"sukulaisuussuhteet"meneet?Ovatko anoppi/appi-suhde lopahtanut?Vai onko sieltä suunnalta tukea - ja ymmärrystä tullut?
Itsellä tilanne oli muutama vuosi sitten se että mies lähti,hällä oli suhde toisaalla.Itse jäin lasten kanssa arkea selviämään.Ex-anoppi kääntyi eron alussa minua vastaan(ex-mieheni oli hänen ainoa poikansa)..mutta aikas pian ne välit kohentuivat ja lapset käyvät lähes päivittäin mummia tapaamassa,ja soitellaan kuulumisia.
Silloinen appiukkoni käänsi selkänsä minulle ja lapsillenikin täysin.Minusta tulikin yht äkkiä syyllinen eroon,vaikka hänen poikansahan se oli joka perheensä jätti.
Kadulla kun hän tulee vastaan,vaihtaa toiselle puolen tietä ettei joutuisi tervehtimään.
Olin hänen vaimonsa kanssa läheinen/ja tosi hyvissä väleissä,ja siksi tuntui pahalta ettei niitä välejä voinut enää säilyttää/jatkaa.
Nyt oli lähes viiden vuoden tauko kunnes näin tänään tuon ex-appiukkoni vaimon,kyynelsilmässä kummallakin,jälleen näkeminen oli niin tunteikas.
Kyyneleet virtasi ilosta,ja samalla näistä menetetyistä vuosista, kun emme ole päässeet tapaamaan toisiamme.
Ex-mieheni ei ole kanssani tekemisissä,ei puheväleissä(on hyvin katkera erosta,vieläkin),lapsiaan toisinaan kuitenkin tapaa.Tuli vain mieleeni että eipä ole omena kauas puusta pudonnut.
Itsellä tilanne oli muutama vuosi sitten se että mies lähti,hällä oli suhde toisaalla.Itse jäin lasten kanssa arkea selviämään.Ex-anoppi kääntyi eron alussa minua vastaan(ex-mieheni oli hänen ainoa poikansa)..mutta aikas pian ne välit kohentuivat ja lapset käyvät lähes päivittäin mummia tapaamassa,ja soitellaan kuulumisia.
Silloinen appiukkoni käänsi selkänsä minulle ja lapsillenikin täysin.Minusta tulikin yht äkkiä syyllinen eroon,vaikka hänen poikansahan se oli joka perheensä jätti.
Kadulla kun hän tulee vastaan,vaihtaa toiselle puolen tietä ettei joutuisi tervehtimään.
Olin hänen vaimonsa kanssa läheinen/ja tosi hyvissä väleissä,ja siksi tuntui pahalta ettei niitä välejä voinut enää säilyttää/jatkaa.
Nyt oli lähes viiden vuoden tauko kunnes näin tänään tuon ex-appiukkoni vaimon,kyynelsilmässä kummallakin,jälleen näkeminen oli niin tunteikas.
Kyyneleet virtasi ilosta,ja samalla näistä menetetyistä vuosista, kun emme ole päässeet tapaamaan toisiamme.
Ex-mieheni ei ole kanssani tekemisissä,ei puheväleissä(on hyvin katkera erosta,vieläkin),lapsiaan toisinaan kuitenkin tapaa.Tuli vain mieleeni että eipä ole omena kauas puusta pudonnut.
Vastaukset 20
Vanhimmat
katkera erosta jos itse on möhlinyt? no miksipä niitä välejä mummoon tai ukkiin tartteis menettää vaikka eroaisikin:) lapset siinä kärsisi eiköstä?
johtuu siitä syyllisyydestä! eli kun pettävä äijä ei haluisi pitää sekä vaimonsa, että hoitonsa, mutta tuleekin lempatuksi avioliitosta petturina niin se on miehelle kova paikka. Näin oma ex-mieheni minulle kertoi eromme jälkeen miksi oli minulle ilkeä. Nyksä kyllä oli, mutta olisi pitänyt visusti molemmat. Takaisin halusi kotiinkin tulla, mutta ei enää mulla ylpeys antanut periksi. Myös eron aikaan terapeuttini kertoi että se syyllisyys saa miehen oleen katkera erosta ja pitkään....
heidän poikansa ei ole koska jätti meidät, suorastaan hylkäsi. Anoppi ja appi kutsuu meidät aina sukujuhliin ja joulut ym juhlat ollaan yhdessä. Me anopin kanssa ollaan edelleen hyviä kaverieta ja ollaan paljon tekemisissä keskenään. Mikään ei siis ole muuttunut paitsi se että heidän poikansa hylkäsi meidät. Lapset ovat lähes aikuisia ja käyvät mummia ja ukkia välillä yksinkin tervehtimässä. Minulla on loisto appivanhemmat. Poikansa vaihtuvat uudet naikkoset ei ole tervetulleita sinne, siitä ollaan aina vitsiä väännetty anopin kanssa. Sanovat olevansa pahoillaan minun ja lasten puolesta että heidän poikansa on tuollanen vastuuton mäntti. Hih... meillä ei siis mikään ole muuttunut.
Eikö se Lissu olekin niin, että SINÄ MENET jouluksi anoppilaan, vaikkei kutsuttaisikaan? Kumpikaan heistä ei uskalla kertoa sinulle, ettet ole tervetullut. Olen niin pelottava vihassasi, että heillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Sinä jatkat heissä roikkumista, he eivät uskalla tehdä samoin kuin poikansa. He ovat kanssasi väleissä lastenne takia.
