Meitä oli hieman vajaa kymmenen - kaikki kavereita, juhlimassa viikonloppua julkisella, joskin hieman hiljaisella rannalla. Minä olin toinen kahdesta täysi-ikäisestä, muut olivat reilun vuoden nuorempia; pitihän porukassa olla ainakin joku joka sai haettua juotavaa sitä tarvitseville..
Hieman puolenyön jälkeen alkoivat kaikki, yksi toisensa jälkeen, nousta nurmikolta ylös ja nauraen hoippua eteenpäin, pois rannalta - itse en jaksanut ja vieressäni istuva Annekaan ei pitänyt kiirettä. Katselin veteen, ja hetkessä kului minuutteja, ja havahduin vasta kun kaverit huutelivat melkein sadan metrin päästä jonkinlaisia epämääräisiä "thulkaa jo thännhe.." mölyjä. Istuin edelleen paikallani nurmikolla, vähän matkan päässä rannasta - vieressäni istunut Anne oli siirtynyt eteeni; asia, mitä en ollut jostain syystä pannut merkille.
Anne oli kohtuullisen hyvässä humalassa - kyllä hän olisi kävelemään päässyt, mutta melko hoippuvalla tyylillä, uskoin. Kaverit olivat menneet jo näkymättömiin, uskoen että tulisimme perässä, taaskin huomaamattani; aika tuntui tekevän hyppäyksiä.
"Mul on kylmä" havahdutti taas ajatuksistani. Tarjosin Annelle parin sekunnin ajatuskatkon jälkeen takkiani, mutta hän ei ottanut sitä vastaan. "Ei mul sellanen kylmä ole..tuu lähemmäs.." Mietin itsekseni, miten humalainen voi puhua niin selvän kuuloisesti. Kiedoin käteni itseäni vasten nojaavan Annen vyötärölle, ja huomasin katsovani tätä silmiin, Annen taivutettua päätään taaksepäin..kaula-aukosta näkyi jotain, joka häiritsi hieman keskittymistäni silmiin.
"Miks sä oot niin hiljaa?" jatkui yksinpuhelu. Vastasin älykkään oloisesti, että olin enemmän toiminnan mies, vaikka en saanut heiton punaista lankaa kiinni. Anne nauroi hieman juopuneen seitsemäntoistakesäisen tytön naurua ja piti tiukemmin käsistäni kiinni. Aloitin kysymyslauseen, jonka tarkoitus oli selvittää, olimmeko lähdössä muiden perään, mutta lause katkesi kesken etu- ja keskisormeni tuntiessa tytön housujen reunan liukuvan niiden yli.
Syystä tai toisesta en jaksanut vastustella Annen käsiä, jotka kuljettivat omaani lämpimään - oranssien auringonsäteiden sijaan silmistäni heijastui tällä hetkellä mielikuva stringien etureunasta, joka kohtasi sormenpääni - ensin kangas tuntui sormenpään alla, mutta Annen korjaava liike kuljettikin sormenpäät kankaan alle. Toinen käteni, vasen nimittäin, oli löytänyt miellyttävän pyöreät rinnat ja kämmenpohjassa oli selvästi havaittavissa jotain kovettunutta..
Annen ilme kertoi, että "toiminnan mies" oli nyt testissä. Tätä kaverisuhdetta oli ollut vasta pari viikkoa, ensimmäisestä tapaamisestamme asti - ja kaverina olin Annea pitänytkin. Tällä hetkellä vain "kaveri" auttoi toista kättäni tunnustelemaan paidan päältä rintojaan, samalla kun toisen käden sormet tunnustelivat lyhyttä, tarkoin ajeltua karvoitusta ja sekoittivat ajatuksiani pimenevässä kesäillassa.
Kumarruin ja kosketin omillani Annen huulia keveästi. Kuulin pienen voihkaisun kasvojeni läheltä samalla, kun oikea keskisormeni löysi pienen poimun kosteasta himon puutarhasta ja kosketti sitä pienellä tunnustelevalla liikkeellä...
----
Tässäpä alkupalat..jos tekee mieli lisää, kertokaa. Kirjoitin joskus tänne jotain pieniä tarinoita, joista tuli positiivista palautetta..voisin jatkaa, jos jaksatte lukea :) Ja pitkähkön alkukappaleen jälkeen on luvassa sitten jotain...enemmänkin....
