taas Kṛṣṇalla on kuusikymmentäneljä ominaisuutta. Tällaisia eroja on.


        Sitten meillä voi olla muotoja, joissa on vielä hieman vähemmän ominaisuuksia. Esimerkiksi meillä on Viṣṇun muoto Vaikuṇṭhassa. Sitten meillä on Viṣṇu, joka näyttää täsmälleen samalta kuin Vaikuṇṭhan muoto, mutta hän ilmentää hieman vähemmän ominaisuuksia. Tai sitten meillä on Kārṇodakaśāyī Viṣṇun laajentuma, joka tulee Mahāviṣṇun jälkeen ja ilmentää hieman vähemmän ominaisuuksia kuin Mahāviṣṇu. Sitten saamme jälleen Viṣṇun muotoja.


        He eivät kuitenkaan ole lainkaan Korkein Jumala. He ovat aivan erilaisia: he ovat jīvoja. Mutta he luokitellaan Jumalan kaltaisiksi ja asetetaan samaan kategoriaan avatārojen ja muiden kanssa, koska Jumala on antanut heille erityisiä voimia.


        He ovat siis tavallisten jīvojen yläpuolella. Hewitä kutsumme śaktyāveśa-avatāroiksi. He ovat ikuisia muotoja, jotka ovat henkimaailmassa ja ilmenevät myös aineellisessa maailmassa. Meillä on esimerkiksi [tällainen avatāra], ja hänen muotonsa on ikuinen. Löydämme hänet henkimaailmasta, ja hän tulee myös aineelliseen maailmaan. Heidän asemansa liittyy erityisiin tehtäviin.
        Meillä on siis avatārat, jotka eivät itse asiassa ole Bhagavān, vaan jīvoja. Sitten meillä on tad-ekātma-rūpa-muodot, jotka voivat olla erilaisia tai sisältää enemmän tai vähemmän ominaisuuksia. Sitten meillä on nämä muut muodot, ja lopulta ylimpänä on Svayaṃ-rūpa, Kṛṣṇa.



        Kun nämä muodot ilmestyvät aineelliseen maailmaan, heitä kutsutaan avatāroiksi. Avatāra tarkoittaa laskeutumista. Ne ovat henkimaailmassa ja voivat sitten laskeutua aineelliseen maailmaan. Mitä tahansa Jumalan muotoa, joka ilmestyy aineelliseen maailmaan, kutsumme avatāraksi.

        Siksi meillä on nämä Viṣṇun muodot, joita kutsutaan puruṣa-avatāroiksi tai Viṣṇun muodoiksi, koska ne ovat muotoja, jotka ilmenevät aineellisessa maailmassa.


        Tai kutsumme niitä śaktyāveśa-avatāroiksi. Ne Jumalan muodot, jotka ilmenevät aineellisessa maailmassa, kutsutaan avatāroiksi. Caitanya-caritāmṛtasta löydämme nämä laajat avatāratyyppien luokitukset: puruṣa-avatārat, guṇa-avatārat, līlā-avatārat, manvantara-avatārat ja yuga-avatārat. Heillä on hieman erilaiset tehtävät. Jotkin heistämenevät hieman päällekkäin, kuten guṇa-avatārat, līlā-avatārat ja manvantara-avatārat menevät hieman päällekkäin. Myös puruṣa-avatārat ja guṇa-avatārat menevät hieman päällekkäin.
        Puruṣa-avatārat ovat helppoja ymmärtää....muodoista mainitaan paljon. Meillä on Mahāviṣṇu eli Saṅkarṣaṇa. Hän on se, joka luo katseen Prakṛtiin. Sitten Mahat ilmentyy, ja Mahat muuttuu ahaṃkāraksi, ja sitten saamme kaikki elementit ja lopulta maailmankaikkeudet. Tämä on siis yksi osa järjestystä.
        Näitä puruṣa-avatāroja kutsutaan myös Paramātmā-muodoiksi. Paramātmāsta Jīva Gosvāmī kuvailee näitä muotoja. Paramātmā ei ole ainoastaan sydämessä oleva muoto, vaan myös Mahāviṣṇu on Paramātmā-muoto. Tämä liittyy aineelliseen maailmaan.
        Mahāviṣṇu liittyy ehdottomasti aineelliseen maailmaan katsomalla Prakṛtiin. Hän on puruṣa. Kun kaikki maailmankaikkeudet on muodostettu, huomaamme, että tämä Mahāviṣṇun muoto ilmestyy jälleen kaikkien maailmankaikkeuksien sisällä Garbhodakaśāyī Viṣṇuna.


      • Anonyymi00276
        Anonyymi00275 kirjoitti:

        https://www.youtube.com/watch?v=e36WE7REf6Y

        Seminaari "Kuka on Bhagavan?" – Bhanu Swami

        Transkriptio, muutama katkelma eri paikosta, erittäin paljon käännösvireitä suomen kielllä.
        -------------

        Sitten meillä on niin kutsutut tad-ekātma-rūpa-muodot, jotka ovat tietyssä mielessä samoja, koska he ovat kaikki Bhagavān. He eivät kuitenkaan ole devatā-jumaluuksia, vaan Bhagavān, mutta hieman erilaisia. Heitä voidaan kutsua osittain erilaisiksi muodoiksi, joissa on hieman vähemmän ominaisuuksia ja erilainen muoto, kuten Viṣṇun muodot. Esimerkiksi Viṣṇun muoto sisältää kuusikymmentä ominaisuutta, kun taas Kṛṣṇalla on kuusikymmentäneljä ominaisuutta. Tällaisia eroja on.


        Sitten meillä voi olla muotoja, joissa on vielä hieman vähemmän ominaisuuksia. Esimerkiksi meillä on Viṣṇun muoto Vaikuṇṭhassa. Sitten meillä on Viṣṇu, joka näyttää täsmälleen samalta kuin Vaikuṇṭhan muoto, mutta hän ilmentää hieman vähemmän ominaisuuksia. Tai sitten meillä on Kārṇodakaśāyī Viṣṇun laajentuma, joka tulee Mahāviṣṇun jälkeen ja ilmentää hieman vähemmän ominaisuuksia kuin Mahāviṣṇu. Sitten saamme jälleen Viṣṇun muotoja.


        He eivät kuitenkaan ole lainkaan Korkein Jumala. He ovat aivan erilaisia: he ovat jīvoja. Mutta he luokitellaan Jumalan kaltaisiksi ja asetetaan samaan kategoriaan avatārojen ja muiden kanssa, koska Jumala on antanut heille erityisiä voimia.


        He ovat siis tavallisten jīvojen yläpuolella. Hewitä kutsumme śaktyāveśa-avatāroiksi. He ovat ikuisia muotoja, jotka ovat henkimaailmassa ja ilmenevät myös aineellisessa maailmassa. Meillä on esimerkiksi [tällainen avatāra], ja hänen muotonsa on ikuinen. Löydämme hänet henkimaailmasta, ja hän tulee myös aineelliseen maailmaan. Heidän asemansa liittyy erityisiin tehtäviin.
        Meillä on siis avatārat, jotka eivät itse asiassa ole Bhagavān, vaan jīvoja. Sitten meillä on tad-ekātma-rūpa-muodot, jotka voivat olla erilaisia tai sisältää enemmän tai vähemmän ominaisuuksia. Sitten meillä on nämä muut muodot, ja lopulta ylimpänä on Svayaṃ-rūpa, Kṛṣṇa.



        Kun nämä muodot ilmestyvät aineelliseen maailmaan, heitä kutsutaan avatāroiksi. Avatāra tarkoittaa laskeutumista. Ne ovat henkimaailmassa ja voivat sitten laskeutua aineelliseen maailmaan. Mitä tahansa Jumalan muotoa, joka ilmestyy aineelliseen maailmaan, kutsumme avatāraksi.

        Siksi meillä on nämä Viṣṇun muodot, joita kutsutaan puruṣa-avatāroiksi tai Viṣṇun muodoiksi, koska ne ovat muotoja, jotka ilmenevät aineellisessa maailmassa.


        Tai kutsumme niitä śaktyāveśa-avatāroiksi. Ne Jumalan muodot, jotka ilmenevät aineellisessa maailmassa, kutsutaan avatāroiksi. Caitanya-caritāmṛtasta löydämme nämä laajat avatāratyyppien luokitukset: puruṣa-avatārat, guṇa-avatārat, līlā-avatārat, manvantara-avatārat ja yuga-avatārat. Heillä on hieman erilaiset tehtävät. Jotkin heistämenevät hieman päällekkäin, kuten guṇa-avatārat, līlā-avatārat ja manvantara-avatārat menevät hieman päällekkäin. Myös puruṣa-avatārat ja guṇa-avatārat menevät hieman päällekkäin.
        Puruṣa-avatārat ovat helppoja ymmärtää....muodoista mainitaan paljon. Meillä on Mahāviṣṇu eli Saṅkarṣaṇa. Hän on se, joka luo katseen Prakṛtiin. Sitten Mahat ilmentyy, ja Mahat muuttuu ahaṃkāraksi, ja sitten saamme kaikki elementit ja lopulta maailmankaikkeudet. Tämä on siis yksi osa järjestystä.
        Näitä puruṣa-avatāroja kutsutaan myös Paramātmā-muodoiksi. Paramātmāsta Jīva Gosvāmī kuvailee näitä muotoja. Paramātmā ei ole ainoastaan sydämessä oleva muoto, vaan myös Mahāviṣṇu on Paramātmā-muoto. Tämä liittyy aineelliseen maailmaan.
        Mahāviṣṇu liittyy ehdottomasti aineelliseen maailmaan katsomalla Prakṛtiin. Hän on puruṣa. Kun kaikki maailmankaikkeudet on muodostettu, huomaamme, että tämä Mahāviṣṇun muoto ilmestyy jälleen kaikkien maailmankaikkeuksien sisällä Garbhodakaśāyī Viṣṇuna.

        https://www.youtube.com/watch?v=e36WE7REf6Y

        Seminaari "Kuka on Bhagavan?" – Bhanu Swami

        Transkriptio, muutama katkelma eri paikosta, erittäin paljon käännösvireitä suomen kielllä.
        -------------

        …
        …
        …
        …
        Tämä on niin sanottu Paramātmā sydämessä. Nämä ovat siis kolme Puruṣa-avatāraa. Tällä tavalla Korkein Jumala läpäisee kaiken. Prakṛtin sisällä hän hallitsee Prakṛtiä Mahāviṣṇuna, hän läpäisee maailmankaikkeuden Garbhodakaśāyī Viṣṇuna ja hän läpäisee jokaisen jīvan Kṣīrodakaśāyī Viṣṇuna. Tällä tavalla hän on kaikkialla, kaikkialla Prakṛtin sisällä ja Prakṛtin ulkopuolella. Nämä muodot liittyvät aineelliseen maailmaan, ja avatāroja kutsutaan myös Paramātmā-muodoiksi.
        Guṇa-avatārat: kun Mahāviṣṇu luo katseensa Prakṛtiin, Prakṛti alkaa ilmentää guṇia. Sattva-guṇan muodossa on Mahā-tattva, rajas-guṇassa sūtra ja sitten ahaṃkāra tamas-guṇassa. Guṇat alkavat ilmentää ominaisuuksiaan aineellisessa maailmassa ilmentämällä erilaisia elementtejä, ja sitten elementit yhdistyvät esineiksi, planeetoiksi, kehoiksi ja niin edelleen. Näillä guṇilla on avatārat, jotka vastaavat niistä. Viṣṇu vastaa sattva-guṇasta, ja hän on aina Korkein Jumala eikä koskaan saastu aineellisista guṇista.
        Brahmā, joka syntyy Garbhodakaśāyī Viṣṇun navasta nousevasta lootuksesta, on yleensä jīva. Joskus Korkein Jumala voi kuitenkin ottaa Brahmān aseman. Śiva on yleensä Jumala, mutta joskus myös jīva voi ottaa Śivan roolin. Vaikka hän vastaa tamas-guṇasta ja Brahmā rajas-guṇasta, Intiassa ihmiset joskus tietysti rinnastavat heidät tasa-arvoisiksi: Brahmā, Viṣṇu ja Śiva ovat samanarvoisia. Meillä on myös tällaisia muotoja, joissa kaikki kolme ovat yhdessä ja niin edelleen. Mutta todellisuudessa he eivät ole samanarvoisia. Viṣṇu on Korkein Jumala, Brahmā on jīva ja Śiva on joskus jīva ja joskus Jumala. Mutta jopa silloin, kun hän on Jumala, hänellä on vähemmän ominaisuuksia, joten emme luokittele häntä samalla tavalla kuin Viṣṇua.


      • Anonyymi00277
        Anonyymi00276 kirjoitti:

        https://www.youtube.com/watch?v=e36WE7REf6Y

        Seminaari "Kuka on Bhagavan?" – Bhanu Swami

        Transkriptio, muutama katkelma eri paikosta, erittäin paljon käännösvireitä suomen kielllä.
        -------------

        …
        …
        …
        …
        Tämä on niin sanottu Paramātmā sydämessä. Nämä ovat siis kolme Puruṣa-avatāraa. Tällä tavalla Korkein Jumala läpäisee kaiken. Prakṛtin sisällä hän hallitsee Prakṛtiä Mahāviṣṇuna, hän läpäisee maailmankaikkeuden Garbhodakaśāyī Viṣṇuna ja hän läpäisee jokaisen jīvan Kṣīrodakaśāyī Viṣṇuna. Tällä tavalla hän on kaikkialla, kaikkialla Prakṛtin sisällä ja Prakṛtin ulkopuolella. Nämä muodot liittyvät aineelliseen maailmaan, ja avatāroja kutsutaan myös Paramātmā-muodoiksi.
        Guṇa-avatārat: kun Mahāviṣṇu luo katseensa Prakṛtiin, Prakṛti alkaa ilmentää guṇia. Sattva-guṇan muodossa on Mahā-tattva, rajas-guṇassa sūtra ja sitten ahaṃkāra tamas-guṇassa. Guṇat alkavat ilmentää ominaisuuksiaan aineellisessa maailmassa ilmentämällä erilaisia elementtejä, ja sitten elementit yhdistyvät esineiksi, planeetoiksi, kehoiksi ja niin edelleen. Näillä guṇilla on avatārat, jotka vastaavat niistä. Viṣṇu vastaa sattva-guṇasta, ja hän on aina Korkein Jumala eikä koskaan saastu aineellisista guṇista.
        Brahmā, joka syntyy Garbhodakaśāyī Viṣṇun navasta nousevasta lootuksesta, on yleensä jīva. Joskus Korkein Jumala voi kuitenkin ottaa Brahmān aseman. Śiva on yleensä Jumala, mutta joskus myös jīva voi ottaa Śivan roolin. Vaikka hän vastaa tamas-guṇasta ja Brahmā rajas-guṇasta, Intiassa ihmiset joskus tietysti rinnastavat heidät tasa-arvoisiksi: Brahmā, Viṣṇu ja Śiva ovat samanarvoisia. Meillä on myös tällaisia muotoja, joissa kaikki kolme ovat yhdessä ja niin edelleen. Mutta todellisuudessa he eivät ole samanarvoisia. Viṣṇu on Korkein Jumala, Brahmā on jīva ja Śiva on joskus jīva ja joskus Jumala. Mutta jopa silloin, kun hän on Jumala, hänellä on vähemmän ominaisuuksia, joten emme luokittele häntä samalla tavalla kuin Viṣṇua.

        https://www.youtube.com/watch?v=e36WE7REf6Y

        Seminaari "Kuka on Bhagavan?" – Bhanu Swami

        Transkriptio, muutama katkelma eri paikosta, erittäin paljon käännösvireitä suomen kielllä.
        -------------

        Brahmān kohdalla on pieni mutkikkuus. Brahmālla on myös kaksi muotoa. Yleensä ajattelemme nelipäistä Brahmāa, joka luo aineellisen maailman. Se on tavallinen Brahmān muoto, rajo-guṇan Brahmā. Mutta Brahmālla on myös hienovarainen muoto, Hiraṇyagarbha, kultainen muoto, jota edes devatā-jumaluudet eivät voi nähdä. Hänellä on Mahat-tattvasta muodostuva hienovarainen keho, joten häntä on hyvin, hyvin vaikea nähdä. Hän ei luo mitään, vaan yksinkertaisesti istuu aineellisessa maailmassa ja nauttii hyvin miellyttävästi. Se on Brahmān toinen muoto.
        Sitten meillä on Śiva. Koska hänet luokitellaan eri tavalla kuin jīvat, hän ei ole meidän kaltaisemme pieni tietoisuuden hiukkanen. Hän on itse asiassa Korkeimman Jumalan kaltainen. Hän ei voi joutua karman koskettamaksi, hänellä on ikuinen henkinen keho ja niin edelleen. Brahma-saṃhitāssa meillä on kuvaus, jonka mukaan Viṣṇu on kuin maito ja Śiva kuin jogurtti. He ovat hyvin samanlaisia, mutta niissä on myös pieni ero. Heidän ominaisuus on erilainen, mutta ne ovat myös yhteydessä toisiinsa. Tämä on siis niin sanottu Śivan Viṣṇu-muoto. Siksi emme voi luokitella häntä jīvaksi, mutta samalla emme aseta häntä samaan asemaan kuin Viṣṇua, koska hän ilmentää vähemmän ominaisuuksia.
        Bhakti-rasāmṛta-sindhussa Śivalle annetaan viisikymmentäviisi ominaisuutta ja Viṣṇulle kuusikymmentä ominaisuutta. Hänellä on siis viisi ominaisuutta vähemmän. Hän ei voi luoda maailmankaikkeuksia eikä ilmentää avatāroja. Hänellä on siis vähemmän voimia. Tämä on Śiva. Hän on itse asiassa guṇa-avatāra, ja hän syntyy Garbhodakaśāyī Viṣṇusta. Hän ei ole koskaan jīva eikä koskaan saastu millään tavalla aineellisessa maailmassa. Nämä ovat siis guṇa-avatārat.



        Sitten meillä on manvantara-avatārat. Näistä syntyy joskus hämmennystä: onko Manu itse avatāra vai onko olemassa jokin toinen henkilö, joka on avatāra? Manvantara on ajanjakso, jonka aikana yksi Manu ja hänen jälkeläisensä hallitsevat maailmankaikkeutta. Brahmān yhden päivän aikana meillä on neljätoista manvantara-ajanjaksoa, joissa on neljätoista Manua ja heidän jälkeläisensä.


        Olemme nyt seitsemännessä manvantara-ajanjaksossa, Vaivasvata-manvantaran aikana. Sitä ennen olivat Svāyambhuva, Svārociṣa, Uttama, Tāmasa, Raivata ja Cākṣuṣa-manvantarat.


        Manut ja heidän jälkeläisensä hallitsevat kukin 71 yuga-kierrosta. Se on manvantara-ajanjakso. Normaalisti nämä Manut eivät ole Jumala, vaan jīvoja, joilla on erityisiä voimia.

        Heitä kutsutaan vibhūteiksi, mutta heidän kehonsa eivät ole henkisiä. Jokaisessa manvantara-ajanjaksossa näiden Manujen kanssa on kuitenkin Jumalan avatāra, joka hallitsee tuon 71 yuga-kierroksen ajan.


        Näinä eri manvantara-ajanjaksoina ilmestyy myös ikuisia līlā-avatāroja. Līlā-avatārat ovat erityisiä. He eivät ilmesty sattumanvaraisesti Brahmān päivän aikana, vaan ne ilmestyvät tiettyinä aikoina. Jotkut ilmestyvät Svāyambhuva-manvantaran aikana, jotkut Svārociṣa-manvantaran aikana ja jotkut meidän nykyisen Vaivasvata-manvantaramme aikana. Esimerkiksi monet līlā-avatārojen luettelossa mainitut ilmestyvät Svāyambhuva-manvantaran aikana.
        Līlā-avatārojen joukossa jotkut ovat śaktyāveśa-avatāroja eli jīvoja ja jotkut ovat täysin Jumala. Kumārat ovat tällaisia erityisiä muotoja. He ovat jīvoja, ja he ilmestyivät Brahmān elämän ensimmäisenä päivänä. He jatkavat koko Brahmān elämän ajan, ja heillä on toinen tehtävä, jñānan opettaminen.
        Nārada Muni syntyi myös Brahmān ensimmäisenä päivänä, ja hänkin jatkaa koko Brahmān elämän ajan. Hän on myös jīva, mutta hänelle on annettu erityinen bhakti-śakti. Hän on siksi hyvin erityinen henkilö bhaktinsa vuoksi.


      • Anonyymi00278
        Anonyymi00277 kirjoitti:

        https://www.youtube.com/watch?v=e36WE7REf6Y

        Seminaari "Kuka on Bhagavan?" – Bhanu Swami

        Transkriptio, muutama katkelma eri paikosta, erittäin paljon käännösvireitä suomen kielllä.
        -------------

        Brahmān kohdalla on pieni mutkikkuus. Brahmālla on myös kaksi muotoa. Yleensä ajattelemme nelipäistä Brahmāa, joka luo aineellisen maailman. Se on tavallinen Brahmān muoto, rajo-guṇan Brahmā. Mutta Brahmālla on myös hienovarainen muoto, Hiraṇyagarbha, kultainen muoto, jota edes devatā-jumaluudet eivät voi nähdä. Hänellä on Mahat-tattvasta muodostuva hienovarainen keho, joten häntä on hyvin, hyvin vaikea nähdä. Hän ei luo mitään, vaan yksinkertaisesti istuu aineellisessa maailmassa ja nauttii hyvin miellyttävästi. Se on Brahmān toinen muoto.
        Sitten meillä on Śiva. Koska hänet luokitellaan eri tavalla kuin jīvat, hän ei ole meidän kaltaisemme pieni tietoisuuden hiukkanen. Hän on itse asiassa Korkeimman Jumalan kaltainen. Hän ei voi joutua karman koskettamaksi, hänellä on ikuinen henkinen keho ja niin edelleen. Brahma-saṃhitāssa meillä on kuvaus, jonka mukaan Viṣṇu on kuin maito ja Śiva kuin jogurtti. He ovat hyvin samanlaisia, mutta niissä on myös pieni ero. Heidän ominaisuus on erilainen, mutta ne ovat myös yhteydessä toisiinsa. Tämä on siis niin sanottu Śivan Viṣṇu-muoto. Siksi emme voi luokitella häntä jīvaksi, mutta samalla emme aseta häntä samaan asemaan kuin Viṣṇua, koska hän ilmentää vähemmän ominaisuuksia.
        Bhakti-rasāmṛta-sindhussa Śivalle annetaan viisikymmentäviisi ominaisuutta ja Viṣṇulle kuusikymmentä ominaisuutta. Hänellä on siis viisi ominaisuutta vähemmän. Hän ei voi luoda maailmankaikkeuksia eikä ilmentää avatāroja. Hänellä on siis vähemmän voimia. Tämä on Śiva. Hän on itse asiassa guṇa-avatāra, ja hän syntyy Garbhodakaśāyī Viṣṇusta. Hän ei ole koskaan jīva eikä koskaan saastu millään tavalla aineellisessa maailmassa. Nämä ovat siis guṇa-avatārat.



        Sitten meillä on manvantara-avatārat. Näistä syntyy joskus hämmennystä: onko Manu itse avatāra vai onko olemassa jokin toinen henkilö, joka on avatāra? Manvantara on ajanjakso, jonka aikana yksi Manu ja hänen jälkeläisensä hallitsevat maailmankaikkeutta. Brahmān yhden päivän aikana meillä on neljätoista manvantara-ajanjaksoa, joissa on neljätoista Manua ja heidän jälkeläisensä.


        Olemme nyt seitsemännessä manvantara-ajanjaksossa, Vaivasvata-manvantaran aikana. Sitä ennen olivat Svāyambhuva, Svārociṣa, Uttama, Tāmasa, Raivata ja Cākṣuṣa-manvantarat.


        Manut ja heidän jälkeläisensä hallitsevat kukin 71 yuga-kierrosta. Se on manvantara-ajanjakso. Normaalisti nämä Manut eivät ole Jumala, vaan jīvoja, joilla on erityisiä voimia.

        Heitä kutsutaan vibhūteiksi, mutta heidän kehonsa eivät ole henkisiä. Jokaisessa manvantara-ajanjaksossa näiden Manujen kanssa on kuitenkin Jumalan avatāra, joka hallitsee tuon 71 yuga-kierroksen ajan.


        Näinä eri manvantara-ajanjaksoina ilmestyy myös ikuisia līlā-avatāroja. Līlā-avatārat ovat erityisiä. He eivät ilmesty sattumanvaraisesti Brahmān päivän aikana, vaan ne ilmestyvät tiettyinä aikoina. Jotkut ilmestyvät Svāyambhuva-manvantaran aikana, jotkut Svārociṣa-manvantaran aikana ja jotkut meidän nykyisen Vaivasvata-manvantaramme aikana. Esimerkiksi monet līlā-avatārojen luettelossa mainitut ilmestyvät Svāyambhuva-manvantaran aikana.
        Līlā-avatārojen joukossa jotkut ovat śaktyāveśa-avatāroja eli jīvoja ja jotkut ovat täysin Jumala. Kumārat ovat tällaisia erityisiä muotoja. He ovat jīvoja, ja he ilmestyivät Brahmān elämän ensimmäisenä päivänä. He jatkavat koko Brahmān elämän ajan, ja heillä on toinen tehtävä, jñānan opettaminen.
        Nārada Muni syntyi myös Brahmān ensimmäisenä päivänä, ja hänkin jatkaa koko Brahmān elämän ajan. Hän on myös jīva, mutta hänelle on annettu erityinen bhakti-śakti. Hän on siksi hyvin erityinen henkilö bhaktinsa vuoksi.

        Brahmān kohdalla on pieni mutkikkuus. Brahmālla on myös kaksi muotoa. Yleensä ajattelemme nelipäistä Brahmāa, joka luo aineellisen maailman. Se on tavallinen Brahmān muoto, rajo-guṇan Brahmā. Mutta Brahmālla on myös hienovarainen muoto, Hiraṇyagarbha, kultainen muoto, jota edes devatā-jumaluudet eivät voi nähdä. Hänellä on Mahat-tattvasta muodostuva hienovarainen keho, joten häntä on hyvin, hyvin vaikea nähdä. Hän ei luo mitään, vaan yksinkertaisesti istuu aineellisessa maailmassa ja nauttii hyvin miellyttävästi. Se on Brahmān toinen muoto.


      • Anonyymi00279
        Anonyymi00278 kirjoitti:

        Brahmān kohdalla on pieni mutkikkuus. Brahmālla on myös kaksi muotoa. Yleensä ajattelemme nelipäistä Brahmāa, joka luo aineellisen maailman. Se on tavallinen Brahmān muoto, rajo-guṇan Brahmā. Mutta Brahmālla on myös hienovarainen muoto, Hiraṇyagarbha, kultainen muoto, jota edes devatā-jumaluudet eivät voi nähdä. Hänellä on Mahat-tattvasta muodostuva hienovarainen keho, joten häntä on hyvin, hyvin vaikea nähdä. Hän ei luo mitään, vaan yksinkertaisesti istuu aineellisessa maailmassa ja nauttii hyvin miellyttävästi. Se on Brahmān toinen muoto.

        ...
        ...
        ...
        ...
        Edellä ol vain alku tästä videosta, en jaksa laittaa kaikkea!

        https://www.youtube.com/watch?v=e36WE7REf6Y

        Seminaari "Kuka on Bhagavan?" – Bhanu Swami

        Transkriptio, muutama katkelma eri paikosta, erittäin paljon käännösvireitä suomen kielllä.


      • Anonyymi00280
        Anonyymi00279 kirjoitti:

        ...
        ...
        ...
        ...
        Edellä ol vain alku tästä videosta, en jaksa laittaa kaikkea!

        https://www.youtube.com/watch?v=e36WE7REf6Y

        Seminaari "Kuka on Bhagavan?" – Bhanu Swami

        Transkriptio, muutama katkelma eri paikosta, erittäin paljon käännösvireitä suomen kielllä.

        https://www.youtube.com/watch?v=JetgW21DZx4&list=PLsxZZk7OAY9ApWxGVfjr-ZLqkotIZI1Ep&index=6
        Seminar on Bhagavad Gita(Chapter 7) - 4 types of people approach Krsna - Bhanu Swami

        https://www.youtube.com/watch?v=e36WE7REf6Y

        Seminaari "Kuka on Bhagavan?" – Bhanu Swami


      • Anonyymi00281

      • Anonyymi00282
        Anonyymi00281 kirjoitti:

        Mikä on maya-tattva?

        Māyā-tattva tarkoittaa Bhagavānin māyā-śaktia eli ulkoista energiaa (bahiraṅgā-śakti), joka toimii aineellisen luonnon perustana ja jonka vaikutuksen alaisena jīva voi olla ehdollistuneessa olemassaolossa.

        Tattva tarkoittaa todellisuutta, olemusperiaatetta tai perimmäistä totuutta.
        Tattva viittaa siis johonkin todellisuuden perustavaan periaatteeseen tai olemusluokkaan.


      • Anonyymi00283
        Anonyymi00282 kirjoitti:

        Māyā-tattva tarkoittaa Bhagavānin māyā-śaktia eli ulkoista energiaa (bahiraṅgā-śakti), joka toimii aineellisen luonnon perustana ja jonka vaikutuksen alaisena jīva voi olla ehdollistuneessa olemassaolossa.

        Tattva tarkoittaa todellisuutta, olemusperiaatetta tai perimmäistä totuutta.
        Tattva viittaa siis johonkin todellisuuden perustavaan periaatteeseen tai olemusluokkaan.

        Mikä on ehdollistuneessa olemassaolossa?


      • Anonyymi00284
        Anonyymi00283 kirjoitti:

        Mikä on ehdollistuneessa olemassaolossa?

        "Mikä on ehdollistuneessa olemassaolossa?"

        Voidaan sanoa, mikä on ehdollistunut elävä olento.


      • Anonyymi00285
        Anonyymi00284 kirjoitti:

        "Mikä on ehdollistuneessa olemassaolossa?"

        Voidaan sanoa, mikä on ehdollistunut elävä olento.

        "Mikä on ehdollistuneessa olemassaolossa?"

        Voidaan sanoa, mikä on ehdollistunut elävä olento.

        Se on olento, joka elää tottumusten, halujen ja ulkoisten vaikutusten ohjaamana.
        Ehdollistunut elävä olento” (sanskritiksi usein baddha-jīva) tarkoittaa: sielua, joka on sidottu aineelliseen maailmaan ja jonka tietoisuus on peittynyt halujen, karmallisten vaikutusten ja egon vuoksi eli se on olento, joka elää tottumusten, halujen ja ulkoisten vaikutusten ohjaamana.


      • Anonyymi00286
        Anonyymi00285 kirjoitti:

        "Mikä on ehdollistuneessa olemassaolossa?"

        Voidaan sanoa, mikä on ehdollistunut elävä olento.

        Se on olento, joka elää tottumusten, halujen ja ulkoisten vaikutusten ohjaamana.
        Ehdollistunut elävä olento” (sanskritiksi usein baddha-jīva) tarkoittaa: sielua, joka on sidottu aineelliseen maailmaan ja jonka tietoisuus on peittynyt halujen, karmallisten vaikutusten ja egon vuoksi eli se on olento, joka elää tottumusten, halujen ja ulkoisten vaikutusten ohjaamana.

        "Mikä on ehdollistuneessa olemassaolossa?"

        Voidaan sanoa, mikä on ehdollistunut elävä olento.


        Ehdollistunut elävä olento on olento, jonka tietoisuus toimii ehdollistuneiden rakenteiden läpi. Sen havainnot, tulkinnat, halut, pelot, mieltymykset ja reaktiot eivät synny tyhjästä, vaan niihin vaikuttavat aikaisemmat kokemukset, muistot, ympäristö, kasvatus, sosiaaliset suhteet, toistuvat toimintamallit ja opitut käsitykset itsestä ja maailmasta.

        Ehdollistuminen ei tarkoita ainoastaan sitä, että olennolla on tiettyjä tapoja. Syvemmin kyse on siitä, että olento alkaa kokea ehdollistuneen toimintatapansa omana luonnollisena minänään. Se ei ainoastaan toimi tietyllä tavalla, vaan alkaa pitää tietynlaista ajattelua, haluamista ja reagoimista itsestään selvänä.
        Tällöin ehdollistuminen voi jäädä suurelta osin tiedostamattomaksi. Ihminen esimerkiksi kokee halun syntyvän ”minusta”, vaikka halu on rakentunut aikaisempien kokemusten ja vaikutteiden seurauksena. Samoin hän voi pitää jotakin asiaa hyvänä, huonona, uhkaavana tai tavoiteltavana ennen kuin hän edes tietoisesti tarkastelee, mistä tämä arvio on muodostunut.
        Ehdollistunut olento elää näin ollen osittain reaktioiden ketjussa: jokin havainto synnyttää tulkinnan, tulkinta tunteen, tunne halun tai vastenmielisyyden ja tämä puolestaan toimintaa. Kun sama rakenne toistuu riittävän kauan, siitä tulee automaattinen.
        Ehdollistumisen syvin piirre onkin, että olento ei huomaa olevansa ehdollistunut. Se voi kuvitella toimivansa täysin vapaasti samalla kun sen valintoja ohjaavat pitkälle muodostuneet sisäiset taipumukset.
        Ehdollistunut elävä olento ei siis ole yksinkertaisesti olento, jolla on tottumuksia. Se on olento, jonka tietoisuus, kokeminen ja toiminta ovat kietoutuneet ehdollistuneisiin malleihin niin syvästi, että se samaistuu niihin ja pitää niitä osana omaa olemustaan.


      • Anonyymi00287
        Anonyymi00286 kirjoitti:

        "Mikä on ehdollistuneessa olemassaolossa?"

        Voidaan sanoa, mikä on ehdollistunut elävä olento.


        Ehdollistunut elävä olento on olento, jonka tietoisuus toimii ehdollistuneiden rakenteiden läpi. Sen havainnot, tulkinnat, halut, pelot, mieltymykset ja reaktiot eivät synny tyhjästä, vaan niihin vaikuttavat aikaisemmat kokemukset, muistot, ympäristö, kasvatus, sosiaaliset suhteet, toistuvat toimintamallit ja opitut käsitykset itsestä ja maailmasta.

        Ehdollistuminen ei tarkoita ainoastaan sitä, että olennolla on tiettyjä tapoja. Syvemmin kyse on siitä, että olento alkaa kokea ehdollistuneen toimintatapansa omana luonnollisena minänään. Se ei ainoastaan toimi tietyllä tavalla, vaan alkaa pitää tietynlaista ajattelua, haluamista ja reagoimista itsestään selvänä.
        Tällöin ehdollistuminen voi jäädä suurelta osin tiedostamattomaksi. Ihminen esimerkiksi kokee halun syntyvän ”minusta”, vaikka halu on rakentunut aikaisempien kokemusten ja vaikutteiden seurauksena. Samoin hän voi pitää jotakin asiaa hyvänä, huonona, uhkaavana tai tavoiteltavana ennen kuin hän edes tietoisesti tarkastelee, mistä tämä arvio on muodostunut.
        Ehdollistunut olento elää näin ollen osittain reaktioiden ketjussa: jokin havainto synnyttää tulkinnan, tulkinta tunteen, tunne halun tai vastenmielisyyden ja tämä puolestaan toimintaa. Kun sama rakenne toistuu riittävän kauan, siitä tulee automaattinen.
        Ehdollistumisen syvin piirre onkin, että olento ei huomaa olevansa ehdollistunut. Se voi kuvitella toimivansa täysin vapaasti samalla kun sen valintoja ohjaavat pitkälle muodostuneet sisäiset taipumukset.
        Ehdollistunut elävä olento ei siis ole yksinkertaisesti olento, jolla on tottumuksia. Se on olento, jonka tietoisuus, kokeminen ja toiminta ovat kietoutuneet ehdollistuneisiin malleihin niin syvästi, että se samaistuu niihin ja pitää niitä osana omaa olemustaan.

        "Mikä on ehdollistuneessa olemassaolossa?"

        Voidaan sanoa, mikä on ehdollistunut elävä olento.

