alkeita

Minulla on tuo Krishnalaisten B.V, jakysynkin kuinka paljon se eroaa muista käännöksistä?
Mistähä näitä muita käännöksiä(suomennoksia) kannattaisi etsiä. Olen näet etsinyt B.v:tä pitkään ja löysin sen vasta ystävällisen Krishna-munkin kourista.

Anteeks vaan kovasti, minä täällä taas...
Krishnamurtin kirjat totta vie ovat hyviä,
mutta ne eivät pahemmin hindulaisuutta
käsittele.

Transkriptio.
Kuvittele, että koko elämäsi on unta. Näet unia, heräät, käyt töissä, rakastat ja kärsit. Mutta entä jos nukut yhä juuri nyt? Entä jos on olemassa joku, joka tarkkailee sinua syvän hiljaisuuden keskeltä eikä ole koskaan syntynyt eikä koskaan kuole?

Kolmetuhatta vuotta sitten Intian metsissä viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet. He eivät rakentaneet temppeleitä, vaan etsivät sitä, joka katsoo sisimmästä.

Tämä ei ole filosofiaa. Tämä on kartta todellisesta olemuksestasi. Tervetuloa Upaniṣadeihin. Tervetuloa kotiin.

Portaali muinaisuuteen. Ääniä hiljaisuudesta.

On kysymyksiä, jotka ennemmin tai myöhemmin nousevat jokaisen ihmisen eteen riippumatta siitä, missä maassa hän on syntynyt, mitä kieltä hän puhuu tai kuinka paljon rahaa hänen pankkitilillään on. Kuka minä olen? Miksi olen täällä? Miksi elämässäni on kipua ja kärsimystä, vaikka näyttää siltä, että minulla on kaikki, mitä onnellisuuteen tarvitaan?

Mitä tapahtuu sille minälle, jota kutsun omaksi itsekseni, kun keho lakkaa hengittämästä? Nämä kysymykset eivät synny sattumalta. Ne tulevat hiljaisina hetkinä, kun olemme kahden itsemme kanssa, kun juhlat päättyvät, kun lapset kasvavat aikuisiksi, kun tavoitteet on saavutettu, mutta sisälle jää silti outo tyhjyys, jota eivät ostokset, uudet ihmissuhteet tai työpaikan vaihtaminen pysty täyttämään.

Upaniṣadit ovat ihmiskunnan vanhin tunnettu vastaus näihin kysymyksiin. Niiden vastaukset eivät kuitenkaan ole yksinkertaisia – eivät sellaisia, jotka voi lukea oppikirjasta ja unohtaa. Ne ovat vastauksia, jotka vaativat ihmiseltä rohkeutta: rohkeutta katsoa oman sisimpänsä syvimpään kuiluun kääntämättä katsettaan pois.

Kun puhumme Upaniṣadeista, on tärkeää ymmärtää yksi yksinkertainen asia. Näitä tekstejä ei kirjoitettu kirjoituspöydän ääressä kirjastojen hiljaisuudessa. Upaniṣadit syntyivät aivan toisin.

Kuvittele Intia kolmetuhatta vuotta sitten. ...

Oli loputtomia metsiä täynnä villieläimiä. Oli jokia, jotka virtasivat Himalajalta.

Taivas muuttui öisin valtavaksi kupoliksi, joka oli täynnä miljardeja tähtiä. Ja oli ihmisiä, jotka lähtivät pois kylien hälystä näihin metsiin etsimään vastauksia.

Heitä kutsuttiin ṛṣi-viisaiksi. He istuivat puiden alla, nuotioiden äärellä ja pyhien jokien rannoilla ja alkoivat esittää kysymyksiä – eivät kirjoille eivätkä opettajille, vaan itse maailmankaikkeudelle. Ja maailmankaikkeus vastasi heille. Ei äänellä eikä taivaasta jylisevällä ukkosella, vaan sisäisellä sanattomalla tiedolla, joka äkkiä avautuu sydämessä kuin kukka.

Upaniṣadit ovat muistiinmerkittyjä keskusteluja – keskusteluja ihmisen ja äärettömyyden välillä, keskusteluja oppilaan ja opettajan välillä, opettajan, joka itsekin oli kerran ollut oppilas ja saanut tämän tiedon suoraan hiljaisuuden käsistä.

Itse sana Upaniṣad kuulostaa salaperäiseltä, mutta sen merkitys on itse asiassa hyvin yksinkertainen ja jopa koskettava. Sanskritissa upaniṣad tarkoittaa "istua lähellä". Kuvittele oppilas, joka istuutuu opettajan jalkojen juureen. Hän ei vain istu tämän vieressä, vaan istuutuu täydellisessä luottamuksessa, sydän avoinna ja valmiina luopumaan kaikista käsityksistään maailmasta voidakseen kuulla jotakin todellista.

Upaniṣadit eivät ole pelkästään tekstejä. Ne ovat itse tiedon välittämisen ilmapiiriä – tiedon siirtymistä sydämestä sydämeen. Tätä tietoa ei koskaan julistettu toreilla. Se välitettiin kuiskaten niille, jotka olivat kypsyneet, jotka olivat läpäisseet koetukset ja osoittaneet olevansa valmiita vaihtamaan kaikki maalliset nautinnot yhden ainoan totuuden löytämiseen.

Ja tänäänkin, kun luemme Upaniṣadeja tai kuuntelemme niistä, meistä tulee osa tätä ikivanhaa perinnettä, jossa istutaan opettajan jalkojen juuressa. Istumme huoneidemme hiljaisuudessa, laitamme kuulokkeet korvillemme, ja vuosituhansien halki meitä tavoittaa sama viisaiden kuiskaus, joka ei ole menettänyt voimaansa vähääkään.

Vedat ovat suunnaton muinaisen tiedon valtameri ...
... Ne ovat kuin maailmankaikkeuden käyttöohje, mutta ulkoista todellisuutta koskeva käyttöohje... ja miten tämä maailma on ulkoisesti järjestynyt.

Upaniṣadit ovat tämän valtameren syvin ydin. Ei ole sattumaa, että niitä kutsutaan Vedāntaksi, mikä tarkoittaa "Vedan loppua". Loppu ei tässä tarkoita päättymistä, vaan huippua, korkeinta kohtaa ja päämäärää. Se on tiedon osa, jossa ihminen lakkaa katsomasta ulospäin ja kääntää katseensa ensimmäistä kertaa omaan sisimpäänsä.

Rituaalit ovat hyviä, ja niillä on oma paikkansa tietyssä kehitysvaiheessa. Mutta Upaniṣadit sanovat, että ennemmin tai myöhemmin sinun on jätettävä kaikki ulkoiset tukirakenteet ja kohdattava todellisuus kasvotusten. Ja huomaat, ettei tuo todellisuus olekaan pelottava. Se osoittautuu omiksi kasvoiksesi – kasvoiksi, joita et ole koskaan ennen nähnyt, koska olet aina katsonut peiliin etkä sen silmiin, joka seisoo peilin takana.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Transkriptio.
Kuvittele, että koko elämäsi on unta. Näet unia, heräät, käyt töissä, rakastat ja kärsit. Mutta entä jos nukut yhä juuri nyt? Entä jos on olemassa joku, joka tarkkailee sinua syvän hiljaisuuden keskeltä eikä ole koskaan syntynyt eikä koskaan kuole?

Kolmetuhatta vuotta sitten Intian metsissä viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet. He eivät rakentaneet temppeleitä, vaan etsivät sitä, joka katsoo sisimmästä.

Tämä ei ole filosofiaa. Tämä on kartta todellisesta olemuksestasi. Tervetuloa Upaniṣadeihin. Tervetuloa kotiin.

Portaali muinaisuuteen. Ääniä hiljaisuudesta.

On kysymyksiä, jotka ennemmin tai myöhemmin nousevat jokaisen ihmisen eteen riippumatta siitä, missä maassa hän on syntynyt, mitä kieltä hän puhuu tai kuinka paljon rahaa hänen pankkitilillään on. Kuka minä olen? Miksi olen täällä? Miksi elämässäni on kipua ja kärsimystä, vaikka näyttää siltä, että minulla on kaikki, mitä onnellisuuteen tarvitaan?

Mitä tapahtuu sille minälle, jota kutsun omaksi itsekseni, kun keho lakkaa hengittämästä? Nämä kysymykset eivät synny sattumalta. Ne tulevat hiljaisina hetkinä, kun olemme kahden itsemme kanssa, kun juhlat päättyvät, kun lapset kasvavat aikuisiksi, kun tavoitteet on saavutettu, mutta sisälle jää silti outo tyhjyys, jota eivät ostokset, uudet ihmissuhteet tai työpaikan vaihtaminen pysty täyttämään.

Upaniṣadit ovat ihmiskunnan vanhin tunnettu vastaus näihin kysymyksiin. Niiden vastaukset eivät kuitenkaan ole yksinkertaisia – eivät sellaisia, jotka voi lukea oppikirjasta ja unohtaa. Ne ovat vastauksia, jotka vaativat ihmiseltä rohkeutta: rohkeutta katsoa oman sisimpänsä syvimpään kuiluun kääntämättä katsettaan pois.

Kun puhumme Upaniṣadeista, on tärkeää ymmärtää yksi yksinkertainen asia. Näitä tekstejä ei kirjoitettu kirjoituspöydän ääressä kirjastojen hiljaisuudessa. Upaniṣadit syntyivät aivan toisin.

Kuvittele Intia kolmetuhatta vuotta sitten. ...

Oli loputtomia metsiä täynnä villieläimiä. Oli jokia, jotka virtasivat Himalajalta.

Taivas muuttui öisin valtavaksi kupoliksi, joka oli täynnä miljardeja tähtiä. Ja oli ihmisiä, jotka lähtivät pois kylien hälystä näihin metsiin etsimään vastauksia.

Heitä kutsuttiin ṛṣi-viisaiksi. He istuivat puiden alla, nuotioiden äärellä ja pyhien jokien rannoilla ja alkoivat esittää kysymyksiä – eivät kirjoille eivätkä opettajille, vaan itse maailmankaikkeudelle. Ja maailmankaikkeus vastasi heille. Ei äänellä eikä taivaasta jylisevällä ukkosella, vaan sisäisellä sanattomalla tiedolla, joka äkkiä avautuu sydämessä kuin kukka.

Upaniṣadit ovat muistiinmerkittyjä keskusteluja – keskusteluja ihmisen ja äärettömyyden välillä, keskusteluja oppilaan ja opettajan välillä, opettajan, joka itsekin oli kerran ollut oppilas ja saanut tämän tiedon suoraan hiljaisuuden käsistä.

Itse sana Upaniṣad kuulostaa salaperäiseltä, mutta sen merkitys on itse asiassa hyvin yksinkertainen ja jopa koskettava. Sanskritissa upaniṣad tarkoittaa "istua lähellä". Kuvittele oppilas, joka istuutuu opettajan jalkojen juureen. Hän ei vain istu tämän vieressä, vaan istuutuu täydellisessä luottamuksessa, sydän avoinna ja valmiina luopumaan kaikista käsityksistään maailmasta voidakseen kuulla jotakin todellista.

Upaniṣadit eivät ole pelkästään tekstejä. Ne ovat itse tiedon välittämisen ilmapiiriä – tiedon siirtymistä sydämestä sydämeen. Tätä tietoa ei koskaan julistettu toreilla. Se välitettiin kuiskaten niille, jotka olivat kypsyneet, jotka olivat läpäisseet koetukset ja osoittaneet olevansa valmiita vaihtamaan kaikki maalliset nautinnot yhden ainoan totuuden löytämiseen.

Ja tänäänkin, kun luemme Upaniṣadeja tai kuuntelemme niistä, meistä tulee osa tätä ikivanhaa perinnettä, jossa istutaan opettajan jalkojen juuressa. Istumme huoneidemme hiljaisuudessa, laitamme kuulokkeet korvillemme, ja vuosituhansien halki meitä tavoittaa sama viisaiden kuiskaus, joka ei ole menettänyt voimaansa vähääkään.

Vedat ovat suunnaton muinaisen tiedon valtameri ...
... Ne ovat kuin maailmankaikkeuden käyttöohje, mutta ulkoista todellisuutta koskeva käyttöohje... ja miten tämä maailma on ulkoisesti järjestynyt.

Upaniṣadit ovat tämän valtameren syvin ydin. Ei ole sattumaa, että niitä kutsutaan Vedāntaksi, mikä tarkoittaa "Vedan loppua". Loppu ei tässä tarkoita päättymistä, vaan huippua, korkeinta kohtaa ja päämäärää. Se on tiedon osa, jossa ihminen lakkaa katsomasta ulospäin ja kääntää katseensa ensimmäistä kertaa omaan sisimpäänsä.

Rituaalit ovat hyviä, ja niillä on oma paikkansa tietyssä kehitysvaiheessa. Mutta Upaniṣadit sanovat, että ennemmin tai myöhemmin sinun on jätettävä kaikki ulkoiset tukirakenteet ja kohdattava todellisuus kasvotusten. Ja huomaat, ettei tuo todellisuus olekaan pelottava. Se osoittautuu omiksi kasvoiksesi – kasvoiksi, joita et ole koskaan ennen nähnyt, koska olet aina katsonut peiliin etkä sen silmiin, joka seisoo peilin takana.

Lue lisää

Heidän luokseen tuli nuoria ihmisiä, jotka olivat väsyneet kylien levottomuuteen ja jotka olivat alkaneet aavistaa, että elämässä on jotakin suurempaa kuin ruoka, seksi ja turvallisuus.

Ja niin opetus alkoi. Mutta tämä opetus ei muistuttanut koulujamme eikä yliopistojamme. Upaniṣadien metsäkoulussa ei ollut oppikirjoja, arvosanoja eikä kokeita siinä merkityksessä kuin me ne tunnemme. Oli vain opettaja, oppilas ja nuotio, jonka äärellä he istuivat iltaisin.

Opettaja ei pitänyt luentoja. Hän esitti kysymyksiä, kertoi tarinoita tai oli yksinkertaisesti hiljaa. Juuri tuossa hiljaisuudessa oppilas alkoi kuulla sellaista, mitä ei voi välittää sanoin.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Heidän luokseen tuli nuoria ihmisiä, jotka olivat väsyneet kylien levottomuuteen ja jotka olivat alkaneet aavistaa, että elämässä on jotakin suurempaa kuin ruoka, seksi ja turvallisuus.

Ja niin opetus alkoi. Mutta tämä opetus ei muistuttanut koulujamme eikä yliopistojamme. Upaniṣadien metsäkoulussa ei ollut oppikirjoja, arvosanoja eikä kokeita siinä merkityksessä kuin me ne tunnemme. Oli vain opettaja, oppilas ja nuotio, jonka äärellä he istuivat iltaisin.

Opettaja ei pitänyt luentoja. Hän esitti kysymyksiä, kertoi tarinoita tai oli yksinkertaisesti hiljaa. Juuri tuossa hiljaisuudessa oppilas alkoi kuulla sellaista, mitä ei voi välittää sanoin.

Lue lisää

Upaniṣadit ovat täynnä tällaisia hetkiä. Oppilas tulee kysymyksen kanssa, opettaja vastaa vertauksella. Oppilas ei ymmärrä, ja opettaja kertoo uuden vertauskuvan. Oppilas ei vieläkään ymmärrä. Silloin opettaja vaikenee, ja juuri tuossa hiljaisuudessa tieto siirtyy itsestään, sillä todellinen tieto ei ole sanoissa.

Sanat ovat vain sormi, joka osoittaa Kuuta. Tyhmä katsoo sormea, viisas katsoo Kuuta.

Upaniṣadit opettavat meitä olemaan takertumatta sanoihin, vaan näkemään sen, mikä on sanojen takana.

Yksi tärkeimmistä ajatuksista, jonka Upaniṣadit juurruttavat oppilaan mieleen heti alusta lähtien, on se, että elämme unessa....
...
Tavallinen tietoisuudentilamme, jossa olemme hereillä, syömme, työskentelemme, riitelemme ja sovimme, on vain yksi todellisuuden tasoista – eikä suinkaan korkein.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Upaniṣadit ovat täynnä tällaisia hetkiä. Oppilas tulee kysymyksen kanssa, opettaja vastaa vertauksella. Oppilas ei ymmärrä, ja opettaja kertoo uuden vertauskuvan. Oppilas ei vieläkään ymmärrä. Silloin opettaja vaikenee, ja juuri tuossa hiljaisuudessa tieto siirtyy itsestään, sillä todellinen tieto ei ole sanoissa.

Sanat ovat vain sormi, joka osoittaa Kuuta. Tyhmä katsoo sormea, viisas katsoo Kuuta.

Upaniṣadit opettavat meitä olemaan takertumatta sanoihin, vaan näkemään sen, mikä on sanojen takana.

Yksi tärkeimmistä ajatuksista, jonka Upaniṣadit juurruttavat oppilaan mieleen heti alusta lähtien, on se, että elämme unessa....
...
Tavallinen tietoisuudentilamme, jossa olemme hereillä, syömme, työskentelemme, riitelemme ja sovimme, on vain yksi todellisuuden tasoista – eikä suinkaan korkein.

Lue lisää

Upaniṣadit opettavat, että on olemassa tietoisuudentiloja, jotka ovat niin paljon syvempiä, todellisempia ja täynnä olemista, että niihin verrattuna valveillaolomme on vain varjo, pelkkä uni. Mutta emme tiedä sitä, koska emme ole koskaan todella heränneet.

Kuvittele ihminen, joka on elänyt koko elämänsä pimeässä luolassa eikä ole koskaan nähnyt aurinkoa. Hän luulee, että maailma koostuu luolan seinistä ja nuotion hehkusta. Hän ei tiedä, että luolan ulkopuolella on äärettömiä niittyjä, vuoria, valtameriä ja taivas.

Upaniṣadit ovat kutsu tuosta ulkopuolisesta maailmasta. Ne ovat sen ääni, joka on astunut ulos luolasta ja palannut kertomaan muille: "Nouskaa! Siellä on aivan toisenlainen maailma. Siellä on todellinen elämä."

Ongelma on kuitenkin siinä, että luolassa olevat eivät usko. Tai vaikka uskoisivatkin, he pelkäävät lähteä ulos, sillä tuntematon pelottaa enemmän kuin tuttu pimeys.

Upaniṣadit vaativat rohkeutta – rohkeutta herätä.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Upaniṣadit opettavat, että on olemassa tietoisuudentiloja, jotka ovat niin paljon syvempiä, todellisempia ja täynnä olemista, että niihin verrattuna valveillaolomme on vain varjo, pelkkä uni. Mutta emme tiedä sitä, koska emme ole koskaan todella heränneet.

Kuvittele ihminen, joka on elänyt koko elämänsä pimeässä luolassa eikä ole koskaan nähnyt aurinkoa. Hän luulee, että maailma koostuu luolan seinistä ja nuotion hehkusta. Hän ei tiedä, että luolan ulkopuolella on äärettömiä niittyjä, vuoria, valtameriä ja taivas.

Upaniṣadit ovat kutsu tuosta ulkopuolisesta maailmasta. Ne ovat sen ääni, joka on astunut ulos luolasta ja palannut kertomaan muille: "Nouskaa! Siellä on aivan toisenlainen maailma. Siellä on todellinen elämä."

Ongelma on kuitenkin siinä, että luolassa olevat eivät usko. Tai vaikka uskoisivatkin, he pelkäävät lähteä ulos, sillä tuntematon pelottaa enemmän kuin tuttu pimeys.

Upaniṣadit vaativat rohkeutta – rohkeutta herätä.

Lue lisää

https://www.youtube.com/@vedabook4569

Anonyymi00015 kirjoitti:

https://www.youtube.com/@vedabook4569

https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

Anonyymi00016 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

Pidän tätä todella mielenkiintoisena. Haluan jakaa kanssanne tämän videon ja tästä videosta transkriboidun selityksen.

Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.

Anonyymi00017 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

Pidän tätä todella mielenkiintoisena. Haluan jakaa kanssanne tämän videon ja tästä videosta transkriboidun selityksen.

Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.

Lue lisää

Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

Anonyymi00018 kirjoitti:

Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

Lue lisää

Transkriptio.
Kuvittele, että koko elämäsi on unta. Näet unia, heräät, käyt töissä, rakastat ja kärsit. Mutta entä jos nukut yhä juuri nyt? Entä jos on olemassa joku, joka tarkkailee sinua syvän hiljaisuuden keskeltä eikä ole koskaan syntynyt eikä koskaan kuole?

Anonyymi00019 kirjoitti:

Transkriptio.
Kuvittele, että koko elämäsi on unta. Näet unia, heräät, käyt töissä, rakastat ja kärsit. Mutta entä jos nukut yhä juuri nyt? Entä jos on olemassa joku, joka tarkkailee sinua syvän hiljaisuuden keskeltä eikä ole koskaan syntynyt eikä koskaan kuole?

Lue lisää

Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

Transkriptio.
Kuvittele, että koko elämäsi on unta. Näet unia, heräät, käyt töissä, rakastat ja kärsit. Mutta entä jos nukut yhä juuri nyt? Entä jos on olemassa joku, joka tarkkailee sinua syvän hiljaisuuden keskeltä eikä ole koskaan syntynyt eikä koskaan kuole?

Anonyymi00020 kirjoitti:

Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

Transkriptio.
Kuvittele, että koko elämäsi on unta. Näet unia, heräät, käyt töissä, rakastat ja kärsit. Mutta entä jos nukut yhä juuri nyt? Entä jos on olemassa joku, joka tarkkailee sinua syvän hiljaisuuden keskeltä eikä ole koskaan syntynyt eikä koskaan kuole?

Lue lisää

UPANIṢADIT VAATIVAT ROHKEUTTA – ROHKEUTTA HERÄTÄ.

Anonyymi00021 kirjoitti:

UPANIṢADIT VAATIVAT ROHKEUTTA – ROHKEUTTA HERÄTÄ.

Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

Upaniṣadit ovat muistiinmerkittyjä keskusteluja – keskusteluja ihmisen ja äärettömyyden välillä, keskusteluja oppilaan ja opettajan välillä, opettajan, joka itsekin oli kerran ollut oppilas ja saanut tämän tiedon suoraan hiljaisuuden käsistä.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

Upaniṣadit ovat muistiinmerkittyjä keskusteluja – keskusteluja ihmisen ja äärettömyyden välillä, keskusteluja oppilaan ja opettajan välillä, opettajan, joka itsekin oli kerran ollut oppilas ja saanut tämän tiedon suoraan hiljaisuuden käsistä.

Lue lisää

Upaniṣadit eivät ole pelkästään tekstejä. Ne ovat itse tiedon välittämisen ilmapiiriä – tiedon siirtymistä sydämestä sydämeen. Tätä tietoa ei koskaan julistettu toreilla. Se välitettiin kuiskaten niille, jotka olivat kypsyneet, jotka olivat läpäisseet koetukset ja osoittaneet olevansa valmiita vaihtamaan kaikki maalliset nautinnot yhden ainoan totuuden löytämiseen.

Anonyymi00024 kirjoitti:

Upaniṣadit eivät ole pelkästään tekstejä. Ne ovat itse tiedon välittämisen ilmapiiriä – tiedon siirtymistä sydämestä sydämeen. Tätä tietoa ei koskaan julistettu toreilla. Se välitettiin kuiskaten niille, jotka olivat kypsyneet, jotka olivat läpäisseet koetukset ja osoittaneet olevansa valmiita vaihtamaan kaikki maalliset nautinnot yhden ainoan totuuden löytämiseen.

Lue lisää

Vedat ovat suunnaton muinaisen tiedon valtameri ...
... Ne ovat kuin maailmankaikkeuden käyttöohje, mutta ulkoista todellisuutta koskeva käyttöohje... ja miten tämä maailma on ulkoisesti järjestynyt.

Anonyymi00025 kirjoitti:

Vedat ovat suunnaton muinaisen tiedon valtameri ...
... Ne ovat kuin maailmankaikkeuden käyttöohje, mutta ulkoista todellisuutta koskeva käyttöohje... ja miten tämä maailma on ulkoisesti järjestynyt.

Lue lisää

Rituaalit ovat hyviä, ja niillä on oma paikkansa tietyssä kehitysvaiheessa. Mutta Upaniṣadit sanovat, että ennemmin tai myöhemmin sinun on jätettävä kaikki ulkoiset tukirakenteet ja kohdattava todellisuus kasvotusten. Ja huomaat, ettei tuo todellisuus olekaan pelottava. Se osoittautuu omiksi kasvoiksesi – kasvoiksi, joita et ole koskaan ennen nähnyt, koska olet aina katsonut peiliin etkä sen silmiin, joka seisoo peilin takana.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Rituaalit ovat hyviä, ja niillä on oma paikkansa tietyssä kehitysvaiheessa. Mutta Upaniṣadit sanovat, että ennemmin tai myöhemmin sinun on jätettävä kaikki ulkoiset tukirakenteet ja kohdattava todellisuus kasvotusten. Ja huomaat, ettei tuo todellisuus olekaan pelottava. Se osoittautuu omiksi kasvoiksesi – kasvoiksi, joita et ole koskaan ennen nähnyt, koska olet aina katsonut peiliin etkä sen silmiin, joka seisoo peilin takana.

Lue lisää

Opettaja ei pitänyt luentoja. Hän esitti kysymyksiä, kertoi tarinoita tai oli yksinkertaisesti hiljaa. Juuri tuossa hiljaisuudessa oppilas alkoi kuulla sellaista, mitä ei voi välittää sanoin.

Anonyymi00027 kirjoitti:

Opettaja ei pitänyt luentoja. Hän esitti kysymyksiä, kertoi tarinoita tai oli yksinkertaisesti hiljaa. Juuri tuossa hiljaisuudessa oppilas alkoi kuulla sellaista, mitä ei voi välittää sanoin.

Lue lisää

UPANIṢADIT OPETTAVAT, ETTÄ ON OLEMASSA TIETOISUUDENTILOJA, JOTKA OVAT NIIN PALJON SYVEMPIÄ, TODELLISEMPIA JA TÄYNNÄ OLEMISTA, ETTÄ NIIHIN VERRATTUNA VALVEILLAOLOMME ON VAIN VARJO, PELKKÄ UNI. MUTTA EMME TIEDÄ SITÄ, KOSKA EMME OLE KOSKAAN TODELLA HERÄNNEET.

Anonyymi00028 kirjoitti:

UPANIṢADIT OPETTAVAT, ETTÄ ON OLEMASSA TIETOISUUDENTILOJA, JOTKA OVAT NIIN PALJON SYVEMPIÄ, TODELLISEMPIA JA TÄYNNÄ OLEMISTA, ETTÄ NIIHIN VERRATTUNA VALVEILLAOLOMME ON VAIN VARJO, PELKKÄ UNI. MUTTA EMME TIEDÄ SITÄ, KOSKA EMME OLE KOSKAAN TODELLA HERÄNNEET.

Lue lisää

Käännösvirheet suomen kielessä.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

--------------------------

Upaniṣadit (sanskritiksi "keskusteluja viisaiden kanssa") ovat pyhiä kirjoituksia, joissa esitetään filosofinen oppi ennen kaikkea Absoluutin kaiken läpäisevästä persoonattomasta aspektista (Brahman), sielusta (ātmā) ja Korkeimmasta Sielusta (Paramātmā), joka läpäisee koko maailmankaikkeuden sekä on läsnä jokaisen elävän olennon sydämessä ja jokaisessa atomissa. Kanoniseen kokoelmaan kuuluu sata kahdeksan Upaniṣadia. Sana Upaniṣad on substantiivi, joka on johdettu verbistä upaniṣad ja merkitsee kirjaimellisesti "istua alhaalla vieressä". Sen filosofinen merkitys on: "tieto, joka saavutetaan henkisen opettajan jalkojen juuressa nöyrän kuuntelemisen kautta".

Anonyymi00029 kirjoitti:

Käännösvirheet suomen kielessä.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

--------------------------

Upaniṣadit (sanskritiksi "keskusteluja viisaiden kanssa") ovat pyhiä kirjoituksia, joissa esitetään filosofinen oppi ennen kaikkea Absoluutin kaiken läpäisevästä persoonattomasta aspektista (Brahman), sielusta (ātmā) ja Korkeimmasta Sielusta (Paramātmā), joka läpäisee koko maailmankaikkeuden sekä on läsnä jokaisen elävän olennon sydämessä ja jokaisessa atomissa. Kanoniseen kokoelmaan kuuluu sata kahdeksan Upaniṣadia. Sana Upaniṣad on substantiivi, joka on johdettu verbistä upaniṣad ja merkitsee kirjaimellisesti "istua alhaalla vieressä". Sen filosofinen merkitys on: "tieto, joka saavutetaan henkisen opettajan jalkojen juuressa nöyrän kuuntelemisen kautta".

Lue lisää

Käännösvirheet suomen kielessä.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

--------------------------

Kanoniset sata kahdeksan Upaniṣadia kuuluvat neljän Vedan kokonaisuuteen, minkä vuoksi ne luetaan śruti-kirjallisuuteen ("kuultu ilmoitus"). Niiden taso on kuitenkin korkeampi kuin Vedojen rituaalisen osan (saṁhitā eli hymnien kokoelma), sillä ne edustavat "tämän maailman ulkopuolista viisautta". Lukuisten puolijumaluuksien palvontaan tähtäävät vedalaiset rituaalit kuuluvat karma-kāṇḍan piiriin, eli toimintaan, joka tuottaa vain väliaikaisia hyötyjä syntymän ja kuoleman maailmassa.


Sen sijaan Upaniṣadien ilmoitus kuuluu jñāna-kāṇḍan piiriin, eli tiedon, joka johtaa vapautumiseen aineellisesta maailmasta.

Upaniṣadeissa tarkastellaan yksinomaan filosofisia kysymyksiä. Lähtökohtana on, että brāhmaṇojen... tulee itse olla jñāna-kāṇḍan korkeammalla tasolla Upaniṣadeja tutkimalla.

Anonyymi00030 kirjoitti:

Käännösvirheet suomen kielessä.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

--------------------------

Kanoniset sata kahdeksan Upaniṣadia kuuluvat neljän Vedan kokonaisuuteen, minkä vuoksi ne luetaan śruti-kirjallisuuteen ("kuultu ilmoitus"). Niiden taso on kuitenkin korkeampi kuin Vedojen rituaalisen osan (saṁhitā eli hymnien kokoelma), sillä ne edustavat "tämän maailman ulkopuolista viisautta". Lukuisten puolijumaluuksien palvontaan tähtäävät vedalaiset rituaalit kuuluvat karma-kāṇḍan piiriin, eli toimintaan, joka tuottaa vain väliaikaisia hyötyjä syntymän ja kuoleman maailmassa.


Sen sijaan Upaniṣadien ilmoitus kuuluu jñāna-kāṇḍan piiriin, eli tiedon, joka johtaa vapautumiseen aineellisesta maailmasta.

Upaniṣadeissa tarkastellaan yksinomaan filosofisia kysymyksiä. Lähtökohtana on, että brāhmaṇojen... tulee itse olla jñāna-kāṇḍan korkeammalla tasolla Upaniṣadeja tutkimalla.

Lue lisää

Upaniṣadeissa tarkastellaan yksinomaan filosofisia kysymyksiä. Lähtökohtana on, että brāhmaṇojen... tulee itse olla jñāna-kāṇḍan korkeammalla tasolla Upaniṣadeja tutkimalla.

Anonyymi00031 kirjoitti:

Upaniṣadeissa tarkastellaan yksinomaan filosofisia kysymyksiä. Lähtökohtana on, että brāhmaṇojen... tulee itse olla jñāna-kāṇḍan korkeammalla tasolla Upaniṣadeja tutkimalla.

Lue lisää

Käännösvirheet suomen kielessä.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

--------------------------
Upaniṣadeja yhdessä Bhagavad-gītān ja Vedānta-sūtran kanssa kutsutaan Vedāntaksi ("Vedojen korkein viisaus"). Vedānta-sūtran aforismeissa Vedojen ja Upaniṣadien opetus on esitetty tiiviissä ja järjestelmällisessä muodossa (Bhagavad-gītā 13.5).

Kaikkien Upaniṣadien ydin on kuitenkin Kṛṣṇan esittämä Bhagavad-gītāssa, jota kutsutaan myös nimellä Gītopaniṣad. Tätä kuvataan vertauskuvallisesti seuraavasti:

Anonyymi00032 kirjoitti:

Käännösvirheet suomen kielessä.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

--------------------------
Upaniṣadeja yhdessä Bhagavad-gītān ja Vedānta-sūtran kanssa kutsutaan Vedāntaksi ("Vedojen korkein viisaus"). Vedānta-sūtran aforismeissa Vedojen ja Upaniṣadien opetus on esitetty tiiviissä ja järjestelmällisessä muodossa (Bhagavad-gītā 13.5).

Kaikkien Upaniṣadien ydin on kuitenkin Kṛṣṇan esittämä Bhagavad-gītāssa, jota kutsutaan myös nimellä Gītopaniṣad. Tätä kuvataan vertauskuvallisesti seuraavasti:

Lue lisää

...
...
Ks. myös: Vedānta.

— Bhagavad-gītā – Idän viisauden helmi. Nimien ja termien sanasto: Upaniṣad.

Anonyymi00033 kirjoitti:

...
...
Ks. myös: Vedānta.

— Bhagavad-gītā – Idän viisauden helmi. Nimien ja termien sanasto: Upaniṣad.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00034 kirjoitti:

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

sruti lit. ‘that which is heard’; the Vedas, Upanisads, and other scriptures revealed to (heard by) the rsis.

Anonyymi00035 kirjoitti:

sruti lit. ‘that which is heard’; the Vedas, Upanisads, and other scriptures revealed to (heard by) the rsis.

Śruti — 1) alkuperäiset vedalaiset pyhät kirjoitukset (Vedat ja Upaniṣadit), jotka Korkein Jumala ilmoitti ihmiskunnalle; 2) kuuntelemisen kautta omaksuttu tieto.

— Inspiraation virta / Sanasto

Viisaat eivät laadi vedisiä mantroja, vaan ainoastaan näkevät ja kokevat henkisen virran sekä tarkkailevat sitä. Śrutiin (Vedoihin) sisältyvää tietoa ei ole luonut kukaan eikä mikään. Se on ikuista. Ṛṣit vain havaitsevat sen ja merkitsevät sen muistiin. Śrutit annettiin, jotta ne paljastaisivat perustavanlaatuisen Totuuden, jonka varassa koko maailmankaikkeus lepää. Siitä huolimatta ne ovat vain pyrkimys kohti Korkeinta Todellisuutta. Millainen tuo Todellisuus on, sitä ne eivät tiedä.

—... suojelijan saarnat, osa 1 / Luku 9 / Viisaat eivät keksi mantroja

Vedaiś ca sarvair aham eva vedyaḥ — śrutibhir vimṛgyām. Śruti tarkoittaa »Jumalan ilmoittamaa totuutta».

— Śrī Caitanyadevan ääni / Pyhät keskustelut / Jumalan ilmoittama totuus

Kaikki śrutit ja ilmoitetun totuuden tuntijoiden antamat opetukset osoittavat tietyn suunnan: »Kulje tuohon suuntaan, niin ehkä löydät sen.»

— Kadonneen palvelijan rakkaudentäyteinen etsintä / Luku 5. Brahmā harhan vallassa /
Smṛtit täydentävät alkuperäisiä pyhiä kirjoituksia, śruteja.



Śruti (sanskritiksi »kuultu») ... tietoa, jonka Jumala ilmoitti viisaiden ṛṣien kautta luomakunnan aamunkoitteessa. Śruti viittaa alkuperäisiin vedalaisiin pyhiin kirjoituksiin (neljään Vedaan ja Upaniṣadeihin), joita välitettiin aluksi suullisena perimätietona ja jotka vasta myöhemmin kirjoitettiin muistiin.

— Śrī Caitanya Mahāprabhun elämä ja opetukset / Sanasto

Vedat todistavat itse oman pätevyytensä ...
...


Ks. myös: Āmnāya, tieto

Käännösvirheet suomen kielessä.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00036 kirjoitti:

Śruti — 1) alkuperäiset vedalaiset pyhät kirjoitukset (Vedat ja Upaniṣadit), jotka Korkein Jumala ilmoitti ihmiskunnalle; 2) kuuntelemisen kautta omaksuttu tieto.

— Inspiraation virta / Sanasto

Viisaat eivät laadi vedisiä mantroja, vaan ainoastaan näkevät ja kokevat henkisen virran sekä tarkkailevat sitä. Śrutiin (Vedoihin) sisältyvää tietoa ei ole luonut kukaan eikä mikään. Se on ikuista. Ṛṣit vain havaitsevat sen ja merkitsevät sen muistiin. Śrutit annettiin, jotta ne paljastaisivat perustavanlaatuisen Totuuden, jonka varassa koko maailmankaikkeus lepää. Siitä huolimatta ne ovat vain pyrkimys kohti Korkeinta Todellisuutta. Millainen tuo Todellisuus on, sitä ne eivät tiedä.

—... suojelijan saarnat, osa 1 / Luku 9 / Viisaat eivät keksi mantroja

Vedaiś ca sarvair aham eva vedyaḥ — śrutibhir vimṛgyām. Śruti tarkoittaa »Jumalan ilmoittamaa totuutta».

— Śrī Caitanyadevan ääni / Pyhät keskustelut / Jumalan ilmoittama totuus

Kaikki śrutit ja ilmoitetun totuuden tuntijoiden antamat opetukset osoittavat tietyn suunnan: »Kulje tuohon suuntaan, niin ehkä löydät sen.»

— Kadonneen palvelijan rakkaudentäyteinen etsintä / Luku 5. Brahmā harhan vallassa /
Smṛtit täydentävät alkuperäisiä pyhiä kirjoituksia, śruteja.



Śruti (sanskritiksi »kuultu») ... tietoa, jonka Jumala ilmoitti viisaiden ṛṣien kautta luomakunnan aamunkoitteessa. Śruti viittaa alkuperäisiin vedalaisiin pyhiin kirjoituksiin (neljään Vedaan ja Upaniṣadeihin), joita välitettiin aluksi suullisena perimätietona ja jotka vasta myöhemmin kirjoitettiin muistiin.

