olen se huono

Mitäs kumman marttyyreitä täällä pulisee?
On se ihmeellistä jos hyvän ystävän ristiäisjuhliin ei mene, on ihmeellistä jos "unohtaa" valmistujaisjuhlan.
Kun on se kuuluisa OMA elämä ja omat murheet, voi herranjestas sentään.
Oletteko te jotain mukuloita vai?

Kun saa kutsun juhliin, tietää olevansa sen ihmisen kutsun arvoinen, kutsuja arvostaa teitä niin paljon että järjestäessään juhlat kutsuu teidät mukaan, meneekö jakeluun??
Väännänkö ratapalkista?

Jos on niin ettei pääse, niin normaalilla järjellä varustettu soittaa ajoissa ja pahoittelee kohteliaasti estettään ja sitten lähettää onnittelukortin.
Se on kai vähintä mitä voi vaatia.
Sekin taitaa olla liikaa kun luen noita kertomuksianne.

Minun viimeisen lapsen ristiäisiin osallistui 99% kutsutuista ja sillä yhdelläkin oli jännä este: ensimmäinen oma hevonen ravasi raveissa ensimmäisen kerran. Ihan ymmärrettävää ettei hän saapunut.
Asian vaan olisi tehnyt oudoksi se ettei hän olisi kertonut mitään ja vaivihkaa jäänyt pois.

Kun olen hiukan jo enemmän elänyt täällä maapallolla kuin te, niin sanon sen vielä että kun tulee kutsu, niin sinne mennään juhlimaan, eikä murehdita naama vinossa mitään vanhoja.
Olen aina iloinen juhlakutsusta, minusta on hienoa että joku kutsuu ja hienoa sinne on mennä.
Se tuo iloa omaan elämään ja toivon mukaan myös kutsujille.

kukkahattu päähän ja heti! kirjoitti:

Mitäs kumman marttyyreitä täällä pulisee?
On se ihmeellistä jos hyvän ystävän ristiäisjuhliin ei mene, on ihmeellistä jos "unohtaa" valmistujaisjuhlan.
Kun on se kuuluisa OMA elämä ja omat murheet, voi herranjestas sentään.
Oletteko te jotain mukuloita vai?

Kun saa kutsun juhliin, tietää olevansa sen ihmisen kutsun arvoinen, kutsuja arvostaa teitä niin paljon että järjestäessään juhlat kutsuu teidät mukaan, meneekö jakeluun??
Väännänkö ratapalkista?

Jos on niin ettei pääse, niin normaalilla järjellä varustettu soittaa ajoissa ja pahoittelee kohteliaasti estettään ja sitten lähettää onnittelukortin.
Se on kai vähintä mitä voi vaatia.
Sekin taitaa olla liikaa kun luen noita kertomuksianne.

Minun viimeisen lapsen ristiäisiin osallistui 99% kutsutuista ja sillä yhdelläkin oli jännä este: ensimmäinen oma hevonen ravasi raveissa ensimmäisen kerran. Ihan ymmärrettävää ettei hän saapunut.
Asian vaan olisi tehnyt oudoksi se ettei hän olisi kertonut mitään ja vaivihkaa jäänyt pois.

Kun olen hiukan jo enemmän elänyt täällä maapallolla kuin te, niin sanon sen vielä että kun tulee kutsu, niin sinne mennään juhlimaan, eikä murehdita naama vinossa mitään vanhoja.
Olen aina iloinen juhlakutsusta, minusta on hienoa että joku kutsuu ja hienoa sinne on mennä.
Se tuo iloa omaan elämään ja toivon mukaan myös kutsujille.

Lue lisää

Eihän se tee jostakusta huonoa ystävää, ettei mene juhliin, joihin on kutsuttu. Mutta se on minusta röyhkeää käytöstä, ettei edes reagoi kutsuun mitenkään, on kuin ei olisikaan. Ihan kuin kutsu juhliin olisi joku itsestäänselvyys, joka, totta kai, kutsutuille ropsahtaa postista, mitäs kummaa siinä olisi.

Minun ns. ystäväni ei reagoinut taannoin hääkutsuuni mitenkään - ei siis kerrassaan MITÄÄN kommenttia, vaikka hääni olivat (tai piti olla) hänellekin iloinen yllätys. Hyvissä ajoin kutsu laitettiin menemään, ja vastausaikaakin annettiin reippaasti. Kun mitään ei kuulunut, piti tietty puhelimitse varmistaa että onko kutsu tullut ja ovatko tulossa, pitäähän nyt jo tarjottavien määrää laskiessa tietää tulijoitten määrä. Sanoin ystävälleni, että olen laittanut kutsun, kun menen naimisiin silloin ja silloin, onko hän saanut kutsua ja onko tulossa, kun ei vastausta kutsuun ole kuulunut vielä, kun pitää ruokia/juomia alkaa suunnitella ja pöytäjärjestystäkin... Hän sanoi: "Ai niin se kutsu, joo, tuli se, mutta meillä on ollut tässä nyt muuta kiirettä ja remppaamista että ei ole ehditty teidän häitä miettiä, mutta tuskinpa tullaan, on kiire nytkin että onnea vaan ja hei." Tällainen, jos mikä, on minusta Todella Huonon Ystävän käytöstä, eikö muka? Olisihan tuonkin asian voinut ilmaista vähän kohteliaammin tai sivistyneemmin? Tuli semmoinen olo, että menin häiritsemään hänen ylhäisyyttään tyhjänpäiväisillä vihkiäisilläni. Minä vielä pidin häntä hyvänä ystävänäni - kuten hänkin minua, pitää edelleen!

Niin, eli, huono ystävä on niin omahyväinen ja täynnä itseään ja asioitaan, ettei koskaan reagoi toisten elämän isoihinkaan asioihin mitenkään. Hän ottaa kutsut kuin Manu illallisen, mutta kutsujan pitäisi ilmeisesti kerjätä ja maanitella häntä, ehkä jopa siirtää juhlaa sopivampaan ajankohtaan, jos haluaisi hänet paikalle. Hän ei myöskään kykene normaaliin käytökseen, kuten muut ihmiset, siis että ilmoittaisi korrektisti, jos ei pääse - hänelle on kaikki aina kamalan vaikeaa ja selkärankaa ei ole sitä vertaa, että kieltäytyisi kutsusta kohteliaasti, kun silloinhan voisi vaikka vaikuttaa röyhkeältä, kun ei tulekaan juhliin.

Sitten tämä ystävä vielä luulee, että toiset mielellään kuuntelevat hänen huoliaan ja myötäelävät hänen elämänsä riemuja ja suruja. Ja voi voi, jos menee sanomaan, että anteeksi, nyt en jaksa kuunnella, niin mitä tekee tämä ystävä? Ymmärtääkö, että toisella on omaa elämää ja huolia (kuten piti minun ymmärtää kun hän ilmoitti että eipä paljon häät nappaa)? Ei tietenkään, vaan syyttää toista etääntymisestä ja syyllistää "sinäkään et jaksa kuunnella minua enää, vaikka luulin toista" ja viime kädessä ryhtyy mököttämään ja vihjailee, että syy tähän mökötykseen on siinä ikävässä ystävässä, jolla on näköjään parempaa tekemistä kuin olla hänen ystävänsä, niin että mitäpä hän sitten alkaisi itseään väkisin seuraan tunkemaan.... mussun mussun...

kukkahattu päähän ja heti! kirjoitti:

Mitäs kumman marttyyreitä täällä pulisee?
On se ihmeellistä jos hyvän ystävän ristiäisjuhliin ei mene, on ihmeellistä jos "unohtaa" valmistujaisjuhlan.
Kun on se kuuluisa OMA elämä ja omat murheet, voi herranjestas sentään.
Oletteko te jotain mukuloita vai?

Kun saa kutsun juhliin, tietää olevansa sen ihmisen kutsun arvoinen, kutsuja arvostaa teitä niin paljon että järjestäessään juhlat kutsuu teidät mukaan, meneekö jakeluun??
Väännänkö ratapalkista?

Jos on niin ettei pääse, niin normaalilla järjellä varustettu soittaa ajoissa ja pahoittelee kohteliaasti estettään ja sitten lähettää onnittelukortin.
Se on kai vähintä mitä voi vaatia.
Sekin taitaa olla liikaa kun luen noita kertomuksianne.

Minun viimeisen lapsen ristiäisiin osallistui 99% kutsutuista ja sillä yhdelläkin oli jännä este: ensimmäinen oma hevonen ravasi raveissa ensimmäisen kerran. Ihan ymmärrettävää ettei hän saapunut.
Asian vaan olisi tehnyt oudoksi se ettei hän olisi kertonut mitään ja vaivihkaa jäänyt pois.

Kun olen hiukan jo enemmän elänyt täällä maapallolla kuin te, niin sanon sen vielä että kun tulee kutsu, niin sinne mennään juhlimaan, eikä murehdita naama vinossa mitään vanhoja.
Olen aina iloinen juhlakutsusta, minusta on hienoa että joku kutsuu ja hienoa sinne on mennä.
Se tuo iloa omaan elämään ja toivon mukaan myös kutsujille.

Lue lisää

Mitä ihmeellistä siinä on, jos ei halua mennä hyvän ystävän ristiäisjuhliin? Kerro ihmeessä, miksi hyvän ystävän täytyy haluta osallistua ristiäisiin. Kaikki ei koe ristiäisiä mitenkään tärkeiksi, ja osa jopa inhoaa sellaisia. Onko se sitten hyvän ystävän tuntomerkki, että edellyttää kaverinsa tulevan ristiäisiin vaikka tietää kaverin suhtautuvan koko tilaisuuteen vastenmielisesti?

huooh kirjoitti:

Mitä ihmeellistä siinä on, jos ei halua mennä hyvän ystävän ristiäisjuhliin? Kerro ihmeessä, miksi hyvän ystävän täytyy haluta osallistua ristiäisiin. Kaikki ei koe ristiäisiä mitenkään tärkeiksi, ja osa jopa inhoaa sellaisia. Onko se sitten hyvän ystävän tuntomerkki, että edellyttää kaverinsa tulevan ristiäisiin vaikka tietää kaverin suhtautuvan koko tilaisuuteen vastenmielisesti?

Lue lisää

Jos on hyvä ystävä, niin silloin tuskin kutsua saakaan, jos nimittäin se kutsuja tietää tästä vastenmielisyydestä.

Jos ei halua mennä, ei siinä mitään ihmeellistä ole. Kohteliasta on vain ilmoittaa, ettei ole tulossa. Hyvä ystävä kyllä kestää sen. Ja hyvä ystävä muistaa ilmoittaa.

edes normaaleja käytöstapoj... kirjoitti:

Eihän se tee jostakusta huonoa ystävää, ettei mene juhliin, joihin on kutsuttu. Mutta se on minusta röyhkeää käytöstä, ettei edes reagoi kutsuun mitenkään, on kuin ei olisikaan. Ihan kuin kutsu juhliin olisi joku itsestäänselvyys, joka, totta kai, kutsutuille ropsahtaa postista, mitäs kummaa siinä olisi.

