kuinkahan monelle transtaustaiselle tulee mielenterveysongelmia hoitojan jälkeen?
Kun sitä odottaa diagnoosia ja leukkaukseen pääsyn niin sillion on onnellinen ja kaikki niin ihanaa ja ei kiinnosta miettiä ongelmia. Mut sitten kun kuherruskuukausi päättyy ja arki alkaa niin pakko miettiä myös niitä ongelmia.
Kun sitä odottaa diagnoosia ja leukkaukseen pääsyn niin sillion on onnellinen ja kaikki niin ihanaa ja ei kiinnosta miettiä ongelmia. Mut sitten kun kuherruskuukausi päättyy ja arki alkaa niin pakko miettiä myös niitä ongelmia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei kai sitä silloin enää tarvitse olla sen enempää ongelmia kuin muillakaan ihmisillä. Mitenhän ne muut ihmiset sitten selviää arkipäivän ongelmistaan??
aattelin , et monet ei varmaan mieti sitä ,että jos ongelmia ennen leikkausta niin kaksinverroin leikkauksen jälkeen
Belgialaistutkimuksen mukaan mielenterveysongelmia on paljon:
1.3.4. Suicide attempt rate
Although the suicide attempt-rate dropped significantly from 29.3% to
5.1% (McNemar test, N = 58, P = 0.004), it was definitively higher than
in the average population (0.15%) (Van Heeringen et al., 2002)
In
spite of the positive results on the GAF-score and the SCL-90 and a
lowering of the suicide attempt rate, postoperative transsexuals remain
fragile. They often react auto-aggressively when frustrated. The
postoperative male-to-females gave the following reasons for their
suicide attempts: the end of a relationship (which they perceived as a
challenge to their new gender), postoperative complications or an
unease with their looks. They are more fragile when they are less
credible in their new gender and when they have more pre-morbid
psychiatric problems, especially personality disorders.
Lopuksi aivan yksikantaan:
Sexual
orientation, younger age when applying for SRS and attractive physical
appearance are definitely positive prognostic factors. The better the
surgical result, the better the psychological outcome.
Tarkoitatko nyt itseaiheutettuja, ympäristöstä, leikkauksen epäonnistumisesta, ulkonäöstä vai mistä johtuvia? Eiköhän nuo ongelmat ole jokaiselle yksilöllisiä. Eikä sinne prosessiin kannattaa lähteä jos ei psyyke sitä kestä eikä lähtökohdat ole kunnossa. Todellisuudessa ikävin vaihe prosessissa on diagnoosin odottelu jos asiat on kunnossa. Myöskin mikäli elämä omaksi kokemassaan sukupuolessa ahdistaa enemmän kun elämä siinä vääräksi kokemassaan kertonee, että transitio ei tainnutkaan olla se oikea vaihtoehto...