— Śrī Caitanya Mahāprabhun elämä ja opetukset / Sanasto

Vedat todistavat itse oman pätevyytensä ...
...


Ks. myös: Āmnāya, tieto

Käännösvirheet suomen kielessä.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

jnan knowledge; consciousness; calculation; speculation; the pursuit of liberation; knowledge of the soul; knowledge of Brahman; knowledge of the Supreme Lord, His energies, and their relationships (sambandha-jnan).

Anonyymi00037 kirjoitti:

jnan knowledge; consciousness; calculation; speculation; the pursuit of liberation; knowledge of the soul; knowledge of Brahman; knowledge of the Supreme Lord, His energies, and their relationships (sambandha-jnan).

Lue lisää

Jñāna — 1. Yleisessä merkityksessä »tieto» tai »tuntemus». Tätä merkitystä käytetään esimerkiksi Bhagavad-gītāssa jakeissa 9.12, 14.6 ja 18.19.

— Bhagavad-gītā – Idän viisauden helmi / Nimien ja termien sanasto:

Tiedon viisi tasoa

Näin ollen on olemassa viisi jñānaan perustuvaa tiedon tasoa: pratyakṣa, parokṣa, aparokṣa, adhokṣaja ja aprākṛta.

— Meidän opettajamme / Osa 2. Nykyajan ācāryat / Luku 3....



Tieto voidaan jakaa viiteen luokkaan.

Alin tiedon taso on se, jonka hankimme aistiemme välityksellä. Tätä kutsutaan pratyakṣaksi. Se on ensimmäinen taso.

Seuraava, korkeampi tiedon taso on tieto, jota emme ole saaneet omien aistikokemustemme kautta, vaan muiden kokemuksia hyödyntämällä. Tätä kutsutaan parokṣaksi. Esimerkiksi tiedemiehillä on omia havaintojaan, ja me saamme tietoa heidän tutkimustensa ja löytöjensä kautta.

Kolmas taso on ihmisen kokemuksen ylittävä tieto, aparokṣa. Sitä voidaan verrata syvän unen tilaan. Herättyämme sanomme: »Nukuin hyvin — uni oli todella syvä.» Mutta silloin, kun olemme syvässä unessa ilman unia, emme ole tietoisia tuosta tilasta. Herättyämme pystymme kuvailemaan kokemusta jollakin tavoin, mutta kuvaus jää hyvin epämääräiseksi. Tällainen on aparokṣa — hämärä ja epäselvä kokemus, jossa subjekti ja aineellinen kohde sulautuvat yhteen, ja aineellinen kohde häviää subjektin tietoisuuteen. Juuri tähän asti suuri impersonalismin opettaja Śaṅkarācārya kuvaa tietoisuuden asteittaista kehitystä.

Toisaalta suuri oppinut Jumalan palvoja Rāmānujācārya, samoin kuin muut vaiṣṇava-ācāryat, katsovat, että tämän yläpuolella on vielä neljäs taso. Tätä tasoa kutsutaan adhokṣajaksi — transsendentaaliseksi

Anonyymi00038 kirjoitti:

Jñāna — 1. Yleisessä merkityksessä »tieto» tai »tuntemus». Tätä merkitystä käytetään esimerkiksi Bhagavad-gītāssa jakeissa 9.12, 14.6 ja 18.19.

— Bhagavad-gītā – Idän viisauden helmi / Nimien ja termien sanasto:

Tiedon viisi tasoa

Näin ollen on olemassa viisi jñānaan perustuvaa tiedon tasoa: pratyakṣa, parokṣa, aparokṣa, adhokṣaja ja aprākṛta.

— Meidän opettajamme / Osa 2. Nykyajan ācāryat / Luku 3....



Tieto voidaan jakaa viiteen luokkaan.

Alin tiedon taso on se, jonka hankimme aistiemme välityksellä. Tätä kutsutaan pratyakṣaksi. Se on ensimmäinen taso.

Seuraava, korkeampi tiedon taso on tieto, jota emme ole saaneet omien aistikokemustemme kautta, vaan muiden kokemuksia hyödyntämällä. Tätä kutsutaan parokṣaksi. Esimerkiksi tiedemiehillä on omia havaintojaan, ja me saamme tietoa heidän tutkimustensa ja löytöjensä kautta.

Kolmas taso on ihmisen kokemuksen ylittävä tieto, aparokṣa. Sitä voidaan verrata syvän unen tilaan. Herättyämme sanomme: »Nukuin hyvin — uni oli todella syvä.» Mutta silloin, kun olemme syvässä unessa ilman unia, emme ole tietoisia tuosta tilasta. Herättyämme pystymme kuvailemaan kokemusta jollakin tavoin, mutta kuvaus jää hyvin epämääräiseksi. Tällainen on aparokṣa — hämärä ja epäselvä kokemus, jossa subjekti ja aineellinen kohde sulautuvat yhteen, ja aineellinen kohde häviää subjektin tietoisuuteen. Juuri tähän asti suuri impersonalismin opettaja Śaṅkarācārya kuvaa tietoisuuden asteittaista kehitystä.

Toisaalta suuri oppinut Jumalan palvoja Rāmānujācārya, samoin kuin muut vaiṣṇava-ācāryat, katsovat, että tämän yläpuolella on vielä neljäs taso. Tätä tasoa kutsutaan adhokṣajaksi — transsendentaaliseksi

Lue lisää

Transsendentaalinen tieto tunkeutuu vilpittömän etsijän sydämeen

Anonyymi00039 kirjoitti:

Transsendentaalinen tieto tunkeutuu vilpittömän etsijän sydämeen

https://scsmathinternational.com

Anonyymi00039 kirjoitti:

Transsendentaalinen tieto tunkeutuu vilpittömän etsijän sydämeen

Śrīla Siddhānta Sarasvatī Ṭhākuran opetuksen ja käytännön ainutlaatuisuus sekä selkeys ulottuvat kaikkeen. Tätä voidaan havainnollistaa seuraavilla esimerkeillä.

Kerran Paramahaṁsa Ṭhākura kuvaili oikeaa suhtautumista Korkeimpaan Totuuteen seuraavasti:

Älä pyri paljastamaan Korkeimman Totuuden luonnetta oman mielikuvituksesi voimalla. Älä yritä käsittää tätä Totuutta tämän katoavaisen maailman kokemuksen avulla. Älä keksi omaa totuuttasi tyydyttääksesi vääriä taipumuksiasi. Älä kiirehdi pitämään totuutena sellaista, mikä vain vastaa omia mieltymyksiäsi. Älä pidä totuutena sitä, minkä sinun kaltaisesi ihmiset ovat luoneet tai minkä enemmistö heistä hyväksyy, äläkä pidä epätotena sitä, minkä valtaenemmistö hylkää. Kirjoituksissa sanotaan, että kymmenistätuhansista ihmisistä vain yksi todella palvoo tätä Korkeinta Totuutta, eikä sellaista ihmistä ole helppo löytää. Se, minkä kaikki tämän maailman ihmiset yksimielisesti hyväksyvät totuutena, voi milloin tahansa osoittautua valheeksi. Sen vuoksi älä missään tapauksessa haasta Totuutta äläkä yritä vallata sitä rynnäköllä. Sellainen ylimielinen asenne vie sinut vain kauemmas Totuudesta. Totuutta voidaan lähestyä ainoastaan täydellisen itsensä luovuttamisen hengessä. Korkeinta Totuutta on kuunneltava syvällä kunnioituksella. Totuus ilmoittaa itsensä itse ja vasta silloin, kun Se armollisesti niin haluaa. Vain silloin Korkeimman Totuuden todellinen luonto paljastuu meille — ei millään muulla tavalla.

— The Harmonist, XXV-10 / Ācāryan erityiset ominaisuudet (osa 1)



Käännösvirheet suomen kielessä.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

--------------------------

Anonyymi00040 kirjoitti:

https://scsmathinternational.com

"Saadaksesi transsendentaalista tietoa lähesty itsensä toteuttanutta sielua, hyväksy hänet henkiseksi opettajaksesi ja vastaanota häneltä vihkimys. Esitä hänelle nöyrästi kysymyksiä ja palvele häntä. Itsensä toteuttaneet sielut voivat antaa sinulle tietoa, sillä he ovat nähneet Totuuden."

Anonyymi00040 kirjoitti:

https://scsmathinternational.com

PARIPRAŚNA TARKOITTAA REHELLISTÄ JA VILPITÖNTÄ KYSYMISTÄ.

MEIDÄN TULEE PALVELLA TUOTA KORKEAMPAA TIETOA, EMMEKÄ YRITTÄÄ ALISTAA SITÄ OMIIN TARKOITUKSIIMME. MUUSSA TAPAUKSESSA MEILLE EI ANNETA PÄÄSYÄ SIIHEN ...

Anonyymi00043 kirjoitti:

PARIPRAŚNA TARKOITTAA REHELLISTÄ JA VILPITÖNTÄ KYSYMISTÄ.

MEIDÄN TULEE PALVELLA TUOTA KORKEAMPAA TIETOA, EMMEKÄ YRITTÄÄ ALISTAA SITÄ OMIIN TARKOITUKSIIMME. MUUSSA TAPAUKSESSA MEILLE EI ANNETA PÄÄSYÄ SIIHEN ...

Lue lisää

PARIPRAŚNA TARKOITTAA REHELLISTÄ JA VILPITÖNTÄ KYSYMISTÄ.

Anonyymi00044 kirjoitti:

PARIPRAŚNA TARKOITTAA REHELLISTÄ JA VILPITÖNTÄ KYSYMISTÄ.

TOTUUDEN TUNTEMISEN MENETELMÄ EROAA TÄYSIN SIITÄ TAVASTA, JOLLA OPITAAN TUNTEMAAN SE, MIKÄ EI OLE TOTUUS. ENSIN ON PETYTTÄVÄ SIIHEN, MIKÄ EI OLE TOTTA. SIINÄ MÄÄRIN KUIN IHMINEN KYKENEE IRROTTAUTUMAAN EPÄTODESTA, TOTUUS ILMENEE HÄNESSÄ SPONTAANISTI SAMASSA MÄÄRIN.

Anonyymi00045 kirjoitti:

TOTUUDEN TUNTEMISEN MENETELMÄ EROAA TÄYSIN SIITÄ TAVASTA, JOLLA OPITAAN TUNTEMAAN SE, MIKÄ EI OLE TOTUUS. ENSIN ON PETYTTÄVÄ SIIHEN, MIKÄ EI OLE TOTTA. SIINÄ MÄÄRIN KUIN IHMINEN KYKENEE IRROTTAUTUMAAN EPÄTODESTA, TOTUUS ILMENEE HÄNESSÄ SPONTAANISTI SAMASSA MÄÄRIN.

Lue lisää

Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

Transkriptio.

Heissä ei ole henkilökohtaisia kunnianhimoja eikä halua todistaa olevansa oikeassa. He muistuttavat itse luontoa: voimakkaita, yksinkertaisia ja äärettömän syvällisiä.

Lukiessamme Upaniṣadeja emme kosketa jonkin muinaisen ihmisen mielipidettä, vaan itse olemassaolon rakennetta. Se on kuin atomit alkaisivat yhtäkkiä puhua ja kertoisivat, kuinka maailmankaikkeus on järjestynyt, tai kuin sydämemme alkaisi yhtäkkiä laulaa laulua siitä, mitä elämä on.

Yksi Upaniṣadien suurimmista paradokseista on se, että ne puhuvat siitä, mitä ei voida ilmaista sanoin.

Kuinka kuvailisit väriä ihmiselle, joka on ollut sokea syntymästään asti? Kuinka selittäisit mangon maun ihmiselle, joka ei ole koskaan maistanut hedelmiä?

Upaniṣadit käyttävät sanoja, vertauskuvia, kertomuksia ja vuoropuheluja – kaikkea mahdollista johdattaakseen mielen tekemään hypyn mielen tuolle puolen. Ne ovat kuin ponnahduslauta. Juokset sanojen muodostamaa lautaa pitkin, mutta lopussa on hypättävä hiljaisuuteen. Jos jäät kiinni sanoihin, et ole ymmärtänyt mitään. Jos hyppäät, olet ymmärtänyt kaiken.

Siksi Upaniṣadit korostavat niin painokkaasti opettajan merkitystä.

On lähes mahdotonta saavuttaa tämä tila yksin kirjoja lukemalla. Tarvitaan joku, joka on jo tehnyt tämän hypyn ja palannut, joka tuntee tien ja voi johdattaa toisen sitä pitkin.

Upaniṣadien perinteessä opettaja ei ole luennoitsija, joka vain välittää tietoa. Hän on totuuden elävä ilmentymä. Oppilas elää opettajan läheisyydessä ja omaksuu hänen sanojensa lisäksi myös hänen hiljaisuutensa, katseensa ja hengityksensä. Vähitellen, vuosien tällaisen yhteyden myötä, myös oppilaassa alkaa herätä sisäinen näkemys.

Hänestäkin tulee oma ṛṣinsä.

Salaisuus, joka ei ole salaisuus.

Monet ajattelevat, että Upaniṣadit ovat valituille tarkoitettua esoteerista oppia – jotakin salattua, joka on vain vihittyjen saavutettavissa.

Tämä on kuitenkin totta vain osittain. Kyllä, tätä tietoa välitettiin salassa, mutta ei siksi, että sitä olisi haluttu pitää itsekkäästi omana, vaan siksi, että tämä tieto on vaarallista – vaarallista valmistautumattomalle mielelle.

Kuvittele, että annat pienelle lapselle terävän veitsen. Lapsi voi vahingoittaa sekä itseään että muita.

Samalla tavoin tieto siitä, että olet kuolematon tietoisuus, voi horjuttaa sellaisen ihmisen psyykettä, joka ei ole puhdistanut halujaan, hillinnyt mieltään eikä kehittänyt erottelukykyään.

Sellainen ihminen voi vajota ylpeyteen: "Minä olen Jumala." Tai nihilismiin: "Kaikki on kuitenkin harhaa, joten voin tehdä mitä tahansa." Tai epätoivoon: "Jos en ole keho, kuka minä sitten olen?"

Siksi Upaniṣadien opetukset annettiin aina vähitellen.

Ensin oppilaan täytyi osoittaa olevansa valmis: palvella opettajaansa, työskennellä itsensä kehittämiseksi, puhdistaa luonnettaan ja kehittää hyveitään.

Vasta kun opettaja näki oppilaan kypsyneen, hän välitti tälle suuren totuuden. Usein tämä välittäminen tapahtui yhdessä ainoassa lauseessa, yhdessä sanassa tai jopa yhdessä kosketuksessa, sillä kun oppilas on valmis, hänelle ei tarvita paljon sanoja.

Anonyymi00046 kirjoitti:

Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

Transkriptio.

Heissä ei ole henkilökohtaisia kunnianhimoja eikä halua todistaa olevansa oikeassa. He muistuttavat itse luontoa: voimakkaita, yksinkertaisia ja äärettömän syvällisiä.

Lukiessamme Upaniṣadeja emme kosketa jonkin muinaisen ihmisen mielipidettä, vaan itse olemassaolon rakennetta. Se on kuin atomit alkaisivat yhtäkkiä puhua ja kertoisivat, kuinka maailmankaikkeus on järjestynyt, tai kuin sydämemme alkaisi yhtäkkiä laulaa laulua siitä, mitä elämä on.

Yksi Upaniṣadien suurimmista paradokseista on se, että ne puhuvat siitä, mitä ei voida ilmaista sanoin.

Kuinka kuvailisit väriä ihmiselle, joka on ollut sokea syntymästään asti? Kuinka selittäisit mangon maun ihmiselle, joka ei ole koskaan maistanut hedelmiä?

Upaniṣadit käyttävät sanoja, vertauskuvia, kertomuksia ja vuoropuheluja – kaikkea mahdollista johdattaakseen mielen tekemään hypyn mielen tuolle puolen. Ne ovat kuin ponnahduslauta. Juokset sanojen muodostamaa lautaa pitkin, mutta lopussa on hypättävä hiljaisuuteen. Jos jäät kiinni sanoihin, et ole ymmärtänyt mitään. Jos hyppäät, olet ymmärtänyt kaiken.

Siksi Upaniṣadit korostavat niin painokkaasti opettajan merkitystä.

On lähes mahdotonta saavuttaa tämä tila yksin kirjoja lukemalla. Tarvitaan joku, joka on jo tehnyt tämän hypyn ja palannut, joka tuntee tien ja voi johdattaa toisen sitä pitkin.

Upaniṣadien perinteessä opettaja ei ole luennoitsija, joka vain välittää tietoa. Hän on totuuden elävä ilmentymä. Oppilas elää opettajan läheisyydessä ja omaksuu hänen sanojensa lisäksi myös hänen hiljaisuutensa, katseensa ja hengityksensä. Vähitellen, vuosien tällaisen yhteyden myötä, myös oppilaassa alkaa herätä sisäinen näkemys.

Hänestäkin tulee oma ṛṣinsä.

Salaisuus, joka ei ole salaisuus.

Monet ajattelevat, että Upaniṣadit ovat valituille tarkoitettua esoteerista oppia – jotakin salattua, joka on vain vihittyjen saavutettavissa.

Tämä on kuitenkin totta vain osittain. Kyllä, tätä tietoa välitettiin salassa, mutta ei siksi, että sitä olisi haluttu pitää itsekkäästi omana, vaan siksi, että tämä tieto on vaarallista – vaarallista valmistautumattomalle mielelle.

Kuvittele, että annat pienelle lapselle terävän veitsen. Lapsi voi vahingoittaa sekä itseään että muita.

Samalla tavoin tieto siitä, että olet kuolematon tietoisuus, voi horjuttaa sellaisen ihmisen psyykettä, joka ei ole puhdistanut halujaan, hillinnyt mieltään eikä kehittänyt erottelukykyään.

Sellainen ihminen voi vajota ylpeyteen: "Minä olen Jumala." Tai nihilismiin: "Kaikki on kuitenkin harhaa, joten voin tehdä mitä tahansa." Tai epätoivoon: "Jos en ole keho, kuka minä sitten olen?"

Siksi Upaniṣadien opetukset annettiin aina vähitellen.

Ensin oppilaan täytyi osoittaa olevansa valmis: palvella opettajaansa, työskennellä itsensä kehittämiseksi, puhdistaa luonnettaan ja kehittää hyveitään.

Vasta kun opettaja näki oppilaan kypsyneen, hän välitti tälle suuren totuuden. Usein tämä välittäminen tapahtui yhdessä ainoassa lauseessa, yhdessä sanassa tai jopa yhdessä kosketuksessa, sillä kun oppilas on valmis, hänelle ei tarvita paljon sanoja.

Lue lisää

TÄMÄ ON KUITENKIN TOTTA VAIN OSITTAIN. KYLLÄ, TÄTÄ TIETOA VÄLITETTIIN SALASSA, MUTTA EI SIKSI, ETTÄ SITÄ OLISI HALUTTU PITÄÄ ITSEKKÄÄSTI OMANA, VAAN SIKSI, ETTÄ TÄMÄ TIETO ON VAARALLISTA – VAARALLISTA VALMISTAUTUMATTOMALLE MIELELLE.

KUVITTELE, ETTÄ ANNAT PIENELLE LAPSELLE TERÄVÄN VEITSEN. LAPSI VOI VAHINGOITTAA SEKÄ ITSEÄÄN ETTÄ MUITA.

SAMALLA TAVOIN TIETO SIITÄ, ETTÄ OLET KUOLEMATŌN TIETOISUUS, VOI HORJUTTAA SELLAISEN IHMISEN PSYYKETTÄ, JOKA EI OLE PUHDISTANUT HALUJAAN, HILLINNYT MIELTÄÄN EIKÄ KEHITTÄNYT EROTTELUKYKYÄÄN.

Anonyymi00047 kirjoitti:

TÄMÄ ON KUITENKIN TOTTA VAIN OSITTAIN. KYLLÄ, TÄTÄ TIETOA VÄLITETTIIN SALASSA, MUTTA EI SIKSI, ETTÄ SITÄ OLISI HALUTTU PITÄÄ ITSEKKÄÄSTI OMANA, VAAN SIKSI, ETTÄ TÄMÄ TIETO ON VAARALLISTA – VAARALLISTA VALMISTAUTUMATTOMALLE MIELELLE.

KUVITTELE, ETTÄ ANNAT PIENELLE LAPSELLE TERÄVÄN VEITSEN. LAPSI VOI VAHINGOITTAA SEKÄ ITSEÄÄN ETTÄ MUITA.

SAMALLA TAVOIN TIETO SIITÄ, ETTÄ OLET KUOLEMATŌN TIETOISUUS, VOI HORJUTTAA SELLAISEN IHMISEN PSYYKETTÄ, JOKA EI OLE PUHDISTANUT HALUJAAN, HILLINNYT MIELTÄÄN EIKÄ KEHITTÄNYT EROTTELUKYKYÄÄN.

Lue lisää

TÄMÄ ON KUITENKIN TOTTA VAIN OSITTAIN. KYLLÄ, TÄTÄ TIETOA VÄLITETTIIN SALASSA, MUTTA EI SIKSI, ETTÄ SITÄ OLISI HALUTTU PITÄÄ ITSEKKÄÄSTI OMANA, VAAN SIKSI, ETTÄ TÄMÄ TIETO ON VAARALLISTA – VAARALLISTA VALMISTAUTUMATTOMALLE MIELELLE.

Anonyymi00048 kirjoitti:

TÄMÄ ON KUITENKIN TOTTA VAIN OSITTAIN. KYLLÄ, TÄTÄ TIETOA VÄLITETTIIN SALASSA, MUTTA EI SIKSI, ETTÄ SITÄ OLISI HALUTTU PITÄÄ ITSEKKÄÄSTI OMANA, VAAN SIKSI, ETTÄ TÄMÄ TIETO ON VAARALLISTA – VAARALLISTA VALMISTAUTUMATTOMALLE MIELELLE.

Lue lisää

SAMALLA TAVOIN TIETO SIITÄ, ETTÄ OLET KUOLEMATŌN TIETOISUUS, VOI HORJUTTAA SELLAISEN IHMISEN PSYYKETTÄ, JOKA EI OLE PUHDISTANUT HALUJAAN, HILLINNYT MIELTÄÄN EIKÄ KEHITTÄNYT EROTTELUKYKYÄÄN.

Anonyymi00049 kirjoitti:

SAMALLA TAVOIN TIETO SIITÄ, ETTÄ OLET KUOLEMATŌN TIETOISUUS, VOI HORJUTTAA SELLAISEN IHMISEN PSYYKETTÄ, JOKA EI OLE PUHDISTANUT HALUJAAN, HILLINNYT MIELTÄÄN EIKÄ KEHITTÄNYT EROTTELUKYKYÄÄN.

Lue lisää

Nykyään meillä on ainutlaatuinen mahdollisuus. Upaniṣadit on käännetty monille kielille, ja ne ovat kaikkien saatavilla. Mutta tämä saavutettavuus on harhaanjohtavaa.

Voi lukea kaikki Upaniṣadit, opetella ne ulkoa, lainata niitä sanskritiksi ja silti pysyä yhtä ehdollistuneena, ahneena ja vihaisena kuin ennenkin.

Upaniṣadien tieto ei ole informaatiota – se on transformaatiota.

Se alkaa vaikuttaa vasta silloin, kun emme ainoastaan lue, vaan myös elämme sen todeksi, kun jokainen sana putoaa sydämen valmisteltuun maaperään.

Nyt me istuudumme yhdessä muinaisten ṛṣien jalkojen juureen. Seuraavien kolmen tunnin ajaksi meistä tulee oppilaita metsäkoulussa. Ympärillämme ei ole tiikereitä eikä norsuja, vaan omien huoneidemme tutut seinät. Mutta sillä ei ole merkitystä.

Tärkeää on jokin aivan muu. Olemmeko valmiita edes hetkeksi jättämään syrjään omat käsityksemme ja kyynisyytemme? Olemmeko valmiita kuulemaan sen, mikä voi mullistaa koko elämämme?

Juuri sitä Upaniṣadit tekevät.

Ne eivät tarjoa lohtua heikoille, vaan antavat voimaa vahvoille. Ne repivät pois kaikki naamiot ja näyttävät paljaan todellisuuden. Ja se, joka kestää tämän, saavuttaa jotakin sellaista, mitä eivät mitkään jumalat eikä kuolema voi häneltä riistää.



Äärettömyyden kutsu

Jokaisessa Upaniṣadissa, jokaisessa kertomuksessa ja jokaisessa vuoropuhelussa kuuluu sama kutsu.

Se on kutsu heräämiseen.

Me nukumme ja näemme painajaisia. Näemme unta siitä, että olemme pieniä, heikkoja ja kuolevaisia. Näemme unta siitä, että maailma on vihamielinen, että meidän täytyy taistella ja selviytyä.

Mutta tämän unen takana loistaa todelliset kasvomme – itse Ātmanin kasvot: puhtaat, ikuiset ja pelottomat.

Upaniṣadit ovat kuin herätyskello – hyvin ikivanha, hyvin viisas ja hyvin sinnikkäästi soiva herätyskello.

Kysymys on vain yhdestä asiasta: haluammeko herätä?

Uni voi nimittäin olla makeaa. Joskus jopa painajainen tuntuu paremmalta kuin heräämisen tuntemattomuus.

Olemme tottuneet kärsimykseemme. Siitä on tullut meille läheinen.

Pidämme kiinni ongelmistamme. Ne antavat meille tunteen siitä, että olemme merkityksellisiä.

"Kuka minä olen ilman kärsimystäni? Kuka minä olen ilman omaa tarinaani?"

Upaniṣadit vastaavat...

Anonyymi00050 kirjoitti:

Nykyään meillä on ainutlaatuinen mahdollisuus. Upaniṣadit on käännetty monille kielille, ja ne ovat kaikkien saatavilla. Mutta tämä saavutettavuus on harhaanjohtavaa.

Voi lukea kaikki Upaniṣadit, opetella ne ulkoa, lainata niitä sanskritiksi ja silti pysyä yhtä ehdollistuneena, ahneena ja vihaisena kuin ennenkin.

Upaniṣadien tieto ei ole informaatiota – se on transformaatiota.

Se alkaa vaikuttaa vasta silloin, kun emme ainoastaan lue, vaan myös elämme sen todeksi, kun jokainen sana putoaa sydämen valmisteltuun maaperään.

Nyt me istuudumme yhdessä muinaisten ṛṣien jalkojen juureen. Seuraavien kolmen tunnin ajaksi meistä tulee oppilaita metsäkoulussa. Ympärillämme ei ole tiikereitä eikä norsuja, vaan omien huoneidemme tutut seinät. Mutta sillä ei ole merkitystä.

Tärkeää on jokin aivan muu. Olemmeko valmiita edes hetkeksi jättämään syrjään omat käsityksemme ja kyynisyytemme? Olemmeko valmiita kuulemaan sen, mikä voi mullistaa koko elämämme?

Juuri sitä Upaniṣadit tekevät.

Ne eivät tarjoa lohtua heikoille, vaan antavat voimaa vahvoille. Ne repivät pois kaikki naamiot ja näyttävät paljaan todellisuuden. Ja se, joka kestää tämän, saavuttaa jotakin sellaista, mitä eivät mitkään jumalat eikä kuolema voi häneltä riistää.



Äärettömyyden kutsu

Jokaisessa Upaniṣadissa, jokaisessa kertomuksessa ja jokaisessa vuoropuhelussa kuuluu sama kutsu.

Se on kutsu heräämiseen.

Me nukumme ja näemme painajaisia. Näemme unta siitä, että olemme pieniä, heikkoja ja kuolevaisia. Näemme unta siitä, että maailma on vihamielinen, että meidän täytyy taistella ja selviytyä.

Mutta tämän unen takana loistaa todelliset kasvomme – itse Ātmanin kasvot: puhtaat, ikuiset ja pelottomat.

Upaniṣadit ovat kuin herätyskello – hyvin ikivanha, hyvin viisas ja hyvin sinnikkäästi soiva herätyskello.

Kysymys on vain yhdestä asiasta: haluammeko herätä?

Uni voi nimittäin olla makeaa. Joskus jopa painajainen tuntuu paremmalta kuin heräämisen tuntemattomuus.

Olemme tottuneet kärsimykseemme. Siitä on tullut meille läheinen.

Pidämme kiinni ongelmistamme. Ne antavat meille tunteen siitä, että olemme merkityksellisiä.

"Kuka minä olen ilman kärsimystäni? Kuka minä olen ilman omaa tarinaani?"

Upaniṣadit vastaavat...

Lue lisää

JUURI SITÄ UPANIṢADIT TEKEVÄT.

NE EIVÄT TARJOA LOHTUA HEIKOILLE, VAAN ANTAVAT VOIMAA VAHVILLE. NE REPIVÄT POIS KAIKKI NAAMIOT JA NÄYTTÄVÄT PALJAAN TODELLISUUDEN. JA SE, JOKA KESTÄÄ TÄMÄN, SAAVUTTAA JOTAKIN SELLAISTA, MITÄ EIVÄT MITKÄÄN JUMALAT EIKÄ KUOLEMA VOI HÄNELTÄ RIISTÄÄ.

Anonyymi00051 kirjoitti:

JUURI SITÄ UPANIṢADIT TEKEVÄT.

NE EIVÄT TARJOA LOHTUA HEIKOILLE, VAAN ANTAVAT VOIMAA VAHVILLE. NE REPIVÄT POIS KAIKKI NAAMIOT JA NÄYTTÄVÄT PALJAAN TODELLISUUDEN. JA SE, JOKA KESTÄÄ TÄMÄN, SAAVUTTAA JOTAKIN SELLAISTA, MITÄ EIVÄT MITKÄÄN JUMALAT EIKÄ KUOLEMA VOI HÄNELTÄ RIISTÄÄ.

Lue lisää

JA SE, JOKA KESTÄÄ TÄMÄN, SAAVUTTAA JOTAKIN SELLAISTA, MITÄ EIVÄT MITKÄÄN JUMALAT EIKÄ KUOLEMA VOI HÄNELTÄ RIISTÄÄ.

Anonyymi00052 kirjoitti:

JA SE, JOKA KESTÄÄ TÄMÄN, SAAVUTTAA JOTAKIN SELLAISTA, MITÄ EIVÄT MITKÄÄN JUMALAT EIKÄ KUOLEMA VOI HÄNELTÄ RIISTÄÄ.

UPANIṢADIT OVAT KUIN HERÄTYSKELLO – HYVIN IKIVANHA, HYVIN VIISAS JA HYVIN SINNIKKÄÄSTI SOIVA HERÄTYSKELLO.

KYSYMYS ON VAIN YHDESTÄ ASIASTA: HALUAMMEKO HERÄTÄ?

UNI VOI NIMITTÄIN OLLA MAKEAA. JOSKUS JOPA PAINAJAINEN TUNTUU PAREMMALTA KUIN HERÄÄMISEN TUNTEMATTOMUUS.

Anonyymi00053 kirjoitti:

UPANIṢADIT OVAT KUIN HERÄTYSKELLO – HYVIN IKIVANHA, HYVIN VIISAS JA HYVIN SINNIKKÄÄSTI SOIVA HERÄTYSKELLO.

KYSYMYS ON VAIN YHDESTÄ ASIASTA: HALUAMMEKO HERÄTÄ?

UNI VOI NIMITTÄIN OLLA MAKEAA. JOSKUS JOPA PAINAJAINEN TUNTUU PAREMMALTA KUIN HERÄÄMISEN TUNTEMATTOMUUS.

Lue lisää

Se on liian yksinkertainen ja samalla liian suurenmoinen, jotta siihen voisi vain uskoa. Se täytyy oivaltaa itse. Se täytyy kokea.

Siksi matka Upaniṣadien parissa ei ole luento eikä viihdettä – se on kutsu.

Ovi on avoinna, mutta sen kynnyksen voi ylittää vain itse. Kukaan ei voi kulkea siitä puolestasi. Mikään guru, mikään teksti eikä mikään rituaali ei voi siirtää sinua kynnyksen toiselle puolelle. Ne voivat ainoastaan osoittaa, missä ovi on. Sen jälkeen on sinun vuorosi ottaa askel.

Ja ensimmäinen askel on yksinkertaisesti kuunnella.

Ei vain korvilla, vaan koko olemuksellaan. Antaa näiden ikivanhojen värähtelyjen tunkeutua kehon soluihin.


Älä kiirehdi hyväksymään äläkä kiistämään. Ole vain avoin, kuten metsän maa on avoin sateelle, kuten oppilas on avoin opettajan sanoille ja kuten yötaivas on avoin tähdille.

Upaniṣadit alkavat hiljaisuudesta ja johdattavat hiljaisuuteen. Näiden kahden hiljaisuuden välissä avautuu tietoisuuden suuri seikkailu.

Ja me olemme aivan sen alussa.

Olemme vasta istuutuneet opettajan jalkojen juureen. Olemme vasta sulkeneet silmämme. Olemme vasta vetäneet ensimmäisen henkäyksen.

Ja seuraavan uloshengityksen aikana voi tapahtua mitä tahansa.

Voi tapahtua ihme – itsensä tunnistamisen ihme.

Voi tapahtua se, minkä vuoksi miljoonat syntymät ovat olleet merkityksellisiä.

Sillä Upaniṣadit eivät ole vain muinaisia tekstejä.

Ne ovat oma todellinen luontomme, joka puhuu meille ikuisuuden kielellä.

Ne ovat sen ṛṣin ääni, joka elää jokaisessa meissä ja odottaa omaa hetkeään.

Se on juuri se sisäinen opettaja, joka ei koskaan kuole, ei koskaan erehdy eikä koskaan petä.

Upaniṣadit vain muistuttavat meitä siitä, minkä jo tiedämme, mutta minkä olemme unohtaneet.

Ne pyyhkivät pölyn peilin pinnalta, jotta voisimme viimein nähdä todelliset kasvomme.

Ja nyt olemme täällä.

Olemmeko valmiita näkemään?

Olemmeko valmiita muistamaan?

Olemmeko valmiita päästämään irti kaikesta, mikä estää meitä, ja sukeltamaan syvyyteen?

Jos vastaus on kyllä, Upaniṣadeista tulee meille kirjan sijasta elävää vettä.

Jos vastaus on ei, ne jäävät vain mielenkiintoiseksi filosofiaksi, mielen eksoottiseksi viihdykkeeksi.

Valinta on aina meidän.

Mutta jo se, että olemme lukeneet tänne asti, että kuuntelemme ja että olemme täällä, on itsessään merkki.

Merkki siitä, että jokin sisällämme on jo vastannut tähän kutsuun. Että jossakin syvällä sisimmässämme on jo syttynyt pieni liekki, joka ei sammu ennen kuin siitä tulee kirkas tuli.

Anonyymi00054 kirjoitti:

Se on liian yksinkertainen ja samalla liian suurenmoinen, jotta siihen voisi vain uskoa. Se täytyy oivaltaa itse. Se täytyy kokea.

Siksi matka Upaniṣadien parissa ei ole luento eikä viihdettä – se on kutsu.

Ovi on avoinna, mutta sen kynnyksen voi ylittää vain itse. Kukaan ei voi kulkea siitä puolestasi. Mikään guru, mikään teksti eikä mikään rituaali ei voi siirtää sinua kynnyksen toiselle puolelle. Ne voivat ainoastaan osoittaa, missä ovi on. Sen jälkeen on sinun vuorosi ottaa askel.

Ja ensimmäinen askel on yksinkertaisesti kuunnella.

Ei vain korvilla, vaan koko olemuksellaan. Antaa näiden ikivanhojen värähtelyjen tunkeutua kehon soluihin.


Älä kiirehdi hyväksymään äläkä kiistämään. Ole vain avoin, kuten metsän maa on avoin sateelle, kuten oppilas on avoin opettajan sanoille ja kuten yötaivas on avoin tähdille.

Upaniṣadit alkavat hiljaisuudesta ja johdattavat hiljaisuuteen. Näiden kahden hiljaisuuden välissä avautuu tietoisuuden suuri seikkailu.

Ja me olemme aivan sen alussa.

Olemme vasta istuutuneet opettajan jalkojen juureen. Olemme vasta sulkeneet silmämme. Olemme vasta vetäneet ensimmäisen henkäyksen.

Ja seuraavan uloshengityksen aikana voi tapahtua mitä tahansa.

Voi tapahtua ihme – itsensä tunnistamisen ihme.

Voi tapahtua se, minkä vuoksi miljoonat syntymät ovat olleet merkityksellisiä.

Sillä Upaniṣadit eivät ole vain muinaisia tekstejä.

Ne ovat oma todellinen luontomme, joka puhuu meille ikuisuuden kielellä.

Ne ovat sen ṛṣin ääni, joka elää jokaisessa meissä ja odottaa omaa hetkeään.

Se on juuri se sisäinen opettaja, joka ei koskaan kuole, ei koskaan erehdy eikä koskaan petä.

Upaniṣadit vain muistuttavat meitä siitä, minkä jo tiedämme, mutta minkä olemme unohtaneet.

Ne pyyhkivät pölyn peilin pinnalta, jotta voisimme viimein nähdä todelliset kasvomme.

Ja nyt olemme täällä.

Olemmeko valmiita näkemään?

Olemmeko valmiita muistamaan?

Olemmeko valmiita päästämään irti kaikesta, mikä estää meitä, ja sukeltamaan syvyyteen?

Jos vastaus on kyllä, Upaniṣadeista tulee meille kirjan sijasta elävää vettä.

Jos vastaus on ei, ne jäävät vain mielenkiintoiseksi filosofiaksi, mielen eksoottiseksi viihdykkeeksi.

Valinta on aina meidän.

Mutta jo se, että olemme lukeneet tänne asti, että kuuntelemme ja että olemme täällä, on itsessään merkki.

Merkki siitä, että jokin sisällämme on jo vastannut tähän kutsuun. Että jossakin syvällä sisimmässämme on jo syttynyt pieni liekki, joka ei sammu ennen kuin siitä tulee kirkas tuli.

