tuttuja Sinulle? Minulla oli 30 serkkua, osa on jo kuollut, mutta kaikki olen joskus tavannut. Miehelläni oli 34 serkkua. Heistäkin osa on jo kuollut, mutta kaikki heidätkin olen joskus tavannut. Omilla lapsillani on 7 serkkua ja yhteydenpito on paljon helpompaa. Serkut osittain korvaavat sisarukset.
Serkut, ovatko
1943
19542
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
...yksi serkku. Meidän keskinäinen yhteydenpito on vähäistä.
Lapsillani sen sijaan on viisi serkkua kummallakin.
Heillä on läheiset välit, myös kummius risteilee näissä ketjuissa.
Isälläni oli paljon serkkuja ja he pitivät serkkujen tapaamisen joitakin vuosia sitten.
Ne olivat hauskat juhlat ja silloin tutustuin lukuisiin uusiin pikkuserkkuihin.
ovat alkaneet kokoontua vuosittain ja kesäkuussa on seuraava tapaaminen. Odotan innolla, sillä sen suvun juhlissa on aina hauskaa.
Laskeskelin oikein paperilla ja sain itselleni 31 serkkua.Aika paljon.Vain 1 on poisnukkunut.
Omilla lapsillani on 16 serkkua.Aika kiva oisi joskus tavatakin kaikki koolla,mutta taitaa olla melko mahdottomuus nykyaikana .Niin kiireistä on elämä.
Laskekaapa toisetkin,montako serkkua saatte?Ja ,muistatteko heidät kaikki.?
nimet olivat:Teuvo, Jaakko (3kpl), Pirkko, Pentti (2),Pekka, Erkki, Eeva-riitta, Anna-Maija,Niilo, Kaarina, Mikko, Kirsti(2), Kerttu, Lauri, Suoma, Heikki, Eero, Riitta-Kaisa, Risto, Timo, Tiina, Aili, Armiida,Anni, Mirjam ja Anneli
koska olin kasvattilapsena ja näitten vanhempieni sukua oli ja on sen verran että
"serkkujakin" löytyy sieltä kautta.
Lapsina ollessamme olimme joittenkin kanssa paljon yhteksissä,nyt en edes tiedä missä He ovat.
Naispuolisilla se nimi yleensä vaihtuu kun menevät avioon...ja itse muutin sieltäpäin pois jo 15v.
Pidänkin nykyisiä ystäviäni serkkuina ja sukuna.
kukaan ei asunut siinä kaupungissa, missä tein elämäntyöni. Joku asui melko lähellä Helsingissä, mutta suurin osa Savossa. Kaikki kuitenkin Suomessa.
mutta sukulaisia on pohjosessakin 60000
serkkuni sukututkimuksen mukaan!
on ollut serkkujani. Nyt saattaa olla jo allekin 30, en ole laskenut. Joittenkin kanssa olen enemmän yhteydessä kuin joittenkin toisten.
on sukua tutkittu, vai onko perheitä, joissa parikymmentä lasta jne? Siitä kertyy lapsenlapsiakin jo nelisensataa.
synttärijuhlat, ajattelin kutsua kaikki serkkuni. Sitten päädyin vain muutamaan, joiden kanssa olen ollut enemmän tekemisissä. Vaikka mitään suurempia perintöriitoja ei ole ollut, kaikkien kanssa ei tule kanssakäymistä.
laskit ne lapsenlapset??
tule 400, kun on 20 lasta ja jokaisella 20 lasta 20x20=400. Onko jokin väärin?
..paria lukuunottamatta olen jossakin vaiheessa elämääni nähnyt. Kaikkiaan serkkuja on ollut 54, mutta muutama on siirtynyt tästä ajasta pois. Isän sukua olen tavannut sukuseuran julissa laajemmaltikin ja kaikki tuntuvat todella sukulaisilta.
Annan & Augustin (=äidin vanhemmat) jälkeläiset kokoontuivat toissa kesänä veljeni kotiin. Meitä oli 'serkkujuhlissa yhteensä neljäkymmentä henkeä.Äitini sukupolvea oli yksi tätini, minun sukupolveani noin kymmenen ja meidän serkusten lapsia loput. Oli erittäin mukava päivä! Päätimme kokoontua muutaman vuoden välein jatkossakin.
van hemmat olivat myös Anna ja August (ukin toinen nimi), luultavasti suosittuja nimiä tuohon aikaan. Äitini ja isäni sukupolvesta on elossa vain yksi enon vaimo ja mieheni puolelta yksi täti. Satavuotiaita en muista. Isäni uhkasi elää, mutta 7 vuotta jäi vajaaksi. Saas nähdä tässä sukupolvessa.
ja meitä on ympäri pohjoimaita. Hauskaa ja mukavaa on kun tapaamme. Mummot piti huolen että serkut pitää yhtteyksiä.
piti myös yllä näitä sukuyhteyksiä. Isän puolen serkut asuivat lähempänä, mutta jäivät minulle vieraammiksi.
Välini serkkuihin katkesivat osittain äitini erotessa, isän puoleisiin sukulaisiin ei pidetty yhteyttä lainkaan. Siinä menivät ne serkut ja muutkin sukulaiset.Tiedän, että heitä on, mutta näitä serkkujani en ole tavannut koskaan. Äitini puoleisiin sukulaisiin eli sisaruksiin pidettiin löyhästi yhteyttä. Serkkuja minulla on paljon sielläkin puolella. Kaksi heistä asuu Helsingissä ja äitini eläessä heidän välilleen kehittyi muheva riita niin, että välit katkesivat tyystin.
Äitini kuoltua yritin yhteydenottoa, mutta olin "näitä kaukaisia sukulaisia", kuten naispuolinen serkkuni minut esitteli tyttärilleen. Toisen kanssa keskustelu oli myös todella väkinäistä, koska tapaamattomia vuosia oli monia kymmeniä välissä. Muista äidin suvun puoleisista serkuista en tiedä tasan mitään. Tuntemattomia sukulaisia on siis paljon. En heitä kaipaakaan, kun ei ole ollut yhteyksiä.
Asiassa on hyvät puolensa ja huonot. Hyvää on se, että en näin tule sotkeutuneeksi suvun riitoihin ja muihin intrigeihin, joita aikoinaan tuntui olevan tosi runsaasti. Toisaalta ei ole suvun puolelta ketään, jonka kanssa muistella menneitä. Vapaudella on hintansa.
Lapsellani tilanne on vähän samanlainen. Mieheni oli oman sukunsa musta lammas. Erotessamme mieheni sisarukset ilmaisivat selvästi, että olisivat helpottuneita, jos ei tarvitse tavata. Ei ole tavattu. Viimeksi näitä sukulaisia eli serkkujaankin poikani tapasi isänsä hautajaisissa.
Noh, hautajaisissani pappi ehkä saa kahvia juodakseen, mutta sukulaisia siellä ei ole. Niin on hyvä.
on väkinäistä, niin hyvä on, että loppuu. Äitini eläessä pidimme enemmän yhteyttä hänen sukulaisiinsa. Kun hän kuoli, ei yhteyksiä ole pidetty yllä kuin harvoihin. Nyt harmittaa, kun en tiedä isäni sukulaisista paljoakaan. Aion tutkia vähän ja olen alustavasti ottanut yhteyttä. Omista hautajaisistani olen sanonut toivomuksen, että mahdollisimman hiljaisesti. Parempi, että tapaa ihmisiä eläessään.
12 sta serkkua, ja emme tapaa kuin hautajaisissa.