        Olennossa syntyy havainto: ”minä koen tämän”. Sen jälkeen mieli muodostaa siitä käsityksen: ”tämä tapahtuu minulle”. Vähitellen kokemuksista muodostuu jatkuva kertomus siitä, kuka ”minä” olen. Tätä kertomusta vahvistavat muistot, mielihyvän ja kärsimyksen kokemukset, muiden ihmisten reaktiot sekä omat toistuvat valinnat.
        Näin syntyy identiteetti, joka alkaa vaikuttaa myöhempiin havaintoihin.
        Olento ei enää kohtaa todellisuutta täysin avoimesti, vaan tulkitsee sitä sen perusteella, mitä se on aikaisemmin oppinut odottamaan. Se huomaa helpommin sen, mikä vahvistaa sen käsitystä itsestään, ja torjuu helpommin sen, mikä uhkaa tätä käsitystä.
        Tästä muodostuu itseään vahvistava kehä:
        havainto- tulkinta- tunne - halu tai vastenmielisyys - toiminta - kokemus - muistijälki - vahvistunut käsitys itsestä - uusi havainto.
        Kun tämä kehä toistuu riittävästi, siitä tulee niin hienovarainen, ettei olento enää koe sitä ehdollistumisena. Se kokee sen ”minuna”.
        Siksi ehdollistunut olento voi sanoa: ”Minä haluan”, ”minä vihaan”, ”minä pelkään”, ”minä olen tällainen”, vaikka tarkemmin katsottuna nämä kaikki ovat tietoisuudessa tapahtuvia ilmiöitä, jotka ovat syntyneet ja muotoutuneet lukemattomien vaikutusten kautta.
        Ehdollistuminen synnyttää näin myös näennäisen itsestäänselvyyden: se, mikä on opittua, alkaa näyttää luonnolliselta; se, mikä on toistunutta, alkaa näyttää välttämättömältä; ja se, mikä on muodostunut ajan kuluessa, alkaa näyttää pysyvältä identiteetiltä.
        Tämän vuoksi ehdollistunut olento voi olla ulkoisesti vapaa ja silti sisäisesti hyvin sidottu. Kukaan ei ehkä pakota sitä toimimaan tietyllä tavalla, mutta sen sisäinen rakenne saa sen jatkuvasti valitsemaan samoja asioita, tavoittelemaan samoja asioita ja reagoimaan samoihin asioihin.
        Ehdollistuminen on siis syvimmillään tietoisuuden ja sen sisältöjen sekoittumista keskenään.
        Olento ei enää selvästi näe eroa sen välillä, mitä se kokee ja mitä se itse on.
        Juuri tästä syntyy ehdollistuneen olemassaolon keskeinen paradoksi: olento voi pitää itseään vapaana samalla kun sen käsitys vapaudesta, sen halut ja jopa sen käsitys siitä, kuka se on, ovat jo suurelta osin ehdollistuneen rakenteen muovaamia.
        Siksi ehdollistunut elävä olento ei ole vain olento, joka toimii ehdollistuneesti.
        Se on olento, joka kokee ehdollistuneen tapansa olla olemassa omana todellisuutenaan.


      • Anonyymi00288
        Anonyymi00287 kirjoitti:

        "Mikä on ehdollistuneessa olemassaolossa?"

        Voidaan sanoa, mikä on ehdollistunut elävä olento.

        Olennossa syntyy havainto: ”minä koen tämän”. Sen jälkeen mieli muodostaa siitä käsityksen: ”tämä tapahtuu minulle”. Vähitellen kokemuksista muodostuu jatkuva kertomus siitä, kuka ”minä” olen. Tätä kertomusta vahvistavat muistot, mielihyvän ja kärsimyksen kokemukset, muiden ihmisten reaktiot sekä omat toistuvat valinnat.
        Näin syntyy identiteetti, joka alkaa vaikuttaa myöhempiin havaintoihin.
        Olento ei enää kohtaa todellisuutta täysin avoimesti, vaan tulkitsee sitä sen perusteella, mitä se on aikaisemmin oppinut odottamaan. Se huomaa helpommin sen, mikä vahvistaa sen käsitystä itsestään, ja torjuu helpommin sen, mikä uhkaa tätä käsitystä.
        Tästä muodostuu itseään vahvistava kehä:
        havainto- tulkinta- tunne - halu tai vastenmielisyys - toiminta - kokemus - muistijälki - vahvistunut käsitys itsestä - uusi havainto.
        Kun tämä kehä toistuu riittävästi, siitä tulee niin hienovarainen, ettei olento enää koe sitä ehdollistumisena. Se kokee sen ”minuna”.
        Siksi ehdollistunut olento voi sanoa: ”Minä haluan”, ”minä vihaan”, ”minä pelkään”, ”minä olen tällainen”, vaikka tarkemmin katsottuna nämä kaikki ovat tietoisuudessa tapahtuvia ilmiöitä, jotka ovat syntyneet ja muotoutuneet lukemattomien vaikutusten kautta.
        Ehdollistuminen synnyttää näin myös näennäisen itsestäänselvyyden: se, mikä on opittua, alkaa näyttää luonnolliselta; se, mikä on toistunutta, alkaa näyttää välttämättömältä; ja se, mikä on muodostunut ajan kuluessa, alkaa näyttää pysyvältä identiteetiltä.
        Tämän vuoksi ehdollistunut olento voi olla ulkoisesti vapaa ja silti sisäisesti hyvin sidottu. Kukaan ei ehkä pakota sitä toimimaan tietyllä tavalla, mutta sen sisäinen rakenne saa sen jatkuvasti valitsemaan samoja asioita, tavoittelemaan samoja asioita ja reagoimaan samoihin asioihin.
        Ehdollistuminen on siis syvimmillään tietoisuuden ja sen sisältöjen sekoittumista keskenään.
        Olento ei enää selvästi näe eroa sen välillä, mitä se kokee ja mitä se itse on.
        Juuri tästä syntyy ehdollistuneen olemassaolon keskeinen paradoksi: olento voi pitää itseään vapaana samalla kun sen käsitys vapaudesta, sen halut ja jopa sen käsitys siitä, kuka se on, ovat jo suurelta osin ehdollistuneen rakenteen muovaamia.
        Siksi ehdollistunut elävä olento ei ole vain olento, joka toimii ehdollistuneesti.
        Se on olento, joka kokee ehdollistuneen tapansa olla olemassa omana todellisuutenaan.

        Siksi ehdollistunut elävä olento ei ole vain olento, joka toimii ehdollistuneesti.
        Se on olento, joka kokee ehdollistuneen tapansa olla olemassa omana todellisuutenaan.


      • Anonyymi00289
        Anonyymi00288 kirjoitti:

        Siksi ehdollistunut elävä olento ei ole vain olento, joka toimii ehdollistuneesti.
        Se on olento, joka kokee ehdollistuneen tapansa olla olemassa omana todellisuutenaan.

        "Mikä on ehdollistuneessa olemassaolossa?"

        Voidaan sanoa, mikä on ehdollistunut elävä olento.


        Ehdollistunut elävä olento ei ole vain olento, jonka toimintaa ehdollistuminen ohjaa.
        Syvemmällä tasolla se on olento, joka ei tunnista ehdollistumistaan ehdollistumiseksi, vaan kokee sen omana todellisuutenaan.
        Se ei ainoastaan ajattele tietyllä tavalla – se kokee ajatustensa kuvaavan todellisuutta.
        Se ei ainoastaan tunne tietyllä tavalla – se kokee tunteidensa kertovan, mitä todellisuus merkitsee.
        Se ei ainoastaan halua tiettyjä asioita – se kokee halunsa omikseen ja niiden täyttymisen välttämättömäksi onnellisuudelleen.
        Se ei ainoastaan kanna tiettyä identiteettiä – se kokee olevansa tämä identiteetti.
        Näin ehdollistuminen muuttuu näkymättömäksi kehäksi, jossa olento tulkitsee todellisuutta aikaisemman ehdollistumisensa kautta ja saa näistä tulkinnoista jatkuvasti vahvistusta omalle ehdollistumiselleen.
        Siksi ehdollistuneisuuden syvin muoto ei ole se, että olento tekee asioita automaattisesti.
        Sen syvin muoto on se, että automaattinen koetaan vapaaksi, opittu luonnolliseksi, muuttuva pysyväksi ja ehdollistunut omaksi itseksi.


      • Anonyymi00290
        Anonyymi00289 kirjoitti:

        "Mikä on ehdollistuneessa olemassaolossa?"

        Voidaan sanoa, mikä on ehdollistunut elävä olento.


        Ehdollistunut elävä olento ei ole vain olento, jonka toimintaa ehdollistuminen ohjaa.
        Syvemmällä tasolla se on olento, joka ei tunnista ehdollistumistaan ehdollistumiseksi, vaan kokee sen omana todellisuutenaan.
        Se ei ainoastaan ajattele tietyllä tavalla – se kokee ajatustensa kuvaavan todellisuutta.
        Se ei ainoastaan tunne tietyllä tavalla – se kokee tunteidensa kertovan, mitä todellisuus merkitsee.
        Se ei ainoastaan halua tiettyjä asioita – se kokee halunsa omikseen ja niiden täyttymisen välttämättömäksi onnellisuudelleen.
        Se ei ainoastaan kanna tiettyä identiteettiä – se kokee olevansa tämä identiteetti.
        Näin ehdollistuminen muuttuu näkymättömäksi kehäksi, jossa olento tulkitsee todellisuutta aikaisemman ehdollistumisensa kautta ja saa näistä tulkinnoista jatkuvasti vahvistusta omalle ehdollistumiselleen.
        Siksi ehdollistuneisuuden syvin muoto ei ole se, että olento tekee asioita automaattisesti.
        Sen syvin muoto on se, että automaattinen koetaan vapaaksi, opittu luonnolliseksi, muuttuva pysyväksi ja ehdollistunut omaksi itseksi.

        "ehdollistuneessa olemassaolossa"

        Ehdollistuneessa olemassaolossa olento ei kohtaa todellisuutta sellaisenaan, vaan todellisuus näyttäytyy sille sen oman ehdollistuneen tietoisuuden läpi.

        Ehdollistunut olemassaolo tarkoittaa siten enemmän kuin tiettyjen tapojen tai käyttäytymismallien noudattamista. Se tarkoittaa kokonaista olemisen tapaa, jossa havainto, tulkinta, tunne, halu, toiminta ja identiteetti jatkuvasti vaikuttavat toisiinsa.


      • Anonyymi00291
        Anonyymi00290 kirjoitti:

        "ehdollistuneessa olemassaolossa"

        Ehdollistuneessa olemassaolossa olento ei kohtaa todellisuutta sellaisenaan, vaan todellisuus näyttäytyy sille sen oman ehdollistuneen tietoisuuden läpi.

        Ehdollistunut olemassaolo tarkoittaa siten enemmän kuin tiettyjen tapojen tai käyttäytymismallien noudattamista. Se tarkoittaa kokonaista olemisen tapaa, jossa havainto, tulkinta, tunne, halu, toiminta ja identiteetti jatkuvasti vaikuttavat toisiinsa.

        Siksi ehdollistuneen olemassaolon syvin ongelma ei ole yksittäinen halu, tunne tai käyttäytymismalli, vaan se, että olento samaistuu näihin niin täydellisesti, ettei se enää helposti erota itseään niistä.
        Se kokee ehdollistuneen kokemisen tapansa todellisuudeksi ja ehdollistuneen identiteettinsä itsekseen.


      • Anonyymi00293
        Anonyymi00291 kirjoitti:

        Siksi ehdollistuneen olemassaolon syvin ongelma ei ole yksittäinen halu, tunne tai käyttäytymismalli, vaan se, että olento samaistuu näihin niin täydellisesti, ettei se enää helposti erota itseään niistä.
        Se kokee ehdollistuneen kokemisen tapansa todellisuudeksi ja ehdollistuneen identiteettinsä itsekseen.

        Kiitos, kiitos kaikille jotka auttavat! Kiitos kaikille vastaajille!


      • Anonyymi00294
        Anonyymi00289 kirjoitti:

        "Mikä on ehdollistuneessa olemassaolossa?"

        Voidaan sanoa, mikä on ehdollistunut elävä olento.


        Ehdollistunut elävä olento ei ole vain olento, jonka toimintaa ehdollistuminen ohjaa.
        Syvemmällä tasolla se on olento, joka ei tunnista ehdollistumistaan ehdollistumiseksi, vaan kokee sen omana todellisuutenaan.
        Se ei ainoastaan ajattele tietyllä tavalla – se kokee ajatustensa kuvaavan todellisuutta.
        Se ei ainoastaan tunne tietyllä tavalla – se kokee tunteidensa kertovan, mitä todellisuus merkitsee.
        Se ei ainoastaan halua tiettyjä asioita – se kokee halunsa omikseen ja niiden täyttymisen välttämättömäksi onnellisuudelleen.
        Se ei ainoastaan kanna tiettyä identiteettiä – se kokee olevansa tämä identiteetti.
        Näin ehdollistuminen muuttuu näkymättömäksi kehäksi, jossa olento tulkitsee todellisuutta aikaisemman ehdollistumisensa kautta ja saa näistä tulkinnoista jatkuvasti vahvistusta omalle ehdollistumiselleen.
        Siksi ehdollistuneisuuden syvin muoto ei ole se, että olento tekee asioita automaattisesti.
        Sen syvin muoto on se, että automaattinen koetaan vapaaksi, opittu luonnolliseksi, muuttuva pysyväksi ja ehdollistunut omaksi itseksi.

        Selitettyään kaikki käsitteet Kṛṣṇa sanoo Arjunalle Bhagavad-gītāssa: ”Voit kulkea tätä tietä tai voit kulkea tuota tietä.” Sitten Hän lisää: ”Nyt toimi niin kuin itse tiedät ja kuten sydämesi sinulle neuvoo. Minä en puutu siihen.”

        -------------

        Katkelma Śrīla Bhakti Sundar Govinda Dev-Goswāmī Mahārājan luennosta.

        Käännösvirheet suomen kielellä.


        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com


      • Anonyymi00295
        Anonyymi00294 kirjoitti:

        Selitettyään kaikki käsitteet Kṛṣṇa sanoo Arjunalle Bhagavad-gītāssa: ”Voit kulkea tätä tietä tai voit kulkea tuota tietä.” Sitten Hän lisää: ”Nyt toimi niin kuin itse tiedät ja kuten sydämesi sinulle neuvoo. Minä en puutu siihen.”

        -------------

        Katkelma Śrīla Bhakti Sundar Govinda Dev-Goswāmī Mahārājan luennosta.

        Käännösvirheet suomen kielellä.


        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        Vedat ovat ilmoitus, eivät ilmestys. Vedat eivät ole syntyneet jonkun ihmisen subjektiivisesta mystisestä kokemuksesta tai yksittäisestä ilmestyksestä, vaan ne ovat ilmoitettua tietoa.
        Parampara-perinteessä tämä tieto välitetään opettajalta oppilaalle sukupolvesta toiseen. Opettaja ei keksi tai luo uutta opetusta, vaan välittää tiedon eteenpäin mahdollisimman alkuperäisessä muodossaan.
        Samalla opetuksen välittämisessä otetaan huomioon aikakausi, vallitsevat olosuhteet sekä ihmisten kyky ymmärtää ja vastaanottaa opetusta. Näin itse tieto säilyy muuttumattomana, vaikka sen esitystapa ja painotukset voivat mukautua kuulijoiden tarpeisiin.


      • Anonyymi00296
        Anonyymi00295 kirjoitti:

        Vedat ovat ilmoitus, eivät ilmestys. Vedat eivät ole syntyneet jonkun ihmisen subjektiivisesta mystisestä kokemuksesta tai yksittäisestä ilmestyksestä, vaan ne ovat ilmoitettua tietoa.
        Parampara-perinteessä tämä tieto välitetään opettajalta oppilaalle sukupolvesta toiseen. Opettaja ei keksi tai luo uutta opetusta, vaan välittää tiedon eteenpäin mahdollisimman alkuperäisessä muodossaan.
        Samalla opetuksen välittämisessä otetaan huomioon aikakausi, vallitsevat olosuhteet sekä ihmisten kyky ymmärtää ja vastaanottaa opetusta. Näin itse tieto säilyy muuttumattomana, vaikka sen esitystapa ja painotukset voivat mukautua kuulijoiden tarpeisiin.

        Vedat ymmärretään śruti-perinteessä ilmoitettuna tietona, ei yksittäisen ihmisen subjektiivisen mystisen kokemuksen tai henkilökohtaisen ilmestyksen tuloksena. Termi śruti tarkoittaa kirjaimellisesti ”kuultua”, ja sillä viitataan tietoon, jonka alkuperää ei pidetä inhimillisenä sävellyksenä tai keksintönä. Tästä näkökulmasta Vedat ovat apauruṣeya – eivät ihmisen laatimia.
        Veda-tieto välittyy paramparā- eli opettaja–oppilas-perinteen kautta. Opettajan tehtävänä ei ole luoda uutta totuutta, vaan vastaanottaa, säilyttää ja välittää aikaisemmalta opettajalta saatu tieto eteenpäin. Opetuksen auktoriteetti perustuu siten katkeamattomaan tiedonvälityksen ketjuun eikä yksittäisen opettajan henkilökohtaiseen kokemukseen tai näkemykseen.
        Opettaja voi selittää ja soveltaa opetusta siten, että se vastaa tiettyä aikakautta, kulttuurista ympäristöä, historiallisia olosuhteita sekä oppilaiden ymmärryskykyä. Muuttua voi siis opetuksen esitystapa, esimerkit ja painotukset, mutta itse välitettävän tiedon periaatteita ei pidetä opettajan henkilökohtaisesti muokattavina.
        Näin paramparā-perinteen tarkoituksena on samanaikaisesti säilyttää Veda-tiedon jatkuvuus ja tehdä sen ymmärtäminen mahdolliseksi erilaisissa historiallisissa ja kulttuurisissa tilanteissa. Opettajan auktoriteetti ei tällöin perustu siihen, että hän esittäisi oman uuden totuutensa, vaan siihen, että hän välittää aiemmalta opettajalta saadun tiedon uskollisesti ja kykenee samalla avaamaan sen merkityksen omalle ajalleen.


      • Anonyymi00297
        Anonyymi00296 kirjoitti:

        Vedat ymmärretään śruti-perinteessä ilmoitettuna tietona, ei yksittäisen ihmisen subjektiivisen mystisen kokemuksen tai henkilökohtaisen ilmestyksen tuloksena. Termi śruti tarkoittaa kirjaimellisesti ”kuultua”, ja sillä viitataan tietoon, jonka alkuperää ei pidetä inhimillisenä sävellyksenä tai keksintönä. Tästä näkökulmasta Vedat ovat apauruṣeya – eivät ihmisen laatimia.
        Veda-tieto välittyy paramparā- eli opettaja–oppilas-perinteen kautta. Opettajan tehtävänä ei ole luoda uutta totuutta, vaan vastaanottaa, säilyttää ja välittää aikaisemmalta opettajalta saatu tieto eteenpäin. Opetuksen auktoriteetti perustuu siten katkeamattomaan tiedonvälityksen ketjuun eikä yksittäisen opettajan henkilökohtaiseen kokemukseen tai näkemykseen.
        Opettaja voi selittää ja soveltaa opetusta siten, että se vastaa tiettyä aikakautta, kulttuurista ympäristöä, historiallisia olosuhteita sekä oppilaiden ymmärryskykyä. Muuttua voi siis opetuksen esitystapa, esimerkit ja painotukset, mutta itse välitettävän tiedon periaatteita ei pidetä opettajan henkilökohtaisesti muokattavina.
        Näin paramparā-perinteen tarkoituksena on samanaikaisesti säilyttää Veda-tiedon jatkuvuus ja tehdä sen ymmärtäminen mahdolliseksi erilaisissa historiallisissa ja kulttuurisissa tilanteissa. Opettajan auktoriteetti ei tällöin perustu siihen, että hän esittäisi oman uuden totuutensa, vaan siihen, että hän välittää aiemmalta opettajalta saadun tiedon uskollisesti ja kykenee samalla avaamaan sen merkityksen omalle ajalleen.

        Opettaja ei keksi eikä luo mitään uutta. Hänen tehtävänsä on välittää eteenpäin ikivanhaa tietoa, joka on kulkenut opettajalta oppilaalle kautta aikojen, miljardien vuosien ajan. Opettaja säilyttää tiedon sisällön, mutta ottaa sen välittämisessä huomioon kulloisenkin aikakauden, olosuhteet sekä ihmisten ymmärryksen ja vastaanottokyvyn tason.
        Opetusta ei siis muuteta siksi, että opettaja haluaisi tuoda siihen oman näkemyksensä, vaan siksi, että sama tieto voidaan tehdä ymmärrettäväksi erilaisissa tilanteissa ja eri tasoilla oleville ihmisille. Oppilaalle ei voida antaa enempää tietoa kuin hänellä on sillä hetkellä kykyä ymmärtää ja omaksua. Siksi viisas opettaja välittää tiedon sellaisessa muodossa ja sellaisella syvyydellä, jonka oppilas pystyy vastaanottamaan.
        Itse tieto ei tästä syystä muutu. Muuttua voi ainoastaan sen esitystapa, painotus ja tapa, jolla se tuodaan oppilaan ymmärryksen piiriin. Näin opettaja toimii tiedon välittäjänä, ei sen uutena luojana.


      • Anonyymi00298
        Anonyymi00297 kirjoitti:

        Opettaja ei keksi eikä luo mitään uutta. Hänen tehtävänsä on välittää eteenpäin ikivanhaa tietoa, joka on kulkenut opettajalta oppilaalle kautta aikojen, miljardien vuosien ajan. Opettaja säilyttää tiedon sisällön, mutta ottaa sen välittämisessä huomioon kulloisenkin aikakauden, olosuhteet sekä ihmisten ymmärryksen ja vastaanottokyvyn tason.
        Opetusta ei siis muuteta siksi, että opettaja haluaisi tuoda siihen oman näkemyksensä, vaan siksi, että sama tieto voidaan tehdä ymmärrettäväksi erilaisissa tilanteissa ja eri tasoilla oleville ihmisille. Oppilaalle ei voida antaa enempää tietoa kuin hänellä on sillä hetkellä kykyä ymmärtää ja omaksua. Siksi viisas opettaja välittää tiedon sellaisessa muodossa ja sellaisella syvyydellä, jonka oppilas pystyy vastaanottamaan.
        Itse tieto ei tästä syystä muutu. Muuttua voi ainoastaan sen esitystapa, painotus ja tapa, jolla se tuodaan oppilaan ymmärryksen piiriin. Näin opettaja toimii tiedon välittäjänä, ei sen uutena luojana.

        Opetusta ei siis muuteta siksi, että opettaja haluaisi tuoda siihen oman näkemyksensä, vaan siksi, että sama tieto voidaan tehdä ymmärrettäväksi erilaisissa tilanteissa ja eri tasoilla oleville ihmisille. Oppilaalle ei voida antaa enempää tietoa kuin hänellä on sillä hetkellä kykyä ymmärtää ja omaksua. Siksi viisas opettaja välittää tiedon sellaisessa muodossa ja sellaisella syvyydellä, jonka oppilas pystyy vastaanottamaan.


      • Anonyymi00299
        Anonyymi00298 kirjoitti:

        Opetusta ei siis muuteta siksi, että opettaja haluaisi tuoda siihen oman näkemyksensä, vaan siksi, että sama tieto voidaan tehdä ymmärrettäväksi erilaisissa tilanteissa ja eri tasoilla oleville ihmisille. Oppilaalle ei voida antaa enempää tietoa kuin hänellä on sillä hetkellä kykyä ymmärtää ja omaksua. Siksi viisas opettaja välittää tiedon sellaisessa muodossa ja sellaisella syvyydellä, jonka oppilas pystyy vastaanottamaan.

        Opettaja säilyttää tiedon sisällön, mutta ottaa sen välittämisessä huomioon kulloisenkin aikakauden, olosuhteet sekä ihmisten ymmärryksen ja vastaanottokyvyn tason.


      • Anonyymi00300
        Anonyymi00299 kirjoitti:

        Opettaja säilyttää tiedon sisällön, mutta ottaa sen välittämisessä huomioon kulloisenkin aikakauden, olosuhteet sekä ihmisten ymmärryksen ja vastaanottokyvyn tason.

        Pelastuminen ja vapautuminen
        Koska sielu on ikuinen, tuhoutumaton ja olemukseltaan turvassa, ketään ei tarvitse "pelastaa" ikuiselta helvetiltä, koska sielu ei ole sellainen olento, joka voisi joutua loputtoman kärsimyksen kohteeksi tai jonka olemassaolo voisi päättyä rangaistukseen. Ikuinen sielu ei tarvitse pelastamista siksi, että jokin voisi tuhota sen tai pitää sitä ikuisesti kärsimyksen vallassa.
        Tämä muuttaa kokonaan sen, mitä hengellisellä vapautumisella tarkoitetaan.
        Ongelma ei ole sielun todellisen olemuksen joutuminen vaaraan, vaan se, että sielu samaistuu siihen, mikä ei ole sen todellinen olemus. Fyysinen keho muuttuu, vanhenee ja kuolee. Hienojakoinen keho puolestaan sisältää mielen, tunteet, taipumukset, muistijäljet ja muut psyykkiset rakenteet, joiden kautta koetaan mielihyvää ja kärsimystä. Kun tietoisuus samaistuu näihin, syntyy kokemus: "minä olen tämä keho", "minä olen tämä mieli", "minä kärsin", "minä olen uhattu".
        Juuri tässä mielessä tietämättömyys on ongelman ydin.
        Jos ihminen pitää väliaikaista kehoa ja muuttuvaa psyykeä todellisena minänään, hän voi pitää niiden kohtaloa oman olemassaolonsa kohtalona. Hän voi ajatella, että hänen täytyy pelastua jostakin ulkoapäin tulevasta ikuisesta uhasta. Kun taas tehdään ero sielun ja hienojakoisen sekä fyysisen kehon välillä, näkökulma muuttuu: se, mikä syntyy ja kuolee, ei ole sama asia kuin ikuinen sielu.
        Siksi vapautuminen tarkoittaa tässä yhteydessä ennen kaikkea tietämättömyydestä ja väärästä samaistumisesta vapautumista.
        Vapautuminen ei ole sitä, että joku ulkopuolinen taho pelastaa sielun ikuiselta kidutukselta. Se on sen ymmärtämistä, mitä ihminen todella on. Kun samaistuminen väliaikaiseen kehoon ja psyykeen heikkenee, myös pelko niiden kohtalosta menettää perustansa.
        Tästä seuraa tärkeä ero hengellisen opetuksen ja pelottelun välillä.
        Jos ihmiselle sanotaan: "Usko näin, tai sinua uhkaa ikuinen helvetti", hänen huomionsa voidaan sitoa pelkoon. Hänet voidaan saada toimimaan rangaistuksen välttämiseksi sen sijaan, että hän ymmärtäisi omaa todellista olemustaan.
        Mutta jos vapautuminen tarkoittaa tietämättömyydestä vapautumista, hengellisen opetuksen tarkoitus on päinvastainen: ihmistä ei tarvitse pakottaa pelon avulla. Hänelle voidaan antaa tietoa, jonka avulla hän voi itse tutkia, mikä hänessä on pysyvää ja mikä muuttuvaa.
        Tällöin kysymys ei ensisijaisesti ole:
        "Kuinka voin välttää ikuisen helvetin?"
        vaan:
        "Jos kehoni, ajatukseni, tunteeni, muistoni ja psyykkiset tilani jatkuvasti muuttuvat, kuka olen niiden muutosten keskellä?"
        Tämä kysymys siirtää huomion rangaistuksen pelosta itsetuntemukseen.
        Jos sielu on todella ikuinen ja tuhoutumaton, ikuinen helvetti ei voi olla sielun lopullinen kohtalo. Kärsimystä voidaan kokea niin kauan kuin tietoisuus samaistuu kärsivään kehoon ja psyykeen, mutta tämä ei merkitse, että sielun ikuinen olemus olisi muuttunut kärsimykseksi.
        Siksi vapautumisen ajatus voidaan tiivistää näin:
        Ei ole välttämätöntä pelastaa ikuista sielua ikuiselta tuholta. On välttämätöntä vapautua tietämättömyydestä, joka saa ihmisen luulemaan olevansa jotakin muuta kuin mitä hän syvimmiltään on.
        Tästä näkökulmasta hengellisen opetuksen korkeampi tehtävä ei ole ylläpitää pelkoa vaan vähentää sitä: ei kasvattaa ihmisen riippuvuutta uhkakuvista, vaan auttaa häntä erottamaan toisistaan ikuisen tietoisuuden ja sen väliaikaiset aineelliset kokemukset.


      • Anonyymi00301
        Anonyymi00300 kirjoitti:

        Pelastuminen ja vapautuminen
        Koska sielu on ikuinen, tuhoutumaton ja olemukseltaan turvassa, ketään ei tarvitse "pelastaa" ikuiselta helvetiltä, koska sielu ei ole sellainen olento, joka voisi joutua loputtoman kärsimyksen kohteeksi tai jonka olemassaolo voisi päättyä rangaistukseen. Ikuinen sielu ei tarvitse pelastamista siksi, että jokin voisi tuhota sen tai pitää sitä ikuisesti kärsimyksen vallassa.
        Tämä muuttaa kokonaan sen, mitä hengellisellä vapautumisella tarkoitetaan.
        Ongelma ei ole sielun todellisen olemuksen joutuminen vaaraan, vaan se, että sielu samaistuu siihen, mikä ei ole sen todellinen olemus. Fyysinen keho muuttuu, vanhenee ja kuolee. Hienojakoinen keho puolestaan sisältää mielen, tunteet, taipumukset, muistijäljet ja muut psyykkiset rakenteet, joiden kautta koetaan mielihyvää ja kärsimystä. Kun tietoisuus samaistuu näihin, syntyy kokemus: "minä olen tämä keho", "minä olen tämä mieli", "minä kärsin", "minä olen uhattu".
        Juuri tässä mielessä tietämättömyys on ongelman ydin.
        Jos ihminen pitää väliaikaista kehoa ja muuttuvaa psyykeä todellisena minänään, hän voi pitää niiden kohtaloa oman olemassaolonsa kohtalona. Hän voi ajatella, että hänen täytyy pelastua jostakin ulkoapäin tulevasta ikuisesta uhasta. Kun taas tehdään ero sielun ja hienojakoisen sekä fyysisen kehon välillä, näkökulma muuttuu: se, mikä syntyy ja kuolee, ei ole sama asia kuin ikuinen sielu.
        Siksi vapautuminen tarkoittaa tässä yhteydessä ennen kaikkea tietämättömyydestä ja väärästä samaistumisesta vapautumista.
        Vapautuminen ei ole sitä, että joku ulkopuolinen taho pelastaa sielun ikuiselta kidutukselta. Se on sen ymmärtämistä, mitä ihminen todella on. Kun samaistuminen väliaikaiseen kehoon ja psyykeen heikkenee, myös pelko niiden kohtalosta menettää perustansa.
        Tästä seuraa tärkeä ero hengellisen opetuksen ja pelottelun välillä.
        Jos ihmiselle sanotaan: "Usko näin, tai sinua uhkaa ikuinen helvetti", hänen huomionsa voidaan sitoa pelkoon. Hänet voidaan saada toimimaan rangaistuksen välttämiseksi sen sijaan, että hän ymmärtäisi omaa todellista olemustaan.
        Mutta jos vapautuminen tarkoittaa tietämättömyydestä vapautumista, hengellisen opetuksen tarkoitus on päinvastainen: ihmistä ei tarvitse pakottaa pelon avulla. Hänelle voidaan antaa tietoa, jonka avulla hän voi itse tutkia, mikä hänessä on pysyvää ja mikä muuttuvaa.
        Tällöin kysymys ei ensisijaisesti ole:
        "Kuinka voin välttää ikuisen helvetin?"
        vaan:
        "Jos kehoni, ajatukseni, tunteeni, muistoni ja psyykkiset tilani jatkuvasti muuttuvat, kuka olen niiden muutosten keskellä?"
        Tämä kysymys siirtää huomion rangaistuksen pelosta itsetuntemukseen.
        Jos sielu on todella ikuinen ja tuhoutumaton, ikuinen helvetti ei voi olla sielun lopullinen kohtalo. Kärsimystä voidaan kokea niin kauan kuin tietoisuus samaistuu kärsivään kehoon ja psyykeen, mutta tämä ei merkitse, että sielun ikuinen olemus olisi muuttunut kärsimykseksi.
        Siksi vapautumisen ajatus voidaan tiivistää näin:
        Ei ole välttämätöntä pelastaa ikuista sielua ikuiselta tuholta. On välttämätöntä vapautua tietämättömyydestä, joka saa ihmisen luulemaan olevansa jotakin muuta kuin mitä hän syvimmiltään on.
        Tästä näkökulmasta hengellisen opetuksen korkeampi tehtävä ei ole ylläpitää pelkoa vaan vähentää sitä: ei kasvattaa ihmisen riippuvuutta uhkakuvista, vaan auttaa häntä erottamaan toisistaan ikuisen tietoisuuden ja sen väliaikaiset aineelliset kokemukset.

        Saatanan nimi vaihdetaan Jumalan nimeksi
        Jos joku todella uskoo ja levittää oppia, jonka mukaan "hyvä" Jumala kiduttaa ihmisiä tietoisesti ikuisesti, niin mitäpä muuta voisi kutsua suuremmaksi jumalanpilkaksi?
        Aivan erityisen kätevää on tietenkin vaihtaa Saatanan nimi Jumalaksi ja ilmoittaa sen jälkeen, että ikuinen kidutus onkin "rakkautta", koska kiduttajan nimi sattuu olemaan Jumala.
        Piilota

        Jos sadismi muuttuu rakkaudeksi vain vaihtamalla tekijän nimeksi "Jumala", mitään moraalista ongelmaa ei ole ratkaistu. On vain vaihdettu nimilappu.
        Saatana sanoo: "Minä kidutan sinua ikuisesti."
        Teologi vaihtaa nimen ja sanoo: "Jumala rakastaa sinua niin paljon, että hän kiduttaa sinua ikuisesti."


        Kas kummaa. Sama kidutus, sama kärsimys, sama ikuisuus – mutta uusi nimi.
        Jos tällaiselle opille halutaan antaa nimi "Jumalan rakkaus", sitä voi tietenkin kutsua niin. Mutta sanan "rakkaus" muuttaminen ei tee ikuisesta kidutuksesta rakkautta.


        Jos Saatanan nimi vain vaihdetaan Jumalan nimeksi ja hänen tekonsa nimetään rakkaudeksi, silloin ei ole palvottu Jumalaa vain siksi, että hänen nimensä sanotaan olevan Jumala. On palvottu Saatanaa Jumalan nimellä.
        Se vasta olisikin melkoinen jumalanpilkka: tehdä Jumalasta Saatana ja sitten käskeä ihmisiä kutsumaan Saatanaa Jumalaksi.


      • Anonyymi00302
        Anonyymi00301 kirjoitti:

        Saatanan nimi vaihdetaan Jumalan nimeksi
        Jos joku todella uskoo ja levittää oppia, jonka mukaan "hyvä" Jumala kiduttaa ihmisiä tietoisesti ikuisesti, niin mitäpä muuta voisi kutsua suuremmaksi jumalanpilkaksi?
        Aivan erityisen kätevää on tietenkin vaihtaa Saatanan nimi Jumalaksi ja ilmoittaa sen jälkeen, että ikuinen kidutus onkin "rakkautta", koska kiduttajan nimi sattuu olemaan Jumala.
        Piilota

        Jos sadismi muuttuu rakkaudeksi vain vaihtamalla tekijän nimeksi "Jumala", mitään moraalista ongelmaa ei ole ratkaistu. On vain vaihdettu nimilappu.
        Saatana sanoo: "Minä kidutan sinua ikuisesti."
        Teologi vaihtaa nimen ja sanoo: "Jumala rakastaa sinua niin paljon, että hän kiduttaa sinua ikuisesti."


        Kas kummaa. Sama kidutus, sama kärsimys, sama ikuisuus – mutta uusi nimi.
        Jos tällaiselle opille halutaan antaa nimi "Jumalan rakkaus", sitä voi tietenkin kutsua niin. Mutta sanan "rakkaus" muuttaminen ei tee ikuisesta kidutuksesta rakkautta.


        Jos Saatanan nimi vain vaihdetaan Jumalan nimeksi ja hänen tekonsa nimetään rakkaudeksi, silloin ei ole palvottu Jumalaa vain siksi, että hänen nimensä sanotaan olevan Jumala. On palvottu Saatanaa Jumalan nimellä.
        Se vasta olisikin melkoinen jumalanpilkka: tehdä Jumalasta Saatana ja sitten käskeä ihmisiä kutsumaan Saatanaa Jumalaksi.

        Se vasta olisikin melkoinen jumalanpilkka: tehdä Jumalasta Saatana ja sitten käskeä ihmisiä kutsumaan Saatanaa Jumalaksi.


      • Anonyymi00303
        Anonyymi00302 kirjoitti:

        Se vasta olisikin melkoinen jumalanpilkka: tehdä Jumalasta Saatana ja sitten käskeä ihmisiä kutsumaan Saatanaa Jumalaksi.

        Kristinusko sekoittaa sielun käsitteen hienojakoiseen kehoon.