Lue lisää

Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

Transkriptio.

Heissä ei ole henkilökohtaisia kunnianhimoja eikä halua todistaa olevansa oikeassa. He muistuttavat itse luontoa: voimakkaita, yksinkertaisia ja äärettömän syvällisiä.
...
....
...
Siksi matka Upaniṣadien parissa ei ole luento eikä viihdettä – se on kutsu.

Ovi on avoinna, mutta sen kynnyksen voi ylittää vain itse. Kukaan ei voi kulkea siitä puolestasi. Mikään guru, mikään teksti eikä mikään rituaali ei voi siirtää sinua kynnyksen toiselle puolelle. Ne voivat ainoastaan osoittaa, missä ovi on. Sen jälkeen on sinun vuorosi ottaa askel.

Ja ensimmäinen askel on yksinkertaisesti kuunnella.

Ei vain korvilla, vaan koko olemuksellaan. Antaa näiden ikivanhojen värähtelyjen tunkeutua kehon soluihin.
...

Anonyymi00055 kirjoitti:

Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

Transkriptio.

Heissä ei ole henkilökohtaisia kunnianhimoja eikä halua todistaa olevansa oikeassa. He muistuttavat itse luontoa: voimakkaita, yksinkertaisia ja äärettömän syvällisiä.
...
....
...
Siksi matka Upaniṣadien parissa ei ole luento eikä viihdettä – se on kutsu.

Ovi on avoinna, mutta sen kynnyksen voi ylittää vain itse. Kukaan ei voi kulkea siitä puolestasi. Mikään guru, mikään teksti eikä mikään rituaali ei voi siirtää sinua kynnyksen toiselle puolelle. Ne voivat ainoastaan osoittaa, missä ovi on. Sen jälkeen on sinun vuorosi ottaa askel.

Ja ensimmäinen askel on yksinkertaisesti kuunnella.

Ei vain korvilla, vaan koko olemuksellaan. Antaa näiden ikivanhojen värähtelyjen tunkeutua kehon soluihin.
...

Lue lisää

OVI ON AVOINNA, MUTTA SEN KYNNYKSEN VOI YLITTÄÄ VAIN ITSE. KUKAAN EI VOI KULKEA SIITÄ PUOLESTASI. MIKÄÄN GURU, MIKÄÄN TEKSTI EIKÄ MIKÄÄN RITUAALI VOI SIIRTÄÄ SINUA KYNNYKSEN TOISELLE PUOLELLE. NE VOIVAT AINOASTAAN OSOITTAA, MISSÄ OVI ON. SEN JÄLKEEN ON SINUN VUOROSI OTTAA ASKEL.

JA ENSIMMÄINEN ASKEL ON YKSINKERTAISESTI KUUNNELLA.

EI VAIN KORVILLA, VAAN KOKO OLEMUKSELLAAN. ANTAA NÄIDEN IKIVANHOJEN VÄRÄHTELYJEN TUNKEUTUA KEHON SOLUIHIN.

Anonyymi00056 kirjoitti:

OVI ON AVOINNA, MUTTA SEN KYNNYKSEN VOI YLITTÄÄ VAIN ITSE. KUKAAN EI VOI KULKEA SIITÄ PUOLESTASI. MIKÄÄN GURU, MIKÄÄN TEKSTI EIKÄ MIKÄÄN RITUAALI VOI SIIRTÄÄ SINUA KYNNYKSEN TOISELLE PUOLELLE. NE VOIVAT AINOASTAAN OSOITTAA, MISSÄ OVI ON. SEN JÄLKEEN ON SINUN VUOROSI OTTAA ASKEL.

JA ENSIMMÄINEN ASKEL ON YKSINKERTAISESTI KUUNNELLA.

EI VAIN KORVILLA, VAAN KOKO OLEMUKSELLAAN. ANTAA NÄIDEN IKIVANHOJEN VÄRÄHTELYJEN TUNKEUTUA KEHON SOLUIHIN.

Lue lisää

Se tuli kasvaa liekiksi, joka polttaa pois kaiken tietämättömyyden pimeyden.

Näin Upaniṣadit alkavat.

Näin alkaa matka.

Näin alkaa paluu kotiin.

Anonyymi00057 kirjoitti:

Se tuli kasvaa liekiksi, joka polttaa pois kaiken tietämättömyyden pimeyden.

Näin Upaniṣadit alkavat.

Näin alkaa matka.

Näin alkaa paluu kotiin.

Lue lisää

SE TULI KASVAA LIEKIKSI, JOKA POLTTAA POIS KAIKEN TIETÄMÄTTÖMYYDEN PIMEYDEN.

NÄIN UPANIṢADIT ALKAVAT.

NÄIN ALKAA MATKA.

Anonyymi00058 kirjoitti:

SE TULI KASVAA LIEKIKSI, JOKA POLTTAA POIS KAIKEN TIETÄMÄTTÖMYYDEN PIMEYDEN.

NÄIN UPANIṢADIT ALKAVAT.

NÄIN ALKAA MATKA.

...
...
paljasti hänelle suurimman salaisuuden, joka tässä maailmankaikkeudessa on olemassa.

Salaisuuden, jota ei voi kertoa, mutta jonka voi välittää.

Salaisuuden, joka voidaan ilmaista vain kolmella sanalla. Mutta jos nuo sanat putoavat valmistautuneeseen sydämeen, ihminen ei ole enää koskaan entisensä.

Anonyymi00059 kirjoitti:

...
...
paljasti hänelle suurimman salaisuuden, joka tässä maailmankaikkeudessa on olemassa.

Salaisuuden, jota ei voi kertoa, mutta jonka voi välittää.

Salaisuuden, joka voidaan ilmaista vain kolmella sanalla. Mutta jos nuo sanat putoavat valmistautuneeseen sydämeen, ihminen ei ole enää koskaan entisensä.

Lue lisää

MUTTA JOS NUO SANAT PUTOAVAT VALMISTAUTUNEESEEN SYDÄMEEN, IHMINEN EI OLE ENÄÄ KOSKAAN ENTISENSÄ.

Anonyymi00060 kirjoitti:

MUTTA JOS NUO SANAT PUTOAVAT VALMISTAUTUNEESEEN SYDÄMEEN, IHMINEN EI OLE ENÄÄ KOSKAAN ENTISENSÄ.

ET OLE SE, MIKSI ITSEÄSI LUUULET.

SINÄ OLET ÄÄRETÖN TIETOISUUS, JOKA LEIKKII RAJALLISUUDEN LEIKKIÄ.

SINÄ OLET VALTAMERI, JOKA ON OTTANUT AALLON MUODON.

SINÄ OLET AURINKO, JOKA ON PIILOUTUNUT PILVEN TAAKSE JA UNOHTANUT OLEVANSA AURINKO.

Anonyymi00061 kirjoitti:

ET OLE SE, MIKSI ITSEÄSI LUUULET.

SINÄ OLET ÄÄRETÖN TIETOISUUS, JOKA LEIKKII RAJALLISUUDEN LEIKKIÄ.

SINÄ OLET VALTAMERI, JOKA ON OTTANUT AALLON MUODON.

SINÄ OLET AURINKO, JOKA ON PIILOUTUNUT PILVEN TAAKSE JA UNOHTANUT OLEVANSA AURINKO.

Lue lisää

Kaksi lintua samalla puulla

...
Miksi tunnemme itsemme pieniksi, rajallisiksi ja pelokkaiksi olennoiksi, jotka takertuvat elämään ja pelkäävät kuolemaa?

Tähän kysymykseen Upaniṣadit antavat hämmästyttävän runollisen ja täsmällisen vastauksen.

Se löytyy **Muṇḍaka Upaniṣadista**, jossa kerrotaan vertaus kahdesta linnusta.

Kuvittele valtava, vanha ja oksainen puu, jonka lehvästö on tiheä.

Samalla puulla istuu kaksi lintua.

He istuvat samalla oksalla.

He muistuttavat toisiaan niin paljon, että niitä on lähes mahdoton erottaa toisistaan.

Silti he käyttäytyvät täysin eri tavoin.

Toinen lintu istuu liikkumatta.

Se vain tarkkailee.

Se katselee lehtiä, tuulta, taivasta ja toista lintua.

Se ei tee mitään, ei halua mitään eikä pelkää mitään.

Se vain on.

Toinen lintu sen sijaan on jatkuvassa liikkeessä.

Se hyppelee oksalta toiselle ja nokkii milloin makeita, milloin karvaita hedelmiä.

Se iloitsee löytäessään makean hedelmän ja kärsii kohdatessaan karvaan.

Se pelkää petoeläimiä, etsii suojaa ja tekee jatkuvasti suunnitelmia.

Se ei koskaan pysähdy.

Näin päivä seuraa päivää ja elämä seuraa elämää.

Toinen lintu lepää rauhassa.

Toinen on jatkuvassa liikkeessä.

Toinen tarkkailee.

Toinen toimii.

Toinen on vapaa.

Toinen on sidottu omien tekojensa seurauksiin.

Ja eräänä päivänä, kertoo Upaniṣad, tuo levoton lintu väsyy.

Se väsyy loputtomaan makeiden hedelmien tavoitteluun ja loputtomaan kärsimykseen karvaiden hedelmien vuoksi.

Se kohottaa katseensa ja näkee toisen linnun, joka on istunut koko ajan sen vieressä vain hiljaa tarkkaillen.

Ja juuri sillä hetkellä se ajattelee:

"Mehän istumme samalla oksalla.

Me muistutamme niin paljon toisiamme.

Ehkä... ehkä me olemmekin yksi."

Ja kun tämä oivallus syntyy, levoton liike lakkaa.

Lintu pysähtyy.

Se lakkaa kokemasta itseään erilliseksi.

Se oivaltaa olevansa juuri tuo liikkumaton, ikuisesti vapaa tarkkailija.

Anonyymi00062 kirjoitti:

Kaksi lintua samalla puulla

...
Miksi tunnemme itsemme pieniksi, rajallisiksi ja pelokkaiksi olennoiksi, jotka takertuvat elämään ja pelkäävät kuolemaa?

Tähän kysymykseen Upaniṣadit antavat hämmästyttävän runollisen ja täsmällisen vastauksen.

Se löytyy **Muṇḍaka Upaniṣadista**, jossa kerrotaan vertaus kahdesta linnusta.

Kuvittele valtava, vanha ja oksainen puu, jonka lehvästö on tiheä.

Samalla puulla istuu kaksi lintua.

He istuvat samalla oksalla.

He muistuttavat toisiaan niin paljon, että niitä on lähes mahdoton erottaa toisistaan.

Silti he käyttäytyvät täysin eri tavoin.

Toinen lintu istuu liikkumatta.

Se vain tarkkailee.

Se katselee lehtiä, tuulta, taivasta ja toista lintua.

Se ei tee mitään, ei halua mitään eikä pelkää mitään.

Se vain on.

Toinen lintu sen sijaan on jatkuvassa liikkeessä.

Se hyppelee oksalta toiselle ja nokkii milloin makeita, milloin karvaita hedelmiä.

Se iloitsee löytäessään makean hedelmän ja kärsii kohdatessaan karvaan.

Se pelkää petoeläimiä, etsii suojaa ja tekee jatkuvasti suunnitelmia.

Se ei koskaan pysähdy.

Näin päivä seuraa päivää ja elämä seuraa elämää.

Toinen lintu lepää rauhassa.

Toinen on jatkuvassa liikkeessä.

Toinen tarkkailee.

Toinen toimii.

Toinen on vapaa.

Toinen on sidottu omien tekojensa seurauksiin.

Ja eräänä päivänä, kertoo Upaniṣad, tuo levoton lintu väsyy.

Se väsyy loputtomaan makeiden hedelmien tavoitteluun ja loputtomaan kärsimykseen karvaiden hedelmien vuoksi.

Se kohottaa katseensa ja näkee toisen linnun, joka on istunut koko ajan sen vieressä vain hiljaa tarkkaillen.

Ja juuri sillä hetkellä se ajattelee:

"Mehän istumme samalla oksalla.

Me muistutamme niin paljon toisiamme.

Ehkä... ehkä me olemmekin yksi."

Ja kun tämä oivallus syntyy, levoton liike lakkaa.

Lintu pysähtyy.

Se lakkaa kokemasta itseään erilliseksi.

Se oivaltaa olevansa juuri tuo liikkumaton, ikuisesti vapaa tarkkailija.

Lue lisää

Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

Transkriptio.

Tämä liikkumaton lintu on ollut siinä aina.

Tämä allegoria on nerokas kuvaus meidän omasta tilanteestamme.

Puu on keho.

...

Me olemme tuo levoton lintu.

Hypimme nautinnosta nautintoon, kivusta kipuun, syntymästä kuolemaan.

...
...
Ja kun väsymme tähän loputtomaan kilpajuoksuun, kun alamme kysyä: *"Kuka minä olen?"*, kun ryhdymme etsimään totuutta, huomaamme yhtäkkiä, että etsimämme on ollut koko ajan aivan lähellä.

Me vain olemme katsoneet väärään suuntaan.

Upaniṣadit opettavat, että kaikki kärsimyksemme johtuu siitä, että samaistumme tähän levottomaan lintuun.

Luulemme olevamme se, joka syö, juo, iloitsee, kärsii, syntyy ja kuolee.

Mutta se on vain rooli.

Se on vain leikki.

Anonyymi00063 kirjoitti:

Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

Transkriptio.

Tämä liikkumaton lintu on ollut siinä aina.

Tämä allegoria on nerokas kuvaus meidän omasta tilanteestamme.

Puu on keho.

...

Me olemme tuo levoton lintu.

Hypimme nautinnosta nautintoon, kivusta kipuun, syntymästä kuolemaan.

...
...
Ja kun väsymme tähän loputtomaan kilpajuoksuun, kun alamme kysyä: *"Kuka minä olen?"*, kun ryhdymme etsimään totuutta, huomaamme yhtäkkiä, että etsimämme on ollut koko ajan aivan lähellä.

Me vain olemme katsoneet väärään suuntaan.

Upaniṣadit opettavat, että kaikki kärsimyksemme johtuu siitä, että samaistumme tähän levottomaan lintuun.

Luulemme olevamme se, joka syö, juo, iloitsee, kärsii, syntyy ja kuolee.

Mutta se on vain rooli.

Se on vain leikki.

Lue lisää

Todellinen minä on se, joka katsoo tätä koko elokuvaa ja tietää sen olevan vain elokuva.

Kuvittele, että istut pimeässä elokuvateatterissa katsomassa kauhuelokuvaa.

Valkokankaalla murhaaja ajaa takaa uhriaan.

Painaudut tuoliisi.

Sydän hakkaa ja kämmenet hikoavat.

Mutta jos hetkeksi muistat, että kyseessä on vain valkokangas ja valon heijastus, että todellisuudessa olet täysin turvassa, jännitys hellittää.

Jatkat elokuvan katsomista, mutta et enää kärsi samalla tavalla.

Juuri tähän Upaniṣadit meitä kutsuvat.

Muistamaan, että elämä on kuin elokuva.

Elämään sitä vilpittömästi, mutta tietäen, että se on leikkiä.

Olemaan maailmassa, mutta olematta maailman sitoma.

Anonyymi00064 kirjoitti:

Todellinen minä on se, joka katsoo tätä koko elokuvaa ja tietää sen olevan vain elokuva.

Kuvittele, että istut pimeässä elokuvateatterissa katsomassa kauhuelokuvaa.

Valkokankaalla murhaaja ajaa takaa uhriaan.

Painaudut tuoliisi.

Sydän hakkaa ja kämmenet hikoavat.

Mutta jos hetkeksi muistat, että kyseessä on vain valkokangas ja valon heijastus, että todellisuudessa olet täysin turvassa, jännitys hellittää.

Jatkat elokuvan katsomista, mutta et enää kärsi samalla tavalla.

Juuri tähän Upaniṣadit meitä kutsuvat.

Muistamaan, että elämä on kuin elokuva.

Elämään sitä vilpittömästi, mutta tietäen, että se on leikkiä.

Olemaan maailmassa, mutta olematta maailman sitoma.

Lue lisää

TODELLINEN MINÄ ON SE, JOKA KATSOO TÄTÄ KOKO ELOKUVAA JA TIETÄÄ SEN OLEVAN VAIN ELOKUVA.

Anonyymi00065 kirjoitti:

TODELLINEN MINÄ ON SE, JOKA KATSOO TÄTÄ KOKO ELOKUVAA JA TIETÄÄ SEN OLEVAN VAIN ELOKUVA.

JUURI TÄHÄN UPANIṢADIT MEITÄ KUTSUVAT.

MUISTAMAAN, ETTÄ ELÄMÄ ON KUIN ELOKUVA.

ELÄMÄÄN SITÄ VILPITTÖMÄSTI, MUTTA TIETÄEN, ETTÄ SE ON LEIKKIÄ.

OLEMAAN MAAILMASSA, MUTTA OLEMATTA MAAILMAN SITOMA.

Anonyymi00066 kirjoitti:

JUURI TÄHÄN UPANIṢADIT MEITÄ KUTSUVAT.

MUISTAMAAN, ETTÄ ELÄMÄ ON KUIN ELOKUVA.

ELÄMÄÄN SITÄ VILPITTÖMÄSTI, MUTTA TIETÄEN, ETTÄ SE ON LEIKKIÄ.

OLEMAAN MAAILMASSA, MUTTA OLEMATTA MAAILMAN SITOMA.

Lue lisää

Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

Transkriptio.

Māyā – suuri harha

Miksi sitten unohdamme, keitä todella olemme?

Miksi tämä elokuva tuntuu niin todelliselta?

Upaniṣadit esittelevät käsitteen, josta on tullut yksi koko filosofian tunnetuimmista mutta myös väärinymmärretyimmistä käsitteistä.

Se on Māyā.

Yleensä Māyā käännetään sanalla illuusio, mutta tämä synnyttää helposti väärän käsityksen.

Monet ajattelevat, että Upaniṣadit opettavat maailman olevan olematon – pelkkä harha tai hallusinaatio – ikään kuin voisi kävellä seinien läpi tai jättää nälän huomiotta.

Näin ei kuitenkaan ole.


Māyā on se, mikä peittää todellisuuden näkyvistämme, aivan kuten pilvi peittää auringon.

Aurinko on olemassa silloinkin, kun taivas on pilvessä.

Se ei katoa minnekään.

Me emme vain näe sitä.

Anonyymi00067 kirjoitti:

Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

Transkriptio.

Māyā – suuri harha

Miksi sitten unohdamme, keitä todella olemme?

Miksi tämä elokuva tuntuu niin todelliselta?

Upaniṣadit esittelevät käsitteen, josta on tullut yksi koko filosofian tunnetuimmista mutta myös väärinymmärretyimmistä käsitteistä.

Se on Māyā.

Yleensä Māyā käännetään sanalla illuusio, mutta tämä synnyttää helposti väärän käsityksen.

Monet ajattelevat, että Upaniṣadit opettavat maailman olevan olematon – pelkkä harha tai hallusinaatio – ikään kuin voisi kävellä seinien läpi tai jättää nälän huomiotta.

Näin ei kuitenkaan ole.


Māyā on se, mikä peittää todellisuuden näkyvistämme, aivan kuten pilvi peittää auringon.

Aurinko on olemassa silloinkin, kun taivas on pilvessä.

Se ei katoa minnekään.

Me emme vain näe sitä.

Lue lisää

...
Se on mekanismi, joka saa ykseyden näyttämään moninaisuudelta.

Ja Māyān tärkein väline on mielemme.

Juuri mieli erottaa, luokittelee ja arvioi.

Se sanoo:

"Tämä olen minä, tuo en ole minä."

"Tämä on minun, tuo kuuluu jollekin toiselle."

"Tämä on hyvää, tuo on pahaa."

Näin mieli luo kaksinaisuuden.

Ja siellä missä on kaksinaisuus, siellä on väistämättä myös kärsimystä.

Kaikella, millä on alku, on myös loppu.

Kaikki, mikä syntyy, kuolee.

Kaiken, mitä omistamme, voimme myös menettää.

Kun mieli takertuu kaksinaisuuden toiseen puoleen, se pelkää jatkuvasti sen menettämistä ja vastakohdan kohtaamista.

Upaniṣadit selittävät Māyān hyvin yksinkertaisella mutta nerokkaalla vertauksella.

Kuvittele köysi, joka makaa hämärässä tiellä.

Kuljet ohi ja luulet näkeväsi käärmeen.

Sydämesi pysähtyy hetkeksi.

Jähmetyt paikallesi.

Kylmä hiki nousee pintaan.

Kauhu valtaa mielesi.

Sitten joku tulee paikalle lyhdyn kanssa, valaisee köyden, ja huomaat:

"Se ei ollutkaan käärme. Se on vain köysi."

Oliko käärme todellinen?

Sinun kokemuksessasi kyllä.

Näit sen.

Pelkäsit sitä.

Kehosi reagoi siihen aivan todellisesti.

Mutta objektiivisesti katsottuna käärmettä ei ollut koskaan olemassakaan.

Oli vain köysi, jonka mieli tulkitsi väärin.

Samoin on maailman laita.

Muotojen maailma on käärme, jonka tietämättömyys saa meidät näkemään.

Se näyttää todelliselta.

Se synnyttää todellista kärsimystä.

Anonyymi00068 kirjoitti:

...
Se on mekanismi, joka saa ykseyden näyttämään moninaisuudelta.

Ja Māyān tärkein väline on mielemme.

Juuri mieli erottaa, luokittelee ja arvioi.

Se sanoo:

"Tämä olen minä, tuo en ole minä."

"Tämä on minun, tuo kuuluu jollekin toiselle."

"Tämä on hyvää, tuo on pahaa."

Näin mieli luo kaksinaisuuden.

Ja siellä missä on kaksinaisuus, siellä on väistämättä myös kärsimystä.

Kaikella, millä on alku, on myös loppu.

Kaikki, mikä syntyy, kuolee.

Kaiken, mitä omistamme, voimme myös menettää.

Kun mieli takertuu kaksinaisuuden toiseen puoleen, se pelkää jatkuvasti sen menettämistä ja vastakohdan kohtaamista.

Upaniṣadit selittävät Māyān hyvin yksinkertaisella mutta nerokkaalla vertauksella.

Kuvittele köysi, joka makaa hämärässä tiellä.

Kuljet ohi ja luulet näkeväsi käärmeen.

Sydämesi pysähtyy hetkeksi.

Jähmetyt paikallesi.

Kylmä hiki nousee pintaan.

Kauhu valtaa mielesi.

Sitten joku tulee paikalle lyhdyn kanssa, valaisee köyden, ja huomaat:

"Se ei ollutkaan käärme. Se on vain köysi."

Oliko käärme todellinen?

Sinun kokemuksessasi kyllä.

Näit sen.

Pelkäsit sitä.

Kehosi reagoi siihen aivan todellisesti.

Mutta objektiivisesti katsottuna käärmettä ei ollut koskaan olemassakaan.

Oli vain köysi, jonka mieli tulkitsi väärin.

Samoin on maailman laita.

Muotojen maailma on käärme, jonka tietämättömyys saa meidät näkemään.

Se näyttää todelliselta.

Se synnyttää todellista kärsimystä.

Lue lisää

Mutta kun tiedon valo syttyy, käärme katoaa ja köysi jää jäljelle.

Tämä ei tarkoita, että maailma katoaisi valaistuneelle ihmiselle.

Hän näkee edelleen muodot, mutta tietää niiden olevan vain muotoja.

Hän näkee käärmeen, mutta muistaa sen olevan köysi.

Hän osallistuu elämän leikkiin, mutta ei enää erehdy pitämään sitä lopullisena todellisuutena.

Hän syö, mutta tietää, ettei todellinen Itse syö – keho syö.

Hän ajattelee, mutta tietää ajatusten tulevan ja menevän tietoisuuden avaruudessa koskematta itse tietoisuuteen.

Hän elää täyttä elämää.

Silti hänen sisimmässään vallitsee täydellinen hiljaisuus.

Tätä kutsutaan vapautumiseksi jo tämän elämän aikana.

Sitä kutsutaan nimellä jīvanmukta.

Upaniṣadit menevät vielä pidemmälle ja selittävät, kuinka Māyā kutoo verkkonsa.

Ne puhuvat kolmesta guṇasta– luonnon kolmesta perusominaisuudesta, joista koko ilmennyt maailma koostuu.

Ne ovat:

sattva– puhtaus, tasapaino, harmonia ja valo;
rajas – intohimo, liike ja toiminta;
tamas – hitaus, pimeys ja tietämättömyys.

Kuvittele, että todellisuus on valtameri ja guṇat ovat samanaikaisesti sen aallot, virtaukset ja syvyys.

Kaikki, mitä tässä maailmassa näemme, on näiden kolmen voiman erilainen yhdistelmä.

Kivi ilmentää lähes puhdasta tamasta.

Tuli puolestaan ilmentää ennen kaikkea rajasta.

Anonyymi00069 kirjoitti:

Mutta kun tiedon valo syttyy, käärme katoaa ja köysi jää jäljelle.

Tämä ei tarkoita, että maailma katoaisi valaistuneelle ihmiselle.

Hän näkee edelleen muodot, mutta tietää niiden olevan vain muotoja.

Hän näkee käärmeen, mutta muistaa sen olevan köysi.

Hän osallistuu elämän leikkiin, mutta ei enää erehdy pitämään sitä lopullisena todellisuutena.

Hän syö, mutta tietää, ettei todellinen Itse syö – keho syö.

Hän ajattelee, mutta tietää ajatusten tulevan ja menevän tietoisuuden avaruudessa koskematta itse tietoisuuteen.

Hän elää täyttä elämää.

Silti hänen sisimmässään vallitsee täydellinen hiljaisuus.

Tätä kutsutaan vapautumiseksi jo tämän elämän aikana.

Sitä kutsutaan nimellä jīvanmukta.

Upaniṣadit menevät vielä pidemmälle ja selittävät, kuinka Māyā kutoo verkkonsa.

Ne puhuvat kolmesta guṇasta– luonnon kolmesta perusominaisuudesta, joista koko ilmennyt maailma koostuu.

Ne ovat:

sattva– puhtaus, tasapaino, harmonia ja valo;
rajas – intohimo, liike ja toiminta;
tamas – hitaus, pimeys ja tietämättömyys.

Kuvittele, että todellisuus on valtameri ja guṇat ovat samanaikaisesti sen aallot, virtaukset ja syvyys.

Kaikki, mitä tässä maailmassa näemme, on näiden kolmen voiman erilainen yhdistelmä.

Kivi ilmentää lähes puhdasta tamasta.

Tuli puolestaan ilmentää ennen kaikkea rajasta.

Lue lisää

HÄN OSALLISTUU ELÄMÄN LEIKKIIN, MUTTA EI ENÄÄ EREHDY PITÄMÄÄN SITÄ LOPULLISENA TODELLISUUTENA.

HÄN SYÖ, MUTTA TIETÄÄ, ETTEI TODELLINEN ITSE SYÖ – KEHO SYÖ.

HÄN AJATTELEE, MUTTA TIETÄÄ AJATUSTEN TULEVAN JA MENEVÄN TIETOISUUDEN AVARUUDESSA KOSKEMATTA ITSE TIETOISUUTEEN.

Anonyymi00070 kirjoitti:

HÄN OSALLISTUU ELÄMÄN LEIKKIIN, MUTTA EI ENÄÄ EREHDY PITÄMÄÄN SITÄ LOPULLISENA TODELLISUUTENA.

HÄN SYÖ, MUTTA TIETÄÄ, ETTEI TODELLINEN ITSE SYÖ – KEHO SYÖ.

HÄN AJATTELEE, MUTTA TIETÄÄ AJATUSTEN TULEVAN JA MENEVÄN TIETOISUUDEN AVARUUDESSA KOSKEMATTA ITSE TIETOISUUTEEN.

Lue lisää

Kirkas taivas ilmentää sattvaa.

Ihminen puolestaan on erittäin monimutkainen yhdistelmä kaikkia kolmea guṇaa.

Ja juuri tässä on asian ydin.

Upaniṣadit opettavat, että jopa sattva– kaikkein puhtain, kirkkain ja ylevin ominaisuus – on silti vielä eräänlainen kahle.

Jopa pyrkimys harmoniaan, tietoon ja valoon kuuluu edelleen guṇojen vaikutuspiiriin.

Kuvittele kolme köyttä, joilla meidät on sidottu.

Ensimmäinen on rautainen köysi – tamas. Se pitää meidät kiinni välinpitämättömyydessä, laiskuudessa ja tietämättömyydessä.

Toinen on hopeinen köysi – rajas. Se sitoo meidät loputtomaan halujen tavoitteluun.

Kolmas on kultainen köysi – sattva. Se sitoo meidät jalouteen, puhtauteen ja henkiseen kasvuun.

Mutta kaikki kolme ovat silti köysiä.

Kaikki kolme sitovat.

Todellinen vapautuminen merkitsee olemista kaikkien kolmen guṇan tuolla puolen.

Se on puhdasta tietoisuutta, joka tarkkailee guṇojen leikkiä osallistumatta itse siihen.

Tämä on erittäin tärkeä oivallus.

Monet ihmiset alkavat henkisestä elämästä innostuttuaan tavoitella sattvaa.

He syövät sattvista ruokaa, lukevat sattvista kirjallisuutta, viettävät aikaa sattvisten ihmisten seurassa ja hakeutuvat sattvista tunnelmaa huokuviin paikkoihin.

Se on hyvä ja hyödyllinen asia.

Se valmistaa mieltä.

Mutta Upaniṣadit varoittavat:

"Älä kiinny edes sattvaan.

Älä muutu henkiseksi narsistiksi, joka on ylpeä omasta puhtaudestaan.

Jokainen ylpeyden tunne kuuluu rajakseen, ja jokainen kiintymys kuuluu tamakseen."

Todellinen vapautuminen on sitä, että näet kaikki kolme guṇaa energian tanssina, mutta tiedät itse olevasi tanssija etkä itse tanssi.

Anonyymi00071 kirjoitti:

Kirkas taivas ilmentää sattvaa.

Ihminen puolestaan on erittäin monimutkainen yhdistelmä kaikkia kolmea guṇaa.

Ja juuri tässä on asian ydin.

Upaniṣadit opettavat, että jopa sattva– kaikkein puhtain, kirkkain ja ylevin ominaisuus – on silti vielä eräänlainen kahle.

Jopa pyrkimys harmoniaan, tietoon ja valoon kuuluu edelleen guṇojen vaikutuspiiriin.

Kuvittele kolme köyttä, joilla meidät on sidottu.

Ensimmäinen on rautainen köysi – tamas. Se pitää meidät kiinni välinpitämättömyydessä, laiskuudessa ja tietämättömyydessä.

Toinen on hopeinen köysi – rajas. Se sitoo meidät loputtomaan halujen tavoitteluun.

Kolmas on kultainen köysi – sattva. Se sitoo meidät jalouteen, puhtauteen ja henkiseen kasvuun.

Mutta kaikki kolme ovat silti köysiä.

Kaikki kolme sitovat.

Todellinen vapautuminen merkitsee olemista kaikkien kolmen guṇan tuolla puolen.

Se on puhdasta tietoisuutta, joka tarkkailee guṇojen leikkiä osallistumatta itse siihen.

Tämä on erittäin tärkeä oivallus.

Monet ihmiset alkavat henkisestä elämästä innostuttuaan tavoitella sattvaa.

He syövät sattvista ruokaa, lukevat sattvista kirjallisuutta, viettävät aikaa sattvisten ihmisten seurassa ja hakeutuvat sattvista tunnelmaa huokuviin paikkoihin.

Se on hyvä ja hyödyllinen asia.

Se valmistaa mieltä.

Mutta Upaniṣadit varoittavat:

"Älä kiinny edes sattvaan.

Älä muutu henkiseksi narsistiksi, joka on ylpeä omasta puhtaudestaan.

Jokainen ylpeyden tunne kuuluu rajakseen, ja jokainen kiintymys kuuluu tamakseen."

Todellinen vapautuminen on sitä, että näet kaikki kolme guṇaa energian tanssina, mutta tiedät itse olevasi tanssija etkä itse tanssi.

Lue lisää

TODELLINEN VAPAUTUMINEN ON SITÄ, ETTÄ NÄET KAIKKI KOLME GUṆAA ENERGIAN TANSSINA, MUTTA TIEDÄT ITSE OLEVASI TANSSIJA ETKÄ ITSE TANSSI.

Anonyymi00072 kirjoitti:

TODELLINEN VAPAUTUMINEN ON SITÄ, ETTÄ NÄET KAIKKI KOLME GUṆAA ENERGIAN TANSSINA, MUTTA TIEDÄT ITSE OLEVASI TANSSIJA ETKÄ ITSE TANSSI.

Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

Transkriptio.


Todellisuuden neljä tasoa
Auttaakseen meitä ymmärtämään tämän olemassaolon hienovaraisen rakenteen Upaniṣadit esittävät hämmästyttävän tietoisuuden kartan.
Tämä opetus löytyy Māṇḍūkya Upaniṣadista, joka on yksi lyhyimmistä mutta samalla yksi voimakkaimmista Upaniṣadeista.
Siinä kuvataan neljä tietoisuuden tilaa – neljä todellisuuden tasoa, joiden kautta jokainen elävä olento kulkee.
Ensimmäinen tila on valveillaolo.
Juuri nyt olemme tässä tilassa.
Aistimme ovat avoinna ulkoiselle maailmalle.
Näemme, kuulemme ja tunnemme.
Olemme vuorovaikutuksessa ympäristömme kanssa.
Syömme, juomme, kävelemme ja työskentelemme.
Tässä tilassa vietämme noin kolmanneksen elämästämme.

Anonyymi00073 kirjoitti:

Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

Transkriptio.


Todellisuuden neljä tasoa
Auttaakseen meitä ymmärtämään tämän olemassaolon hienovaraisen rakenteen Upaniṣadit esittävät hämmästyttävän tietoisuuden kartan.
Tämä opetus löytyy Māṇḍūkya Upaniṣadista, joka on yksi lyhyimmistä mutta samalla yksi voimakkaimmista Upaniṣadeista.
Siinä kuvataan neljä tietoisuuden tilaa – neljä todellisuuden tasoa, joiden kautta jokainen elävä olento kulkee.
Ensimmäinen tila on valveillaolo.
Juuri nyt olemme tässä tilassa.
Aistimme ovat avoinna ulkoiselle maailmalle.
Näemme, kuulemme ja tunnemme.
Olemme vuorovaikutuksessa ympäristömme kanssa.
Syömme, juomme, kävelemme ja työskentelemme.
Tässä tilassa vietämme noin kolmanneksen elämästämme.

Lue lisää

Valvetilassa samaistumme kehoon ja mieleen.
Pidämme maailmaa kiinteänä ja todellisena.
Upaniṣadit kutsuvat tätä tilaa nimellä Vaiśvānara, universaali ihminen.
Tässä tilassa tietoisuus on suuntautunut ulospäin.
Toinen tila on unennäkö.
Joka yö siirrymme siihen.
Keho nukkuu.
Aistit ovat vetäytyneet lepoon.
Silti sisäinen elämä jatkuu.
Näemme kokonaisia maailmoja, kohtaamme ihmisiä ja koemme tapahtumia, jotka tuntuvat unen aikana täysin todellisilta.
Voimme lentää.
Voimme pudota.
Voimme kohdata edesmenneitä läheisiämme.
Voimme tuntea pelkoa tai iloa.

Anonyymi00074 kirjoitti:

Valvetilassa samaistumme kehoon ja mieleen.
Pidämme maailmaa kiinteänä ja todellisena.
Upaniṣadit kutsuvat tätä tilaa nimellä Vaiśvānara, universaali ihminen.
Tässä tilassa tietoisuus on suuntautunut ulospäin.
Toinen tila on unennäkö.
Joka yö siirrymme siihen.
Keho nukkuu.
Aistit ovat vetäytyneet lepoon.
Silti sisäinen elämä jatkuu.
Näemme kokonaisia maailmoja, kohtaamme ihmisiä ja koemme tapahtumia, jotka tuntuvat unen aikana täysin todellisilta.
Voimme lentää.
Voimme pudota.
Voimme kohdata edesmenneitä läheisiämme.
Voimme tuntea pelkoa tai iloa.

Lue lisää

Voimme kohdata edesmenneitä läheisiämme.
Voimme tuntea pelkoa tai iloa.
Unessa ei ole aurinkoa, mutta näemme valoa.
Siellä ei ole fyysisiä esineitä, mutta voimme silti koskettaa niitä.
Mistä tämä maailma syntyy?
Se syntyy mielestämme – päivän aikana kertyneistä vaikutelmista, toiveista, peloista ja muistoista.

Anonyymi00075 kirjoitti:

Voimme kohdata edesmenneitä läheisiämme.
Voimme tuntea pelkoa tai iloa.
Unessa ei ole aurinkoa, mutta näemme valoa.
Siellä ei ole fyysisiä esineitä, mutta voimme silti koskettaa niitä.
Mistä tämä maailma syntyy?
Se syntyy mielestämme – päivän aikana kertyneistä vaikutelmista, toiveista, peloista ja muistoista.

Lue lisää

Voimme kokea pelkoa tai iloa.
Unessa ei ole aurinkoa, mutta näemme valoa.
Unessa ei ole fyysisiä esineitä, mutta silti koemme ne kosketuksena.
Mistä tämä maailma syntyy?
Se syntyy mielestämme – päivän aikana kertyneistä vaikutelmista, toiveista ja peloista.
Upaniṣadit kutsuvat tätä tilaa nimellä taijasa, “loistava”.
Tässä tilassa tietoisuus on kääntynyt sisäänpäin ja luo omat maailmansa.

Anonyymi00076 kirjoitti:

Voimme kokea pelkoa tai iloa.
Unessa ei ole aurinkoa, mutta näemme valoa.
Unessa ei ole fyysisiä esineitä, mutta silti koemme ne kosketuksena.
Mistä tämä maailma syntyy?
Se syntyy mielestämme – päivän aikana kertyneistä vaikutelmista, toiveista ja peloista.
Upaniṣadit kutsuvat tätä tilaa nimellä taijasa, “loistava”.
Tässä tilassa tietoisuus on kääntynyt sisäänpäin ja luo omat maailmansa.