Voin vain kuvitella, miten istut siellä ja paasaat kerta toisensa jälkeen, miten paska poika heillä on. Et anna kenellekään sananvuoroa eikä heillä ole muuta mahdollisuutta kuin myötäillä sinua, että pääsevät nopeammin eroon.
Aivan pieni mahdollisuus tietenkin on, että anoppi on samanlainen psykopaatti kuin sinä, jolloin poika on äärimmäisen onnellinen, että pääsi teistä molemmista ikuisesti eroon.
onko sulla oikeasti noin paha olla että täytyy tulla tänne haukkumaan muita?? ja mikä tää lissu juttu on?
typerää.
;) ;) ;)
kanssa, jos hän joskus eroaisi? Jos tuo pitää paikkansa, anoppisi on äiti suoraan helvetistä.
..jos minun lapseni toimisi noin, en minä ainakaan kunnon miniälle selkää kääntäisi. Voi se kuulkaa oma poikakin olla "mäntti" Se äiti se vasta "helvetistä" on joka ei omassa virhettä nää ja hyväksyy kaiken vääryyden oman lapsen kohdalla. Toki en selkääni omalle lapsellekkaan kääntäisi, mutta rajansa kaikella. Ennemmin valitsen ne lapsenlapset, kuin alati vaihtuvat seurustelukumppanit. Sitten pitää miettiä asiat uudelleen, jos poika löytäis vakituisen pitkäaikaissuhteen, että miten mahtuvat samaan kahvipöytään. Tod.näk. kutsuisin kaikki paikalle ja saisivat itse päättää kuka tulee ja kuka ei.
Siis haluaisi erota? Sekö on tänä päivänä niin suuri synti, että kannattaa lapselleen kääntää selkänsä?
Ja miksi tarvitsisi valita joko oma lapsi tai lapsenlapsi?! Miksei molemmat?! En ymmärrä, miten tämä olisi joko tai -tilanne.
Tämän kyseisen kirjoittajan kohdalla, kenelle vastasin, tarinalle on tasan kaksi puolta.
Sinustako anoppi on helvetistä, kun ei poikansa uusia (huom monikossa) vaimokkeita kutsu kotiinsa (ymmärsin tekstistä, että poikaansa ei ole kieltänyt vain ainoastaa hänen uudet puolisot), mutta kutsuu edelleen lapsenlapsensa ja heidän äitinsä? Enkä minä ole sanonut selkääni lapselle kääntäväni eroaa hän tai ei (toivottavasti ei), mutta ei minun kaikkea tekemisiä tarvitse hyväksyä vain siksi, että hän on lapseni. En niitä hyväksy nytkään, kun hän on pieni esim. jos on hölmöillyt koulussa..
pääse irti erostasi: kerrot viettäväsi joulut ja kaikki juhlat entisten appivanhempiesi luona. Missä omat vanhempasi ovat, ja muu sukusi?
Miksi roikut ex-miehesi suvussa, kun siihen et enää kuulu?
vanhempien kanssa myös yhtä lailla kuin ex miehen vanhempien, kyse nyt vaan oli ex miehen suvusta.
"Anoppi ja appi kutsuu meidät aina sukujuhliin ja joulut ym juhlat ollaan yhdessä."
Eli vietät joulut yhdessä ex-miehesi vanhempien ja omiesi kanssa? Se on jo melko edistyksellistä, kun ottaa huomioon että ex-miehesi suljetaan tästä joukosta pois. Ilmeisesti myös omat vanhempasi vihaavat tätä?
Puhumme aina miehestä hyvää, ja ihmettelemme, mikä naksahti niin pahasti että piti tuollainen ratkaisu tehdä. Oli hyvät vanhemmat, oli oma ihana perhe, me, hyvä työpaikka ja muutenkin oli ystäviä, oma talo, auto , kaikki asiat olikunnossa. Ehkä liian hyvin... oma oli hänen ratkaisunsa, kärsikööt yksin tekosistaan. Ei kaikkea tarvitse meidnkään ymmärtää. Jokainen tekee oman tiensä, ja hän ei kestänyt onnea, vaan halusi onnettoman elämän.
ei vastauksia, aina tätä samaa jankkaamista.
Parittoman isän sanoin: olet mulkku.
Sääli on sairautta sanoo joku viisas henkilö. Ja kannattaisi nyt kuitenkin katsoa vähän tarkemmin oliko elämä sittenkään niin auvoista.
puhelimessa, kyllä valitti poikansa naissekoiluista ja ihmetteli miten se jaksaa tuota rumbaa....eli meillä hyvät välit. puhutaan tosin muustakin kuin poikansa asioista. mielummin niistä muista :-)
ex-miniänsä kanssa oman poikansa asioista?
Eron jälkeen pidin jonkin aikaa yhteyttä ex:n sisaruksiin mutta kun yhteydenpito oli aina vain yksipuolista niin lopetin sen. Eipä ole heistä kukaan minuun yhteyttä ottanut. Anoppia ja appea minulla ei koskaan ollutkaan.
..mutta välit eivät missään tapauksessa meenneet poikki.