      • Anonyymi00304
        Anonyymi00303 kirjoitti:

        Kristinusko sekoittaa sielun käsitteen hienojakoiseen kehoon.

        Kristinusko puhuu sielusta ja liittää siihen esimerkiksi kärsimyksen, ikuisen helvetin ja paratiisin kokemukset,eli kristillinen sielukäsite vastaa enemmän hienojakoisen kehon tasoa kuin jīvan todellista olemusta.

        Kristinusko:
        sielu - kärsii helvetissä / nauttii paratiisissa.

        Mutta
        jīva/ātmā - ikuinen, tuhoutumaton, ei kärsi olemukseltaan.
        hienojakoinen keho - mieli, tunteet, muistot, halut jne. - voi kokea kärsimystä ja nautintoa.


      • Anonyymi00305
        Anonyymi00304 kirjoitti:

        Kristinusko puhuu sielusta ja liittää siihen esimerkiksi kärsimyksen, ikuisen helvetin ja paratiisin kokemukset,eli kristillinen sielukäsite vastaa enemmän hienojakoisen kehon tasoa kuin jīvan todellista olemusta.

        Kristinusko:
        sielu - kärsii helvetissä / nauttii paratiisissa.

        Mutta
        jīva/ātmā - ikuinen, tuhoutumaton, ei kärsi olemukseltaan.
        hienojakoinen keho - mieli, tunteet, muistot, halut jne. - voi kokea kärsimystä ja nautintoa.

        Jīva/jīvātmā on ikuinen tietoisuudellinen elävä olento, eikä se ole sama asia kuin sūkṣma-śarīra, hienojakoinen keho, tai sthūla-śarīra, karkea fyysinen keho. Sūkṣma-śarīraan kuuluvat muun muassa manas (mieli), buddhi (äly) ja ahaṅkāra (väärä ego) sekä muistijäljet, taipumukset, halut ja psykologiset kokemukset.
        Kristinusko sekoittaa sielun käsitteessä jīvan ja hienojakoisen kehon piirteitä. Kun kristillisessä kielessä puhutaan esimerkiksi sielun kärsimyksestä IKUISESSA helvetissä tai sielun nautinnosta paratiisissa, niin kysymme, mikä tarkalleen ottaen kärsii ja kokee. Kärsimyksen ja nautinnon psykologinen sisältö kuuluu sūkṣma-śarīran tasolle, ei jīvan muuttumattomaan svarūpaan.
        Jīva voi samaistua hienojakoiseen ja fyysiseen kehoon, jolloin syntyy kokemus: ”minä kärsin” tai ”minä nautin”. Tämä samaistuminen ei kuitenkaan tarkoita, että jīvan ikuinen olemus itsessään muuttuisi kärsiväksi.
        Siksi ongelma ei ole jīvan pelastaminen IKUISESTA helvetistä, vaan VAPAUTUMINEN avidyāsta, ahaṅkārasta ja aineellisesta samaistumisesta vapautuminen.


      • Anonyymi00306
        Anonyymi00305 kirjoitti:

        Jīva/jīvātmā on ikuinen tietoisuudellinen elävä olento, eikä se ole sama asia kuin sūkṣma-śarīra, hienojakoinen keho, tai sthūla-śarīra, karkea fyysinen keho. Sūkṣma-śarīraan kuuluvat muun muassa manas (mieli), buddhi (äly) ja ahaṅkāra (väärä ego) sekä muistijäljet, taipumukset, halut ja psykologiset kokemukset.
        Kristinusko sekoittaa sielun käsitteessä jīvan ja hienojakoisen kehon piirteitä. Kun kristillisessä kielessä puhutaan esimerkiksi sielun kärsimyksestä IKUISESSA helvetissä tai sielun nautinnosta paratiisissa, niin kysymme, mikä tarkalleen ottaen kärsii ja kokee. Kärsimyksen ja nautinnon psykologinen sisältö kuuluu sūkṣma-śarīran tasolle, ei jīvan muuttumattomaan svarūpaan.
        Jīva voi samaistua hienojakoiseen ja fyysiseen kehoon, jolloin syntyy kokemus: ”minä kärsin” tai ”minä nautin”. Tämä samaistuminen ei kuitenkaan tarkoita, että jīvan ikuinen olemus itsessään muuttuisi kärsiväksi.
        Siksi ongelma ei ole jīvan pelastaminen IKUISESTA helvetistä, vaan VAPAUTUMINEN avidyāsta, ahaṅkārasta ja aineellisesta samaistumisesta vapautuminen.

        Filosofiamme metafysiikan aspektista jīvan ongelmaa ei voida asianmukaisesti kuvata jīvan pelastamisena ikuisesta helvetistä. Jīva (jīvātmā) on nitya, ikuinen ja tietoisuudellinen olento, jonka olemassaolo ei ole riippuvainen aineellisesta kehosta eikä sen psykologisista tiloista. Siksi ikuinen jīva ei itsessään ole sellainen olento, jonka olemassaolo voisi päättyä tai jonka svarūpa voisi muuttua ikuiseksi kärsimykseksi.
        Aineellisen olemassaolon ongelma on sen sijaan jīvan samaistuminen prakṛtin alaisiin kehoihin, erityisesti sūkṣma-śarīraan eli hienojakoiseen kehoon. Manas, buddhi ja ahaṅkāra sekä niihin liittyvät muistijäljet, taipumukset, halut ja affektiiviset kokemukset kuuluvat tähän aineelliseen psyykkiseen rakenteeseen. Kun jīva samaistuu tähän rakenteeseen, syntyy kokemuksellinen käsitys ”minä olen tämä keho”, ”minä olen tämä mieli” ja ”minä kärsin”.
        Tämän vuoksi vapautumisen (mukti) varsinainen kohde ei ole jīvan pelastaminen ikuiselta helvetiltä eikä sen vapauttaminen sellaisesta ikuisesta kohtalosta, joka muuttaisi jīvan olemuksen kärsimykseksi.

        Keskeinen ongelma on avidyā eli tietämättömyys, ahaṅkāra eli väärä samaistuminen sekä bandhana, aineellinen sitoutuneisuus. Vapautuminen merkitsee tämän väärän samaistumisen ja aineellisen sidonnaisuuden päättymistä.


      • Anonyymi00307
        Anonyymi00306 kirjoitti:

        Filosofiamme metafysiikan aspektista jīvan ongelmaa ei voida asianmukaisesti kuvata jīvan pelastamisena ikuisesta helvetistä. Jīva (jīvātmā) on nitya, ikuinen ja tietoisuudellinen olento, jonka olemassaolo ei ole riippuvainen aineellisesta kehosta eikä sen psykologisista tiloista. Siksi ikuinen jīva ei itsessään ole sellainen olento, jonka olemassaolo voisi päättyä tai jonka svarūpa voisi muuttua ikuiseksi kärsimykseksi.
        Aineellisen olemassaolon ongelma on sen sijaan jīvan samaistuminen prakṛtin alaisiin kehoihin, erityisesti sūkṣma-śarīraan eli hienojakoiseen kehoon. Manas, buddhi ja ahaṅkāra sekä niihin liittyvät muistijäljet, taipumukset, halut ja affektiiviset kokemukset kuuluvat tähän aineelliseen psyykkiseen rakenteeseen. Kun jīva samaistuu tähän rakenteeseen, syntyy kokemuksellinen käsitys ”minä olen tämä keho”, ”minä olen tämä mieli” ja ”minä kärsin”.
        Tämän vuoksi vapautumisen (mukti) varsinainen kohde ei ole jīvan pelastaminen ikuiselta helvetiltä eikä sen vapauttaminen sellaisesta ikuisesta kohtalosta, joka muuttaisi jīvan olemuksen kärsimykseksi.

        Keskeinen ongelma on avidyā eli tietämättömyys, ahaṅkāra eli väärä samaistuminen sekä bandhana, aineellinen sitoutuneisuus. Vapautuminen merkitsee tämän väärän samaistumisen ja aineellisen sidonnaisuuden päättymistä.

        Sileua ei uhkaa mikään toisessa todellisuudessa. Jīva on nitya eli ikuinen ja avināśī eli tuhoutumaton. Sitä eivät uhkaa fyysisen kehon kuolema, psyykkinen kärsimys eivätkä mikään aineellinen tapahtuma.
        Siksi väite ”jīva täytyy pelastaa ikuiselta helvetiltä” ei sovi tähän malliin. Helvetti ja kärsimys kuuluvat aineellisen kokemuksen piiriin, eivät jīvan ikuiseen svarūpaan.
        Ongelma on avidyā ja samaistuminen: jīva samaistuu sūkṣma-śarīraan ja sthūla-śarīraan ja kokee niiden kautta kärsimystä. Mukti tarkoittaa vapautumista tästä aineellisesta sitoutumisesta — ei jīvan pelastamista siltä, että jokin voisi tuhota sen.


      • Anonyymi00308
        Anonyymi00307 kirjoitti:

        Sileua ei uhkaa mikään toisessa todellisuudessa. Jīva on nitya eli ikuinen ja avināśī eli tuhoutumaton. Sitä eivät uhkaa fyysisen kehon kuolema, psyykkinen kärsimys eivätkä mikään aineellinen tapahtuma.
        Siksi väite ”jīva täytyy pelastaa ikuiselta helvetiltä” ei sovi tähän malliin. Helvetti ja kärsimys kuuluvat aineellisen kokemuksen piiriin, eivät jīvan ikuiseen svarūpaan.
        Ongelma on avidyā ja samaistuminen: jīva samaistuu sūkṣma-śarīraan ja sthūla-śarīraan ja kokee niiden kautta kärsimystä. Mukti tarkoittaa vapautumista tästä aineellisesta sitoutumisesta — ei jīvan pelastamista siltä, että jokin voisi tuhota sen.

        Sielu, ātman, on pyhä keskuksemme, sisin olemuksemme. Sielu on tietoisuuden hiukkanen ja kokonaan toisessa ulottuvuudessa. Se heijastetaan kokonaisuudessaan tänne, sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.
        On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikainen fyysinen keho. Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun puhutaan alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää asian edes jollakin tasolla.
        Sielua ei uhkaa mikään toisessa todellisuudessa. Jīva on nitya, ikuinen, ja avināśī, tuhoutumaton. Sitä eivät uhkaa fyysisen kehon kuolema, psyykkinen kärsimys eivätkä mikään aineellinen tapahtuma.
        Siksi väite, että jīva täytyy pelastaa ikuiselta helvetiltä, on väärä. IKUINEN helvetti ja kärsimys kuuluvat aineellisen kokemuksen piiriin, eivät jīvan ikuiseen svarūpaan. Kärsimys kuuluu fyysiseen kehoon ja hienojakoiseen kehoon, kun taas sielu itse on turvassa.
        Siksi ongelma ei ole sielun pelastaminen ikuiselta helvetiltä. Sielua ei tarvitse pelastaa ikuiselta helvetiltä, koska sitä ei uhkaa mikään. Vapautuminen tarkoittaa sen sijaan tietämättömyydestä eli avidyāsta, väärästä egosta eli ahaṅkārasta ja aineellisesta samaistumisesta vapautumista.


      • Anonyymi00309
        Anonyymi00308 kirjoitti:

        Sielu, ātman, on pyhä keskuksemme, sisin olemuksemme. Sielu on tietoisuuden hiukkanen ja kokonaan toisessa ulottuvuudessa. Se heijastetaan kokonaisuudessaan tänne, sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.
        On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikainen fyysinen keho. Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun puhutaan alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää asian edes jollakin tasolla.
        Sielua ei uhkaa mikään toisessa todellisuudessa. Jīva on nitya, ikuinen, ja avināśī, tuhoutumaton. Sitä eivät uhkaa fyysisen kehon kuolema, psyykkinen kärsimys eivätkä mikään aineellinen tapahtuma.
        Siksi väite, että jīva täytyy pelastaa ikuiselta helvetiltä, on väärä. IKUINEN helvetti ja kärsimys kuuluvat aineellisen kokemuksen piiriin, eivät jīvan ikuiseen svarūpaan. Kärsimys kuuluu fyysiseen kehoon ja hienojakoiseen kehoon, kun taas sielu itse on turvassa.
        Siksi ongelma ei ole sielun pelastaminen ikuiselta helvetiltä. Sielua ei tarvitse pelastaa ikuiselta helvetiltä, koska sitä ei uhkaa mikään. Vapautuminen tarkoittaa sen sijaan tietämättömyydestä eli avidyāsta, väärästä egosta eli ahaṅkārasta ja aineellisesta samaistumisesta vapautumista.

        Jīva, ātman ja hienojakoinen keho
        Olennaista erottaa toisistaan jīva/jīvātmā ja aineelliset kehot. Jīva on nitya, ikuinen ja avināśī, tuhoutumaton tietoisuudellinen elävä olento. Jīva ei ole sama asia kuin sthūla-śarīra, karkea fyysinen keho, eikä sūkṣma-śarīra, hienojakoinen keho. Hienojakoiseen kehoon liittyvät erityisesti manas (mieli), buddhi (äly) ja ahaṅkāra (väärä ego), joiden välityksellä muodostuvat aineelliseen olemassaoloon liittyvät psykologiset kokemukset, taipumukset, halut ja muistijäljet.
        Sielu eli ātman voidaan tässä yhteydessä ymmärtää elävän olennon sisimmäksi olemukseksi ja tietoisuuden periaatteeksi. Jīva ei ole fyysisen kehon ominaisuus eikä aivojen tuottama ilmiö, vaan aineellisesta kehosta ontologisesti erillinen tietoisuudellinen olento. Elävä olento ei siis kirjaimellisesti ”omista” sielua samalla tavalla kuin ihminen omistaa jonkin esineen; pikemminkin elävä olento on itse jīva, joka on yhteydessä väliaikaiseen aineelliseen kehoon.


        Kun tietoisuus heijastuu aineelliseen olemassaoloon, jīva samaistuu prakṛtin alaisiin kehoihin. Tätä samaistumista voidaan kuvata ahaṅkāran kautta: syntyy käsitys ”minä olen tämä keho”, ”minä olen tämä mieli”, ”minä olen tekijä” ja ”minä olen kärsijä”. Tällöin jīva näyttää kokemuksellisesti olevan syntymän, kuoleman, nautinnon ja kärsimyksen alainen, vaikka nämä muutokset eivät muuta sen ikuista svarūpaa.
        Siksi on tärkeää erottaa jīvan todellinen olemus siitä psykologisesta kokonaisuudesta, joka kuuluu sūkṣma-śarīraan. Mieli voi kärsiä, pelätä, kaivata, iloita ja muodostaa erilaisia kokemuksia. Myös saṃskārat ja vāsanāt vaikuttavat psyykkiseen jatkuvuuteen ja aineelliseen samaistumiseen. Nämä eivät kuitenkaan ole jīvan ikuinen olemus.
        Tämän erottelun perusteella jīvaa ei tarvitse ajatella olentona, joka voidaan tuhota tai jonka ikuinen olemassaolo voisi joutua vaarantumaan. Jīva on nitya ja avināśī. Fyysisen kehon kuolema ei merkitse jīvan tuhoutumista, eikä aineellinen kärsimys muuta sen svarūpaa.
        Tästä seuraa myös perustava ero pelastamisen ja vapautumisen välillä. Jos jīva on ikuinen ja tuhoutumaton, sen pelastamista ikuiselta tuholta ei tarvita. Ongelma on bandhana, aineellinen sitoutuneisuus, joka syntyy avidyān, ahaṅkāran ja aineellisen samaistumisen kautta. Vapautuminen (mukti) tarkoittaa tämän tietämättömyyden ja väärän samaistumisen ylittämistä.
        Näin ollen väite, että jīva täytyy pelastaa ikuiselta helvetiltä, ei vastaa tätä metafyysistä rakennetta. Helvettiin, paratiisiin, nautintoon ja kärsimykseen liittyvät kokemukset voidaan tässä analyysissä sijoittaa aineellisen olemassaolon ja hienojakoisen kehon piiriin. Ne eivät muuta jīvan ikuista svarūpaa.


      • Anonyymi00310
        Anonyymi00309 kirjoitti:

        Jīva, ātman ja hienojakoinen keho
        Olennaista erottaa toisistaan jīva/jīvātmā ja aineelliset kehot. Jīva on nitya, ikuinen ja avināśī, tuhoutumaton tietoisuudellinen elävä olento. Jīva ei ole sama asia kuin sthūla-śarīra, karkea fyysinen keho, eikä sūkṣma-śarīra, hienojakoinen keho. Hienojakoiseen kehoon liittyvät erityisesti manas (mieli), buddhi (äly) ja ahaṅkāra (väärä ego), joiden välityksellä muodostuvat aineelliseen olemassaoloon liittyvät psykologiset kokemukset, taipumukset, halut ja muistijäljet.
        Sielu eli ātman voidaan tässä yhteydessä ymmärtää elävän olennon sisimmäksi olemukseksi ja tietoisuuden periaatteeksi. Jīva ei ole fyysisen kehon ominaisuus eikä aivojen tuottama ilmiö, vaan aineellisesta kehosta ontologisesti erillinen tietoisuudellinen olento. Elävä olento ei siis kirjaimellisesti ”omista” sielua samalla tavalla kuin ihminen omistaa jonkin esineen; pikemminkin elävä olento on itse jīva, joka on yhteydessä väliaikaiseen aineelliseen kehoon.


        Kun tietoisuus heijastuu aineelliseen olemassaoloon, jīva samaistuu prakṛtin alaisiin kehoihin. Tätä samaistumista voidaan kuvata ahaṅkāran kautta: syntyy käsitys ”minä olen tämä keho”, ”minä olen tämä mieli”, ”minä olen tekijä” ja ”minä olen kärsijä”. Tällöin jīva näyttää kokemuksellisesti olevan syntymän, kuoleman, nautinnon ja kärsimyksen alainen, vaikka nämä muutokset eivät muuta sen ikuista svarūpaa.
        Siksi on tärkeää erottaa jīvan todellinen olemus siitä psykologisesta kokonaisuudesta, joka kuuluu sūkṣma-śarīraan. Mieli voi kärsiä, pelätä, kaivata, iloita ja muodostaa erilaisia kokemuksia. Myös saṃskārat ja vāsanāt vaikuttavat psyykkiseen jatkuvuuteen ja aineelliseen samaistumiseen. Nämä eivät kuitenkaan ole jīvan ikuinen olemus.
        Tämän erottelun perusteella jīvaa ei tarvitse ajatella olentona, joka voidaan tuhota tai jonka ikuinen olemassaolo voisi joutua vaarantumaan. Jīva on nitya ja avināśī. Fyysisen kehon kuolema ei merkitse jīvan tuhoutumista, eikä aineellinen kärsimys muuta sen svarūpaa.
        Tästä seuraa myös perustava ero pelastamisen ja vapautumisen välillä. Jos jīva on ikuinen ja tuhoutumaton, sen pelastamista ikuiselta tuholta ei tarvita. Ongelma on bandhana, aineellinen sitoutuneisuus, joka syntyy avidyān, ahaṅkāran ja aineellisen samaistumisen kautta. Vapautuminen (mukti) tarkoittaa tämän tietämättömyyden ja väärän samaistumisen ylittämistä.
        Näin ollen väite, että jīva täytyy pelastaa ikuiselta helvetiltä, ei vastaa tätä metafyysistä rakennetta. Helvettiin, paratiisiin, nautintoon ja kärsimykseen liittyvät kokemukset voidaan tässä analyysissä sijoittaa aineellisen olemassaolon ja hienojakoisen kehon piiriin. Ne eivät muuta jīvan ikuista svarūpaa.

        Lopettakaa puheet ikuisesta helvetistä ja siitä, että jīva pitäisi pelastaa sellaiselta. jīva on nitya ja avināśī — ikuinen ja tuhoutumaton. Sitä ei uhkaa fyysisen kehon kuolema, aineellinen kärsimys eikä mikään muu prakṛtin piirissä tapahtuva muutos. Jīvan ikuista svarūpaa ei voi tuhota eikä sille voi tapahtua mitään, mikä tekisi siitä ontologisesti kadonneen tai ikuisesti kärsivän.
        Helvetillinen kärsimys kuuluu aineellisen ehdollistuneisuuden piiriin, ei jīvan ikuiseen olemukseen. Sūkṣma-śarīra voi kokea kärsimystä, pelkoa, halua ja muuta karmallista kokemusta, mutta sūkṣma-śarīra ei ole jīva. Siksi ei pidä ottaa aineellisen tai hienojakoisen kehon kärsimystä ja siirtää sitä jīvan ontologiseksi kohtaloksi.
        Jīvaa ei tarvitse pelastaa ikuiselta helvetiltä. Lopettakaa siis ikuisen helvetin puheet. Jīvaa ei uhkaa mikään sen omassa nitya-svarūpassa.
        Todellinen ongelma on avidyā, māyā ja ahaṅkāra: jīvan samaistuminen sthūla- ja sūkṣma-śarīraan sekä karmalliseen aineelliseen olemassaoloon. Siksi varsinainen päämäärä on vapautuminen tästä ehdollistuneisuudesta — ei jīvan pelastaminen olemassaolon menettämiseltä tai ikuiselta rangaistukselta.
        Jīva on jo nitya ja avināśī. Se, mistä vapaututaan, on avidyā ja māyika-samaistuminen.


      • Anonyymi00311
        Anonyymi00310 kirjoitti:

        Lopettakaa puheet ikuisesta helvetistä ja siitä, että jīva pitäisi pelastaa sellaiselta. jīva on nitya ja avināśī — ikuinen ja tuhoutumaton. Sitä ei uhkaa fyysisen kehon kuolema, aineellinen kärsimys eikä mikään muu prakṛtin piirissä tapahtuva muutos. Jīvan ikuista svarūpaa ei voi tuhota eikä sille voi tapahtua mitään, mikä tekisi siitä ontologisesti kadonneen tai ikuisesti kärsivän.
        Helvetillinen kärsimys kuuluu aineellisen ehdollistuneisuuden piiriin, ei jīvan ikuiseen olemukseen. Sūkṣma-śarīra voi kokea kärsimystä, pelkoa, halua ja muuta karmallista kokemusta, mutta sūkṣma-śarīra ei ole jīva. Siksi ei pidä ottaa aineellisen tai hienojakoisen kehon kärsimystä ja siirtää sitä jīvan ontologiseksi kohtaloksi.
        Jīvaa ei tarvitse pelastaa ikuiselta helvetiltä. Lopettakaa siis ikuisen helvetin puheet. Jīvaa ei uhkaa mikään sen omassa nitya-svarūpassa.
        Todellinen ongelma on avidyā, māyā ja ahaṅkāra: jīvan samaistuminen sthūla- ja sūkṣma-śarīraan sekä karmalliseen aineelliseen olemassaoloon. Siksi varsinainen päämäärä on vapautuminen tästä ehdollistuneisuudesta — ei jīvan pelastaminen olemassaolon menettämiseltä tai ikuiselta rangaistukselta.
        Jīva on jo nitya ja avināśī. Se, mistä vapaututaan, on avidyā ja māyika-samaistuminen.

        JĪVAA EI TARVITSE PELASTAA IKUISELTA HELVETILTÄ. LOPETTAKAA SIIS IKUISEN HELVETIN PUHEET. JĪVAA EI UHKAА MIKÄÄN SEN OMASSA NITYA-SVARŪPASSA.
        TODELLINEN ONGELMA ON AVIDYĀ, MĀYĀ JA AHAṄKĀRA: JĪVAN SAMAISTUMINEN STHŪLA- JA SŪKṢMA-ŚARĪRAAN SEKÄ KARMALLISEEN AINEELLISEEN OLEMASSAOLOON.


      • Anonyymi00312
        Anonyymi00311 kirjoitti:

        JĪVAA EI TARVITSE PELASTAA IKUISELTA HELVETILTÄ. LOPETTAKAA SIIS IKUISEN HELVETIN PUHEET. JĪVAA EI UHKAА MIKÄÄN SEN OMASSA NITYA-SVARŪPASSA.
        TODELLINEN ONGELMA ON AVIDYĀ, MĀYĀ JA AHAṄKĀRA: JĪVAN SAMAISTUMINEN STHŪLA- JA SŪKṢMA-ŚARĪRAAN SEKÄ KARMALLISEEN AINEELLISEEN OLEMASSAOLOON.

        IKUISEN HELVETIN UHKA JA PELASTAMISEN KONSTRUKTIO

        LOPETTAKAA PUHEET SIITÄ, ETTÄ IHMINEN PITÄISI PELASTAA IKUISELTA HELVETILTÄ. TÄLLAISTA PELASTETTAVAA UHkaa EI OLE OLEMASSA. IKUISEN HELVETIN AJATUS RAKENTAA KEINOTEKOISEN ONGELMAN, JONKA JÄLKEEN SAMALLE ONGELMALLE TARJOTAAN VÄLTTÄMÄTTÖMÄNÄ RATKAISUNA USKONNOLLISTA PELASTUSTA.


      • Anonyymi00313
        Anonyymi00312 kirjoitti:

        IKUISEN HELVETIN UHKA JA PELASTAMISEN KONSTRUKTIO

        LOPETTAKAA PUHEET SIITÄ, ETTÄ IHMINEN PITÄISI PELASTAA IKUISELTA HELVETILTÄ. TÄLLAISTA PELASTETTAVAA UHkaa EI OLE OLEMASSA. IKUISEN HELVETIN AJATUS RAKENTAA KEINOTEKOISEN ONGELMAN, JONKA JÄLKEEN SAMALLE ONGELMALLE TARJOTAAN VÄLTTÄMÄTTÖMÄNÄ RATKAISUNA USKONNOLLISTA PELASTUSTA.

        IKUISEN HELVETIN AJATUS RAKENTAA KEINOTEKOISEN ONGELMAN, JONKA JÄLKEEN SAMALLE ONGELMALLE TARJOTAAN VÄLTTÄMÄTTÖMÄNÄ RATKAISUNA USKONNOLLISTA PELASTUSTA.


      • Anonyymi00314
        Anonyymi00313 kirjoitti:

        IKUISEN HELVETIN AJATUS RAKENTAA KEINOTEKOISEN ONGELMAN, JONKA JÄLKEEN SAMALLE ONGELMALLE TARJOTAAN VÄLTTÄMÄTTÖMÄNÄ RATKAISUNA USKONNOLLISTA PELASTUSTA.

        IKUISEN HELVETIN UHKA JA VALLANKÄYTTÖ

        IKUISEN HELVETIN UHKA ON KEINOTEKOINEN ONGELMANASETTELU: ENSIN MÄÄRITELLÄÄN IHMISELLE ABSOLUUTTINEN JA LOPUTON UHKA, JA SEN JÄLKEEN IHMINEN ASETETAAN RIIPPUVAISEKSI AUKTORITEETISTA, OPISTA TAI PELASTUKSEN VÄLITTÄJÄSTÄ. NÄIN PELASTUSPUHEESTA MUODOSTUU VALLANKÄYTÖN JA PSYKOLOGISEN KONTROLLIN VÄLINE, JOSSA PELKO YLLÄPITÄÄ USKONNOLLISTA AUKTORITEETTIA.


      • Anonyymi00315
        Anonyymi00314 kirjoitti:

        IKUISEN HELVETIN UHKA JA VALLANKÄYTTÖ

        IKUISEN HELVETIN UHKA ON KEINOTEKOINEN ONGELMANASETTELU: ENSIN MÄÄRITELLÄÄN IHMISELLE ABSOLUUTTINEN JA LOPUTON UHKA, JA SEN JÄLKEEN IHMINEN ASETETAAN RIIPPUVAISEKSI AUKTORITEETISTA, OPISTA TAI PELASTUKSEN VÄLITTÄJÄSTÄ. NÄIN PELASTUSPUHEESTA MUODOSTUU VALLANKÄYTÖN JA PSYKOLOGISEN KONTROLLIN VÄLINE, JOSSA PELKO YLLÄPITÄÄ USKONNOLLISTA AUKTORITEETTIA.

        Olennaista ei kuitenkaan ole pelastaa jīvaa kuvitteelliselta ontologiselta tuholta. Jīva ei ole vaarassa lakata olemasta. Todellinen ongelma on avidyā, māyā ja ahaṅkāra sekä niistä seuraava samaistuminen sthūla- ja sūkṣma-śarīraan. Vapautuminen tarkoittaa tästä ehdollistuneisuudesta vapautumista, ei jīvan pelastamista olemattomalta ikuisen tuhon uhalta.


      • Anonyymi00316
        Anonyymi00315 kirjoitti:

        Olennaista ei kuitenkaan ole pelastaa jīvaa kuvitteelliselta ontologiselta tuholta. Jīva ei ole vaarassa lakata olemasta. Todellinen ongelma on avidyā, māyā ja ahaṅkāra sekä niistä seuraava samaistuminen sthūla- ja sūkṣma-śarīraan. Vapautuminen tarkoittaa tästä ehdollistuneisuudesta vapautumista, ei jīvan pelastamista olemattomalta ikuisen tuhon uhalta.

        Ikuinen helvetti kontrollin välineenä
        Divide et impera: ihmisille määritellään äärimmäinen ja ikuinen uhka, joka synnyttää pelkoa ja jakaa ihmiset ”pelastettuihin” ja ”kadotettuihin”. Tämän jälkeen uskonnollinen auktoriteetti määrittelee, kuka kuuluu kumpaankin ryhmään ja millä ehdoilla uhasta voidaan vapautua.
        Tällainen lähtökohta ei ole välttämätön, koska jīva on nitya ja avināśī. Jīvan ikuista svarūpaa ei uhkaa ikuinen tuhoutuminen. Ongelma on avidyā ja māyika-samaistuminen, ei jīvan pelastaminen olemattomalta ontologiselta uhalta.
        Näin ”ikuinen helvetti - pelastamisen tarve - auktoriteetin välttämättömyys” voidaan huomata sosiaalisena kontrollirakenteena, jossa pelko tuottaa riippuvuutta ja vastakkainasettelua.


      • Anonyymi00317
        Anonyymi00316 kirjoitti:

        Ikuinen helvetti kontrollin välineenä
        Divide et impera: ihmisille määritellään äärimmäinen ja ikuinen uhka, joka synnyttää pelkoa ja jakaa ihmiset ”pelastettuihin” ja ”kadotettuihin”. Tämän jälkeen uskonnollinen auktoriteetti määrittelee, kuka kuuluu kumpaankin ryhmään ja millä ehdoilla uhasta voidaan vapautua.
        Tällainen lähtökohta ei ole välttämätön, koska jīva on nitya ja avināśī. Jīvan ikuista svarūpaa ei uhkaa ikuinen tuhoutuminen. Ongelma on avidyā ja māyika-samaistuminen, ei jīvan pelastaminen olemattomalta ontologiselta uhalta.
        Näin ”ikuinen helvetti - pelastamisen tarve - auktoriteetin välttämättömyys” voidaan huomata sosiaalisena kontrollirakenteena, jossa pelko tuottaa riippuvuutta ja vastakkainasettelua.

        Helvetti on keinotekoinen ongelma?


      • Anonyymi00318
        Anonyymi00317 kirjoitti:

        Helvetti on keinotekoinen ongelma?

        Jos se jiiva on jo ikuinen ja tuhoutumaton, miksi sen pitää saavuttaa mukti?


      • Anonyymi00319
        Anonyymi00318 kirjoitti:

        Jos se jiiva on jo ikuinen ja tuhoutumaton, miksi sen pitää saavuttaa mukti?

        Onko helvetti keinotekoinen ongelma?
        Kyllä — ”ikuinen helvetti” voidaan nähdä keinotekoisena ongelmana. Ajatus siitä, että ihminen olisi luotu maailmaan mahdollisuudella joutua ikuisesti kärsimään, ja että hänen ”pelastumisensa” riippuisi tietyn kristinuskonnollisen järjestelmän hyväksymisestä, voidaan tulkita kristinuskonnollisena vallankäytön välineenä: ensin luodaan äärimmäinen uhka ja sen jälkeen tarjotaan ”pelastus” kyseisen uhan ratkaisuna.
        Eli ”pelastus” ei myöskään ole vapautumista jumalallisen olennon määräämästä ikuisesta rangaistuksesta. Kyse on tietämättömyydestä vapautumisesta, oman svarūpan oivaltamisesta ja tietoisuuden palautumisesta sen luonnolliseen tilaan.
        Tämä tekee asetelmasta hyvin erilaisen:
        keinotekoinen ongelma:
        ”Olet vaarassa joutua ikuisesti helvettiin - hyväksy tämä oppi, niin pelastut.”
        Mutta todellisuudessa:
        ”Olet ikuinen tietoisuusolento, mutta olet unohtanut todellisen olemuksesi ja samaistunut väliaikaiseen aineelliseen olemassaoloon - herää tietämättömyydestä ja oivalla todellinen olemuksesi.”
        Tässä mielessä vapautuminen ei ole pelastautumista keinotekoisesti luodusta uhasta, vaan vapautumista todellisesta eksistentiaalisesta ongelmasta: tietämättömyydestä, karmasta ja saṃsāran kiertokulusta.
        Ja vielä tärkeää: edes mukti ei ole korkein päämäärä. Vapautumista voidaan pitää vain askeleena kohti korkeampaa todellisuutta.


      • Anonyymi00320
        Anonyymi00319 kirjoitti:

        Onko helvetti keinotekoinen ongelma?
        Kyllä — ”ikuinen helvetti” voidaan nähdä keinotekoisena ongelmana. Ajatus siitä, että ihminen olisi luotu maailmaan mahdollisuudella joutua ikuisesti kärsimään, ja että hänen ”pelastumisensa” riippuisi tietyn kristinuskonnollisen järjestelmän hyväksymisestä, voidaan tulkita kristinuskonnollisena vallankäytön välineenä: ensin luodaan äärimmäinen uhka ja sen jälkeen tarjotaan ”pelastus” kyseisen uhan ratkaisuna.
        Eli ”pelastus” ei myöskään ole vapautumista jumalallisen olennon määräämästä ikuisesta rangaistuksesta. Kyse on tietämättömyydestä vapautumisesta, oman svarūpan oivaltamisesta ja tietoisuuden palautumisesta sen luonnolliseen tilaan.
        Tämä tekee asetelmasta hyvin erilaisen:
        keinotekoinen ongelma:
        ”Olet vaarassa joutua ikuisesti helvettiin - hyväksy tämä oppi, niin pelastut.”
        Mutta todellisuudessa:
        ”Olet ikuinen tietoisuusolento, mutta olet unohtanut todellisen olemuksesi ja samaistunut väliaikaiseen aineelliseen olemassaoloon - herää tietämättömyydestä ja oivalla todellinen olemuksesi.”
        Tässä mielessä vapautuminen ei ole pelastautumista keinotekoisesti luodusta uhasta, vaan vapautumista todellisesta eksistentiaalisesta ongelmasta: tietämättömyydestä, karmasta ja saṃsāran kiertokulusta.
        Ja vielä tärkeää: edes mukti ei ole korkein päämäärä. Vapautumista voidaan pitää vain askeleena kohti korkeampaa todellisuutta.

        Ja vielä tärkeää: edes mukti ei ole korkein päämäärä. Vapautumista voidaan pitää vain askeleena kohti korkeampaa todellisuutta.

        Siksi persoonaton sulautuminen ei ole bhaktan toivoma päämäärä, vaikka se merkitsisi vapautumista saṃsārasta.


        Helvetti ei ole ikuinen lopullinen kohtalo — eikä varsinkaan ikuinen helvetti. Helvetilliset olemassaolon tilat ovat tilapäisiä karmallisia olosuhteita saṃsārassa. Jīva eli yksilöllinen elävä olento itse on ikuinen ja tuhoutumaton, joten sen kärsimys, ruumiilliset olosuhteet tai edes aineellinen olemassaolo eivät voi tehdä siitä ikuisesti kadotettua.
        Perimmäinen ongelma ei siis ole ikuisen helvetin uhka, vaan se, että jīva on unohtanut oman todellisen olemuksensa ja luonnollisen asemansa. Tämän unohtamisen seurauksena tietoisuus samaistuu aineelliseen kehoon, mieleen ja väliaikaisiin identiteetteihin, ja jīva joutuu kokemaan syntymän, kuoleman, kärsimyksen ja jälleensyntymän kiertokulkua.


      • Anonyymi00321
        Anonyymi00320 kirjoitti:

        Ja vielä tärkeää: edes mukti ei ole korkein päämäärä. Vapautumista voidaan pitää vain askeleena kohti korkeampaa todellisuutta.

        Siksi persoonaton sulautuminen ei ole bhaktan toivoma päämäärä, vaikka se merkitsisi vapautumista saṃsārasta.