Lue lisää

Syvä uni ilman unia
Kolmas tila on syvä uni ilman unia.
Se on tila, johon vaivumme joka yö ja josta heräämme virkistyneinä.
Siinä ei ole ulkoisen maailman kohteita eikä sisäisiä mielikuvia.
Ei haluja, ei pelkoja, ei ajatuksia.
On vain puhdas autuus ja rauha.
Emme ole tietoisia itsestämme tässä tilassa.
Emme voi sanoa: “Nukuin syvästi ja olin onnellinen”, vaan tämän sanomme vasta heräämisen jälkeen muistellen kärsimyksen puuttumista.
Silti juuri tästä tilasta ammennamme voimaa.
Upaniṣadit kutsuvat tätä tilaa nimellä prajña – syvä tietoisuus tai autuuden tietoisuus.

Anonyymi00077 kirjoitti:

Syvä uni ilman unia
Kolmas tila on syvä uni ilman unia.
Se on tila, johon vaivumme joka yö ja josta heräämme virkistyneinä.
Siinä ei ole ulkoisen maailman kohteita eikä sisäisiä mielikuvia.
Ei haluja, ei pelkoja, ei ajatuksia.
On vain puhdas autuus ja rauha.
Emme ole tietoisia itsestämme tässä tilassa.
Emme voi sanoa: “Nukuin syvästi ja olin onnellinen”, vaan tämän sanomme vasta heräämisen jälkeen muistellen kärsimyksen puuttumista.
Silti juuri tästä tilasta ammennamme voimaa.
Upaniṣadit kutsuvat tätä tilaa nimellä prajña – syvä tietoisuus tai autuuden tietoisuus.

Lue lisää

NELJÄS TILA – TURIYA

JA NYT TULEE KAIKKEIN MIELENKIINTOISIN KOHTA.

UPANIṢADIT PUHUVAT NELJÄNNESTÄ TILASTA.

SITÄ KUTSUTAAN TURIYAKSI – YKSINKERTAISESTI ”NELJÄS”.

SE EI MUISTUTA KOLMEA MUUTA TILAA, KOSKA SE EI VAIHDU NIIDEN KANSSA.

TURIYA ON TAUSTA, JOLLA KAIKKI KOLME TILAA TAPAHTUVAT.

SE ON TODISTAJA, JOKA ON NÄHNYT SEKÄ VALVEEN, UNENNÄÖN ETTÄ SYVÄN UNEN – MUTTA EI OLE ITSE MUUTTUNUT.

OLET SAMA HENKILÖ, OLITPA HEREILLÄ, UNESSA TAI SYVÄSSÄ UNESSA.

JOKIN ON AINA HAVAINNUT NÄMÄ TILAT JA PYSYNYT MUUTTUMATTOMANA.

JUURI TÄMÄ ”JOKIN” ON TURIYA.

Anonyymi00078 kirjoitti:

NELJÄS TILA – TURIYA

JA NYT TULEE KAIKKEIN MIELENKIINTOISIN KOHTA.

UPANIṢADIT PUHUVAT NELJÄNNESTÄ TILASTA.

SITÄ KUTSUTAAN TURIYAKSI – YKSINKERTAISESTI ”NELJÄS”.

SE EI MUISTUTA KOLMEA MUUTA TILAA, KOSKA SE EI VAIHDU NIIDEN KANSSA.

TURIYA ON TAUSTA, JOLLA KAIKKI KOLME TILAA TAPAHTUVAT.

SE ON TODISTAJA, JOKA ON NÄHNYT SEKÄ VALVEEN, UNENNÄÖN ETTÄ SYVÄN UNEN – MUTTA EI OLE ITSE MUUTTUNUT.

OLET SAMA HENKILÖ, OLITPA HEREILLÄ, UNESSA TAI SYVÄSSÄ UNESSA.

JOKIN ON AINA HAVAINNUT NÄMÄ TILAT JA PYSYNYT MUUTTUMATTOMANA.

JUURI TÄMÄ ”JOKIN” ON TURIYA.

Lue lisää

Juuri tämä “jokin” on turiya.
Se on puhdasta tietoisuutta, joka ei riipu mistään tilasta, ei mistään kohteista – aina läsnä, aina tietoinen itsestään.
Pysähdy hetkeksi.
Olet elänyt kymmeniä tuhansia päiviä ja öitä.
Joka yö olet kulkenut näiden kolmen tilan läpi.
Ja kaikissa näissä tiloissa on ollut jokin yhteinen tekijä: sinun “minäsi”.
Tämä minä ei herää eikä nukahda.
Se vain on.
Se on elämäsi ainoa pysyvä tekijä.

Anonyymi00079 kirjoitti:

Juuri tämä “jokin” on turiya.
Se on puhdasta tietoisuutta, joka ei riipu mistään tilasta, ei mistään kohteista – aina läsnä, aina tietoinen itsestään.
Pysähdy hetkeksi.
Olet elänyt kymmeniä tuhansia päiviä ja öitä.
Joka yö olet kulkenut näiden kolmen tilan läpi.
Ja kaikissa näissä tiloissa on ollut jokin yhteinen tekijä: sinun “minäsi”.
Tämä minä ei herää eikä nukahda.
Se vain on.
Se on elämäsi ainoa pysyvä tekijä.

Lue lisää

SE ON ELÄMÄSI AINOA PYSYVÄ TEKIJÄ.

KAIKKI MUU MUUTTUU: KEHO, AJATUKSET, TUNTEET, OLOSUHTEET.

MUTTA TÄMÄ ”MINÄ” PYSYY.

UPANIṢADIT KEHOTTAVAT:

”KIINNITÄ HUOMIOSI TÄHÄN MINÄÄN.”

EI SIIHEN MINÄÄN, JOKA SANOO ”OLEN VÄSYNYT” TAI ”OLEN ONNELLINEN”, VAAN SIIHEN MINÄÄN, JOKA TIETÄÄ OLEVANSA TIETOINEN VÄSYMYKSESTÄ JA ONNELLISUUDESTA.

TÄMÄ ON ĀTMAN.

TÄMÄ ON TURIYA.

TÄMÄ OLET SINÄ.

Anonyymi00080 kirjoitti:

SE ON ELÄMÄSI AINOA PYSYVÄ TEKIJÄ.

KAIKKI MUU MUUTTUU: KEHO, AJATUKSET, TUNTEET, OLOSUHTEET.

MUTTA TÄMÄ ”MINÄ” PYSYY.

UPANIṢADIT KEHOTTAVAT:

”KIINNITÄ HUOMIOSI TÄHÄN MINÄÄN.”

EI SIIHEN MINÄÄN, JOKA SANOO ”OLEN VÄSYNYT” TAI ”OLEN ONNELLINEN”, VAAN SIIHEN MINÄÄN, JOKA TIETÄÄ OLEVANSA TIETOINEN VÄSYMYKSESTÄ JA ONNELLISUUDESTA.

TÄMÄ ON ĀTMAN.

TÄMÄ ON TURIYA.

TÄMÄ OLET SINÄ.

Lue lisää

Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

Transkriptio.

Upaniṣadien näkemyksessä meditaatio ei ole keskittymistä objektiin, vaan vähittäistä samaistumista tähän todistajaan.
Ensin opimme olemaan kehon todistaja.
Tarkkailemme hengitystä ja tuntemuksia ja ymmärrämme: “En ole keho, vaan se joka havaitsee kehon.”
Sitten opimme olemaan ajatusten todistaja.
Näemme ajatusten tulevan ja menevän ja ymmärrämme: “En ole mieli, vaan se joka havaitsee mielen.”
Sitten opimme olemaan jopa todistajan todistaja.
Tämä kuulostaa vaikealta, mutta se on seuraava askel.
Lopulta huomaamme, ettei ole erillistä todistajaa lainkaan.
On vain puhdas todistaminen.

...

On vain tietoisuuden valo, joka valaisee kaiken, mutta ei itse ole mikään valaistuista kohteista.
Tämä on turiya.
Tämä on Upaniṣadien päämäärä.

...

Tämä on Upaniṣadien päämäärä.

Kosminen leikki
Kun alamme ymmärtää tätä todellisuuden rakennetta, avautuu hämmästyttävä näkymä.
Koko tämä valtava kosmos galakseineen, tähtiensä, planeettoineen, elämän ja kuoleman kiertokulkuineen, evoluutioineen ja involuutioineen – on vain tietoisuuden leikkiä.
Brahman leikkii piilosta itsensä kanssa.
Se unohtaa itsensä voidakseen nauttia muistamisesta.
Se muuttuu moninaisuudeksi voidakseen kokea ykseyden.
Se “putoaa” voidakseen nousta.
Se kärsii voidakseen tuntea autuuden.
Tässä yhteydessä Upaniṣadit selittävät jälleensyntymisen ilmiön.
Ne eivät opeta, että jokin sielu matkustaa kuoleman jälkeen taivaaseen tai helvettiin ikuisesti.
Tämä olisi niille liian karkea käsitys.
Ne puhuvat hienovaraisemmasta mekanismista.
On olemassa niin kutsuttu sūkṣma śarīra – hienovarainen keho.

Anonyymi00081 kirjoitti:

Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

Transkriptio.

Upaniṣadien näkemyksessä meditaatio ei ole keskittymistä objektiin, vaan vähittäistä samaistumista tähän todistajaan.
Ensin opimme olemaan kehon todistaja.
Tarkkailemme hengitystä ja tuntemuksia ja ymmärrämme: “En ole keho, vaan se joka havaitsee kehon.”
Sitten opimme olemaan ajatusten todistaja.
Näemme ajatusten tulevan ja menevän ja ymmärrämme: “En ole mieli, vaan se joka havaitsee mielen.”
Sitten opimme olemaan jopa todistajan todistaja.
Tämä kuulostaa vaikealta, mutta se on seuraava askel.
Lopulta huomaamme, ettei ole erillistä todistajaa lainkaan.
On vain puhdas todistaminen.

...

On vain tietoisuuden valo, joka valaisee kaiken, mutta ei itse ole mikään valaistuista kohteista.
Tämä on turiya.
Tämä on Upaniṣadien päämäärä.

...

Tämä on Upaniṣadien päämäärä.

Kosminen leikki
Kun alamme ymmärtää tätä todellisuuden rakennetta, avautuu hämmästyttävä näkymä.
Koko tämä valtava kosmos galakseineen, tähtiensä, planeettoineen, elämän ja kuoleman kiertokulkuineen, evoluutioineen ja involuutioineen – on vain tietoisuuden leikkiä.
Brahman leikkii piilosta itsensä kanssa.
Se unohtaa itsensä voidakseen nauttia muistamisesta.
Se muuttuu moninaisuudeksi voidakseen kokea ykseyden.
Se “putoaa” voidakseen nousta.
Se kärsii voidakseen tuntea autuuden.
Tässä yhteydessä Upaniṣadit selittävät jälleensyntymisen ilmiön.
Ne eivät opeta, että jokin sielu matkustaa kuoleman jälkeen taivaaseen tai helvettiin ikuisesti.
Tämä olisi niille liian karkea käsitys.
Ne puhuvat hienovaraisemmasta mekanismista.
On olemassa niin kutsuttu sūkṣma śarīra – hienovarainen keho.

Lue lisää

Tässä yhteydessä Upaniṣadit selittävät jälleensyntymisen ilmiön.
Ne eivät opeta, että jokin sielu matkustaa kuoleman jälkeen taivaaseen tai helvettiin ikuisesti.
Tämä olisi niille liian karkea käsitys.
Ne puhuvat hienovaraisemmasta mekanismista.
On olemassa niin kutsuttu sūkṣma śarīra – hienovarainen keho.

Anonyymi00082 kirjoitti:

Tässä yhteydessä Upaniṣadit selittävät jälleensyntymisen ilmiön.
Ne eivät opeta, että jokin sielu matkustaa kuoleman jälkeen taivaaseen tai helvettiin ikuisesti.
Tämä olisi niille liian karkea käsitys.
Ne puhuvat hienovaraisemmasta mekanismista.
On olemassa niin kutsuttu sūkṣma śarīra – hienovarainen keho.

Lue lisää

On olemassa niin kutsuttu sūkṣma śarīra – hienovarainen keho.
Se ei ole fyysinen kuori, vaan kokoelma vaikutelmia, haluja ja taipumuksia, joita olemme keränneet elämän aikana.
Sanskritiksi niitä kutsutaan vāsanoiksi.
Kuvittele tietokone.
Fyysinen keho on laitteisto – prosessori, muisti ja niin edelleen.
Hienovarainen keho on ohjelmisto: tiedostot, järjestelmä ja data.
Kun tietokone hajoaa – kun keho kuolee – tiedostot eli vāsanat eivät katoa.
Ne etsivät uuden “laitteiston”, uuden kehon, jossa jatkaa toimintaansa.
Ja tässä on olennainen kysymys:
Minne tämä hienovarainen keho päätyy kuoleman jälkeen?
Upaniṣadit vastaavat:
Sinne, minne vāsanat sitä vetävät.

Anonyymi00083 kirjoitti:

On olemassa niin kutsuttu sūkṣma śarīra – hienovarainen keho.
Se ei ole fyysinen kuori, vaan kokoelma vaikutelmia, haluja ja taipumuksia, joita olemme keränneet elämän aikana.
Sanskritiksi niitä kutsutaan vāsanoiksi.
Kuvittele tietokone.
Fyysinen keho on laitteisto – prosessori, muisti ja niin edelleen.
Hienovarainen keho on ohjelmisto: tiedostot, järjestelmä ja data.
Kun tietokone hajoaa – kun keho kuolee – tiedostot eli vāsanat eivät katoa.
Ne etsivät uuden “laitteiston”, uuden kehon, jossa jatkaa toimintaansa.
Ja tässä on olennainen kysymys:
Minne tämä hienovarainen keho päätyy kuoleman jälkeen?
Upaniṣadit vastaavat:
Sinne, minne vāsanat sitä vetävät.

Lue lisää

Upaniṣadit vastaavat:
Sinne, minne vāsanat sitä vetävät.
Jos ihminen on elänyt elämänsä rahan, ahneuden ja voitontavoittelun täyttämänä, hänen mielensä on ladattu näillä taipumuksilla.
Kuoleman jälkeen hän vetäytyy olosuhteisiin, joissa nämä samat teemat voivat jatkua.
Jos taas ihminen on elänyt hengellisen kaipuun ja taivaallisen onnen toivossa, hänen vāsanansa vievät hänet kokemaan näitä tiloja.
Mutta molemmat ovat väliaikaisia.
Sekä rikkaus että taivaalliset maailmat loppuvat aikanaan.
Silloin hienovarainen keho etsii jälleen uutta syntymää jatkaakseen matkaansa.
Tämä on jälleensyntymisen pyörä…

Anonyymi00084 kirjoitti:

Upaniṣadit vastaavat:
Sinne, minne vāsanat sitä vetävät.
Jos ihminen on elänyt elämänsä rahan, ahneuden ja voitontavoittelun täyttämänä, hänen mielensä on ladattu näillä taipumuksilla.
Kuoleman jälkeen hän vetäytyy olosuhteisiin, joissa nämä samat teemat voivat jatkua.
Jos taas ihminen on elänyt hengellisen kaipuun ja taivaallisen onnen toivossa, hänen vāsanansa vievät hänet kokemaan näitä tiloja.
Mutta molemmat ovat väliaikaisia.
Sekä rikkaus että taivaalliset maailmat loppuvat aikanaan.
Silloin hienovarainen keho etsii jälleen uutta syntymää jatkaakseen matkaansa.
Tämä on jälleensyntymisen pyörä…

Lue lisää

Jos taas ihminen on elänyt hengellisen kaipuun ja taivaallisen onnen toivossa, hänen vāsanansa vievät hänet kokemaan näitä tiloja.
Mutta molemmat ovat väliaikaisia.
Sekä rikkaus että taivaalliset maailmat loppuvat aikanaan.
Silloin hienovarainen keho etsii jälleen uutta syntymää jatkaakseen matkaansa.
Tämä on jälleensyntymisen pyörä…

Anonyymi00085 kirjoitti:

Jos taas ihminen on elänyt hengellisen kaipuun ja taivaallisen onnen toivossa, hänen vāsanansa vievät hänet kokemaan näitä tiloja.
Mutta molemmat ovat väliaikaisia.
Sekä rikkaus että taivaalliset maailmat loppuvat aikanaan.
Silloin hienovarainen keho etsii jälleen uutta syntymää jatkaakseen matkaansa.
Tämä on jälleensyntymisen pyörä…

Lue lisää

Jos ihminen on elänyt elämänsä rahan, ahneuden ja voitontavoittelun täyttämänä, hänen mielensä on ladattu näillä taipumuksilla.
Kuoleman jälkeen hän vetäytyy olosuhteisiin, joissa nämä samat teemat voivat jatkua.

Anonyymi00086 kirjoitti:

Jos ihminen on elänyt elämänsä rahan, ahneuden ja voitontavoittelun täyttämänä, hänen mielensä on ladattu näillä taipumuksilla.
Kuoleman jälkeen hän vetäytyy olosuhteisiin, joissa nämä samat teemat voivat jatkua.

Lue lisää

…niillä on vanhentumisaika. Ja silloin hienovarainen keho etsii jälleen inkarnaatiota maan päällä jatkaakseen matkaansa. Tätä kiertokulkua kutsutaan samsaraksi.
Se pyörii loputtomasti niin kauan kuin on vāsanoita, niin kauan kuin on halua ja niin kauan kuin on tietämättömyyttä omasta todellisesta luonnosta.
Ihminen voi syntyä rikkaaksi ja sitten köyhäksi, sitten puolijumalaksi ja niin edelleen, sitten kuninkaaksi ja sitten kerjäläiseksi.
Ja kaikki tämä tapahtuu vain, jotta hän voisi tyydyttää loputtomia halujaan.
Mutta mikään halu ei voi tulla lopullisesti tyydytetyksi, koska yhden halun täyttyminen synnyttää kymmenen uutta.
Se on kuin joisi suolaista vettä – jano vain kasvaa.
Ja tässä kohtaa Upaniṣadit tarjoavat ainoan todellisen ulospääsyn: ei sitä, että yrittäisi parantaa karmaansa, kerätä hyviä tekoja tai rukoilla parempaa seuraavaa elämää, vaan että poistuu koko pyörästä.
Ja siitä voi astua ulos vain yhdellä tavalla: ymmärtämällä, kuka todella olet.

Anonyymi00087 kirjoitti:

…niillä on vanhentumisaika. Ja silloin hienovarainen keho etsii jälleen inkarnaatiota maan päällä jatkaakseen matkaansa. Tätä kiertokulkua kutsutaan samsaraksi.
Se pyörii loputtomasti niin kauan kuin on vāsanoita, niin kauan kuin on halua ja niin kauan kuin on tietämättömyyttä omasta todellisesta luonnosta.
Ihminen voi syntyä rikkaaksi ja sitten köyhäksi, sitten puolijumalaksi ja niin edelleen, sitten kuninkaaksi ja sitten kerjäläiseksi.
Ja kaikki tämä tapahtuu vain, jotta hän voisi tyydyttää loputtomia halujaan.
Mutta mikään halu ei voi tulla lopullisesti tyydytetyksi, koska yhden halun täyttyminen synnyttää kymmenen uutta.
Se on kuin joisi suolaista vettä – jano vain kasvaa.
Ja tässä kohtaa Upaniṣadit tarjoavat ainoan todellisen ulospääsyn: ei sitä, että yrittäisi parantaa karmaansa, kerätä hyviä tekoja tai rukoilla parempaa seuraavaa elämää, vaan että poistuu koko pyörästä.
Ja siitä voi astua ulos vain yhdellä tavalla: ymmärtämällä, kuka todella olet.

Lue lisää

JA TÄSSÄ KOHTAA UPANIṢADIT TARJOAVAT AINOAN TODELLISEN ULOSPÄÄSYN: EI SITÄ, ETTÄ YRITTÄISI PARANTAA KARMAANSA, KERÄTÄ HYVIÄ TEKOJA TAI RUKOILLA PAREMPAA SEURAAVAA ELÄMÄÄ, VAAN ETTÄ POISTUU KOKO PYÖRÄSTÄ.

JA SIITÄ VOI ASTUA ULOS VAIN YHDELLÄ TAVALLA: YMMÄRTÄMÄLLÄ, KUKA TODELLA OLET.

Anonyymi00088 kirjoitti:

JA TÄSSÄ KOHTAA UPANIṢADIT TARJOAVAT AINOAN TODELLISEN ULOSPÄÄSYN: EI SITÄ, ETTÄ YRITTÄISI PARANTAA KARMAANSA, KERÄTÄ HYVIÄ TEKOJA TAI RUKOILLA PAREMPAA SEURAAVAA ELÄMÄÄ, VAAN ETTÄ POISTUU KOKO PYÖRÄSTÄ.

JA SIITÄ VOI ASTUA ULOS VAIN YHDELLÄ TAVALLA: YMMÄRTÄMÄLLÄ, KUKA TODELLA OLET.

Lue lisää

Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

Transkriptio.


Ja tässä kohtaa Upaniṣadit tarjoavat ainoan todellisen ulospääsyn: ei sitä, että yrittäisi parantaa karmaansa, kerätä hyviä tekoja tai rukoilla parempaa seuraavaa elämää, vaan että poistuu koko pyörästä.
Ja siitä voi astua ulos vain yhdellä tavalla: ymmärtämällä, kuka todella olet.
Kun oivallat itsesi Ātmaniksi, kun näet että et ole keho, et mieli, et vāsanat etkä hienovarainen keho, vaan puhdas, kuolematon tietoisuus – silloin ei ole enää ketään, joka syntyisi tai kuolisi.
Vāsanat palavat tiedon tulessa kuin kuivat lehdet.
Halu menettää voimansa, koska käy ilmeiseksi, että se mitä etsin ulkopuolelta on jo valmiiksi sisälläni.
Ja silloin pyörä pysähtyy.
Tämä on mokša, vapautuminen.

...

Kosminen huumori Upaniṣadeissa
Kaikesta vakavuudestaan ja syvyydestään huolimatta Upaniṣadit ovat täynnä yllättävää huumoria.
Mutta se ei ole vitsien huumoria, vaan paradoksin ja ristiriidan huumoria – sellaista, joka räjäyttää tavanomaisen ajattelumme.
Viisaat tiesivät, että mieli on liian vakava, liian tärkeilevä ja liian kiinnittynyt omiin rakenteisiinsa.
Siksi sen läpi murtautuminen vaatii joskus naurua – sen, että näytetään etsinnän absurdius.
On kuuluisa kertomus oppilaasta, joka tuli opettajansa luo ja kysyi:
“Guruji, kuinka monta enkeliä voi tanssia neulan kärjessä?”
Opettaja katsoi häntä pitkään eikä sanonut mitään.
Oppilas, luullen ettei häntä oltu kuultu, toisti kysymyksen kovempaa.
Opettaja pysyi yhä vaiti.
Oppilas suuttui:
“Minä esitän syvällisen filosofisen kysymyksen, ja te ette vastaa.”

Anonyymi00089 kirjoitti:

Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

Transkriptio.


Ja tässä kohtaa Upaniṣadit tarjoavat ainoan todellisen ulospääsyn: ei sitä, että yrittäisi parantaa karmaansa, kerätä hyviä tekoja tai rukoilla parempaa seuraavaa elämää, vaan että poistuu koko pyörästä.
Ja siitä voi astua ulos vain yhdellä tavalla: ymmärtämällä, kuka todella olet.
Kun oivallat itsesi Ātmaniksi, kun näet että et ole keho, et mieli, et vāsanat etkä hienovarainen keho, vaan puhdas, kuolematon tietoisuus – silloin ei ole enää ketään, joka syntyisi tai kuolisi.
Vāsanat palavat tiedon tulessa kuin kuivat lehdet.
Halu menettää voimansa, koska käy ilmeiseksi, että se mitä etsin ulkopuolelta on jo valmiiksi sisälläni.
Ja silloin pyörä pysähtyy.
Tämä on mokša, vapautuminen.

...

Kosminen huumori Upaniṣadeissa
Kaikesta vakavuudestaan ja syvyydestään huolimatta Upaniṣadit ovat täynnä yllättävää huumoria.
Mutta se ei ole vitsien huumoria, vaan paradoksin ja ristiriidan huumoria – sellaista, joka räjäyttää tavanomaisen ajattelumme.
Viisaat tiesivät, että mieli on liian vakava, liian tärkeilevä ja liian kiinnittynyt omiin rakenteisiinsa.
Siksi sen läpi murtautuminen vaatii joskus naurua – sen, että näytetään etsinnän absurdius.
On kuuluisa kertomus oppilaasta, joka tuli opettajansa luo ja kysyi:
“Guruji, kuinka monta enkeliä voi tanssia neulan kärjessä?”
Opettaja katsoi häntä pitkään eikä sanonut mitään.
Oppilas, luullen ettei häntä oltu kuultu, toisti kysymyksen kovempaa.
Opettaja pysyi yhä vaiti.
Oppilas suuttui:
“Minä esitän syvällisen filosofisen kysymyksen, ja te ette vastaa.”

Lue lisää

Silloin opettaja sanoi:
“Kuka sanoi, että neula on olemassa erillään enkeleistä?”
Tässä on koko ei-kaksinaisuuden ydin.
Olemme tottuneet jakamaan maailman subjekteihin, objekteihin ja niiden välisiin suhteisiin.
Mutta Upaniṣadit sanovat:
Ei ole erillisiä objekteja.
On vain yksi kokonaisuus.
Ei ole tanssijoita eikä neulaa – on vain tanssi.
Kysymys siitä, kuinka monta enkeliä mahtuu neulan kärkeen, on yhtä mieletön kuin kysyä, kuinka paljon vettä valtamerestä mahtuu yhteen aaltoon.
Toinen tarina kertoo brahmiinista, oppineesta panditista, joka tuli kuningas-viisaaksi kutsutun Janakan luo ja alkoi selittää ymmärrystään Upaniṣadeista.
Hän puhui kauniisti ja sujuvasti, lainasi tekstejä ja esitti argumentteja.
Janaka kuunteli hetken ja kutsui sitten palvelijan…

Anonyymi00090 kirjoitti:

Silloin opettaja sanoi:
“Kuka sanoi, että neula on olemassa erillään enkeleistä?”
Tässä on koko ei-kaksinaisuuden ydin.
Olemme tottuneet jakamaan maailman subjekteihin, objekteihin ja niiden välisiin suhteisiin.
Mutta Upaniṣadit sanovat:
Ei ole erillisiä objekteja.
On vain yksi kokonaisuus.
Ei ole tanssijoita eikä neulaa – on vain tanssi.
Kysymys siitä, kuinka monta enkeliä mahtuu neulan kärkeen, on yhtä mieletön kuin kysyä, kuinka paljon vettä valtamerestä mahtuu yhteen aaltoon.
Toinen tarina kertoo brahmiinista, oppineesta panditista, joka tuli kuningas-viisaaksi kutsutun Janakan luo ja alkoi selittää ymmärrystään Upaniṣadeista.
Hän puhui kauniisti ja sujuvasti, lainasi tekstejä ja esitti argumentteja.
Janaka kuunteli hetken ja kutsui sitten palvelijan…

Lue lisää

…hän puhui kauniisti ja sujuvasti, siteerasi tekstejä ja esitti argumentteja.

Janaka kuunteli hetken ja viittasi sitten palvelijaa, kuiskasi tälle jotakin korvaan.

Palvelija lähti ja palasi hetken kuluttua mukanaan valtava tarjotin, joka oli täynnä kultakolikoita.

Janaka sanoi brahmiinille:

“Ota tämä kulta ja lähde. Puhut liikaa Brahmanista. Se, joka todella tuntee Brahmanin, on hiljaa.”

Brahmiini hämmästyi.

“Mutta minä tiedän! Olen opiskellut kaikki tekstit.”

Janaka hymyili.

“Sinä olet opiskellut ruokalistan, mutta et ole maistanut ruokaa. Voit luetella kaikki ainesosat, mutta et ole koskaan tuntenut makua. Mene ja maista.”

Tämä Upaniṣadien huumori kohdistuu meidän kipeimpään kohtaan – tiedon ylpeyteen.

Me rakastamme tiedon keräämistä.

Me rakastamme tuntea itsemme älykkäiksi.

Me rakastamme siteerata viisaita.

Mutta Upaniṣadit sanovat:

“Kaikki tämä on vain pölyä.”

Todellinen tieto ei ole sitä, mitä kannat päässäsi, vaan sitä, mitä sinusta on tullut.

Jos sinusta on tullut hiljaisuus, sinä tiedät.

Jos sinusta on tullut rakkaus, sinä tiedät.

Jos sinusta on tullut pelkkä oleminen, sinä tiedät.

Mutta jos olet vain lukenut kirjoja, et tiedä mitään.

Toinen Upaniṣadien suosima menetelmä on kysymys: **“Kuka?”**

Ne kysyvät jatkuvasti:

“Kuka näkee unia?”

“Kuka herää aamulla?”

“Kuka sanoo ‘minä’?”

Ja joka kerta kun yritämme vastata, joudumme ansaan – sillä mikä tahansa vastaus on vain uusi käsite, uusi määritelmä.

“Sielu olen minä” on käsite.

“Tietoisuus olen minä” on käsite.

“Ātman olen minä” on myös käsite – niin kauan kuin se on vain sana.

Todellisuutta ei voi tavoittaa sanoilla.

Sen voi vain olla.

Ja tässä on Upaniṣadien suurin paradoksi ja samalla niiden syvin huumori:

Me etsimme sitä, mitä jo olemme.

Juoksemme sen perässä, josta emme ole koskaan olleet erossa.

Yritämme tulla siksi, mitä olemme aina olleet.

Se on kuin kala, joka etsii valtamerta uiden siinä koko ajan.

Tai kuin valo, joka etsii aurinkoa.

Tai kuin minä, joka etsii itseään.

Kun tämä oivallus läpäisee syvälle, se ei synnytä filosofista tyytyväisyyttä vaan räjähtävän naurun.

Naurun koko tälle kosmiselle erehdysten komedialle.

Ja tässä naurussa katoaa viimeinenkin erillisyys – etsijän ja etsityn välinen ero.

Sillä etsijä huomaa, että etsitty onkin hän itse.

Sinä olet jo kotona.

Upaniṣadien matkamme toinen osa lähestyy loppuaan.

Olemme kulkeneet suurten opetusten läpi.

Olemme nähneet, että olemme se liikkumaton lintu oksalla, että maailma on māyān leikki, että tietoisuuden kolmen tilan takana on neljäs – todellinen luontomme.

Olemme kuulleet kertomuksia, vertauksia ja paradokseja.

Ja nyt seisomme tärkeimmän kysymyksen edessä:

Mitä kaikkea tämän kanssa tulisi tehdä?

Upaniṣadit eivät anna ohjeita tyyliin “tee näin ja näin, niin saat valaistumisen perjantaihin mennessä”.

Ne antavat jotakin suurempaa.

Ne antavat näkemisen.

Ja kun näkeminen on oikea, myös toiminta…

Anonyymi00091 kirjoitti:

…hän puhui kauniisti ja sujuvasti, siteerasi tekstejä ja esitti argumentteja.

Janaka kuunteli hetken ja viittasi sitten palvelijaa, kuiskasi tälle jotakin korvaan.

Palvelija lähti ja palasi hetken kuluttua mukanaan valtava tarjotin, joka oli täynnä kultakolikoita.

Janaka sanoi brahmiinille:

“Ota tämä kulta ja lähde. Puhut liikaa Brahmanista. Se, joka todella tuntee Brahmanin, on hiljaa.”

Brahmiini hämmästyi.

“Mutta minä tiedän! Olen opiskellut kaikki tekstit.”

Janaka hymyili.

“Sinä olet opiskellut ruokalistan, mutta et ole maistanut ruokaa. Voit luetella kaikki ainesosat, mutta et ole koskaan tuntenut makua. Mene ja maista.”

Tämä Upaniṣadien huumori kohdistuu meidän kipeimpään kohtaan – tiedon ylpeyteen.

Me rakastamme tiedon keräämistä.

Me rakastamme tuntea itsemme älykkäiksi.

Me rakastamme siteerata viisaita.

Mutta Upaniṣadit sanovat:

“Kaikki tämä on vain pölyä.”

Todellinen tieto ei ole sitä, mitä kannat päässäsi, vaan sitä, mitä sinusta on tullut.

Jos sinusta on tullut hiljaisuus, sinä tiedät.

Jos sinusta on tullut rakkaus, sinä tiedät.

Jos sinusta on tullut pelkkä oleminen, sinä tiedät.

Mutta jos olet vain lukenut kirjoja, et tiedä mitään.

Toinen Upaniṣadien suosima menetelmä on kysymys: **“Kuka?”**

Ne kysyvät jatkuvasti:

“Kuka näkee unia?”

“Kuka herää aamulla?”

“Kuka sanoo ‘minä’?”

Ja joka kerta kun yritämme vastata, joudumme ansaan – sillä mikä tahansa vastaus on vain uusi käsite, uusi määritelmä.

“Sielu olen minä” on käsite.

“Tietoisuus olen minä” on käsite.

“Ātman olen minä” on myös käsite – niin kauan kuin se on vain sana.

Todellisuutta ei voi tavoittaa sanoilla.

Sen voi vain olla.

Ja tässä on Upaniṣadien suurin paradoksi ja samalla niiden syvin huumori:

Me etsimme sitä, mitä jo olemme.

Juoksemme sen perässä, josta emme ole koskaan olleet erossa.

Yritämme tulla siksi, mitä olemme aina olleet.

Se on kuin kala, joka etsii valtamerta uiden siinä koko ajan.

Tai kuin valo, joka etsii aurinkoa.

Tai kuin minä, joka etsii itseään.

Kun tämä oivallus läpäisee syvälle, se ei synnytä filosofista tyytyväisyyttä vaan räjähtävän naurun.

Naurun koko tälle kosmiselle erehdysten komedialle.

Ja tässä naurussa katoaa viimeinenkin erillisyys – etsijän ja etsityn välinen ero.

Sillä etsijä huomaa, että etsitty onkin hän itse.

Sinä olet jo kotona.

Upaniṣadien matkamme toinen osa lähestyy loppuaan.

Olemme kulkeneet suurten opetusten läpi.

Olemme nähneet, että olemme se liikkumaton lintu oksalla, että maailma on māyān leikki, että tietoisuuden kolmen tilan takana on neljäs – todellinen luontomme.

Olemme kuulleet kertomuksia, vertauksia ja paradokseja.

Ja nyt seisomme tärkeimmän kysymyksen edessä:

Mitä kaikkea tämän kanssa tulisi tehdä?

Upaniṣadit eivät anna ohjeita tyyliin “tee näin ja näin, niin saat valaistumisen perjantaihin mennessä”.

Ne antavat jotakin suurempaa.

Ne antavat näkemisen.

Ja kun näkeminen on oikea, myös toiminta…

Lue lisää

JA TÄSSÄ ON UPANIṢADIEN SUURIN PARADOKSI JA SAMALLA NIIDEN SYVIN HUUMORI:

ME ETSIMME SITÄ, MITÄ JO OLEMME.

JUOKSEMME SEN PERÄSSÄ, JOSTA EMME OLE KOSKAAN OLLEET EROSSA.

YRITÄMME TULLA SIKSI, MITÄ OLEMME AINA OLLEET.

SE ON KUIN KALA, JOKA ETSII VALTAMERTA UIDEN SIINÄ KOKO AJAN.

Anonyymi00092 kirjoitti:

JA TÄSSÄ ON UPANIṢADIEN SUURIN PARADOKSI JA SAMALLA NIIDEN SYVIN HUUMORI:

ME ETSIMME SITÄ, MITÄ JO OLEMME.

JUOKSEMME SEN PERÄSSÄ, JOSTA EMME OLE KOSKAAN OLLEET EROSSA.

YRITÄMME TULLA SIKSI, MITÄ OLEMME AINA OLLEET.

SE ON KUIN KALA, JOKA ETSII VALTAMERTA UIDEN SIINÄ KOKO AJAN.

Lue lisää

ME ETSIMME SITÄ, MITÄ JO OLEMME.

JUOKSEMME SEN PERÄSSÄ, JOSTA EMME OLE KOSKAAN OLLEET EROSSA.

Anonyymi00093 kirjoitti:

ME ETSIMME SITÄ, MITÄ JO OLEMME.

JUOKSEMME SEN PERÄSSÄ, JOSTA EMME OLE KOSKAAN OLLEET EROSSA.

YRITÄMME TULLA SIKSI, MITÄ OLEMME AINA OLLEET.

SE ON KUIN KALA, JOKA ETSII VALTAMERTA UIDEN SIINÄ KOKO AJAN.

Anonyymi00094 kirjoitti:

YRITÄMME TULLA SIKSI, MITÄ OLEMME AINA OLLEET.

SE ON KUIN KALA, JOKA ETSII VALTAMERTA UIDEN SIINÄ KOKO AJAN.

Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

Transkriptio.


…ja syntyy itsestään. Jos tiedät, ettet ole keho, lakkaat paniikissa pelkäämästä kuolemaa. Jos tiedät, ettet ole mieli, lakkaat kärsimästä ajatuksista. Jos tiedät, että olet puhdas tietoisuus, alat elää tästä tiedosta käsin.

Ja kaikkein yllättävintä on se, ettei tätä varten tarvitse lisätä mitään siihen, mitä jo olet.

Ei tarvitse tulla paremmaksi, puhtaammaksi, älykkäämmäksi tai arvokkaammaksi.

Tarvitsee vain poistaa se, mitä et ole.

Anonyymi00095 kirjoitti:

Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

Transkriptio.


…ja syntyy itsestään. Jos tiedät, ettet ole keho, lakkaat paniikissa pelkäämästä kuolemaa. Jos tiedät, ettet ole mieli, lakkaat kärsimästä ajatuksista. Jos tiedät, että olet puhdas tietoisuus, alat elää tästä tiedosta käsin.