Minun ns. ystäväni ei reagoinut taannoin hääkutsuuni mitenkään - ei siis kerrassaan MITÄÄN kommenttia, vaikka hääni olivat (tai piti olla) hänellekin iloinen yllätys. Hyvissä ajoin kutsu laitettiin menemään, ja vastausaikaakin annettiin reippaasti. Kun mitään ei kuulunut, piti tietty puhelimitse varmistaa että onko kutsu tullut ja ovatko tulossa, pitäähän nyt jo tarjottavien määrää laskiessa tietää tulijoitten määrä. Sanoin ystävälleni, että olen laittanut kutsun, kun menen naimisiin silloin ja silloin, onko hän saanut kutsua ja onko tulossa, kun ei vastausta kutsuun ole kuulunut vielä, kun pitää ruokia/juomia alkaa suunnitella ja pöytäjärjestystäkin... Hän sanoi: "Ai niin se kutsu, joo, tuli se, mutta meillä on ollut tässä nyt muuta kiirettä ja remppaamista että ei ole ehditty teidän häitä miettiä, mutta tuskinpa tullaan, on kiire nytkin että onnea vaan ja hei." Tällainen, jos mikä, on minusta Todella Huonon Ystävän käytöstä, eikö muka? Olisihan tuonkin asian voinut ilmaista vähän kohteliaammin tai sivistyneemmin? Tuli semmoinen olo, että menin häiritsemään hänen ylhäisyyttään tyhjänpäiväisillä vihkiäisilläni. Minä vielä pidin häntä hyvänä ystävänäni - kuten hänkin minua, pitää edelleen!

Niin, eli, huono ystävä on niin omahyväinen ja täynnä itseään ja asioitaan, ettei koskaan reagoi toisten elämän isoihinkaan asioihin mitenkään. Hän ottaa kutsut kuin Manu illallisen, mutta kutsujan pitäisi ilmeisesti kerjätä ja maanitella häntä, ehkä jopa siirtää juhlaa sopivampaan ajankohtaan, jos haluaisi hänet paikalle. Hän ei myöskään kykene normaaliin käytökseen, kuten muut ihmiset, siis että ilmoittaisi korrektisti, jos ei pääse - hänelle on kaikki aina kamalan vaikeaa ja selkärankaa ei ole sitä vertaa, että kieltäytyisi kutsusta kohteliaasti, kun silloinhan voisi vaikka vaikuttaa röyhkeältä, kun ei tulekaan juhliin.

Sitten tämä ystävä vielä luulee, että toiset mielellään kuuntelevat hänen huoliaan ja myötäelävät hänen elämänsä riemuja ja suruja. Ja voi voi, jos menee sanomaan, että anteeksi, nyt en jaksa kuunnella, niin mitä tekee tämä ystävä? Ymmärtääkö, että toisella on omaa elämää ja huolia (kuten piti minun ymmärtää kun hän ilmoitti että eipä paljon häät nappaa)? Ei tietenkään, vaan syyttää toista etääntymisestä ja syyllistää "sinäkään et jaksa kuunnella minua enää, vaikka luulin toista" ja viime kädessä ryhtyy mököttämään ja vihjailee, että syy tähän mökötykseen on siinä ikävässä ystävässä, jolla on näköjään parempaa tekemistä kuin olla hänen ystävänsä, niin että mitäpä hän sitten alkaisi itseään väkisin seuraan tunkemaan.... mussun mussun...

Lue lisää

Ihan samantapainen kommentti tuli, kun vastausta kutsuun aikani odotettuani kysyin, tuleeko häihini vai ei. Oli kuulemma unohtunut (!) koko homma, eikä enää ollut varaa ja aikaa alkaa ostamaan vaatetta tai lahjoja. Mitä niistä, toivoin ystäväni (jota joskus pidin parhaana ystävänä) tulevan häihini ihan piittaamatta lahjoista ja vaatteista (oli pienet häät muutenkin), mutta ei kun ei. Loukkaannuin kyllä. En itse voisi unohtaa noin vain ystäväni häitä, etenkään, jos niistä olisi ollut puhetta jo aikaisemminkin monta kertaa!!!!!

yksi pettynyt kirjoitti:

Ihan samantapainen kommentti tuli, kun vastausta kutsuun aikani odotettuani kysyin, tuleeko häihini vai ei. Oli kuulemma unohtunut (!) koko homma, eikä enää ollut varaa ja aikaa alkaa ostamaan vaatetta tai lahjoja. Mitä niistä, toivoin ystäväni (jota joskus pidin parhaana ystävänä) tulevan häihini ihan piittaamatta lahjoista ja vaatteista (oli pienet häät muutenkin), mutta ei kun ei. Loukkaannuin kyllä. En itse voisi unohtaa noin vain ystäväni häitä, etenkään, jos niistä olisi ollut puhetta jo aikaisemminkin monta kertaa!!!!!

Lue lisää

Ystäväni valehtelee ja väittää, että minä valehtelen. Itse makaan katuojassa heikossa kunnossa, ja ystäväni kehtaa loukkaantua, kun en tule hänen häihinsä. Niin, hmm, häät ennen kaikkea, totta kai. Hautajaiset vasta myöhemmin. Sitten, kun kerkiää.

Aivan, jos on todella henkisesti rikki, ei välttämättä pysty yksin tulemaan ystävänsä häihin. Tarvitsee tukihenkilön, joka auttaa, ettei hajoo kesken kaiken. Että kestää sen kaiken löpinän ja rikkinäiselle ihmiselle merkityksettömät, ilman tukea ihmistä lisää repivät ja hajottavat hassutukset.

On todella outoa, että ystäväni näkee asiat vain omasta perspektiivistään. Kaikki, mitä teen, hän määrittelee omalla tavallaan, eikä ole mitään kiinnostusta tietää, mikä on totuus. Outoa, perin outoa. Mutta en pidä häntä kovinkaan hyvänä ystävänä. Joskus hän on ihan hauska, vähän niinkuin ihminen, johon törmää ja jonka kanssa vaihtaa muutamia hetkiä.

niin silloin.... kirjoitti:

Jos on hyvä ystävä, niin silloin tuskin kutsua saakaan, jos nimittäin se kutsuja tietää tästä vastenmielisyydestä.

Jos ei halua mennä, ei siinä mitään ihmeellistä ole. Kohteliasta on vain ilmoittaa, ettei ole tulossa. Hyvä ystävä kyllä kestää sen. Ja hyvä ystävä muistaa ilmoittaa.

Lue lisää

voi esim. olla kahden vaiheilla, mennäkö vai ei, eikä epätietoisuudessaan saa vastattua ajoissa. Toisen juhlat ja ilo voivat tuntua painavilta jos itse on itsemurhan partaalla.

niin silloin.... kirjoitti:

Jos on hyvä ystävä, niin silloin tuskin kutsua saakaan, jos nimittäin se kutsuja tietää tästä vastenmielisyydestä.

Jos ei halua mennä, ei siinä mitään ihmeellistä ole. Kohteliasta on vain ilmoittaa, ettei ole tulossa. Hyvä ystävä kyllä kestää sen. Ja hyvä ystävä muistaa ilmoittaa.

Lue lisää

Mitä jos ristiäiskutsun saanut ystävä on esim. sellaisessa tilanteessa, että hän haluaa kovasti omia lapsia, mutta kärsii lapsettomuudesta ja monien vuosien odotuksen jälkeen alkunsa saanut raskaus päättyy juuri ristiäisiä edeltävänä päivänä keskenmenoon? Silloin on varmasti raskasta mennä juhlistamaan toisten lapsionnea, ja pelkkä yhteydenotto ristiäisperheeseen voi olla liikaa vaadittu. Vaaditaanko hyvältä ystävältä sitä, että pystyy tuskaisimmaltakin tuntuvassa tilanteessa tukahduttamaan omat tunteensa ja käyttäytymään ystäviensä odotusten mukaisesti? Monia muitakin syitä yllättävään pois jättäytymiseen voi olla - eikä kaikki niistä ole sellaisia, joista pystyisi (tai edes tahtoisi) kertomaan hyvällekään ystävälle ainakaan heti. Siksi hyvä ystävä ei hätiköi tuomitsemaan toista huonoksi ystäväksi yksittäisen tökeröyden takia.

Ja eikö se ole mahdollista, että ristiäiin painostava ystävä onkin se huono(mpi) ystävä, kun ei ota huomioon ystävänsä tuntemaa vastenmielisyyttä ristiäisiä kohtaan? Vika ei aina ole siinä, jossa se ensikatsomalta vaikuttaa olevan.

Olen toki itsekin sitä mieltä, että edes suunnilleen normaaleissa olosuhteissa on suotavaa ilmoittaa, jos ei osallistu ristiäisiin. Poikkeustilanteet on harvinaisia, mutta kun tilanteesta ei tiedä yhtään taustoja, niidenkin mahdollisuus tulee mielestäni ottaa huomioon. Ja toisaalta harva elää koko elämäänsä niin, etteikö joskus unohtaisi jotain mitä ei saisi unohtaa... En mitenkään halua puolustella tällä kenenkään välinpitämättömyyttä, koska sitäkin varmasti esiintyy, mutta kannattaa tutkia ennen hutkimista. Joskus asioille voi löytyä yllättävän hyvä selitys.

mä luulen, että mulla on kirjoitti:

Ystäväni valehtelee ja väittää, että minä valehtelen. Itse makaan katuojassa heikossa kunnossa, ja ystäväni kehtaa loukkaantua, kun en tule hänen häihinsä. Niin, hmm, häät ennen kaikkea, totta kai. Hautajaiset vasta myöhemmin. Sitten, kun kerkiää.

Aivan, jos on todella henkisesti rikki, ei välttämättä pysty yksin tulemaan ystävänsä häihin. Tarvitsee tukihenkilön, joka auttaa, ettei hajoo kesken kaiken. Että kestää sen kaiken löpinän ja rikkinäiselle ihmiselle merkityksettömät, ilman tukea ihmistä lisää repivät ja hajottavat hassutukset.

On todella outoa, että ystäväni näkee asiat vain omasta perspektiivistään. Kaikki, mitä teen, hän määrittelee omalla tavallaan, eikä ole mitään kiinnostusta tietää, mikä on totuus. Outoa, perin outoa. Mutta en pidä häntä kovinkaan hyvänä ystävänä. Joskus hän on ihan hauska, vähän niinkuin ihminen, johon törmää ja jonka kanssa vaihtaa muutamia hetkiä.

Lue lisää

pettynyt. Ystäväni vaan ei tiedä, mitä minulle kuuluu.

monia kirjoitti:

Mitä jos ristiäiskutsun saanut ystävä on esim. sellaisessa tilanteessa, että hän haluaa kovasti omia lapsia, mutta kärsii lapsettomuudesta ja monien vuosien odotuksen jälkeen alkunsa saanut raskaus päättyy juuri ristiäisiä edeltävänä päivänä keskenmenoon? Silloin on varmasti raskasta mennä juhlistamaan toisten lapsionnea, ja pelkkä yhteydenotto ristiäisperheeseen voi olla liikaa vaadittu. Vaaditaanko hyvältä ystävältä sitä, että pystyy tuskaisimmaltakin tuntuvassa tilanteessa tukahduttamaan omat tunteensa ja käyttäytymään ystäviensä odotusten mukaisesti? Monia muitakin syitä yllättävään pois jättäytymiseen voi olla - eikä kaikki niistä ole sellaisia, joista pystyisi (tai edes tahtoisi) kertomaan hyvällekään ystävälle ainakaan heti. Siksi hyvä ystävä ei hätiköi tuomitsemaan toista huonoksi ystäväksi yksittäisen tökeröyden takia.