        Helvetti ei ole ikuinen lopullinen kohtalo — eikä varsinkaan ikuinen helvetti. Helvetilliset olemassaolon tilat ovat tilapäisiä karmallisia olosuhteita saṃsārassa. Jīva eli yksilöllinen elävä olento itse on ikuinen ja tuhoutumaton, joten sen kärsimys, ruumiilliset olosuhteet tai edes aineellinen olemassaolo eivät voi tehdä siitä ikuisesti kadotettua.
        Perimmäinen ongelma ei siis ole ikuisen helvetin uhka, vaan se, että jīva on unohtanut oman todellisen olemuksensa ja luonnollisen asemansa. Tämän unohtamisen seurauksena tietoisuus samaistuu aineelliseen kehoon, mieleen ja väliaikaisiin identiteetteihin, ja jīva joutuu kokemaan syntymän, kuoleman, kärsimyksen ja jälleensyntymän kiertokulkua.

        Jos jīva on jo ikuinen ja tuhoutumaton, miksi sen pitäisi saavuttaa mukti?

        Koska mukti ei tarkoita sitä, että jīva muuttuisi ikuiseksi — se on ollut ikuinen aina.

        Mukti tarkoittaa vapautumista tietämättömyydestä, karmasta ja aineellisen olemassaolon pakosta sekä oman todellisen olemuksen uudelleen oivaltamista.


      • Anonyymi00322
        Anonyymi00321 kirjoitti:

        Jos jīva on jo ikuinen ja tuhoutumaton, miksi sen pitäisi saavuttaa mukti?

        Koska mukti ei tarkoita sitä, että jīva muuttuisi ikuiseksi — se on ollut ikuinen aina.

        Mukti tarkoittaa vapautumista tietämättömyydestä, karmasta ja aineellisen olemassaolon pakosta sekä oman todellisen olemuksen uudelleen oivaltamista.

        Jos jīva on jo ikuinen ja tuhoutumaton, miksi sen pitäisi saavuttaa mukti?

        Koska mukti ei tarkoita sitä, että jīva muuttuisi ikuiseksi — se on ollut ikuinen aina.

        Mukti tarkoittaa vapautumista tietämättömyydestä, karmasta ja aineellisen olemassaolon pakosta sekä oman todellisen olemuksen uudelleen oivaltamista.
        Siksi vapautuminen ei ole ensisijaisesti pakenemista jostakin ikuisesta rangaistuksesta. Se on heräämistä siihen, mikä todella on.
        Mutta edes muktiä ei pidetä korkeimpana päämääränä. Tässä mielessä vapautuminen ei ole olemassaolon lakkaamista, vaan väärän samaistumisen lakkaamista ja oman todellisen, ikuisen olemuksen täydellistä ilmenemistä.

        Kaiken lisäksi ei ole vain yhtä vapautumista, kannattaa erottaa viisi vapautumisen muotoa (pañca-vidhā mukti) ja erityisesti se, että persoonaton vapautuminen ei ole bhaktan tavoite, sitä kuvataan jopa erittäin vastenmielisenä vaihtoehtona bhaktalle.
        Viisi perinteisesti mainittua vapautumisen muotoa ovat:
        Sālokya
        Sārūpya
        Sāmīpya
        Sārṣṭi
        Sāyujya - mutta erityisesti persoonattomaan Brahmaniin sulautumista ei pidetä bhaktan toivomana päämääränä, emme halua sitä.
        Oleellinen ero on siinä, että mukti itsessään ei vielä kerro, millaista vapautuminen on. Vpautuminen, jossa yksilöllinen persoonallisuus ja rakkaudellinen suhde menettävät merkityksensä, ei ole korkein päämäärä.
        Emme sāyujya-muktiä edes kärsimyksen kustannuksella.
        Se ei kuitenkaan tarkoita kirjaimellisesti, että filosofinen Brahman-oivallus olisi sama asia kuin väliaikainen helvetti, että rakkaudellisen persoonallisen suhteen menettäminen olisi bhaktan näkökulmasta pahempi vaihtoehto kuin kärsimyksen kokeminen.


      • Anonyymi00323
        Anonyymi00312 kirjoitti:

        IKUISEN HELVETIN UHKA JA PELASTAMISEN KONSTRUKTIO

        LOPETTAKAA PUHEET SIITÄ, ETTÄ IHMINEN PITÄISI PELASTAA IKUISELTA HELVETILTÄ. TÄLLAISTA PELASTETTAVAA UHkaa EI OLE OLEMASSA. IKUISEN HELVETIN AJATUS RAKENTAA KEINOTEKOISEN ONGELMAN, JONKA JÄLKEEN SAMALLE ONGELMALLE TARJOTAAN VÄLTTÄMÄTTÖMÄNÄ RATKAISUNA USKONNOLLISTA PELASTUSTA.

        Yes!


      • Anonyymi00324
        Anonyymi00322 kirjoitti:

        Jos jīva on jo ikuinen ja tuhoutumaton, miksi sen pitäisi saavuttaa mukti?

        Koska mukti ei tarkoita sitä, että jīva muuttuisi ikuiseksi — se on ollut ikuinen aina.

        Mukti tarkoittaa vapautumista tietämättömyydestä, karmasta ja aineellisen olemassaolon pakosta sekä oman todellisen olemuksen uudelleen oivaltamista.
        Siksi vapautuminen ei ole ensisijaisesti pakenemista jostakin ikuisesta rangaistuksesta. Se on heräämistä siihen, mikä todella on.
        Mutta edes muktiä ei pidetä korkeimpana päämääränä. Tässä mielessä vapautuminen ei ole olemassaolon lakkaamista, vaan väärän samaistumisen lakkaamista ja oman todellisen, ikuisen olemuksen täydellistä ilmenemistä.

        Kaiken lisäksi ei ole vain yhtä vapautumista, kannattaa erottaa viisi vapautumisen muotoa (pañca-vidhā mukti) ja erityisesti se, että persoonaton vapautuminen ei ole bhaktan tavoite, sitä kuvataan jopa erittäin vastenmielisenä vaihtoehtona bhaktalle.
        Viisi perinteisesti mainittua vapautumisen muotoa ovat:
        Sālokya
        Sārūpya
        Sāmīpya
        Sārṣṭi
        Sāyujya - mutta erityisesti persoonattomaan Brahmaniin sulautumista ei pidetä bhaktan toivomana päämääränä, emme halua sitä.
        Oleellinen ero on siinä, että mukti itsessään ei vielä kerro, millaista vapautuminen on. Vpautuminen, jossa yksilöllinen persoonallisuus ja rakkaudellinen suhde menettävät merkityksensä, ei ole korkein päämäärä.
        Emme sāyujya-muktiä edes kärsimyksen kustannuksella.
        Se ei kuitenkaan tarkoita kirjaimellisesti, että filosofinen Brahman-oivallus olisi sama asia kuin väliaikainen helvetti, että rakkaudellisen persoonallisen suhteen menettäminen olisi bhaktan näkökulmasta pahempi vaihtoehto kuin kärsimyksen kokeminen.

        Jīva/ātmā ei ole fyysinen elin eikä fyysisen sydämen sisällä oleva aineellinen kappale. Se on henkinen, elävä olento, jonka kautta elämä ja tietoisuus ilmenevät elävässä kehossa.
        Jīva on taṭasthā-śaktiin kuuluva henkinen tietoisuuden hiukkanen, joka liittyy aineelliseen kehoon ja jonka läsnäolo ilmenee sydämen alueella.
        Piilota

        Sielu eli jīva/ātmā ei ole fyysisessä sydämessä eikä mikään fyysisesti paikannettava osa ihmiskehoa. Sydämen alueesta puhutaan henkisenä keskuksena, ei anatomisena elimenä, josta sielu voitaisiin löytää leikkauksella tai muulla fyysisellä tutkimuksella.


      • Anonyymi00325
        Anonyymi00324 kirjoitti:

        Jīva/ātmā ei ole fyysinen elin eikä fyysisen sydämen sisällä oleva aineellinen kappale. Se on henkinen, elävä olento, jonka kautta elämä ja tietoisuus ilmenevät elävässä kehossa.
        Jīva on taṭasthā-śaktiin kuuluva henkinen tietoisuuden hiukkanen, joka liittyy aineelliseen kehoon ja jonka läsnäolo ilmenee sydämen alueella.
        Piilota

        Sielu eli jīva/ātmā ei ole fyysisessä sydämessä eikä mikään fyysisesti paikannettava osa ihmiskehoa. Sydämen alueesta puhutaan henkisenä keskuksena, ei anatomisena elimenä, josta sielu voitaisiin löytää leikkauksella tai muulla fyysisellä tutkimuksella.

        Jīva on henkinen, ikuinen elävä olento ja taṭasthā-śaktiin kuuluva tietoisuuden hiukkanen. Se ei ole ruumiin tuottama eikä kuole ruumiin mukana. Fyysinen keho on väliaikainen väline, jonka kautta jīvan tietoisuus tulee tässä maailmassa ilmi.
        Piilota

        Tämän vuoksi kuolema ei tarkoita, että joku muuttuisi olemattomaksi. Kun keho kuolee, jīva jatkaa olemassaoloaan ja siirtyy karman mukaisesti eteenpäin.


      • Anonyymi00326
        Anonyymi00325 kirjoitti:

        Jīva on henkinen, ikuinen elävä olento ja taṭasthā-śaktiin kuuluva tietoisuuden hiukkanen. Se ei ole ruumiin tuottama eikä kuole ruumiin mukana. Fyysinen keho on väliaikainen väline, jonka kautta jīvan tietoisuus tulee tässä maailmassa ilmi.
        Piilota

        Tämän vuoksi kuolema ei tarkoita, että joku muuttuisi olemattomaksi. Kun keho kuolee, jīva jatkaa olemassaoloaan ja siirtyy karman mukaisesti eteenpäin.

        Sielu eli jīva/ātmā ei ole fyysisessä sydämessä eikä mikään aineellinen osa ihmiskehoa. Sielu on ikuinen henkinen elävä olento, Kṛṣṇan taṭasthā-śaktiin kuuluva tietoisuuden hiukkanen.
        Sielu ei siis ole peräisin tästä aineellisesta ulottuvuudesta. Se kuuluu henkiseen todellisuuteen, ja tässä aineellisessa maailmassa eläessämme se heijastuu toisesta ulottuvuudesta tähän aineelliseen todellisuuteen. Sen yhteys aineelliseen kehoon ilmenee sydämen alueella, mutta sielu itse ei ole fyysinen eikä sijaitse fyysisenä kappaleena sydämessä.
        Toisin sanoen ihminen ei varsinaisesti ole tämä ruumis. Ruumis on väliaikainen aineellinen keho, jonka kautta ikuinen jīva toimii ja kokee aineellisen maailman. Kun ruumis kuolee, jīva ei kuole eikä lakkaa olemasta, vaan jatkaa olemassaoloaan.
        Fyysinen kuolema ei ole ihmisen olemassaolon loppu, vaan aineellisen kehon vaihtuminen. Jīva jatkaa matkaansa karman mukaisesti, kunnes se vapautuu aineellisen maailman syntymän ja kuoleman kierrosta.


      • Anonyymi00327
        Anonyymi00326 kirjoitti:

        Sielu eli jīva/ātmā ei ole fyysisessä sydämessä eikä mikään aineellinen osa ihmiskehoa. Sielu on ikuinen henkinen elävä olento, Kṛṣṇan taṭasthā-śaktiin kuuluva tietoisuuden hiukkanen.
        Sielu ei siis ole peräisin tästä aineellisesta ulottuvuudesta. Se kuuluu henkiseen todellisuuteen, ja tässä aineellisessa maailmassa eläessämme se heijastuu toisesta ulottuvuudesta tähän aineelliseen todellisuuteen. Sen yhteys aineelliseen kehoon ilmenee sydämen alueella, mutta sielu itse ei ole fyysinen eikä sijaitse fyysisenä kappaleena sydämessä.
        Toisin sanoen ihminen ei varsinaisesti ole tämä ruumis. Ruumis on väliaikainen aineellinen keho, jonka kautta ikuinen jīva toimii ja kokee aineellisen maailman. Kun ruumis kuolee, jīva ei kuole eikä lakkaa olemasta, vaan jatkaa olemassaoloaan.
        Fyysinen kuolema ei ole ihmisen olemassaolon loppu, vaan aineellisen kehon vaihtuminen. Jīva jatkaa matkaansa karman mukaisesti, kunnes se vapautuu aineellisen maailman syntymän ja kuoleman kierrosta.

        SIELU EI SIIS OLE PERÄISIN TÄSTÄ AINEELLISESTA ULOTTUVUUDESTA. SE KUULUU HENKISEEN TODELLISUUTEEN, JA TÄSSÄ AINEELLISESSA MAAILMASSA ELÄESSÄMME SE HEIJASTUU TOISESTA ULOTTUVUUDESTA TÄHÄN AINEELLISEEN TODELLISUUTEEN. SEN YHTEYS AINEELLISEEN KEHOON ILMENEE SYDÄMEN ALUEELLA, MUTTA SIELU ITSE EI OLE FYYSINEN EIKÄ SIJAITSE FYYSISENÄ KAPPALEENA SYDÄMESSÄ.


      • Anonyymi00328
        Anonyymi00327 kirjoitti:

        SIELU EI SIIS OLE PERÄISIN TÄSTÄ AINEELLISESTA ULOTTUVUUDESTA. SE KUULUU HENKISEEN TODELLISUUTEEN, JA TÄSSÄ AINEELLISESSA MAAILMASSA ELÄESSÄMME SE HEIJASTUU TOISESTA ULOTTUVUUDESTA TÄHÄN AINEELLISEEN TODELLISUUTEEN. SEN YHTEYS AINEELLISEEN KEHOON ILMENEE SYDÄMEN ALUEELLA, MUTTA SIELU ITSE EI OLE FYYSINEN EIKÄ SIJAITSE FYYSISENÄ KAPPALEENA SYDÄMESSÄ.

        Jīva ymmärretään ikuiseksi, yksilölliseksi henkiseksi eläväksi olennoksi – tietoisuuden hiukkaseksi, joka kuuluu taṭasthā-śaktiin eli henkisen todellisuuden marginaaliseen energiaan.
        Sielu ei siten ole sama asia kuin fyysinen keho, aivot tai fyysinen sydän. Keho on väliaikainen aineellinen rakenne, jonka kautta jīva toimii ja kokee aineellisen maailman.
        Kun jīvan yhteydestä sydämen alueeseen puhutaan, kyse ei ole anatomisesta väitteestä. Sielua ei tarkoiteta fyysisessä sydämessä sijaitsevaksi aineelliseksi kappaleeksi. Sydämen alueella tarkoitetaan henkistä keskusta, jonka yhteydessä tietoisuuden ja elävän olennon läsnäoloa kuvataan.
        Jīvaa kutsutaan tietoisuuden hiukkaseksi. "Hiukkanen" ei tässä tarkoita fysikaalista hiukkasta, vaan rajallista yksilöllistä tietoisuuden keskusta suhteessa rajattomaan henkiseen todellisuuteen. Jīva on yksilöllinen, tietoinen ja ikuinen, vaikka sen tietoisuus voi aineellisessa olemassaolossa olla peittynyt.


      • Anonyymi00329
        Anonyymi00328 kirjoitti:

        Jīva ymmärretään ikuiseksi, yksilölliseksi henkiseksi eläväksi olennoksi – tietoisuuden hiukkaseksi, joka kuuluu taṭasthā-śaktiin eli henkisen todellisuuden marginaaliseen energiaan.
        Sielu ei siten ole sama asia kuin fyysinen keho, aivot tai fyysinen sydän. Keho on väliaikainen aineellinen rakenne, jonka kautta jīva toimii ja kokee aineellisen maailman.
        Kun jīvan yhteydestä sydämen alueeseen puhutaan, kyse ei ole anatomisesta väitteestä. Sielua ei tarkoiteta fyysisessä sydämessä sijaitsevaksi aineelliseksi kappaleeksi. Sydämen alueella tarkoitetaan henkistä keskusta, jonka yhteydessä tietoisuuden ja elävän olennon läsnäoloa kuvataan.
        Jīvaa kutsutaan tietoisuuden hiukkaseksi. "Hiukkanen" ei tässä tarkoita fysikaalista hiukkasta, vaan rajallista yksilöllistä tietoisuuden keskusta suhteessa rajattomaan henkiseen todellisuuteen. Jīva on yksilöllinen, tietoinen ja ikuinen, vaikka sen tietoisuus voi aineellisessa olemassaolossa olla peittynyt.

        Taṭasthā-śakti kuvaa jīvan asemaa henkisen ja aineellisen todellisuuden rajalla. Jīva ei ole aineellinen energia. Se on yksilöllinen henkinen olento, jolla on oma olemassaolonsa ja tietoisuutensa.
        Vertaus auringonsäteeseen ja aurinkoon kuvaa tätä suhdetta: säde on laadultaan valaiseva kuten aurinko, mutta se ei ole koko aurinko. Samalla tavalla yksilöllinen tietoisuuden hiukkanen on henkinen luonnoltaan, mutta se ei ole sama asia kuin rajaton Absoluuttinen Todellisuus.


        Brahman voidaan ymmärtää Absoluuttisen Todellisuuden persoonattomana tai kaikkiallisena aspektina. Brahmajyoti viittaa tähän liittyvään henkiseen loisteeseen.

        Paramātmā puolestaan tarkoittaa Ylisielua eli Absoluuttisen Todellisuuden läsnäoloa kaikkien elävien olentojen sydämen alueella.


      • Anonyymi00330
        Anonyymi00329 kirjoitti:

        Taṭasthā-śakti kuvaa jīvan asemaa henkisen ja aineellisen todellisuuden rajalla. Jīva ei ole aineellinen energia. Se on yksilöllinen henkinen olento, jolla on oma olemassaolonsa ja tietoisuutensa.
        Vertaus auringonsäteeseen ja aurinkoon kuvaa tätä suhdetta: säde on laadultaan valaiseva kuten aurinko, mutta se ei ole koko aurinko. Samalla tavalla yksilöllinen tietoisuuden hiukkanen on henkinen luonnoltaan, mutta se ei ole sama asia kuin rajaton Absoluuttinen Todellisuus.


        Brahman voidaan ymmärtää Absoluuttisen Todellisuuden persoonattomana tai kaikkiallisena aspektina. Brahmajyoti viittaa tähän liittyvään henkiseen loisteeseen.

        Paramātmā puolestaan tarkoittaa Ylisielua eli Absoluuttisen Todellisuuden läsnäoloa kaikkien elävien olentojen sydämen alueella.

        Näitä käsitteitä ei kuitenkaan pidä sekoittaa toisiinsa.

        Jīva on yksilöllinen elävä olento.

        Paramātmā on Ylisielu.

        Brahman ja Brahmajyoti viittaavat Absoluuttisen Todellisuuden toisenlaiseen hahmottamiseen.

        Gaudiya-metafysiikassa heidän välillä tehdään selvä ero.


        Aineellisessa elämässä jīva samaistuu helposti väliaikaiseen kehoon. Syntyy kokemus: "Minä olen tämä keho", "minä teen", "tämä on minun". Ihminen alkaa samaistaa itsensä myös mieleen, ajatuksiin, tunteisiin, asemaan, sukupuoleen, kansallisuuteen ja muihin väliaikaisiin määritelmiin.


        Tätä voidaan kuvata tietoisuuden peittymisenä. Jīva ei muutu aineelliseksi, mutta sen huomio ja samaistuminen kohdistuvat aineelliseen kehoon ja sen ympärille rakentuvaan persoonallisuuteen.


        jīva ei ole syntynyt aineellisesta maailmasta. Sen todellinen olemus on henkinen. Aineellisessa olemassaolossa se liittyy väliaikaiseen kehoon ja toimii sen kautta.


      • Anonyymi00331
        Anonyymi00330 kirjoitti:

        Näitä käsitteitä ei kuitenkaan pidä sekoittaa toisiinsa.

        Jīva on yksilöllinen elävä olento.

        Paramātmā on Ylisielu.

        Brahman ja Brahmajyoti viittaavat Absoluuttisen Todellisuuden toisenlaiseen hahmottamiseen.

        Gaudiya-metafysiikassa heidän välillä tehdään selvä ero.


        Aineellisessa elämässä jīva samaistuu helposti väliaikaiseen kehoon. Syntyy kokemus: "Minä olen tämä keho", "minä teen", "tämä on minun". Ihminen alkaa samaistaa itsensä myös mieleen, ajatuksiin, tunteisiin, asemaan, sukupuoleen, kansallisuuteen ja muihin väliaikaisiin määritelmiin.


        Tätä voidaan kuvata tietoisuuden peittymisenä. Jīva ei muutu aineelliseksi, mutta sen huomio ja samaistuminen kohdistuvat aineelliseen kehoon ja sen ympärille rakentuvaan persoonallisuuteen.


        jīva ei ole syntynyt aineellisesta maailmasta. Sen todellinen olemus on henkinen. Aineellisessa olemassaolossa se liittyy väliaikaiseen kehoon ja toimii sen kautta.

        Siksi fyysinen kuolema ei merkitse jīvan lakkaamista.

        Kuoleva on aineellinen keho. Jīva jatkaa olemassaoloaan ja siirtyy karmallisten vaikutusten mukaisesti eteenpäin. Jälleensyntymä tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että ikuinen yksilöllinen elävä olento liittyy uuteen aineelliseen kehoon.


        Vapautuminen puolestaan merkitsee vapautumista tästä aineellisesta samaistumisesta ja syntymän ja kuoleman kierrosta.

        Jīvan yksilöllisyys ei katoa, vaan sen todellinen henkinen luonne tulee esiin.


        jīva ei ole aineen tuottama tietoisuus, vaan ikuinen henkinen elävä olento, joka aineellisessa olemassaolossa ilmenee väliaikaisen kehon kautta.


        Fyysinen sydän kuuluu aineelliseen kehoon. Jīva ei ole fyysisesti sydämen sisällä. Sydämen alue liittyy kuitenkin henkiseen kuvaukseen jīvan ja Paramātmān läsnäolosta.


        Tässä kokonaisuudessa aineellinen ihminen voidaan siis nähdä kahden eri todellisuuden kohtaamisena: väliaikaisen aineellisen kehon ja ikuisen henkisen tietoisuuden. Jīva on se ikuinen yksilöllinen elävä olento, joka ei lakkaa olemasta silloin, kun aineellinen keho kuolee.


      • Anonyymi00332
        Anonyymi00331 kirjoitti:

        Siksi fyysinen kuolema ei merkitse jīvan lakkaamista.

        Kuoleva on aineellinen keho. Jīva jatkaa olemassaoloaan ja siirtyy karmallisten vaikutusten mukaisesti eteenpäin. Jälleensyntymä tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että ikuinen yksilöllinen elävä olento liittyy uuteen aineelliseen kehoon.


        Vapautuminen puolestaan merkitsee vapautumista tästä aineellisesta samaistumisesta ja syntymän ja kuoleman kierrosta.

        Jīvan yksilöllisyys ei katoa, vaan sen todellinen henkinen luonne tulee esiin.


        jīva ei ole aineen tuottama tietoisuus, vaan ikuinen henkinen elävä olento, joka aineellisessa olemassaolossa ilmenee väliaikaisen kehon kautta.


        Fyysinen sydän kuuluu aineelliseen kehoon. Jīva ei ole fyysisesti sydämen sisällä. Sydämen alue liittyy kuitenkin henkiseen kuvaukseen jīvan ja Paramātmān läsnäolosta.


        Tässä kokonaisuudessa aineellinen ihminen voidaan siis nähdä kahden eri todellisuuden kohtaamisena: väliaikaisen aineellisen kehon ja ikuisen henkisen tietoisuuden. Jīva on se ikuinen yksilöllinen elävä olento, joka ei lakkaa olemasta silloin, kun aineellinen keho kuolee.

        FYYSINEN SYDÄN KUULUU AINEELLISEEN KEHOON.

        JĪVA EI OLE FYYSISESTI SYDÄMEN SISÄLLÄ.

        SYDÄMEN ALUE LIITTYY KUITENKIN HENKISEEN KUVAUKSEEN JĪVAN JA PARAMĀTMĀN LÄSNÄOLOSTA.


      • Anonyymi00333
        Anonyymi00332 kirjoitti:

        FYYSINEN SYDÄN KUULUU AINEELLISEEN KEHOON.

        JĪVA EI OLE FYYSISESTI SYDÄMEN SISÄLLÄ.

        SYDÄMEN ALUE LIITTYY KUITENKIN HENKISEEN KUVAUKSEEN JĪVAN JA PARAMĀTMĀN LÄSNÄOLOSTA.

        VAPAUTUMINEN PUOLESTAAN MERKITSEE VAPAUTUMISTA TÄSTÄ AINEELLISESTA SAMAISTUMISESTA JA SYNTYMÄN JA KUOLEMAN KIERROSTA.

        JĪVAN YKSILÖLLISYYS EI KATOA, VAAN SEN TODELLINEN HENKINEN LUONNE TULEE ESIIN.


      • Anonyymi00334
        Anonyymi00333 kirjoitti:

        VAPAUTUMINEN PUOLESTAAN MERKITSEE VAPAUTUMISTA TÄSTÄ AINEELLISESTA SAMAISTUMISESTA JA SYNTYMÄN JA KUOLEMAN KIERROSTA.

        JĪVAN YKSILÖLLISYYS EI KATOA, VAAN SEN TODELLINEN HENKINEN LUONNE TULEE ESIIN.

        FYYSINEN SYDÄN KUULUU AINEELLISEEN KEHOON.


      • Anonyymi00335
        Anonyymi00334 kirjoitti:

        FYYSINEN SYDÄN KUULUU AINEELLISEEN KEHOON.

        JĪVA EI OLE FYYSISESTI SYDÄMEN SISÄLLÄ.


      • Anonyymi00336
        Anonyymi00335 kirjoitti:

        JĪVA EI OLE FYYSISESTI SYDÄMEN SISÄLLÄ.

        VAAN SEN ALUEELLA HEIJASTUKSENA.


      • Anonyymi00337
        Anonyymi00336 kirjoitti:

        VAAN SEN ALUEELLA HEIJASTUKSENA.

        Vaikka sielu on tässä unessa, se on varsin aktiivinen

        Anonyymi-ap
        2026-04-20 15:24:09
        Ilmoita
        Muutama katkelma V. K. Prabhun luennoista – Veda-brahmiinin, joka yhdistää harvinaisella tavalla tieteellisen ajattelun, filosofisen syvyyden sekä kielten ja merkitysten hienovaraisen ymmärryksen. Hänen työnsä tiedemiehenä, filosofina sekä japanin ja englannin kielten välisenä kääntäjänä ja tulkkina heijastaa laaja-alaista älyllistä kurinalaisuutta ja kulttuurienvälistä herkkyyttä.
        Nämä transkriptiot pohjautuvat luentoihin ja videoihin, ja vaikka mukana on vain valikoituja katkelmia eri kohdista, ne tarjoavat silti vaikuttavan ikkunan hänen ajattelunsa kirkkauteen. On syytä huomioida, että sanskritin kääntäminen on äärimmäisen vaativaa, erityisesti silloin kun hän liikkuu sujuvasti alkuperäiskielen ja suomen kielen käsitysten tulkinnan välillä.
        Käännösvirheet suomen kielessä eivät vähennä hänen esitystensä arvoa, vaan pikemminkin korostavat sitä, kuinka moniulotteista ja syvällistä hänen käsittelemänsä ajattelu on – sellaista, joka ylittää yksinkertaisen kielellisen välittämisen rajat.

        Kysymykset ja vastaukset:

        Sielu nukkuu?

        V. K. Prabhu vastaa:


        Keskustelussa eräs minulle omistautunut henkilö sanoi, että tässä maailmassa vaikuttavat vain aineellisen luonnon guṇat. Lisäsin, että sielu haluaa, ja guṇat toimivat. Hän vastasi, ettei näin ole: sielu nukkuu, ja ainoastaan guṇat haluavat ja toimivat. Tarkoittaako tämä siis, ettei sielu tee lainkaan mitään?

        Sielu “nukkuu” siinä mielessä, että se ei tällä hetkellä tiedosta itseään henkisenä olentona. Se ei ilmennä omaa todellista rooliaan suhteessa Jumalaan, ja siinä mielessä sen sanotaan nukkuvan. Se sekoittaa itsensä fyysiseen kehoon ja pitää sitä todellisena “minänään”. Tässä mielessä sen katsotaan olevan harhassa.

        Siitä huolimatta, vaikka sielu on tässä unessa, se on varsin aktiivinen. Missä mielessä se on aktiivinen? Siinä mielessä, että sillä on paljon haluja tähän uneen. Aineellinen elämä on unta, mutta siihen liittyy paljon odotuksia ja monia suunnitelmia. Siksi sielu toimii tässä maailmassa ikään kuin ilmentäen aineellisia halujaan, ja aineellisen luonnon guṇat ovat vain välineitä.

        Paramātmā, Jumala sydämessä, tietää halumme, tuntee ansioimme ja täyttää toiveemme niiden mukaisesti. Näin ollen guṇat ovat pelkkiä välineitä, eivätkä ne itsessään voi haluta mitään. Välineet toimivat aina jonkun toimijan, jonkin persoonan käsissä.

        Siksi guṇat ovat Jumalan välineitä, joiden kautta toiveemme toteutuvat ansioidemme mukaisesti. Itse ne eivät voi tehdä mitään. Vaikka sielu nukkuu suhteessa Jumalaan, suhteessa tähän aineelliseen maailmaan se näkee illusorisen kuvan, jota se pitää todellisena, ja osallistuu siihen aktiivisesti. Sen aktiivisuus ilmenee halujen tasolla: se haluaa, ja nämä halut täyttyvät ansioiden eli karman mukaisesti.


      • Anonyymi00338
        Anonyymi00337 kirjoitti:

        Vaikka sielu on tässä unessa, se on varsin aktiivinen

        Anonyymi-ap
        2026-04-20 15:24:09
        Ilmoita
        Muutama katkelma V. K. Prabhun luennoista – Veda-brahmiinin, joka yhdistää harvinaisella tavalla tieteellisen ajattelun, filosofisen syvyyden sekä kielten ja merkitysten hienovaraisen ymmärryksen. Hänen työnsä tiedemiehenä, filosofina sekä japanin ja englannin kielten välisenä kääntäjänä ja tulkkina heijastaa laaja-alaista älyllistä kurinalaisuutta ja kulttuurienvälistä herkkyyttä.
        Nämä transkriptiot pohjautuvat luentoihin ja videoihin, ja vaikka mukana on vain valikoituja katkelmia eri kohdista, ne tarjoavat silti vaikuttavan ikkunan hänen ajattelunsa kirkkauteen. On syytä huomioida, että sanskritin kääntäminen on äärimmäisen vaativaa, erityisesti silloin kun hän liikkuu sujuvasti alkuperäiskielen ja suomen kielen käsitysten tulkinnan välillä.
        Käännösvirheet suomen kielessä eivät vähennä hänen esitystensä arvoa, vaan pikemminkin korostavat sitä, kuinka moniulotteista ja syvällistä hänen käsittelemänsä ajattelu on – sellaista, joka ylittää yksinkertaisen kielellisen välittämisen rajat.

        Kysymykset ja vastaukset:

        Sielu nukkuu?

        V. K. Prabhu vastaa:


        Keskustelussa eräs minulle omistautunut henkilö sanoi, että tässä maailmassa vaikuttavat vain aineellisen luonnon guṇat. Lisäsin, että sielu haluaa, ja guṇat toimivat. Hän vastasi, ettei näin ole: sielu nukkuu, ja ainoastaan guṇat haluavat ja toimivat. Tarkoittaako tämä siis, ettei sielu tee lainkaan mitään?

        Sielu “nukkuu” siinä mielessä, että se ei tällä hetkellä tiedosta itseään henkisenä olentona. Se ei ilmennä omaa todellista rooliaan suhteessa Jumalaan, ja siinä mielessä sen sanotaan nukkuvan. Se sekoittaa itsensä fyysiseen kehoon ja pitää sitä todellisena “minänään”. Tässä mielessä sen katsotaan olevan harhassa.

        Siitä huolimatta, vaikka sielu on tässä unessa, se on varsin aktiivinen. Missä mielessä se on aktiivinen? Siinä mielessä, että sillä on paljon haluja tähän uneen. Aineellinen elämä on unta, mutta siihen liittyy paljon odotuksia ja monia suunnitelmia. Siksi sielu toimii tässä maailmassa ikään kuin ilmentäen aineellisia halujaan, ja aineellisen luonnon guṇat ovat vain välineitä.

        Paramātmā, Jumala sydämessä, tietää halumme, tuntee ansioimme ja täyttää toiveemme niiden mukaisesti. Näin ollen guṇat ovat pelkkiä välineitä, eivätkä ne itsessään voi haluta mitään. Välineet toimivat aina jonkun toimijan, jonkin persoonan käsissä.

        Siksi guṇat ovat Jumalan välineitä, joiden kautta toiveemme toteutuvat ansioidemme mukaisesti. Itse ne eivät voi tehdä mitään. Vaikka sielu nukkuu suhteessa Jumalaan, suhteessa tähän aineelliseen maailmaan se näkee illusorisen kuvan, jota se pitää todellisena, ja osallistuu siihen aktiivisesti. Sen aktiivisuus ilmenee halujen tasolla: se haluaa, ja nämä halut täyttyvät ansioiden eli karman mukaisesti.

        Vaikka sielu nukkuu suhteessa Jumalaan, suhteessa tähän aineelliseen maailmaan se näkee illusorisen kuvan, jota se pitää todellisena, ja osallistuu siihen aktiivisesti. Sen aktiivisuus ilmenee halujen tasolla: se haluaa, ja nämä halut täyttyvät ansioiden eli karman mukaisesti.


      • Anonyymi00339
        Anonyymi00338 kirjoitti:

        Vaikka sielu nukkuu suhteessa Jumalaan, suhteessa tähän aineelliseen maailmaan se näkee illusorisen kuvan, jota se pitää todellisena, ja osallistuu siihen aktiivisesti. Sen aktiivisuus ilmenee halujen tasolla: se haluaa, ja nämä halut täyttyvät ansioiden eli karman mukaisesti.

        Sielusta on kiistelty toistuvasti: onko se olemassa ja millä tavoin? ...on jopa väitelty siitä, onko eläimillä sielu. René Descartes esimerkiksi kutsui eläviä olentoja mekaanisiksi järjestelmiksi. On myös käyty keskusteluja siitä, onko naisilla sielu.

        ... vuonna 585 pidettiin pieni piispojen kokous, jossa pohdittiin, onko naisilla sielu. Yhden äänen enemmistöllä voitti näkemys, että naisilla on sielu. Voimme pitää tätä iloisena tapahtumana.

        Kun puhe siirtyy kasveihin, epäilykset ovat vielä suurempia. Tiedämme kuitenkin, että kasvit reagoivat ympäristöönsä: ne kurottuvat kohti valoa ja niin edelleen. Siksi vedat sanovat, että siellä missä on havaittavissa tietoisuuden ja elämän merkkejä, siellä on myös sielu.

        Sanskritissa on useita sanoja, jotka tarkoittavat sielua. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva kuuluu indoeurooppalaiseen sanastoon ja liittyy moniin samankaltaisiin sanoihin.


        Sanskritissa on itse asiassa useita sanoja sielulle. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva on indoeurooppalaista alkuperää ja liittyy esimerkiksi slaavilaisiin sanoihin kuten “elämä” ja “elää”. Näin jīva viittaa sieluun elämän hiukkasena, elävänä periaatteena.

        Toinen nimitys sielulle on ātman. Se tarkoittaa itseyttä – “minää”. Ātman viittaa itsetietoisuuteen, kokemukseen “minä olen, minä olen olemassa”. Se on olemuksemme ydin, persoonallisuutemme syvin keskus.

        Ne elämät, joita elämme jälleensyntymien eli reinkarnaation kautta, ovat kuin lukemattomia unia, joita sielu näkee. Tästä herää kysymys: kuka jää, kuka näkee nämä unet? Juuri sana ātman viittaa tähän kaikkein syvimpään, rakkaimpaan osaan meissä – todelliseen minään.

        Vedisen maailmankuvan mukaan sielu, ātman, on pyhä keskuksemme, sisin olemuksemme. Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.

        Tämä samaistumisen mekanismi on hyvin voimakas. Sielu on tietoisuuden hiukkanen. Filosofisesta näkökulmasta, aivan kuten fotonit ovat auringonvalon osasia, samoin koko maailmankaikkeus on universaalin henkisen periaatteen läpäisemä, jota kutsutaan Brahmaniksi. Yksilöllinen sielu on tämän Brahmanin kipinä – kuin säteilyä hohtava yksittäinen tietoisuuden hiukkanen.

        Jos fotoni on osa auringonvaloa, samoin sielu on osa tietoisuuden valoa. Siksi sielu on tietoisuuden hiukkanen, ja tietoisuuden ominaisuus on, että se on kuolematon. Lisäksi tietoisuudelle on ominaista se, että se samaistuu siihen todellisuuteen, jossa se kulloinkin sijaitsee.

