Hei!
Minulla on hankala perintötilanne, jossa 2 veljeä ovat minua (tytär) vastaan ja minut yritetään
kokonaan pitää pimennossa koko prosessista (puhelinten blokkausta ym) ja he keskustelevat pelkästään keskenänsä.
Äitini kuoli puolisen vuotta sitten. Häneltä jäi talo ja tontti, meitä on 3 sisarusta perimässä.
2 poikaa ja minä tytär.
Yksi pojista on asunut perheensä kanssa talossa koko elämänsä ilman vuokraa ja me muut
olemme asuneet luonnollisesti omillamme muualla.
Nyt sitten asiat ovat menneet niin, että tämä kolmas perijä, joka on asunut koko elämänsä
talossa, kuvittelee, että hänellä eivät mitkään asiat muutu ja, että hänellä on ikäänkuin
etu-oikeus jostain syystä jäädä taloon asumaan VIELÄKIN nyt tästä edes päin, koska on siinä niin
pitkään asunut.
Mitään erikois-testamentteja ei ole tehty äitini toimesta kenellekään sisarelle.
Koska meitä on 3, niin hänellähän on täten vain 3 osa perinnöstä (talo ja tontti).
Itse olen sillä kannalla, että ainut reilu tapa jakaa tasan perintö on myydä talo ja tontti.
Silloin sitä näkee kuinka paljon siitä saa ja jokainen saa saman verran.
Tähän kuitenkin tuo kolmas perijä naurahtelee ilkkuen, että näin ei käy, vaan hän tarjoaa jotain
pikkusummia, millä ostaisi mielellään minut pois.
Tähän en tietenkään suostu. (Ja periaatteesta jo kaiken tapahtuneen vehkeilyn takia en hänelle myisi.)
Plus tuo talo ja tontti on todella hyvässä paikassa ja siitä saisi myymällä paljon enemmän varmasti.
Mm. samalla kohtaa paljon rakennettu rivitaloja ja kaupungin lähellä.
Hänen kanssaan ei kontakti siis toimi, blokkaa puheluita ja ilmoittelee asioista teksti-viestillä.
Muunmuassa perunkirjoituksia hän sai verotoimistosta ilman minun lupaani kysymättä lykättyä yli
puoli vuotta (minkä ajan vain asustelee talossa tontilla)!
Toinen veli (joka ei osu talossa) pitää neutraalia linjaa, eikä tunnu ottavan kantaa mihinkään.
No nyt sitten perunkirjoitukset tulivat tehtyä jokin aika sitten ja on käynyt ilmi, että
hän todella aikoo vain jäädä taloon, vaikka kiljuin suoraa päätä siellä, että haluan, että talo
ja tontti menee myyntiin, eikä sinulla ole mitään etuoikeuksia vaikka oletkin asunut
50 vuotta talossa vuokratta tähän asti, nythän talo on myös minun perijänä.
Perunkirjoituksiin toinen veli ei edes vaivautunut tulemaan, oli antanut nimenkirjoitus oikeuden tälle veljelle
joka asuu talossa. Eli selvästi vetävät yhtä köyttä kokoasiassa.
En ole myöskään hänen kanssaan missään kontakteissa ollut (toisen veljen), enää siitä asti kun mainitsin
ystävällisesti kysyen, että milloin perunkirjoitukset pidetään (kun 5kk sitä lykättiin alkoi tuntua oudolta)
ja löi minulle luurin korvaan asiasta. Ei edes sitä saanut kysyä.
Jakoa ei ole vielä tehty.
Nyt kysynkin sitten teiltä, jotka tiedätte enemmän näistä asioista, että
mitä oikeuksia minulla on perijänä tällaisessa hankalassa tilanteessa,
omistan siis kolmas-osan perinnöstä ja yksi perijä asuu vieläkin talossa, ja ei siitä meinaa
lähteä mihinkään.
Sain vähän aikaa sitten toiselta veljeltä soiton (tämä joka on ollut neutraalia linjaa) (humalassa soitteli),
että on kuulemma "myynyt" nyt oman osuutensa tälle veljelle, joka asuu talossa, hän on kuulemma sen
"ansainnut" meistä eniten. Auttamatta karvani nousivat nyt pystyyn.
Ja siis vieläkään ei mitään jakoa ole tehty, miten muka voinut "myydä"? Ja miten tällainen
tilanne voi hoitua? Onko se perinnössäkin
niin kuin yhtiössä, että voidaan pelata likaista "peliä" johonkin "pussiin" ja myydä vaikka yhdellä eurolla
ja sitten joku saa enemmistön, jolloin hän saa jäädä asumaan taloon, vain jos sattuvat olemaan
perijä veljekset tarpeeksi hyviä kavereita ja minut jätetään ulkopuolelle vaikka saman verran minä perin kuin hekin?
