:'-(

Onko sulla siis yksi clomikierto takana ja olet valmis heittämään pyyhkeen kehään? Ehkä kannattaa hengähtää vähän ja lakata joksikin aikaa "yrittämästä", jos tosiaan tuntuu, että psyyke ei kestä.

Tosiasiassa hoitonne ovat vasta alkumetreillä. Jos kärsitte lapsettomuudesta (ts. vuosi tuloksetonta yritystä takana), hoitoja voi joutua käymään pitkäänkin ennen kuin tulosta tulee. Kannattaa tosiaan pitää hengähdystaukoa ja puhua miehen kanssa, että haluatteko lähteä tähän rumbaan. Suurin osa lapsettomista kuitenkin ennen pitkää saa lapsen hoitojen avulla. Se kuitenkin vaatii kärsivällisyyttä ja melko vahvaa psyykeä. Hoitoihin pitäisi osata suhtautua varovaisen positiivisin mielin. Varmastikin olet sen verran seurannut tätä palstaa, että tiedät jo, että monelle eivät inssit vielä tuota tulosta, eikä eka eikä tokakaan koeputkihedelmöityshoito (IVF). Clomit ovat aivan ensimmäinen askel lapsettomuushoidoissa.

Toivottavasti jaksat lähteä hoitoihin pienen hengähdystauon jälkeen. Tsemppiä sinulle!

mulla oli aivan samanlaiset tuntemukset yli viisi vuotta. Tunne on kamala kun sydän särkyy kerran kuukaudessa ja suuri toivo menee vessanpöntöstä alas. Teidän pienokainen ehkä odottelee vielä sopivaa aikaa. Etkä todellakaan ole äidiksi kelpaamaton höpöhöpö. Nyt mennään kesää eteenpäin, teidän tilanne voi kuule muuttua positiivisesti yhtäkkiä.. niin kävi meille.. jaksamista ja voimia!!!!!

Jos lääkäri tykkää et hoitoja kannattaa jatkaa ja teillä on vielä hyvät mahikset, niin jatkakaa niitä! Mulla oli samanlaisia fiiliksiä tässä vuosien aikana monen monta kertaa, kun hoito toisensa jälkeen epäonnistui. Mutta nyt yhdeksännen piikityshoidon jälkeen vauva potkii masussa. Jos olisin niinä heikkoina hetkinä luovuttanut, en ikinä olisi kokenut tätä. Sulla voi hyvinkin käydä yhtä hyvä tuuri - eikös se mennyt niin, että 80% niistä, jotka jaksaa käydä hoidoissa sen verran mitä lääkärit suosittelee eikä lopeta kesken, saa lopulta lapsen.