eli, mulla on ollut kaksi vuotta rakas kanini.
Se tuli meille ihan pikkuisena, eli on jotain
2wee vanha, poika puolinen.
Se oli ihan pikkusena tosi ujo, mut anto
koskettaa ja tuli syliin ymm.
Nykyään se ei oo ujoo nähnykkään, se jopa
pompottelee meiän isoja koiria miten haluu.
Mua on ruvennu häiritsee ku se ei oo
olleskaan "kesy" tai .. miten sen
sanois.. "luota" muhun.
Milestäni se saa meiltä hyvän hoidon.
Häkki tosin on aika liian pieni, mutta kesällä on
tulossa hurjan paljon isompi.
Se saa monipuolista safkaa eli jyrsijä siemen
sekotuksia (pellettejä se ei syö..)
mä ostelen sille kaiken laisia namupaloja ( tosin
se on tosi nirso, joten 1/20 ostamastani herkusta
menee alas)
Kuivaa heinää on aina saatavilla ja paljon,
samoin tuoretta kesäsin.
Puun oksia mä tuon sille jyrsittäväksi, ja
mustikan varvuista se tykkää..
Raikasta vettä, suola kivi, kalkki kivi, näkkärii
ymm.
Se saa hyppiä mun huoneessa vapaasti ainakin 3h/
päivä, normaalisti enemmän.
Kesäsin sillä on oma aitaus meiän takapihalla.
Kuitenkin tää vekkuli karkailee metsään,(viime
kesänä hävis 2viikoks)
Ei anna koskee(mut sit jos saa syliin ni on ihan
onnellinen)
Hyökkäilee kimppuun ja puree kun kosken siihen
sen häkissä tai pistän ruokaa ymm.(luulen etse
johtuu "oman reviirin vartioinnista"
Silti jos mä esim nukun ja se on vapaana yöllä,
ni se saattaa tulla nukkuu mun viekkuun, mut
saman tien ku avaan silmät tai liikun ni se
loikkaa pois..
Voi olla etten oo sen kanssa tarpeeksi, olen
viikossa noin 4 päivää kotona, mutta ainakun olen
niin vien pupuani ulos lenkille, ja höpöttelen
sen kanssa.
Ja jos olen poiss aniin siskoni hoitaa sitä
Antakaa siis vinkkejä, miten voisin "ystävystyä"
rakkaan pupuni kanssa, ja onko hoitomme hyvää?
Se tuli meille ihan pikkuisena, eli on jotain
2wee vanha, poika puolinen.
Se oli ihan pikkusena tosi ujo, mut anto
koskettaa ja tuli syliin ymm.
Nykyään se ei oo ujoo nähnykkään, se jopa
pompottelee meiän isoja koiria miten haluu.
Mua on ruvennu häiritsee ku se ei oo
olleskaan "kesy" tai .. miten sen
sanois.. "luota" muhun.
Milestäni se saa meiltä hyvän hoidon.
Häkki tosin on aika liian pieni, mutta kesällä on
tulossa hurjan paljon isompi.
Se saa monipuolista safkaa eli jyrsijä siemen
sekotuksia (pellettejä se ei syö..)
mä ostelen sille kaiken laisia namupaloja ( tosin
se on tosi nirso, joten 1/20 ostamastani herkusta
menee alas)
Kuivaa heinää on aina saatavilla ja paljon,
samoin tuoretta kesäsin.
Puun oksia mä tuon sille jyrsittäväksi, ja
mustikan varvuista se tykkää..
Raikasta vettä, suola kivi, kalkki kivi, näkkärii
ymm.
Se saa hyppiä mun huoneessa vapaasti ainakin 3h/
päivä, normaalisti enemmän.
Kesäsin sillä on oma aitaus meiän takapihalla.
Kuitenkin tää vekkuli karkailee metsään,(viime
kesänä hävis 2viikoks)
Ei anna koskee(mut sit jos saa syliin ni on ihan
onnellinen)
Hyökkäilee kimppuun ja puree kun kosken siihen
sen häkissä tai pistän ruokaa ymm.(luulen etse
johtuu "oman reviirin vartioinnista"
Silti jos mä esim nukun ja se on vapaana yöllä,
ni se saattaa tulla nukkuu mun viekkuun, mut
saman tien ku avaan silmät tai liikun ni se
loikkaa pois..