        (S. Prabhun luennosta, eri paikoista. Käännösvirheet suomen kielellä.

        S. Prabhu- on filosofi ja orientalistisen tutkimuksen asiantuntija, professori. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat indoeurooppalaisten sivilisaatio, vedinen kulttuuri ja maailmankuva sekä kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus. Luennoillaan hän esittää monipuolista havainnollistavaa aineistoa, hypoteesien tarkastelusta ja päätyen jälleensyntymisoppiin maailman uskonnoissa. Muinainen vedinen kulttuuria - kaikkien maapallon kulttuurien perusta.)


      • Anonyymi00340
        Anonyymi00339 kirjoitti:

        Sielusta on kiistelty toistuvasti: onko se olemassa ja millä tavoin? ...on jopa väitelty siitä, onko eläimillä sielu. René Descartes esimerkiksi kutsui eläviä olentoja mekaanisiksi järjestelmiksi. On myös käyty keskusteluja siitä, onko naisilla sielu.

        ... vuonna 585 pidettiin pieni piispojen kokous, jossa pohdittiin, onko naisilla sielu. Yhden äänen enemmistöllä voitti näkemys, että naisilla on sielu. Voimme pitää tätä iloisena tapahtumana.

        Kun puhe siirtyy kasveihin, epäilykset ovat vielä suurempia. Tiedämme kuitenkin, että kasvit reagoivat ympäristöönsä: ne kurottuvat kohti valoa ja niin edelleen. Siksi vedat sanovat, että siellä missä on havaittavissa tietoisuuden ja elämän merkkejä, siellä on myös sielu.

        Sanskritissa on useita sanoja, jotka tarkoittavat sielua. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva kuuluu indoeurooppalaiseen sanastoon ja liittyy moniin samankaltaisiin sanoihin.


        Sanskritissa on itse asiassa useita sanoja sielulle. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva on indoeurooppalaista alkuperää ja liittyy esimerkiksi slaavilaisiin sanoihin kuten “elämä” ja “elää”. Näin jīva viittaa sieluun elämän hiukkasena, elävänä periaatteena.

        Toinen nimitys sielulle on ātman. Se tarkoittaa itseyttä – “minää”. Ātman viittaa itsetietoisuuteen, kokemukseen “minä olen, minä olen olemassa”. Se on olemuksemme ydin, persoonallisuutemme syvin keskus.

        Ne elämät, joita elämme jälleensyntymien eli reinkarnaation kautta, ovat kuin lukemattomia unia, joita sielu näkee. Tästä herää kysymys: kuka jää, kuka näkee nämä unet? Juuri sana ātman viittaa tähän kaikkein syvimpään, rakkaimpaan osaan meissä – todelliseen minään.

        Vedisen maailmankuvan mukaan sielu, ātman, on pyhä keskuksemme, sisin olemuksemme. Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.

        Tämä samaistumisen mekanismi on hyvin voimakas. Sielu on tietoisuuden hiukkanen. Filosofisesta näkökulmasta, aivan kuten fotonit ovat auringonvalon osasia, samoin koko maailmankaikkeus on universaalin henkisen periaatteen läpäisemä, jota kutsutaan Brahmaniksi. Yksilöllinen sielu on tämän Brahmanin kipinä – kuin säteilyä hohtava yksittäinen tietoisuuden hiukkanen.

        Jos fotoni on osa auringonvaloa, samoin sielu on osa tietoisuuden valoa. Siksi sielu on tietoisuuden hiukkanen, ja tietoisuuden ominaisuus on, että se on kuolematon. Lisäksi tietoisuudelle on ominaista se, että se samaistuu siihen todellisuuteen, jossa se kulloinkin sijaitsee.

        (S. Prabhun luennosta, eri paikoista. Käännösvirheet suomen kielellä.

        S. Prabhu- on filosofi ja orientalistisen tutkimuksen asiantuntija, professori. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat indoeurooppalaisten sivilisaatio, vedinen kulttuuri ja maailmankuva sekä kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus. Luennoillaan hän esittää monipuolista havainnollistavaa aineistoa, hypoteesien tarkastelusta ja päätyen jälleensyntymisoppiin maailman uskonnoissa. Muinainen vedinen kulttuuria - kaikkien maapallon kulttuurien perusta.)

        Tämä samaistumisen mekanismi on hyvin voimakas. Sielu on tietoisuuden hiukkanen. Filosofisesta näkökulmasta, aivan kuten fotonit ovat auringonvalon osasia, samoin koko maailmankaikkeus on universaalin henkisen periaatteen läpäisemä, jota kutsutaan Brahmaniksi. Yksilöllinen sielu on tämän Brahmanin kipinä – kuin säteilyä hohtava yksittäinen tietoisuuden hiukkanen.

        Jos fotoni on osa auringonvaloa, samoin sielu on osa tietoisuuden valoa. Siksi sielu on tietoisuuden hiukkanen, ja tietoisuuden ominaisuus on, että se on kuolematon. Lisäksi tietoisuudelle on ominaista se, että se samaistuu siihen todellisuuteen, jossa se kulloinkin sijaitsee.


      • Anonyymi00341
        Anonyymi00340 kirjoitti:

        Tämä samaistumisen mekanismi on hyvin voimakas. Sielu on tietoisuuden hiukkanen. Filosofisesta näkökulmasta, aivan kuten fotonit ovat auringonvalon osasia, samoin koko maailmankaikkeus on universaalin henkisen periaatteen läpäisemä, jota kutsutaan Brahmaniksi. Yksilöllinen sielu on tämän Brahmanin kipinä – kuin säteilyä hohtava yksittäinen tietoisuuden hiukkanen.

        Jos fotoni on osa auringonvaloa, samoin sielu on osa tietoisuuden valoa. Siksi sielu on tietoisuuden hiukkanen, ja tietoisuuden ominaisuus on, että se on kuolematon. Lisäksi tietoisuudelle on ominaista se, että se samaistuu siihen todellisuuteen, jossa se kulloinkin sijaitsee.

        On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.

        Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.


      • Anonyymi00342
        Anonyymi00341 kirjoitti:

        On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.

        Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.

        Mikä on hienojakoine keho.

        Kyse on yksinkertaisesti siitä — olen kuullut, että korkeammilla planeetoilla elävillä olennoilla, tarkoitan Indran ja viisaiden planeettoja, on vain hienovarainen keho. Heillä ei ole karkeaa kehoa. Miten tämä pitäisi ymmärtää? Eihän voi olla niin, että heillä on vain äly, mieli ja väärä ego. Entä aistit? Jos heidän kehossaan ei ole maata, vettä, tulta, ilmaa ja eetteriä — näitä peruselementtejä — niin miten aistit voivat toimia?

        V. K Prabhu vastaa:

        Käännösvirheet suomen kielellä:
        Transkriptio:

        Bhagavata Puranassa (5.20–22) kuvataan, että Varuṇan keho koostuu kokonaan vedestä, ja myös Auringossa ja Kuussa tarvitaan tietynlaiset kehot, jotka vastaavat näiden planeettojen olosuhteita.

        Tässä on tärkeää ymmärtää, että mitä korkeampi elävän olennon tietoisuus on, sitä hienovaraisempi on sen kehon rakenne. Me arvioimme kaikkea nyt omasta näkökulmastamme — sellaisten olentojen näkökulmasta, joiden kehot koostuvat pääasiassa maaelementistä. Me ihmiset olemme “lihaa ja verta”, ja siksi meidän on vaikea käsittää, miten toisenlaiset kehot voisivat olla ei-biologisia.

        Tätä kutsutaan biologiseksi elämänmuodoksi, mutta on olemassa myös toisenlaisia, hienovaraisempia olemassaolon muotoja, jotka eivät perustu samalla tavalla karkeisiin aineellisiin elementteihin.

        Biologinen elämä tarkoittaa elämää, joka liittyy lihaan ja vereen. Mutta on olemassa hienovaraisempaa elämää. Esimerkiksi A. C. Bhaktivedanta Swami Prabhupāda selitti, että Auringon asukkailla on täydelliset kehot. Meidän on käytännössä mahdotonta ymmärtää tätä — millaisia ne ovat? Tulesta muodostuneita kehoja tai valosta koostuvia kehoja.

        Tämä on meille vaikeaa, koska olemme tottuneet ajattelemaan, että Aurinko on asumaton planeetta hirvittävän kuumuuden vuoksi. Mutta se kuumuus on sietämätöntä vain meille. Sellaiset olennot, joilla on meidän kaltaisemme kehot, eivät voisi elää siellä — jo hieman yli 30 asteen lämpötila tuntuu meistä tukalalta, ja Auringossa lämpötila on miljoonia asteita. Meidän kehomme yksinkertaisesti haihtuisi hetkessä.

        Mutta jos keho on luonteeltaan tulta, silloin lämpötila ei ole ongelma. Meidän kehomme normaali lämpötila on noin 36,6 °C, ja kaikki sen ylä- tai alapuolella alkaa tuntua epämukavalta. Meillä on tietty “mukavuusalue”, joka johtuu kehomme rakenteesta. Jos keho koostuu täysin toisenlaisesta elementistä, kaikki toimii eri tavalla.

        Ajatellaan vaikka kaloja ja lintuja: kalat uivat, linnut lentävät — mutta miten ne tekevät sen? Me emme oikeastaan tiedä. Ihminen tarvitsee lentokoneen lentääkseen, mutta lintu lentää luonnollisesti. Emme kuule, että varis syöksyisi maahan “laskuvirheen” vuoksi tai että kala hukkuisi. Sen sijaan meidän laivamme uppoavat ja lentokoneemme putoavat. Miksi? Koska ne ovat keinotekoisia — yritämme jäljitellä luonnollisia mekanismeja.

        Nämä elävät olennot taas omistavat kehot, jotka on luonnostaan suunniteltu niiden ympäristöön. Siksi ne “ohjaavat” niitä täydellisesti: lentoonlähtö, laskeutuminen — kaikki toimii ilman onnettomuuksia. Kyse on yksinkertaisesti erilaisesta kehosta, emmekä me ymmärrä, miten se toimii.

        Mitä sitten tulee aisteihin — miten aistit toimivat tällaisissa olennoissa — siihen liittyy sama periaate: aistien toiminta määräytyy kehon luonteen mukaan.

        Näiden korkeampien olentojen aistit eivät toimi aivan samalla tavalla kuin meidän. Me ajattelemme, että kaikki on selkeästi sidoksissa tiettyihin elimiin: makuaisti liittyy kieleen, näkö valoon, hajuaisti maaelementtiin ja niin edelleen. Jos näitä karkeita elementtejä ei ole, kuvittelemme, etteivät he näe, kuule tai haista. Mutta näin ei ole.

        On ymmärrettävä, että aistit itsessään ovat peräisin sielusta. Se, mitä me nyt kutsumme aisteiksi, ovat oikeastaan aistielimiä — kuten sieraimet, korvat, silmät, kieli ja iho. Ne eivät ole varsinaisia aisteja, vaan välineitä, joiden kautta aistit ilmenevät.

        Voimme verrata tätä esimerkiksi merimieheen sukellusveneessä: hän katsoo ulos periskoopin kautta. Hän näkee silmillään, mutta näkeminen tapahtuu periskoopin välityksellä, jossa on joukko linssejä järjestetty tietyllä tavalla. Samoin emme näe silmillä — näemme silmien kautta. Sielu näkee sisältä käsin, sielu kuulee. Nämä ulkoiset “välineet” ovat kuin tunnustelijoita: “anna minun koskettaa, anna minun nähdä” — iho ja muut elimet ovat ulkoisia kanavia.


      • Anonyymi00343
        Anonyymi00342 kirjoitti:

        Mikä on hienojakoine keho.

        Kyse on yksinkertaisesti siitä — olen kuullut, että korkeammilla planeetoilla elävillä olennoilla, tarkoitan Indran ja viisaiden planeettoja, on vain hienovarainen keho. Heillä ei ole karkeaa kehoa. Miten tämä pitäisi ymmärtää? Eihän voi olla niin, että heillä on vain äly, mieli ja väärä ego. Entä aistit? Jos heidän kehossaan ei ole maata, vettä, tulta, ilmaa ja eetteriä — näitä peruselementtejä — niin miten aistit voivat toimia?

        V. K Prabhu vastaa:

        Käännösvirheet suomen kielellä:
        Transkriptio:

        Bhagavata Puranassa (5.20–22) kuvataan, että Varuṇan keho koostuu kokonaan vedestä, ja myös Auringossa ja Kuussa tarvitaan tietynlaiset kehot, jotka vastaavat näiden planeettojen olosuhteita.

        Tässä on tärkeää ymmärtää, että mitä korkeampi elävän olennon tietoisuus on, sitä hienovaraisempi on sen kehon rakenne. Me arvioimme kaikkea nyt omasta näkökulmastamme — sellaisten olentojen näkökulmasta, joiden kehot koostuvat pääasiassa maaelementistä. Me ihmiset olemme “lihaa ja verta”, ja siksi meidän on vaikea käsittää, miten toisenlaiset kehot voisivat olla ei-biologisia.

        Tätä kutsutaan biologiseksi elämänmuodoksi, mutta on olemassa myös toisenlaisia, hienovaraisempia olemassaolon muotoja, jotka eivät perustu samalla tavalla karkeisiin aineellisiin elementteihin.

        Biologinen elämä tarkoittaa elämää, joka liittyy lihaan ja vereen. Mutta on olemassa hienovaraisempaa elämää. Esimerkiksi A. C. Bhaktivedanta Swami Prabhupāda selitti, että Auringon asukkailla on täydelliset kehot. Meidän on käytännössä mahdotonta ymmärtää tätä — millaisia ne ovat? Tulesta muodostuneita kehoja tai valosta koostuvia kehoja.

        Tämä on meille vaikeaa, koska olemme tottuneet ajattelemaan, että Aurinko on asumaton planeetta hirvittävän kuumuuden vuoksi. Mutta se kuumuus on sietämätöntä vain meille. Sellaiset olennot, joilla on meidän kaltaisemme kehot, eivät voisi elää siellä — jo hieman yli 30 asteen lämpötila tuntuu meistä tukalalta, ja Auringossa lämpötila on miljoonia asteita. Meidän kehomme yksinkertaisesti haihtuisi hetkessä.

        Mutta jos keho on luonteeltaan tulta, silloin lämpötila ei ole ongelma. Meidän kehomme normaali lämpötila on noin 36,6 °C, ja kaikki sen ylä- tai alapuolella alkaa tuntua epämukavalta. Meillä on tietty “mukavuusalue”, joka johtuu kehomme rakenteesta. Jos keho koostuu täysin toisenlaisesta elementistä, kaikki toimii eri tavalla.

        Ajatellaan vaikka kaloja ja lintuja: kalat uivat, linnut lentävät — mutta miten ne tekevät sen? Me emme oikeastaan tiedä. Ihminen tarvitsee lentokoneen lentääkseen, mutta lintu lentää luonnollisesti. Emme kuule, että varis syöksyisi maahan “laskuvirheen” vuoksi tai että kala hukkuisi. Sen sijaan meidän laivamme uppoavat ja lentokoneemme putoavat. Miksi? Koska ne ovat keinotekoisia — yritämme jäljitellä luonnollisia mekanismeja.

        Nämä elävät olennot taas omistavat kehot, jotka on luonnostaan suunniteltu niiden ympäristöön. Siksi ne “ohjaavat” niitä täydellisesti: lentoonlähtö, laskeutuminen — kaikki toimii ilman onnettomuuksia. Kyse on yksinkertaisesti erilaisesta kehosta, emmekä me ymmärrä, miten se toimii.

        Mitä sitten tulee aisteihin — miten aistit toimivat tällaisissa olennoissa — siihen liittyy sama periaate: aistien toiminta määräytyy kehon luonteen mukaan.

        Näiden korkeampien olentojen aistit eivät toimi aivan samalla tavalla kuin meidän. Me ajattelemme, että kaikki on selkeästi sidoksissa tiettyihin elimiin: makuaisti liittyy kieleen, näkö valoon, hajuaisti maaelementtiin ja niin edelleen. Jos näitä karkeita elementtejä ei ole, kuvittelemme, etteivät he näe, kuule tai haista. Mutta näin ei ole.

        On ymmärrettävä, että aistit itsessään ovat peräisin sielusta. Se, mitä me nyt kutsumme aisteiksi, ovat oikeastaan aistielimiä — kuten sieraimet, korvat, silmät, kieli ja iho. Ne eivät ole varsinaisia aisteja, vaan välineitä, joiden kautta aistit ilmenevät.

        Voimme verrata tätä esimerkiksi merimieheen sukellusveneessä: hän katsoo ulos periskoopin kautta. Hän näkee silmillään, mutta näkeminen tapahtuu periskoopin välityksellä, jossa on joukko linssejä järjestetty tietyllä tavalla. Samoin emme näe silmillä — näemme silmien kautta. Sielu näkee sisältä käsin, sielu kuulee. Nämä ulkoiset “välineet” ovat kuin tunnustelijoita: “anna minun koskettaa, anna minun nähdä” — iho ja muut elimet ovat ulkoisia kanavia.

        On ymmärrettävä, että aistit itsessään ovat peräisin sielusta. Se, mitä me nyt kutsumme aisteiksi, ovat oikeastaan aistielimiä — kuten sieraimet, korvat, silmät, kieli ja iho. Ne eivät ole varsinaisia aisteja, vaan välineitä, joiden kautta aistit ilmenevät.

        Voimme verrata tätä esimerkiksi merimieheen sukellusveneessä: hän katsoo ulos periskoopin kautta. Hän näkee silmillään, mutta näkeminen tapahtuu periskoopin välityksellä, jossa on joukko linssejä järjestetty tietyllä tavalla. Samoin emme näe silmillä — näemme silmien kautta. Sielu näkee sisältä käsin, sielu kuulee. Nämä ulkoiset “välineet” ovat kuin tunnustelijoita: “anna minun koskettaa, anna minun nähdä” — iho ja muut elimet ovat ulkoisia kanavia.

        Aistit itsessään ovat siis sisäisiä. Siksi se, että esimerkiksi puolijumalien tai viisaiden kehot koostuvat yhdestä elementistä — vaikkapa tulesta tai ilmasta — ei tarkoita, että heidän aistikokemuksensa olisi rajoittunut. Päinvastoin, se tarkoittaa, että sielun ja ulkoisen ympäristön välillä on vähemmän välittäviä kerroksia. Tästä syystä heidän aistinsa ovat itse asiassa terävämmät: he näkevät enemmän, kuulevat enemmän ja niin edelleen.

        Henkimaailman asukkailla ei ole lainkaan aineellisia kehoja. Miten he sitten kokevat? Siellä sielu havaitsee suoraan. Heillä on henkiset muodot, jotka eivät ole aineellisia kehoja. Tässä maailmassa keho pikemminkin rajoittaa aistikokemusta: näen ja kuulen vain tietyllä rajatulla alueella. Keho siis rajoittaa havaintokykyäni ja kokemustani.

        Henkimaailmassa itse henkinen muoto on sama kuin aistit — puhdas, “paljas” aistiminen, joka on äärimmäisen herkkä. Esimerkiksi Krishna voi vain katsoa jotakuta, ja tämä kokee välittömästi ekstaasin. Tällainen herkkyys on siellä luonnollista. Tässä maailmassa tarvitaan fyysinen kosketus — joku koskettaa, silittää tai halaa — jotta syntyy voimakas kokemus. Mutta siellä pelkkä katse tai ajatus riittää, koska henkinen keho on äärimmäisen herkkä eikä sitä peitä tai eristä fyysisten elementtien kerros.

        Myös Upanishadit käsittelevät tätä kysymystä: “Kuka minä olen?”


      • Anonyymi00344
        Anonyymi00343 kirjoitti:

        On ymmärrettävä, että aistit itsessään ovat peräisin sielusta. Se, mitä me nyt kutsumme aisteiksi, ovat oikeastaan aistielimiä — kuten sieraimet, korvat, silmät, kieli ja iho. Ne eivät ole varsinaisia aisteja, vaan välineitä, joiden kautta aistit ilmenevät.

        Voimme verrata tätä esimerkiksi merimieheen sukellusveneessä: hän katsoo ulos periskoopin kautta. Hän näkee silmillään, mutta näkeminen tapahtuu periskoopin välityksellä, jossa on joukko linssejä järjestetty tietyllä tavalla. Samoin emme näe silmillä — näemme silmien kautta. Sielu näkee sisältä käsin, sielu kuulee. Nämä ulkoiset “välineet” ovat kuin tunnustelijoita: “anna minun koskettaa, anna minun nähdä” — iho ja muut elimet ovat ulkoisia kanavia.

        Aistit itsessään ovat siis sisäisiä. Siksi se, että esimerkiksi puolijumalien tai viisaiden kehot koostuvat yhdestä elementistä — vaikkapa tulesta tai ilmasta — ei tarkoita, että heidän aistikokemuksensa olisi rajoittunut. Päinvastoin, se tarkoittaa, että sielun ja ulkoisen ympäristön välillä on vähemmän välittäviä kerroksia. Tästä syystä heidän aistinsa ovat itse asiassa terävämmät: he näkevät enemmän, kuulevat enemmän ja niin edelleen.

        Henkimaailman asukkailla ei ole lainkaan aineellisia kehoja. Miten he sitten kokevat? Siellä sielu havaitsee suoraan. Heillä on henkiset muodot, jotka eivät ole aineellisia kehoja. Tässä maailmassa keho pikemminkin rajoittaa aistikokemusta: näen ja kuulen vain tietyllä rajatulla alueella. Keho siis rajoittaa havaintokykyäni ja kokemustani.

        Henkimaailmassa itse henkinen muoto on sama kuin aistit — puhdas, “paljas” aistiminen, joka on äärimmäisen herkkä. Esimerkiksi Krishna voi vain katsoa jotakuta, ja tämä kokee välittömästi ekstaasin. Tällainen herkkyys on siellä luonnollista. Tässä maailmassa tarvitaan fyysinen kosketus — joku koskettaa, silittää tai halaa — jotta syntyy voimakas kokemus. Mutta siellä pelkkä katse tai ajatus riittää, koska henkinen keho on äärimmäisen herkkä eikä sitä peitä tai eristä fyysisten elementtien kerros.

        Myös Upanishadit käsittelevät tätä kysymystä: “Kuka minä olen?”

        Valon nopeus Vedoissa?

        V. K Prabhu:



        Kun avataan Rigveda (1. maṇḍala, hymni 50, mantra 4), siinä esitetään rukous Suryalle. Tässä hymnissä on useita mantroja, ja neljännessä mantrassa sanotaan suunnilleen näin: “Sinä, joka kuljet avaruuden halki, kaikkien nähtävissä, joka luot valon — sellainen olet. Sinä annat kaiken valaisevan avaruuden.”

        Ensimmäinen ilmaus viittaa siihen, että “kuljet avaruuden halki” — eli kyse on liikkeestä ja nopeudesta.

        Tähän mantraan liittyvässä kommentaarissa 1300-luvulta Sayana kirjoittaa sanskritiksi, että Auringon valo liikkuu nopeudella 2202 yojanaa puolessa nimeṣassa. Yksi yojana on hieman yli 9 mailia, ja nimeṣa on hyvin lyhyt ajanhetki (sekunnin murto-osa).

        Jos tämä lasketaan: 2202 yojanaa × noin 9 mailia tekee noin 18 000–19 000 mailia puolessa nimeṣassa, mikä muunnettuna antaa suunnilleen 186 000 mailia sekunnissa — eli noin 300 000 kilometriä sekunnissa. Tämä vastaa nykyaikaista valonnopeuden arvoa.


      • Anonyymi00345
        Anonyymi00344 kirjoitti:

        Valon nopeus Vedoissa?

        V. K Prabhu:



        Kun avataan Rigveda (1. maṇḍala, hymni 50, mantra 4), siinä esitetään rukous Suryalle. Tässä hymnissä on useita mantroja, ja neljännessä mantrassa sanotaan suunnilleen näin: “Sinä, joka kuljet avaruuden halki, kaikkien nähtävissä, joka luot valon — sellainen olet. Sinä annat kaiken valaisevan avaruuden.”

        Ensimmäinen ilmaus viittaa siihen, että “kuljet avaruuden halki” — eli kyse on liikkeestä ja nopeudesta.

        Tähän mantraan liittyvässä kommentaarissa 1300-luvulta Sayana kirjoittaa sanskritiksi, että Auringon valo liikkuu nopeudella 2202 yojanaa puolessa nimeṣassa. Yksi yojana on hieman yli 9 mailia, ja nimeṣa on hyvin lyhyt ajanhetki (sekunnin murto-osa).

        Jos tämä lasketaan: 2202 yojanaa × noin 9 mailia tekee noin 18 000–19 000 mailia puolessa nimeṣassa, mikä muunnettuna antaa suunnilleen 186 000 mailia sekunnissa — eli noin 300 000 kilometriä sekunnissa. Tämä vastaa nykyaikaista valonnopeuden arvoa.

        Charles Darwin, Karl Marx ja Sigmund Freud Vedoissa?


        Lyhyesti: ei, tämä väite ei pidä paikkaansa.

        Ajatus siitä, että Vedoissa mainittaisiin Charles Darwin, Karl Marx ja Sigmund Freud “Kali-yugan demoneina”, ei perustu mihinkään luotettavaan vediseen tekstiin. Tällainen väite kiertää lähinnä luennoissa ja toissijaisissa lähteissä, mutta sitä ei löydy alkuperäisistä sanskritinkielisistä kirjoituksista.
        ...
        ...

        Eli:

        Vedoissa tai Purāṇoissa ei mainita Darwinia, Marxia tai Freudia nimeltä
        väite perustuu myöhempiin tulkintoihin tai epäluotettaviin lähteisiin.


      • Anonyymi00346
        Anonyymi00345 kirjoitti:

        Charles Darwin, Karl Marx ja Sigmund Freud Vedoissa?


        Lyhyesti: ei, tämä väite ei pidä paikkaansa.

        Ajatus siitä, että Vedoissa mainittaisiin Charles Darwin, Karl Marx ja Sigmund Freud “Kali-yugan demoneina”, ei perustu mihinkään luotettavaan vediseen tekstiin. Tällainen väite kiertää lähinnä luennoissa ja toissijaisissa lähteissä, mutta sitä ei löydy alkuperäisistä sanskritinkielisistä kirjoituksista.
        ...
        ...

        Eli:

        Vedoissa tai Purāṇoissa ei mainita Darwinia, Marxia tai Freudia nimeltä
        väite perustuu myöhempiin tulkintoihin tai epäluotettaviin lähteisiin.

        Onko henkimaailmassa haluja?

        V. K. Prabhu vastaa:

        Haluja on — ja niitä on hyvin, hyvin paljon. Itse asiassa Krishnaa kutsutaan nimellä akhila-rasāmṛta-mūrti, eli kaiken henkisen nautinnon ja rakkauden lähde. Toisin sanoen halu itsessään ei ole ongelma. On olemassa aineellisia haluja ja henkisiä haluja.

        Krishna on alkuperäinen halun lähde — alkuperäinen rakkauden Jumala — ja siksi haluja on loputtomasti. Mutta nämä halut eivät ole aineellisia. Kun sanotaan, että halut ovat este, tarkoitetaan nimenomaan aineellisia haluja — niitä, jotka sitovat meidät ulkoiseen aineelliseen maailmaan ja vievät huomiomme pois sisäisestä elämästä.

        Kun ymmärrämme, että aineelliset halut syntyvät sisäisestä tyytymättömyydestä, alkaa muutosprosessi: halujen puhdistuminen. Tällöin halut alkavat liittyä Jumalaan, Hänen palvelemiseensa ja suhteeseen Hänen kanssaan.

        Siksi tämä näkemys eroaa esimerkiksi Buddhalaisuusta, jossa usein korostetaan halujen sammuttamista kärsimyksen poistamiseksi. Vedinen näkemys on toinen: haluja ei tuhota, vaan ne puhdistetaan. Kun halu yhdistyy puhtaaseen, eli Jumalaan, se muuttuu.

        Krishnalla on halu vetää meidät takaisin luokseen ja luoda suhde jokaiseen yksilöön. Jokainen meistä on ainutlaatuinen — emme ole mitään identtisiä kopioita, vaan yksilöllisiä persoonia, joilla on oma erityinen suhteensa Jumalaan.

        Siksi me luemme, kuuntelemme ja pohdimme Jumalaa — Hänen muotojaan, ominaisuuksiaan, tekojaan ja persoonallisuuttaan — jotta meissä heräisi halu saavuttaa Hänet.

        Bhagavad-gītāssa Krishna kuvaa erilaisia tasoja tällä polulla. Hän sanoo, että jos et pysty spontaanisti ajattelemaan Häntä, seuraa säädeltyjä periaatteita bhakti-joogassa. Näin kehität vähitellen halun saavuttaa Hänet. Hän ei siis sano: “luovu kaikista haluista”, vaan pikemminkin: “kehitä oikeanlaisia haluja”.

        ...


      • Anonyymi00347
        Anonyymi00346 kirjoitti:

        Onko henkimaailmassa haluja?

        V. K. Prabhu vastaa:

        Haluja on — ja niitä on hyvin, hyvin paljon. Itse asiassa Krishnaa kutsutaan nimellä akhila-rasāmṛta-mūrti, eli kaiken henkisen nautinnon ja rakkauden lähde. Toisin sanoen halu itsessään ei ole ongelma. On olemassa aineellisia haluja ja henkisiä haluja.

        Krishna on alkuperäinen halun lähde — alkuperäinen rakkauden Jumala — ja siksi haluja on loputtomasti. Mutta nämä halut eivät ole aineellisia. Kun sanotaan, että halut ovat este, tarkoitetaan nimenomaan aineellisia haluja — niitä, jotka sitovat meidät ulkoiseen aineelliseen maailmaan ja vievät huomiomme pois sisäisestä elämästä.

        Kun ymmärrämme, että aineelliset halut syntyvät sisäisestä tyytymättömyydestä, alkaa muutosprosessi: halujen puhdistuminen. Tällöin halut alkavat liittyä Jumalaan, Hänen palvelemiseensa ja suhteeseen Hänen kanssaan.

        Siksi tämä näkemys eroaa esimerkiksi Buddhalaisuusta, jossa usein korostetaan halujen sammuttamista kärsimyksen poistamiseksi. Vedinen näkemys on toinen: haluja ei tuhota, vaan ne puhdistetaan. Kun halu yhdistyy puhtaaseen, eli Jumalaan, se muuttuu.

        Krishnalla on halu vetää meidät takaisin luokseen ja luoda suhde jokaiseen yksilöön. Jokainen meistä on ainutlaatuinen — emme ole mitään identtisiä kopioita, vaan yksilöllisiä persoonia, joilla on oma erityinen suhteensa Jumalaan.

        Siksi me luemme, kuuntelemme ja pohdimme Jumalaa — Hänen muotojaan, ominaisuuksiaan, tekojaan ja persoonallisuuttaan — jotta meissä heräisi halu saavuttaa Hänet.

        Bhagavad-gītāssa Krishna kuvaa erilaisia tasoja tällä polulla. Hän sanoo, että jos et pysty spontaanisti ajattelemaan Häntä, seuraa säädeltyjä periaatteita bhakti-joogassa. Näin kehität vähitellen halun saavuttaa Hänet. Hän ei siis sano: “luovu kaikista haluista”, vaan pikemminkin: “kehitä oikeanlaisia haluja”.

        ...

        Intialaiset sotilaat ovat väittäneet julkisesti löytäneensä Himalajalta jälkiä niin sanotuista “lumimiehistä” (yeti). Ne, jotka eivät tunne aihetta, tietävät että nämä “lumimiehet” ovat eräänlaisia myyttisiä olentoja. Useat suuret televisiokanavat ja mediat ovat jo julkaisseet näistä jäljistä, ja niissä jäljet kulkevat suorassa linjassa kuin jonkin mallin kävely.

        Mistä nämä lumimiehet sitten tulevat? Elävätkö he todella maan päällä vai tulevatko he jostain rinnakkaisista “mandalan kerroksista”? Vastasit itse asiassa jo osittain kysymykseesi.

        Vedoissa sanotaan, että on olemassa 400 000 erilaista ihmis- ja ihmisenkaltaista olentotyyppiä. Näihin Yeti-tyyppisiin olentoihin viitataan yhtenä tällaisena lajina. Vedisissä teksteissä kuvataan myös olentoja, joita kutsutaan nimillä kinnarat tai kim-purushat. “Puruṣa” tarkoittaa ihmistä, ja “kim” tarkoittaa “onko tämä?” — siis “onko tämä ihminen vai ei?”

        Tämä kysymys syntyy siksi, että nämä olennot ovat ihmisenkaltaisia mutta niissä on myös eläimellisiä piirteitä. Siksi herää kysymys: onko kyseessä ihminen, eläin vai jokin muu?

        Esimerkiksi antiikin kuvastossa esiintyy kentaureja tai olentoja, joilla on linnun pää tai hevosen ja ihmisen yhdistelmä. Vedoissa tällaisia olentoja kutsutaan juuri kinnariksi tai kim-purushiksi.

        Śrīmad-Bhāgavatamssa (5. kirja) mainitaan, että tämä maa, jolla elämme, on osa suurempaa kosmista rakennetta (mandalaa). Tässä kosmisessa kokonaisuudessa on eri vyöhykkeitä ja saaria, ja yksi niistä alueista tunnetaan nimellä Kim-puruṣa-varṣa — paikka, jossa tällaiset olennot elävät.

        On täysin mahdollista, että eri tietoisuuden ja olemassaolon tasot voivat “limittyä” toisiinsa hienovaraisella tavalla. Aivan kuten arjessa kohtaamme joskus yllättäviä tilanteita — esimerkiksi eläin ilmestyy paikkaan, jossa sitä ei yleensä ole — myös eri elämänmuotojen “alueet” voivat joskus risteytyä.

        Yleensä jokaisella olennolla on oma luonnollinen elinympäristönsä, mutta joskus tapahtuu kohtaamisia, kun nämä rajat hetkellisesti ylittyvät.


      • Anonyymi00348
        Anonyymi00347 kirjoitti:

        Intialaiset sotilaat ovat väittäneet julkisesti löytäneensä Himalajalta jälkiä niin sanotuista “lumimiehistä” (yeti). Ne, jotka eivät tunne aihetta, tietävät että nämä “lumimiehet” ovat eräänlaisia myyttisiä olentoja. Useat suuret televisiokanavat ja mediat ovat jo julkaisseet näistä jäljistä, ja niissä jäljet kulkevat suorassa linjassa kuin jonkin mallin kävely.

        Mistä nämä lumimiehet sitten tulevat? Elävätkö he todella maan päällä vai tulevatko he jostain rinnakkaisista “mandalan kerroksista”? Vastasit itse asiassa jo osittain kysymykseesi.

        Vedoissa sanotaan, että on olemassa 400 000 erilaista ihmis- ja ihmisenkaltaista olentotyyppiä. Näihin Yeti-tyyppisiin olentoihin viitataan yhtenä tällaisena lajina. Vedisissä teksteissä kuvataan myös olentoja, joita kutsutaan nimillä kinnarat tai kim-purushat. “Puruṣa” tarkoittaa ihmistä, ja “kim” tarkoittaa “onko tämä?” — siis “onko tämä ihminen vai ei?”

        Tämä kysymys syntyy siksi, että nämä olennot ovat ihmisenkaltaisia mutta niissä on myös eläimellisiä piirteitä. Siksi herää kysymys: onko kyseessä ihminen, eläin vai jokin muu?

        Esimerkiksi antiikin kuvastossa esiintyy kentaureja tai olentoja, joilla on linnun pää tai hevosen ja ihmisen yhdistelmä. Vedoissa tällaisia olentoja kutsutaan juuri kinnariksi tai kim-purushiksi.

        Śrīmad-Bhāgavatamssa (5. kirja) mainitaan, että tämä maa, jolla elämme, on osa suurempaa kosmista rakennetta (mandalaa). Tässä kosmisessa kokonaisuudessa on eri vyöhykkeitä ja saaria, ja yksi niistä alueista tunnetaan nimellä Kim-puruṣa-varṣa — paikka, jossa tällaiset olennot elävät.

        On täysin mahdollista, että eri tietoisuuden ja olemassaolon tasot voivat “limittyä” toisiinsa hienovaraisella tavalla. Aivan kuten arjessa kohtaamme joskus yllättäviä tilanteita — esimerkiksi eläin ilmestyy paikkaan, jossa sitä ei yleensä ole — myös eri elämänmuotojen “alueet” voivat joskus risteytyä.

        Yleensä jokaisella olennolla on oma luonnollinen elinympäristönsä, mutta joskus tapahtuu kohtaamisia, kun nämä rajat hetkellisesti ylittyvät.

