Kaupungissa kerrostalossa elävä yksinäinen vanha nainen pääsee aika helpolla, jos tekee vain ne välttämättömät toimet mitä elämiseen tarvitaan. Kesällä voikin viettää suurimman osaa päivästä vain ulkona oleillen ja aika kuluu silti hyvin.
En tunne edes minkäänlaista huonoa omaatuntoa kuunnellessani muiden juttuja puutarha- ja mökkiuurastuksistaan. Ajattelen vaan että hyvä näin, kova työnteko on takanapäin.
En tunne edes minkäänlaista huonoa omaatuntoa kuunnellessani muiden juttuja puutarha- ja mökkiuurastuksistaan. Ajattelen vaan että hyvä näin, kova työnteko on takanapäin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
on mökkeily iäkkäänä, perunat jäi jo toisena kesänä istuttamatta, kukkapenkit odottavat mitä siihen ilmestyy jos ilmestyy.
Nurmikko leikataan jos huvittaa, voikukkaa saa kasvaa niin paljon kuin jaksaa, kaunis kukka on voikukka.
Porakaivosta ei tullut vettä lähettiinkö pois, ei onneksi löysin sopivat sulakkeet pumppuun ja vettä taas tuli.
VEsI on tärkeä!!
Hyvä kun muistu mieleen sulakkeita pitää ostaa pari laatikkoa mukaan seuraavalle kerralle.
Kerrostalossa on ihan kiitettävän helppo asustaa, mökkikään ei ole mikään urakointi paikka.
Meillä rehottaa luonnontilassa kaikki, viime kesänä löytyi lehtokämmekkä keskeltä pihamaata ja nyt on lupa olla luonnontilassa, se on paras muoto, perhoset ja linnutkin näyttää tykkäävän.
Kukkapenkit on pelkästään perennoilla ei tarvitse kylvää mitään.
Lapset laittaa herneitä multapussiin ja siihen rakennetaan tartunta tuet,,siinä se on luonnonpiha.
Kullakin on lupa taaplata tyylillään. Omalla perheelläni ei ole koskaan mökkiä ollut, mutta vanhemmillani niitä ehti olla useampiakin.
Jokaisen piha oli luonnontilassa. Ei ollut ajettavaa nurmikkoa, ei kukkapenkkiä, eikä muutakaan hoitoa vaativaa. Silti äiti tykkäsi rivitaloasuntojensa pihassa puuhastella voimiensa mukaan pienen puutarhan kanssa.
Hän oli vain omaksunut sellaisen periaatteen, että mökillä ollaan silloin kuin ollaan. Sinne ei tarvitse pakosta lähteä vain siksi, että viljelykset vaativat hoitoa. Mikä minusta oli oikea periaate. Toiset vain tykkää toisenlaisesta tyylistä...
nuo ahertamiset ovat.
Toisilla ihmisillä on halu tehdä,mukavaa möyriä maata tonkien, ehkä lopputulos antaa samanlaisen tunteen kuin "laiskottelukin".
Olemme erilaisia, yksi nauttii siitä, että saa puuhastella, tottakai väsähtääkin väliin, mutta vara on löysätä.
Iloja ja nautintoja on monenlaisia, siispä oleillaan ja vietetään aikaa ihan hyvällä omallatunnolla ahertajat ja "laiskottelijaT" ;))
Nautitaan kesästä!
johtajatar kehuu nurmikon kauneutta kun se lopulta on leikattu, samoin kuusiaitaa ja että kaadetun kuusen oksat on poistettu näkyvistä, ei joskus vaan heti.
Salahiostaja on johtajatar.
Samallapa omakin roppa kuntoutuu se on kyllä myönnettävä, itsemääräämisoikeus on siinä työtahdissa.
Laiskuus on hyvä lahja, kun sitä osaa oikein käyttää. Siinä suhteessa olen luonnonlahjakkuus.
Toisaalta osaan kyllä ihmetellen arvostaa niitä ihmisiä, jotka jaksavat kaiken aikaa olla työn touhussa.
Omaa mökkiä meillä ei ole, mutta sisareni perheen mökkiä voimme pitää lähes kotinamme. Vastapainoksi olemme hoidelleet mökin asioita, ja mieheni on joka kesä kohennellut paikkoja tekemällä tavanomaisia vuosi- ja peruskorjauksia.
Työn touhussa hän on ollut onnellinen ja viihtynyt hyvin mökillä.
Nyt pahoin pelkään, että hänelle tulee aika pitkäksi ja vielä huono omatuntokin, kun hän ei enää jaksa nostella, kanniskella tai kiipeillä.
Ehkä ihmisen, joka ei nuorempana löhönyt rannallakaan uittamatta matoa, on vaikea myöntää ettei enää jaksa.
Luontokin ahkeroi. Puut on saatu lehteen, vuokot ja kevätesikot kukkineet, nyt jo sireenitkin kukassa ja kielot. Linnuilla on kiire poikasiaan ruokkia. Maamies nostaa uusia perunoita mullasta, työtä ja työtä. Minä vaan laiskottelen ja katselen.
Mutta mitä he ovat tehneet, jotka ovat tuollaiset ökyveneet hankkineet, jotka tänään Aurajoessa näin. Kolme kappaletta valtavia veneitä. Liekö Formulakuskeja tai Nhl-kiekkoilijoita Turussa kylässä. Viimeksi näin tuollaisen paatin, kun Norjan kruununprinssi kävi täällä.
Niistä kolmesta yli kaksikymmenmetrisistä huviveneistä, joista eilen kirjoitin,oli kirjoitus aamun lehdessä. Mitä lie omistajat ahkeroineet, kun ovat pystyneet nuo veneensä hankkimaan. Veneet ovat kirjoituksen mukaan rekisteröity veroparatiisisaarelle ja omistajat ovat venäläisiä.
Turun kaupunki katsoo imagolleen eduksi varata Aurajoesta paikan tällaisille aluksille. Oletettavasti paikoista kaupunki nettoaa hyvän vuokran.
Aurajoen vierasvenesataman vuorokausimaksu näyttää olevan tänä kesänä 135 euroa peräpaalupaikalta ja 150 euroa kylkikiinnitys. Tuskin kaupunki sen kummemmin varaa kenellekään paikkoja, ne täyttyvät sitä mukaa kuin vapaata on. Täyttä siellä tuppaa olemaan kesälomien aikaan, saa joskus jonottaakin , että saa paikan.
Vuosi vuodelta nuo paatit suurenevat ja ulkomaalaisia on aina enemmän. Mahtaako polttoaineen kallistuminen vaikuttaa veneilyn suosioon, mutta tuollaisen ökyveneen omistajalle se on varmaan vain marginaalikustannus.
Vierasvenesatama on joen länsirannalla, mutta tämä isoille huviveneille tarkoitettu alue on itärannalla. Yli 20 metrisille veneille ei ole ennen ollut mahdollisuutta saada laituripaikkaa joesta.
Kun kuulen radiosta Lasse Mårtenssonin laulavan;
On taaskin sunnuntai ja haalarit jo nurkkaan jäädä sai, eikä kiire laisinkaan, herätyskellokin on hiljaa vain....jne
Tuosta tulee niin laiska ja letkeä olo, että poies poikkeen.
Puhuttiin tuolla toisessa ketjussa stressistä. Kyllä sitä on joskus hyvä olla, panee vähän liikettä niveliin laiskallekin.