He ovat aina olleet hyvää pataa ja näyttää, että nyt minut yritetään perinnöstä suistaa ulos
kun liittoutuvat minua vastaan, vaikka vain pyydän omaa osaani.
Millä tavalla voin taistella tätä "annan perintöni" sinulle asiaa vastaan, että talo saataisiin
myytyä ja jakautuisi jokaiselle täysin tasavertaisesti, eikä, että joku "veljeksistä" päättää pikkusumma
hinnan mikä hänellä sopii millä ostaa minut ulos?
Minusta on absurdia, että talossa asuja ja koko elämänsä asumis-edun siinä saanut vielä saisi päättää
vain lompakkonsa mukaan jotain pikkusumma hintaa mikä hänelle sopii ja sen pitäisi automaattisesti
minulle riittää. Ainut tapa on minusta myynti.
Jos joku asia jäi epäselväksi tästä tilanteestani, kerron lisää mielelläni mitä vain tarvitsee tietää, joten
kysyä saa pois.
Toivottavasti joku osaa neuvoa.
Kiitos jo etukäteen!
Minulla on hankala perintötilanne, jossa 2 veljeä ovat minua (tytär) vastaan ja minut yritetään
kokonaan pitää pimennossa koko prosessista (puhelinten blokkausta ym) ja he keskustelevat pelkästään keskenänsä.
Äitini kuoli puolisen vuotta sitten. Häneltä jäi talo ja tontti, meitä on 3 sisarusta perimässä.
2 poikaa ja minä tytär.
Yksi pojista on asunut perheensä kanssa talossa koko elämänsä ilman vuokraa ja me muut
olemme asuneet luonnollisesti omillamme muualla.
Nyt sitten asiat ovat menneet niin, että tämä kolmas perijä, joka on asunut koko elämänsä
talossa, kuvittelee, että hänellä eivät mitkään asiat muutu ja, että hänellä on ikäänkuin
etu-oikeus jostain syystä jäädä taloon asumaan VIELÄKIN nyt tästä edes päin, koska on siinä niin
pitkään asunut.
Mitään erikois-testamentteja ei ole tehty äitini toimesta kenellekään sisarelle.
Koska meitä on 3, niin hänellähän on täten vain 3 osa perinnöstä (talo ja tontti).
Itse olen sillä kannalla, että ainut reilu tapa jakaa tasan perintö on myydä talo ja tontti.
Silloin sitä näkee kuinka paljon siitä saa ja jokainen saa saman verran.
Tähän kuitenkin tuo kolmas perijä naurahtelee ilkkuen, että näin ei käy, vaan hän tarjoaa jotain
pikkusummia, millä ostaisi mielellään minut pois.
Tähän en tietenkään suostu. (Ja periaatteesta jo kaiken tapahtuneen vehkeilyn takia en hänelle myisi.)
Plus tuo talo ja tontti on todella hyvässä paikassa ja siitä saisi myymällä paljon enemmän varmasti.
Mm. samalla kohtaa paljon rakennettu rivitaloja ja kaupungin lähellä.
Hänen kanssaan ei kontakti siis toimi, blokkaa puheluita ja ilmoittelee asioista teksti-viestillä.
Muunmuassa perunkirjoituksia hän sai verotoimistosta ilman minun lupaani kysymättä lykättyä yli
puoli vuotta (minkä ajan vain asustelee talossa tontilla)!
Toinen veli (joka ei osu talossa) pitää neutraalia linjaa, eikä tunnu ottavan kantaa mihinkään.
No nyt sitten perunkirjoitukset tulivat tehtyä jokin aika sitten ja on käynyt ilmi, että
hän todella aikoo vain jäädä taloon, vaikka kiljuin suoraa päätä siellä, että haluan, että talo
ja tontti menee myyntiin, eikä sinulla ole mitään etuoikeuksia vaikka oletkin asunut
50 vuotta talossa vuokratta tähän asti, nythän talo on myös minun perijänä.
Perunkirjoituksiin toinen veli ei edes vaivautunut tulemaan, oli antanut nimenkirjoitus oikeuden tälle veljelle
joka asuu talossa. Eli selvästi vetävät yhtä köyttä kokoasiassa.
En ole myöskään hänen kanssaan missään kontakteissa ollut (toisen veljen), enää siitä asti kun mainitsin
ystävällisesti kysyen, että milloin perunkirjoitukset pidetään (kun 5kk sitä lykättiin alkoi tuntua oudolta)
ja löi minulle luurin korvaan asiasta. Ei edes sitä saanut kysyä.
Jakoa ei ole vielä tehty.
Nyt kysynkin sitten teiltä, jotka tiedätte enemmän näistä asioista, että
mitä oikeuksia minulla on perijänä tällaisessa hankalassa tilanteessa,
omistan siis kolmas-osan perinnöstä ja yksi perijä asuu vieläkin talossa, ja ei siitä meinaa
lähteä mihinkään.