        VAIKKA SIELU ON TÄSSÄ UNESSA, SE ON VARSIN AKTIIVINEN


      • Anonyymi00349
        Anonyymi00348 kirjoitti:

        VAIKKA SIELU ON TÄSSÄ UNESSA, SE ON VARSIN AKTIIVINEN

        SIELU “NUKKUU” SIINÄ MIELESSÄ, ETTÄ SE EI TÄLLÄ HETKELLÄ TIEDOSTA ITSEÄÄN HENKISENÄ OLENTONA. SE EI ILMENNÄ OMAA TODELLISTA ROOLIAAN SUHTEESSA JUMALAAN, JA SIINÄ MIELESSÄ SEN SANOTAAN NUKKUVAN. SE SEKOITTAA ITSENSÄ FYYSISEEN KEHOON JA PITÄÄ SITÄ TODELLISENA “MINÄNÄÄN”. TÄSSÄ MIELESSÄ SEN KATSOTAAN OLEVAN HARHASSA.


      • Anonyymi00350
        Anonyymi00349 kirjoitti:

        SIELU “NUKKUU” SIINÄ MIELESSÄ, ETTÄ SE EI TÄLLÄ HETKELLÄ TIEDOSTA ITSEÄÄN HENKISENÄ OLENTONA. SE EI ILMENNÄ OMAA TODELLISTA ROOLIAAN SUHTEESSA JUMALAAN, JA SIINÄ MIELESSÄ SEN SANOTAAN NUKKUVAN. SE SEKOITTAA ITSENSÄ FYYSISEEN KEHOON JA PITÄÄ SITÄ TODELLISENA “MINÄNÄÄN”. TÄSSÄ MIELESSÄ SEN KATSOTAAN OLEVAN HARHASSA.

        SIITÄ HUOLIMATTA, VAIKKA SIELU ON TÄSSÄ UNESSA, SE ON VARSIN AKTIIVINEN. MISSÄ MIELESSÄ SE ON AKTIIVINEN? SIINÄ MIELESSÄ, ETTÄ SILLÄ ON PALJON HALUJA TÄHÄN UNEEN. AINEELLINEN ELÄMÄ ON UNTA, MUTTA SIIHEN LIITTYY PALJON ODOTUKSIA JA MONIA SUUNNITELMIA. SIKSI SIELU TOIMII TÄSSÄ MAAILMASSA IKÄÄN KUIN ILMENTÄEN AINEELLISIA HALUJAAN, JA AINEELLISEN LUONNON GUṆAT OVAT VAIN VÄLINEITÄ.


      • Anonyymi00352

        Siksi guṇat ovat Jumalan välineitä, joiden kautta toiveemme toteutuvat ansioidemme mukaisesti. Itse guṇat eivät voi tehdä mitään. Vaikka sielu nukkuu suhteessa Jumalaan, suhteessa tähän aineelliseen maailmaan se näkee illusorisen kuvan, jota se pitää todellisena, ja osallistuu siihen aktiivisesti. Sen aktiivisuus ilmenee halujen tasolla: se haluaa, ja nämä halut täyttyvät ansioiden eli karman mukaisesti.


      • Anonyymi00353
        Anonyymi00352 kirjoitti:

        Siksi guṇat ovat Jumalan välineitä, joiden kautta toiveemme toteutuvat ansioidemme mukaisesti. Itse guṇat eivät voi tehdä mitään. Vaikka sielu nukkuu suhteessa Jumalaan, suhteessa tähän aineelliseen maailmaan se näkee illusorisen kuvan, jota se pitää todellisena, ja osallistuu siihen aktiivisesti. Sen aktiivisuus ilmenee halujen tasolla: se haluaa, ja nämä halut täyttyvät ansioiden eli karman mukaisesti.

        Gunat - materian kolme olomuotoa


        Aineellisessa maailmassa voimme havaita kolme perusprosessia, joita tapahtuu kaikkialla mikroskooppisesta tasosta universaalille tasolle:

        -Luominen, alku

        -Ylläpito, säilyminen

        -Tuhoaminen, loppu

        Vedat opettavat, että ulkoisten, näkyvien luomisen, ylläpitämisen ja tuhoutumisen prosessien takana on piilossa hienovaraisia voimia, jotka läpäisevät kaiken aineellisessa maailmassa. Näitä voimia kutsutaan gunoiksi. Sana "guna" tarkoittaa suomeksi "laatua", "modusta". Kirjaimellisesti sanskritin kielestä se tarkoittaa "köyttä". Tämä tarkoittaa sitä, että köysien tavoin nämä kolme aineen tilaa sitovat ja ehdollistavat sielua. Sanskritiksi kolmea gunaa kutsutaan seuraavasti:

        -sattva-guna (hyvyyden laatu, hyveellisyys)

        -rajo-guna (intohimon, toiminnan laatu) -rajo-guna (intohimon, toiminnan laatu)

        -tamo-guna (tietämättömyyden laatu).

        Kaikki aineellisen maailmankaikkeuden monimuotoisuus syntyy gunojen yhdistelmästä. Näitä aineen kolmea laatua voidaan verrata kolmeen perusväriin. Aivan kuten kolmen värin - punaisen, sinisen ja keltaisen - sekoittaminen antaa meille äärettömän värivalikoiman, niin kolmen gunan vuorovaikutus on tämän maailman äärettömän monimuotoisuuden lähde. Tieto luonnon kolmesta gunasta on tärkeä osa vedalaista maailmankuvaa, ja se on perusta ympäröivän todellisuuden tieteelliselle ymmärtämiselle. Lyhyt kuvaus gunoista:

        Sattva-guna - elanto, rauhallisuus, halu itsetuntemukseen, luopuminen ja itsehillintä, rauhallisuus, henkisyys.

        Rajo-guna - luominen, aktiivisuus, ylpeys, taipumus taisteluun ja kamppailuun, himo, halu saada toiminnan tuloksia.

        Tamo-guna - tuhoutuminen, rappeutuminen, laiskuus, uni, mielenvikaisuus, apatia, masennus, toimettomuus, väärät käsitykset todellisuudesta, tietämättömyys, kärsimys ja suru.


        Vedat kuvaavat kolme gunaa aineellisen energian (maya-shakti) ilmentyminä. Sielu on kuitenkin korkeampi substanssi - hengen (chit-shakti) hiukkanen. Henkisen kehityksen prosessissa ihminen pääsee vähitellen pois gunojen vaikutuksesta, koska hän on yhteydessä Korkeimpaan Persoonallisuuteen. Henkisen harjoittelun kannalta suotuisa on hyvyyden guna, joka mahdollistaa ympäröivän todellisuuden selkeimmän ymmärtämisen ja voimien ja energian oikeimman käytön.

        ------------------
        (S. Prabhun luennosta, eri paikoista. Käännösvirheet suomen kielellä.

        S. Prabhu- on filosofi ja orientalistisen tutkimuksen asiantuntija, professori. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat indoeurooppalaisten sivilisaatio, vedinen kulttuuri ja maailmankuva sekä kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus. Luennoillaan hän esittää monipuolista havainnollistavaa aineistoa, hypoteesien tarkastelusta ja päätyen jälleensyntymisoppiin maailman uskonnoissa. Muinainen vedinen kulttuuria - kaikkien maapallon kulttuurien perusta.)

        -------------------
        Käännösvirheet suomen kielessä.

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com


      • Anonyymi00354
        Anonyymi00353 kirjoitti:

        Gunat - materian kolme olomuotoa


        Aineellisessa maailmassa voimme havaita kolme perusprosessia, joita tapahtuu kaikkialla mikroskooppisesta tasosta universaalille tasolle:

        -Luominen, alku

        -Ylläpito, säilyminen

        -Tuhoaminen, loppu

        Vedat opettavat, että ulkoisten, näkyvien luomisen, ylläpitämisen ja tuhoutumisen prosessien takana on piilossa hienovaraisia voimia, jotka läpäisevät kaiken aineellisessa maailmassa. Näitä voimia kutsutaan gunoiksi. Sana "guna" tarkoittaa suomeksi "laatua", "modusta". Kirjaimellisesti sanskritin kielestä se tarkoittaa "köyttä". Tämä tarkoittaa sitä, että köysien tavoin nämä kolme aineen tilaa sitovat ja ehdollistavat sielua. Sanskritiksi kolmea gunaa kutsutaan seuraavasti:

        -sattva-guna (hyvyyden laatu, hyveellisyys)

        -rajo-guna (intohimon, toiminnan laatu) -rajo-guna (intohimon, toiminnan laatu)

        -tamo-guna (tietämättömyyden laatu).

        Kaikki aineellisen maailmankaikkeuden monimuotoisuus syntyy gunojen yhdistelmästä. Näitä aineen kolmea laatua voidaan verrata kolmeen perusväriin. Aivan kuten kolmen värin - punaisen, sinisen ja keltaisen - sekoittaminen antaa meille äärettömän värivalikoiman, niin kolmen gunan vuorovaikutus on tämän maailman äärettömän monimuotoisuuden lähde. Tieto luonnon kolmesta gunasta on tärkeä osa vedalaista maailmankuvaa, ja se on perusta ympäröivän todellisuuden tieteelliselle ymmärtämiselle. Lyhyt kuvaus gunoista:

        Sattva-guna - elanto, rauhallisuus, halu itsetuntemukseen, luopuminen ja itsehillintä, rauhallisuus, henkisyys.

        Rajo-guna - luominen, aktiivisuus, ylpeys, taipumus taisteluun ja kamppailuun, himo, halu saada toiminnan tuloksia.

        Tamo-guna - tuhoutuminen, rappeutuminen, laiskuus, uni, mielenvikaisuus, apatia, masennus, toimettomuus, väärät käsitykset todellisuudesta, tietämättömyys, kärsimys ja suru.


        Vedat kuvaavat kolme gunaa aineellisen energian (maya-shakti) ilmentyminä. Sielu on kuitenkin korkeampi substanssi - hengen (chit-shakti) hiukkanen. Henkisen kehityksen prosessissa ihminen pääsee vähitellen pois gunojen vaikutuksesta, koska hän on yhteydessä Korkeimpaan Persoonallisuuteen. Henkisen harjoittelun kannalta suotuisa on hyvyyden guna, joka mahdollistaa ympäröivän todellisuuden selkeimmän ymmärtämisen ja voimien ja energian oikeimman käytön.

        ------------------
        (S. Prabhun luennosta, eri paikoista. Käännösvirheet suomen kielellä.

        S. Prabhu- on filosofi ja orientalistisen tutkimuksen asiantuntija, professori. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat indoeurooppalaisten sivilisaatio, vedinen kulttuuri ja maailmankuva sekä kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus. Luennoillaan hän esittää monipuolista havainnollistavaa aineistoa, hypoteesien tarkastelusta ja päätyen jälleensyntymisoppiin maailman uskonnoissa. Muinainen vedinen kulttuuria - kaikkien maapallon kulttuurien perusta.)

        -------------------
        Käännösvirheet suomen kielessä.

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        The Three Modes of Nature and Beyond
        https://vedabase.io/en/library/sb/11/25/


      • Anonyymi00355
        Anonyymi00354 kirjoitti:

        The Three Modes of Nature and Beyond
        https://vedabase.io/en/library/sb/11/25/

        Yksi Vedojen meille välittämistä perusviesteistä on se, että ihminen ei toimi aineellisessa maailmassa yksin. Hän ei ole itsenäinen. Kyllä, kaikki tietävät, että ajan kuluminen, auringon liikkeet, sää ja ilmanpaine vaikuttavat meihin. Mutta on olemassa hienovaraisempiakin asioita, jotka ovat ihmiselle ulottumattomissa. Eivätkä edes nykyaikaiset supertarkat instrumentit pysty havaitsemaan niitä - aineellisen luonnon gunoja. Gunoja voidaan verrata materian säikeisiin: jos otamme kankaan ja poistamme sekä pitkittäiset että poikittaiset säikeet, materia sinänsä katoaa. Itse asiassa tämä aineellinen maailma on gunojen kutoma. Ja ihminen toimii juuri sen gunan mukaan, jonka vaikutuksen alaisena hän sillä hetkellä on. Gunat ovat hyvin voimakkaita, mutta Veda-tieto paljastaa salaisuuden siitä, miten ihminen voi paeta niiden vaikutuksesta ja saavuttaa todellisen vapauden.


      • Anonyymi00356
        Anonyymi00355 kirjoitti:

        Yksi Vedojen meille välittämistä perusviesteistä on se, että ihminen ei toimi aineellisessa maailmassa yksin. Hän ei ole itsenäinen. Kyllä, kaikki tietävät, että ajan kuluminen, auringon liikkeet, sää ja ilmanpaine vaikuttavat meihin. Mutta on olemassa hienovaraisempiakin asioita, jotka ovat ihmiselle ulottumattomissa. Eivätkä edes nykyaikaiset supertarkat instrumentit pysty havaitsemaan niitä - aineellisen luonnon gunoja. Gunoja voidaan verrata materian säikeisiin: jos otamme kankaan ja poistamme sekä pitkittäiset että poikittaiset säikeet, materia sinänsä katoaa. Itse asiassa tämä aineellinen maailma on gunojen kutoma. Ja ihminen toimii juuri sen gunan mukaan, jonka vaikutuksen alaisena hän sillä hetkellä on. Gunat ovat hyvin voimakkaita, mutta Veda-tieto paljastaa salaisuuden siitä, miten ihminen voi paeta niiden vaikutuksesta ja saavuttaa todellisen vapauden.

        Nykyaikaisessa maailmassa hyvyyden guna on kuitenkin käytännössä poissa. Sattvan lyhyt läsnäolo on havaittavissa vain tuntia ennen aamunkoittoa - tämä aika tunnetaan nimellä "Brahma-muhurta" (tarkemmin sanottuna 48 minuuttia ennen auringonnousua). Tänä aikana on kaikkein suotuisinta lukea Pyhiä kirjoituksia,


      • Anonyymi00357
        Anonyymi00356 kirjoitti:

        Nykyaikaisessa maailmassa hyvyyden guna on kuitenkin käytännössä poissa. Sattvan lyhyt läsnäolo on havaittavissa vain tuntia ennen aamunkoittoa - tämä aika tunnetaan nimellä "Brahma-muhurta" (tarkemmin sanottuna 48 minuuttia ennen auringonnousua). Tänä aikana on kaikkein suotuisinta lukea Pyhiä kirjoituksia,

        Tässä on esimerkki kolmesta ihmisestä, jotka tekevät samaa työtä, mutta ovat eri gunoissa. Kaikki kolme osallistuvat Jumalan Temppelin rakentamiseen.

        Kun tamo-gunassa olevalta henkilöltä kysytään: "Mitä sinä teet?", hän vastaa:
        "Nostan kiviä, etkö huomaa sitä?".

        Jos rajas-gunassa olevalta henkilöltä kysytään sama kysymys, hän vastaa:
        "Ansaitsen rahaa (työlläni)."

        Jos sattva-gunassa olevalta henkilöltä kysytään sama kysymys, hän vastaa:
        "Rakennan Temppeliä Jumalalle."


        Siis sama toiminta, mutta eri gunat.


      • Anonyymi00358
        Anonyymi00357 kirjoitti:

        Tässä on esimerkki kolmesta ihmisestä, jotka tekevät samaa työtä, mutta ovat eri gunoissa. Kaikki kolme osallistuvat Jumalan Temppelin rakentamiseen.

        Kun tamo-gunassa olevalta henkilöltä kysytään: "Mitä sinä teet?", hän vastaa:
        "Nostan kiviä, etkö huomaa sitä?".

        Jos rajas-gunassa olevalta henkilöltä kysytään sama kysymys, hän vastaa:
        "Ansaitsen rahaa (työlläni)."

        Jos sattva-gunassa olevalta henkilöltä kysytään sama kysymys, hän vastaa:
        "Rakennan Temppeliä Jumalalle."


        Siis sama toiminta, mutta eri gunat.

        GUNOJA VOIDAAN VERRATA MATERIAN SÄIKEISIIN: JOS OTAMME KANKAAN JA POISTAMME SEKÄ PITKITTÄISET ETTÄ POIKITTAISET SÄIKEET, MATERIA SINÄNSÄ KATOAA. ITSE ASIASSA TÄMÄ AINEELLINEN MAAILMA ON GUNOJEN KUTOMA.


      • Anonyymi00359
        Anonyymi00358 kirjoitti:

        GUNOJA VOIDAAN VERRATA MATERIAN SÄIKEISIIN: JOS OTAMME KANKAAN JA POISTAMME SEKÄ PITKITTÄISET ETTÄ POIKITTAISET SÄIKEET, MATERIA SINÄNSÄ KATOAA. ITSE ASIASSA TÄMÄ AINEELLINEN MAAILMA ON GUNOJEN KUTOMA.

        JA IHMINEN TOIMII JUURI SEN GUNAN MUKAAN, JONKA VAIKUTUKSEN ALAISENA HÄN SILLÄ HETKELLÄ ON. GUNAT OVAT HYVIN VOIMAKKAITA, MUTTA VEDA-TIETO PALJASTAA SALAISUUDEN SIITÄ, MITEN IHMINEN VOI PAETA NIIDEN VAIKUTUKSESTA JA SAAVUTTAA TODELLISEN VAPAUDEN.


      • Anonyymi00360
        Anonyymi00359 kirjoitti:

        JA IHMINEN TOIMII JUURI SEN GUNAN MUKAAN, JONKA VAIKUTUKSEN ALAISENA HÄN SILLÄ HETKELLÄ ON. GUNAT OVAT HYVIN VOIMAKKAITA, MUTTA VEDA-TIETO PALJASTAA SALAISUUDEN SIITÄ, MITEN IHMINEN VOI PAETA NIIDEN VAIKUTUKSESTA JA SAAVUTTAA TODELLISEN VAPAUDEN.

        KAIKKI AINEELLISEN MAAILMANKAIKKEUDEN MONIMUOTOISUUS SYNTYY GUNOJEN YHDISTELMÄSTÄ. NÄITÄ AINEEN KOLMEA LAATUA VOIDAAN VERRATA KOLMEEN PERUSVÄRIIN. AIVAN KUTEN KOLMEN VÄRIN – PUNAISEN, SINISEN JA KELTAISEN – SEKOITTAMINEN ANTAA MEILLE ÄÄRETTÖMÄN VÄRIVALIKOIMAN, NIIN KOLMEN GUNAN VUOROVAIKUTUS ON TÄMÄN MAAILMAN ÄÄRETTÖMÄN MONIMUOTOISUUDEN LÄHDE. TIETO LUONNON KOLMESTA GUNASTA ON TÄRKEÄ OSA VEDAALAISTA MAAILMANKUVAA, JA SE ON PERUSTA YMPÄRÖIVÄN TODELLISUUDEN TIETEELLISELLE YMMÄRTÄMISELLE.


      • Anonyymi00361
        Anonyymi00360 kirjoitti:

        KAIKKI AINEELLISEN MAAILMANKAIKKEUDEN MONIMUOTOISUUS SYNTYY GUNOJEN YHDISTELMÄSTÄ. NÄITÄ AINEEN KOLMEA LAATUA VOIDAAN VERRATA KOLMEEN PERUSVÄRIIN. AIVAN KUTEN KOLMEN VÄRIN – PUNAISEN, SINISEN JA KELTAISEN – SEKOITTAMINEN ANTAA MEILLE ÄÄRETTÖMÄN VÄRIVALIKOIMAN, NIIN KOLMEN GUNAN VUOROVAIKUTUS ON TÄMÄN MAAILMAN ÄÄRETTÖMÄN MONIMUOTOISUUDEN LÄHDE. TIETO LUONNON KOLMESTA GUNASTA ON TÄRKEÄ OSA VEDAALAISTA MAAILMANKUVAA, JA SE ON PERUSTA YMPÄRÖIVÄN TODELLISUUDEN TIETEELLISELLE YMMÄRTÄMISELLE.

        JOS EI YMMÄRRÄ GUNOJA, EI VOI KOSKAAN YMMÄRTÄÄ VEDOJA.


      • Anonyymi00362

      • Anonyymi00363

      • Anonyymi00364
        Anonyymi00363 kirjoitti:

        https://www.youtube.com/watch?v=17ptwUopZ1Y

        Vedalainen filosofia - Kolme gunaa

        JOS EI YMMÄRRÄ GUNOJA, EI VOI KOSKAAN YMMÄRTÄÄ VEDOJA.

        GUNOJA VOIDAAN VERRATA MATERIAN SÄIKEISIIN:

        JOS OTAMME KANKAAN JA POISTAMME SEKÄ PITKITTÄISET ETTÄ POIKITTAISET SÄIKEET, MATERIA SINÄNSÄ KATOAA.

        ITSE ASIASSA TÄMÄ AINEELLINEN MAAILMA ON GUNOJEN KUTOMA.


      • Anonyymi00365
        Anonyymi00364 kirjoitti:

        JOS EI YMMÄRRÄ GUNOJA, EI VOI KOSKAAN YMMÄRTÄÄ VEDOJA.

        GUNOJA VOIDAAN VERRATA MATERIAN SÄIKEISIIN:

        JOS OTAMME KANKAAN JA POISTAMME SEKÄ PITKITTÄISET ETTÄ POIKITTAISET SÄIKEET, MATERIA SINÄNSÄ KATOAA.

        ITSE ASIASSA TÄMÄ AINEELLINEN MAAILMA ON GUNOJEN KUTOMA.

        OM TAT SAT


      • Anonyymi00366

      • Anonyymi00367

      • Anonyymi00368
        Anonyymi00367 kirjoitti:

        Jännää!

        Hindulaisessa ajattelussa ilmenee syvällinen ymmärrys elämän katoavuudesta. Elämää tarkastellaan kokonaisuutena, sen alusta aina päättymiseen saakka, ja yksilöllä nähdään olevan mahdollisuus asettua tarkkailijan asemaan suhteessa tapahtumiin ja omiin kokemuksiinsa. Tällainen etäisyyden ottaminen kuvastaa hindulaiselle filosofiaperinteelle ominaista viisautta: kaikkeen ei tarvitse takertua eikä kaikkeen tarvitse käyttää omaa voimaa. Kun ihminen hyväksyy asioiden muuttuvuuden ja ohimenevyyden, hän voi suhtautua elämään rauhallisemmin ja käyttää voimavarojaan äärimmäisen säästeliäästi. Ovat todella viisaita ihmisiä.


      • Anonyymi00369
        Anonyymi00364 kirjoitti:

        JOS EI YMMÄRRÄ GUNOJA, EI VOI KOSKAAN YMMÄRTÄÄ VEDOJA.

        GUNOJA VOIDAAN VERRATA MATERIAN SÄIKEISIIN:

        JOS OTAMME KANKAAN JA POISTAMME SEKÄ PITKITTÄISET ETTÄ POIKITTAISET SÄIKEET, MATERIA SINÄNSÄ KATOAA.

        ITSE ASIASSA TÄMÄ AINEELLINEN MAAILMA ON GUNOJEN KUTOMA.

        Kiitos tiedosta!


      • Anonyymi00370
        Anonyymi00369 kirjoitti:

        Kiitos tiedosta!

        Ja linkeistä!


      • Anonyymi00371
        Anonyymi00370 kirjoitti:

        Ja linkeistä!

        Kiitos itsellesi!


      • Anonyymi00372
        Anonyymi00371 kirjoitti:

        Kiitos itsellesi!

        Kyllä, kaikki tässä maailmassa – puut, kasvit, eläimet, linnut jne., musiikki, vaatteet, jopa uskonnot, ja kaikki ihmisetkin – on eri gunoissa, joten kaikki ovat gunoissa.


        Kolme gunaa ja onnellisuus Vedojen mukaan onnellisuutta esiintyy aineellisen luonnon kolmessa gunassa. Sanotaan, että hyvyyden gunassa oleva onni on onnea, joka herättää itsetietoisuuteen. Tämän onnen sanotaan olevan ensin kuin myrkkyä, sitten kuin nektaria. Miksi näin on? Koska kun ihminen alkaa oppia jotakin itsestään, että hän on henkinen olento ja että hänen on muutettava elämäänsä, tämä elämänmuutoksen välttämättömyys on yleensä hieman kivuliasta, koska meidän on päästävä eroon joistakin huonoista tavoistamme, sosiaalinen piirimme muuttuu, elimistö saattaa järjestäytyä uudelleen.


      • Anonyymi00373
        Anonyymi00372 kirjoitti:

        Kyllä, kaikki tässä maailmassa – puut, kasvit, eläimet, linnut jne., musiikki, vaatteet, jopa uskonnot, ja kaikki ihmisetkin – on eri gunoissa, joten kaikki ovat gunoissa.


        Kolme gunaa ja onnellisuus Vedojen mukaan onnellisuutta esiintyy aineellisen luonnon kolmessa gunassa. Sanotaan, että hyvyyden gunassa oleva onni on onnea, joka herättää itsetietoisuuteen. Tämän onnen sanotaan olevan ensin kuin myrkkyä, sitten kuin nektaria. Miksi näin on? Koska kun ihminen alkaa oppia jotakin itsestään, että hän on henkinen olento ja että hänen on muutettava elämäänsä, tämä elämänmuutoksen välttämättömyys on yleensä hieman kivuliasta, koska meidän on päästävä eroon joistakin huonoista tavoistamme, sosiaalinen piirimme muuttuu, elimistö saattaa järjestäytyä uudelleen.

        Kyllä, kaikki tässä maailmassa – puut, kasvit, eläimet, linnut jne., musiikki, vaatteet, jopa uskonnot, ja kaikki ihmisetkin – on eri gunoissa, joten kaikki ovat gunoissa.


        Kolme gunaa ja tieto.

        Tietoa on eri gunoissa

        ...hyvyydessä oleva tieto on tietoa, joka auttaa näkemään yhdistyneet henkiset olennot. Vaikka kaikki elämänmuodot ovat erilaisia (ihmiset, eläimet, kasvit), henkilöllä, joka on hyvyydessä, on sellaista tietoa, että kaikista näistä erilaisista muodoista huolimatta hän näkee yhtenäisen henkisen olemuksen. Hän ymmärtää, että kaikki ovat sieluja, jotka ovat vain eri kehitysvaiheissa ja joilla on erilainen karma, ja siksi niillä on erilaiset ruumiit. Tämä tieto on siis hyvyyden gunassa, kun hän näkee tällaisen ykseyden moninaisuudessa. Intohimon guna on vain erojen näkemistä, koska intohimon gunalle on aina ominaista tietty pinnallisuus. Toisin sanoen ihminen menettää tässä tilassa sisäisen ykseyden näkemisen ja korostaa sisäisiä eroja. Tietämättömyydessä oleva tieto on hyvin niukkaa, se on tietoa vain omasta kehosta ja siitä, miten omaa kehoa ylläpidetään. Myös eläimillä on tällaista tietoa: miten kaivaa kolo tai tehdä pesä tai miten hankkia ruokaa, miten paritella, miten puolustautua vihollisia vastaan ja niin edelleen. Ihminen voi olla, tiedättehän, hyvin liikemies, käsityöläinen, rakentaa itselleen hienon datsan ja niin edelleen, olla hyvin taloudellinen ihminen - kaikki on hänelle hyvin hienoa niin taloudellisella tavalla. Hänellä ei ole pienintäkään käsitystä luonteestaan, siitä, kuka hän on. Tämä on siis tietoa tietämättömyydessä, se on vain tietoa materiasta ilman mitään yhteyttä mihinkään henkiseen kehitykseen.


      • Anonyymi00374
        Anonyymi00372 kirjoitti:

        Kyllä, kaikki tässä maailmassa – puut, kasvit, eläimet, linnut jne., musiikki, vaatteet, jopa uskonnot, ja kaikki ihmisetkin – on eri gunoissa, joten kaikki ovat gunoissa.


        Kolme gunaa ja onnellisuus Vedojen mukaan onnellisuutta esiintyy aineellisen luonnon kolmessa gunassa. Sanotaan, että hyvyyden gunassa oleva onni on onnea, joka herättää itsetietoisuuteen. Tämän onnen sanotaan olevan ensin kuin myrkkyä, sitten kuin nektaria. Miksi näin on? Koska kun ihminen alkaa oppia jotakin itsestään, että hän on henkinen olento ja että hänen on muutettava elämäänsä, tämä elämänmuutoksen välttämättömyys on yleensä hieman kivuliasta, koska meidän on päästävä eroon joistakin huonoista tavoistamme, sosiaalinen piirimme muuttuu, elimistö saattaa järjestäytyä uudelleen.

        Intohimon gunaan kuuluu myös onnellisuus, joka syntyy tunteiden ja niiden objektien välisestä kosketuksesta. Toisin sanoen, kun näen jotakin, haluan jotakin tai haluaisin kommunikoida jonkun henkilön kanssa, näitä kutsutaan tunteiden kohteiksi. Kun siis saan sen, mitä haluan, tunnen sellaista hyvin kirkasta, voimakasta onnea: olen ostanut uuden asian (uuden tietokoneen, uuden soittimen, uuden mekon, uuden auton), katson tätä uutta asiaa ja olen onnellinen. Tämä on sellaista onnea, joka on aluksi kuin nektaria, ja sitten se muuttuu kuin myrkkyä. Miksi? Koska kaikki nämä asiat kyllästyvät nopeasti, rikkoutuvat, menevät pois muodista, vanhentuvat, tai olemme jo pettyneet ihmiseen parisuhteessa, tapahtuu jotain muuta. Ja tarvitaan korvaajaa. Uusi auto, uusi tietokone, uusi vaimo, uusi aviomies, uusi mekko (koska se ei ole enää muodissa) ja niin edelleen. Nämä ovat siis niitä asioita, jotka ensin antavat joillekin sellaista äkillistä onnea, sitten ne menevät pois. Se on siis onnea, joka on aluksi kuin nektaria ja lopussa kuin myrkkyä.


      • Anonyymi00375
        Anonyymi00374 kirjoitti:

        Intohimon gunaan kuuluu myös onnellisuus, joka syntyy tunteiden ja niiden objektien välisestä kosketuksesta. Toisin sanoen, kun näen jotakin, haluan jotakin tai haluaisin kommunikoida jonkun henkilön kanssa, näitä kutsutaan tunteiden kohteiksi. Kun siis saan sen, mitä haluan, tunnen sellaista hyvin kirkasta, voimakasta onnea: olen ostanut uuden asian (uuden tietokoneen, uuden soittimen, uuden mekon, uuden auton), katson tätä uutta asiaa ja olen onnellinen. Tämä on sellaista onnea, joka on aluksi kuin nektaria, ja sitten se muuttuu kuin myrkkyä. Miksi? Koska kaikki nämä asiat kyllästyvät nopeasti, rikkoutuvat, menevät pois muodista, vanhentuvat, tai olemme jo pettyneet ihmiseen parisuhteessa, tapahtuu jotain muuta. Ja tarvitaan korvaajaa. Uusi auto, uusi tietokone, uusi vaimo, uusi aviomies, uusi mekko (koska se ei ole enää muodissa) ja niin edelleen. Nämä ovat siis niitä asioita, jotka ensin antavat joillekin sellaista äkillistä onnea, sitten ne menevät pois. Se on siis onnea, joka on aluksi kuin nektaria ja lopussa kuin myrkkyä.

        Kolmas onnellisuuden laji on onnellisuus tietämättömyydessä. Tämä on onnea, joka on heidän mukaansa harhaa alusta loppuun. Se on onnea, joka tulee illuusiosta, unesta, kun ihmiset esimerkiksi istuvat television ääressä koko ajan. Tai he ovat jatkuvasti humalassa, heille raittiustila on käsittämätön. Tai he viettävät 70 prosenttia elämästään unitilassa. Eli he ovat aivan jonkinlaisessa hulluudessa, itsensä unohtamisessa. Tätä kutsutaan onnellisuudeksi tietämättömyyden gunassa, joka on alusta loppuun harhaa, sokeaa itsetietoisuudelle ja johtaa itsensä ja ympäristönsä tuhoamiseen yleensä...


      • Anonyymi00376
        Anonyymi00375 kirjoitti:

        Kolmas onnellisuuden laji on onnellisuus tietämättömyydessä. Tämä on onnea, joka on heidän mukaansa harhaa alusta loppuun. Se on onnea, joka tulee illuusiosta, unesta, kun ihmiset esimerkiksi istuvat television ääressä koko ajan. Tai he ovat jatkuvasti humalassa, heille raittiustila on käsittämätön. Tai he viettävät 70 prosenttia elämästään unitilassa. Eli he ovat aivan jonkinlaisessa hulluudessa, itsensä unohtamisessa. Tätä kutsutaan onnellisuudeksi tietämättömyyden gunassa, joka on alusta loppuun harhaa, sokeaa itsetietoisuudelle ja johtaa itsensä ja ympäristönsä tuhoamiseen yleensä...

        Kolme gunaa ja toiminta Toiminta voi olla eri gunoissa. Toiminta tiedon perusteella, Vedojen mukaan, toiminta velvollisuudentunnosta, puhdistumisen vuoksi, ilman kiintymystä hedelmiin - tämä on toimintaa hyvyyden gunassa. Se on siis toimintaa, joka tähtää sisäiseen puhdistumiseen. Ihminen toimii ulkoisesti aktivoidakseen itsensä sieluna, tietoisuutensa. Oletetaan, että autoa työnnetään ulkopuolelta (tai joku nykäisee sitä) niin, että se käynnistyy itsestään. Eli sillä on kyky sisältäpäin, sille on annettava tällainen sysäys ulkopuolelta. Hyvyyden guna on siis sellainen toimintatila, jossa ihminen toimii ulkoisesti ja tämän toiminnan seurauksena hän herää sisäisesti. Tämä tarkoittaa toimintaa hyvyyden gunassa.


      • Anonyymi00377
        Anonyymi00376 kirjoitti:

        Kolme gunaa ja toiminta Toiminta voi olla eri gunoissa. Toiminta tiedon perusteella, Vedojen mukaan, toiminta velvollisuudentunnosta, puhdistumisen vuoksi, ilman kiintymystä hedelmiin - tämä on toimintaa hyvyyden gunassa. Se on siis toimintaa, joka tähtää sisäiseen puhdistumiseen. Ihminen toimii ulkoisesti aktivoidakseen itsensä sieluna, tietoisuutensa. Oletetaan, että autoa työnnetään ulkopuolelta (tai joku nykäisee sitä) niin, että se käynnistyy itsestään. Eli sillä on kyky sisältäpäin, sille on annettava tällainen sysäys ulkopuolelta. Hyvyyden guna on siis sellainen toimintatila, jossa ihminen toimii ulkoisesti ja tämän toiminnan seurauksena hän herää sisäisesti. Tämä tarkoittaa toimintaa hyvyyden gunassa.

        Toiminta intohimon gunassa. Sitä tehdään suurella vaivalla, voiton vuoksi, hyvin myrskyisästi, se tuo ihmiselle paljon iloa ja paljon tuskaa, se on hyvin ristiriitaista itsessään, kunnian vuoksi, jonkin aseman, arvovallan, rikkauden, kartuttamisen vuoksi - tämä on toimintaa intohimon guna:ssa. Toiminta, jota harjoitetaan Vedojen määräysten vastaisesti (eli tietämätöntä toimintaa), ymmärtämättä seurauksia, joihin se johtaa, joka aiheuttaa väkivaltaa ja vahinkoa itselle ja muille, tuhoisaa toimintaa - tämä on tietämättömyyden gunaan kuuluvaa toimintaa. Sitä kutsutaan termillä ”ugra-karma”: ”ugra” tarkoittaa kirjaimellisesti ”uhan kantamista, uhkaavaa toimintaa”. Tämä on siis gunojen vaikutus toimintaan.


      • Anonyymi00378
        Anonyymi00377 kirjoitti:

        Toiminta intohimon gunassa. Sitä tehdään suurella vaivalla, voiton vuoksi, hyvin myrskyisästi, se tuo ihmiselle paljon iloa ja paljon tuskaa, se on hyvin ristiriitaista itsessään, kunnian vuoksi, jonkin aseman, arvovallan, rikkauden, kartuttamisen vuoksi - tämä on toimintaa intohimon guna:ssa. Toiminta, jota harjoitetaan Vedojen määräysten vastaisesti (eli tietämätöntä toimintaa), ymmärtämättä seurauksia, joihin se johtaa, joka aiheuttaa väkivaltaa ja vahinkoa itselle ja muille, tuhoisaa toimintaa - tämä on tietämättömyyden gunaan kuuluvaa toimintaa. Sitä kutsutaan termillä ”ugra-karma”: ”ugra” tarkoittaa kirjaimellisesti ”uhan kantamista, uhkaavaa toimintaa”. Tämä on siis gunojen vaikutus toimintaan.

        Kolme gunaa ja pukeutuminen.

