Päivän Hesarissa kerrotaan, miten Lastenlinnassa on huoli sairaalakoulusta. Opettajat pelkäävät työnsä puolesta, koska opetusvirasto on tarkistamassa koulun tuntikehystä ja määrittelemässä opettajien työnkuvaa uudelleen. Viraston mielestä sairaalakoulun opettajat tekevät paljon sellaista työtä, joka ei ole opettajien virkaehtosopimuksen mukaista.
Sairaalakoulun opettajat epäilevät, että kaupunki yrittää järjestelyillä vain säästää henkilöstökuluissaan. Heidän mielestään uusimista kaipaisi virkaehtosopimus.
Lapset jätetään siis aikuisten säästämisriitojen pelinappuloiksi!
Ensin terveysviraston säästöjen takia neurologisten lasten osallistumista sairaalakoulun opetukseen rajattiin viime syksynä. Nimenomaan heidän kohdallaan sairaalakoulu on ensiarvoisen tärkeä juuri siksi, että sairaalan erityisopettajat näkevät käytännössä, miten lääketieteellisten tutkimusten perusteella todetut ongelmat ilmenevät lapsella käytännön koulutyössä. On tärkeää kyetä hahmottamaan oppilaan kokonaistilanne, hänen persoonansa, millainen apu opetuksessa on juuri hänelle tärkein ja sopivin. Sanalla sanoen oppilasta eniten auttavaa.
On vähintään naurettavaa opetusviraston taholta alkaa saivarrella siitä, etteikö sairaalakoulun opettajien tehtäviin kuuluisi lausuntojen kirjoittaminen! Kuka ne sitten kirjoittaa, jos ei hän koska sen takiahan lapsi sairaalassa kouluopetukseen osallistuu?
Sen takiako neurologisten lasten osallistumista sairaalakoulun opetukseen kavennettiin jo viime syksynä, koska koulujen mahdollisuus vastata oppilaiden tarpeisiin on painettu lähes nollan alapuolelle viime vuosien aikana? Ajateltiinko, että turhaan näitä selvityksiä tehdään, koska koulumaailmassa ne eivät läheskään aina johda kuitenkaan sairaalan antamiin suosituksiin?
Ensin säästää opetusvirasto, sitten terveysvirasto ja jälleen opetusvirasto, jonka jälkeen opetusvirasto voikin ilmoittaa, että peruskouluissa on kaikki erityisopetus täysin lakkautettu. Siihenkö tässä ollaan pyrkimässä?
Minusta on enemmän kuin hätiköityä tehdä asiassa mitään päätöksiä tässä vaiheessa. Enemmänkin opetusvirasto voisi keskittyä miettimään, mitä suosituksia kunnat tarvitsevat tajutakseen rahoittaa kouluja riittävästi, että siellä voidaan sairaalakoulun ohjeita noudattaa. Koko erityisopetus on ainakin Helsingissä niin surkealla tasolla, että aniharvoissa kouluissa on tarjolla oikeaa erityisopetusta erilaisten oppijoiden tarpeisiin.
Meillä kävi tuuri yhden kevätlukukauden ajan, mutta hienoinen pelko sydämessä jäämme odottamaan ensi syksyä, jolloin yli puolet luokan oppilaista on uusia. Oma lapseni tarvitsee nimenomaan rauhallisen ryhmän, mutta jos pienryhmäpuutteen takia luokkaan siirretään paljon levottomia oppilaita voin takuuvarmasti sanoa, että ainakin yksi oppilas on taas tuuliajolla koulunkäyntinsä suhteen ensi syksystä alkaen.
Sairaalakoulun opettajat epäilevät, että kaupunki yrittää järjestelyillä vain säästää henkilöstökuluissaan. Heidän mielestään uusimista kaipaisi virkaehtosopimus.
Lapset jätetään siis aikuisten säästämisriitojen pelinappuloiksi!
Ensin terveysviraston säästöjen takia neurologisten lasten osallistumista sairaalakoulun opetukseen rajattiin viime syksynä. Nimenomaan heidän kohdallaan sairaalakoulu on ensiarvoisen tärkeä juuri siksi, että sairaalan erityisopettajat näkevät käytännössä, miten lääketieteellisten tutkimusten perusteella todetut ongelmat ilmenevät lapsella käytännön koulutyössä. On tärkeää kyetä hahmottamaan oppilaan kokonaistilanne, hänen persoonansa, millainen apu opetuksessa on juuri hänelle tärkein ja sopivin. Sanalla sanoen oppilasta eniten auttavaa.
On vähintään naurettavaa opetusviraston taholta alkaa saivarrella siitä, etteikö sairaalakoulun opettajien tehtäviin kuuluisi lausuntojen kirjoittaminen! Kuka ne sitten kirjoittaa, jos ei hän koska sen takiahan lapsi sairaalassa kouluopetukseen osallistuu?
Sen takiako neurologisten lasten osallistumista sairaalakoulun opetukseen kavennettiin jo viime syksynä, koska koulujen mahdollisuus vastata oppilaiden tarpeisiin on painettu lähes nollan alapuolelle viime vuosien aikana? Ajateltiinko, että turhaan näitä selvityksiä tehdään, koska koulumaailmassa ne eivät läheskään aina johda kuitenkaan sairaalan antamiin suosituksiin?
Ensin säästää opetusvirasto, sitten terveysvirasto ja jälleen opetusvirasto, jonka jälkeen opetusvirasto voikin ilmoittaa, että peruskouluissa on kaikki erityisopetus täysin lakkautettu. Siihenkö tässä ollaan pyrkimässä?
Minusta on enemmän kuin hätiköityä tehdä asiassa mitään päätöksiä tässä vaiheessa. Enemmänkin opetusvirasto voisi keskittyä miettimään, mitä suosituksia kunnat tarvitsevat tajutakseen rahoittaa kouluja riittävästi, että siellä voidaan sairaalakoulun ohjeita noudattaa. Koko erityisopetus on ainakin Helsingissä niin surkealla tasolla, että aniharvoissa kouluissa on tarjolla oikeaa erityisopetusta erilaisten oppijoiden tarpeisiin.
Meillä kävi tuuri yhden kevätlukukauden ajan, mutta hienoinen pelko sydämessä jäämme odottamaan ensi syksyä, jolloin yli puolet luokan oppilaista on uusia. Oma lapseni tarvitsee nimenomaan rauhallisen ryhmän, mutta jos pienryhmäpuutteen takia luokkaan siirretään paljon levottomia oppilaita voin takuuvarmasti sanoa, että ainakin yksi oppilas on taas tuuliajolla koulunkäyntinsä suhteen ensi syksystä alkaen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
väitti perusopetus- ja kansanterveyslain rikkomuksia suurimmaksi syyksi huostaanottoihin.
suurin syy.
Mutta tämähän on salaista tietoa, ettei nousisi kauheaa kansanliikettä puolustamaan aiheetta huostaanotettujen kotiuttamista. Menisi osa kansantaloudesta ihan poskelleen kun iso osa sijaishuollosta jäisi työttömiksi. Loppuisi kitinät sijareiden lisää värväämisestä...