Voi olla etten oo sen kanssa tarpeeksi, olen
viikossa noin 4 päivää kotona, mutta ainakun olen
niin vien pupuani ulos lenkille, ja höpöttelen
sen kanssa.
Ja jos olen poiss aniin siskoni hoitaa sitä
Antakaa siis vinkkejä, miten voisin "ystävystyä"
rakkaan pupuni kanssa, ja onko hoitomme hyvää?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Annattehan pupulle myös heinää?
ei millään pahalla, mutta siinä luki, et annetaan
paljon heinää! tai kuitenki että kuivaa heinää on
aina saatavilla ja paljon, kesällä myös
tuoretta... aivan sama...
et silleen.
Terve!
Tuo sinun kertomuksesi pupustasi kuullosti aivan
samanlaiselta kuin minun pupuni lukuunottamatta
kohtaa ruokatottumukset. Minun pupuni syö kyllä
kaikkea mitä sen eteen sattuu.
Mutta se tosiaan on joskus ongelma, että kani ei
ole kovin ihmisystävällinen. Minun kanini tykkää
myös istua sylissä, kun sen saa kiinni ja nuolee
innoissaan kättäni. Erityisesti se tykkää korvien
rapsuttelusta. Mutta ei se tule luokse ja hae
seuraa niin kuin toinen pupuni. Pelkuri pupuni
vain tarkkailee kauempaa.
Minulla on myös ollut pupuni kaksi vuotta. Olen
ajatellut, että tilanne ei varmaan tule
muuttumaankaan. Ostin pupuni aikoinaan
eläinkaupasta, jossa se oli viettänyt aika
pitkään häkissä. Luulisin, että sitä ei ole
käsitelty kovin paljon ennen kuin se on myyty
kauppaan. Lisäksi pupu oli minun ensimmäinen
pupuni ja myönnettäköön, että en todellakaan
tiennyt pupuista paljon mitään sitä hankkiessani.
Joten vika pupuni kesyttömyyteen voi myös olla
minussa. Sinun kanin hoidossasi ei kyllä
kuullosta olevan mitään vikaa.
Vaikka pupuli onkin omaperäinen ja helposti
suuttuvainen, en luopuisi siitä millään. Se
tuntuu saavan paljon seuraa toisesta pupusta,
vaikka eivät asukkaan samassa häkissä (ulkoilevat
yhdessä). Toiselle kanille ovat ihmiset
tärkeämpiä.
kiva kuulla että en ole ainoa Berttini kanssa, ja
että se ei luultavastikkaan johdu antamastani
hoidosta.
Meillä oli yksi pupu tyttö viime kesänä, eri
häkeissä.
Bertti oli mielissään, vaikka mun pitikin
hoivailla sitä toista (se oli ihan vasta
syntynyt, pelastettu eläinrääkkäyksestä)
enemmän.
Mut mun aikani ja kärsivällisyyteni ei riittänyt
sen toisen pupulin vekkuleihin ja muihin.. se oli
kans omalla tavallaan seurallisempi, tosin kyllä
oli aika agressiivinen..
Joten jouduin antamaan toisen pois.. Mut
mielestäni Bertti ei ole muuttunut siitä
mitenkään..
Noh katellaan, ehkä meille syntyy vielä
läheisemmät välit- tai sit ei... =)
Kiitos vastauksista kaikille
hyvää alkavaa kesää toivoo "Bertsa" ja Taru
Nythän täytyy muistaa, että kani on kani eikä
mikään koira, joka kutsusta tulee luo. Myös
kaneilla on oma luonteensa eivätkä ne kaikki
todellakaan ole samanlaisia, käyttäydu samoin
eivätkä tykkää samoista asioista. Ne ovat
yksilöitä, joiden tarpeita täytyy kunnioittaa.
Tietysti kaneilla on myös yhteisiä piirteitä,
niin kuin meillä ihmisilläkin. Jos kanin kanssa
vietetään paljon aikaa ja leikitään sen ehdoilla,
niin kaikki on silloin hyvin. Hyviä konsteja
ystävystyä kanin kanssa on tietysti silittää
sitä, tarjota kädestä ruokaa ja höpötellä sille
rauhallisesti (kaneilla on hyvä kuulo). Ulkona
kani kuitenkin usein on hieman villimpi, niin
kuin myös oma kanini karkasi varmasti heti kun
silmä vältti lähimpään pusikkoon. Kanit kun
tykkäävät olla vähän piilossa.