        Niin, lisää näiden kolmen gunan ilmenemismuotoja elämämme eri alueilla. Oletetaan, miten ihminen käyttäytyy tai miten ihminen pukeutuu eri gunojen vaikutuksesta. Hyvyyden gunassa oleva ihminen pukeutuu pääsääntöisesti hillitysti, hyvin yksinkertaisesti, mutta myös siististi, rauhallisesti, sellaisissa pehmeissä sävyissä, ne eivät ole jotain niin huutavaa, erityisesti erottuvat. Eli ne ovat puhtaita, siistejä vaatteita, luonnonmateriaaleista tehtyjä, niin että keho hengittää, niin että kaikki on normaaleja, rauhallisia värejä. Ulkoisesti varsinkin ihminen on huomaamaton.


        Henkilö, joka on intohimon gunassa, pukeutuu hyvin kirkkaasti. Yleensä hän käyttää joitain keinotekoisista kankaista tehtyjä vaatteita, jotka näyttävät niin kirkkailta ja kauniilta. Mutta ne ovat jo keinotekoisia, ne eivät anna sellaista mahdollisuutta keholle hengittää, jotain haittaa terveydelle osittain on. Myös intohimon gunassa olevat ihmiset vaihtavat jatkuvasti vaatteitaan, koska on mahdotonta käyttää samaa vaatetta koko ajan, he ajattelevat: "Olen jo ollut tässä. Niinpä he tarvitsevat toisen, toisen, toisenlaisen vaatteen, toisen puseron, toisen mekon, toisen hameen. Tämä koskee enemmänkin naisia, niin sanotusti, toivon, etteivät he loukkaannu minusta. Mutta koska he ovat hyvin huolissaan ulkonäöstään, se on heille hyvin tärkeää.


      • Anonyymi00379
        Anonyymi00378 kirjoitti:

        Kolme gunaa ja pukeutuminen.

        Niin, lisää näiden kolmen gunan ilmenemismuotoja elämämme eri alueilla. Oletetaan, miten ihminen käyttäytyy tai miten ihminen pukeutuu eri gunojen vaikutuksesta. Hyvyyden gunassa oleva ihminen pukeutuu pääsääntöisesti hillitysti, hyvin yksinkertaisesti, mutta myös siististi, rauhallisesti, sellaisissa pehmeissä sävyissä, ne eivät ole jotain niin huutavaa, erityisesti erottuvat. Eli ne ovat puhtaita, siistejä vaatteita, luonnonmateriaaleista tehtyjä, niin että keho hengittää, niin että kaikki on normaaleja, rauhallisia värejä. Ulkoisesti varsinkin ihminen on huomaamaton.


        Henkilö, joka on intohimon gunassa, pukeutuu hyvin kirkkaasti. Yleensä hän käyttää joitain keinotekoisista kankaista tehtyjä vaatteita, jotka näyttävät niin kirkkailta ja kauniilta. Mutta ne ovat jo keinotekoisia, ne eivät anna sellaista mahdollisuutta keholle hengittää, jotain haittaa terveydelle osittain on. Myös intohimon gunassa olevat ihmiset vaihtavat jatkuvasti vaatteitaan, koska on mahdotonta käyttää samaa vaatetta koko ajan, he ajattelevat: "Olen jo ollut tässä. Niinpä he tarvitsevat toisen, toisen, toisenlaisen vaatteen, toisen puseron, toisen mekon, toisen hameen. Tämä koskee enemmänkin naisia, niin sanotusti, toivon, etteivät he loukkaannu minusta. Mutta koska he ovat hyvin huolissaan ulkonäöstään, se on heille hyvin tärkeää.

        Mitä tulee tietämättömyyden gunaan, tietämättömyyden vaatteet ovat vaatteita, jotka ovat hyvin likaisia. Nykyään on jopa erityisiä vaatekauppoja tietämättömyydessä eläville ihmisille. Kuten, tiedättehän, tällaisten rock-apuvälineiden kauppa.


        Yleensä katsotaan, että, sanotaanko, reikä on vika. Jos sinulle annetaan jossain kunnon kaupassa housut, joissa on reikä, sinä raivostut.


        Mutta näissä erikoisliikkeissä myydään vaatteita, jotka ovat tarkoituksella revittyjä.


        Näissä farkuissa, housuissa tai takissa on paljon reikiä, kaikki on erityisesti revitty. Sitä pidetään siis erityisenä trendinä, erityisenä muotina.

        Musta, jossa on pääkalloja tai hämähäkkejä. Ja henkilö, jolla on sellaiset vaatteet, näyttää hyvin uhkaavalta, kuin: ”Älä tule lähelle minua”. Se on kauhea, vastenmielinen ulkonäkö, hyvin synkkä. Ja tämä on sellainen tietämättömyyden tyyppi, joten ihmiset pukeutuvat mieluummin tietämättömyyteen.


      • Anonyymi00380
        Anonyymi00379 kirjoitti:

        Mitä tulee tietämättömyyden gunaan, tietämättömyyden vaatteet ovat vaatteita, jotka ovat hyvin likaisia. Nykyään on jopa erityisiä vaatekauppoja tietämättömyydessä eläville ihmisille. Kuten, tiedättehän, tällaisten rock-apuvälineiden kauppa.


        Yleensä katsotaan, että, sanotaanko, reikä on vika. Jos sinulle annetaan jossain kunnon kaupassa housut, joissa on reikä, sinä raivostut.


        Mutta näissä erikoisliikkeissä myydään vaatteita, jotka ovat tarkoituksella revittyjä.


        Näissä farkuissa, housuissa tai takissa on paljon reikiä, kaikki on erityisesti revitty. Sitä pidetään siis erityisenä trendinä, erityisenä muotina.

        Musta, jossa on pääkalloja tai hämähäkkejä. Ja henkilö, jolla on sellaiset vaatteet, näyttää hyvin uhkaavalta, kuin: ”Älä tule lähelle minua”. Se on kauhea, vastenmielinen ulkonäkö, hyvin synkkä. Ja tämä on sellainen tietämättömyyden tyyppi, joten ihmiset pukeutuvat mieluummin tietämättömyyteen.

        Kolme gunaa ja ihmissuhteet Eri gunoihin kuuluvat suhteet ilmenevät myös eri tavoin. Hyvän gunassa olevat suhteet ovat hyvin henkilökohtaisia, hyväntahtoisia, ystävällisiä, epäitsekkäitä, ja niissä on halu auttaa.


        Suhteet intohimon gunassa ovat hyvin asiallisia, hyvin itsekkäitä, ne voivat olla ulkoisesti miellyttäviä, hyvin kohteliaita, mutta vain niin kauan kuin, kuten sanotaan, käsi pesee kättä, niin kauan kuin autamme toisiamme.


        Tietämättömyyden gunassa suhteet syntyvät valta-asemasta käsin. Kun kuulemme kiroilua, skandaaleja, huutelua, suhteiden selvittämistä, tappeluita, aviomies ja vaimo tappelevat säännöllisesti tai joku muu, se tarkoittaa suhteita tietämättömyydessä, tällaista konfliktia aktiivisessa karkeassa muodossa.


      • Anonyymi00381
        Anonyymi00380 kirjoitti:

        Kolme gunaa ja ihmissuhteet Eri gunoihin kuuluvat suhteet ilmenevät myös eri tavoin. Hyvän gunassa olevat suhteet ovat hyvin henkilökohtaisia, hyväntahtoisia, ystävällisiä, epäitsekkäitä, ja niissä on halu auttaa.


        Suhteet intohimon gunassa ovat hyvin asiallisia, hyvin itsekkäitä, ne voivat olla ulkoisesti miellyttäviä, hyvin kohteliaita, mutta vain niin kauan kuin, kuten sanotaan, käsi pesee kättä, niin kauan kuin autamme toisiamme.


        Tietämättömyyden gunassa suhteet syntyvät valta-asemasta käsin. Kun kuulemme kiroilua, skandaaleja, huutelua, suhteiden selvittämistä, tappeluita, aviomies ja vaimo tappelevat säännöllisesti tai joku muu, se tarkoittaa suhteita tietämättömyydessä, tällaista konfliktia aktiivisessa karkeassa muodossa.

        Kyllä, kaikki tässä maailmassa – puut, kasvit, eläimet, linnut jne., musiikki, vaatteet, jopa uskonnot, ja kaikki ihmisetkin – on eri gunoissa, joten kaikki ovat gunoissa.


        Kolme gunaa ja taide Otetaan nyt toinen esimerkki elämästämme - musiikki aineellisen luonnon kolmessa gunassa. Musiikki hyvyydessä on kohottavaa, valaisevaa, rauhoittavaa.


        Musiikki intohimon gunassa kiihottaa, herättää meissä erilaisia aineellisia, romanttisia haluja, nautinnonhaluja ja niin edelleen, siellä on jotain maallisesta rakkaudesta ja niin edelleen.


        Musiikki, joka on raivostuttavaa, tuhoavaa, joka rohkaisee meitä ilkivaltaan tai jotain masentavaa, joka tekee meidät surullisiksi tai melankolisiksi, musiikki, joka on hyvin lataavaa - tämä on tietämättömyyden guna.


        Sama pätee esimerkiksi kirjoihin tai elokuviin. Samalta alalta. Sanotaan, että kirjat, jotka valistavat, tai elokuva, joka valaisee tietoisuuttamme - tämä on jotain, mikä kuuluu vastaavasti hyvyyden gunaan.


        Ne asiat, jotka stimuloivat joitain intohimoisia maallisia halujamme, jotkut kaikenlaiset romaanit, rakkausromaanit ja niin edelleen - se on intohimon guna. Ja kun on joitakin kauhuelokuvia, toimintaelokuvia, ammuskelua, murhia ja muita asioita - ne kuuluvat tietämättömyyden gunaan.


      • Anonyymi00382
        Anonyymi00381 kirjoitti:

        Kyllä, kaikki tässä maailmassa – puut, kasvit, eläimet, linnut jne., musiikki, vaatteet, jopa uskonnot, ja kaikki ihmisetkin – on eri gunoissa, joten kaikki ovat gunoissa.


        Kolme gunaa ja taide Otetaan nyt toinen esimerkki elämästämme - musiikki aineellisen luonnon kolmessa gunassa. Musiikki hyvyydessä on kohottavaa, valaisevaa, rauhoittavaa.


        Musiikki intohimon gunassa kiihottaa, herättää meissä erilaisia aineellisia, romanttisia haluja, nautinnonhaluja ja niin edelleen, siellä on jotain maallisesta rakkaudesta ja niin edelleen.


        Musiikki, joka on raivostuttavaa, tuhoavaa, joka rohkaisee meitä ilkivaltaan tai jotain masentavaa, joka tekee meidät surullisiksi tai melankolisiksi, musiikki, joka on hyvin lataavaa - tämä on tietämättömyyden guna.


        Sama pätee esimerkiksi kirjoihin tai elokuviin. Samalta alalta. Sanotaan, että kirjat, jotka valistavat, tai elokuva, joka valaisee tietoisuuttamme - tämä on jotain, mikä kuuluu vastaavasti hyvyyden gunaan.


        Ne asiat, jotka stimuloivat joitain intohimoisia maallisia halujamme, jotkut kaikenlaiset romaanit, rakkausromaanit ja niin edelleen - se on intohimon guna. Ja kun on joitakin kauhuelokuvia, toimintaelokuvia, ammuskelua, murhia ja muita asioita - ne kuuluvat tietämättömyyden gunaan.

        Kyllä, kaikki tässä maailmassa – puut, kasvit, eläimet, linnut jne., musiikki, vaatteet, jopa uskonnot, ja kaikki ihmisetkin – on eri gunoissa, joten kaikki ovat gunoissa.



        Kolme Gunaa ja kasvit Jatketaan seuraavaksi analyysia siitä, miten ne vaikuttavat todellisuuteemme. Samat kasvit yleensä, vaikka ne ovat tietämättömyyden vaikutuksen alaisia, koska ne eivät osaa puhua, niillä ei ole mitään filosofiaa, ne eivät osaa ajatella korkealle mistään, ne eivät osaa kehittyä tietoisesti. Siitä huolimatta, vaikka ne kaikki ovat tietämättömyyden vallassa, myös niissä on ala-arvoja. Oletetaan, että kasvit ovat hedelmäkasveja, jotka antavat hedelmiä. Niiden katsotaan olevan enemmän hyväntekeväisyydessä, hyväntekeväisyyden elementti vaikuttaa niihin. Ne, jotka antavat kukkia, jonkinlaisia kirkkaita kukkia, mutta eivät anna hedelmiä, ovat enemmän intohimon guna. Ne, joissa ei ole hedelmiä eikä kukkia (jotkut puut tai jotkut piikit), ovat vastaavasti enemmän tietämättömyyden guna.


      • Anonyymi00383
        Anonyymi00382 kirjoitti:

        Kyllä, kaikki tässä maailmassa – puut, kasvit, eläimet, linnut jne., musiikki, vaatteet, jopa uskonnot, ja kaikki ihmisetkin – on eri gunoissa, joten kaikki ovat gunoissa.



        Kolme Gunaa ja kasvit Jatketaan seuraavaksi analyysia siitä, miten ne vaikuttavat todellisuuteemme. Samat kasvit yleensä, vaikka ne ovat tietämättömyyden vaikutuksen alaisia, koska ne eivät osaa puhua, niillä ei ole mitään filosofiaa, ne eivät osaa ajatella korkealle mistään, ne eivät osaa kehittyä tietoisesti. Siitä huolimatta, vaikka ne kaikki ovat tietämättömyyden vallassa, myös niissä on ala-arvoja. Oletetaan, että kasvit ovat hedelmäkasveja, jotka antavat hedelmiä. Niiden katsotaan olevan enemmän hyväntekeväisyydessä, hyväntekeväisyyden elementti vaikuttaa niihin. Ne, jotka antavat kukkia, jonkinlaisia kirkkaita kukkia, mutta eivät anna hedelmiä, ovat enemmän intohimon guna. Ne, joissa ei ole hedelmiä eikä kukkia (jotkut puut tai jotkut piikit), ovat vastaavasti enemmän tietämättömyyden guna.

        Kolme Gunaa ja eläimet Sama asia on nähtävissä esimerkiksi eläinkunnassa. Yleensä eläimet ovat tietämättömyydessä, mutta jos katsomme tarkemmin, jos teemme hienovaraisempaa analyysia, käy ilmi, että esimerkiksi sellainen eläin ...


      • Anonyymi00384
        Anonyymi00383 kirjoitti:

        Kolme Gunaa ja eläimet Sama asia on nähtävissä esimerkiksi eläinkunnassa. Yleensä eläimet ovat tietämättömyydessä, mutta jos katsomme tarkemmin, jos teemme hienovaraisempaa analyysia, käy ilmi, että esimerkiksi sellainen eläin ...

        Petoeläimiä pidetään, ne ovat enemmän intohimossa. Petoeläimet ovat hyvin näyttäviä, leijona harjakarvoineen tai raidallinen tiikeri, jotain sellaista. Kuten kaikki intohimoinen, ne ovat hyvin näyttäviä, hyvin vaikuttavia ulkonäöltään, mutta pohjimmiltaan, sanotaanko niin, että niissä ei ole mitään erityistä. Lehmä taas voi olla ulkonäöltään vaatimaton, mutta se antaa erittäin korkealaatuisen tuotteen, mikä on hyvyyden erityispiirre - ulkoinen yksinkertaisuus, mutta sisäinen rikkaus. Intohimo sitä vastoin on sellainen ulkoinen farssi, sisäinen tyhjyys. Ja tietämättömyys on tietämättömyyttä, se on sisäistä ja ulkoista. On esimerkiksi sellaisia olentoja kuin laiskiaiset, jotka tekevät yhden liikkeen tunnissa. Tai samat apinat, vaikka ne näyttävät olevan älykkäitä, ajattelevat jotain, Vedat viittaavat niihin tietämättömyyteen. Miksi? Koska jos tuotte apinan kotiinne, se kääntää kaiken ylösalaisin, eli ne tuhoavat kaiken, varastavat. Niillä on tietty mieli, mutta tämä mieli on hyvin kieroutunut: miten pilata, miten rikkoa, miten pilata jotain. Siksi he kuuluvat tietämättömyyden gunaan.


      • Anonyymi00385
        Anonyymi00384 kirjoitti:

        Petoeläimiä pidetään, ne ovat enemmän intohimossa. Petoeläimet ovat hyvin näyttäviä, leijona harjakarvoineen tai raidallinen tiikeri, jotain sellaista. Kuten kaikki intohimoinen, ne ovat hyvin näyttäviä, hyvin vaikuttavia ulkonäöltään, mutta pohjimmiltaan, sanotaanko niin, että niissä ei ole mitään erityistä. Lehmä taas voi olla ulkonäöltään vaatimaton, mutta se antaa erittäin korkealaatuisen tuotteen, mikä on hyvyyden erityispiirre - ulkoinen yksinkertaisuus, mutta sisäinen rikkaus. Intohimo sitä vastoin on sellainen ulkoinen farssi, sisäinen tyhjyys. Ja tietämättömyys on tietämättömyyttä, se on sisäistä ja ulkoista. On esimerkiksi sellaisia olentoja kuin laiskiaiset, jotka tekevät yhden liikkeen tunnissa. Tai samat apinat, vaikka ne näyttävät olevan älykkäitä, ajattelevat jotain, Vedat viittaavat niihin tietämättömyyteen. Miksi? Koska jos tuotte apinan kotiinne, se kääntää kaiken ylösalaisin, eli ne tuhoavat kaiken, varastavat. Niillä on tietty mieli, mutta tämä mieli on hyvin kieroutunut: miten pilata, miten rikkoa, miten pilata jotain. Siksi he kuuluvat tietämättömyyden gunaan.

        Nämä gunat ovat itse asiassa niin syvällä olemuksessamme, tietoisuudessamme, että ne ovat perusta jopa sellaiselle käsitteelle kuin geenit. Geenit ovat ytimeltään gunoja. Toisin sanoen tämä DNA-molekyyleissä oleva genokoodi muodostuu näiden hienovaraisten värähtelyjen - gunojen - vaikutuksesta. Nämä DNA-molekyylit ovat kierrettyjä, sellaisia köysiä, kuituja. Samoin aineellisen luonnon kolme gunaa ovat niin tiiviisti toisiinsa kietoutuneita. Jos otatte tavallisen köyden ja katsotte sitä tarkkaan, näette, että köysi koostuu näistä hienommista kuiduista. Niinpä nämä gunat, jotka ovat niin ohuita kuituja, kietoutuvat punoksina toisiinsa ja muodostavat kaikenlaisia näkymättömiä spiraaleja. Ja karkealla tasolla nämä gunojen karkeat kietoutumat toimivat kuin geenit, geeniketjut, jotka ovat kaikissa näissä DNA-molekyyleissä. Gunat ovat siis hyvin hienovaraista energiaa.


      • Anonyymi00386
        Anonyymi00385 kirjoitti:

        Nämä gunat ovat itse asiassa niin syvällä olemuksessamme, tietoisuudessamme, että ne ovat perusta jopa sellaiselle käsitteelle kuin geenit. Geenit ovat ytimeltään gunoja. Toisin sanoen tämä DNA-molekyyleissä oleva genokoodi muodostuu näiden hienovaraisten värähtelyjen - gunojen - vaikutuksesta. Nämä DNA-molekyylit ovat kierrettyjä, sellaisia köysiä, kuituja. Samoin aineellisen luonnon kolme gunaa ovat niin tiiviisti toisiinsa kietoutuneita. Jos otatte tavallisen köyden ja katsotte sitä tarkkaan, näette, että köysi koostuu näistä hienommista kuiduista. Niinpä nämä gunat, jotka ovat niin ohuita kuituja, kietoutuvat punoksina toisiinsa ja muodostavat kaikenlaisia näkymättömiä spiraaleja. Ja karkealla tasolla nämä gunojen karkeat kietoutumat toimivat kuin geenit, geeniketjut, jotka ovat kaikissa näissä DNA-molekyyleissä. Gunat ovat siis hyvin hienovaraista energiaa.

        Nämä kolmenlaiset energiat vaikuttavat meihin hyvin, hyvin voimakkaasti, ja jokaisessa meissä on väistämättä sekoituksia kaikista kolmesta aineellisen luonnon gunasta. Mutta jokin niistä on pääsääntöisesti hallitseva, johtava, ja se määrää tyypin. Sanomme, että tämä ihminen on hyvyyden vaikutuksen alainen, tämä on intohimossa, tämä on tietämättömyydessä. Myös elävät olennot jaetaan gunojen mukaan. Esimerkiksi puolijumalat ovat niitä, jotka ovat hyvyyden gunan vaikutuksen alaisia. Ihmiset ovat enimmäkseen intohimon gunan vaikutuksen alaisia. Eläimet ja kasvit ovat enimmäkseen tietämättömyyden vaikutuksen alaisia.


      • Anonyymi00387
        Anonyymi00386 kirjoitti:

        Nämä kolmenlaiset energiat vaikuttavat meihin hyvin, hyvin voimakkaasti, ja jokaisessa meissä on väistämättä sekoituksia kaikista kolmesta aineellisen luonnon gunasta. Mutta jokin niistä on pääsääntöisesti hallitseva, johtava, ja se määrää tyypin. Sanomme, että tämä ihminen on hyvyyden vaikutuksen alainen, tämä on intohimossa, tämä on tietämättömyydessä. Myös elävät olennot jaetaan gunojen mukaan. Esimerkiksi puolijumalat ovat niitä, jotka ovat hyvyyden gunan vaikutuksen alaisia. Ihmiset ovat enimmäkseen intohimon gunan vaikutuksen alaisia. Eläimet ja kasvit ovat enimmäkseen tietämättömyyden vaikutuksen alaisia.

        Näiden pääluokkien sisällä on kuitenkin myös alaluokkia, ja tarkastelemme myös niitä. Sanotaan vaikka ihmisten keskuudessa. Me ihmiset elämme samalla maapallolla, ja näemme, että on maita ja sivilisaatioita, jotka ovat jossain määrin suuntautuneet eri asioihin.


      • Anonyymi00388
        Anonyymi00387 kirjoitti:

        Näiden pääluokkien sisällä on kuitenkin myös alaluokkia, ja tarkastelemme myös niitä. Sanotaan vaikka ihmisten keskuudessa. Me ihmiset elämme samalla maapallolla, ja näemme, että on maita ja sivilisaatioita, jotka ovat jossain määrin suuntautuneet eri asioihin.

        Kolme Gunaa ja aikakaudet. Sitten nämä kolme maailmaa tai pikemminkin kolme gunaa vaikuttavat eri aikakausiin. Vedoissa kuvataan ajan syklistä kulkua, ja niissä sanotaan, että jokaisessa syklissä on neljä aikakautta, ja nämä neljä aikakautta liittyvät myös näihin kolmeen gunaan, kolmeen laatuun. Ensimmäinen, luomisen aikakausi, jota kutsutaan ”Satya yugaksi”, on hyvin pitkä, 1 728 000 vuotta. Tämän ajan ihmiset ovat hyvin suuria, valtavan kokoisia, ja he elävät hyvin pitkään. Heillä on hyvin puhdas tietoisuus, he ovat kaikki mukana henkisessä harjoituksessa, itsetietoisuudessa. Sitten tulee niin sanotusti seuraava aikakausi, jota kutsutaan ”Treta yugaksi”, se on toinen aikakausi, ja se kestää neljänneksen vähemmän, 1 296 000 vuotta. Intohimon gunan vaikutus alkaa lisääntyä, ihmisistä tulee pienikokoisia, he alkavat elää vähemmän. Heidän tietoisuudessaan alkaa jo näkyä intohimon guna:n merkkejä, yhteiskunnan jakautuminen luokkiin alkaa näkyä, jo nyt alkaa näkyä joitakin suhteita, jotka eivät ole aivan suotuisia. Suhteisiin alkaa ilmaantua jonkinlainen oman edun tavoittelun elementti.

        ...
        jne,


      • Anonyymi00389
        Anonyymi00388 kirjoitti:

        Kolme Gunaa ja aikakaudet. Sitten nämä kolme maailmaa tai pikemminkin kolme gunaa vaikuttavat eri aikakausiin. Vedoissa kuvataan ajan syklistä kulkua, ja niissä sanotaan, että jokaisessa syklissä on neljä aikakautta, ja nämä neljä aikakautta liittyvät myös näihin kolmeen gunaan, kolmeen laatuun. Ensimmäinen, luomisen aikakausi, jota kutsutaan ”Satya yugaksi”, on hyvin pitkä, 1 728 000 vuotta. Tämän ajan ihmiset ovat hyvin suuria, valtavan kokoisia, ja he elävät hyvin pitkään. Heillä on hyvin puhdas tietoisuus, he ovat kaikki mukana henkisessä harjoituksessa, itsetietoisuudessa. Sitten tulee niin sanotusti seuraava aikakausi, jota kutsutaan ”Treta yugaksi”, se on toinen aikakausi, ja se kestää neljänneksen vähemmän, 1 296 000 vuotta. Intohimon gunan vaikutus alkaa lisääntyä, ihmisistä tulee pienikokoisia, he alkavat elää vähemmän. Heidän tietoisuudessaan alkaa jo näkyä intohimon guna:n merkkejä, yhteiskunnan jakautuminen luokkiin alkaa näkyä, jo nyt alkaa näkyä joitakin suhteita, jotka eivät ole aivan suotuisia. Suhteisiin alkaa ilmaantua jonkinlainen oman edun tavoittelun elementti.

        ...
        jne,

        Muutamaa edellistä viestiä perustuu V. K. Prabhun luentoihin.

        Prabhu on veda-brahmiini, jonka ajattelua yhdistää harvinainen taito liittää yhteen tieteellinen tarkkuus, filosofia ja syvällinen kielten ymmärrys. Hän on toiminut filosofina sekä japanin ja englannin kielen kääntäjänä ja tulkkina.

        Hän kuuluu perinteiseen parampara-ketjuun, ja hänen työssään heijastuu laaja-alainen osaaminen sekä kyky ymmärtää eri kulttuureja. Tekstit perustuvat luentoihin ja videoihin; mukana on vain valikoituja katkelmia, mutta ne antavat silti hyvän kuvan hänen ajattelustaan.

        On hyvä muistaa, että sanskritin kääntäminen on hyvin haastavaa. Tämä näkyy erityisesti silloin, kun hänen ajatuksiaan tulkitaan suomen kielelle. Mahdolliset käännösvirheet eivät kuitenkaan vähennä tekstien arvoa – päinvastoin, ne osoittavat, kuinka syvällistä ja monimutkaista hänen ajattelunsa on, ja kuinka vaikeaa sitä on täysin ilmaista yhdellä kielellä.

        Hän on korkeasti koulutettu ja laaja-alaisesti oppinut. Hän on valmistunut yliopistosta japanin kielen ja filosofian erikoisalalta. Hän on filosofi, filologi, tiedemies ja monipuolinen ajattelija, jonka asiantuntemus kattaa useita eri aloja.
        --------------------

        Katkelmia eri kohdista.

        Käännösvirheet suomen kielellä!


      • Anonyymi00390
        Anonyymi00389 kirjoitti:

        Muutamaa edellistä viestiä perustuu V. K. Prabhun luentoihin.

        Prabhu on veda-brahmiini, jonka ajattelua yhdistää harvinainen taito liittää yhteen tieteellinen tarkkuus, filosofia ja syvällinen kielten ymmärrys. Hän on toiminut filosofina sekä japanin ja englannin kielen kääntäjänä ja tulkkina.

        Hän kuuluu perinteiseen parampara-ketjuun, ja hänen työssään heijastuu laaja-alainen osaaminen sekä kyky ymmärtää eri kulttuureja. Tekstit perustuvat luentoihin ja videoihin; mukana on vain valikoituja katkelmia, mutta ne antavat silti hyvän kuvan hänen ajattelustaan.

        On hyvä muistaa, että sanskritin kääntäminen on hyvin haastavaa. Tämä näkyy erityisesti silloin, kun hänen ajatuksiaan tulkitaan suomen kielelle. Mahdolliset käännösvirheet eivät kuitenkaan vähennä tekstien arvoa – päinvastoin, ne osoittavat, kuinka syvällistä ja monimutkaista hänen ajattelunsa on, ja kuinka vaikeaa sitä on täysin ilmaista yhdellä kielellä.

        Hän on korkeasti koulutettu ja laaja-alaisesti oppinut. Hän on valmistunut yliopistosta japanin kielen ja filosofian erikoisalalta. Hän on filosofi, filologi, tiedemies ja monipuolinen ajattelija, jonka asiantuntemus kattaa useita eri aloja.
        --------------------

        Katkelmia eri kohdista.

        Käännösvirheet suomen kielellä!

        https://guru.kiev.ua/libs/timthumb/timthumb.php?w=450&h=450&src=https://guru.kiev.ua/uploads/author_image/156106ec7b64d0c67df0f297940f8b78.jpg

        Muutamaa edellistä viestiä perustuu V. K. Prabhun luentoihin.

        Prabhu on veda-brahmiini, jonka ajattelua yhdistää harvinainen taito liittää yhteen tieteellinen tarkkuus, filosofia ja syvällinen kielten ymmärrys. Hän on toiminut filosofina sekä japanin ja englannin kielen kääntäjänä ja tulkkina.


      • Anonyymi00391
        Anonyymi00390 kirjoitti:

        https://guru.kiev.ua/libs/timthumb/timthumb.php?w=450&h=450&src=https://guru.kiev.ua/uploads/author_image/156106ec7b64d0c67df0f297940f8b78.jpg

        Muutamaa edellistä viestiä perustuu V. K. Prabhun luentoihin.

        Prabhu on veda-brahmiini, jonka ajattelua yhdistää harvinainen taito liittää yhteen tieteellinen tarkkuus, filosofia ja syvällinen kielten ymmärrys. Hän on toiminut filosofina sekä japanin ja englannin kielen kääntäjänä ja tulkkina.

        https://guru.kiev.ua/libs/timthumb/timthumb.php?w=450&h=450&src=https://guru.kiev.ua/uploads/author_image/156106ec7b64d0c67df0f297940f8b78.jpg

        Muutamaa edellistä viestiä perustuu V. K. Prabhun luentoihin.


      • Anonyymi00392
        Anonyymi00391 kirjoitti:

        https://guru.kiev.ua/libs/timthumb/timthumb.php?w=450&h=450&src=https://guru.kiev.ua/uploads/author_image/156106ec7b64d0c67df0f297940f8b78.jpg

        Muutamaa edellistä viestiä perustuu V. K. Prabhun luentoihin.

        JOS EI YMMÄRRÄ GUNOJA, EI VOI KOSKAAN YMMÄRTÄÄ VEDOJA.



        https://www.youtube.com/watch?v=iOVtrT1cNdM

        BG_14.18 - Kolmen gunan läsnäolo jokaisessa toiminnassa ja niiden vaikutus.


        https://www.youtube.com/watch?v=17ptwUopZ1Y

        Vedalainen filosofia - Kolme gunaa


        JOS EI YMMÄRRÄ GUNOJA, EI VOI KOSKAAN YMMÄRTÄÄ VEDOJA.

        GUNOJA VOIDAAN VERRATA MATERIAN SÄIKEISIIN:

        JOS OTAMME KANKAAN JA POISTAMME SEKÄ PITKITTÄISET ETTÄ POIKITTAISET SÄIKEET, MATERIA SINÄNSÄ KATOAA.

        ITSE ASIASSA TÄMÄ AINEELLINEN MAAILMA ON GUNOJEN KUTOMA.


        https://www.youtube.com/watch?v=GZGxGCwdTJA

        Three Gunas. What does manipulate with our consciousness?

        Kolme Gunaa. Mikä manipuloi tietoisuuttamme?


      • Anonyymi00393
        Anonyymi00391 kirjoitti:

        https://guru.kiev.ua/libs/timthumb/timthumb.php?w=450&h=450&src=https://guru.kiev.ua/uploads/author_image/156106ec7b64d0c67df0f297940f8b78.jpg

        Muutamaa edellistä viestiä perustuu V. K. Prabhun luentoihin.

        Vedat opettavat, että ulkoisten, näkyvien luomisen, ylläpitämisen ja tuhoutumisen prosessien takana on piilossa hienovaraisia voimia, jotka läpäisevät kaiken aineellisessa maailmassa. Näitä voimia kutsutaan gunoiksi. Sana "guna" tarkoittaa suomeksi "laatua", "modusta". Kirjaimellisesti sanskritin kielestä se tarkoittaa "köyttä". Tämä tarkoittaa sitä, että köysien tavoin nämä kolme aineen tilaa sitovat ja ehdollistavat sielua. ...
        ...
        ...
        ...


        Kaikki aineellisen maailmankaikkeuden monimuotoisuus syntyy gunojen yhdistelmästä. Näitä aineen kolmea laatua voidaan verrata kolmeen perusväriin. Aivan kuten kolmen värin - punaisen, sinisen ja keltaisen - sekoittaminen antaa meille äärettömän värivalikoiman, niin kolmen gunan vuorovaikutus on tämän maailman äärettömän monimuotoisuuden lähde. Tieto luonnon kolmesta gunasta on tärkeä osa vedalaista maailmankuvaa, ja se on perusta ympäröivän todellisuuden tieteelliselle ymmärtämiselle. Lyhyt kuvaus gunoista:

        ...
        ...


        Vedat kuvaavat kolme gunaa aineellisen energian (maya-shakti) ilmentyminä. Sielu on kuitenkin korkeampi substanssi - hengen (chit-shakti) hiukkanen. Henkisen kehityksen prosessissa ihminen pääsee vähitellen pois gunojen vaikutuksesta, koska hän on yhteydessä Korkeimpaan Persoonallisuuteen. Henkisen harjoittelun kannalta suotuisa on hyvyyden guna, joka mahdollistaa ympäröivän todellisuuden selkeimmän ymmärtämisen ja voimien ja energian oikeimman käytön.

        ------------------
        (S. Prabhun luennosta, eri paikoista. Käännösvirheet suomen kielellä.

        S. Prabhu- on filosofi ja orientalistisen tutkimuksen asiantuntija, professori. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat indoeurooppalaisten sivilisaatio, vedinen kulttuuri ja maailmankuva sekä kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus. Luennoillaan hän esittää monipuolista havainnollistavaa aineistoa, hypoteesien tarkastelusta ja päätyen jälleensyntymisoppiin maailman uskonnoissa. Muinainen vedinen kulttuuria - kaikkien maapallon kulttuurien perusta.)

        --------------
        Käännösvirheet suomen kielessä.

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com


      • Anonyymi00394
        Anonyymi00393 kirjoitti:

        Vedat opettavat, että ulkoisten, näkyvien luomisen, ylläpitämisen ja tuhoutumisen prosessien takana on piilossa hienovaraisia voimia, jotka läpäisevät kaiken aineellisessa maailmassa. Näitä voimia kutsutaan gunoiksi. Sana "guna" tarkoittaa suomeksi "laatua", "modusta". Kirjaimellisesti sanskritin kielestä se tarkoittaa "köyttä". Tämä tarkoittaa sitä, että köysien tavoin nämä kolme aineen tilaa sitovat ja ehdollistavat sielua. ...
        ...
        ...
        ...


        Kaikki aineellisen maailmankaikkeuden monimuotoisuus syntyy gunojen yhdistelmästä. Näitä aineen kolmea laatua voidaan verrata kolmeen perusväriin. Aivan kuten kolmen värin - punaisen, sinisen ja keltaisen - sekoittaminen antaa meille äärettömän värivalikoiman, niin kolmen gunan vuorovaikutus on tämän maailman äärettömän monimuotoisuuden lähde. Tieto luonnon kolmesta gunasta on tärkeä osa vedalaista maailmankuvaa, ja se on perusta ympäröivän todellisuuden tieteelliselle ymmärtämiselle. Lyhyt kuvaus gunoista:

        ...
        ...


        Vedat kuvaavat kolme gunaa aineellisen energian (maya-shakti) ilmentyminä. Sielu on kuitenkin korkeampi substanssi - hengen (chit-shakti) hiukkanen. Henkisen kehityksen prosessissa ihminen pääsee vähitellen pois gunojen vaikutuksesta, koska hän on yhteydessä Korkeimpaan Persoonallisuuteen. Henkisen harjoittelun kannalta suotuisa on hyvyyden guna, joka mahdollistaa ympäröivän todellisuuden selkeimmän ymmärtämisen ja voimien ja energian oikeimman käytön.

        ------------------
        (S. Prabhun luennosta, eri paikoista. Käännösvirheet suomen kielellä.

        S. Prabhu- on filosofi ja orientalistisen tutkimuksen asiantuntija, professori. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat indoeurooppalaisten sivilisaatio, vedinen kulttuuri ja maailmankuva sekä kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus. Luennoillaan hän esittää monipuolista havainnollistavaa aineistoa, hypoteesien tarkastelusta ja päätyen jälleensyntymisoppiin maailman uskonnoissa. Muinainen vedinen kulttuuria - kaikkien maapallon kulttuurien perusta.)