Hieman puolenyön jälkeen alkoivat kaikki, yksi toisensa jälkeen, nousta nurmikolta ylös ja nauraen hoippua eteenpäin, pois rannalta - itse en jaksanut ja vieressäni istuva Annekaan ei pitänyt kiirettä. Katselin veteen, ja hetkessä kului minuutteja, ja havahduin vasta kun kaverit huutelivat melkein sadan metrin päästä jonkinlaisia epämääräisiä "thulkaa jo thännhe.." mölyjä. Istuin edelleen paikallani nurmikolla, vähän matkan päässä rannasta - vieressäni istunut Anne oli siirtynyt eteeni; asia, mitä en ollut jostain syystä pannut merkille.
Anne oli kohtuullisen hyvässä humalassa - kyllä hän olisi kävelemään päässyt, mutta melko hoippuvalla tyylillä, uskoin. Kaverit olivat menneet jo näkymättömiin, uskoen että tulisimme perässä, taaskin huomaamattani; aika tuntui tekevän hyppäyksiä.
"Mul on kylmä" havahdutti taas ajatuksistani. Tarjosin Annelle parin sekunnin ajatuskatkon jälkeen takkiani, mutta hän ei ottanut sitä vastaan. "Ei mul sellanen kylmä ole..tuu lähemmäs.." Mietin itsekseni, miten humalainen voi puhua niin selvän kuuloisesti. Kiedoin käteni itseäni vasten nojaavan Annen vyötärölle, ja huomasin katsovani tätä silmiin, Annen taivutettua päätään taaksepäin..kaula-aukosta näkyi jotain, joka häiritsi hieman keskittymistäni silmiin.
"Miks sä oot niin hiljaa?" jatkui yksinpuhelu. Vastasin älykkään oloisesti, että olin enemmän toiminnan mies, vaikka en saanut heiton punaista lankaa kiinni. Anne nauroi hieman juopuneen seitsemäntoistakesäisen tytön naurua ja piti tiukemmin käsistäni kiinni. Aloitin kysymyslauseen, jonka tarkoitus oli selvittää, olimmeko lähdössä muiden perään, mutta lause katkesi kesken etu- ja keskisormeni tuntiessa tytön housujen reunan liukuvan niiden yli.
Syystä tai toisesta en jaksanut vastustella Annen käsiä, jotka kuljettivat omaani lämpimään - oranssien auringonsäteiden sijaan silmistäni heijastui tällä hetkellä mielikuva stringien etureunasta, joka kohtasi sormenpääni - ensin kangas tuntui sormenpään alla, mutta Annen korjaava liike kuljettikin sormenpäät kankaan alle. Toinen käteni, vasen nimittäin, oli löytänyt miellyttävän pyöreät rinnat ja kämmenpohjassa oli selvästi havaittavissa jotain kovettunutta..
Annen ilme kertoi, että "toiminnan mies" oli nyt testissä. Tätä kaverisuhdetta oli ollut vasta pari viikkoa, ensimmäisestä tapaamisestamme asti - ja kaverina olin Annea pitänytkin. Tällä hetkellä vain "kaveri" auttoi toista kättäni tunnustelemaan paidan päältä rintojaan, samalla kun toisen käden sormet tunnustelivat lyhyttä, tarkoin ajeltua karvoitusta ja sekoittivat ajatuksiani pimenevässä kesäillassa.
Kumarruin ja kosketin omillani Annen huulia keveästi. Kuulin pienen voihkaisun kasvojeni läheltä samalla, kun oikea keskisormeni löysi pienen poimun kosteasta himon puutarhasta ja kosketti sitä pienellä tunnustelevalla liikkeellä...
----
Tässäpä alkupalat..jos tekee mieli lisää, kertokaa. Kirjoitin joskus tänne jotain pieniä tarinoita, joista tuli positiivista palautetta..voisin jatkaa, jos jaksatte lukea :) Ja pitkähkön alkukappaleen jälkeen on luvassa sitten jotain...enemmänkin....
Vastaukset 4
Vanhimmat
typerintä,mitä tiedän,ovat nämä kehujen vonkaajat!
jos kirjoitat,niin kirjoita,ei sun juttusi kuitenkaan paljoa tuosta parane,kehui niitä joku tai ei.
surkeaa tekstiä,ainakin tuo alku.
..vain :) eri nimellä ennen kirjoitin, eikä niistä jutuista pahemmin valituksia tullut.
tosin, jos ei kiinnosta niin eipä sitten..kun en turhaan jaksa kirjoittaa.
ja muista jutuista sen verran, että eivätpä nämä jutut täällä yleensä tasokkuudellaan loista, yleensä lyhyydellä ja heikolla tasolla.
Alku oli hyvä. On mukavaa kun ei heti mennä asiaan. Alkulämmittelyt on jees joten kirjoita lisää.
Lukisin kyllä mielelläni jatkoa tälle.Alku ainakin vakuutti paremmin kuin monien muiden tarinoiden alut. Jatkoa kehiin vain.