Ja kaikkein yllättävintä on se, ettei tätä varten tarvitse lisätä mitään siihen, mitä jo olet.

Ei tarvitse tulla paremmaksi, puhtaammaksi, älykkäämmäksi tai arvokkaammaksi.

Tarvitsee vain poistaa se, mitä et ole.

Lue lisää

…JA SYNTYY ITSESTÄÄN. JOS TIEDÄT, ETTET OLE KEHO, LAKKAAT PANIIKISSA PELKÄÄMÄSTÄ KUOLEMAA. JOS TIEDÄT, ETTET OLE MIELI, LAKKAAT KÄRSIMÄSTÄ AJATUKSISTA. JOS TIEDÄT, ETTÄ OLET PUHDAS TIETOISUUS, ALAT ELÄÄ TÄSTÄ TIEDOSTA KÄSIN.

JA KAIKKEIN YLLÄTTÄVINTÄ ON SE, ETTEI TÄTÄ VARTEN TARVITSE LISÄTÄ MITÄÄN SIIHEN, MITÄ JO OLET.

EI TARVITSE TULLA PAREMMAKSI, PUHTAAKSI, ÄLYKKÄÄMMÄKSI TAI ARVOKKAAMMAKSI.

TARVITSEE VAIN POISTAA SE, MITÄ ET OLE.

Anonyymi00096 kirjoitti:

…JA SYNTYY ITSESTÄÄN. JOS TIEDÄT, ETTET OLE KEHO, LAKKAAT PANIIKISSA PELKÄÄMÄSTÄ KUOLEMAA. JOS TIEDÄT, ETTET OLE MIELI, LAKKAAT KÄRSIMÄSTÄ AJATUKSISTA. JOS TIEDÄT, ETTÄ OLET PUHDAS TIETOISUUS, ALAT ELÄÄ TÄSTÄ TIEDOSTA KÄSIN.

JA KAIKKEIN YLLÄTTÄVINTÄ ON SE, ETTEI TÄTÄ VARTEN TARVITSE LISÄTÄ MITÄÄN SIIHEN, MITÄ JO OLET.

EI TARVITSE TULLA PAREMMAKSI, PUHTAAKSI, ÄLYKKÄÄMMÄKSI TAI ARVOKKAAMMAKSI.

TARVITSEE VAIN POISTAA SE, MITÄ ET OLE.

Lue lisää

…JA SYNTYY ITSESTÄÄN. JOS TIEDÄT, ETTET OLE KEHO, LAKKAAT PANIIKISSA PELKÄÄMÄSTÄ KUOLEMAA. JOS TIEDÄT, ETTET OLE MIELI, LAKKAAT KÄRSIMÄSTÄ AJATUKSISTA. JOS TIEDÄT, ETTÄ OLET PUHDAS TIETOISUUS, ALAT ELÄÄ TÄSTÄ TIEDOSTA KÄSIN.

Anonyymi00097 kirjoitti:

…JA SYNTYY ITSESTÄÄN. JOS TIEDÄT, ETTET OLE KEHO, LAKKAAT PANIIKISSA PELKÄÄMÄSTÄ KUOLEMAA. JOS TIEDÄT, ETTET OLE MIELI, LAKKAAT KÄRSIMÄSTÄ AJATUKSISTA. JOS TIEDÄT, ETTÄ OLET PUHDAS TIETOISUUS, ALAT ELÄÄ TÄSTÄ TIEDOSTA KÄSIN.

Lue lisää

JA KAIKKEIN YLLÄTTÄVINTÄ ON SE, ETTEI TÄTÄ VARTEN TARVITSE LISÄTÄ MITÄÄN SIIHEN, MITÄ JO OLET.

EI TARVITSE TULLA PAREMMAKSI, PUHTAAKSI, ÄLYKKÄÄMMÄKSI TAI ARVOKKAAMMAKSI.

TARVITSEE VAIN POISTAA SE, MITÄ ET OLE.

Anonyymi00098 kirjoitti:

JA KAIKKEIN YLLÄTTÄVINTÄ ON SE, ETTEI TÄTÄ VARTEN TARVITSE LISÄTÄ MITÄÄN SIIHEN, MITÄ JO OLET.

EI TARVITSE TULLA PAREMMAKSI, PUHTAAKSI, ÄLYKKÄÄMMÄKSI TAI ARVOKKAAMMAKSI.

TARVITSEE VAIN POISTAA SE, MITÄ ET OLE.

Lue lisää

Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

Transkriptio.

Täytyy irrottautua monimutkaisista samaistumisista.

Täytyy lakata uskomasta siihen pieneen tarinaan, jonka olet itsestäsi kertonut.

Ja silloin se, mikä jää jäljelle, on todellinen sinä.

Ja jäljelle jää puhdas oleminen.

Jäljelle jää valo.

Jäljelle jää rakkaus.

Jäljelle jää se, mitä Upaniṣadit kutsuvat: sat–cit–ānanda– oleminen, tietoisuus ja autuus.

Tämä ei ole kaukainen tavoite.

Tämä ei ole palkinto hyvästä käyttäytymisestä.

Tämä on sinun todellinen luontosi juuri nyt.

Anonyymi00099 kirjoitti:

Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

Transkriptio.

Täytyy irrottautua monimutkaisista samaistumisista.

Täytyy lakata uskomasta siihen pieneen tarinaan, jonka olet itsestäsi kertonut.

Ja silloin se, mikä jää jäljelle, on todellinen sinä.

Ja jäljelle jää puhdas oleminen.

Jäljelle jää valo.

Jäljelle jää rakkaus.

Jäljelle jää se, mitä Upaniṣadit kutsuvat: sat–cit–ānanda– oleminen, tietoisuus ja autuus.

Tämä ei ole kaukainen tavoite.

Tämä ei ole palkinto hyvästä käyttäytymisestä.

Tämä on sinun todellinen luontosi juuri nyt.

Lue lisää

KUINKA TÄMÄ TOIMII ELÄMÄSSÄ: KUNINKAAN JA VIISAIDEN KOHTAAMINEN

BṚHADĀRAṆYAKA UPANIṢADIN YKSI LAAJIMMISTA JA SYVIMMISTÄ KOKO VEDA­LAISESSA...

SE ON KUIN VALTAMERI, JOHON ON KOOTTU KAIKKI VEDALAISEN VIISAUDEN HELMET.

SIINÄ ON POIKKEUKSELLINEN KERTOMUS, JOKA AVAUTUU KUIN JÄNNITTÄVÄ ÄLYLLINEN TRILLERI – KUIN TITAANIEN AJATTELUN KAKSINTAISTELU, TOTUUDEN TAISTELU, JOSSA PANOKSENA ON ENEMMÄN KUIN ELÄMÄ JA KUOLEMA.

KYSE ON KUNINGAS JANAKASTA JA VIISAASTA YĀJÑAVALKYASTA.

Anonyymi00100 kirjoitti:

KUINKA TÄMÄ TOIMII ELÄMÄSSÄ: KUNINKAAN JA VIISAIDEN KOHTAAMINEN

BṚHADĀRAṆYAKA UPANIṢADIN YKSI LAAJIMMISTA JA SYVIMMISTÄ KOKO VEDA­LAISESSA...

SE ON KUIN VALTAMERI, JOHON ON KOOTTU KAIKKI VEDALAISEN VIISAUDEN HELMET.

SIINÄ ON POIKKEUKSELLINEN KERTOMUS, JOKA AVAUTUU KUIN JÄNNITTÄVÄ ÄLYLLINEN TRILLERI – KUIN TITAANIEN AJATTELUN KAKSINTAISTELU, TOTUUDEN TAISTELU, JOSSA PANOKSENA ON ENEMMÄN KUIN ELÄMÄ JA KUOLEMA.

KYSE ON KUNINGAS JANAKASTA JA VIISAASTA YĀJÑAVALKYASTA.

Lue lisää

Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

Transkriptio.

...
...
...
…älyllinen kaksintaistelu, vaan elävän totuuden ilmenemistä, joka virtasi Yājñavalkyan läpi kuin joki virtaa laakson läpi.

Ja sitten tuli vuoro hänen kuuluisimmalle haastajalleen – Gārgī Vācaknavīlle.

Gārgī oli naisviisas, yksi aikansa arvostetuimmista ṛṣi-mestareista. Hän esitti kysymyksiä, jotka saattoivat saada kenet tahansa pysähtymään.

“Yājñavalkya,” hän kysyi, “jos kaikki tässä maailmassa on kudottu veden varaan, niin mihin itse vesi on kudottu?”

Yājñavalkya vastasi:

“Tuuleen. Ja tuuli ilmakehään. Ja ilmakehä gandharvojen maailmoihin.

Anonyymi00101 kirjoitti:

Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

Transkriptio.

...
...
...
…älyllinen kaksintaistelu, vaan elävän totuuden ilmenemistä, joka virtasi Yājñavalkyan läpi kuin joki virtaa laakson läpi.

Ja sitten tuli vuoro hänen kuuluisimmalle haastajalleen – Gārgī Vācaknavīlle.

Gārgī oli naisviisas, yksi aikansa arvostetuimmista ṛṣi-mestareista. Hän esitti kysymyksiä, jotka saattoivat saada kenet tahansa pysähtymään.

“Yājñavalkya,” hän kysyi, “jos kaikki tässä maailmassa on kudottu veden varaan, niin mihin itse vesi on kudottu?”

Yājñavalkya vastasi:

“Tuuleen. Ja tuuli ilmakehään. Ja ilmakehä gandharvojen maailmoihin.

Lue lisää

...
...

...


Samoissa Upaniṣadeissa on hämmästyttäviä dialogeja heidän välillään, jotka paljastavat ihmisen kärsimyksen luonteen ja tien vapauteen.

Anonyymi00102 kirjoitti:

...
...

...


Samoissa Upaniṣadeissa on hämmästyttäviä dialogeja heidän välillään, jotka paljastavat ihmisen kärsimyksen luonteen ja tien vapauteen.

Lue lisää

...
...
…valaissee syvästi ihmisen kärsimyksen luonteen ja tien vapauteen.

Janaka kysyi:

“Opettaja, minulla on valtakunta. Minulla on kaikki mitä ihminen voi haluta: vaurautta, valtaa, naisia, elefantteja, vaunuja ja palatseja. Minulla on tietoa ja minulla on viisaiden kunnioitus.

Silti sisälläni nousee joskus outo tyhjyys, jota mikään ei täytä. Miksi?”

Yājñavalkya vastasi vertauksella:

“Kuvittele ihminen, joka vaeltaa autiomaassa janoisena. Hän näkee kaukana keitaan ja juoksee sitä kohti, mutta keidas osoittautuu kangastukseksi. Hän jatkaa matkaa, näkee uuden keitaan – ja sekin on kangastus.

Näin hän kulkee päivästä toiseen, jahtaa kangastuksia ja lopulta kuolee janoon tietämättä, että hänen jalkojensa alla, syvällä hiekan alla, on valtava makean veden lähde.

Samoin, oi kuningas, ihmiset jahtaavat tämän maailman nautintoja luullen niiden tuovan onnen. Mutta jokainen nautinto on ohimenevä ja jättää jälkeensä uuden janon.

Anonyymi00106 kirjoitti:

...
...
…valaissee syvästi ihmisen kärsimyksen luonteen ja tien vapauteen.

Janaka kysyi:

“Opettaja, minulla on valtakunta. Minulla on kaikki mitä ihminen voi haluta: vaurautta, valtaa, naisia, elefantteja, vaunuja ja palatseja. Minulla on tietoa ja minulla on viisaiden kunnioitus.

Silti sisälläni nousee joskus outo tyhjyys, jota mikään ei täytä. Miksi?”

Yājñavalkya vastasi vertauksella:

“Kuvittele ihminen, joka vaeltaa autiomaassa janoisena. Hän näkee kaukana keitaan ja juoksee sitä kohti, mutta keidas osoittautuu kangastukseksi. Hän jatkaa matkaa, näkee uuden keitaan – ja sekin on kangastus.

Näin hän kulkee päivästä toiseen, jahtaa kangastuksia ja lopulta kuolee janoon tietämättä, että hänen jalkojensa alla, syvällä hiekan alla, on valtava makean veden lähde.

Samoin, oi kuningas, ihmiset jahtaavat tämän maailman nautintoja luullen niiden tuovan onnen. Mutta jokainen nautinto on ohimenevä ja jättää jälkeensä uuden janon.

Lue lisää

Todellinen onnen lähde ei ole ulkopuolella – se on sisälläsi. Se on oma todellinen luontosi, jonka olet unohtanut.”

Janaka kysyi:

“Miksi emme näe tätä lähdettä? Miksi juoksemme kangastusten perässä?”

Yājñavalkya vastasi:

“Siksi, että mieli on himojen samentama.

Kuvittele kirkas järvi. Jos sen pohjaa hämmennetään kepillä, pohjalieju nousee ja vesi muuttuu sameaksi. Et näe pohjaa, vaikka vesi itsessään on kirkasta.

Samoin on mielesi kanssa.

Halu on se keppi, joka nostaa liejun esiin. Kun on haluja, mieli ei voi heijastaa totuutta. Se vääristää kaiken.

Se ei näe todellisuutta vaan omat projektionsa.

Se ei näe naista vaan nautinnon kohdetta.

Se ei näe ruokaa vaan keinon sammuttaa nälkä.

Se ei näe toista ihmistä vaan välinettä omille päämäärille.

Ja mitä enemmän haluja, sitä sameampi mieli – ja sitä kauempana olet totuudesta.”

Janaka kysyi:

“Mutta kuinka haluista voi päästä eroon? Halu on mielen luonto. Ilman haluja mieli on kuollut.”

Yājñavalkya hymyili:

“Olet oikeassa, oi kuningas. Mieli ei voi olla ilman haluja.

Mutta sinä et ole mieli.

Sinä olet se, joka havaitsee mielen.

Tarkkaile halujasi, älä samaistu niihin. Anna niiden tulla ja mennä kuin pilvien taivaalla.

Taivas ei kastu pilvistä, eikä kuivu niiden poissaolosta. Se vain on.

Tule tuollaiseksi taivaaksi, ja halut eivät enää sido sinua.

Toimit, mutta et takerru tekojen hedelmiin.

Elät maailmassa, mutta maailma ei elä sinussa.”

Tämä opetus irrottautumisesta on yksi Upaniṣadien syvimmistä.

Se ei kehota hylkäämään maailmaa tai vetäytymään metsään askeetikoksi.

Se kehottaa muuttamaan suhteen.

Voit omistaa palatsin olematta siihen sidottu.

Voit hallita valtakuntaa olematta vallan orja.

Voit rakastaa ihmisiä olematta kiinnittynyt rakkauden tuloksiin.

Irrottautuminen ei ole kylmyyttä eikä välinpitämättömyyttä.

Se on vapautta kaiken keskellä.

Se on kuin lootuksen lehti: vesi koskettaa sitä, mutta ei kastele.

Samoin sinä kosketat maailmaa, mutta et anna maailman imeytyä sinuun.

Anonyymi00107 kirjoitti:

Todellinen onnen lähde ei ole ulkopuolella – se on sisälläsi. Se on oma todellinen luontosi, jonka olet unohtanut.”

Janaka kysyi:

“Miksi emme näe tätä lähdettä? Miksi juoksemme kangastusten perässä?”

Yājñavalkya vastasi:

“Siksi, että mieli on himojen samentama.

Kuvittele kirkas järvi. Jos sen pohjaa hämmennetään kepillä, pohjalieju nousee ja vesi muuttuu sameaksi. Et näe pohjaa, vaikka vesi itsessään on kirkasta.

Samoin on mielesi kanssa.

Halu on se keppi, joka nostaa liejun esiin. Kun on haluja, mieli ei voi heijastaa totuutta. Se vääristää kaiken.

Se ei näe todellisuutta vaan omat projektionsa.

Se ei näe naista vaan nautinnon kohdetta.

Se ei näe ruokaa vaan keinon sammuttaa nälkä.

Se ei näe toista ihmistä vaan välinettä omille päämäärille.

Ja mitä enemmän haluja, sitä sameampi mieli – ja sitä kauempana olet totuudesta.”

Janaka kysyi:

“Mutta kuinka haluista voi päästä eroon? Halu on mielen luonto. Ilman haluja mieli on kuollut.”

Yājñavalkya hymyili:

“Olet oikeassa, oi kuningas. Mieli ei voi olla ilman haluja.

Mutta sinä et ole mieli.

Sinä olet se, joka havaitsee mielen.

Tarkkaile halujasi, älä samaistu niihin. Anna niiden tulla ja mennä kuin pilvien taivaalla.

Taivas ei kastu pilvistä, eikä kuivu niiden poissaolosta. Se vain on.

Tule tuollaiseksi taivaaksi, ja halut eivät enää sido sinua.

Toimit, mutta et takerru tekojen hedelmiin.

Elät maailmassa, mutta maailma ei elä sinussa.”

Tämä opetus irrottautumisesta on yksi Upaniṣadien syvimmistä.

Se ei kehota hylkäämään maailmaa tai vetäytymään metsään askeetikoksi.

Se kehottaa muuttamaan suhteen.

Voit omistaa palatsin olematta siihen sidottu.

Voit hallita valtakuntaa olematta vallan orja.

Voit rakastaa ihmisiä olematta kiinnittynyt rakkauden tuloksiin.

Irrottautuminen ei ole kylmyyttä eikä välinpitämättömyyttä.

Se on vapautta kaiken keskellä.

Se on kuin lootuksen lehti: vesi koskettaa sitä, mutta ei kastele.

Samoin sinä kosketat maailmaa, mutta et anna maailman imeytyä sinuun.

Lue lisää

Hienovarainen keho ja jälleensyntymän mekanismi

Kerran Janaka kysyi Yājñavalkyalta, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Tämä kysymys vaivasi häntä koko elämänsä.

Hän oli nähnyt ihmisten kuolevan, ruumiiden palavan hautarovioilla, eikä voinut uskoa, että kaikki päättyy siihen.

Yājñavalkya antoi hänelle opetuksen hienovaraisesta kehosta, josta tuli koko intialaisen jälleensyntymäymmärryksen perusta.

“Hear, oi kuningas,” Yājñavalkya aloitti.

Ihminen on kuin toukka.

Kun toukka saavuttaa yhden lehden reunan, se kokoaa itsensä ja siirtyy seuraavalle lehdelle.

Samoin sielu, kun se saavuttaa yhden elämän lopun, kokoaa yhteen vaikutelmansa, halunsa ja karmansa ja siirtyy uuteen kehoon.

Mihin se tarkalleen siirtyy?

Janaka vaikeni odottaen vastausta.

“On karkea keho,” Yājñavalkya jatkoi.

Se koostuu viidestä elementistä...

Se syntyy, kasvaa, vanhenee ja kuolee. Se poltetaan ja palaa takaisin elementteihin.

Mutta on olemassa toinen keho – hienovarainen keho.

Se on näkymätön silmille, mutta juuri se kantaa yksilöllisyytesi.

Tässä hienovaraisessa kehossa ovat halusi (kāma), vaikutelmasi (saṃskārat), ymmärryksesi (buddhi), mielesi (manas) ja aistisi hienovaraisessa muodossa (indriyat).

Tämä hienovarainen keho on kuin siemen.

Anonyymi00108 kirjoitti:

Hienovarainen keho ja jälleensyntymän mekanismi

Kerran Janaka kysyi Yājñavalkyalta, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Tämä kysymys vaivasi häntä koko elämänsä.

Hän oli nähnyt ihmisten kuolevan, ruumiiden palavan hautarovioilla, eikä voinut uskoa, että kaikki päättyy siihen.

Yājñavalkya antoi hänelle opetuksen hienovaraisesta kehosta, josta tuli koko intialaisen jälleensyntymäymmärryksen perusta.

“Hear, oi kuningas,” Yājñavalkya aloitti.

Ihminen on kuin toukka.

Kun toukka saavuttaa yhden lehden reunan, se kokoaa itsensä ja siirtyy seuraavalle lehdelle.

Samoin sielu, kun se saavuttaa yhden elämän lopun, kokoaa yhteen vaikutelmansa, halunsa ja karmansa ja siirtyy uuteen kehoon.

Mihin se tarkalleen siirtyy?

Janaka vaikeni odottaen vastausta.

“On karkea keho,” Yājñavalkya jatkoi.

Se koostuu viidestä elementistä...

Se syntyy, kasvaa, vanhenee ja kuolee. Se poltetaan ja palaa takaisin elementteihin.

Mutta on olemassa toinen keho – hienovarainen keho.

Se on näkymätön silmille, mutta juuri se kantaa yksilöllisyytesi.

Tässä hienovaraisessa kehossa ovat halusi (kāma), vaikutelmasi (saṃskārat), ymmärryksesi (buddhi), mielesi (manas) ja aistisi hienovaraisessa muodossa (indriyat).

Tämä hienovarainen keho on kuin siemen.

Lue lisää

Tässä hienovaraisessa kehossa ovat halusi (kāma), vaikutelmasi (saṃskārat), ymmärryksesi (buddhi), mielesi (manas) ja aistisi hienovaraisessa muodossa (indriyat).

Tämä hienovarainen keho on kuin siemen.


…pienessä siemenessä on koko valtava puu kaikkine oksineen, lehtineen, kukkineen ja hedelmineen.

Samoin hienovaraisessa kehossa on koko tuleva elämäsi.

“Mutta minne hienovarainen keho menee kuoleman jälkeen?” Janaka kysyi.

“Se menee sinne, minne halut sitä vetävät,” Yājñavalkya vastasi.

“Kuvittele ihminen, joka on elämänsä aikana ollut hyvin kiintynyt rahaan. Hän ajatteli rahaa päivin ja öin, keräsi sitä ja tärisi jokaisen kolikon äärellä, jopa huijasi saadakseen lisää.

Kun hän kuolee, hänen hienovarainen kehonsa, joka on kyllästynyt tähän haluun, vetäytyy olosuhteisiin, joissa raha on jälleen keskiössä.

Hän syntyy perheeseen, jossa on joko vaurautta tai puutetta, mutta raha on hänen uuden elämänsä keskiössä.

Hän pelaa samaa peliä yhä uudelleen, kunnes ymmärtää, ettei raha tuo onnea.”

“Entä jos ihminen elämässään pyrki tietoon?” Janaka kysyi.

“Silloin hänen hienovarainen kehonsa vetäytyy olosuhteisiin, joissa tieto on saavutettavissa.

Hän syntyy oppineeseen perheeseen, kohtaa viisaan opettajan tai hänellä itsellään on kyky syvään ymmärrykseen.

Mutta tämäkään, oi kuningas, ei vielä ole vapautus – sillä tieto voi muuttua vielä yhdeksi kiintymyksen muodoksi, uudeksi kahleeksi.

Vapautus on kaikkien halujen tuolla puolen, myös kaikkein ylevimpien.”

Janaka vaipui ajatuksiin:

“Mutta kuinka tämä kiertokulku voidaan katkaista? Kuinka jälleensyntymien pyörä pysäytetään?”

Yājñavalkya vastasi:

“Kun tunnet oman todellisen luontosi – kun ymmärrät, ettet ole karkea keho etkä hienovarainen keho, vaan puhdas tietoisuus, joka valaisee molemmat – silloin kuka enää syntyy uudelleen?

Kuka olisi se, joka syntyy?

Halu palaa tiedon tulessa.”

Anonyymi00109 kirjoitti:

Tässä hienovaraisessa kehossa ovat halusi (kāma), vaikutelmasi (saṃskārat), ymmärryksesi (buddhi), mielesi (manas) ja aistisi hienovaraisessa muodossa (indriyat).

Tämä hienovarainen keho on kuin siemen.


…pienessä siemenessä on koko valtava puu kaikkine oksineen, lehtineen, kukkineen ja hedelmineen.

Samoin hienovaraisessa kehossa on koko tuleva elämäsi.

“Mutta minne hienovarainen keho menee kuoleman jälkeen?” Janaka kysyi.

“Se menee sinne, minne halut sitä vetävät,” Yājñavalkya vastasi.

“Kuvittele ihminen, joka on elämänsä aikana ollut hyvin kiintynyt rahaan. Hän ajatteli rahaa päivin ja öin, keräsi sitä ja tärisi jokaisen kolikon äärellä, jopa huijasi saadakseen lisää.

Kun hän kuolee, hänen hienovarainen kehonsa, joka on kyllästynyt tähän haluun, vetäytyy olosuhteisiin, joissa raha on jälleen keskiössä.

Hän syntyy perheeseen, jossa on joko vaurautta tai puutetta, mutta raha on hänen uuden elämänsä keskiössä.

Hän pelaa samaa peliä yhä uudelleen, kunnes ymmärtää, ettei raha tuo onnea.”

“Entä jos ihminen elämässään pyrki tietoon?” Janaka kysyi.

“Silloin hänen hienovarainen kehonsa vetäytyy olosuhteisiin, joissa tieto on saavutettavissa.

Hän syntyy oppineeseen perheeseen, kohtaa viisaan opettajan tai hänellä itsellään on kyky syvään ymmärrykseen.

Mutta tämäkään, oi kuningas, ei vielä ole vapautus – sillä tieto voi muuttua vielä yhdeksi kiintymyksen muodoksi, uudeksi kahleeksi.

Vapautus on kaikkien halujen tuolla puolen, myös kaikkein ylevimpien.”

Janaka vaipui ajatuksiin:

“Mutta kuinka tämä kiertokulku voidaan katkaista? Kuinka jälleensyntymien pyörä pysäytetään?”

Yājñavalkya vastasi:

“Kun tunnet oman todellisen luontosi – kun ymmärrät, ettet ole karkea keho etkä hienovarainen keho, vaan puhdas tietoisuus, joka valaisee molemmat – silloin kuka enää syntyy uudelleen?

Kuka olisi se, joka syntyy?

Halu palaa tiedon tulessa.”

Lue lisää

Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

Transkriptio.

“Mutta minne hienovarainen keho menee kuoleman jälkeen?” Janaka kysyi.

“Se menee sinne, minne halut sitä vetävät,” Yājñavalkya vastasi.

“Kuvittele ihminen, joka on elämänsä aikana ollut hyvin kiintynyt rahaan. Hän ajatteli rahaa päivin ja öin, keräsi sitä ja tärisi jokaisen kolikon äärellä, jopa huijasi saadakseen lisää.

Kun hän kuolee, hänen hienovarainen kehonsa, joka on kyllästynyt tähän haluun, vetäytyy olosuhteisiin, joissa raha on jälleen keskiössä.

Hän syntyy perheeseen, jossa on joko vaurautta tai puutetta, mutta raha on hänen uuden elämänsä keskiössä.

...

“Entä jos ihminen elämässään pyrki tietoon?” Janaka kysyi.

“Silloin hänen hienovarainen kehonsa vetäytyy olosuhteisiin, joissa tieto on saavutettavissa.

Hän syntyy oppineeseen perheeseen, kohtaa viisaan opettajan tai hänellä itsellään on kyky syvään ymmärrykseen.

Mutta tämäkään, oi kuningas, ei vielä ole vapautus – sillä tieto voi muuttua vielä yhdeksi kiintymyksen muodoksi, uudeksi kahleeksi.

Vapautus on kaikkien halujen tuolla puolen, myös kaikkein ylevimpien.”

Anonyymi00110 kirjoitti:

Muutama lause eri paikoista ja käännösvirheet suomen kielellä.
Video täältä. Voitte laittaa automaattisen käännöksen päälle asetukset-napista oikeassa alakulmassa.
https://www.youtube.com/watch?v=0vIVdrFvEgg

Transkriptio.

“Mutta minne hienovarainen keho menee kuoleman jälkeen?” Janaka kysyi.

“Se menee sinne, minne halut sitä vetävät,” Yājñavalkya vastasi.

“Kuvittele ihminen, joka on elämänsä aikana ollut hyvin kiintynyt rahaan. Hän ajatteli rahaa päivin ja öin, keräsi sitä ja tärisi jokaisen kolikon äärellä, jopa huijasi saadakseen lisää.

Kun hän kuolee, hänen hienovarainen kehonsa, joka on kyllästynyt tähän haluun, vetäytyy olosuhteisiin, joissa raha on jälleen keskiössä.

Hän syntyy perheeseen, jossa on joko vaurautta tai puutetta, mutta raha on hänen uuden elämänsä keskiössä.

...

“Entä jos ihminen elämässään pyrki tietoon?” Janaka kysyi.

“Silloin hänen hienovarainen kehonsa vetäytyy olosuhteisiin, joissa tieto on saavutettavissa.

Hän syntyy oppineeseen perheeseen, kohtaa viisaan opettajan tai hänellä itsellään on kyky syvään ymmärrykseen.

Mutta tämäkään, oi kuningas, ei vielä ole vapautus – sillä tieto voi muuttua vielä yhdeksi kiintymyksen muodoksi, uudeksi kahleeksi.

Vapautus on kaikkien halujen tuolla puolen, myös kaikkein ylevimpien.”

Lue lisää

Jajñavalkya vastasi: “Kun tunnet oman todellisen luontosi ja ymmärrät, ettet ole karkea keho etkä hienovarainen keho, vaan puhdas tietoisuus, joka valaisee molemmat, mitä silloin voisi enää jälleensyntyä? Kuka olisi se, joka jälleensyntyy? Halut palavat pois tiedon tulessa. Kiintymykset sulavat kuin sumu aamuauringossa, ja hienovarainen keho, joka on vailla halujen polttoainetta, ei enää etsi uutta ruumiillistumaa. Se liukenee siihen, mistä se on syntynyt, kuten aalto liukenee mereen. Tämä on mokša, vapautuminen.

Anonyymi00111 kirjoitti:

Jajñavalkya vastasi: “Kun tunnet oman todellisen luontosi ja ymmärrät, ettet ole karkea keho etkä hienovarainen keho, vaan puhdas tietoisuus, joka valaisee molemmat, mitä silloin voisi enää jälleensyntyä? Kuka olisi se, joka jälleensyntyy? Halut palavat pois tiedon tulessa. Kiintymykset sulavat kuin sumu aamuauringossa, ja hienovarainen keho, joka on vailla halujen polttoainetta, ei enää etsi uutta ruumiillistumaa. Se liukenee siihen, mistä se on syntynyt, kuten aalto liukenee mereen. Tämä on mokša, vapautuminen.

Lue lisää

Kuka olisi se, joka jälleensyntyy? Halut palavat pois tiedon tulessa. Kiintymykset sulavat kuin sumu aamuauringossa, ja hienovarainen keho, joka on vailla halujen polttoainetta, ei enää etsi uutta ruumiillistumaa. Se liukenee siihen, mistä se on syntynyt, kuten aalto liukenee mereen. Tämä on mokša, vapautuminen.

Anonyymi00112 kirjoitti:

Kuka olisi se, joka jälleensyntyy? Halut palavat pois tiedon tulessa. Kiintymykset sulavat kuin sumu aamuauringossa, ja hienovarainen keho, joka on vailla halujen polttoainetta, ei enää etsi uutta ruumiillistumaa. Se liukenee siihen, mistä se on syntynyt, kuten aalto liukenee mereen. Tämä on mokša, vapautuminen.

Lue lisää

Jajñavalkya selitti Janakalle: “Kuvittele, oi kuningas, valtameri. Valtameri on yksi, mutta sen pinnalle nousee lukemattomia aaltoja. Jokainen aalto on erilainen kuin toinen: yksi on suuri, toinen pieni, yksi liikkuu nopeasti, toinen hitaasti. ...

Anonyymi00113 kirjoitti:

Jajñavalkya selitti Janakalle: “Kuvittele, oi kuningas, valtameri. Valtameri on yksi, mutta sen pinnalle nousee lukemattomia aaltoja. Jokainen aalto on erilainen kuin toinen: yksi on suuri, toinen pieni, yksi liikkuu nopeasti, toinen hitaasti. ...

Lue lisää

...
...
Eräänä päivänä Janaka kysyi Jajñavalkyalta: “Opettaja, huomaan että tilani muuttuu jatkuvasti. Joskus olen täynnä energiaa ja intohimoa, valmis siirtämään vuoria. Joskus olen rauhallinen ja tyyni, kuin tuuliin tyyntynyt järvi. Ja joskus minulle on kaikki yhdentekevää, olen laiskuuden ja apatian vallassa. Miksi tämä tapahtuu ja mitä sille pitäisi tehdä?”

Jajñavalkya vastasi: “Se, mitä kuvaat, oi kuningas, on kolmen gunan leikki – kolmen luonnonlaadun.

Sattva on harmoniaa, selkeyttä ja valoa.
Rajas on intohimoa, liikettä ja aktiivisuutta.
Tamas on inertiaa, pimeyttä ja tietämättömyyttä.

Anonyymi00114 kirjoitti:

...
...
Eräänä päivänä Janaka kysyi Jajñavalkyalta: “Opettaja, huomaan että tilani muuttuu jatkuvasti. Joskus olen täynnä energiaa ja intohimoa, valmis siirtämään vuoria. Joskus olen rauhallinen ja tyyni, kuin tuuliin tyyntynyt järvi. Ja joskus minulle on kaikki yhdentekevää, olen laiskuuden ja apatian vallassa. Miksi tämä tapahtuu ja mitä sille pitäisi tehdä?”

Jajñavalkya vastasi: “Se, mitä kuvaat, oi kuningas, on kolmen gunan leikki – kolmen luonnonlaadun.

Sattva on harmoniaa, selkeyttä ja valoa.
Rajas on intohimoa, liikettä ja aktiivisuutta.
Tamas on inertiaa, pimeyttä ja tietämättömyyttä.

Lue lisää

Nämä trigunat läpäisevät koko luonnon, koko ilmentyneen maailman. Ne ovat läsnä ruoassa jota syöt, ihmisissä joiden kanssa olet tekemisissä, ajatuksissa jotka tulevat mieleesi ja teoissa joita teet. Ja ne vaihtuvat jatkuvasti, kuin vuodenajat.”

“Mutta miten tästä voi selvitä?” kysyi Janaka. “En voi pysäyttää tätä muutosta. Se tapahtuu ilman minun tahtoani.”

“Sinä olet oikeassa”, vastasi Jajñavalkya. “Et voi pysäyttää gunojen leikkiä, mutta voit lakata samaistumasta siihen. Kuvittele, että istut joen rannalla ja katsot lehtien virtaavan ohi vedessä. Jotkut lehdet kulkevat nopeasti, toiset hitaasti. Jotkut pyörivät, toiset uppoavat. Et voi pysäyttää jokea etkä hallita lehtiä, mutta voit vain istua ja tarkkailla.

Anonyymi00115 kirjoitti:

Nämä trigunat läpäisevät koko luonnon, koko ilmentyneen maailman. Ne ovat läsnä ruoassa jota syöt, ihmisissä joiden kanssa olet tekemisissä, ajatuksissa jotka tulevat mieleesi ja teoissa joita teet. Ja ne vaihtuvat jatkuvasti, kuin vuodenajat.”

“Mutta miten tästä voi selvitä?” kysyi Janaka. “En voi pysäyttää tätä muutosta. Se tapahtuu ilman minun tahtoani.”

“Sinä olet oikeassa”, vastasi Jajñavalkya. “Et voi pysäyttää gunojen leikkiä, mutta voit lakata samaistumasta siihen. Kuvittele, että istut joen rannalla ja katsot lehtien virtaavan ohi vedessä. Jotkut lehdet kulkevat nopeasti, toiset hitaasti. Jotkut pyörivät, toiset uppoavat. Et voi pysäyttää jokea etkä hallita lehtiä, mutta voit vain istua ja tarkkailla.

Lue lisää

SINÄ ET OLE JOKI ETKÄ LEHDET. SINÄ OLET SE, JOKA KATSOO.”

”MUTTA MITEN TÄMÄ LIITTYY GUṆOIHIN?” JANAKA KYSYI.

”JUURI NÄIN”, JATKOI YĀJÑAVALKYA. ”KUN RAJAS NOUSEE JA TUNNET ENERGIAN JA TOIMINNAN HALUN, TARKKAILE SITÄ. ÄLÄ SANO: ’MINÄ HALUAN TOIMIA’, VAAN SANO: ’TÄSSÄ ON RAJASIN ENERGIA.’

KUN SATTVA TULEE JA TUNNET RAUHAA JA SELKEYTTÄ, TARKKAILE MYÖS SITÄ. ÄLÄ SANO: ’MINÄ OLEN RAUHALLINEN’, VAAN SANO: ’TÄSSÄ ON SATTVAN TILA.’”

Anonyymi00116 kirjoitti:

SINÄ ET OLE JOKI ETKÄ LEHDET. SINÄ OLET SE, JOKA KATSOO.”

”MUTTA MITEN TÄMÄ LIITTYY GUṆOIHIN?” JANAKA KYSYI.

”JUURI NÄIN”, JATKOI YĀJÑAVALKYA. ”KUN RAJAS NOUSEE JA TUNNET ENERGIAN JA TOIMINNAN HALUN, TARKKAILE SITÄ. ÄLÄ SANO: ’MINÄ HALUAN TOIMIA’, VAAN SANO: ’TÄSSÄ ON RAJASIN ENERGIA.’

KUN SATTVA TULEE JA TUNNET RAUHAA JA SELKEYTTÄ, TARKKAILE MYÖS SITÄ. ÄLÄ SANO: ’MINÄ OLEN RAUHALLINEN’, VAAN SANO: ’TÄSSÄ ON SATTVAN TILA.’”

Lue lisää

Kun tamas tulee ja tunnet laiskuutta ja apatiaa, tarkkaile sitäkin. Älä samaistu siihen, vaan yksinkertaisesti katso. Vähitellen huomaat, että on olemassa joku, joka tarkkailee kaikkia kolmea guṇaa, mutta ei itse ole mikään niistä. Tämä “joku” olet todellinen sinä. Tämä on sinun ātman.

Yājn̄avalkya jäi miettimään. Mutta eikö sattva ole hyvä asia? Eikö pitäisi pyrkiä sattvaan ja välttää tamasta? Yājn̄avalkya hymyili.