Ja eikö se ole mahdollista, että ristiäiin painostava ystävä onkin se huono(mpi) ystävä, kun ei ota huomioon ystävänsä tuntemaa vastenmielisyyttä ristiäisiä kohtaan? Vika ei aina ole siinä, jossa se ensikatsomalta vaikuttaa olevan.

Olen toki itsekin sitä mieltä, että edes suunnilleen normaaleissa olosuhteissa on suotavaa ilmoittaa, jos ei osallistu ristiäisiin. Poikkeustilanteet on harvinaisia, mutta kun tilanteesta ei tiedä yhtään taustoja, niidenkin mahdollisuus tulee mielestäni ottaa huomioon. Ja toisaalta harva elää koko elämäänsä niin, etteikö joskus unohtaisi jotain mitä ei saisi unohtaa... En mitenkään halua puolustella tällä kenenkään välinpitämättömyyttä, koska sitäkin varmasti esiintyy, mutta kannattaa tutkia ennen hutkimista. Joskus asioille voi löytyä yllättävän hyvä selitys.

Lue lisää

Jos kerta kaikkiaan ei kestä mennä sinne ristiäisiin, niin onko se niin vaikeaa vain ilmoittaa, ettei pääse tulemaan, piste? Eihän sitä tarvitse selitellä ja hakea lääkärintodistuksia jne. Hyvä ystävä ei nimen omaan loukkaannu siitä, että joku ei tule juhliin, mutta sen voi kokea loukkaavana, ettei toinen, YSTÄVÄ, sen vertaa viitsi että vastaisi kutsuun, tuleeko vai ei. Mikä siinä on niin vaikeaa, tekstari riittää? Jos ei itse pysty viestiä laittamaan, tahtoo jonkun muun kirjoittamaan. Ääritapaukset erikseen tietysti, eihän sellaisesta kukaan voi vetää herneitä nenään, jos joku ei keskenmenon tms takia voi tulla juhliin...

mä luulen, että mulla on kirjoitti:

Ystäväni valehtelee ja väittää, että minä valehtelen. Itse makaan katuojassa heikossa kunnossa, ja ystäväni kehtaa loukkaantua, kun en tule hänen häihinsä. Niin, hmm, häät ennen kaikkea, totta kai. Hautajaiset vasta myöhemmin. Sitten, kun kerkiää.

Aivan, jos on todella henkisesti rikki, ei välttämättä pysty yksin tulemaan ystävänsä häihin. Tarvitsee tukihenkilön, joka auttaa, ettei hajoo kesken kaiken. Että kestää sen kaiken löpinän ja rikkinäiselle ihmiselle merkityksettömät, ilman tukea ihmistä lisää repivät ja hajottavat hassutukset.

On todella outoa, että ystäväni näkee asiat vain omasta perspektiivistään. Kaikki, mitä teen, hän määrittelee omalla tavallaan, eikä ole mitään kiinnostusta tietää, mikä on totuus. Outoa, perin outoa. Mutta en pidä häntä kovinkaan hyvänä ystävänä. Joskus hän on ihan hauska, vähän niinkuin ihminen, johon törmää ja jonka kanssa vaihtaa muutamia hetkiä.

Lue lisää

Niinpä niin, jos on henkisesti rikki, ei varmasti voi häihin lähteä. Vaan onko se liikaa vaadittu, että ilmoittaisi ihan käytännön syistäkin, että tuleeko vai ei? Etkö ymmärrä, että kutsuihin VASTATAAN, niin vaan on kohteliasta tehdä ja se kuuluu tapoihin??? Jos ei kestä tulla häihin, niin pyytää sen tukihenkilön vaikka vastaamaan kutsuun.

Sinä sanot ystävästäsi, ettet pidä häntä kovinkaan hyvänä ystävänä. Ystäväsi selvästi pitää sinua kuitenkin hyvänä ystävänään, kun pyysi häihinkin. Tuskin olisi kutsua tullut, jos pitäisi sinua "ei kovinkaan hyvänä ystävänä". Oletko varma, että ystäväsi loukkaantui, kun et mennyt häihin?

Taidat itse katsoa asioita vain omasta perspektiivistäsi, ja oletat, että muutkin tekevät samoin. Jotkut jaksavat käyttäytyä, vaikka menisi huonomminkin.

PS Minun ystäväni ei todellakaan maannut katuojassa eikä ollut henkisesti rikki, hän vaan on niin itsekeskeinen ja huonotapainen... tämä tulee ilmi muutenkin hänen käytöksestään

normaalit käytöstavat kirjoitti:

Niinpä niin, jos on henkisesti rikki, ei varmasti voi häihin lähteä. Vaan onko se liikaa vaadittu, että ilmoittaisi ihan käytännön syistäkin, että tuleeko vai ei? Etkö ymmärrä, että kutsuihin VASTATAAN, niin vaan on kohteliasta tehdä ja se kuuluu tapoihin??? Jos ei kestä tulla häihin, niin pyytää sen tukihenkilön vaikka vastaamaan kutsuun.

Sinä sanot ystävästäsi, ettet pidä häntä kovinkaan hyvänä ystävänä. Ystäväsi selvästi pitää sinua kuitenkin hyvänä ystävänään, kun pyysi häihinkin. Tuskin olisi kutsua tullut, jos pitäisi sinua "ei kovinkaan hyvänä ystävänä". Oletko varma, että ystäväsi loukkaantui, kun et mennyt häihin?

Taidat itse katsoa asioita vain omasta perspektiivistäsi, ja oletat, että muutkin tekevät samoin. Jotkut jaksavat käyttäytyä, vaikka menisi huonomminkin.

PS Minun ystäväni ei todellakaan maannut katuojassa eikä ollut henkisesti rikki, hän vaan on niin itsekeskeinen ja huonotapainen... tämä tulee ilmi muutenkin hänen käytöksestään

Lue lisää

Ei aina pysty vastaamaan. On myös hiljaisia ihmisiä, ystäviä, joita on kiusattu. Ne vaikka pelkää koko ajan, että joku alkaa haukkua ja nälviä ja että ne tekee kaiken väärin, ja sitten ne ei uskalla tehdä yhtään mitään. Ja ihan hyväkin tyyppi voi joutua tilanteeseen, jossa käy näin, pitkäksikin aikaa.

Ehkä ystäväni loukkaantui. Mutta jos en pysty jotain tekemään, niin en pysty. Riipppuu vähän, että miten huonosti menee. Jos muistat sellaisen vanhan radiolausahduksen kuin "pitäkää mua kiinni, etten revi rahojani". Niin, se voi joskus olla ihan totta.

Itsekeskeisyys ja huonotapaisuuskin voi tarkoittaa kulttuurieroja tai vaikeita taustoja, ongelmia. En halua asiasta kanssasi kiistellä. Mutta tiedän ihmisiä, joilla ei riitä ymmärrystä ongelmaisille, ja jotka ajattelisivat juuri noin, ymmärtämättä toista ihmistä ja hänen elämäänsä laisinkaan.

Äh, olin ajatellut sanoa alkuperäiselle kirjoittajalle, ettei hän todellakaan ole se kurja ystävä. Mutta kirjoituksesi saa minut perääntymään. En halua puolustaa henkilöä ystävänäni, joka ei ymmärrä, vaan hyökkäilee vastaan. No joo, hän eleleekin vähän omissa maailmoissaan. Olkoon onnellinen, hyvä niin.

ihan normaalit käytöstavat ... kirjoitti:

Jos kerta kaikkiaan ei kestä mennä sinne ristiäisiin, niin onko se niin vaikeaa vain ilmoittaa, ettei pääse tulemaan, piste? Eihän sitä tarvitse selitellä ja hakea lääkärintodistuksia jne. Hyvä ystävä ei nimen omaan loukkaannu siitä, että joku ei tule juhliin, mutta sen voi kokea loukkaavana, ettei toinen, YSTÄVÄ, sen vertaa viitsi että vastaisi kutsuun, tuleeko vai ei. Mikä siinä on niin vaikeaa, tekstari riittää? Jos ei itse pysty viestiä laittamaan, tahtoo jonkun muun kirjoittamaan. Ääritapaukset erikseen tietysti, eihän sellaisesta kukaan voi vetää herneitä nenään, jos joku ei keskenmenon tms takia voi tulla juhliin...

Lue lisää

Olisihan se hyvä, että ihmiset osaisivat noin tehdä. Sinä varmaan osaisitkin näyttää muille mallia. Kertoa, miten kannattaa käyttäytyä. Minä ainakin olen ihan pihalla välillä, että miten tässä tilanteessa kuuluisi toimia.

Minusta Suomesta puuttuu tapakulttuuri, eikä sitä opeteta missään. Muissa maissa tapoja on enemmänkin. Ehkä täällä voisi jotain oppia.

ihan normaalit käytöstavat ... kirjoitti:

Jos kerta kaikkiaan ei kestä mennä sinne ristiäisiin, niin onko se niin vaikeaa vain ilmoittaa, ettei pääse tulemaan, piste? Eihän sitä tarvitse selitellä ja hakea lääkärintodistuksia jne. Hyvä ystävä ei nimen omaan loukkaannu siitä, että joku ei tule juhliin, mutta sen voi kokea loukkaavana, ettei toinen, YSTÄVÄ, sen vertaa viitsi että vastaisi kutsuun, tuleeko vai ei. Mikä siinä on niin vaikeaa, tekstari riittää? Jos ei itse pysty viestiä laittamaan, tahtoo jonkun muun kirjoittamaan. Ääritapaukset erikseen tietysti, eihän sellaisesta kukaan voi vetää herneitä nenään, jos joku ei keskenmenon tms takia voi tulla juhliin...

