Kielitaito

enkulla. Pariisissa sitten huonommin. Nizzassa olemme aina pärjänneet ravintoloissa ja kahviloissa hyvin enkulla. Samoin juna-asemalla. Sen sijaan jos tavalliselta kaduntallaajalta kysyy tietä, moni heistä ei välttämättä osaa enkkua... moni on esim. koittanut neuvoa mua ranskaksi, ja lisäksi käsillä osoitelleet suuntaa. Kohteliaita ovat silti olleet ja yrittäneet vastata aina jokainen tienkyselyihini, vaikkeivät olisi enkkua osanneetkaan.

Sitten on tullut toisinaan vastaan niitä jotka ovat osanneet neuvoa hyvin tien enkuksikin, eli jos olette eksyksissä yms jostain paikasta ja ekat vastaantulijat eivät osaa tietä enkuksi neuvoa, rohkeasti vaan kyselemään uusilta, aina lopulta joku löytyy joka osaa ja kuten sanoin, kertaakaan eivät ole ainakaan mun tapauksessa kieltäytyneet neuvomasta tai olleet epäkohteliaita. Jos ei muuten niin turisti-infosta, siellä ainakin osataan.

Lisäksi kun musiikinyönä eräänä kesänä päädyin tanssimaan paikallisen nuoren miehen kanssa, hän koitti kysyä multa jtn ranskaksi tanssin jälkeen, mutta vastattuani englanniksi puhuvani enkkua, hän sanoi ranskaksi puhuvansa ranskaa ja tiemme erkanivat, sillä hän ei tainnut olla niitä yhden illan suhteen etsijöitä joita Ranskassa kyllä riittää turisteja kohdatessaan(ja jos hän olisikin ollut, niin mie en ainakaan olisi ollut, mutta pelkkä tanssiminen on aina hauskaa vaikkei siitä mtn "lovestoryä" syntyisikään ja harvemmin lomalla syntyykään mtn oikeita rakkausjuttuja)...

Eli tosiaan tavalliset pulliaiset osaavat enkkua vähän niin ja näin, onneksi se kohteliaisuus ei ole niinä 3:na kertana unohtunut kuitenkaan juuri keltään Nizzassa käydessäni. Epäkohteliaampaa käytös oli Pariisissa, silti sielläkin riitti myös kohteliaita ihmisiä (aina tietä kysyessä myös pariisilaiset neuvoivat mielellään ja osa sanoi jopa, että jos ette vieläkään osaa niin tulevat johdattamaan meidät perille).

On mulla Nizzasta yksi huono kokemus, kun eräs musta maahanmuuttaja meinasi raiskata, siitä selvittiin pistämällä hanakasti vastaan. Muuten on ollut aina mukavaa ja viihdyn siellä hyvin.

Yleensä nuo miehetkään eivät ole noin päälle käyviä, jotkut voivat yrittää tulla juttelemaan, mutta yleensä ovat hyvin ystävällisiä ja yrittävät ensin tarjoilla kahvia/jäätelöä/kaljaa yms. Koittavat hienovaraisesti uida pöksyihin, mutta ymmärtävät jättää rauhaan kyllä kun sanoo ettei kiinnosta ja säilyttävät silti kohteliaan käytöksen. Mulle tosin nuo eivät ole tulleet juttelemaan kuin sillä kerralla kun olin yksin... Jos nuoret tytöt liikkuvat vanhempiensa kanssa, luulisin siis ainakin oman kokemukseni perusteella etteivät silloin kehtaa tulla juttelemaan joten saanette olla rauhassa.


Siitä mitä tekemistä tyttärille, riippuu niin paljon ihmisestä. Mikä heitä kiinnostaa? Itse olen suht nuori, en enää mikään varhaisteini vaan parikymppinen, mutta näinä parina vuonna joina olen käynyt Nizzassa olen viihtynyt suuresti. Nautin jo ihanista maisemista paljon, samoin kohteliaasta ilmapiiristä. Nizza on oikeastaan asukasluvultaan Hesan kokoinen paikka, muttei jotenkin tunnu niin isolta.

Oma ranskankielitaitoni rajoittuu pelkkiin tervehdyksiin ja kysymykseen "osaatteko englantia?" Sillä pärjää ihan hyvin. Ranskalaiset arvostavat noita pikku asioita.

Esimerkiksi Akateemisessa kirjakaupassa on lukuisia pieniä sanakirjoja/kielioppaita. Kun olen lähdössä esimerkiksi Ranskaan, pyöritän aaumulla autostereoissa muutaman viikon kieliCD:tä. Ihan sitä helpointa päätä, eli tervehdksiä ja numeroita. Auttaa kummasti, vaikka kieltä ei varsinaisesti osaakaan.

nuorisolta !

Paljon reissanneena olen järkeillyt että nuorisohan se opiskelee englantia kaikissa maissa!!!. Ja riemulla ja riehakkaasti aina ovat auttaneet ja opastaneet perille. Varsinkin, jos teillä on mukana kaksi suomi-neitoa nizzalaispojat ihan kädestä pitäen taluttavat teidät määränpäähänne.
Ainoa hankaluus oli Japanissa, jossa tahtoi mennä kikatteluksi koko opastus ja kansan ujoudesta johtuen kukaan ei tahtonut uskaltaa puhua mitään. Vaan aina joukosta löytyi joku reipas ja rohkea joka lopuksi sai koko porukan puhumaan englanniksi. Tämä siis Japanissa.

Toinen vinkki on pitää aina mukana taskussa/laukussa pientä lehtiötä, johon voi pyytää piirtämään tai kirjoittamaan ohjeet, tai itse piirtaa jos eivät sanat riitä.
.