        --------------
        Käännösvirheet suomen kielessä.

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        Tässä on esimerkki kolmesta ihmisestä, jotka tekevät samaa työtä, mutta ovat eri gunoissa. Kaikki kolme osallistuvat Jumalan Temppelin rakentamiseen.

        Kun tamo-gunassa olevalta henkilöltä kysytään: "Mitä sinä teet?", hän vastaa:
        "Nostan kiviä, etkö huomaa sitä?".

        Jos rajas-gunassa olevalta henkilöltä kysytään sama kysymys, hän vastaa:
        "Ansaitsen rahaa (työlläni)."

        Jos sattva-gunassa olevalta henkilöltä kysytään sama kysymys, hän vastaa:
        "Rakennan Temppeliä Jumalalle."


        Siis sama toiminta, mutta eri gunat.


      • Anonyymi00395
        Anonyymi00394 kirjoitti:

        Tässä on esimerkki kolmesta ihmisestä, jotka tekevät samaa työtä, mutta ovat eri gunoissa. Kaikki kolme osallistuvat Jumalan Temppelin rakentamiseen.

        Kun tamo-gunassa olevalta henkilöltä kysytään: "Mitä sinä teet?", hän vastaa:
        "Nostan kiviä, etkö huomaa sitä?".

        Jos rajas-gunassa olevalta henkilöltä kysytään sama kysymys, hän vastaa:
        "Ansaitsen rahaa (työlläni)."

        Jos sattva-gunassa olevalta henkilöltä kysytään sama kysymys, hän vastaa:
        "Rakennan Temppeliä Jumalalle."


        Siis sama toiminta, mutta eri gunat.

        Geenit ovat ytimeltään gunoja. Toisin sanoen tämä DNA-molekyyleissä oleva genokoodi muodostuu näiden hienovaraisten värähtelyjen - gunojen - vaikutuksesta. Nämä DNA-molekyylit ovat kierrettyjä, sellaisia köysiä, kuituja. Samoin aineellisen luonnon kolme gunaa ovat niin tiiviisti toisiinsa kietoutuneita...
        ...
        ...

        https://guru.kiev.ua/libs/timthumb/timthumb.php?w=450&h=450&src=https://guru.kiev.ua/uploads/author_image/156106ec7b64d0c67df0f297940f8b78.jpg


      • Anonyymi00396
        Anonyymi00395 kirjoitti:

        Geenit ovat ytimeltään gunoja. Toisin sanoen tämä DNA-molekyyleissä oleva genokoodi muodostuu näiden hienovaraisten värähtelyjen - gunojen - vaikutuksesta. Nämä DNA-molekyylit ovat kierrettyjä, sellaisia köysiä, kuituja. Samoin aineellisen luonnon kolme gunaa ovat niin tiiviisti toisiinsa kietoutuneita...
        ...
        ...

        https://guru.kiev.ua/libs/timthumb/timthumb.php?w=450&h=450&src=https://guru.kiev.ua/uploads/author_image/156106ec7b64d0c67df0f297940f8b78.jpg

        Brahma-saṃhitā
        Brahma-saṃhitā (”Brahmān hymnit”) on yksi paramparamme filosofian keskeisistä kirjoituksista. Brahmā, maailmankaikkeuden ensimmäinen luotu olento, lauloi tai lausui nämä hymnit ikimuinaisina aikoina vähän ennen kuin hän loi ilmenneen maailman.


      • Anonyymi00397
        Anonyymi00396 kirjoitti:

        Brahma-saṃhitā
        Brahma-saṃhitā (”Brahmān hymnit”) on yksi paramparamme filosofian keskeisistä kirjoituksista. Brahmā, maailmankaikkeuden ensimmäinen luotu olento, lauloi tai lausui nämä hymnit ikimuinaisina aikoina vähän ennen kuin hän loi ilmenneen maailman.

        Mitä Brahma-saṃhitā käsittelee?
        Brahma-saṃhitā esittelee filosofisen opin acintya-bhedābhedasta (oppi kaiken olemassa olevan samanaikaisesta ykseydestä ja erilaisuudesta). Se kuvailee myös bhaktin menetelmiä, sisältää kahdeksantoistatavuisen vedalaisen hymnin, kuvauksia yksilöllisen sielun, Ylimmän Sielun ja hurskaan toiminnan luonteesta, selityksen kāma-gāyatrin ja kāma-bījan merkityksestä sekä Mahā-Viṣṇun luonnosta. Lisäksi siinä kuvataan yksityiskohtaisesti henkimaailman luonnetta.


      • Anonyymi00398
        Anonyymi00397 kirjoitti:

        Mitä Brahma-saṃhitā käsittelee?
        Brahma-saṃhitā esittelee filosofisen opin acintya-bhedābhedasta (oppi kaiken olemassa olevan samanaikaisesta ykseydestä ja erilaisuudesta). Se kuvailee myös bhaktin menetelmiä, sisältää kahdeksantoistatavuisen vedalaisen hymnin, kuvauksia yksilöllisen sielun, Ylimmän Sielun ja hurskaan toiminnan luonteesta, selityksen kāma-gāyatrin ja kāma-bījan merkityksestä sekä Mahā-Viṣṇun luonnosta. Lisäksi siinä kuvataan yksityiskohtaisesti henkimaailman luonnetta.

        Brahma-saṃhitā sisältää tämän maailmankaikkeuden luojan, Brahman, Krishnalle esittämät rukoukset, jotka Brahma lausui luomisen alussa.


      • Anonyymi00399
        Anonyymi00398 kirjoitti:

        Brahma-saṃhitā sisältää tämän maailmankaikkeuden luojan, Brahman, Krishnalle esittämät rukoukset, jotka Brahma lausui luomisen alussa.

        Luomisen kynnyksellä Korkein Persoonallisuus asetti Veda-tiedon Brahman sydämeen. Luomisen alussa oli vain Brahma, mutta hän ei kuitenkaan luonut Vedoja.


        Brahma-samhita - (kirjaimellisesti "Brahman rukousten kokoelma"), yksi tärkeimmistä kirjoituksista. "Brahma Samhita sisältää tämän maailmankaikkeuden luojan, Brahman, Krishnalle esittämät rukoukset, jotka Brahma lausui luomisen alussa.


      • Anonyymi00400
        Anonyymi00399 kirjoitti:

        Luomisen kynnyksellä Korkein Persoonallisuus asetti Veda-tiedon Brahman sydämeen. Luomisen alussa oli vain Brahma, mutta hän ei kuitenkaan luonut Vedoja.


        Brahma-samhita - (kirjaimellisesti "Brahman rukousten kokoelma"), yksi tärkeimmistä kirjoituksista. "Brahma Samhita sisältää tämän maailmankaikkeuden luojan, Brahman, Krishnalle esittämät rukoukset, jotka Brahma lausui luomisen alussa.

        https://www.youtube.com/watch?v=iGW-VfHmA3s
        Brahma Samhita (Sanskrit)


      • Anonyymi00401

      • Anonyymi00402

      • Anonyymi00403

      • Anonyymi00404
        Anonyymi00403 kirjoitti:

        https://www.youtube.com/watch?v=yFFoUOnfow0
        Brahma Samhitha - Govindam Adi Purusham

        ”Govindam Adi Purusham” on kaunis sanskritinkielinen rukous Brahma-saṁhitān 5. luvusta, jossa ylistetään Krishnaa Govindana.


        Keskeinen kertosäe kuuluu:
        Govindam ādi-puruṣaṁ tam ahaṁ bhajāmi
        ”Palvon Govindaa, alkuperäistä Herraa.”


      • Anonyymi00405
        Anonyymi00404 kirjoitti:

        ”Govindam Adi Purusham” on kaunis sanskritinkielinen rukous Brahma-saṁhitān 5. luvusta, jossa ylistetään Krishnaa Govindana.


        Keskeinen kertosäe kuuluu:
        Govindam ādi-puruṣaṁ tam ahaṁ bhajāmi
        ”Palvon Govindaa, alkuperäistä Herraa.”

        govindam ādi-puruṣaṁ tam ahaṁ bhajāmi

        Krishna/Govinda kaiken alkuperäisenä lähteenä — ādi-puruṣana, alkuperäisenä persoonana.


      • Anonyymi00406
        Anonyymi00405 kirjoitti:

        govindam ādi-puruṣaṁ tam ahaṁ bhajāmi

        Krishna/Govinda kaiken alkuperäisenä lähteenä — ādi-puruṣana, alkuperäisenä persoonana.

        Krishna ei ole vain yksi jumaluuden nimi muiden joukossa, vaan Govinda on Krishna itse — sama alkuperäinen persoona, jolla on lukemattomia nimiä, muotoja


        Krishna on henkilö.

        Govinda on Krishnan nimi.

        Ādi Puruṣa kuvaa sitä, kuka Krishna on suhteessa kaikkeen olemassa olevaan.

        Ja juuri tästä syystä “Govindam Ādi Puruṣam” ei tarkoita “palvon jotakin Krishnasta erillistä Govinda-jumalaa”, vaan: “Palvon Krishnaa Govindana, alkuperäisenä persoonana.”


      • Anonyymi00407
        Anonyymi00406 kirjoitti:

        Krishna ei ole vain yksi jumaluuden nimi muiden joukossa, vaan Govinda on Krishna itse — sama alkuperäinen persoona, jolla on lukemattomia nimiä, muotoja


        Krishna on henkilö.

        Govinda on Krishnan nimi.

        Ādi Puruṣa kuvaa sitä, kuka Krishna on suhteessa kaikkeen olemassa olevaan.

        Ja juuri tästä syystä “Govindam Ādi Puruṣam” ei tarkoita “palvon jotakin Krishnasta erillistä Govinda-jumalaa”, vaan: “Palvon Krishnaa Govindana, alkuperäisenä persoonana.”

        Brahma-saṃhitā (”Brahmān hymnit”) on yksi paramparamme filosofian keskeisistä kirjoituksista.


      • Anonyymi00408
        Anonyymi00395 kirjoitti:

        Geenit ovat ytimeltään gunoja. Toisin sanoen tämä DNA-molekyyleissä oleva genokoodi muodostuu näiden hienovaraisten värähtelyjen - gunojen - vaikutuksesta. Nämä DNA-molekyylit ovat kierrettyjä, sellaisia köysiä, kuituja. Samoin aineellisen luonnon kolme gunaa ovat niin tiiviisti toisiinsa kietoutuneita...
        ...
        ...

        https://guru.kiev.ua/libs/timthumb/timthumb.php?w=450&h=450&src=https://guru.kiev.ua/uploads/author_image/156106ec7b64d0c67df0f297940f8b78.jpg

        Voiko sama asia kuulua samanaikaisesti useampaan gunaan? Voiko gunojen vaikutus ihmisessä muuttua elämän aikana? Voiko ihminen itse vaikuttaa siihen, mikä guna hänessä korostuu?


      • Anonyymi00409
        Anonyymi00408 kirjoitti:

        Voiko sama asia kuulua samanaikaisesti useampaan gunaan? Voiko gunojen vaikutus ihmisessä muuttua elämän aikana? Voiko ihminen itse vaikuttaa siihen, mikä guna hänessä korostuu?

        Voiko sama asia olla eri gunassa riippuen käyttötarkoituksesta?


      • Anonyymi00410
        Anonyymi00409 kirjoitti:

        Voiko sama asia olla eri gunassa riippuen käyttötarkoituksesta?

        Hei!

        Voiko sama asia kuulua samanaikaisesti useampaan gunaan?

        Kyllä. Kaikissa aineellisen luonnon ilmiöissä vaikuttavat sattva, rajas ja tamas eri suhteissa. Yksi guna voi kuitenkin olla hallitseva.


        Voiko gunojen vaikutus ihmisessä muuttua elämän aikana?

        Kyllä. Gunojen vaikutus voi muuttua ihmisen elämäntavan, seuraan, toiminnan, ajatusten ja tietoisuuden muutosten myötä.


        Voiko ihminen itse vaikuttaa siihen, mikä guna hänessä korostuu?

        Kyllä. Ihminen voi omilla valinnoillaan ja elämäntavallaan vahvistaa esimerkiksi selkeyttä, tasapainoa ja tietoisuutta tai vaihtoehtoisesti ruokkia levottomuutta, haluja ja passiivisuutta.


        Voiko sama asia olla eri gunassa riippuen käyttötarkoituksesta?

        Kyllä. Saman asian guna voi määräytyä sen mukaan, miten ja mihin tarkoitukseen sitä käytetään sekä millainen motiivi ja tietoisuuden tila käyttöön liittyy.


      • Anonyymi00411
        Anonyymi00410 kirjoitti:

        Hei!

        Voiko sama asia kuulua samanaikaisesti useampaan gunaan?

        Kyllä. Kaikissa aineellisen luonnon ilmiöissä vaikuttavat sattva, rajas ja tamas eri suhteissa. Yksi guna voi kuitenkin olla hallitseva.


        Voiko gunojen vaikutus ihmisessä muuttua elämän aikana?

        Kyllä. Gunojen vaikutus voi muuttua ihmisen elämäntavan, seuraan, toiminnan, ajatusten ja tietoisuuden muutosten myötä.


        Voiko ihminen itse vaikuttaa siihen, mikä guna hänessä korostuu?

        Kyllä. Ihminen voi omilla valinnoillaan ja elämäntavallaan vahvistaa esimerkiksi selkeyttä, tasapainoa ja tietoisuutta tai vaihtoehtoisesti ruokkia levottomuutta, haluja ja passiivisuutta.


        Voiko sama asia olla eri gunassa riippuen käyttötarkoituksesta?

        Kyllä. Saman asian guna voi määräytyä sen mukaan, miten ja mihin tarkoitukseen sitä käytetään sekä millainen motiivi ja tietoisuuden tila käyttöön liittyy.

        Kiitos vastauksista!


      • Anonyymi00412
        Anonyymi00410 kirjoitti:

        Hei!

        Voiko sama asia kuulua samanaikaisesti useampaan gunaan?

        Kyllä. Kaikissa aineellisen luonnon ilmiöissä vaikuttavat sattva, rajas ja tamas eri suhteissa. Yksi guna voi kuitenkin olla hallitseva.


        Voiko gunojen vaikutus ihmisessä muuttua elämän aikana?

        Kyllä. Gunojen vaikutus voi muuttua ihmisen elämäntavan, seuraan, toiminnan, ajatusten ja tietoisuuden muutosten myötä.


        Voiko ihminen itse vaikuttaa siihen, mikä guna hänessä korostuu?

        Kyllä. Ihminen voi omilla valinnoillaan ja elämäntavallaan vahvistaa esimerkiksi selkeyttä, tasapainoa ja tietoisuutta tai vaihtoehtoisesti ruokkia levottomuutta, haluja ja passiivisuutta.


        Voiko sama asia olla eri gunassa riippuen käyttötarkoituksesta?

        Kyllä. Saman asian guna voi määräytyä sen mukaan, miten ja mihin tarkoitukseen sitä käytetään sekä millainen motiivi ja tietoisuuden tila käyttöön liittyy.

        Viisas katsoo samalla tavalla kultaharkkoa, saviruukkua ja tien savea.


      • Anonyymi00413
        Anonyymi00412 kirjoitti:

        Viisas katsoo samalla tavalla kultaharkkoa, saviruukkua ja tien savea.

        Viisas ei pyri näkemään maailmaa tyhjänä eroista. Hän näkee erot, mutta näkee niiden taakse.

        Hän voi käyttää kultaa eri tavalla kuin savea, mutta hänen sydämensä ei kumarra kullalle. Hän voi pitää saviruukkua käytännöllisenä ja kultaa arvokkaana vaihdon välineenä, mutta hän ei anna kummallekaan valtaa sydämessään.


      • Anonyymi00414
        Anonyymi00413 kirjoitti:

        Viisas ei pyri näkemään maailmaa tyhjänä eroista. Hän näkee erot, mutta näkee niiden taakse.

        Hän voi käyttää kultaa eri tavalla kuin savea, mutta hänen sydämensä ei kumarra kullalle. Hän voi pitää saviruukkua käytännöllisenä ja kultaa arvokkaana vaihdon välineenä, mutta hän ei anna kummallekaan valtaa sydämessään.

        Siinä kultaharkko ja savi todella kohtaavat toisensa — eivät siksi, että niiden aineellinen ominaisuus olisi sama, vaan siksi, että niiden yläpuolella on sama Herra, jonka energiaa ne ovat.


      • Anonyymi00415
        Anonyymi00414 kirjoitti:

        Siinä kultaharkko ja savi todella kohtaavat toisensa — eivät siksi, että niiden aineellinen ominaisuus olisi sama, vaan siksi, että niiden yläpuolella on sama Herra, jonka energiaa ne ovat.

        Viisaus merkitsee tässä ennen kaikkea kykyä nähdä asiat ilman, että mieli takertuu niiden ulkoiseen arvoon. Kultaharkko, saviruukku ja tien savi voivat näyttää hyvin erilaisilta ja niillä voi olla erilainen käytännöllinen tai taloudellinen arvo, mutta viisas ihminen ei anna näiden erojen määrittää omaa sisäistä suhtautumistaan. Hän ei takerru kultaan eikä halveksi savea.


      • Anonyymi00416
        Anonyymi00415 kirjoitti:

        Viisaus merkitsee tässä ennen kaikkea kykyä nähdä asiat ilman, että mieli takertuu niiden ulkoiseen arvoon. Kultaharkko, saviruukku ja tien savi voivat näyttää hyvin erilaisilta ja niillä voi olla erilainen käytännöllinen tai taloudellinen arvo, mutta viisas ihminen ei anna näiden erojen määrittää omaa sisäistä suhtautumistaan. Hän ei takerru kultaan eikä halveksi savea.

        Samanarvoinen katse ei tarkoita sitä, etteivät asiat olisi erilaisia. Kulta on kultaa ja savi savea. Ero säilyy, mutta ihmisen mieli ei enää rakenna niiden ympärille tarpeetonta halua, ylpeyttä tai halveksuntaa. Se on eräänlaista sisäistä vapautta.


      • Anonyymi00417
        Anonyymi00416 kirjoitti:

        Samanarvoinen katse ei tarkoita sitä, etteivät asiat olisi erilaisia. Kulta on kultaa ja savi savea. Ero säilyy, mutta ihmisen mieli ei enää rakenna niiden ympärille tarpeetonta halua, ylpeyttä tai halveksuntaa. Se on eräänlaista sisäistä vapautta.

        https://vedabase.io/en/library/bg/5/18/


      • Anonyymi00418

      • Anonyymi00419
        Anonyymi00418 kirjoitti:

        https://vedabase.io/en/library/bg/5/18/
        Bg. 5.18

        The humble sages, by virtue of true knowledge, see with equal vision a learned and gentle brāhmaṇa, a cow, an elephant, a dog and a dog-eater [outcaste].

        https://vedabase.io/en/library/bg/5/18/
        Bg. 5.18

        The humble sages, by virtue of true knowledge, see with equal vision a learned and gentle brāhmaṇa, a cow, an elephant, a dog and a dog-eater [outcaste].


        ”Nöyrät viisaat, todellisen tiedon voimasta, näkevät yhtäläisellä katseella oppineen ja lempeän brāhmaṇan, lehmän, norsun, koiran ja koiransyöjän [kastittoman].”


      • Anonyymi00420
        Anonyymi00419 kirjoitti:

        https://vedabase.io/en/library/bg/5/18/
        Bg. 5.18

        The humble sages, by virtue of true knowledge, see with equal vision a learned and gentle brāhmaṇa, a cow, an elephant, a dog and a dog-eater [outcaste].


        ”Nöyrät viisaat, todellisen tiedon voimasta, näkevät yhtäläisellä katseella oppineen ja lempeän brāhmaṇan, lehmän, norsun, koiran ja koiransyöjän [kastittoman].”

        ”Nöyrät viisaat, todellisen tiedon voimasta, näkevät yhtäläisellä katseella oppineen ja lempeän brāhmaṇan, lehmän, norsun, koiran ja koiransyöjän [kastittoman].”


      • Anonyymi00421
        Anonyymi00420 kirjoitti:

        ”Nöyrät viisaat, todellisen tiedon voimasta, näkevät yhtäläisellä katseella oppineen ja lempeän brāhmaṇan, lehmän, norsun, koiran ja koiransyöjän [kastittoman].”

        Käännettynä toisesta kielestä:

        ”Todellisen tiedon omaavat nöyrät viisaat näkevät samalla tavoin oppineen ja hyväkäytöksisen brāhmaṇan, lehmän, norsun, koiran ja koiransyöjän [koskemattoman].”


      • Anonyymi00422
        Anonyymi00415 kirjoitti:

        Viisaus merkitsee tässä ennen kaikkea kykyä nähdä asiat ilman, että mieli takertuu niiden ulkoiseen arvoon. Kultaharkko, saviruukku ja tien savi voivat näyttää hyvin erilaisilta ja niillä voi olla erilainen käytännöllinen tai taloudellinen arvo, mutta viisas ihminen ei anna näiden erojen määrittää omaa sisäistä suhtautumistaan. Hän ei takerru kultaan eikä halveksi savea.

        Ulkoiset erot jäävät paikoilleen, mutta niiden valta meihin heikkenee. Kulta saa olla kultaa ja savi savea. Kumpikaan ei kuitenkaan enää määrää sydämen arvoa.
        Ehkä juuri sitä tarkoittaa sisäinen vapaus: nähdä erot selvästi, mutta olla niiden orja olematta.


      • Anonyymi00423
        Anonyymi00422 kirjoitti:

        Ulkoiset erot jäävät paikoilleen, mutta niiden valta meihin heikkenee. Kulta saa olla kultaa ja savi savea. Kumpikaan ei kuitenkaan enää määrää sydämen arvoa.
        Ehkä juuri sitä tarkoittaa sisäinen vapaus: nähdä erot selvästi, mutta olla niiden orja olematta.

        Sillä orjuus ei välttämättä synny siitä, että näemme eroja. Se syntyy siitä, että alamme sanoa: tätä ilman en voi olla onnellinen, tämän täytyy kuulua minulle, tuota en voi hyväksyä, tuo tekee minusta paremman kuin toinen.

        Silloin esine ei enää ole vain esine. Se alkaa hallita mieltä.


        Kultaharkko muuttuu halun kohteeksi. Savi muuttuu halveksunnan kohteeksi. Ihminen ei enää katso niitä, vaan omaa mielikuvaansa niistä. Ja vähitellen hän ei enää omista asioita — asiat alkavat omistaa häntä.
        Sisäisesti vapaa ihminen kykenee pysähtymään ennen tätä. Hän voi nähdä kullan arvon ilman ahneutta ja saven vaatimattomuuden ilman halveksuntaa. Hän voi käyttää kumpaakin tarkoituksenmukaisesti, mutta hänen onnensa ei riipu kummastakaan.
        Tässä on samanarvoisen katseen syvyys: se ei tee maailmasta väritöntä, vaan vapauttaa ihmisen tarvitsemasta maailmaa oman arvonsa vahvistamiseen.


      • Anonyymi00424
        Anonyymi00423 kirjoitti:

        Sillä orjuus ei välttämättä synny siitä, että näemme eroja. Se syntyy siitä, että alamme sanoa: tätä ilman en voi olla onnellinen, tämän täytyy kuulua minulle, tuota en voi hyväksyä, tuo tekee minusta paremman kuin toinen.

        Silloin esine ei enää ole vain esine. Se alkaa hallita mieltä.


        Kultaharkko muuttuu halun kohteeksi. Savi muuttuu halveksunnan kohteeksi. Ihminen ei enää katso niitä, vaan omaa mielikuvaansa niistä. Ja vähitellen hän ei enää omista asioita — asiat alkavat omistaa häntä.
        Sisäisesti vapaa ihminen kykenee pysähtymään ennen tätä. Hän voi nähdä kullan arvon ilman ahneutta ja saven vaatimattomuuden ilman halveksuntaa. Hän voi käyttää kumpaakin tarkoituksenmukaisesti, mutta hänen onnensa ei riipu kummastakaan.
        Tässä on samanarvoisen katseen syvyys: se ei tee maailmasta väritöntä, vaan vapauttaa ihmisen tarvitsemasta maailmaa oman arvonsa vahvistamiseen.

        Kun ihminen ei enää tarvitse kultaa ollakseen arvokas, hän voi nähdä kullan kirkkauden ilman kumartamista sille.

        Kun hänen ei tarvitse halveksia savea tunteakseen itsensä suureksi, hän voi nähdä saven sellaisena kuin se on.

        Hän voi katsoa toista ilman vertailua.

        Silloin katseessa tapahtuu jotakin hyvin hiljaista. Maailman erot jäävät ennalleen, mutta niiden ympärille rakennettu ”minä” alkaa hellittää.
        Vapaus ei ole sitä, ettei mikään merkitse mitään. Vapaus on sitä, ettei mikään rajallinen asia saa määritellä kaikkea.
        Siksi viisas voi pitää kultaa kädessään ilman, että kulta saa hänen sydämensä — ja kulkea saven keskellä ilman, että hän pitää itseään sen vuoksi köyhempänä.


      • Anonyymi00425
        Anonyymi00424 kirjoitti:

        Kun ihminen ei enää tarvitse kultaa ollakseen arvokas, hän voi nähdä kullan kirkkauden ilman kumartamista sille.

        Kun hänen ei tarvitse halveksia savea tunteakseen itsensä suureksi, hän voi nähdä saven sellaisena kuin se on.

        Hän voi katsoa toista ilman vertailua.

        Silloin katseessa tapahtuu jotakin hyvin hiljaista. Maailman erot jäävät ennalleen, mutta niiden ympärille rakennettu ”minä” alkaa hellittää.
        Vapaus ei ole sitä, ettei mikään merkitse mitään. Vapaus on sitä, ettei mikään rajallinen asia saa määritellä kaikkea.
        Siksi viisas voi pitää kultaa kädessään ilman, että kulta saa hänen sydämensä — ja kulkea saven keskellä ilman, että hän pitää itseään sen vuoksi köyhempänä.

        Ihminen ajattelee omistavansa rikkautta, mutta usein todellisuudessa rikkaus alkaa omistaa ihmistä.
        Hän sanoo: ”Tämä on minun taloni, minun rahani, minun omaisuuteni, minun elämäni.” Mutta vähitellen hän huomaa vartioivansa sitä, pelkäävänsä sen menettämistä ja rakentavansa onnensa sen ympärille. Se, minkä piti olla hänen hallussaan, alkaa hallita hänen mieltään.
        Et siis aina omista rikkautta — joskus rikkaus omistaa sinut.
        Samoin ihminen kuvittelee omistavansa talon. Mutta ehkä talo alkaa omistaa ihmistä: se vaatii hänen aikansa, huolensa, rahansa ja huomionsa. Ihminen ei enää kanna taloa vain käsissään; hän kantaa sitä mielessään.


      • Anonyymi00426
        Anonyymi00425 kirjoitti:

        Ihminen ajattelee omistavansa rikkautta, mutta usein todellisuudessa rikkaus alkaa omistaa ihmistä.
        Hän sanoo: ”Tämä on minun taloni, minun rahani, minun omaisuuteni, minun elämäni.” Mutta vähitellen hän huomaa vartioivansa sitä, pelkäävänsä sen menettämistä ja rakentavansa onnensa sen ympärille. Se, minkä piti olla hänen hallussaan, alkaa hallita hänen mieltään.
        Et siis aina omista rikkautta — joskus rikkaus omistaa sinut.
        Samoin ihminen kuvittelee omistavansa talon. Mutta ehkä talo alkaa omistaa ihmistä: se vaatii hänen aikansa, huolensa, rahansa ja huomionsa. Ihminen ei enää kanna taloa vain käsissään; hän kantaa sitä mielessään.

        Sama voi tapahtua lähes kaikelle, mitä kutsumme omaksemme. Omistaminen alkaa huomaamatta muuttua kiintymykseksi, kiintymys peloksi ja pelko kahleeksi.
        Viisas ihminen voi omistaa jotakin ilman, että hänen sydämensä kuuluu sille.
        Hän voi asua talossa, mutta talo ei asu hänen mielessään. Hän voi käyttää rahaa, mutta raha ei määrää hänen arvoaan. Hän voi pitää hallussaan kultaa, mutta hänen sydämensä ei kumarra kullalle.
        Sillä todellinen köyhyys ei välttämättä ole sitä, ettei ihmisellä ole mitään. Todellinen köyhyys voi olla sitä, että hänellä on paljon sellaista, jota hän ei enää uskalla menettää.
        Ja todellinen rikkaus voi olla sitä, että ihminen kykenee pitämään jotakin kädessään niin, ettei hänen tarvitse pitää sitä sydämessään.
        Et omista rikkautta silloin, kun rikkaus omistaa sinut.
        Omistat sen vasta silloin, kun voit käyttää sitä vapaasti ilman, että se määrää sinua.


      • Anonyymi00427
        Anonyymi00426 kirjoitti:

        Sama voi tapahtua lähes kaikelle, mitä kutsumme omaksemme. Omistaminen alkaa huomaamatta muuttua kiintymykseksi, kiintymys peloksi ja pelko kahleeksi.
        Viisas ihminen voi omistaa jotakin ilman, että hänen sydämensä kuuluu sille.
        Hän voi asua talossa, mutta talo ei asu hänen mielessään. Hän voi käyttää rahaa, mutta raha ei määrää hänen arvoaan. Hän voi pitää hallussaan kultaa, mutta hänen sydämensä ei kumarra kullalle.
        Sillä todellinen köyhyys ei välttämättä ole sitä, ettei ihmisellä ole mitään. Todellinen köyhyys voi olla sitä, että hänellä on paljon sellaista, jota hän ei enää uskalla menettää.
        Ja todellinen rikkaus voi olla sitä, että ihminen kykenee pitämään jotakin kädessään niin, ettei hänen tarvitse pitää sitä sydämessään.
        Et omista rikkautta silloin, kun rikkaus omistaa sinut.
        Omistat sen vasta silloin, kun voit käyttää sitä vapaasti ilman, että se määrää sinua.

        Et omista rikkautta silloin, kun rikkaus omistaa sinut.

        Omistat sen vasta silloin, kun voit käyttää sitä vapaasti ilman, että se määrää sinua.


      • Anonyymi00428
        Anonyymi00427 kirjoitti:

        Et omista rikkautta silloin, kun rikkaus omistaa sinut.

        Omistat sen vasta silloin, kun voit käyttää sitä vapaasti ilman, että se määrää sinua.

        Et sinä omista taloa – talo omistaa sinut.
        Et sinä omista rikkautta – rikkaus omistaa sinut.
        Et sinä omista omaisuuttasi – omaisuutesi alkaa omistaa aikasi, ajatuksesi ja huomiosi.
        Ihminen sanoo: ”Minun taloni.” Mutta kuka todellisuudessa palvelee ketä? Sinäkö taloa, vai talo sinua? Sinä rakennat, korjaat, huollat, maksat, vartioit ja pelkäät sen menettämistä. Ja samalla talo alkaa määrittää, missä olet, miten elät ja mitä uskallat tehdä.
        Silloin omistamisen rajat kääntyvät ympäri.
        Sinä luulit omistavasi talon, mutta talo omistikin sinut.


      • Anonyymi00429
        Anonyymi00415 kirjoitti:

        Viisaus merkitsee tässä ennen kaikkea kykyä nähdä asiat ilman, että mieli takertuu niiden ulkoiseen arvoon. Kultaharkko, saviruukku ja tien savi voivat näyttää hyvin erilaisilta ja niillä voi olla erilainen käytännöllinen tai taloudellinen arvo, mutta viisas ihminen ei anna näiden erojen määrittää omaa sisäistä suhtautumistaan. Hän ei takerru kultaan eikä halveksi savea.

        En pysty siihen!


      • Anonyymi00430
        Anonyymi00429 kirjoitti:

        En pysty siihen!

        Sama täällä!


      • Anonyymi00431
        Anonyymi00430 kirjoitti:

        Sama täällä!

        Miksi meditaatio on niin keskeinen osa hindulaisuuta?


      • Anonyymi00432
        Anonyymi00431 kirjoitti:

        Miksi meditaatio on niin keskeinen osa hindulaisuuta?

        Hindulaisuutta ei ole olemassa!
        Lisäksi myös länsimaissa harrastetaan meditaatiota. Se on kuitenkin irrotettu asianyhteydestä, ja sitä käytetään esimerkiksi rentoutumiseen, stressin vähentämiseen.


      • Anonyymi00433
        Anonyymi00432 kirjoitti:

        Hindulaisuutta ei ole olemassa!
        Lisäksi myös länsimaissa harrastetaan meditaatiota. Se on kuitenkin irrotettu asianyhteydestä, ja sitä käytetään esimerkiksi rentoutumiseen, stressin vähentämiseen.

        Niin!


    Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ampuminen kylpylässä

      Onko vornasen timbe käynyt hiukan kylpemässä vai mikä tämä ampumatapaus on kylpylässä? Tuntuu aika villi meno olevan naa
      Naantali
      104
      2255
    2. Kemijärvellä vesionnettomuus

      Pitkänsillan ja taiteilijanniemen välillä nähty henkilön painuvan veden alle. Mitä on tapahtunut? Onko vesihiisi taas as
      Kemijärvi
      41
      1514
    3. Hei, voitko kuunnella

      Voisitko auttaa minua selvittämään asioita? En halua ajaa sinua hulluuteen kanssani, en sitoa sinua, en esittää vaatimu
      Ikävä
      138
      1094
    4. Joku porukka lähtenyt täältä

      Ihmeen hiljainen on palsta nyt. Yleensä tänne tulvii aloituksia yms, mutta nyt on kyllä erikoisen hiljaista.
      Ikävä
      232
      1048
    5. 100
      989
    6. Miten yrität

      Vielä saada kaivattusi?
      Ikävä
      82
      866
    7. Tuletko tänään

      Jos soitan? Niin... tuletko?🖤
      Ikävä
      80
      777
    8. Se kun olit pitkästä aikaa silmieni edessä

      Oli kyllä sykähdyttävää. Tiedätkö, mikä laittaa minut ikävöimään sinua? Kun palautan mieleeni valtavan ihanan olemuksen,
      Ikävä
      53
      777
    9. Olipa yllätys

      Kuten hyvin moni tiesi/arvasi että valetta alusta loppuun toi *olemme ystäviä* satu. Instassaan käsi kädessä kuva kertoo
      Kotimaiset julkkisjuorut
      215
      764
    10. Costa Rica on tympeän makuinen kahvi

      Ostin kahvin hinnan romahduksen kunniaksi Costa Rican "Premium Blendiä". Piti olla sataprosenttista arabialaista. No ain
      Maailman menoa
      45
      758
    11. Muutto auto hakee sut tänään!

      Tein sulle oman huoneen! mieheltä naiselle
      Ikävä
      93
      739
    12. Minä vuonna olet syntynyt?

      😊
      Ikävä
      52
      714
    13. Kiinni jäit

      Ei olisi uskonut sinusta
      Ikävä
      40
      676
    14. On todella ikävää

      Todella ikävää, että asiat ovat menneet tällaisiksi. Tämä ei ollut missään vaiheessa tarkoitukseni. Olen tehnyt virheit
      Ikävä
      79
      648
    15. Oletteko koskaan torjuneet kaivattuanne?

      Minä olen, kun en silloin tajunnut vielä ihastuneeni. Yritin paikata tapahtunutta, mutta ei onnistunut enää.
      Ikävä
      28
      546
    16. Ottanet yhteyttä

      Facebookissa,jos on jotain asiaa.Miehelle! T.M-nainen.
      Ikävä
      55
      527
    17. Nyt ei enää ole

      Mitään mikä pitäisi mut hiljaa, kaikesta. Tämä on muutamalle henkilölle täällä.
      Ikävä
      36
      495
    18. Hämmentävä hetki: TTK:sta pudonnut Johanna Puhakka lataa pettyneenä: "Sitä ei voi kieltää"

      Johanna Puhakka ja Jurijs Jurza Trosenko tippuivat Tanssii Tähtien Kanssa -kisasta. Suositussa viihdeohjelmassa nähtiin
      Tanssii tähtien kanssa
      14
      490
    19. Kai sä mies ymmärrät..

      ..ettet jättänyt vaihtoahtoa. Tottakai toivon vielä, että pystyisit toimimaan niin että asiat korjaantuisivat. Vahvast
      Ikävä
      28
      482
    20. Onkin niin, että olet hulluna minuun

      mutta et uskalla sitä tuoda ilmi. Salaa haaveilet kiihkeästä suhteesta, vaan siihen se jää, ja syyksi esteet ja muut. S
      Ikävä
      25
      446
    Aihe