Lue lisää

Toki toki, normaalitapauksessa on syytä ilmoittaa jos ei kutsun saatuaan osallistu ristiäisiin. Oman käsitykseni mukaan tässä on kuitenkin ainakin alunperin viitattu jossain muutamaa ketjua aiemmin esitettyyn kommenttiin, jossa jonkun ystävä jätti menemättä ristiäisiin ulkomaanmatkan takia, ja kirjoittaja piti mahdollisena että kyseessä oli pelkkä sattuma. Mun mielestä sellaisessa ei ole ainesta mihinkään yleiseen kauhisteluun, jos joku menee ennemmin Kreikkaan kuin ystävän ristiäisiin, ei siinäkään tapauksessa vaikka matkan ajankohta olisi tahallaan valittu niin että se menee päällekkäin ristiäisten kanssa. Sen takia olen kirjoituksissani ollut ennen kaikkea ristiäisten välttelijöiden puolella, vaikka olenkin sitä mieltä että ristiäisten väliin jättämisestä tulisi ilmoittaa.

olla kirjoitti:

Toki toki, normaalitapauksessa on syytä ilmoittaa jos ei kutsun saatuaan osallistu ristiäisiin. Oman käsitykseni mukaan tässä on kuitenkin ainakin alunperin viitattu jossain muutamaa ketjua aiemmin esitettyyn kommenttiin, jossa jonkun ystävä jätti menemättä ristiäisiin ulkomaanmatkan takia, ja kirjoittaja piti mahdollisena että kyseessä oli pelkkä sattuma. Mun mielestä sellaisessa ei ole ainesta mihinkään yleiseen kauhisteluun, jos joku menee ennemmin Kreikkaan kuin ystävän ristiäisiin, ei siinäkään tapauksessa vaikka matkan ajankohta olisi tahallaan valittu niin että se menee päällekkäin ristiäisten kanssa. Sen takia olen kirjoituksissani ollut ennen kaikkea ristiäisten välttelijöiden puolella, vaikka olenkin sitä mieltä että ristiäisten väliin jättämisestä tulisi ilmoittaa.

Lue lisää

En ole varma tuliko selväksi, mutta olen siis edelleen sitä mieltä, että yksittäisestä töppäyksestä ei saisi leimata ketään huonoksi ystäväksi. Esim. keskenmeno voi hyvin olla niin raskas asia, ettei sen tuoreeltaan kokenut pysty ottamaan yhteyttä ristiäisperheeseen, vaikka tahtoisikin ilmoittaa ettei ole tulossa juhliin. Kaikki ei myöskään halua jutella kipeistä asioista hyvienkään ystävien kanssa, jolloin voi joutua tilanteeseen, jossa täytyy kertoa joku tökerö (teko)syy käytökselleen... Ehkä sitten ajan kanssa voi ottaa sen varsinaisenkin syyn puheeksi, mutta vain ehkä.

Mun mielestä hyvän ystävän pitäisi muutenkin antaa ystävilleen tilaa toimia muutenkin kuin täydellisesti - jos joku vaan unohtaa ilman hyvää syytä, senkin voi antaa anteeksi. Kukaan ei toimi jokaisessa tilanteessa täysin oikein, joten täydellisyyden vaatija voi aloittaa katsomalla peiliin. Se on tietysti eri asia, jos joku "unohtaa" aina kaiken ja vaikuttaa selvästi välinpitämättömältä... Mutta silloinkin kokonaisuus ratkaisee, ei se mitä jossain yksittäisessä tilanteessa tapahtuu.

lisäys kirjoitti:

En ole varma tuliko selväksi, mutta olen siis edelleen sitä mieltä, että yksittäisestä töppäyksestä ei saisi leimata ketään huonoksi ystäväksi. Esim. keskenmeno voi hyvin olla niin raskas asia, ettei sen tuoreeltaan kokenut pysty ottamaan yhteyttä ristiäisperheeseen, vaikka tahtoisikin ilmoittaa ettei ole tulossa juhliin. Kaikki ei myöskään halua jutella kipeistä asioista hyvienkään ystävien kanssa, jolloin voi joutua tilanteeseen, jossa täytyy kertoa joku tökerö (teko)syy käytökselleen... Ehkä sitten ajan kanssa voi ottaa sen varsinaisenkin syyn puheeksi, mutta vain ehkä.

Mun mielestä hyvän ystävän pitäisi muutenkin antaa ystävilleen tilaa toimia muutenkin kuin täydellisesti - jos joku vaan unohtaa ilman hyvää syytä, senkin voi antaa anteeksi. Kukaan ei toimi jokaisessa tilanteessa täysin oikein, joten täydellisyyden vaatija voi aloittaa katsomalla peiliin. Se on tietysti eri asia, jos joku "unohtaa" aina kaiken ja vaikuttaa selvästi välinpitämättömältä... Mutta silloinkin kokonaisuus ratkaisee, ei se mitä jossain yksittäisessä tilanteessa tapahtuu.

Lue lisää

Nimenomaan, ystävä "unohtaa" aina kaiken toisille ihmisille tärkeän, mutta vaatii itselleen aina täydellistä kohtelua ja merkkipäivien muistamista ja huomioimista. Hän voi surutta jättää vastaamatta johonkin kutsuun ja suhtautua välinpitämättömästi toisen ihmisen tärkeisiin asioihin, mutta jos hän itse järkkää jotkin juhlat, niin auta armias jos ei mene sinne (vaikka ilmoittaisikin kohteliaasti ettei pääse ja syynkin), seuraa mökötystä ja mykkäkoulua ja vihjailuja, kuinka hän on ilmeisesti huono ystävä, kun hänen juhlansa eivät kelpaa... Semmoinen "ystävä" minulla on/oli. En odottanut hänen olevan täydellinen ystävä, minulla on paljon ystäviä joita rakastan, mutta hän on/oli ainoa ystäväni, jolle piti antaa jatkuvastí kaikenlaisia kömmähdyksiä anteeksi ja samalla hän kuitenkin odotti minulta täydellisyyttä.

kyseessä siis kirjoitti:

Ei aina pysty vastaamaan. On myös hiljaisia ihmisiä, ystäviä, joita on kiusattu. Ne vaikka pelkää koko ajan, että joku alkaa haukkua ja nälviä ja että ne tekee kaiken väärin, ja sitten ne ei uskalla tehdä yhtään mitään. Ja ihan hyväkin tyyppi voi joutua tilanteeseen, jossa käy näin, pitkäksikin aikaa.

Ehkä ystäväni loukkaantui. Mutta jos en pysty jotain tekemään, niin en pysty. Riipppuu vähän, että miten huonosti menee. Jos muistat sellaisen vanhan radiolausahduksen kuin "pitäkää mua kiinni, etten revi rahojani". Niin, se voi joskus olla ihan totta.

Itsekeskeisyys ja huonotapaisuuskin voi tarkoittaa kulttuurieroja tai vaikeita taustoja, ongelmia. En halua asiasta kanssasi kiistellä. Mutta tiedän ihmisiä, joilla ei riitä ymmärrystä ongelmaisille, ja jotka ajattelisivat juuri noin, ymmärtämättä toista ihmistä ja hänen elämäänsä laisinkaan.

Äh, olin ajatellut sanoa alkuperäiselle kirjoittajalle, ettei hän todellakaan ole se kurja ystävä. Mutta kirjoituksesi saa minut perääntymään. En halua puolustaa henkilöä ystävänäni, joka ei ymmärrä, vaan hyökkäilee vastaan. No joo, hän eleleekin vähän omissa maailmoissaan. Olkoon onnellinen, hyvä niin.

Lue lisää

Jossakin menee ystävälläkin raja, ei kukaan jaksa vuosikausien loukkaamisia ja törkeyksiä. Ei ketään voi vaatia ymmärtämään ongelmaisia ystäviään loputtomasti - ammattiauttajat on sitä varten.

mutta kuitenkin kirjoitti:

Jossakin menee ystävälläkin raja, ei kukaan jaksa vuosikausien loukkaamisia ja törkeyksiä. Ei ketään voi vaatia ymmärtämään ongelmaisia ystäviään loputtomasti - ammattiauttajat on sitä varten.

Lue lisää

voi olla tahatonta käytöstä. Vaikka sairaana oltuja omia painajaisia ja katastrofeja, joita oma mieli tuottaa, jos mieli on täysin sekaisin. Vaikka tyyliin koulussa luetaan Tuntematonta sotilasta ja lapsi eläytyy siihen vähän liian voimakkaasti ja alkaa kokea elävänsä sitä kirjaa. Ei siinä mitkään ammattiauttajat auta, jos vaan on liian vilkas mielikuvitus, eläytyy liian voimakkaasti ja ON KIPEE. Parempi sit vaan, että ystävä vähän odottaa ja pysyy kauempana, kunnes ei oo enää kipee ja traumat häviää ja kiusaaminen pikku hiljaa korvautuu ystävyydellä.

Mä ymmärrän, et ihmiset tulee erilaisista oloista. Mut kaikkien olot ei oo hyviä.

ystävään pettynyt kirjoitti:

Nimenomaan, ystävä "unohtaa" aina kaiken toisille ihmisille tärkeän, mutta vaatii itselleen aina täydellistä kohtelua ja merkkipäivien muistamista ja huomioimista. Hän voi surutta jättää vastaamatta johonkin kutsuun ja suhtautua välinpitämättömästi toisen ihmisen tärkeisiin asioihin, mutta jos hän itse järkkää jotkin juhlat, niin auta armias jos ei mene sinne (vaikka ilmoittaisikin kohteliaasti ettei pääse ja syynkin), seuraa mökötystä ja mykkäkoulua ja vihjailuja, kuinka hän on ilmeisesti huono ystävä, kun hänen juhlansa eivät kelpaa... Semmoinen "ystävä" minulla on/oli. En odottanut hänen olevan täydellinen ystävä, minulla on paljon ystäviä joita rakastan, mutta hän on/oli ainoa ystäväni, jolle piti antaa jatkuvastí kaikenlaisia kömmähdyksiä anteeksi ja samalla hän kuitenkin odotti minulta täydellisyyttä.

Lue lisää

oli omien kokemusteni mukaan kaikki ihan sekaisin vaan, tosiseikkoja vastaan (no mun elämän polulla). Kyllä ihminen voi unohtaa ihan kaiken, jos se on KIPEE. Silloin sen menneisyys on musta, ei muista, mitä tapahtui eilen, kolme vuotta sitten tai 15 vuotta sitten ja on vaikee ees muistaa, kuka ite on. Eikä se todellakaan tahallaan ole välinpitämätön tai ei muista, mutta jos on KIPEE ja pää sekaisin, niin ei tod. pysty välittämään mistään tai muistamaan mitään, mitä pitäisi.

Tai jos ei kotona oo kukaan läsnä ja joutuu lapsesta saakka olemaan paljon yksin tai huolehtimaan vaan sisaruksistaan, niin ehkä tarvii ihmisiä ympärilleen. Ja säikyksi tulee, jos ihmiset katoo ympäriltä, jos sanoo yhden väärän sanan, tai ihmiset vaatii täydellistä käyttäytymistä, mitä ei ite vaadi, mut alkaa kuvitella, että näin täytyy olla, kun ystävä niin sanoo ja että muuten maailma räjähtää. Lallaa .

vikassa kappaleessa kirjoitti:

oli omien kokemusteni mukaan kaikki ihan sekaisin vaan, tosiseikkoja vastaan (no mun elämän polulla). Kyllä ihminen voi unohtaa ihan kaiken, jos se on KIPEE. Silloin sen menneisyys on musta, ei muista, mitä tapahtui eilen, kolme vuotta sitten tai 15 vuotta sitten ja on vaikee ees muistaa, kuka ite on. Eikä se todellakaan tahallaan ole välinpitämätön tai ei muista, mutta jos on KIPEE ja pää sekaisin, niin ei tod. pysty välittämään mistään tai muistamaan mitään, mitä pitäisi.

