Sodan jälkeen ainakin 50-luvulle pitkään oli Stadissa Hakaniemen torin laidalla neljä tai viisi metriä korkeita ja kymmenien metrien pituisia halkopinoja. Muistan, että Jumpan (Yliopiston voimistelulaitos) pihalla Kasarmikadulla näin niitä myös.
Eräästä vanhasta valokuvasta juohtui mieleeni, että milloinkahan ne pinot katosivat? Ja minne?
Eräästä vanhasta valokuvasta juohtui mieleeni, että milloinkahan ne pinot katosivat? Ja minne?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Menivät lämmitykseen,niitä ei enää tuotu,kaupunkiin kun,hiiltä alettiin saada,Suomeen myös kun siirryttiin öljylämmitykseen.et silleen.
60 oli vielä puulämmitteisiä kakluuneja vanhoissa kaupunkitaloissa.
Tätini oli yksi niistä, joka asui sellaisessa vanhassa talossa Unioninkadulla.
Käytiin puuvarastosta isolla kangaskassilla puita tätini kanssa, kun oli vanha asui hissittömässä talossa IV kerroksessa.
Ainakin Helsingissä Suomenlinnassa oli 80-luvulla halkopinoja, kun lämmitettiin koivuhaloilla asuntoja, v. 1987 muutin pois keskuslämmitystaloon kaikkiin mukavuuksiin.
pinoja en tiedä. Sodan aikana pistettiin naisia, teinityttöjäkin kirveen ja pokasahan kanssa metsätöihin, että stadiin olisi saatu lämpöä.
Sodan jälkeen näin, kun kuorma-autoilla kuskattiin kotiutettuja sotilaita samoihin hommiin.
Täällä Hyvinkäällä on useamman hehtaarin "plaani", jossa halkoja säilytettiin ja kuskattiin sitten junilla Hesaan. Nyt parkkipaikka.
Kyllähän se sota vei takapakkia ja rahaa ei kellään, kuitenkin lämpö ja jonkunlaisen ruuan laitto oli jokapäiväistä, kyllä maallakin on ollut nuoret töissä kuka missäkin ja talkootyönä kuulemma on paljon tehty, miehet haavoittuneita tai kaatuneita.
Kaupungeissa varmaan oli vaikeampaa, kun kaikki elintarvikkeet tiskien alla, ja tuon puun saanti ja sen käyttö oli jokaisessa talossa kaupungeissakin.
Vielä 50 luvulla törrötti monen kerrontalon katolla
savupiippuja.
Samoin autot kulki hökäpöntöillä, ne piti *hiillyttää* miiluissa ja sitten niitä käytettiin.
Samoin junissa oli puun heittäjiä, nekin kulki sillä puulla.