Sattva on parempi kuin rajas ja tamas. Se on totta. Sattva auttaa polulla, se puhdistaa mieltä ja lähentää totuutta. Mutta jopa sattva on häkki.

Anonyymi00117 kirjoitti:

Kun tamas tulee ja tunnet laiskuutta ja apatiaa, tarkkaile sitäkin. Älä samaistu siihen, vaan yksinkertaisesti katso. Vähitellen huomaat, että on olemassa joku, joka tarkkailee kaikkia kolmea guṇaa, mutta ei itse ole mikään niistä. Tämä “joku” olet todellinen sinä. Tämä on sinun ātman.

Yājn̄avalkya jäi miettimään. Mutta eikö sattva ole hyvä asia? Eikö pitäisi pyrkiä sattvaan ja välttää tamasta? Yājn̄avalkya hymyili.

Sattva on parempi kuin rajas ja tamas. Se on totta. Sattva auttaa polulla, se puhdistaa mieltä ja lähentää totuutta. Mutta jopa sattva on häkki.

Lue lisää

Kuvittele, että sinut on sidottu kultaisella köydellä. Köysi on kaunis ja arvokas, mutta se on silti köysi. Et ole vapaa. Samoin sattva on hienovaraisin side, jopa vaarallisin, koska se näyttää henkiseltä.

Ihminen voi ylpeillä puhtaudellaan, henkisyydellään ja läheisyydellään Jumalaan. Mutta tämä ylpeys on puhdasta rajasta. Ihminen voi kiintyä sattvisiin tapoihinsa, ruokavalioonsa, päivärytmiinsä ja meditaatioonsa. Ja tämä kiintymys on puhdasta tamasta.

Todellinen vapautuminen on kaikkien kolmen guṇan tuolla puolen. Se on tila, jossa näet niiden leikin, mutta et itse osallistu siihen.

...
...
...

Anonyymi00118 kirjoitti:

Kuvittele, että sinut on sidottu kultaisella köydellä. Köysi on kaunis ja arvokas, mutta se on silti köysi. Et ole vapaa. Samoin sattva on hienovaraisin side, jopa vaarallisin, koska se näyttää henkiseltä.

Ihminen voi ylpeillä puhtaudellaan, henkisyydellään ja läheisyydellään Jumalaan. Mutta tämä ylpeys on puhdasta rajasta. Ihminen voi kiintyä sattvisiin tapoihinsa, ruokavalioonsa, päivärytmiinsä ja meditaatioonsa. Ja tämä kiintymys on puhdasta tamasta.

Todellinen vapautuminen on kaikkien kolmen guṇan tuolla puolen. Se on tila, jossa näet niiden leikin, mutta et itse osallistu siihen.

...
...
...

Lue lisää

Kahden härän vertaus.

Yhdessä upaniṣadeista on hämmästyttävä vertaus, jota viisaat siirsivät toisilleen selittääkseen karmān ja vapauden luonnetta. Tämä on kertomus kahdesta härästä, jotka on valjastettu samaan kärryyn. Kuvittele kärryt, joita vetää kaksi härkää. Härät kulkevat tietä pitkin ja kärry liikkuu niiden mukana.

Anonyymi00119 kirjoitti:

Kahden härän vertaus.

Yhdessä upaniṣadeista on hämmästyttävä vertaus, jota viisaat siirsivät toisilleen selittääkseen karmān ja vapauden luonnetta. Tämä on kertomus kahdesta härästä, jotka on valjastettu samaan kärryyn. Kuvittele kärryt, joita vetää kaksi härkää. Härät kulkevat tietä pitkin ja kärry liikkuu niiden mukana.

Lue lisää

Kuka ohjaa liikettä? Vaununkuljettaja, joka istuu vaunuissa ja pitää ohjaksia, vai härät, jotka vetävät sitä, vai tie, jota pitkin he kulkevat, vai mennyt karma, joka on määrittänyt, että juuri nämä vaunut, juuri nämä härät ja juuri tämä kuljettaja ovat kohdanneet tässä ajan ja avaruuden pisteessä?


Allegoria sanoo: kaikki tämä yhdessä on samsāran mekanismi.

Härät ovat meidän halumme. Ne vetävät meitä eteenpäin ja määrittävät suunnan. Vaununkuljettaja on mielemme, erottelukykymme, joka voi ohjata härkiä – tai nukkua.

Tie on elämän olosuhteet, joita emme ole valinneet: maa, perhe, aikakausi, perimä. Vaunut ovat keho, joka kuljettaa meitä tätä tietä pitkin.

Ja vaunun omistaja, se joka on palkannut sekä härät että kuljettajan ja jota varten koko tämä on järjestetty, on ātman, todellinen olemuksemme.

Mutta omistaja nukkuu, hän on unohtanut kuka on. Siksi vaunu kulkee kuin itsestään: härät vetävät minne haluavat, kuljettaja torkkuu ja omistaja näkee unia.

Anonyymi00120 kirjoitti:

Kuka ohjaa liikettä? Vaununkuljettaja, joka istuu vaunuissa ja pitää ohjaksia, vai härät, jotka vetävät sitä, vai tie, jota pitkin he kulkevat, vai mennyt karma, joka on määrittänyt, että juuri nämä vaunut, juuri nämä härät ja juuri tämä kuljettaja ovat kohdanneet tässä ajan ja avaruuden pisteessä?


Allegoria sanoo: kaikki tämä yhdessä on samsāran mekanismi.

Härät ovat meidän halumme. Ne vetävät meitä eteenpäin ja määrittävät suunnan. Vaununkuljettaja on mielemme, erottelukykymme, joka voi ohjata härkiä – tai nukkua.

Tie on elämän olosuhteet, joita emme ole valinneet: maa, perhe, aikakausi, perimä. Vaunut ovat keho, joka kuljettaa meitä tätä tietä pitkin.

Ja vaunun omistaja, se joka on palkannut sekä härät että kuljettajan ja jota varten koko tämä on järjestetty, on ātman, todellinen olemuksemme.

Mutta omistaja nukkuu, hän on unohtanut kuka on. Siksi vaunu kulkee kuin itsestään: härät vetävät minne haluavat, kuljettaja torkkuu ja omistaja näkee unia.

Lue lisää

Mitä pitäisi tehdä? Omistajan on herättävä.

Kun omistaja herää, hän ottaa ohjat käsiinsä. Hän sanoo kuljettajalle: “Ohjaa oikein härkiä.” Hän sanoo härille: “Seisokaa, kun sanon, ja kulkekaa, kun sanon.” Hän katsoo tietä ja valitsee parhaan suunnan.

Mutta tärkeintä on, että hän tietää: hän ei ole vaunut, ei härät, ei kuljettaja eikä tie. Hän on se, joka käyttää kaikkea tätä.

Ja tämä tieto antaa vapauden myös ehdollisuuden sisällä.

Tämä allegoria näyttää, että meillä on valinnanvapaus. Vaikka elämä on monin tavoin menneisyyden karman määräämä eikä tietä voi heti vaihtaa, emmekä voi hetkessä muuttaa härkiä, voimme herättää omistajan – voimme muistaa, kuka olemme.

Anonyymi00121 kirjoitti:

Mitä pitäisi tehdä? Omistajan on herättävä.

Kun omistaja herää, hän ottaa ohjat käsiinsä. Hän sanoo kuljettajalle: “Ohjaa oikein härkiä.” Hän sanoo härille: “Seisokaa, kun sanon, ja kulkekaa, kun sanon.” Hän katsoo tietä ja valitsee parhaan suunnan.

Mutta tärkeintä on, että hän tietää: hän ei ole vaunut, ei härät, ei kuljettaja eikä tie. Hän on se, joka käyttää kaikkea tätä.

Ja tämä tieto antaa vapauden myös ehdollisuuden sisällä.

Tämä allegoria näyttää, että meillä on valinnanvapaus. Vaikka elämä on monin tavoin menneisyyden karman määräämä eikä tietä voi heti vaihtaa, emmekä voi hetkessä muuttaa härkiä, voimme herättää omistajan – voimme muistaa, kuka olemme.

Lue lisää

VOIMME HERÄTTÄÄ OMISTAJAN – VOIMME MUISTAA, KUKA OLEMME.

Anonyymi00122 kirjoitti:

VOIMME HERÄTTÄÄ OMISTAJAN – VOIMME MUISTAA, KUKA OLEMME.

Joku kirjoitti:

"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


Sekoitat kaiken kristillisen uskon kanssa - jos et usko OIKEIN, suoraan ikuiseen helvettiin.

"uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita."

Sinun ei ole pakko uskoa mihinkään; sinun täytyy vain tajuta, että jos maaperä itsessään ei ole vielä valmis – ei voi ymmärtää.

Anonyymi00123 kirjoitti:

Joku kirjoitti:

"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


Sekoitat kaiken kristillisen uskon kanssa - jos et usko OIKEIN, suoraan ikuiseen helvettiin.

"uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita."

Sinun ei ole pakko uskoa mihinkään; sinun täytyy vain tajuta, että jos maaperä itsessään ei ole vielä valmis – ei voi ymmärtää.

Lue lisää

"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


On totta, ettei niiden keskeisiä väitteitä voi osoittaa oikeiksi empiirisin todistein. Samalla on totta, ettei niiden arvo monille ihmisille perustu ensisijaisesti todistamiseen, vaan siihen, tarjoavatko ne johdonmukaisen ajattelutavan ja käytännön, jonka avulla ihminen voi tutkia omaa kokemustaan.

Siksi en odota, että kaikki hyväksyisivät Upanishadien näkemykset tosina. Riittää, että niitä arvioidaan samoin kuin muitakin filosofisia perinteitä: niiden ajatusten, sisäisen johdonmukaisuuden ja niiden tarjoaman ymmärryksen perusteella, eikä pelkästään siksi, että ne ovat vanhoja tekstejä.

Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi - se sopii minulle hyvin, kunhan sama kunnioitus ulotetaan myös niihin, jotka tutkivat todellisuutta eri lähtökohdista – olivatpa ne uskonnollisia, filosofisia tai ateistisia.

Anonyymi00124 kirjoitti:

"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


On totta, ettei niiden keskeisiä väitteitä voi osoittaa oikeiksi empiirisin todistein. Samalla on totta, ettei niiden arvo monille ihmisille perustu ensisijaisesti todistamiseen, vaan siihen, tarjoavatko ne johdonmukaisen ajattelutavan ja käytännön, jonka avulla ihminen voi tutkia omaa kokemustaan.

Siksi en odota, että kaikki hyväksyisivät Upanishadien näkemykset tosina. Riittää, että niitä arvioidaan samoin kuin muitakin filosofisia perinteitä: niiden ajatusten, sisäisen johdonmukaisuuden ja niiden tarjoaman ymmärryksen perusteella, eikä pelkästään siksi, että ne ovat vanhoja tekstejä.

Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi - se sopii minulle hyvin, kunhan sama kunnioitus ulotetaan myös niihin, jotka tutkivat todellisuutta eri lähtökohdista – olivatpa ne uskonnollisia, filosofisia tai ateistisia.

Lue lisää

"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


Upanishadien tarkoitus ei ole kilpailla fysiikan, biologian jne. kanssa, vaan tarkastella ilmiöitä ensimmäisen persoonan kokemuksen näkökulmasta (fenomenologia).

Kun sanot, ettei niille ole todisteita, kyse on osittain siitä, millaista todistusaineistoa pidetään hyväksyttävänä. Luonnontieteissä painotetaan empiiristä evidenssiä, joka on toistettavissa riippumattomien tutkijoiden toimesta. Upanishadit taas perustuvat introspektiiviseen tutkimukseen ja väittävät, että tietoisuuden luonnetta voidaan tutkia ensisijaisesti kokemuksen kautta.

Tällaista lähestymistapaa ei voi automaattisesti kumota sillä perusteella, ettei sitä voi mitata laboratoriossa. Se tarkoittaa vain, että tutkimuskohde kuuluu eri tietoteoreettiseen kategoriaan.


Tiede tutkii pääasiassa objektiivisesti havaittavia ilmiöitä, kun taas Upanishadit tarkastelevat subjektiivisen kokemuksen perustaa. Molemmat voivat käyttää systemaattista tutkimusta, mutta niiden menetelmät ovat erilaisia.

Se, että jokin teoria on "uusi", ei tee siitä automaattisesti oikeaa.

Upanishadien väitteitä voidaan toki kritisoida, mutta mielekkään kritiikin tulisi kohdistua niiden argumentteihin, käsitteisiin ja sisäiseen johdonmukaisuuteen, ei pelkästään siihen, että ne eivät noudata luonnontieteellisen tutkimuksen metodologiaa.

Siksi en pidä niitä "vain vanhoina tarinoina". Pidän niitä filosofisena tutkimusperinteenä, joka tarkastelee kysymyksiä, joihin luonnontiede ei menetelmänsä vuoksi ota kantaa: mitä tietoisuus on, mikä on subjektin luonne ja mitä tarkoittaa olla olemassa. Se, hyväksyykö niiden johtopäätökset, on eri kysymys kuin se, ansaitsevatko ne tulla vakavasti arvioiduiksi.

Anonyymi00125 kirjoitti:

"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


Upanishadien tarkoitus ei ole kilpailla fysiikan, biologian jne. kanssa, vaan tarkastella ilmiöitä ensimmäisen persoonan kokemuksen näkökulmasta (fenomenologia).

Kun sanot, ettei niille ole todisteita, kyse on osittain siitä, millaista todistusaineistoa pidetään hyväksyttävänä. Luonnontieteissä painotetaan empiiristä evidenssiä, joka on toistettavissa riippumattomien tutkijoiden toimesta. Upanishadit taas perustuvat introspektiiviseen tutkimukseen ja väittävät, että tietoisuuden luonnetta voidaan tutkia ensisijaisesti kokemuksen kautta.

Tällaista lähestymistapaa ei voi automaattisesti kumota sillä perusteella, ettei sitä voi mitata laboratoriossa. Se tarkoittaa vain, että tutkimuskohde kuuluu eri tietoteoreettiseen kategoriaan.


Tiede tutkii pääasiassa objektiivisesti havaittavia ilmiöitä, kun taas Upanishadit tarkastelevat subjektiivisen kokemuksen perustaa. Molemmat voivat käyttää systemaattista tutkimusta, mutta niiden menetelmät ovat erilaisia.

Se, että jokin teoria on "uusi", ei tee siitä automaattisesti oikeaa.

Upanishadien väitteitä voidaan toki kritisoida, mutta mielekkään kritiikin tulisi kohdistua niiden argumentteihin, käsitteisiin ja sisäiseen johdonmukaisuuteen, ei pelkästään siihen, että ne eivät noudata luonnontieteellisen tutkimuksen metodologiaa.

Siksi en pidä niitä "vain vanhoina tarinoina". Pidän niitä filosofisena tutkimusperinteenä, joka tarkastelee kysymyksiä, joihin luonnontiede ei menetelmänsä vuoksi ota kantaa: mitä tietoisuus on, mikä on subjektin luonne ja mitä tarkoittaa olla olemassa. Se, hyväksyykö niiden johtopäätökset, on eri kysymys kuin se, ansaitsevatko ne tulla vakavasti arvioiduiksi.

Lue lisää

"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"



Kysymys kuuluu oikeastaan siihen, mitä tarkoitamme sanalla "usko". Jos usko tarkoittaa väitteen hyväksymistä ilman perusteluja tai tutkimista, silloin Upanishadien keskeinen lähestymistapa ei ole ensisijaisesti uskoon perustuva.

Upanishadit eivät kehota hyväksymään väitteitään auktoriteetin perusteella. Ne kehottavat tutkimaan tietoisuutta itse. Niiden lähtökohta on, että välittömästi varmin tutkimuskohde ei ole ulkoinen maailma vaan oma tietoisuus, sillä kaikki havainnot ulkoisesta maailmasta ilmenevät tietoisuudessa. Tämä ei ole uskonnollinen väite vaan tietoteoreettinen lähtökohta (epistemologia ): ennen kuin voimme tietää mitään maailmasta, meidän on jo oltava tietoisia siitä.

Tästä syystä Upanishadit käyttävät introspektiivistä menetelmää. Sen tavoitteena ei ole rakentaa uskomusjärjestelmää vaan tutkia, mikä tietoisuudessa on muuttuvaa ja mikä mahdollisesti pysyvää. Menetelmä on erilainen kuin luonnontieteessä, mutta erilainen metodologia ei vielä tee siitä merkityksetöntä.


On myös kiinnostavaa, että väite "kaikki tämä on vain spekulaatiota" on itsekin filosofinen kannanotto. Se perustuu oletukseen, että vain empiirisesti todennettava tieto on mielekästä tietoa. Tämä ei kuitenkaan ole luonnontieteellinen tulos, vaan filosofinen oletus. Sitä ei voida todistaa laboratoriossa, koska se on väite tiedon luonteesta eikä havaittavasta ilmiöstä.

Siksi se ei oikeastaan ole tieteen ja uskonnon välinen, vaan kahden erilaisen tietoteorian välinen. Toinen katsoo, että vain objektiivisesti mitattava on tiedollisesti merkityksellistä. Toinen katsoo, että myös tietoisuuden välitön tutkiminen voi tuottaa perusteltua tietoa. Molemmat näkemykset ovat filosofisia lähtökohtia, eivät empiirisiä faktoja.

Ja mitä tulee ajatukseen "kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", en oikein tunnista sitä Upanishadeista. Niissä ei sanota, että sinun pitäisi uskoa johonkin pelastuaksesi. Päinvastoin, niissä kehotetaan tutkimaan, kysymään ja oivaltamaan itse. Ketään ei pakoteta uskomaan. Jos joku tutkii opetuksia ja päätyy siihen, etteivät ne vakuuta häntä, sekin on tutkimuksen mahdollinen lopputulos. Upanishadien näkökulmasta totuus ei riipu siitä, kuinka moni siihen uskoo, vaan siitä, voidaanko se oivaltaa suorassa kokemuksessa (aparokṣa).

Anonyymi00126 kirjoitti:

"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"



Kysymys kuuluu oikeastaan siihen, mitä tarkoitamme sanalla "usko". Jos usko tarkoittaa väitteen hyväksymistä ilman perusteluja tai tutkimista, silloin Upanishadien keskeinen lähestymistapa ei ole ensisijaisesti uskoon perustuva.

Upanishadit eivät kehota hyväksymään väitteitään auktoriteetin perusteella. Ne kehottavat tutkimaan tietoisuutta itse. Niiden lähtökohta on, että välittömästi varmin tutkimuskohde ei ole ulkoinen maailma vaan oma tietoisuus, sillä kaikki havainnot ulkoisesta maailmasta ilmenevät tietoisuudessa. Tämä ei ole uskonnollinen väite vaan tietoteoreettinen lähtökohta (epistemologia ): ennen kuin voimme tietää mitään maailmasta, meidän on jo oltava tietoisia siitä.

Tästä syystä Upanishadit käyttävät introspektiivistä menetelmää. Sen tavoitteena ei ole rakentaa uskomusjärjestelmää vaan tutkia, mikä tietoisuudessa on muuttuvaa ja mikä mahdollisesti pysyvää. Menetelmä on erilainen kuin luonnontieteessä, mutta erilainen metodologia ei vielä tee siitä merkityksetöntä.


On myös kiinnostavaa, että väite "kaikki tämä on vain spekulaatiota" on itsekin filosofinen kannanotto. Se perustuu oletukseen, että vain empiirisesti todennettava tieto on mielekästä tietoa. Tämä ei kuitenkaan ole luonnontieteellinen tulos, vaan filosofinen oletus. Sitä ei voida todistaa laboratoriossa, koska se on väite tiedon luonteesta eikä havaittavasta ilmiöstä.

Siksi se ei oikeastaan ole tieteen ja uskonnon välinen, vaan kahden erilaisen tietoteorian välinen. Toinen katsoo, että vain objektiivisesti mitattava on tiedollisesti merkityksellistä. Toinen katsoo, että myös tietoisuuden välitön tutkiminen voi tuottaa perusteltua tietoa. Molemmat näkemykset ovat filosofisia lähtökohtia, eivät empiirisiä faktoja.

Ja mitä tulee ajatukseen "kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", en oikein tunnista sitä Upanishadeista. Niissä ei sanota, että sinun pitäisi uskoa johonkin pelastuaksesi. Päinvastoin, niissä kehotetaan tutkimaan, kysymään ja oivaltamaan itse. Ketään ei pakoteta uskomaan. Jos joku tutkii opetuksia ja päätyy siihen, etteivät ne vakuuta häntä, sekin on tutkimuksen mahdollinen lopputulos. Upanishadien näkökulmasta totuus ei riipu siitä, kuinka moni siihen uskoo, vaan siitä, voidaanko se oivaltaa suorassa kokemuksessa (aparokṣa).

Lue lisää

"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


Upanishadit eivät rakenna järjestelmää, jossa ihmisen kohtalo määräytyisi sen perusteella, mihin hän uskoo tai mitä hän tunnustaa. Niissä ei esitetä ajatusta, että väärä uskomus johtaisi ikuiseen rangaistukseen tai että oikea uskomus olisi pelastumisen ehto. Ne eivät perustu uskontunnustukseen vaan tutkimiseen.

Niiden peruskysymys ei ole: "Mihin uskot?" vaan: "Mikä on totta?" ja vielä tarkemmin: "Kuka on se, joka kokee, tietää ja kysyy?" Tämä on filosofinen tutkimuskysymys, ei vaatimus omaksua tietty oppi.

Upanishadien mukaan totuus ei muutu sen perusteella, uskooko siihen yksi ihminen, miljoona ihmistä vai ei kukaan. Totuus ei ole mielipidekysymys eikä enemmistöpäätös. Se on löydettävissä, jos se on löydettävissä, tutkimalla tietoisuutta ja kokemusta riittävän syvällisesti. Jos taas joku tutkii rehellisesti eikä vakuutu, häntä ei uhata rangaistuksella. Tutkiminen itsessään on arvokasta.

Tässä mielessä Upanishadit ovat lähempänä filosofiaa kuin dogmaattista uskontunnustusta Ne eivät sano: "Usko, koska näin on ilmoitettu." Ne pikemminkin sanovat: "Tutki, havainnoi, kyseenalaista ja oivalla itse." Opettajan tehtävä on osoittaa suunta, ei korvata oppilaan omaa ymmärrystä.

Siksi väite, että kyse olisi vain "uskosta", osuu mielestäni harhaan. Upanishadien keskeinen menetelmä ei ole uskominen vaan itsehavainnointi ja välitön oivallus.

Merkittävin ero kristilliseen "pelastusoppeihin" on juuri siinä, ettei Upanishadeissa ihmistä määritellä sen perusteella, mitä hän tunnustaa uskovansa. Niissä ei ole ajatusta, että uskomattomuus olisi moraalinen rikkomus tai johtaisi ikuiseen helvettiin. Ihmisen vapautuminen ei riipu oikean tunnustuksen lausumisesta, vaan siitä, onko todellisuuden luonne todella ymmärretty.

Tästä syystä Upanishadeja voidaan lukea myös ilman, että "liittyy" mihinkään uskontoon. Ne eivät vaadi jäsenyyttä, kääntymystä tai valaa. Ne esittävät filosofisia väitteitä ja kutsuvat tutkimaan niitä. Jokainen saa hyväksyä ne, hylätä ne tai pitää ne avoimina kysymyksinä. Pakkoa ei ole, eikä rehellisestä epäilystä seuraa niiden mukaan ikuista rangaistusta.

Anonyymi00127 kirjoitti:

"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


Upanishadit eivät rakenna järjestelmää, jossa ihmisen kohtalo määräytyisi sen perusteella, mihin hän uskoo tai mitä hän tunnustaa. Niissä ei esitetä ajatusta, että väärä uskomus johtaisi ikuiseen rangaistukseen tai että oikea uskomus olisi pelastumisen ehto. Ne eivät perustu uskontunnustukseen vaan tutkimiseen.

Niiden peruskysymys ei ole: "Mihin uskot?" vaan: "Mikä on totta?" ja vielä tarkemmin: "Kuka on se, joka kokee, tietää ja kysyy?" Tämä on filosofinen tutkimuskysymys, ei vaatimus omaksua tietty oppi.

Upanishadien mukaan totuus ei muutu sen perusteella, uskooko siihen yksi ihminen, miljoona ihmistä vai ei kukaan. Totuus ei ole mielipidekysymys eikä enemmistöpäätös. Se on löydettävissä, jos se on löydettävissä, tutkimalla tietoisuutta ja kokemusta riittävän syvällisesti. Jos taas joku tutkii rehellisesti eikä vakuutu, häntä ei uhata rangaistuksella. Tutkiminen itsessään on arvokasta.

Tässä mielessä Upanishadit ovat lähempänä filosofiaa kuin dogmaattista uskontunnustusta Ne eivät sano: "Usko, koska näin on ilmoitettu." Ne pikemminkin sanovat: "Tutki, havainnoi, kyseenalaista ja oivalla itse." Opettajan tehtävä on osoittaa suunta, ei korvata oppilaan omaa ymmärrystä.

Siksi väite, että kyse olisi vain "uskosta", osuu mielestäni harhaan. Upanishadien keskeinen menetelmä ei ole uskominen vaan itsehavainnointi ja välitön oivallus.

Merkittävin ero kristilliseen "pelastusoppeihin" on juuri siinä, ettei Upanishadeissa ihmistä määritellä sen perusteella, mitä hän tunnustaa uskovansa. Niissä ei ole ajatusta, että uskomattomuus olisi moraalinen rikkomus tai johtaisi ikuiseen helvettiin. Ihmisen vapautuminen ei riipu oikean tunnustuksen lausumisesta, vaan siitä, onko todellisuuden luonne todella ymmärretty.

Tästä syystä Upanishadeja voidaan lukea myös ilman, että "liittyy" mihinkään uskontoon. Ne eivät vaadi jäsenyyttä, kääntymystä tai valaa. Ne esittävät filosofisia väitteitä ja kutsuvat tutkimaan niitä. Jokainen saa hyväksyä ne, hylätä ne tai pitää ne avoimina kysymyksinä. Pakkoa ei ole, eikä rehellisestä epäilystä seuraa niiden mukaan ikuista rangaistusta.

Lue lisää

"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


Upanishadit eivät rakenna järjestelmää, jossa ihmisen kohtalo määräytyisi sen perusteella, mihin hän uskoo tai mitä hän tunnustaa. Niissä ei esitetä ajatusta, että väärä uskomus johtaisi ikuiseen rangaistukseen tai että oikea uskomus olisi pelastumisen ehto. Ne eivät perustu uskontunnustukseen vaan tutkimiseen.


Minusta koko keskustelu "uskosta" menee tässä hieman ohi aiheen. En oikein ymmärrä, miksi siitä ylipäätään tehdään Upanishadien kohdalla keskeinen kysymys.

Missä Upanishadeissa ihmistä vaaditaan uskomaan johonkin rangaistuksen uhalla? Missä niissä sanotaan, että pelastuminen riippuu tunnustuksesta tai että epäilevä ihminen olisi tuomittu? Sellaista opetusta niistä ei yksinkertaisesti löydy.

Upanishadit eivät ole uskontunnustus vaan tutkimusmatka tietoisuuteen.

Niiden menetelmä perustuu kolmeen vaiheeseen: kuuntelemiseen (śravaṇa), kriittiseen pohdintaan (manana) sekä syvään kontemplaatioon (nididhyāsana). Jo tämä rakenne osoittaa, ettei sokea uskominen ole päämäärä. Jos pelkkä usko riittäisi, miksi korostettaisiin järkiperäistä tutkimista ja henkilökohtaista oivallusta?

Itse asiassa Upanishadit lähtevät siitä, että toisen kokemus ei voi korvata omaa ymmärrystä. Opettaja voi osoittaa suunnan, mutta hän ei voi siirtää oivallusta toiselle. Siksi ne eivät pyri tuottamaan uskovia vaan ymmärtäviä ihmisiä.

Tästä seuraa myös toinen tärkeä asia. Totuus ei riipu siitä, uskooko siihen kukaan. Jos jokin on totta, se on totta riippumatta ihmisten mielipiteistä. Jos taas jokin ei ole totta, siihen uskominen ei tee siitä totta. Tässä mielessä usko ei ole Upanishadeissa totuuden mittari. Totuus on olemassa ihmisistä ja uskost ja uskonnostaiippumatta.

Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi - tuntuu siltä, että tähän tuodaan ajatusmalli, joka kuuluu vain KRISTINUSKOON – ÄLÄ SEKOITA KRISTINUSKOA JA UPANISHADEJA TOISIINSA. Upanishadien näkökulmasta olennaisempaa olisi sanoa: "Kukin tutkikoon itse." Siinä ei ole pakkoa uskoa eikä pakkoa olla uskomatta. On vain kehotus tutkia.

Rehellinen epäily ei ole Upanishadeissa synti vaan usein tutkimisen alku. Kysyminen ei ole ongelma, vaan välttämätön osa tiedon syntyä. Siksi ateisti, agnostikko tai uskova voivat kaikki lähestyä Upanishadeja samalla tavalla: lukemalla, pohtimalla ja arvioimalla niiden argumentteja. Ketään ei suljeta ulos eikä ketään vaadita lausumaan uskontunnustusta.

Ehkä juuri tässä on niiden radikaalein piirre. Ne eivät pyri lisäämään uskomuksia vaan purkamaan niitä. Niiden mukaan ihmisen perimmäinen ongelma ei ole "väärä uskonto" vaan tietämättömyys (avidyā ). Vapautuminen (mokṣa) ei tapahdu siksi, että ihminen alkaa uskoa "oikein", vaan siksi, että hän näkee asian sellaisena kuin se on.

Siksi minusta olisi hedelmällisempää keskustella siitä, ovatko Upanishadien argumentit vakuuttavia tai ovatko niiden tietoisuutta koskevat analyysit perusteltuja. Pelkkä toteamus "se on vain uskoa" ei vielä kohtaa sitä, mitä tekstit itse väittävät. Kritiikki on aina tervetullutta, mutta sen olisi hyvä kohdistua siihen, mitä Upanishadit todella opettavat, eikä siihen, mitä niiden oletetaan opettavan.

Anonyymi00128 kirjoitti:

"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


Upanishadit eivät rakenna järjestelmää, jossa ihmisen kohtalo määräytyisi sen perusteella, mihin hän uskoo tai mitä hän tunnustaa. Niissä ei esitetä ajatusta, että väärä uskomus johtaisi ikuiseen rangaistukseen tai että oikea uskomus olisi pelastumisen ehto. Ne eivät perustu uskontunnustukseen vaan tutkimiseen.


Minusta koko keskustelu "uskosta" menee tässä hieman ohi aiheen. En oikein ymmärrä, miksi siitä ylipäätään tehdään Upanishadien kohdalla keskeinen kysymys.

Missä Upanishadeissa ihmistä vaaditaan uskomaan johonkin rangaistuksen uhalla? Missä niissä sanotaan, että pelastuminen riippuu tunnustuksesta tai että epäilevä ihminen olisi tuomittu? Sellaista opetusta niistä ei yksinkertaisesti löydy.

Upanishadit eivät ole uskontunnustus vaan tutkimusmatka tietoisuuteen.

Niiden menetelmä perustuu kolmeen vaiheeseen: kuuntelemiseen (śravaṇa), kriittiseen pohdintaan (manana) sekä syvään kontemplaatioon (nididhyāsana). Jo tämä rakenne osoittaa, ettei sokea uskominen ole päämäärä. Jos pelkkä usko riittäisi, miksi korostettaisiin järkiperäistä tutkimista ja henkilökohtaista oivallusta?

Itse asiassa Upanishadit lähtevät siitä, että toisen kokemus ei voi korvata omaa ymmärrystä. Opettaja voi osoittaa suunnan, mutta hän ei voi siirtää oivallusta toiselle. Siksi ne eivät pyri tuottamaan uskovia vaan ymmärtäviä ihmisiä.

Tästä seuraa myös toinen tärkeä asia. Totuus ei riipu siitä, uskooko siihen kukaan. Jos jokin on totta, se on totta riippumatta ihmisten mielipiteistä. Jos taas jokin ei ole totta, siihen uskominen ei tee siitä totta. Tässä mielessä usko ei ole Upanishadeissa totuuden mittari. Totuus on olemassa ihmisistä ja uskost ja uskonnostaiippumatta.

Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi - tuntuu siltä, että tähän tuodaan ajatusmalli, joka kuuluu vain KRISTINUSKOON – ÄLÄ SEKOITA KRISTINUSKOA JA UPANISHADEJA TOISIINSA. Upanishadien näkökulmasta olennaisempaa olisi sanoa: "Kukin tutkikoon itse." Siinä ei ole pakkoa uskoa eikä pakkoa olla uskomatta. On vain kehotus tutkia.

Rehellinen epäily ei ole Upanishadeissa synti vaan usein tutkimisen alku. Kysyminen ei ole ongelma, vaan välttämätön osa tiedon syntyä. Siksi ateisti, agnostikko tai uskova voivat kaikki lähestyä Upanishadeja samalla tavalla: lukemalla, pohtimalla ja arvioimalla niiden argumentteja. Ketään ei suljeta ulos eikä ketään vaadita lausumaan uskontunnustusta.

Ehkä juuri tässä on niiden radikaalein piirre. Ne eivät pyri lisäämään uskomuksia vaan purkamaan niitä. Niiden mukaan ihmisen perimmäinen ongelma ei ole "väärä uskonto" vaan tietämättömyys (avidyā ). Vapautuminen (mokṣa) ei tapahdu siksi, että ihminen alkaa uskoa "oikein", vaan siksi, että hän näkee asian sellaisena kuin se on.

Siksi minusta olisi hedelmällisempää keskustella siitä, ovatko Upanishadien argumentit vakuuttavia tai ovatko niiden tietoisuutta koskevat analyysit perusteltuja. Pelkkä toteamus "se on vain uskoa" ei vielä kohtaa sitä, mitä tekstit itse väittävät. Kritiikki on aina tervetullutta, mutta sen olisi hyvä kohdistua siihen, mitä Upanishadit todella opettavat, eikä siihen, mitä niiden oletetaan opettavan.

Lue lisää

SIKSI MINUSTA OLISI HEDELMÄLLISEMPÄÄ KESKUSTELLA SIITÄ, OVATKO UPANIṢADIEN ARGUMENTIT VAKUUTTAVIA TAI OVATKO NIIDEN TIETOISUUTTA KOSKEVAT ANALYYSIT PERUSTELTUJA. PELKKÄ TOTEAMUS ”SE ON VAIN USKOA” EI VIELÄ KOHTAA SITÄ, MITÄ TEKSTIT ITSE VÄITTÄVÄT. KRITIIKKI ON AINA TERVETULLUTTA, MUTTA SEN OLISI HYVÄ KOHDISTUA SIIHEN, MITÄ UPANIṢADIT TODELLA OPETTAVAT, EIKÄ SIIHEN, MITÄ NIIDEN OLETETAAN OPETTAVAN.

Anonyymi00129 kirjoitti:

SIKSI MINUSTA OLISI HEDELMÄLLISEMPÄÄ KESKUSTELLA SIITÄ, OVATKO UPANIṢADIEN ARGUMENTIT VAKUUTTAVIA TAI OVATKO NIIDEN TIETOISUUTTA KOSKEVAT ANALYYSIT PERUSTELTUJA. PELKKÄ TOTEAMUS ”SE ON VAIN USKOA” EI VIELÄ KOHTAA SITÄ, MITÄ TEKSTIT ITSE VÄITTÄVÄT. KRITIIKKI ON AINA TERVETULLUTTA, MUTTA SEN OLISI HYVÄ KOHDISTUA SIIHEN, MITÄ UPANIṢADIT TODELLA OPETTAVAT, EIKÄ SIIHEN, MITÄ NIIDEN OLETETAAN OPETTAVAN.

Lue lisää

PELKKÄ TOTEAMUS ”SE ON VAIN USKOA” EI VIELÄ KOHTAA SITÄ, MITÄ TEKSTIT ITSE VÄITTÄVÄT. KRITIIKKI ON AINA TERVETULLUTTA, MUTTA SEN OLISI HYVÄ KOHDISTUA SIIHEN, MITÄ UPANIṢADIT TODELLA OPETTAVAT, EIKÄ SIIHEN, MITÄ NIIDEN OLETETAAN OPETTAVAN.

Anonyymi00130 kirjoitti:

PELKKÄ TOTEAMUS ”SE ON VAIN USKOA” EI VIELÄ KOHTAA SITÄ, MITÄ TEKSTIT ITSE VÄITTÄVÄT. KRITIIKKI ON AINA TERVETULLUTTA, MUTTA SEN OLISI HYVÄ KOHDISTUA SIIHEN, MITÄ UPANIṢADIT TODELLA OPETTAVAT, EIKÄ SIIHEN, MITÄ NIIDEN OLETETAAN OPETTAVAN.

Lue lisää

"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


Upanishadit eivät rakenna järjestelmää, jossa ihmisen kohtalo määräytyisi sen perusteella, mihin hän uskoo tai mitä hän tunnustaa. Niissä ei esitetä ajatusta, että väärä uskomus johtaisi ikuiseen rangaistukseen tai että oikea uskomus olisi pelastumisen ehto. Ne eivät perustu uskontunnustukseen vaan tutkimiseen.


Minusta koko kysymys uskosta tuntuu tässä vieraalta. En oikein ymmärrä, miksi keskustelu ylipäätään kehystetään uskomisen ympärille.

Miksi oletetaan, että ihmisen pitäisi omaksua jokin oikea uskomus? Miksi ajatellaan, että totuus riippuisi siitä, mitä ihminen tunnustaa uskovansa?

Upanishadien näkökulmasta tämä on väärä lähtökohta.


Siksi usko ei ole niiden mukaan totuuden lähde. Parhaimmillaan usko voi olla väliaikainen työskentelyhypoteesi, joka motivoi tutkimaan. Lopullinen päämäärä ei kuitenkaan ole uskoa enemmän, vaan ymmärtää paremmin.