Tai jos ei kotona oo kukaan läsnä ja joutuu lapsesta saakka olemaan paljon yksin tai huolehtimaan vaan sisaruksistaan, niin ehkä tarvii ihmisiä ympärilleen. Ja säikyksi tulee, jos ihmiset katoo ympäriltä, jos sanoo yhden väärän sanan, tai ihmiset vaatii täydellistä käyttäytymistä, mitä ei ite vaadi, mut alkaa kuvitella, että näin täytyy olla, kun ystävä niin sanoo ja että muuten maailma räjähtää. Lallaa .

Lue lisää

Minun ystäväni ei ole mitenkään "kipee". Ymmärtäisin käytöksen, jos hän oikeasti olisi sairas - sellaisiakin ihmisiä lähipiirissäni on, omasta elämästä selviäminen vaatii kaikki voimat ja tämän ymmärrän - mutta hän on terve kuin pukki ja pystyy kyllä mainiosti huolehtimaan perheestään ja kodistaan ja kuntoileekin paljon. Hänellä menee hyvin, työpaikka on, mukava asunto jne jne. Vaan ystäviään hän kohtelee kuin saastaa. Semmoinen tapaus. Ymmärrän, että sinulla voi olla traumaattinen menneisyys, mutta ystävälläni ei todellakaan ole.

normaalit käytöstavat kirjoitti:

Niinpä niin, jos on henkisesti rikki, ei varmasti voi häihin lähteä. Vaan onko se liikaa vaadittu, että ilmoittaisi ihan käytännön syistäkin, että tuleeko vai ei? Etkö ymmärrä, että kutsuihin VASTATAAN, niin vaan on kohteliasta tehdä ja se kuuluu tapoihin??? Jos ei kestä tulla häihin, niin pyytää sen tukihenkilön vaikka vastaamaan kutsuun.

Sinä sanot ystävästäsi, ettet pidä häntä kovinkaan hyvänä ystävänä. Ystäväsi selvästi pitää sinua kuitenkin hyvänä ystävänään, kun pyysi häihinkin. Tuskin olisi kutsua tullut, jos pitäisi sinua "ei kovinkaan hyvänä ystävänä". Oletko varma, että ystäväsi loukkaantui, kun et mennyt häihin?

Taidat itse katsoa asioita vain omasta perspektiivistäsi, ja oletat, että muutkin tekevät samoin. Jotkut jaksavat käyttäytyä, vaikka menisi huonomminkin.

PS Minun ystäväni ei todellakaan maannut katuojassa eikä ollut henkisesti rikki, hän vaan on niin itsekeskeinen ja huonotapainen... tämä tulee ilmi muutenkin hänen käytöksestään

Lue lisää

saa sekoittamaan lauseissa subjekteja. Ystäväni, joka valehtelee, onkin eri, joka väittää, että minä valehtelen. Siis yksi ystäväni valehtelee ja luulee, ettei se näy läpi, tai siis on muka kohtelias, muttei tajua, että ymmärrän kyllä asioiden läpi. Ja toinen ystäväni taas väitti joskus, että minä valehtelin. Eikä sillä niin väliä, miten asia on ja miten mulle kävi, mutta on kurjaa, ettei saa mitään ymmärrystä mistään ja kaikki hyökkäävät vastaan. Silloin suljetaan yhteisön ulkopuolelle, vaikka ehkä eniten yhteisön tukea tarvitsisi. Eikä huvita pitää yhteyttä ystäviin, jotka kieltävät tilasi, vaikeutesi ja ongelmasi tai jotka eivät vaikka tiedä mitään.

Siis ongelmanahan tuossa vastaamisessa on, että jos ei ole sitä tukihenkilöä, jota pyytäisi vastaamaan puolestaan, niin vastaus jää antamatta. Niitä tukihenkilöitä ei saa niin helposti. Paljon on ongelmaisia ihmisiä. Jos näyttää, että jotenkin pysyt tolpillasi, et ehkä saa apua.

Taas se ystäväni, joka katsoo asioita vain omasta perspektiivistään ja näkee kaiken omalla tavallaan on taas eri ystävä. Tämä toinen ystäväni taas ehkä olikin ihan hyvä ystävä, mutta en pystynyt arvostamaan hänen ystävyyttään, koska omassa elämässä oli niin paljon sumplimista.

Nyt vasta tajuankin, miksi näitä asioita sekoitan ja miten. Hyvä, että tajusin. Toivon, ettei liikaa sekoittamisia ole mennyt väärien ihmisten piikkiin. Ihmiset kai ottavat asioita itseensä, jos heitä on kritisoitu tai aihetta on.

normaalit käytöstavat kirjoitti:

Niinpä niin, jos on henkisesti rikki, ei varmasti voi häihin lähteä. Vaan onko se liikaa vaadittu, että ilmoittaisi ihan käytännön syistäkin, että tuleeko vai ei? Etkö ymmärrä, että kutsuihin VASTATAAN, niin vaan on kohteliasta tehdä ja se kuuluu tapoihin??? Jos ei kestä tulla häihin, niin pyytää sen tukihenkilön vaikka vastaamaan kutsuun.

Sinä sanot ystävästäsi, ettet pidä häntä kovinkaan hyvänä ystävänä. Ystäväsi selvästi pitää sinua kuitenkin hyvänä ystävänään, kun pyysi häihinkin. Tuskin olisi kutsua tullut, jos pitäisi sinua "ei kovinkaan hyvänä ystävänä". Oletko varma, että ystäväsi loukkaantui, kun et mennyt häihin?

Taidat itse katsoa asioita vain omasta perspektiivistäsi, ja oletat, että muutkin tekevät samoin. Jotkut jaksavat käyttäytyä, vaikka menisi huonomminkin.

PS Minun ystäväni ei todellakaan maannut katuojassa eikä ollut henkisesti rikki, hän vaan on niin itsekeskeinen ja huonotapainen... tämä tulee ilmi muutenkin hänen käytöksestään

Lue lisää

syyn voi ilmoittaa vaikka maililla. Mutta siinäpä onkin miettimistä, että kenelle syyn ilmoittaa ja kenelle ei. Henkisiä juttuja ei kaikille vaan voi kertoa. Pitää kokea, että toinen on luottamuksen arvoinen. Toki voi siihen laittaa, että älä kerro muille. Mutta mitä jos kertookin?

Tuo on kakspiippuinen asia ja erittäin hankala. Jos todella on henkisesti poikki ja ihan uupunut, ei jaksa. Mutta jos on vähänkään voimissaan ja tervehtynyt, niin jaksaa kyllä. Varsinkin jos on kumppani kenen kans siellä olla.

niin silloin.... kirjoitti:

Jos on hyvä ystävä, niin silloin tuskin kutsua saakaan, jos nimittäin se kutsuja tietää tästä vastenmielisyydestä.

Jos ei halua mennä, ei siinä mitään ihmeellistä ole. Kohteliasta on vain ilmoittaa, ettei ole tulossa. Hyvä ystävä kyllä kestää sen. Ja hyvä ystävä muistaa ilmoittaa.

Lue lisää

Juhliin kutsutaan ja yleensä ilmoitetaan myös ilmoittautumispäivä.Tämä on erittäin tärkeä,sillä jokaiselle joka ei ilmoittaudu eikä saavu paikalle joudutaan kuitenkin varaamaan ruoka.
On mielestäni tosi epäkohteliasta olla reagoimatta mitenkään kutsuun.
Kukaan normaalilla järjellä varustettu ei siitä loukkaannu jos sinulle ei jostain syystä sovi.
Kutsujen järjestäjillä on niinpaljon työtä,ja rahanmenoa,että esim.tekstarin lähettäminen on vähintä mitä voit tehdä.

en ole oikeasti kirjoitti:

pettynyt. Ystäväni vaan ei tiedä, mitä minulle kuuluu.

Minä en suvaitsisi tuollaista, joten en ihmettele, jollei ystäväsikään.

huooh kirjoitti:

Mitä ihmeellistä siinä on, jos ei halua mennä hyvän ystävän ristiäisjuhliin? Kerro ihmeessä, miksi hyvän ystävän täytyy haluta osallistua ristiäisiin. Kaikki ei koe ristiäisiä mitenkään tärkeiksi, ja osa jopa inhoaa sellaisia. Onko se sitten hyvän ystävän tuntomerkki, että edellyttää kaverinsa tulevan ristiäisiin vaikka tietää kaverin suhtautuvan koko tilaisuuteen vastenmielisesti?

Lue lisää

Kyllä minä ainakin oletan, että ystävät tulevat ristiäisiin, häihin yms, kun kutsutaan, kun kerran haluan jakaa tämän minulle todella tärkeän asian heidän kanssaan. Mitä väliä sillä on, jos ei itse välitä niistä ristiäisistä? Eikö tärkeintä ole olla ystävän rinnalla tämän elämän tärkeissä tapahtumissa!

kukkahattu päähän ja heti! kirjoitti:

Mitäs kumman marttyyreitä täällä pulisee?
On se ihmeellistä jos hyvän ystävän ristiäisjuhliin ei mene, on ihmeellistä jos "unohtaa" valmistujaisjuhlan.
Kun on se kuuluisa OMA elämä ja omat murheet, voi herranjestas sentään.
Oletteko te jotain mukuloita vai?

Kun saa kutsun juhliin, tietää olevansa sen ihmisen kutsun arvoinen, kutsuja arvostaa teitä niin paljon että järjestäessään juhlat kutsuu teidät mukaan, meneekö jakeluun??
Väännänkö ratapalkista?

Jos on niin ettei pääse, niin normaalilla järjellä varustettu soittaa ajoissa ja pahoittelee kohteliaasti estettään ja sitten lähettää onnittelukortin.
Se on kai vähintä mitä voi vaatia.
Sekin taitaa olla liikaa kun luen noita kertomuksianne.

Minun viimeisen lapsen ristiäisiin osallistui 99% kutsutuista ja sillä yhdelläkin oli jännä este: ensimmäinen oma hevonen ravasi raveissa ensimmäisen kerran. Ihan ymmärrettävää ettei hän saapunut.
Asian vaan olisi tehnyt oudoksi se ettei hän olisi kertonut mitään ja vaivihkaa jäänyt pois.

Kun olen hiukan jo enemmän elänyt täällä maapallolla kuin te, niin sanon sen vielä että kun tulee kutsu, niin sinne mennään juhlimaan, eikä murehdita naama vinossa mitään vanhoja.
Olen aina iloinen juhlakutsusta, minusta on hienoa että joku kutsuu ja hienoa sinne on mennä.
Se tuo iloa omaan elämään ja toivon mukaan myös kutsujille.

Lue lisää

juuri pääsimme siskoni kanssa puhumasta siitä, että ainoa juhla tai tapaaminen, minne ihmiset kokevat olevansa velvollisia tulemaan, on hautajaiset. kuinka monet kerrat vatvotaan että pitäisi nähdä, juhlia iloisia juhlia, kun on meilläkin niin paljon hautajaisia ollut... niin ei, työt ja kaikki muu jollain tavalla pinnallinen asia maan päällä toimii liian pätevänä esteenä näkemään läheisiä silloin, kun he ovat onnellisia ja elossa.

pointtisi kirjoitti:

Olisihan se hyvä, että ihmiset osaisivat noin tehdä. Sinä varmaan osaisitkin näyttää muille mallia. Kertoa, miten kannattaa käyttäytyä. Minä ainakin olen ihan pihalla välillä, että miten tässä tilanteessa kuuluisi toimia.