Sain vähän aikaa sitten toiselta veljeltä soiton (tämä joka on ollut neutraalia linjaa) (humalassa soitteli),
että on kuulemma "myynyt" nyt oman osuutensa tälle veljelle, joka asuu talossa, hän on kuulemma sen
"ansainnut" meistä eniten. Auttamatta karvani nousivat nyt pystyyn.
Ja siis vieläkään ei mitään jakoa ole tehty, miten muka voinut "myydä"? Ja miten tällainen
tilanne voi hoitua? Onko se perinnössäkin
niin kuin yhtiössä, että voidaan pelata likaista "peliä" johonkin "pussiin" ja myydä vaikka yhdellä eurolla
ja sitten joku saa enemmistön, jolloin hän saa jäädä asumaan taloon, vain jos sattuvat olemaan
perijä veljekset tarpeeksi hyviä kavereita ja minut jätetään ulkopuolelle vaikka saman verran minä perin kuin hekin?
He ovat aina olleet hyvää pataa ja näyttää, että nyt minut yritetään perinnöstä suistaa ulos
kun liittoutuvat minua vastaan, vaikka vain pyydän omaa osaani.
Millä tavalla voin taistella tätä "annan perintöni" sinulle asiaa vastaan, että talo saataisiin
myytyä ja jakautuisi jokaiselle täysin tasavertaisesti, eikä, että joku "veljeksistä" päättää pikkusumma
hinnan mikä hänellä sopii millä ostaa minut ulos?
Minusta on absurdia, että talossa asuja ja koko elämänsä asumis-edun siinä saanut vielä saisi päättää
vain lompakkonsa mukaan jotain pikkusumma hintaa mikä hänelle sopii ja sen pitäisi automaattisesti
minulle riittää. Ainut tapa on minusta myynti.
Jos joku asia jäi epäselväksi tästä tilanteestani, kerron lisää mielelläni mitä vain tarvitsee tietää, joten
kysyä saa pois.
Toivottavasti joku osaa neuvoa.
Kiitos jo etukäteen!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sen verran tukkoista on tuo asioiden selvittely sinun ja veljiesi välillä, että ei se kyllä nykyisellään suju, joten suosittelen, että otat lakimiehen hoitamaan puolestasi asioitasi. Uskoisin, että lakimies saa asian hoitumaan oikealla ja asianmukaisella tavalla ja ehkä veljet ymmärtävät että miten on pakko toimia.
Mistä muuten nuo talon hinnat on tempaistu? Onko siitä paikasta tehty ulkopuolisen arvioa arvosta? Onko niin, että et halua missään nimessä, että veljesi jää asumaan taloon ja olet poikkiteloin vain periaatteen vuoksi vai olisitko valmis myymään osuutesi veljellesi, jos vaikka kolme puolueetonta välittäjää tekisi arvion talosta ja niistä laskettaisiin keskiarvo? Tuommoiset arviot maksaa toki jotain, esim. 200 euroa kpl, mutta jos kyseessä on tonnien tai jopa kymmenien tuhansien huijausyritys, niin taatusti maksaisi takaisin itsensä. Sama juttu lakimiehen avun kanssa.
Tuossa YYjne. jo antoikin hyviä neuvoja. Täydennän vähän:
>>Ja siis vieläkään ei mitään jakoa ole tehty, miten muka voinut "myydä"?>sitten joku saa enemmistön, jolloin hän saa jäädä asumaan taloon>Millä tavalla voin taistella tätä "annan perintöni" sinulle asiaa vastaan, että talo saataisiin myytyä ja jakautuisi jokaiselle täysin tasavertaisesti
Kipin kapin asianajajan juttusille. Hän hakee oikeudelta pesänjakajan määräyksen itselleen ja sen jälkeen myy talon käypään hintaan.
Tietysti sen silloin voi ostaa kuka hyvänsä, mutta saathan kuitenkin itsellesi riihikuivaa rahaa sen verran, kuin sinulle kuuluukin.
Pesänjakaja ottaa kulunsa talon/tontin myynnin jälkeen, jolloin siihen luonnollisesti kaikki osallistuvat.
Jakamattomasta kuolinpesästä ei kukaan voi myydä mitään ilman kaikkien suostumusta.
Taidat ottaa asian liian kiihkolla.
Ei sitä viimeistä euroa kannata ottaa väkisin pesästä.Pesän jakaja veisi 20 000-30 000 euroa kun alatte tappelemaan lusikoista.
Kannatta ottaa hiukan etäisyyttä asiaan.
Terve maalais järki peliin. Onhan se velimies sentään ja talo pysyy suvulla.