Kanit eivät yleensä kyllä ole agressiivisia
ihmisille ellei kyseessä ole sitten pennut tehnyt
naaras. Kani voi tietysti murahtaa ihmisille ja
käskeä näin antamaan olla rauhassa. Jos käskyä ei
kuunnella, niin sormillekin kani voi läpätä.
Tällöin on kuitenkin kyse ihmisen väärästä
toiminnasta. Jatkuvasti agressiivisesti
käyttäytyvä kani on saanut vääränlaista kohtelua
jossain elämän vaiheessa tai sitten se voi myös
olla sairas.
Pärjäilkää kuitenkin kanienne kanssa ja muistakaa
antaa niille paljon aikaa juostaa vapaana! :)
Tuo nyt ei vaikuta kovin agressiiviseltä
pupulta!! :) Mutta katsoin tv ohjelmaa Elämäni
Eläimet, siinä oli erittäin agressiivinen pupu,
puri ja oli ilkeä, puolusti reviiriänsä... Mutta
pupusta tuli kastaroinnin (plaah, olipas vaikee
sana:)) paljon rauhallisempi. En nyt Bertille
sitä suosittelisi... Mukava kanihan sulla
näyttäää olevan, kun tulee nukkumaan vierees:)
Heippa! Minulla on 4 kania, 3 kastroitua urosta
ja yksi 10 viikkoa vanha tyttökani!Charlie-kani
on ollut minulla pisimpään, se on erittäin
kiintynyt koiraani eikä pelkää sitä ollenkaan,
minun pitää se kyllä "pyydystää" jos haluan sen
syliini.Bruno ja Oscar ovat myös hyvin arkoja ja
varsinkin Oscar "murisee" jos sitä äkkinäisesti
lähestyy.Kanit ovat minulla kotonani koko ajan
vapaana : ruoka ja vesi ovat tarjolla 3 häkissä,
samoin niissä on kissanhiekkalaatikoita tarpeiden
tekoa varten. Minulla on myös kaksi ns.
kissavessaa, joissa kanini käyvät!Kuten
huomaatte, olen puhunut vain 3 kanista ja
otsikkona on "riiviökani"! Sepäs onkin se tyttö,
Peppi-Lotta nimeltään!!Siinä riittää energiaa
vaikka muille jakaa.Öisin se käy vähän väliä
repimässä minua tukasta ja samalla se hyppii
yöpöydälle pudottamaan kaikki tavarat.Kukkaset se
syö suihinsa, varsinkin SantPauliat ja viime yönä
se oli päässyt keittiön komeroon ja löytänyt
vehnäjauhopussin.....Aamulla herätessäni löysin
Peppi-Lotan roskakorista, jossa hän onnellisena
repi sinne heitettyjä papereita.Hän on kyllä
hyvin hellyyttävän pehmeä ja viihtyy sylissä, kun
energiat on saatu purettua. Ehkä tilanne vähän
rauhoittuu, kun päivät lämpenevät ja kanit
pääsevät pihalle kesäasunnolleen.
Itse sain kummisedältäni viime heinäkuussa kanin,
joka oli ostettu jostain kamalasta paikasta sillä
se oli ihan liian alilaiha eikä luottanut
kehenkään. Ensin olin aivan kauhuissani, se oli
ensimmäinen kanini enkä tiennyt kaneista paljon
mitään vaikka olin kania itse ½ vuotta
halunnutkin. Mutta pian kanini alkoi luottamaan
minuun, arvaa miksi?!? Touhusin sen kanssa monta
tuntia päivässä, kanin ehdoilla. Sylissä oloa se
pelkäsi, mutta etenimme kanin ehdoilla. Nyt se on
kesy ja kun sain synttärilahjaksi lokakuussa
toisenkin kanin, silloin 3 kk vanhan luppiksen,
ja vaikka se onkin poika (ei leikattu) ja pomppii
ulkona ihan ilman valjaita niin ei se karkaa ja
kun sitä huhuilee, se juoksee syliin. Eli
koetappa sinäkin puuhailla kanisi kanssa paljon
ja ehdottomasti kanin ehdoilla. Kania EI saa
pitää sylissä pakosta. Siitä se vaan saa sylissä
olemisesta huonon vaikutuksen!
Hyviä jatkoja..
Terkuin, onnellinen 2 kanin omistaja