Minusta Suomesta puuttuu tapakulttuuri, eikä sitä opeteta missään. Muissa maissa tapoja on enemmänkin. Ehkä täällä voisi jotain oppia.

Lue lisää

Osta hyvä ihminen Kultaisen käytöksen kirja!

poikki.. kirjoitti:

syyn voi ilmoittaa vaikka maililla. Mutta siinäpä onkin miettimistä, että kenelle syyn ilmoittaa ja kenelle ei. Henkisiä juttuja ei kaikille vaan voi kertoa. Pitää kokea, että toinen on luottamuksen arvoinen. Toki voi siihen laittaa, että älä kerro muille. Mutta mitä jos kertookin?

Tuo on kakspiippuinen asia ja erittäin hankala. Jos todella on henkisesti poikki ja ihan uupunut, ei jaksa. Mutta jos on vähänkään voimissaan ja tervehtynyt, niin jaksaa kyllä. Varsinkin jos on kumppani kenen kans siellä olla.

Lue lisää

Lukenu muutaman jutun tähän mennessä tätä keskusetlua.

Siinä olen monen kanssa samaa mieltä että edes ilmottaminen on oikeasti tärkeätä ja toivottavaa. Oli häät tai vaikka yksin kertasesti synttäri tsembalot.

Ymmärrän myös jos on henkisesti ongelmia ja ei jaksaisi.
Ymmärrys siitä että olen seurannut hyvän ystäväni elämää vierestä jolla on edelleen ongelmia henkisellä puolella. Ja pari muuta kaveria menneinä vuosina.

Näiden perusteella voisin toki väittää että näilläkin ihmisillä on hyviä ja huonompia jaksoja.
Olenko väärässä?? (se on asia erikseen miten pitkiä nämä kaudet ovat).

Kysymys kuuluukin sitten että jos ei heti jaksa vastata niin jos vaikka sitten hieman myöhemmin saisi vastattua ystävällisesti. mahdotonta?
tässä on vaikka erään lainen malli jollaisen joskus itse sain enkä tosiaan ainakaan loukkantunut vaan ymmärsin kyllä. EI kaikkea kaikille kerrota ja jokaisen yksityisyyttä on kunnioitettava!

"Kiitoksia kustsusta mutta tällä kertaa olen estynyt osallistumaan juhlaasi, sellaisen syyn takia jota en tällä kertaa voi sinulle kertoa mutta ehkä vielä joku päivä."

kukkahattu päähän ja heti! kirjoitti:

Mitäs kumman marttyyreitä täällä pulisee?
On se ihmeellistä jos hyvän ystävän ristiäisjuhliin ei mene, on ihmeellistä jos "unohtaa" valmistujaisjuhlan.
Kun on se kuuluisa OMA elämä ja omat murheet, voi herranjestas sentään.
Oletteko te jotain mukuloita vai?

Kun saa kutsun juhliin, tietää olevansa sen ihmisen kutsun arvoinen, kutsuja arvostaa teitä niin paljon että järjestäessään juhlat kutsuu teidät mukaan, meneekö jakeluun??
Väännänkö ratapalkista?

Jos on niin ettei pääse, niin normaalilla järjellä varustettu soittaa ajoissa ja pahoittelee kohteliaasti estettään ja sitten lähettää onnittelukortin.
Se on kai vähintä mitä voi vaatia.
Sekin taitaa olla liikaa kun luen noita kertomuksianne.

Minun viimeisen lapsen ristiäisiin osallistui 99% kutsutuista ja sillä yhdelläkin oli jännä este: ensimmäinen oma hevonen ravasi raveissa ensimmäisen kerran. Ihan ymmärrettävää ettei hän saapunut.
Asian vaan olisi tehnyt oudoksi se ettei hän olisi kertonut mitään ja vaivihkaa jäänyt pois.

Kun olen hiukan jo enemmän elänyt täällä maapallolla kuin te, niin sanon sen vielä että kun tulee kutsu, niin sinne mennään juhlimaan, eikä murehdita naama vinossa mitään vanhoja.
Olen aina iloinen juhlakutsusta, minusta on hienoa että joku kutsuu ja hienoa sinne on mennä.
Se tuo iloa omaan elämään ja toivon mukaan myös kutsujille.

Lue lisää

Hei vaan!

Minulla on niin "ihana" ystävä, että silloin, kun oli todella vaikeaa parisuhteessa, hän kyllä kuunteli (kiitos siitä), mutta samaan syssyyn vuodatti, kuinka hyvin asiat ovat hänellä (hyvä niin). Sen jälkeen, kun sain päätöksen tehtyä ja muutin pois, ei ole "ystävää" näkynyt, ei edes tupareissa, saati kummipoikansa synttäreillä, ei valmistujaisissani tms. Sitten laittelee kutsuja omien lapsien synttäreille, vaikka en ole edes kummi. Olen toki lasteni kanssa siellä käynyt, mutta taidan jättää seuraavat väliin.

Toisaalta tällainen opettaa, että pystyt yksinkin saavuttamaan jotain, vaikka ei ne ystävät sitten olekkaan oikeita ja ilakoisi kanssasi saavutuksista tai iloisista aiheista.

Terveisiä vain kaikille oikeille ystäville, olette kullanarvoisia!

KRJ kirjoitti:

Hei vaan!

Minulla on niin "ihana" ystävä, että silloin, kun oli todella vaikeaa parisuhteessa, hän kyllä kuunteli (kiitos siitä), mutta samaan syssyyn vuodatti, kuinka hyvin asiat ovat hänellä (hyvä niin). Sen jälkeen, kun sain päätöksen tehtyä ja muutin pois, ei ole "ystävää" näkynyt, ei edes tupareissa, saati kummipoikansa synttäreillä, ei valmistujaisissani tms. Sitten laittelee kutsuja omien lapsien synttäreille, vaikka en ole edes kummi. Olen toki lasteni kanssa siellä käynyt, mutta taidan jättää seuraavat väliin.

Toisaalta tällainen opettaa, että pystyt yksinkin saavuttamaan jotain, vaikka ei ne ystävät sitten olekkaan oikeita ja ilakoisi kanssasi saavutuksista tai iloisista aiheista.

Terveisiä vain kaikille oikeille ystäville, olette kullanarvoisia!

Lue lisää

Niin ja äskeisestä jäi pois, että tämä henkilö ei ole ikinä ilmoittanut ettei tulisi, ei tekstiviestiä edes pikku pojalle, että näin..

kukkahattu päähän ja heti! kirjoitti:

Mitäs kumman marttyyreitä täällä pulisee?
On se ihmeellistä jos hyvän ystävän ristiäisjuhliin ei mene, on ihmeellistä jos "unohtaa" valmistujaisjuhlan.
Kun on se kuuluisa OMA elämä ja omat murheet, voi herranjestas sentään.
Oletteko te jotain mukuloita vai?

Kun saa kutsun juhliin, tietää olevansa sen ihmisen kutsun arvoinen, kutsuja arvostaa teitä niin paljon että järjestäessään juhlat kutsuu teidät mukaan, meneekö jakeluun??
Väännänkö ratapalkista?

Jos on niin ettei pääse, niin normaalilla järjellä varustettu soittaa ajoissa ja pahoittelee kohteliaasti estettään ja sitten lähettää onnittelukortin.
Se on kai vähintä mitä voi vaatia.
Sekin taitaa olla liikaa kun luen noita kertomuksianne.

Minun viimeisen lapsen ristiäisiin osallistui 99% kutsutuista ja sillä yhdelläkin oli jännä este: ensimmäinen oma hevonen ravasi raveissa ensimmäisen kerran. Ihan ymmärrettävää ettei hän saapunut.
Asian vaan olisi tehnyt oudoksi se ettei hän olisi kertonut mitään ja vaivihkaa jäänyt pois.

Kun olen hiukan jo enemmän elänyt täällä maapallolla kuin te, niin sanon sen vielä että kun tulee kutsu, niin sinne mennään juhlimaan, eikä murehdita naama vinossa mitään vanhoja.
Olen aina iloinen juhlakutsusta, minusta on hienoa että joku kutsuu ja hienoa sinne on mennä.
Se tuo iloa omaan elämään ja toivon mukaan myös kutsujille.

Lue lisää

Oletko miettinyt asiaa ystäväsi kannalta.
Hänelle ehkä kova paikka kun ei saa omia lapsia.
Oot hieman omaan napaan tuijottaja.

VÄISTÄÄ RISTIÄISET:) kirjoitti:

Oletko miettinyt asiaa ystäväsi kannalta.
Hänelle ehkä kova paikka kun ei saa omia lapsia.
Oot hieman omaan napaan tuijottaja.

Eli sellaisesta asiasta ei ole kyse...

Ja nainen on myös hänen ystävänsä joka sadattelee selän takana. Miehet eivät ole tuollaisia kavereina toisilleen. Vaan reilu peli ja rehellinen toimii miesten kesken. Muuten ei olla kavereita

------------------------------ kirjoitti:

Minä en suvaitsisi tuollaista, joten en ihmettele, jollei ystäväsikään.

Vaikee on ymmärtää, jos ei tiedä ja tunne tapausta. Eli jokainen saakoon sanoa, miltä itsestä tuntuu, jos se helpottaa.

Nimetön kirjoitti:

Lukenu muutaman jutun tähän mennessä tätä keskusetlua.

Siinä olen monen kanssa samaa mieltä että edes ilmottaminen on oikeasti tärkeätä ja toivottavaa. Oli häät tai vaikka yksin kertasesti synttäri tsembalot.

Ymmärrän myös jos on henkisesti ongelmia ja ei jaksaisi.
Ymmärrys siitä että olen seurannut hyvän ystäväni elämää vierestä jolla on edelleen ongelmia henkisellä puolella. Ja pari muuta kaveria menneinä vuosina.

Näiden perusteella voisin toki väittää että näilläkin ihmisillä on hyviä ja huonompia jaksoja.
Olenko väärässä?? (se on asia erikseen miten pitkiä nämä kaudet ovat).

Kysymys kuuluukin sitten että jos ei heti jaksa vastata niin jos vaikka sitten hieman myöhemmin saisi vastattua ystävällisesti. mahdotonta?
tässä on vaikka erään lainen malli jollaisen joskus itse sain enkä tosiaan ainakaan loukkantunut vaan ymmärsin kyllä. EI kaikkea kaikille kerrota ja jokaisen yksityisyyttä on kunnioitettava!

"Kiitoksia kustsusta mutta tällä kertaa olen estynyt osallistumaan juhlaasi, sellaisen syyn takia jota en tällä kertaa voi sinulle kertoa mutta ehkä vielä joku päivä."