Sait jo pätevät ohjeet myös ehkä väistämättömän virkajaon käynnistämistä varten. Ehdotan, että kerrot vielä tälle 2/3 omistavalle veljelle aikovasi hakea käräjäoikeudelta pesänjakajan.
Toimita veljellesi se tieto, että jakajan palkkio ja kulut otetaan pesästä ennen perinnönjakoa, eli veljesi maksaa kuluista 2/3 ja sinä puolet vähemmän 1/3. Hakemuksen (100€) ja sen käsittelyn alle satasen maksat itse, mutta jakajasta riippuen saat sen pesän kuluksi.
Ellei tämäkään tieto innosta veljeäsi ostamaan osuutesi käypään hintaan, niin laita sitten muissa vastauksissa neuvottu hekemus käräjäoikeuteen pesänselvittäjän/-jakajan määräämiseksi.
Varaudu ainakin vuoden prosessiin ja em. kymppitonnin tai parin kuluihin, mutta varmasti jako tapahtuu ja uskoisin veljesi asumisenkin tulevan huomioiduksi hänen osuuttaan pienentävänä edes prosessin ajalta. Riitelyyn en halua yllyttää, mutta "isollekin" veljille löytyy perintölaista lääkkeet.
Ei muuta, kuin lunta tupaan. Onhan se nähty, että sisarten välisissä perintöriidoissa järkipuhe ei auta.
Sinusta paistaa selvästi katkeruus taloss asuvaa veljeä kohtaan. Tuntuu luonnolliselta, että hän jäisi asumaan taloon, jos siinä on koko ikänsä asunut. Sinun halusi myydä ulkopuoliselle vaikuttaa selvältä kiusan tekemiseltä. Veljesi maksaa luonnollisesti hinnan, joka saataisiin ulkopuoliseltakin.
Niinhän tuo tuntuu innokkaasti maksavan! Sehän koko ajan asuu kyseisen naisen kustannuksella siinä talossa. Annetaan vaan vainajan tyttärelle se mikä tyttärelle kuuluu.
Ehdottomasti pesänjakaja töihin.
1/3 perinnön käyvästä arvosta, eli sen arvon mukaan, mikä tänäpäivänä kiinteistöllä on. Lisäksi tuo veljesi, joka on asunut talossa noinkin kauan ilman korvauksia, voi katsoa saaneen ennakkoperintönä tuon asumisoikeuden, jonka senkin voi hinnoitella.
Näyttää siltä, että ilman lakiapua ette pääse perinnönjakoon.
Neuvoisinkin sinua ottamaan lakimiehen avuksesi ja ellei sen avulla homma mene läpi, pesänjakajan.
Jos toinen veljesi on myynyt oman osuutensa veljelleen, ei se vaikuta sinun osuuteesi millään tavalla, on oma vahinkonsa jos on sen alihintaan myynyt.
Sinun osuutesi on siis 1/3 vanhempiesi omaisuudesta. Siihen ei kenelläkään ole nokankoputtamista ellei testamentilla muuta ole määrätty.
> Lisäksi tuo veljesi, joka on asunut talossa noinkin kauan ilman korvauksia, voi katsoa saaneen ennakkoperintönä tuon asumisoikeuden, jonka senkin voi hinnoitella. <
Enpä usko että tämä vaatimus menestyisi käytännössä. Veli vastannee vaatimalla työyvitystä pesästä kun on pitkään hoitanut vanhempiaan kotona. Parasta kun alkuperäinen kirjoittaja pääsisi kateudestaan yli: sillä ei ole asiassa merkitystä, jos joku on asunut perittävän kanssa ennen tämän kuolemaa. Saahan omaan asuntoonsa ottaa vaikka kerjäläisiä asumaan jos niin haluaa, miten sama etu annettuna rintaperilliselle voisi olla ennakkoperintönä huomioitu lahja? Veli voi lisäksi vaatia hyvitystä asuntoon laittamistaan välttämättömistä kustannuksista, miksi edes riidellä tälläisistä pikkunippeleistä?
paljon tästä mielipiteestä (ja muiden avusta aikaisemmin ketjussa). Olen myös itsekin ajatellut asioista täysin samallalailla, kaipasi vain tuota varmistusta. Sitä olen tämän ketjun myötä nyt saanut.
Eiväthän nämä asiat yksinkertaisia aina ole, mutta selvää on, ettemme todellakaan pääse ilman lakiapua tässä asiassa tosiaankaan mihinkään suuntaan.
On se uskomatonta, kun ei edes äitini kuvia minulle ole tarjottu ja mistään asiasta voi puhua ja minua kohdellaan kuin roskaa koko jutussa. No saavatpa nähdä, että se tulee muuttumaan.
>>Kiitoksia erittäin paljon tästä mielipiteestä. Olen myös itsekin ajatellut asioista täysin samallalailla, kaipasi vain tuota varmistusta. Sitä olen tämän ketjun myötä nyt saanut.