Tästä syystä Upanishadit eivät rakenna järjestelmää, jossa ihminen jaettaisiin oikeauskoisiin ja vääräuskoisiin. Niissä ei ole oppia, jonka mukaan väärä vakaumus johtaisi ikuiseen rangaistukseen tai oikea vakaumus automaattisesti pelastaisi. Se olisi ristiriidassa koko niiden tutkimuksellisen lähtökohdan kanssa.


Tästä seuraa myös tärkeä filosofinen ero tiedon (jñāna) ja uskomuksen välillä. Uskomus voi olla oikea tai väärä, mutta se on silti uskomus.

Siksi on hieman harhaanjohtavaa väittää, että Upanishadit vaatisivat uskomaan. Ne pikemminkin pyrkivät tekemään uskomisesta tarpeetonta. Jos jokin todella ymmärretään, sitä ei enää "uskota" samassa merkityksessä kuin ennen – se tiedetään omasta kokemuksesta. Tämä muistuttaa arkista eroa sen välillä, että uskoo hunajan olevan makeaa ja sen välillä, että maistaa hunajaa itse. Maistamisen jälkeen kyse ei enää ole uskosta vaan kokemuksesta.

Ehkä juuri siksi en oikein tunnista ajatusta, että pitäisi "uskoa oikein". Se ei ole Upanishadien keskeinen kysymys. Niiden kysymys on paljon perustavampi.
Jos vastaus löytyy vain siksi, että joku käskee uskomaan, Upanishadien näkökulmasta tutkimus ei ole vielä päättynyt. Jos taas vastaus löytyy oman tutkimisen ja oivalluksen kautta, usko ei enää ole keskiössä lainkaan. Keskiössä on ymmärrys.

Anonyymi00131 kirjoitti:

"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


Upanishadit eivät rakenna järjestelmää, jossa ihmisen kohtalo määräytyisi sen perusteella, mihin hän uskoo tai mitä hän tunnustaa. Niissä ei esitetä ajatusta, että väärä uskomus johtaisi ikuiseen rangaistukseen tai että oikea uskomus olisi pelastumisen ehto. Ne eivät perustu uskontunnustukseen vaan tutkimiseen.


Minusta koko kysymys uskosta tuntuu tässä vieraalta. En oikein ymmärrä, miksi keskustelu ylipäätään kehystetään uskomisen ympärille.

Miksi oletetaan, että ihmisen pitäisi omaksua jokin oikea uskomus? Miksi ajatellaan, että totuus riippuisi siitä, mitä ihminen tunnustaa uskovansa?

Upanishadien näkökulmasta tämä on väärä lähtökohta.


Siksi usko ei ole niiden mukaan totuuden lähde. Parhaimmillaan usko voi olla väliaikainen työskentelyhypoteesi, joka motivoi tutkimaan. Lopullinen päämäärä ei kuitenkaan ole uskoa enemmän, vaan ymmärtää paremmin.

Tästä syystä Upanishadit eivät rakenna järjestelmää, jossa ihminen jaettaisiin oikeauskoisiin ja vääräuskoisiin. Niissä ei ole oppia, jonka mukaan väärä vakaumus johtaisi ikuiseen rangaistukseen tai oikea vakaumus automaattisesti pelastaisi. Se olisi ristiriidassa koko niiden tutkimuksellisen lähtökohdan kanssa.


Tästä seuraa myös tärkeä filosofinen ero tiedon (jñāna) ja uskomuksen välillä. Uskomus voi olla oikea tai väärä, mutta se on silti uskomus.

Siksi on hieman harhaanjohtavaa väittää, että Upanishadit vaatisivat uskomaan. Ne pikemminkin pyrkivät tekemään uskomisesta tarpeetonta. Jos jokin todella ymmärretään, sitä ei enää "uskota" samassa merkityksessä kuin ennen – se tiedetään omasta kokemuksesta. Tämä muistuttaa arkista eroa sen välillä, että uskoo hunajan olevan makeaa ja sen välillä, että maistaa hunajaa itse. Maistamisen jälkeen kyse ei enää ole uskosta vaan kokemuksesta.

Ehkä juuri siksi en oikein tunnista ajatusta, että pitäisi "uskoa oikein". Se ei ole Upanishadien keskeinen kysymys. Niiden kysymys on paljon perustavampi.
Jos vastaus löytyy vain siksi, että joku käskee uskomaan, Upanishadien näkökulmasta tutkimus ei ole vielä päättynyt. Jos taas vastaus löytyy oman tutkimisen ja oivalluksen kautta, usko ei enää ole keskiössä lainkaan. Keskiössä on ymmärrys.

Lue lisää

SIKSI USKO EI OLE NIIDEN MUKAAN TOTUUDEN LÄHDE. PARHAIMMILLAAN USKO VOI OLLA VÄLIAIKAINEN TYÖSKENTELYHYPOTEESI, JOKA MOTIVOI TUTKIMAAN. LOPULLINEN PÄÄMÄÄRÄ EI KUITENKAAN OLE USKOA ENEMMÄN, VAAN YMMÄRTÄÄ PAREMMIN.

Anonyymi00132 kirjoitti:

SIKSI USKO EI OLE NIIDEN MUKAAN TOTUUDEN LÄHDE. PARHAIMMILLAAN USKO VOI OLLA VÄLIAIKAINEN TYÖSKENTELYHYPOTEESI, JOKA MOTIVOI TUTKIMAAN. LOPULLINEN PÄÄMÄÄRÄ EI KUITENKAAN OLE USKOA ENEMMÄN, VAAN YMMÄRTÄÄ PAREMMIN.

Lue lisää

"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


Tästä seuraa myös tärkeä filosofinen ero tiedon (jñāna) ja uskomuksen välillä. Uskomus voi olla oikea tai väärä, mutta se on silti uskomus.

Siksi on hieman harhaanjohtavaa väittää, että Upanishadit vaatisivat uskomaan. Ne pikemminkin pyrkivät tekemään uskomisesta tarpeetonta.

Anonyymi00133 kirjoitti:

"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


Tästä seuraa myös tärkeä filosofinen ero tiedon (jñāna) ja uskomuksen välillä. Uskomus voi olla oikea tai väärä, mutta se on silti uskomus.

Siksi on hieman harhaanjohtavaa väittää, että Upanishadit vaatisivat uskomaan. Ne pikemminkin pyrkivät tekemään uskomisesta tarpeetonta.

Lue lisää

TÄSTÄ SEURAA MYÖS TÄRKEÄ FILOSOFINEN ERO TIEDON (JÑĀNA) JA USKOMUKSEN VÄLILLÄ. USKOMUS VOI OLLA OIKEA TAI VÄÄRÄ, MUTTA SE ON SILTI USKOMUS.

SIKSI ON HIEMAN HARHAANJOHTAVAA VÄITTÄÄ, ETTÄ UPANIṢADIT VAATISIVAT USKOMAAN. NE PIKEMMINKIN PYRKIVÄT TEKEMÄÄN USKOMISESTA TARPEETONTA.

Anonyymi00134 kirjoitti:

TÄSTÄ SEURAA MYÖS TÄRKEÄ FILOSOFINEN ERO TIEDON (JÑĀNA) JA USKOMUKSEN VÄLILLÄ. USKOMUS VOI OLLA OIKEA TAI VÄÄRÄ, MUTTA SE ON SILTI USKOMUS.

SIKSI ON HIEMAN HARHAANJOHTAVAA VÄITTÄÄ, ETTÄ UPANIṢADIT VAATISIVAT USKOMAAN. NE PIKEMMINKIN PYRKIVÄT TEKEMÄÄN USKOMISESTA TARPEETONTA.

Lue lisää

SIKSI ON HIEMAN HARHAANJOHTAVAA VÄITTÄÄ, ETTÄ UPANIṢADIT VAATISIVAT USKOMAAN. NE PIKEMMINKIN PYRKIVÄT TEKEMÄÄN USKOMISESTA TARPEETONTA.

Anonyymi00135 kirjoitti:

SIKSI ON HIEMAN HARHAANJOHTAVAA VÄITTÄÄ, ETTÄ UPANIṢADIT VAATISIVAT USKOMAAN. NE PIKEMMINKIN PYRKIVÄT TEKEMÄÄN USKOMISESTA TARPEETONTA.

"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


Tästä seuraa yksi Upanishadien keskeisimmistä filosofisista erotteluista: ero uskomuksen ja tiedon välillä.

Uskomus on mielen hyväksymä väite. Se voi olla oikea tai väärä, hyvin perusteltu tai huonosti perusteltu, mutta se on silti käsitys todellisuudesta. Se kuuluu ajattelun alueelle. Tieto sen sijaan ei Upanishadien mukaan ole pelkkä käsitys tai mielipide, vaan oivallus, jossa todellisuus nähdään sellaisena kuin se on.

Tämän vuoksi Upanishadit eivät pidä uskoa päämääränä. Jos jokin jää pelkäksi uskomukseksi, tutkimus on niiden näkökulmasta vielä kesken.

Ajatellaan yksinkertaista esimerkkiä. Voin uskoa, että aurinko on olemassa, mutta kun katson taivaalle kirkkaana päivänä, en enää usko siinä merkityksessä kuin ennen – havaitsen sen. Voin uskoa, että tuli polttaa, mutta kun kosketan kuumaa pintaa, asia muuttuu välittömäksi kokemukseksi. Kokemus ei enää lepää uskomuksen varassa.

Upanishadit väittävät, että myös tietoisuuden perimmäinen luonne kuuluu tähän jälkimmäiseen kategoriaan.
Tässä mielessä uskomus on vain väline, ei päämäärä. Se voi toimia alustavana hypoteesina, jonka perusteella ihminen alkaa tutkia itseään ja tietoisuuttaan. Mutta hypoteesin tarkoitus ei ole jäädä pysyväksi vakaumukseksi. Sen tarkoitus on joko vahvistua ymmärrykseksi tai osoittautua virheelliseksi. Molemmat lopputulokset ovat tutkimuksen kannalta hyväksyttäviä.

Tästä syystä Upanishadit eivät pyydä ihmistä uskomaan auktoriteetin vuoksi. Päinvastoin, ne suhtautuvat pelkkään toistettuun uskoon varauksella. Toisen ihmisen sanat, olivatpa ne kuinka arvovaltaisia tahansa, eivät voi korvata omaa oivallusta.


Siksi on hieman harhaanjohtavaa sanoa, että Upanishadit vaativat uskomaan. Niiden varsinainen pyrkimys on tehdä pelkästä uskomisesta tarpeetonta. Niiden mukaan todellinen tieto ei ole uskomuksen voimakkuutta vaan uskomuksen ylittämistä. Kun jokin ymmärretään välittömästi, sitä ei enää pidetä totena siksi, että siihen uskotaan, vaan siksi, että se on tullut ilmeiseksi omassa kokemuksessa.

Tässä mielessä Upanishadit eivät pyri lisäämään uskomusten määrää vaan vähentämään niiden tarvetta.

Oikea kysymys ei ole uskon sisältö vaan tiedon laatu. Voiko väite jäädä vain käsitteelliseksi uskomukseksi, vai voiko se muuttua välittömäksi ymmärrykseksi? Upanishadien vastaus on, että ilman tällaista ymmärrystä vapauttavaa tietoa (jñāna) ei synny – ja juuri siksi pelkkä uskominen ei ole niiden päämäärä.

Anonyymi00136 kirjoitti:

"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


Tästä seuraa yksi Upanishadien keskeisimmistä filosofisista erotteluista: ero uskomuksen ja tiedon välillä.

Uskomus on mielen hyväksymä väite. Se voi olla oikea tai väärä, hyvin perusteltu tai huonosti perusteltu, mutta se on silti käsitys todellisuudesta. Se kuuluu ajattelun alueelle. Tieto sen sijaan ei Upanishadien mukaan ole pelkkä käsitys tai mielipide, vaan oivallus, jossa todellisuus nähdään sellaisena kuin se on.

Tämän vuoksi Upanishadit eivät pidä uskoa päämääränä. Jos jokin jää pelkäksi uskomukseksi, tutkimus on niiden näkökulmasta vielä kesken.

Ajatellaan yksinkertaista esimerkkiä. Voin uskoa, että aurinko on olemassa, mutta kun katson taivaalle kirkkaana päivänä, en enää usko siinä merkityksessä kuin ennen – havaitsen sen. Voin uskoa, että tuli polttaa, mutta kun kosketan kuumaa pintaa, asia muuttuu välittömäksi kokemukseksi. Kokemus ei enää lepää uskomuksen varassa.

Upanishadit väittävät, että myös tietoisuuden perimmäinen luonne kuuluu tähän jälkimmäiseen kategoriaan.
Tässä mielessä uskomus on vain väline, ei päämäärä. Se voi toimia alustavana hypoteesina, jonka perusteella ihminen alkaa tutkia itseään ja tietoisuuttaan. Mutta hypoteesin tarkoitus ei ole jäädä pysyväksi vakaumukseksi. Sen tarkoitus on joko vahvistua ymmärrykseksi tai osoittautua virheelliseksi. Molemmat lopputulokset ovat tutkimuksen kannalta hyväksyttäviä.

Tästä syystä Upanishadit eivät pyydä ihmistä uskomaan auktoriteetin vuoksi. Päinvastoin, ne suhtautuvat pelkkään toistettuun uskoon varauksella. Toisen ihmisen sanat, olivatpa ne kuinka arvovaltaisia tahansa, eivät voi korvata omaa oivallusta.


Siksi on hieman harhaanjohtavaa sanoa, että Upanishadit vaativat uskomaan. Niiden varsinainen pyrkimys on tehdä pelkästä uskomisesta tarpeetonta. Niiden mukaan todellinen tieto ei ole uskomuksen voimakkuutta vaan uskomuksen ylittämistä. Kun jokin ymmärretään välittömästi, sitä ei enää pidetä totena siksi, että siihen uskotaan, vaan siksi, että se on tullut ilmeiseksi omassa kokemuksessa.

Tässä mielessä Upanishadit eivät pyri lisäämään uskomusten määrää vaan vähentämään niiden tarvetta.

Oikea kysymys ei ole uskon sisältö vaan tiedon laatu. Voiko väite jäädä vain käsitteelliseksi uskomukseksi, vai voiko se muuttua välittömäksi ymmärrykseksi? Upanishadien vastaus on, että ilman tällaista ymmärrystä vapauttavaa tietoa (jñāna) ei synny – ja juuri siksi pelkkä uskominen ei ole niiden päämäärä.

Lue lisää

Oikea kysymys ei ole uskon sisältö vaan tiedon laatu. Voiko väite jäädä vain käsitteelliseksi uskomukseksi, vai voiko se muuttua välittömäksi ymmärrykseksi? Upanishadien vastaus on, että ilman tällaista ymmärrystä vapauttavaa tietoa (jñāna) ei synny – ja juuri siksi pelkkä uskominen ei ole niiden päämäärä.

Anonyymi00137 kirjoitti:

Oikea kysymys ei ole uskon sisältö vaan tiedon laatu. Voiko väite jäädä vain käsitteelliseksi uskomukseksi, vai voiko se muuttua välittömäksi ymmärrykseksi? Upanishadien vastaus on, että ilman tällaista ymmärrystä vapauttavaa tietoa (jñāna) ei synny – ja juuri siksi pelkkä uskominen ei ole niiden päämäärä.

Lue lisää

Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi - tuntuu siltä, että tähän tuodaan ajatusmalli, joka kuuluu vain KRISTINUSKOON – ÄLÄ SEKOITA KRISTINUSKOA JA UPANISHADEJA TOISIINSA.

Tämä on tärkeä filosofinen ero.

Jos totuus todella on totta, sen ei pitäisi tarvita tuekseen pelottelua. Jos jokin näkemys on oikea, sen pitäisi kestää tutkimista, kysymyksiä, epäilyä ja kriittistä pohdintaa. Upaniṣadit lähtevät juuri tästä


Ne eivät pyri vaientamaan kysymyksiä vaan herättämään niitä.


Niiden opettajat eivät sano: "Usko, tai sinut tuomitaan." Sen sijaan he kysyvät: "Kuka sinä olet? Mikä on tietoisuuden luonne? Mikä on muuttumatonta kaiken muutoksen keskellä?" Oppilasta ei vaadita luopumaan ajattelustaan, vaan käyttämään sitä mahdollisimman syvällisesti.


Tästä syystä Upaniṣadien menetelmä perustuu kuuntelemiseen (śravaṇa), järkiperäiseen pohdintaan (manana) ja syvään sisäiseen oivallukseen (nididhyāsana). Pelkkä uskominen ei riitä. Opetus saa täyden merkityksensä vasta silloin, kun ihminen ymmärtää sen itse.

Anonyymi00138 kirjoitti:

Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi - tuntuu siltä, että tähän tuodaan ajatusmalli, joka kuuluu vain KRISTINUSKOON – ÄLÄ SEKOITA KRISTINUSKOA JA UPANISHADEJA TOISIINSA.

Tämä on tärkeä filosofinen ero.

Jos totuus todella on totta, sen ei pitäisi tarvita tuekseen pelottelua. Jos jokin näkemys on oikea, sen pitäisi kestää tutkimista, kysymyksiä, epäilyä ja kriittistä pohdintaa. Upaniṣadit lähtevät juuri tästä


Ne eivät pyri vaientamaan kysymyksiä vaan herättämään niitä.


Niiden opettajat eivät sano: "Usko, tai sinut tuomitaan." Sen sijaan he kysyvät: "Kuka sinä olet? Mikä on tietoisuuden luonne? Mikä on muuttumatonta kaiken muutoksen keskellä?" Oppilasta ei vaadita luopumaan ajattelustaan, vaan käyttämään sitä mahdollisimman syvällisesti.


Tästä syystä Upaniṣadien menetelmä perustuu kuuntelemiseen (śravaṇa), järkiperäiseen pohdintaan (manana) ja syvään sisäiseen oivallukseen (nididhyāsana). Pelkkä uskominen ei riitä. Opetus saa täyden merkityksensä vasta silloin, kun ihminen ymmärtää sen itse.

Lue lisää

JOS TOTUUS TODELLA ON TOTTA, SEN EI PITÄISI TARVITA TUOEKSEEN PEOTTELUA. JOS JOKIN NÄKEMYS ON OIKEA, SEN PITÄISI KESTÄÄ TUTKIMISTA, KYSYMYKSIÄ, EPÄILYÄ JA KRIITTISTÄ POHDINTAA. UPANIṢADIT LÄHTEVÄT JUURI TÄSTÄ.

NE EIVÄT PYRI VAIENTA­MAAN KYSYMYKSIÄ VAAN HERÄTTÄMÄÄN NIITÄ.

Anonyymi00139 kirjoitti:

JOS TOTUUS TODELLA ON TOTTA, SEN EI PITÄISI TARVITA TUOEKSEEN PEOTTELUA. JOS JOKIN NÄKEMYS ON OIKEA, SEN PITÄISI KESTÄÄ TUTKIMISTA, KYSYMYKSIÄ, EPÄILYÄ JA KRIITTISTÄ POHDINTAA. UPANIṢADIT LÄHTEVÄT JUURI TÄSTÄ.

NE EIVÄT PYRI VAIENTA­MAAN KYSYMYKSIÄ VAAN HERÄTTÄMÄÄN NIITÄ.

Lue lisää

JOS TOTUUS TODELLA ON TOTTA, SEN EI PITÄISI TARVITA TUOEKSEEN PEOTTELUA.


NE EIVÄT PYRI VAIENTA­MAAN KYSYMYKSIÄ VAAN HERÄTTÄMÄÄN NIITÄ.

Anonyymi00140 kirjoitti:

JOS TOTUUS TODELLA ON TOTTA, SEN EI PITÄISI TARVITA TUOEKSEEN PEOTTELUA.


NE EIVÄT PYRI VAIENTA­MAAN KYSYMYKSIÄ VAAN HERÄTTÄMÄÄN NIITÄ.

Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi - tuntuu siltä, että tähän tuodaan ajatusmalli, joka kuuluu vain KRISTINUSKOON – ÄLÄ SEKOITA KRISTINUSKOA JA UPANISHADEJA TOISIINSA.

Tämä on tärkeä filosofinen ero.

Ne eivät pyri vaientamaan kysymyksiä vaan herättämään niitä.

Siellä ei ole sellaista: usko ja älä kysele, tai joudut ikuiseen helvettiin!


On huomionarvoista, ettei Upaniṣadeissa löydy opetusta, jonka mukaan ihminen joutuisi ikuiseen rangaistukseen siksi, että hän ei hyväksy niiden opetuksia. Niissä ei esitetä, että rehellinen epäily olisi synti tai että kriittinen ajattelu olisi vaarallista. Päinvastoin, kysymykset ja tutkiminen ovat olennainen osa tiedon tietä.
Tämä liittyy myös siihen, millaisena ihminen nähdään. Upaniṣadien mukaan ihmisen perimmäinen ongelma ei ole väärä uskontunnustus vaan tietämättömyys (avidyā). Tietämättömyyttä ei poisteta pakottamalla ihmistä uskomaan, vaan tutkimalla, oivaltamalla ja näkemällä todellisuus sellaisena kuin se on.
Siksi vapautuminen (mokṣa) ei ole palkinto oikeista mielipiteistä eikä oikeaoppisuudesta. Se on seurausta tiedosta (jñāna), joka syntyy, kun todellisuuden luonne tulee välittömästi ymmärretyksi. Kukaan ei voi uskoa toisen puolesta eikä kukaan voi saavuttaa tällaista ymmärrystä pelkästään toistamalla opinkappaleita.

Anonyymi00141 kirjoitti:

Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi - tuntuu siltä, että tähän tuodaan ajatusmalli, joka kuuluu vain KRISTINUSKOON – ÄLÄ SEKOITA KRISTINUSKOA JA UPANISHADEJA TOISIINSA.

Tämä on tärkeä filosofinen ero.

Ne eivät pyri vaientamaan kysymyksiä vaan herättämään niitä.

Siellä ei ole sellaista: usko ja älä kysele, tai joudut ikuiseen helvettiin!


On huomionarvoista, ettei Upaniṣadeissa löydy opetusta, jonka mukaan ihminen joutuisi ikuiseen rangaistukseen siksi, että hän ei hyväksy niiden opetuksia. Niissä ei esitetä, että rehellinen epäily olisi synti tai että kriittinen ajattelu olisi vaarallista. Päinvastoin, kysymykset ja tutkiminen ovat olennainen osa tiedon tietä.
Tämä liittyy myös siihen, millaisena ihminen nähdään. Upaniṣadien mukaan ihmisen perimmäinen ongelma ei ole väärä uskontunnustus vaan tietämättömyys (avidyā). Tietämättömyyttä ei poisteta pakottamalla ihmistä uskomaan, vaan tutkimalla, oivaltamalla ja näkemällä todellisuus sellaisena kuin se on.
Siksi vapautuminen (mokṣa) ei ole palkinto oikeista mielipiteistä eikä oikeaoppisuudesta. Se on seurausta tiedosta (jñāna), joka syntyy, kun todellisuuden luonne tulee välittömästi ymmärretyksi. Kukaan ei voi uskoa toisen puolesta eikä kukaan voi saavuttaa tällaista ymmärrystä pelkästään toistamalla opinkappaleita.

Lue lisää

ON HUOMIONARVOISTA, ETTEI UPANIṢADEISSA LÖYDY OPETUSTA, JONKA MUKAAN IHMINEN JOUTUISI IKUISEEN RANGAISTUKSEEN SIKSI, ETTÄ HÄN EI HYVÄKSY NIIDEN OPETUKSIA. NIISSÄ EI ESITETÄ, ETTÄ REHELLINEN EPÄILY OLISI SYNTI TAI ETTÄ KRIITTINEN AJATTELU OLISI VAARALLISTA. PÄINVASTOIN, KYSYMYKSET JA TUTKIMINEN OVAT OLENNAINEN OSA TIEDON TIETÄ.

Anonyymi00142 kirjoitti:

ON HUOMIONARVOISTA, ETTEI UPANIṢADEISSA LÖYDY OPETUSTA, JONKA MUKAAN IHMINEN JOUTUISI IKUISEEN RANGAISTUKSEEN SIKSI, ETTÄ HÄN EI HYVÄKSY NIIDEN OPETUKSIA. NIISSÄ EI ESITETÄ, ETTÄ REHELLINEN EPÄILY OLISI SYNTI TAI ETTÄ KRIITTINEN AJATTELU OLISI VAARALLISTA. PÄINVASTOIN, KYSYMYKSET JA TUTKIMINEN OVAT OLENNAINEN OSA TIEDON TIETÄ.

Lue lisää

NIISSÄ EI ESITETÄ, ETTÄ REHELLINEN EPÄILY OLISI SYNTI TAI ETTÄ KRIITTINEN AJATTELU OLISI VAARALLISTA. PÄINVASTOIN, KYSYMYKSET JA TUTKIMINEN OVAT OLENNAINEN OSA TIEDON TIETÄ.

Anonyymi00143 kirjoitti:

NIISSÄ EI ESITETÄ, ETTÄ REHELLINEN EPÄILY OLISI SYNTI TAI ETTÄ KRIITTINEN AJATTELU OLISI VAARALLISTA. PÄINVASTOIN, KYSYMYKSET JA TUTKIMINEN OVAT OLENNAINEN OSA TIEDON TIETÄ.

Lue lisää

TÄSTÄ SYYSTÄ UPANIṢADIT EIVÄT PYRI ENSISIJAISESTI LISÄÄMÄÄN USKOMUKSIA VAAN POISTAMAAN TIETÄMÄTTÖMYYTTÄ. NE EIVÄT VETOA PELKOON VAAN YMMÄRRYKSEEN. NE EIVÄT PYYDÄ IHMISTÄ HYVÄKSYMÄÄN VÄITTEITÄ SIKSI, ETTÄ NIIDEN HYLKÄÄMISESTÄ SEURAISI IKUINEN RANGAISTUS, VAAN KUTSUVAT TUTKIMAAN, OVATKO NIIDEN VÄITTEET TOSIA.

JUURI SIKSI NIIDEN KESKEINEN KYSYMYS EI OLE: ”USKOTKO OIKEIN?” VAAN: ”NÄETKÖ TODELLISUUDEN SELLAISENA KUIN SE ON?” TÄMÄ ON PERUSTAVANLAATUINEN ERO. TOTUUS EI UPANIṢADIEN MUKAAN RIIPU SIITÄ, KUINKA VOIMAKKAASTI SIIHEN USKOTAAN, VAAN SIITÄ, VOIDAANKO SE OIVALTAA SUORASSA KOKEMUKSESSA.

Anonyymi00144 kirjoitti:

TÄSTÄ SYYSTÄ UPANIṢADIT EIVÄT PYRI ENSISIJAISESTI LISÄÄMÄÄN USKOMUKSIA VAAN POISTAMAAN TIETÄMÄTTÖMYYTTÄ. NE EIVÄT VETOA PELKOON VAAN YMMÄRRYKSEEN. NE EIVÄT PYYDÄ IHMISTÄ HYVÄKSYMÄÄN VÄITTEITÄ SIKSI, ETTÄ NIIDEN HYLKÄÄMISESTÄ SEURAISI IKUINEN RANGAISTUS, VAAN KUTSUVAT TUTKIMAAN, OVATKO NIIDEN VÄITTEET TOSIA.

JUURI SIKSI NIIDEN KESKEINEN KYSYMYS EI OLE: ”USKOTKO OIKEIN?” VAAN: ”NÄETKÖ TODELLISUUDEN SELLAISENA KUIN SE ON?” TÄMÄ ON PERUSTAVANLAATUINEN ERO. TOTUUS EI UPANIṢADIEN MUKAAN RIIPU SIITÄ, KUINKA VOIMAKKAASTI SIIHEN USKOTAAN, VAAN SIITÄ, VOIDAANKO SE OIVALTAA SUORASSA KOKEMUKSESSA.

Lue lisää

TÄSTÄ SYYSTÄ UPANIṢADIT EIVÄT PYRI ENSISIJAISESTI LISÄÄMÄÄN USKOMUKSIA VAAN POISTAMAAN TIETÄMÄTTÖMYYTTÄ. NE EIVÄT VETOA PELKOON VAAN YMMÄRRYKSEEN

Anonyymi00145 kirjoitti:

TÄSTÄ SYYSTÄ UPANIṢADIT EIVÄT PYRI ENSISIJAISESTI LISÄÄMÄÄN USKOMUKSIA VAAN POISTAMAAN TIETÄMÄTTÖMYYTTÄ. NE EIVÄT VETOA PELKOON VAAN YMMÄRRYKSEEN

Upaniṣadit eivät pyri vaientamaan kysymyksiä vaan herättämään niitä.


Niissä ei esiinny ajatusta: "Usko äläkä kysele, tai joudut ikuiseen helvettiin."


Päinvastoin, oppilasta rohkaistaan kysymään, pohtimaan ja oivaltamaan itse.

Anonyymi00146 kirjoitti:

Upaniṣadit eivät pyri vaientamaan kysymyksiä vaan herättämään niitä.


Niissä ei esiinny ajatusta: "Usko äläkä kysele, tai joudut ikuiseen helvettiin."


Päinvastoin, oppilasta rohkaistaan kysymään, pohtimaan ja oivaltamaan itse.

Lue lisää

Upaniṣadit eivät puhu "pelastuksesta" samassa merkityksessä kuin muualla.
Ongelma ei ole ātmanissa vaan tietämättömyydessä (avidyā). Ihminen samaistaa itsensä kehoon, mieleen ja muuttuvaan persoonallisuuteen eikä tunnista todellista luontoaan. Siksi Upaniṣadien mukaan vapautuminen (mokṣa) ei tarkoita sitä, että jokin pelastettaisiin tuholta tai ikuiselta rangaistukselta, vaan sitä, että tietämättömyys väistyy tiedon (jñāna) myötä.

Anonyymi00147 kirjoitti:

Upaniṣadit eivät puhu "pelastuksesta" samassa merkityksessä kuin muualla.
Ongelma ei ole ātmanissa vaan tietämättömyydessä (avidyā). Ihminen samaistaa itsensä kehoon, mieleen ja muuttuvaan persoonallisuuteen eikä tunnista todellista luontoaan. Siksi Upaniṣadien mukaan vapautuminen (mokṣa) ei tarkoita sitä, että jokin pelastettaisiin tuholta tai ikuiselta rangaistukselta, vaan sitä, että tietämättömyys väistyy tiedon (jñāna) myötä.

Lue lisää

Tästä syystä Upaniṣadit eivät pyri pelastamaan ihmistä ikuiselta helvetiltä eivätkä pakota ketään uskomaan pelastuakseen.


Ne kutsuvat tutkimaan, oivaltamaan ja vapautumaan tietämättömyydestä. Vapautuminen ei ole palkinto oikeasta uskomuksesta, vaan seuraus siitä, että todellisuus nähdään sellaisena kuin se on.

Anonyymi00148 kirjoitti:

Tästä syystä Upaniṣadit eivät pyri pelastamaan ihmistä ikuiselta helvetiltä eivätkä pakota ketään uskomaan pelastuakseen.


Ne kutsuvat tutkimaan, oivaltamaan ja vapautumaan tietämättömyydestä. Vapautuminen ei ole palkinto oikeasta uskomuksesta, vaan seuraus siitä, että todellisuus nähdään sellaisena kuin se on.

Lue lisää

JOS JOKIN ON TOTTA, SEN EI TARVITSE SUOJAUTUA KYSYMYKSILTÄ EIKÄ TURVAUTUA PELOTTELUUN.

TOTUUS KESTÄÄ TUTKIMISEN.

SE EI MUUTU EPÄTODEKSI SIKSI, ETTÄ SITÄ EPÄILLÄÄN, EIKÄ TODEKSI SIKSI, ETTÄ SIIHEN USKOTAAN.

Anonyymi00149 kirjoitti:

JOS JOKIN ON TOTTA, SEN EI TARVITSE SUOJAUTUA KYSYMYKSILTÄ EIKÄ TURVAUTUA PELOTTELUUN.

TOTUUS KESTÄÄ TUTKIMISEN.

SE EI MUUTU EPÄTODEKSI SIKSI, ETTÄ SITÄ EPÄILLÄÄN, EIKÄ TODEKSI SIKSI, ETTÄ SIIHEN USKOTAAN.

Lue lisää

SE EI MUUTU EPÄTODEKSI SIKSI, ETTÄ SITÄ EPÄILLÄÄN, EIKÄ TODEKSI SIKSI, ETTÄ SIIHEN USKOTAAN.

Anonyymi00149 kirjoitti:

JOS JOKIN ON TOTTA, SEN EI TARVITSE SUOJAUTUA KYSYMYKSILTÄ EIKÄ TURVAUTUA PELOTTELUUN.

TOTUUS KESTÄÄ TUTKIMISEN.

SE EI MUUTU EPÄTODEKSI SIKSI, ETTÄ SITÄ EPÄILLÄÄN, EIKÄ TODEKSI SIKSI, ETTÄ SIIHEN USKOTAAN.

Lue lisää

SIKSI UPANIṢADIT EIVÄT PYRI PAKOTTAMAAN KETÄÄN USKOMAAN. NE KUTSUVAT JOKAISTA TUTKIMAAN ITSE. OPETTAJA VOI OSOITTAA SUUNNAN, MUTTA OIVALLUSTA EI VOI KORVATA AUKTORITEETILLA EIKÄ USKONTUNNUSTUKSELLA. TOTUUS ON JOKAISEN LÖYDETTÄVÄ ITSE.

Anonyymi00151 kirjoitti:

SIKSI UPANIṢADIT EIVÄT PYRI PAKOTTAMAAN KETÄÄN USKOMAAN. NE KUTSUVAT JOKAISTA TUTKIMAAN ITSE. OPETTAJA VOI OSOITTAA SUUNNAN, MUTTA OIVALLUSTA EI VOI KORVATA AUKTORITEETILLA EIKÄ USKONTUNNUSTUKSELLA. TOTUUS ON JOKAISEN LÖYDETTÄVÄ ITSE.

Lue lisää

OPETTAJA VOI OSOITTAA SUUNNAN, MUTTA OIVALLUSTA EI VOI KORVATA AUKTORITEETILLA EIKÄ USKONTUNNUSTUKSELLA.

Anonyymi00152 kirjoitti:

OPETTAJA VOI OSOITTAA SUUNNAN, MUTTA OIVALLUSTA EI VOI KORVATA AUKTORITEETILLA EIKÄ USKONTUNNUSTUKSELLA.

TOTUUS ON JOKAISEN LÖYDETTÄVÄ ITSE.

Anonyymi00153 kirjoitti:

TOTUUS ON JOKAISEN LÖYDETTÄVÄ ITSE.

Upaniṣadien lähtökohta on, että totuus ei tarvitse suojakseen pelkoa eikä dogmeja.

Se kutsuu tutkimaan itseään. Totuus ei muutu epätodeksi siksi, että sitä epäillään, eikä todeksi siksi, että siihen uskotaan. Jos se on totta, se kestää rehellisen tutkimisen ja voi lopulta tulla oivalletuksi omassa kokemuksessa.

Anonyymi00154 kirjoitti:

Upaniṣadien lähtökohta on, että totuus ei tarvitse suojakseen pelkoa eikä dogmeja.

Se kutsuu tutkimaan itseään. Totuus ei muutu epätodeksi siksi, että sitä epäillään, eikä todeksi siksi, että siihen uskotaan. Jos se on totta, se kestää rehellisen tutkimisen ja voi lopulta tulla oivalletuksi omassa kokemuksessa.

Lue lisää

UPANIṢADIT EIVÄT JAA IHMISIÄ OIKEAUSKOISIIN JA VÄÄRÄUSKOISIIN.

TOISIN KUIN IKUISEN MUUALLA, JOSSA ”PELASTUMINEN” SIDOTAAN ”OIKEAAN” USKOON, UPANIṢADIT EIVÄT OPETA, ETTÄ VÄÄRÄ VAKAUMUS JOHTAISI IKUISEEN HELVETTIIN. NIIDEN PAINOPISTE ON TIEDOSSA, ITSETUTKISKELUSSA JA OIVALLUKSESSA, EI USKONTUNNUSTUKSESSA.

Anonyymi00155 kirjoitti:

UPANIṢADIT EIVÄT JAA IHMISIÄ OIKEAUSKOISIIN JA VÄÄRÄUSKOISIIN.

TOISIN KUIN IKUISEN MUUALLA, JOSSA ”PELASTUMINEN” SIDOTAAN ”OIKEAAN” USKOON, UPANIṢADIT EIVÄT OPETA, ETTÄ VÄÄRÄ VAKAUMUS JOHTAISI IKUISEEN HELVETTIIN. NIIDEN PAINOPISTE ON TIEDOSSA, ITSETUTKISKELUSSA JA OIVALLUKSESSA, EI USKONTUNNUSTUKSESSA.

Lue lisää

UPANIṢADIT EIVÄT OPETA, ETTÄ VÄÄRÄ VAKAUMUS JOHTAISI IKUISEEN HELVETTIIN. NIIDEN PAINOPISTE ON TIEDOSSA, ITSETUTKISKELUSSA JA OIVALLUKSESSA, EI USKONTUNNUSTUKSESSA.

Anonyymi00156 kirjoitti:

UPANIṢADIT EIVÄT OPETA, ETTÄ VÄÄRÄ VAKAUMUS JOHTAISI IKUISEEN HELVETTIIN. NIIDEN PAINOPISTE ON TIEDOSSA, ITSETUTKISKELUSSA JA OIVALLUKSESSA, EI USKONTUNNUSTUKSESSA.

NIIDEN PAINOPISTE ON TIEDOSSA, ITSETUTKISKELUSSA JA OIVALLUKSESSA, EI USKONTUNNUSTUKSESSA.

Anonyymi00157 kirjoitti:

NIIDEN PAINOPISTE ON TIEDOSSA, ITSETUTKISKELUSSA JA OIVALLUKSESSA, EI USKONTUNNUSTUKSESSA.

Niissä keskiössä on itsensä tutkistelu, todellisen minuuden ymmärtäminen ja viisauden tavoittelu.

Niissä keskiössä on itsensä tutkistelu, todellisen minuuden ymmärtäminen ja viisauden tavoittelu

Eli jos et tiedä, kuka itse todella olet, mitä hyötyä kaikesta muusta tiedosta on?