Lue lisää

tapahtuu. Kuinka paljon ite järkkää tapahtumia ja olettaa, että kaverit tulee mukaan tai kuinka paljon odottelee, että saa kutsuja muilta. Kuinka paljon ottaa muita ja myös muiden intressejä huomioon, kuinka paljon vain omiaan. No elämänhallintaa se. Jos on tosi aktiivinen, niin joskus pahoina ja kiireisinä aikoina saadut kutsut saattavat unohtua ja niihin jää vastaamatta.

Mä en ainakaan odottele kavereilta sorry, tämä oli painava syy -viestejä jälkeen päin. Oli ja meni. Ei se mitään. Uusia tilaisuuksia tulee, kun on tullakseen. Tietty, jos joku haluaa kertoa omista asioistaan, niin mielelläni kuuntelen ja koitan ymmärtää.

Käytöstavat kunniaan kirjoitti:

Osta hyvä ihminen Kultaisen käytöksen kirja!

Mutta kulttuurieroista ei se kirja puhu sanaakaan. Siis erilaisista tilanteista. Eli, aika kapealla sektorilla liikutaan. Se, joka haluaa elää kapeasti, menköön kirjan mukaan. Mä meen mieluummin useamman kirjan, tilanteiden, fiiliksen, sillä lailla.

Mieskirjoittaja..... kirjoitti:

Ja nainen on myös hänen ystävänsä joka sadattelee selän takana. Miehet eivät ole tuollaisia kavereina toisilleen. Vaan reilu peli ja rehellinen toimii miesten kesken. Muuten ei olla kavereita

Lue lisää

Kyllä pojilla ja miehilläkin on kinaa, ristiriitoja ja erimielisyyksiä. Ei ymmärretä toisten käyttäytymistä, syitä taustalla, pointteja. Silti voidaan olla kavereita ja unohtaa väärinymmärrykset. Kuten tytöilläkin. Yleensä kinat ja sadatteluthan on väärin ymmärryksiä. Virheitä ja erheitä, joita elämässä nyt sattuu.

kokemusta on kirjoitti:

Juhliin kutsutaan ja yleensä ilmoitetaan myös ilmoittautumispäivä.Tämä on erittäin tärkeä,sillä jokaiselle joka ei ilmoittaudu eikä saavu paikalle joudutaan kuitenkin varaamaan ruoka.
On mielestäni tosi epäkohteliasta olla reagoimatta mitenkään kutsuun.
Kukaan normaalilla järjellä varustettu ei siitä loukkaannu jos sinulle ei jostain syystä sovi.
Kutsujen järjestäjillä on niinpaljon työtä,ja rahanmenoa,että esim.tekstarin lähettäminen on vähintä mitä voit tehdä.

Lue lisää

seuraavina päivinä, viedä sairaalle mummolle viikkoruoaksi, antaa koiralle, lehmille, sioille, vaihtoehtoja on vaikka kuinka paljon! Toisissa kulttuureissa ruokia ei todellakaan heitetä pois, vaan niitä annetaan köyhille, joita näkee kyllä. Joo, mielestäni Suomeenkin tarvittaisiin jotain hyvää ja toimivaa ruokien kierrätysketjua, jotta todella kaikki hyödylliset aineet tulisi otettua talteen.

Miksi lähettää kallista tekstaria, kun voi mennä käymään ja viedä vaikka ilmaisia kedon kukkia tullessaan, koristella niillä vaikkapa juhlapöytää vielä?

Kukaan normaalijärjellä varustettu ei loukkaannu siitä, jos jättää kutsuun vastaamatta tai unohtaa ilmoittaa. Nokkela ja joustava juhlanjärjestäjä kyllä keksii keinot, joilla selvitään tilanteesta kuin tilanteesa. Eikä sen virallisen kaavan nyt niin väliä olekaan.

kokemusta on kirjoitti:

Juhliin kutsutaan ja yleensä ilmoitetaan myös ilmoittautumispäivä.Tämä on erittäin tärkeä,sillä jokaiselle joka ei ilmoittaudu eikä saavu paikalle joudutaan kuitenkin varaamaan ruoka.
On mielestäni tosi epäkohteliasta olla reagoimatta mitenkään kutsuun.
Kukaan normaalilla järjellä varustettu ei siitä loukkaannu jos sinulle ei jostain syystä sovi.
Kutsujen järjestäjillä on niinpaljon työtä,ja rahanmenoa,että esim.tekstarin lähettäminen on vähintä mitä voit tehdä.

Lue lisää

järjestä nyyttikestit ja pistä kaverit keittiöön! Ei tarvitse yhden hoitaa kaikkia työläitä töitä. Yhteisellä budjetilla jaetaan kuluja ja jokainen tuo kaikkea kivaa, mitä kaapista löytyy tai pellolla ja puutarhassa kasvaa. Mainion mainiota. Niin, tai dyykkaillessakin voi löytää kaikkea jännää, ja ihan ilmaiseksi!

ensi kesänä kirjoitti:

Kyllä minä ainakin oletan, että ystävät tulevat ristiäisiin, häihin yms, kun kutsutaan, kun kerran haluan jakaa tämän minulle todella tärkeän asian heidän kanssaan. Mitä väliä sillä on, jos ei itse välitä niistä ristiäisistä? Eikö tärkeintä ole olla ystävän rinnalla tämän elämän tärkeissä tapahtumissa!

Lue lisää

ristiäisiä, eikä aina häitäkään. Perhe on perhe ja ystävät ystäviä myös ilman virallisuuksia. Elämän tärkeät hetket ja asiat? Niin, voivat olla niin juhlissa kuin arjessakin, missä vaan, milloin vaan. Nyt tarkkana kuin porkkana! ;)

enmmän kuin laki sallii, tuksin saan tosta itsekään selvää.

Siis:kiitos vastauksista lähinnä. tajusin et pitää toimia toisin.

(alkuperänen)

Lainailin ns ystävälleni rahaa, erään kerran sanoin hänelle, että sinulla on liian isot menot.
Jo tuli haukkuviesti, ei halua olla missään tekemisissä kanssani. Jäi saamatta noin 200 euroa.
Oli kuin avioero olisi tullut. Päivittäin juteltiin. En ymmärtänyt, että rahan takia hän minun kanssa oli ystävää....

...luettuani viestejä ystävyydestä.... olen hieman yllättynyt miten pinnallisuuteen perustuvaa se voi olla... onko todellisen ystävyyden mitta vain osallistuminen "kekkereihin"!!??

Eikö aito, avoin, kunnioittava ystävyys ISOLLA Y:llä ole vilpitöntä ei se vaadi mitään, vain lähellä kulkemista, kuulemista ja ymmärrystä...vaikka vain joskus tai ehkä silloinkin kun "omat jalat ei kanna, tai voimat muuten vain ovat vähissä"....

Arvostaa ystävää niin hyvinä kuin heikkoina hetkinä.... ehkä kantaa pisimmälle ja on lähes ikuista....

Isolla Y:llä.... kirjoitti:

...luettuani viestejä ystävyydestä.... olen hieman yllättynyt miten pinnallisuuteen perustuvaa se voi olla... onko todellisen ystävyyden mitta vain osallistuminen "kekkereihin"!!??

Eikö aito, avoin, kunnioittava ystävyys ISOLLA Y:llä ole vilpitöntä ei se vaadi mitään, vain lähellä kulkemista, kuulemista ja ymmärrystä...vaikka vain joskus tai ehkä silloinkin kun "omat jalat ei kanna, tai voimat muuten vain ovat vähissä"....

Arvostaa ystävää niin hyvinä kuin heikkoina hetkinä.... ehkä kantaa pisimmälle ja on lähes ikuista....

Lue lisää

Erilaista ystävyyttä on, erilaisiin tilanteisiin, fiiliksiin, hetkiin, erilaisilla ihmisillä. Joskus on mukavaa, kun ystävä kulkee vierellä, hiljaa, siipien alla, kuunnelle, tai vierellä, nähden samoja asioita, tuntien, ajatuksia jakaen, ajatuksissa ja muistoissa sekoittuen.

Kekkereillä ystävien, pidoilla suurilla, voi lihapata porista, voidaan villisikaa maistella. Kas kasvissyöjille porkkanoita, olisiko noita. Mukavaa kas, mukavaa.

Kyllä heikoilla hetkillä ystävä siivistä nostaa, kun omat jalat eivät kanna. Jos ystävä apuun ehtii ja paikalle joutaa, sellainen löytyy ja oikeaan paikkaan löytää.

tulee muille kortilla, ja itselle vain tekstarilla että tuutko kuitenki vaik et kutsua saanukkaan,niin pitääkö siihenkin vastata??? Eikös se itse ole sillon jo päättänyt olla kutsumatta ku ei kutsua pistänyt???Olenko nyt muka käsittänyt jotain väärin??

kjskjflaöj kirjoitti:

tulee muille kortilla, ja itselle vain tekstarilla että tuutko kuitenki vaik et kutsua saanukkaan,niin pitääkö siihenkin vastata??? Eikös se itse ole sillon jo päättänyt olla kutsumatta ku ei kutsua pistänyt???Olenko nyt muka käsittänyt jotain väärin??

Lue lisää

Jos tulkitset asian niin, että "koska mä olen niin hyvä ystävä ja ystävyys ei ole kutsukortista kiinni tai siitä ehdinkö aina joka paikkaan", niin silloinhan tulkinta on positiivinen. Olen hyvä ystävä, ystäväni on hyvä ystävä, ei niillä virallisilla kutsuilla nyt niin väliä ole.

Jos taas näet asian niin, että ystävä muisti lähettää kutsut muille, mutta mut se unohti, mutta tulin sille mieleen sitten jossain vaiheessa, ja sitten iloistui ja muisti ja pisti tekstarilla viestiä. Taaskin on tilanteen ymmärtäminen positiivinen.

Pitääkö vastata? Sanoisin, että ihan omasta energiatilasta ja fiiliksistä kiinni. Ystävyys on tunne. Jos tuntuu kivalta, ja haluut vastata, niin vastaa ihmeessä! Jos ei huvita, ei jaksa, niin älä sitten huoli. Ole rauhassa vaan. Anna asioiden mennä ja tulla, omalla painollaan.

Ystävä voi vain olla sukulainen, kaverit ihan muita kamuja, näin asian nään.

Jätimme ystäväperheen pois tuttavistamme, kun koskaan mikään meille tapahtunut iloinen asia heitä kiinnostanut. Tyttäremme lakkiaisiinkaan eivät voineet tulla eivätkä onnitelleet edes kortilla. Tuollaisilla "ystävillä" ei tee mitään.

Hyvänpäiväntutut jää kyl ensimmäisenä jos alkaa menemään vähänkään huonosti. Ei nyt ihan tarvi vankilaan joutua, että seura ei enää kelpaa, mutta jos tulee ongelmia alkoholin kanssa tai muuta niin ystäväpiiri muuttuu. Työttömäksi jääminenki voi olla jo iso muutos kun vanhat työkaverit eivät enää pidä yhteyttä.

