Hän asteli luhistuneena vastaani. "Minulla todettiin yllättäen pahanlaatuinen diabetes", hän sanoi. Ikäiseni mies oli isokokoinen, lujaluontoinen. Hän oli usein toistanut ettei antaisi koskaan periksi.
Mies oli muutaman sanan tuttu päivittäisillä lenkeillämme, pysähtyi mielellään vaihtamaan ajatuksia. Käsitykseni mukaan hän piti minua kelpo miehenä, mutta periksi antavana, vähän pehmona.
Esim. silloin kun käytiin vaalitaistelu välillä Jäätteenmäki Lipponen, hän oli peräänantamaton Lipposen mies. Minusta kaiketi näkyi, että olin Jäätteenmäen puolella eikä sitä voinut hyväksyä hän eivätkä monet muutkaan.
Eräissä muissakin asioissa häntä ilmiselvästi harmitti pehmouteni ja epävarmuuteni. "Minä en anna periksi koskaan", hän julisti. Nyt hänet kuitenkin diabetes oli lyönyt kerralla kanveesiin .
Jouduit kuitenkin antamaan periksi, ajattelin - sanomatta sitä tietenkään. Yhtenä päivänä SE tulee meille kaikille.
Mies oli muutaman sanan tuttu päivittäisillä lenkeillämme, pysähtyi mielellään vaihtamaan ajatuksia. Käsitykseni mukaan hän piti minua kelpo miehenä, mutta periksi antavana, vähän pehmona.
Esim. silloin kun käytiin vaalitaistelu välillä Jäätteenmäki Lipponen, hän oli peräänantamaton Lipposen mies. Minusta kaiketi näkyi, että olin Jäätteenmäen puolella eikä sitä voinut hyväksyä hän eivätkä monet muutkaan.
Eräissä muissakin asioissa häntä ilmiselvästi harmitti pehmouteni ja epävarmuuteni. "Minä en anna periksi koskaan", hän julisti. Nyt hänet kuitenkin diabetes oli lyönyt kerralla kanveesiin .
Jouduit kuitenkin antamaan periksi, ajattelin - sanomatta sitä tietenkään. Yhtenä päivänä SE tulee meille kaikille.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Se" on tullut pari kertaa. Se oli syöpä. Hoidossa on toistaiseksi, seurataan ja välillä "tyvetään."
Onneksi ei ole ollut etukäteen uhoa, eikä pahempaa järkytystäkään. Tulee mitä tulee, toki näitä on iän myötä odotettavissa, mutta ei kannata keskittyä odottamiseenkaan.
Aika on sikäli muuttunut, että ennen ukkelit hoiti hommia "mikstuuralla ja kamferitipoilla", elivät minkä elivät ja kuolivat pois. Ei ollut käytössä tutkimusvälineitä, ei nykyisen kaltaisia
lääkkeitä ja muita hoitokeinoja. Eikä myöskään syrjäseuduilla lääkäreitä.
Hoitokeinojen ansiostahan tässä palloillaan jatkoajalla. Toistaiseksi ihan hyvin.
Mitäs näistä, lopputuloshan on tiedossa, ennemmin tai myöhemmin. Ihme kyllä - kaikilla.
Nyt SE on sitten tullut "Hänenkin",järjen vienyt.
Mutta onneksi enemmän luettuani huomasinkin että, onneksi niin ei ole käynyt. SE ei ollutkaan maailmanloppu ,se oli vaan jokin sellainen jonka me kaikki joskus kohdataan.
Hyvää jatkoa toivottelee: ullamirjami ja Jerrycottoni.
Hyvällä asenteella näyt menevän. Samaan minäkin pyrin. Ei kannata ihmetellä eikä hämmästellä, kun SE kohdalle osuu, että miksi juuri minulle kävi näin. On parempi kysyä miks´ei minullekin. Kerran joka tapauksessa on oleva minun vuoroni.
"...,toki näitä on iän myötä odotettavissa, mutta ei kannata keskittyä odottamiseenkaan." Tuo on hyvin sanottu.
Minullekin SE tuli,2 tyypin Diebetes.Ylipainoa oli todella runsaasti,siihen ei riittänyt ruokavalio vaan tabletteja jouduin syömään.
Pikkuhiljaa opin muuttamaan ruokailutottumuksiani ja kahdessa vuodessa painoni putosi,verensokeriarvot sen myötä.Tänä päivänä en enää tarvitse tabletteja,mutta tarkkana saa ruokansa kanssa olla koko lopunikää.En väitä että helppoa olisi ollut,varsinkin kun kaikenlaisissa laidutusoppaissa ei koskaan laiteta painoarvoa ihmisen psyykelle.
Minuun vaikutti mieheni kuolema ja siitä selviytyminen niin paljon etten jaksanut pitää itsestäni huolta.
Monet ylipainoiset ihmiset joiden kanssa olen jutellut,kertovat milloin minkäkin syyn siihen etteivät jaksa olla kiinnostuneita omasta hyvinvoinnistaan.
sitä herra Alzheimeria,joka meillä vierailee mieheni luona tihenevin väliajoin.
Karkoitin ehkä diabeteksenpuhkeamisen laihduttamalla.Meillä on suvussa sokeritautia.
Kyllä terveyttä vaalia täytyy tälläkin iällä.
amateus lähdössä vaalimaan,menen koirienkera lenkille puhtaaseen maaseutuluontoon
Hra Altzheimer lienee vieraista julmimpia. Osallistuin siihen erään ystäväni sairastuttua. Pidimme yhteyttä hänen loppuunsa saakka. Vaikka asuimme eri puolilla maata, soitimme 10 vuoden ajan vähintäin kuukausittain toisillemme. Tiedän taudin kulun. Siitä on vaikea löytää mitään myönteistä. Jotkut sairaudet herättävät henkisesti ihmisen. Tämä ei tee sitä, päinvastoin.
Noin 15 vuotta se varmaan jo oli ja muhi. Omalääkäri vaan sanoi, että kyllä sokeri tuntuu olevan liian korkea. Liikaa hienotunteisuutta.
Stressikin siinä ohella teki tehtäväänsä.
Nyt sitten 2 tablettia päivässä ja aamuarvo 5,9 - 6,7 välillä. Kova väsymys päällä. Ei jaksa liikkua riittävästi.
Parempi olisi ollut saada heti pätevää tietoa ja hoitoa. Ei yksinkertainen ihminen takavuosina osannut topakoitua. Huono juttu. Mieliala laskee.
monta vuotta odotettu että SE tulisi.
Annas, kun ovikello soi menen avaamaan toivossa että HÄN olisi SE!
Ehkä kukkapuskan kanssa oikein!
Mutta turhaan ---ei siellä ollut kun, poika joka kysyy ,onko sulla äite jotai ruakaa.
Tai lastenlapset,onko sulla mummu jotain hyvää.
Nyt, lopetan odottamasta että "SE" tulee,
Ja hyvä näin kun oikeen aattelen.
Mutta kuitenkin odotan --vielä!On se vaan kummaa tämä elämä!
Diabetes on kurissa pysyvä sairaus,jos ja kun sitä hoitaa.
Liikkua pitää paljon ulkona mieluimmin.Määrätyt lääkkeet pitää otta.Alkoholin käyttö vähentää minimiin.Syödä paljon kasviksia.