Anonyymi00158 kirjoitti:

Niissä keskiössä on itsensä tutkistelu, todellisen minuuden ymmärtäminen ja viisauden tavoittelu.

Niissä keskiössä on itsensä tutkistelu, todellisen minuuden ymmärtäminen ja viisauden tavoittelu

Eli jos et tiedä, kuka itse todella olet, mitä hyötyä kaikesta muusta tiedosta on?

Lue lisää

Jos jokin on totta, sen ei tarvitse suojautua kysymyksiltä eikä turvautua pelotteluun.

Anonyymi00158 kirjoitti:

Niissä keskiössä on itsensä tutkistelu, todellisen minuuden ymmärtäminen ja viisauden tavoittelu.

Niissä keskiössä on itsensä tutkistelu, todellisen minuuden ymmärtäminen ja viisauden tavoittelu

Eli jos et tiedä, kuka itse todella olet, mitä hyötyä kaikesta muusta tiedosta on?

Lue lisää

Kysyit:

"onko hindu tieto täydellistä, tutkittua kokonaan?

lisääkö luonnontiede uutta vanhaan tietoon?

soveltaako oppinut bhakta vanhaa tietoa?
saako hän keksiä uutta tai soveltaa vanhan vain?

luoko luonnontiede paineita hindun opeille?
kun vertaa kristinuskon paineille, jota luonnontiede synnytti"


Vastaus:

"luoko luonnontiede paineita hindun opeille?
kun vertaa kristinuskon paineille, jota luonnontiede synnytti"

Ei minkäänlaisia paineita.
Olemme myös siinä mielessä erilaisia, ettemme ole koskaan edes väittäneet, että vain meidän polkumme on ainoa oikea.
Toisin kuin kristinuskossa, emme pakota ketään uskomaan mitään. Jokaisen oma asia on, uskooko mihinkään vai ei, kun kerran mitään pelastettavaa ei edes ole.

"Saako hän keksiä uutta vai ainoastaan soveltaa vanhaa?"
Kyllä, hän voi olla luova, kehittää uusia sovelluksia ja esittää uusia oivalluksia, koska kaikki tieto on perimmäisessä mielessä jo Vedoissa läsnä, vaikka sitä ei aina ilmaista samoilla käsitteillä tai termeillä kuin nykyään. Siksi uudet ideat ovat vain olemassa olevan tiedon uusia sovelluksina tai ilmentyminä, eivät edes esiinny täysin uutena tietona.

Veda ei ole pelkästään kokoelma muinaisia tekstejä, vaan kaiken tiedon alkuperäinen lähde (sarva-jñāna-maya). Siksi uudet tieteelliset löydöt eivät lainkiaan kumoa Vedaa, vaan voivat korkeintaan vahvistaa, havainnollistaa tai auttaa ymmärtämään sitä, mitä Veda on jo ilmaissut omalla kielellään ja omilla käsitteillään.
"Saako hän keksiä uutta vai ainoastaan soveltaa vanhaa?"

Saa.

Vedalaisen epistemologian mukaan todellinen tieto on ikuista. Ihminen ei varsinaisesti luo uutta tietoa, vaan löytää tai palauttaa mieleensä sellaista, mikä on aina ollut olemassa. Tieteelliset löydöt ovat tässä mielessä uusia ihmiselle, mutta eivät todellisuudelle itselleen. Veda nähdään tämän ikuisen tiedon ilmoitettuna lähteenä, minkä vuoksi uusia havaintoja voidaan pitää saman totuuden myöhempinä ilmentyminä tai sovelluksina.
"Soveltaako oppinut bhakta vanhaa tietoa?"

Oppinut bhakta ei ole sidottu pelkkään vanhan toistamiseen. Hän voi kehittää uusia selitysmalleja, sovelluksia ja opetustapoja, kunhan ne ovat sopusoinnussa vedalaisen tiedon periaatteiden kanssa. Luovuus ei tarkoita totuuden muuttamista, vaan ikuisen tiedon ilmaisemista tavalla, joka puhuttelee kulloistakin aikaa, kulttuuria ja ymmärrystä.
Veda on apauruṣeya, minkä vuoksi se jo sisältää kaiken todellista tietoa koskevan perustan. Tieto ei synny ontologisesti (olemassaolon tasolla) uutena, vaan tulee vähitellen ihmisen tietoisuuteen epistemologisen (tiedon saavuttamista koskevan) prosessin kautta. Tieteelliset löydöt eivät siis luo uusia luonnonlakeja tai totuuksia, vaan empiirisesti (havaintoon ja kokeeseen perustuen) paljastavat sellaisia rakenteita ja periaatteita, jotka ovat aina olleet olemassa.
"Soveltaako oppinut bhakta vanhaa tietoa?"

Paramparamme filosofiassa todellisuus nähdään objektiivisena ja järjestyneenä systeeminä, jota ylläpitää ṛta (universaali järjestys) ja dharma (todellisuuden sisäinen laki ja tarkoituksenmukainen järjestys). Moderni tiede tutkii tätä järjestystä induktiivisella (havaintojen pohjalta yleistävällä), deduktiivisella (yleisestä yksittäiseen päättelevällä) ja hypoteettis-deduktiivisella (hypoteesien testaamiseen perustuvalla) menetelmällä. Vedalaisen näkemyksen mukaan nämä menetelmät eivät luo totuutta, vaan ainoastaan lähestyvät sitä asteittain.

Tästä syystä oppinut bhakta voi soveltaa vedalaista tietoa uusiin tilanteisiin, kehittää uusia käsitteellisiä malleja (teoreettisia jäsennyksiä), analogioita (vastaavuuksia), pedagogisia menetelmiä (opetustapoja) ja jopa uusia teknologisia sovelluksia, kunhan ne säilyttävät epistemisen koherenssin (sisäisen tiedollisen johdonmukaisuuden) śāstran jne. kanssa. Luovuus ei tällöin merkitse uusien absoluuttisten totuuksien tuottamista, vaan ikuisen tiedon kontekstualisointia (sovittamista uuteen historialliseen, kulttuuriseen tai tieteelliseen kontekstiin) ja hermeneuttista (tulkinnallista) syventämistä.

Vedalaisesta näkökulmasta kaikki autenttinen tiede on viime kädessä todellisuuden järjestyksen dekoodaamista (rakenteen ja lainalaisuuksien paljastamista), ei sen keksimistä. Tässä mielessä tieteellinen innovaatio voidaan ymmärtää heuristisena (uutta oivallusta synnyttävänä) prosessina, jossa aiemmin implisiittinen (piilevä) tieto muuttuu eksplisiittiseksi (selkeästi ilmaistavaksi). Vedan katsotaan sisältävän tämän tiedon siemenmuodossa (bīja-rūpa), kun taas ihmiskunnan tutkimus avaa sitä vähitellen historiallisessa ajassa.
Kaikki uusi on vain vanhaa, joka on jo kauan sitten unohdettu.

Kaikki tiede on jo olemassa Vedoissa.


”Aina kun pidän luennon kvanttifysiikasta, minusta tuntuu kuin puhuisin Vedantasta!” - Hans Peter Dürr.

Anonyymi00160 kirjoitti:

Kysyit:

"onko hindu tieto täydellistä, tutkittua kokonaan?

lisääkö luonnontiede uutta vanhaan tietoon?

soveltaako oppinut bhakta vanhaa tietoa?
saako hän keksiä uutta tai soveltaa vanhan vain?

luoko luonnontiede paineita hindun opeille?
kun vertaa kristinuskon paineille, jota luonnontiede synnytti"


Vastaus:

"luoko luonnontiede paineita hindun opeille?
kun vertaa kristinuskon paineille, jota luonnontiede synnytti"

Ei minkäänlaisia paineita.
Olemme myös siinä mielessä erilaisia, ettemme ole koskaan edes väittäneet, että vain meidän polkumme on ainoa oikea.
Toisin kuin kristinuskossa, emme pakota ketään uskomaan mitään. Jokaisen oma asia on, uskooko mihinkään vai ei, kun kerran mitään pelastettavaa ei edes ole.

"Saako hän keksiä uutta vai ainoastaan soveltaa vanhaa?"
Kyllä, hän voi olla luova, kehittää uusia sovelluksia ja esittää uusia oivalluksia, koska kaikki tieto on perimmäisessä mielessä jo Vedoissa läsnä, vaikka sitä ei aina ilmaista samoilla käsitteillä tai termeillä kuin nykyään. Siksi uudet ideat ovat vain olemassa olevan tiedon uusia sovelluksina tai ilmentyminä, eivät edes esiinny täysin uutena tietona.

Veda ei ole pelkästään kokoelma muinaisia tekstejä, vaan kaiken tiedon alkuperäinen lähde (sarva-jñāna-maya). Siksi uudet tieteelliset löydöt eivät lainkiaan kumoa Vedaa, vaan voivat korkeintaan vahvistaa, havainnollistaa tai auttaa ymmärtämään sitä, mitä Veda on jo ilmaissut omalla kielellään ja omilla käsitteillään.
"Saako hän keksiä uutta vai ainoastaan soveltaa vanhaa?"

Saa.

Vedalaisen epistemologian mukaan todellinen tieto on ikuista. Ihminen ei varsinaisesti luo uutta tietoa, vaan löytää tai palauttaa mieleensä sellaista, mikä on aina ollut olemassa. Tieteelliset löydöt ovat tässä mielessä uusia ihmiselle, mutta eivät todellisuudelle itselleen. Veda nähdään tämän ikuisen tiedon ilmoitettuna lähteenä, minkä vuoksi uusia havaintoja voidaan pitää saman totuuden myöhempinä ilmentyminä tai sovelluksina.
"Soveltaako oppinut bhakta vanhaa tietoa?"

Oppinut bhakta ei ole sidottu pelkkään vanhan toistamiseen. Hän voi kehittää uusia selitysmalleja, sovelluksia ja opetustapoja, kunhan ne ovat sopusoinnussa vedalaisen tiedon periaatteiden kanssa. Luovuus ei tarkoita totuuden muuttamista, vaan ikuisen tiedon ilmaisemista tavalla, joka puhuttelee kulloistakin aikaa, kulttuuria ja ymmärrystä.
Veda on apauruṣeya, minkä vuoksi se jo sisältää kaiken todellista tietoa koskevan perustan. Tieto ei synny ontologisesti (olemassaolon tasolla) uutena, vaan tulee vähitellen ihmisen tietoisuuteen epistemologisen (tiedon saavuttamista koskevan) prosessin kautta. Tieteelliset löydöt eivät siis luo uusia luonnonlakeja tai totuuksia, vaan empiirisesti (havaintoon ja kokeeseen perustuen) paljastavat sellaisia rakenteita ja periaatteita, jotka ovat aina olleet olemassa.
"Soveltaako oppinut bhakta vanhaa tietoa?"

Paramparamme filosofiassa todellisuus nähdään objektiivisena ja järjestyneenä systeeminä, jota ylläpitää ṛta (universaali järjestys) ja dharma (todellisuuden sisäinen laki ja tarkoituksenmukainen järjestys). Moderni tiede tutkii tätä järjestystä induktiivisella (havaintojen pohjalta yleistävällä), deduktiivisella (yleisestä yksittäiseen päättelevällä) ja hypoteettis-deduktiivisella (hypoteesien testaamiseen perustuvalla) menetelmällä. Vedalaisen näkemyksen mukaan nämä menetelmät eivät luo totuutta, vaan ainoastaan lähestyvät sitä asteittain.

Tästä syystä oppinut bhakta voi soveltaa vedalaista tietoa uusiin tilanteisiin, kehittää uusia käsitteellisiä malleja (teoreettisia jäsennyksiä), analogioita (vastaavuuksia), pedagogisia menetelmiä (opetustapoja) ja jopa uusia teknologisia sovelluksia, kunhan ne säilyttävät epistemisen koherenssin (sisäisen tiedollisen johdonmukaisuuden) śāstran jne. kanssa. Luovuus ei tällöin merkitse uusien absoluuttisten totuuksien tuottamista, vaan ikuisen tiedon kontekstualisointia (sovittamista uuteen historialliseen, kulttuuriseen tai tieteelliseen kontekstiin) ja hermeneuttista (tulkinnallista) syventämistä.

Vedalaisesta näkökulmasta kaikki autenttinen tiede on viime kädessä todellisuuden järjestyksen dekoodaamista (rakenteen ja lainalaisuuksien paljastamista), ei sen keksimistä. Tässä mielessä tieteellinen innovaatio voidaan ymmärtää heuristisena (uutta oivallusta synnyttävänä) prosessina, jossa aiemmin implisiittinen (piilevä) tieto muuttuu eksplisiittiseksi (selkeästi ilmaistavaksi). Vedan katsotaan sisältävän tämän tiedon siemenmuodossa (bīja-rūpa), kun taas ihmiskunnan tutkimus avaa sitä vähitellen historiallisessa ajassa.
Kaikki uusi on vain vanhaa, joka on jo kauan sitten unohdettu.

Kaikki tiede on jo olemassa Vedoissa.


”Aina kun pidän luennon kvanttifysiikasta, minusta tuntuu kuin puhuisin Vedantasta!” - Hans Peter Dürr.

Lue lisää

Kaikki tiede on jo olemassa Vedoissa.


”Aina kun pidän luennon kvanttifysiikasta, minusta tuntuu kuin puhuisin Vedantasta!” - Hans Peter Dürr.

Anonyymi00161 kirjoitti:

Kaikki tiede on jo olemassa Vedoissa.


”Aina kun pidän luennon kvanttifysiikasta, minusta tuntuu kuin puhuisin Vedantasta!” - Hans Peter Dürr.

”Se menee sinne, minne halut sitä vetävät”, Yājñavalkya vastasi.

”Kuvittele ihminen, joka oli eläessään hyvin kiintynyt rahaan. Hän ajatteli rahaa päivin ja öin, keräsi sitä, vapisi jokaisen kolikon puolesta ja petkutti muita saadakseen lisää. Kun hän kuolee, hänen hienovarainen kehonsa, joka on läpikotaisin tämän halun kyllästämä, vetäytyy sellaisiin olosuhteisiin, joissa raha on jälleen keskeisessä asemassa. Hän syntyy perheeseen, jossa on joko rikkautta tai köyhyyttä, mutta rahan teema hallitsee hänen uutta elämäänsä. Hän jatkaa tämän pelin pelaamista yhä uudelleen, kunnes ymmärtää, ettei raha tuo onnellisuutta.

”Entä jos ihminen tavoitteli eläessään tietoa?” Janaka kysyi.

”Silloin hänen hienovarainen kehonsa vetäytyy olosuhteisiin, joissa tietoa on saatavilla. Hän syntyy oppineeseen perheeseen, kohtaa viisaan opettajan tai hänellä itsellään on kyky syvälliseen oivaltamiseen.

Mutta sekään, oi kuningas, ei vielä ole vapautuminen, sillä tiedostakin voi tulla uusi kiintymys, uusi häkki. Vapautuminen on kaikkien halujen tuolla puolen, jopa kaikkein ylevimpien.”

Janaka vaipui mietteisiin.

”Mutta kuinka tämä kehä katkaistaan? Kuinka jälleensyntymien pyörä pysäytetään?”

Yājñavalkya vastasi:

”Kun tunnet todellisen luontosi, kun oivallat, ettet ole karkea keho etkä hienovarainen keho, vaan puhdas tietoisuus, joka valaisee molemmat, niin mikä silloin jälleensyntyy? Kuka jälleensyntyy? Halut palavat tiedon tulessa. Kiintymykset sulavat kuin sumu aamuauringon noustessa, eikä hienovarainen keho, jolta halujen polttoaine on loppunut, enää etsi uutta ruumiillistumaa. Se sulautuu siihen, mistä se on syntynyt, kuten aalto sulautuu valtamereen. Tätä kutsutaan mokṣaksi, vapautumiseksi.

Anonyymi00162 kirjoitti:

”Se menee sinne, minne halut sitä vetävät”, Yājñavalkya vastasi.

”Kuvittele ihminen, joka oli eläessään hyvin kiintynyt rahaan. Hän ajatteli rahaa päivin ja öin, keräsi sitä, vapisi jokaisen kolikon puolesta ja petkutti muita saadakseen lisää. Kun hän kuolee, hänen hienovarainen kehonsa, joka on läpikotaisin tämän halun kyllästämä, vetäytyy sellaisiin olosuhteisiin, joissa raha on jälleen keskeisessä asemassa. Hän syntyy perheeseen, jossa on joko rikkautta tai köyhyyttä, mutta rahan teema hallitsee hänen uutta elämäänsä. Hän jatkaa tämän pelin pelaamista yhä uudelleen, kunnes ymmärtää, ettei raha tuo onnellisuutta.

”Entä jos ihminen tavoitteli eläessään tietoa?” Janaka kysyi.

”Silloin hänen hienovarainen kehonsa vetäytyy olosuhteisiin, joissa tietoa on saatavilla. Hän syntyy oppineeseen perheeseen, kohtaa viisaan opettajan tai hänellä itsellään on kyky syvälliseen oivaltamiseen.

Mutta sekään, oi kuningas, ei vielä ole vapautuminen, sillä tiedostakin voi tulla uusi kiintymys, uusi häkki. Vapautuminen on kaikkien halujen tuolla puolen, jopa kaikkein ylevimpien.”

Janaka vaipui mietteisiin.

”Mutta kuinka tämä kehä katkaistaan? Kuinka jälleensyntymien pyörä pysäytetään?”

Yājñavalkya vastasi:

”Kun tunnet todellisen luontosi, kun oivallat, ettet ole karkea keho etkä hienovarainen keho, vaan puhdas tietoisuus, joka valaisee molemmat, niin mikä silloin jälleensyntyy? Kuka jälleensyntyy? Halut palavat tiedon tulessa. Kiintymykset sulavat kuin sumu aamuauringon noustessa, eikä hienovarainen keho, jolta halujen polttoaine on loppunut, enää etsi uutta ruumiillistumaa. Se sulautuu siihen, mistä se on syntynyt, kuten aalto sulautuu valtamereen. Tätä kutsutaan mokṣaksi, vapautumiseksi.

Lue lisää

Eräs kertomus kertoo kymmenestä typeryksestä.

Kymmenen typerystä oli ylittämässä jokea. Kun he pääsivät vastarannalle, yksi heistä päätti laskea kaikki varmistaakseen, ettei kukaan ollut hukkunut. Hän alkoi laskea:

”Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän…”

Kymmenettä ei ollut. Hän oli laskenut kaikki muut paitsi itsensä ja huusi:

”Veljet! Yksi meistä on hukkunut! Meitä oli kymmenen, mutta nyt meitä on jäljellä vain yhdeksän.”

Silloin muutkin alkoivat laskea, mutta jokainen laski muut ja jätti itsensä laskematta. Jokainen sai tulokseksi yhdeksän, mutta kukaan ei löytänyt kymmenettä. He alkoivat itkeä, valittaa ja repiä hiuksiaan.

”Olemme menettäneet veljemme. Joki vei hänet.”

He etsivät hänen kehoaan, sukelsivat veteen ja tutkivat joenrantaa, mutta eivät löytäneet mitään.

Heidän surunsa oli lohduton.

Silloin heidän ohitseen kulki viisas vaeltaja. Hän näki heidän itkevän ja kysyi:

”Mikä on hätänä?”

He vastasivat:

”Meitä oli kymmenen, kun ylitimme joen, mutta nyt meitä on vain yhdeksän. Yksi hukkui.”

Vaeltaja katsoi heitä ja ymmärsi heti, missä virhe oli.

”Älkää itkekö”, hän sanoi. ”Minä löydän teidän kymmenennen.”

Anonyymi00163 kirjoitti:

Eräs kertomus kertoo kymmenestä typeryksestä.

Kymmenen typerystä oli ylittämässä jokea. Kun he pääsivät vastarannalle, yksi heistä päätti laskea kaikki varmistaakseen, ettei kukaan ollut hukkunut. Hän alkoi laskea:

”Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän…”

Kymmenettä ei ollut. Hän oli laskenut kaikki muut paitsi itsensä ja huusi:

”Veljet! Yksi meistä on hukkunut! Meitä oli kymmenen, mutta nyt meitä on jäljellä vain yhdeksän.”

Silloin muutkin alkoivat laskea, mutta jokainen laski muut ja jätti itsensä laskematta. Jokainen sai tulokseksi yhdeksän, mutta kukaan ei löytänyt kymmenettä. He alkoivat itkeä, valittaa ja repiä hiuksiaan.

”Olemme menettäneet veljemme. Joki vei hänet.”

He etsivät hänen kehoaan, sukelsivat veteen ja tutkivat joenrantaa, mutta eivät löytäneet mitään.

Heidän surunsa oli lohduton.

Silloin heidän ohitseen kulki viisas vaeltaja. Hän näki heidän itkevän ja kysyi:

”Mikä on hätänä?”

He vastasivat:

”Meitä oli kymmenen, kun ylitimme joen, mutta nyt meitä on vain yhdeksän. Yksi hukkui.”

Vaeltaja katsoi heitä ja ymmärsi heti, missä virhe oli.

”Älkää itkekö”, hän sanoi. ”Minä löydän teidän kymmenennen.”

Lue lisää

”Älkää itkekö. Minä löydän teidän kymmenennen.”

Typerykset hämmästyivät.

”Kuinka voisit löytää hänet? Olemme etsineet kaikkialta.”

Vaeltaja sanoi:

”Asettukaa riviin.”

He asettuivat riviin. Vaeltaja meni ensimmäisen luo, taputti häntä selkään ja sanoi:

”Yksi.”

Sitten hän meni toisen luo.

”Kaksi.”

Kolmannen luo.

”Kolme.”

Näin hän jatkoi aina viimeiseen asti.

”Yhdeksän.”

Sitten hän sanoi:

”Katsokaapa nyt.”

Hän taputti selkään sitä miestä, joka oli laskenut muut, ja sanoi:

”Kymmenen.”

Typerykset katsoivat toisiaan ja ymmärsivät yhtäkkiä, että he olivat kaikki paikalla. Kukaan ei ollut hukkunut.

He olivat yksinkertaisesti unohtaneet laskea itsensä mukaan.

Ja heidän naurunsa oli äänekkäämpää kuin hetkeä aiemmin kuultu itku. He nauroivat omalle typeryydelleen – sille, että olivat etsineet jotakuta, joka oli ollut heidän kanssaan koko ajan.

Anonyymi00164 kirjoitti:

”Älkää itkekö. Minä löydän teidän kymmenennen.”

Typerykset hämmästyivät.

”Kuinka voisit löytää hänet? Olemme etsineet kaikkialta.”

Vaeltaja sanoi:

”Asettukaa riviin.”

He asettuivat riviin. Vaeltaja meni ensimmäisen luo, taputti häntä selkään ja sanoi:

”Yksi.”

Sitten hän meni toisen luo.

”Kaksi.”

Kolmannen luo.

”Kolme.”

Näin hän jatkoi aina viimeiseen asti.

”Yhdeksän.”

Sitten hän sanoi:

”Katsokaapa nyt.”

Hän taputti selkään sitä miestä, joka oli laskenut muut, ja sanoi:

”Kymmenen.”

Typerykset katsoivat toisiaan ja ymmärsivät yhtäkkiä, että he olivat kaikki paikalla. Kukaan ei ollut hukkunut.

He olivat yksinkertaisesti unohtaneet laskea itsensä mukaan.

Ja heidän naurunsa oli äänekkäämpää kuin hetkeä aiemmin kuultu itku. He nauroivat omalle typeryydelleen – sille, että olivat etsineet jotakuta, joka oli ollut heidän kanssaan koko ajan.

Lue lisää

Upaniṣadit ovat jättäneet meille kolme totuutta.

Ensimmäinen totuus.

Maailma ei ole sellainen kuin se näyttää olevan.

Se, mitä pidämme todellisuutena, on kuin uni. Ei siinä mielessä, ettei sitä olisi olemassa, vaan siinä, ettei se ole sellainen kuin me sen näemme.

Anonyymi00165 kirjoitti:

Upaniṣadit ovat jättäneet meille kolme totuutta.

Ensimmäinen totuus.

Maailma ei ole sellainen kuin se näyttää olevan.

Se, mitä pidämme todellisuutena, on kuin uni. Ei siinä mielessä, ettei sitä olisi olemassa, vaan siinä, ettei se ole sellainen kuin me sen näemme.

Lue lisää

SE, MITÄ PIDÄMME TODELLISUUTENA, ON KUIN UNI. EI SIINÄ MIELESSÄ, ETTEI SITÄ OLISI OLEMASSA, VAAN SIINÄ, ETTEI SE OLE SELLAINEN KUIN ME SEN NÄEMME.

Anonyymi00166 kirjoitti:

SE, MITÄ PIDÄMME TODELLISUUTENA, ON KUIN UNI. EI SIINÄ MIELESSÄ, ETTEI SITÄ OLISI OLEMASSA, VAAN SIINÄ, ETTEI SE OLE SELLAINEN KUIN ME SEN NÄEMME.

Me näemme erillisiä esineitä, erillisiä ihmisiä ja erillisiä tapahtumia, mutta todellisuus on yksi ainoa tietoisuuden kenttä, joka leikkii piilosta itsensä kanssa.

Me näemme aallot ja unohdamme valtameren, mutta valtameri on aina olemassa. Vaikka aallot katoavat, valtameri jää.

Opettele näkemään valtameri aaltojen takana, niin näet todellisuuden.

Anonyymi00167 kirjoitti:

Me näemme erillisiä esineitä, erillisiä ihmisiä ja erillisiä tapahtumia, mutta todellisuus on yksi ainoa tietoisuuden kenttä, joka leikkii piilosta itsensä kanssa.

Me näemme aallot ja unohdamme valtameren, mutta valtameri on aina olemassa. Vaikka aallot katoavat, valtameri jää.

Opettele näkemään valtameri aaltojen takana, niin näet todellisuuden.

Lue lisää

Me näemme aallot ja unohdamme valtameren, mutta valtameri on aina olemassa. Vaikka aallot katoavat, valtameri jää.

Anonyymi00168 kirjoitti:

Me näemme aallot ja unohdamme valtameren, mutta valtameri on aina olemassa. Vaikka aallot katoavat, valtameri jää.

Toinen totuus.

Sinä et ole se, joksi itseäsi luulet.

Et ole keho, joka syntyy ja kuolee. Et ole mieli, joka ajattelee ja tuntee. Et ole elämäntarina, jonka voi kertoa. Et ole nimi, et muoto etkä rooli.

Sinä olet puhdas tietoisuus, jossa kaikki tämä ilmenee ja katoaa.

Anonyymi00169 kirjoitti:

Toinen totuus.

Sinä et ole se, joksi itseäsi luulet.

Et ole keho, joka syntyy ja kuolee. Et ole mieli, joka ajattelee ja tuntee. Et ole elämäntarina, jonka voi kertoa. Et ole nimi, et muoto etkä rooli.

Sinä olet puhdas tietoisuus, jossa kaikki tämä ilmenee ja katoaa.

Lue lisää

SINÄ ET OLE SE, JOKSI ITSEÄSI LUULET.

ET OLE KEHO, JOKA SYNTYY JA KUOLEE. ET OLE MIELI, JOKA AJATTELEE JA TUNTEE. ET OLE ELÄMÄNTARINA, JONKA VOI KERTOA. ET OLE NIMI, ET MUOTO ETKÄ ROOLI.

Anonyymi00170 kirjoitti:

SINÄ ET OLE SE, JOKSI ITSEÄSI LUULET.

ET OLE KEHO, JOKA SYNTYY JA KUOLEE. ET OLE MIELI, JOKA AJATTELEE JA TUNTEE. ET OLE ELÄMÄNTARINA, JONKA VOI KERTOA. ET OLE NIMI, ET MUOTO ETKÄ ROOLI.

Lue lisää

Sinä olet valkokangas, jolle elämän elokuva heijastetaan. Valkokangas ei kastu elokuvan sateesta, ei syty tuleen elokuvan palossa eikä kuole, kun elokuvan sankari kuolee.

Valkokangas on aina sama, muuttumaton.

Samoin sinä olet aina muuttumaton.

Anonyymi00171 kirjoitti:

Sinä olet valkokangas, jolle elämän elokuva heijastetaan. Valkokangas ei kastu elokuvan sateesta, ei syty tuleen elokuvan palossa eikä kuole, kun elokuvan sankari kuolee.

Valkokangas on aina sama, muuttumaton.

Samoin sinä olet aina muuttumaton.

Lue lisää

Kolmas totuus.

Se, mitä etsit, on jo olemassa.

Etsit onnea, mutta onni on oma luontosi, jonka halujen pilvet peittävät.

Hälvennä pilvet, niin aurinko alkaa loistaa itsestään.

Etsit rauhaa, mutta rauha on olemuksesi, jonka mielen levottomuus peittää.

Tyynnytä mieli, niin rauha ilmestyy itsestään.

Etsit rakkautta, mutta rakkaus on luonnollinen tilasi, jonka erillisyyden tunne peittää.

Poista erillisyyden tunne, niin rakkaus alkaa virrata itsestään.

Anonyymi00172 kirjoitti:

Kolmas totuus.

Se, mitä etsit, on jo olemassa.

Etsit onnea, mutta onni on oma luontosi, jonka halujen pilvet peittävät.

Hälvennä pilvet, niin aurinko alkaa loistaa itsestään.

Etsit rauhaa, mutta rauha on olemuksesi, jonka mielen levottomuus peittää.

Tyynnytä mieli, niin rauha ilmestyy itsestään.

Etsit rakkautta, mutta rakkaus on luonnollinen tilasi, jonka erillisyyden tunne peittää.

Poista erillisyyden tunne, niin rakkaus alkaa virrata itsestään.

Lue lisää

Mitään ei tarvitse lisätä – tarvitsee vain poistaa se, mikä on tarpeetonta.

Niin kuin kuvanveistäjä poistaa ylimääräisen kiven, jotta patsas paljastuu, samoin sinun tulee poistaa väärät käsitykset itsestäsi, tarpeettomat halut ja turhat pelot.

Silloin paljastuu se, mikä on ollut olemassa kaiken aikaa:

täydellinen, vapaa ja autuas Ātman.

Anonyymi00173 kirjoitti:

Mitään ei tarvitse lisätä – tarvitsee vain poistaa se, mikä on tarpeetonta.

Niin kuin kuvanveistäjä poistaa ylimääräisen kiven, jotta patsas paljastuu, samoin sinun tulee poistaa väärät käsitykset itsestäsi, tarpeettomat halut ja turhat pelot.

Silloin paljastuu se, mikä on ollut olemassa kaiken aikaa:

täydellinen, vapaa ja autuas Ātman.

Lue lisää

Kuvittele, että juuri nyt muinaisesta metsästä luoksesi saapuu ṛṣi. Hän istuutuu vastapäätäsi, katsoo sinua silmiin ja sanoo:

"Lapseni, olet etsinyt niin kauan. Olet lukenut kirjoja yhä uudelleen, kuunnellut luentoja, meditoinut ja rukoillut. Olet väsynyt. Olet melkein menettänyt toivosi.

Minä tiedän, sillä olen itsekin kulkenut tämän tien.

Kuuntele nyt tarkasti, sillä nämä ovat viimeiset sanani.

Sitä, mitä etsit, ei voi löytää, koska etsijä itse on se, mitä etsit.

Anonyymi00174 kirjoitti:

Kuvittele, että juuri nyt muinaisesta metsästä luoksesi saapuu ṛṣi. Hän istuutuu vastapäätäsi, katsoo sinua silmiin ja sanoo:

"Lapseni, olet etsinyt niin kauan. Olet lukenut kirjoja yhä uudelleen, kuunnellut luentoja, meditoinut ja rukoillut. Olet väsynyt. Olet melkein menettänyt toivosi.

Minä tiedän, sillä olen itsekin kulkenut tämän tien.

Kuuntele nyt tarkasti, sillä nämä ovat viimeiset sanani.

Sitä, mitä etsit, ei voi löytää, koska etsijä itse on se, mitä etsit.

Lue lisää

Sitä, mitä etsit, ei voi löytää, koska etsijä itse on se, mitä etsit.

Anonyymi00175 kirjoitti:

Sitä, mitä etsit, ei voi löytää, koska etsijä itse on se, mitä etsit.

Mutta ilman sinua ei olisi mitään etsintää.

Lakkaa siis etsimästä.

Ole vain.

Älä pyri tulemaan joksikin.

Ole.

Anonyymi00176 kirjoitti:

Mutta ilman sinua ei olisi mitään etsintää.

Lakkaa siis etsimästä.

Ole vain.

Älä pyri tulemaan joksikin.

Ole.

Se olet sinä todellisessa olemuksessasi.

Voit kysyä:

'Miten minun pitäisi olla?'

Minä vastaan:

'Kuka tämän kysymyksen esittää?'

Juuri tuo kysyjä on vastaus.

Kun kysymys katoaa, jäljelle jää vain vastaus.

Anonyymi00177 kirjoitti:

Se olet sinä todellisessa olemuksessasi.

Voit kysyä:

'Miten minun pitäisi olla?'

Minä vastaan:

'Kuka tämän kysymyksen esittää?'

Juuri tuo kysyjä on vastaus.

Kun kysymys katoaa, jäljelle jää vain vastaus.

Lue lisää

Silloin huomaat, ettet ole koskaan syntynyt etkä koskaan kuole.

Olet aina ollut.

Olet aina oleva.

Anonyymi00178 kirjoitti:

Silloin huomaat, ettet ole koskaan syntynyt etkä koskaan kuole.

Olet aina ollut.

Olet aina oleva.

Et ole koskaan syntynyt etkä koskaan kuole.

Olet aina ollut.

Anonyymi00179 kirjoitti:

Et ole koskaan syntynyt etkä koskaan kuole.

Olet aina ollut.

Upaniṣadit (sanskritiksi "keskusteluja viisaiden kanssa") ovat pyhiä kirjoituksia, joissa esitetään filosofinen oppi ennen kaikkea Absoluutin kaiken läpäisevästä persoonattomasta aspektista (Brahman), sielusta (ātmā) ja Korkeimmasta Sielusta (Paramātmā), joka läpäisee koko maailmankaikkeuden sekä on läsnä jokaisen elävän olennon sydämessä ja jokaisessa atomissa.

Anonyymi00179 kirjoitti:

Et ole koskaan syntynyt etkä koskaan kuole.

Olet aina ollut.

Absoluutilla on kolme toisiinsa liittyvää aspektia, mutta Upaniṣadit painottuvat erityisesti yhteen heistä.

Anonyymi00181 kirjoitti:

Upaniṣadit (sanskritiksi "keskusteluja viisaiden kanssa") ovat pyhiä kirjoituksia, joissa esitetään filosofinen oppi ennen kaikkea Absoluutin kaiken läpäisevästä persoonattomasta aspektista (Brahman), sielusta (ātmā) ja Korkeimmasta Sielusta (Paramātmā), joka läpäisee koko maailmankaikkeuden sekä on läsnä jokaisen elävän olennon sydämessä ja jokaisessa atomissa.

Lue lisää

Absoluutilla on kolme toisiinsa liittyvää aspektia, mutta Upaniṣadit painottuvat erityisesti yhteen heistä.



Brahman – Absoluutin persoonaton, kaikkialla läsnä oleva aspekti.
Paramātmā – Korkein Sielu, joka on läsnä maailmankaikkeudessa ja jokaisen elävän olennon sydämessä.
Bhagavān – Jumaluuden Korkein Persoona.

Anonyymi00183 kirjoitti:

Absoluutilla on kolme toisiinsa liittyvää aspektia, mutta Upaniṣadit painottuvat erityisesti yhteen heistä.



Brahman – Absoluutin persoonaton, kaikkialla läsnä oleva aspekti.
Paramātmā – Korkein Sielu, joka on läsnä maailmankaikkeudessa ja jokaisen elävän olennon sydämessä.
Bhagavān – Jumaluuden Korkein Persoona.

Lue lisää

Heitä ei kuitenkaan pidetä kolmena eri Jumalana tai kolmena erillisenä Absoluuttina. Ne ovat saman yhden Absoluuttisen Todellisuuden kolme eri ilmenemismuotoa/aspektia.

Anonyymi00184 kirjoitti:

Heitä ei kuitenkaan pidetä kolmena eri Jumalana tai kolmena erillisenä Absoluuttina. Ne ovat saman yhden Absoluuttisen Todellisuuden kolme eri ilmenemismuotoa/aspektia.

Upaniṣadien opetukset voidaan nähdä ennen kaikkea Brahman-aspektin käsittelynä. Kun Upaniṣadit puhuvat Absoluutista persoonattomana, jakamattomana, kaikkialla läsnä olevana ja kaiken olemassaolon perustana, ne käsittelevät Brahmania.

Anonyymi00185 kirjoitti:

Upaniṣadien opetukset voidaan nähdä ennen kaikkea Brahman-aspektin käsittelynä. Kun Upaniṣadit puhuvat Absoluutista persoonattomana, jakamattomana, kaikkialla läsnä olevana ja kaiken olemassaolon perustana, ne käsittelevät Brahmania.

Lue lisää

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Brahman olisi Absoluutin korkein mahdollinen ymmärrys. Pikemminkin se on yksi tapa havaita sama Absoluutti.

Hyvä vertaus on aurinko:

auringon valo - Brahman
auringon aurinkokiekko - Paramātmā
itse aurinko persoonallisena lähteenä - Bhagavān

Valo ei ole eri asia kuin aurinko, mutta auringon valo ei myöskään paljasta kaikkea siitä, mitä aurinko kokonaisuudessaan on.

Anonyymi00186 kirjoitti:

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Brahman olisi Absoluutin korkein mahdollinen ymmärrys. Pikemminkin se on yksi tapa havaita sama Absoluutti.

Hyvä vertaus on aurinko:

auringon valo - Brahman
auringon aurinkokiekko - Paramātmā
itse aurinko persoonallisena lähteenä - Bhagavān

Valo ei ole eri asia kuin aurinko, mutta auringon valo ei myöskään paljasta kaikkea siitä, mitä aurinko kokonaisuudessaan on.

Lue lisää