Hyväkin muutos kuten lapsen saaminen muuttaa ystävyyssuhteita; enää ei pääse samalla tavalla juhlimaan kuin ennen ja osa kavereista jää siinä vaiheessa. Lapsettomilla kun ei ole intoa jutella kakkavaipoista ja istua hiekkalaatikon reunalla kun terassilla paistaa aurinko.

Ehkä se on ihan luonnollistakin, että ystävät vaihtuvat ajan myötä, jotkut saattavat tietysti lapsesta hautaan saakka pysyä kavereina. Harmittaa kyllä kieltämättä kun nekin, joita piti ystävinä, häipyvät pikkuhiljaa eivätkä viitsi enää tulla käymään, vaikka pyytäisi. Jotkut ystäväpiirit ovat vielä sellaisia, että tulee mieleen yläaste ajat. Vähänkään jos eroaa joukosta niin ei paljon enää pidetä yhteyttä, oli syy sitten lapsi tai vankilareissu. Onneksi on sellaisiakin, jotka ymmärtävät ettei ihminen sinänsä ole muuttunut, vaikka hänen elämäntilanteensa onkin. Nämä ovat sitten niitä oikeita ystäviä.

Ystäviin voi aina luottaa? kirjoitti:

Hyvänpäiväntutut jää kyl ensimmäisenä jos alkaa menemään vähänkään huonosti. Ei nyt ihan tarvi vankilaan joutua, että seura ei enää kelpaa, mutta jos tulee ongelmia alkoholin kanssa tai muuta niin ystäväpiiri muuttuu. Työttömäksi jääminenki voi olla jo iso muutos kun vanhat työkaverit eivät enää pidä yhteyttä.

Hyväkin muutos kuten lapsen saaminen muuttaa ystävyyssuhteita; enää ei pääse samalla tavalla juhlimaan kuin ennen ja osa kavereista jää siinä vaiheessa. Lapsettomilla kun ei ole intoa jutella kakkavaipoista ja istua hiekkalaatikon reunalla kun terassilla paistaa aurinko.

Ehkä se on ihan luonnollistakin, että ystävät vaihtuvat ajan myötä, jotkut saattavat tietysti lapsesta hautaan saakka pysyä kavereina. Harmittaa kyllä kieltämättä kun nekin, joita piti ystävinä, häipyvät pikkuhiljaa eivätkä viitsi enää tulla käymään, vaikka pyytäisi. Jotkut ystäväpiirit ovat vielä sellaisia, että tulee mieleen yläaste ajat. Vähänkään jos eroaa joukosta niin ei paljon enää pidetä yhteyttä, oli syy sitten lapsi tai vankilareissu. Onneksi on sellaisiakin, jotka ymmärtävät ettei ihminen sinänsä ole muuttunut, vaikka hänen elämäntilanteensa onkin. Nämä ovat sitten niitä oikeita ystäviä.

Lue lisää

Kyllähän me muututaan elämän kuluessa ja vanha ystävä voi kasvaa ihan eri suuntaan kuin minä.
Ei ole järkevää pitää kiinni sellaisesta joka ei rakenna kumpaakaan.
Surua tulee, mutta harvoin ystävät jäävät lapsuudesta saakka.
Menkäämme eteenpäin, eikä jäädä siihen että voi voi kun epäonnistun.

Ystäviin voi aina luottaa? kirjoitti:

Hyvänpäiväntutut jää kyl ensimmäisenä jos alkaa menemään vähänkään huonosti. Ei nyt ihan tarvi vankilaan joutua, että seura ei enää kelpaa, mutta jos tulee ongelmia alkoholin kanssa tai muuta niin ystäväpiiri muuttuu. Työttömäksi jääminenki voi olla jo iso muutos kun vanhat työkaverit eivät enää pidä yhteyttä.

Hyväkin muutos kuten lapsen saaminen muuttaa ystävyyssuhteita; enää ei pääse samalla tavalla juhlimaan kuin ennen ja osa kavereista jää siinä vaiheessa. Lapsettomilla kun ei ole intoa jutella kakkavaipoista ja istua hiekkalaatikon reunalla kun terassilla paistaa aurinko.

Ehkä se on ihan luonnollistakin, että ystävät vaihtuvat ajan myötä, jotkut saattavat tietysti lapsesta hautaan saakka pysyä kavereina. Harmittaa kyllä kieltämättä kun nekin, joita piti ystävinä, häipyvät pikkuhiljaa eivätkä viitsi enää tulla käymään, vaikka pyytäisi. Jotkut ystäväpiirit ovat vielä sellaisia, että tulee mieleen yläaste ajat. Vähänkään jos eroaa joukosta niin ei paljon enää pidetä yhteyttä, oli syy sitten lapsi tai vankilareissu. Onneksi on sellaisiakin, jotka ymmärtävät ettei ihminen sinänsä ole muuttunut, vaikka hänen elämäntilanteensa onkin. Nämä ovat sitten niitä oikeita ystäviä.

Lue lisää

Ja uskallappas erota ja kaverit ovat parisuhteessa. Vaikka oltais oltu lapsuudesta saakka ystäviä ja ystävyys jatkouisi, niin annas kun samaan aikaan tulee "eliittiystävä" käymään, niin kohdellaan ku ruttoa ja katsotaan vähän kummasti, ihan kuin se sinkkuus tai eroaminen tarttuisi.

Ystäviin voi aina luottaa? kirjoitti:

Hyvänpäiväntutut jää kyl ensimmäisenä jos alkaa menemään vähänkään huonosti. Ei nyt ihan tarvi vankilaan joutua, että seura ei enää kelpaa, mutta jos tulee ongelmia alkoholin kanssa tai muuta niin ystäväpiiri muuttuu. Työttömäksi jääminenki voi olla jo iso muutos kun vanhat työkaverit eivät enää pidä yhteyttä.

Hyväkin muutos kuten lapsen saaminen muuttaa ystävyyssuhteita; enää ei pääse samalla tavalla juhlimaan kuin ennen ja osa kavereista jää siinä vaiheessa. Lapsettomilla kun ei ole intoa jutella kakkavaipoista ja istua hiekkalaatikon reunalla kun terassilla paistaa aurinko.

Ehkä se on ihan luonnollistakin, että ystävät vaihtuvat ajan myötä, jotkut saattavat tietysti lapsesta hautaan saakka pysyä kavereina. Harmittaa kyllä kieltämättä kun nekin, joita piti ystävinä, häipyvät pikkuhiljaa eivätkä viitsi enää tulla käymään, vaikka pyytäisi. Jotkut ystäväpiirit ovat vielä sellaisia, että tulee mieleen yläaste ajat. Vähänkään jos eroaa joukosta niin ei paljon enää pidetä yhteyttä, oli syy sitten lapsi tai vankilareissu. Onneksi on sellaisiakin, jotka ymmärtävät ettei ihminen sinänsä ole muuttunut, vaikka hänen elämäntilanteensa onkin. Nämä ovat sitten niitä oikeita ystäviä.

Lue lisää

Noi muuttuneet elämäntilanteet on aina vaikea asia. Erityisesti lapsien saanti.

Meillä on tulossa opiskelijaporukan tapaaminen kesällä. Kaikilla minua lukuunottamatta on lapsi/lapsia ja parisuhde, viimeinenkin lapsettomista on raskaana. Tapaamiseen oli päätetty kutsua myös lapset ja miehet. Yllättäen en ollut juuri kiinnostunut kahta päivää kuuntelemaan vauvapiirijuttuja tai parisuhteen ylistystä.

Kutsujalle selitin asian. Hyvänä ystävänä hän ymmärsi. Totesi vain tällaisen olevan nyt iso ja uusi asia heidän elämässään. Minä ymmärsin sen.

Toinen raskaana oleva ystäväni ei ymmärtänyt, selityksistä huolimatta. Koitin sanoa ymmärtäväni asian tärkeyden hänelle ja elämäntilanteen muuttumisen. Koitin kertoa, että minulle olisi tärkeämpää viettää aikaa ystävieni kanssa, kuin kuunnella neuvolakertomuksia. Hänestä olin itsekäs. Miksi en muka pitänyt moista hauskana??

Elämäntilanteet muuttuvat. Mikä on tärkeää ystävälle ei ehkä ole niin ajankohtaista sinulle. Hyvä ystävä ymmärtää ettei oman elämäntilanteen vuoksi voi hyvää ystävää ajaa samaan muottiin tai nauttimaan samoista asioista..

on monenlaisia,joillain on ns.vaikeampia tilanteita kuin toisilla,otappa se huomioon.Aina ei ole siitä kiinni riittääkö aika vaan monesti voi olla myös jaksaminen syynä. Ja itse asetan ainakin oman perheen etusijalle!!! Olen oppinut elämän varrella että aina ei voi ajatella muita on myös ajateltava omaa itseään ja omaa perhettä.

Olen ihan surutta hylännyt "ystävät", jotka puhuvat vain itsestään ja joita ei kiinnosta, mitä minulle kuuluu. Sairastuin pari vuotta sitten ja tämä fyysinen sairaus vaikutti myös henkisesti. Olin niin poikki, etten jaksanut tavata oikein ketään. Ainoastaan yhdelle, oikealle ystävälleni kerroin tilanteestani ja uskon että hän ainakin jollain tapaa ymmärsi. Antoi minun olla rauhassa, muttei hylännyt täysin.

Tuo sairaus vaikuttaa elämääni niin, etten tiedä, voinko koskaan saada lapsia. Tai ainakin se vaikeuttaa raskaaksi tuloa huomattavasti. Joten kaikki vauvoihin liittyvät juhlat ym. ovat minulle aika kova paikka...Eräälle kaverille selitin asiaa, kun hän ilmoitti heidän perheeseen tulevasta uudesta perheenjäsenestä. Mielestäni en asiaa kovin jyrkästi sanonut, mutta eipä ole kaverista kuulunut sen jälkeen... Eli se on vähän niin, että kun itsellä menee hyvin, ei enää jakseta välittää niistä ystävistä. Tämä yksi oikea ystäväni on kestänyt puoleltani vaikka mitä paskaa, kun minulla on ollut vaikeaa ja nytkin, kun hänellä menee hyvin ja minulla ei niinkään, hän edelleen on reilu minua kohtaan. Siitä tunnistan hyvän ystävän. Ja kun koittaa se aika, että tuo ystävä tarvitsee apuani, niin varmasti sitä saa. Ystävien kanssa jaetaan niin ilot kuin surutkin. Terkkuja maailman parhaalle ystävälle ja tsemppiä sen tulevan perheenjäsenen odotukseen. Olet kyllä kaiken tuon elämässäsi olevan onnen ansainnut. :)

ystäviesi kertomuksiin? Välillä ihmiset eivät tiedä, miten puhua ystävilleen, ja sitten he voivat keksiä puhua omista asioistaan, samanlaisista ideoista, ajatuksista tai asioista, mitä ystävä olisi saattanut törmätä elämässään tai ajatella, ja siten ystäväkin voi saada juttelusta jotain itselleen.

Yhdessä voi taivaltaa ystävän tarinoissa mukana, hypätä mukaan, jos onnistuu. Aina ei tosin onnistu.

mitenkään samastumaan kirjoitti:

ystäviesi kertomuksiin? Välillä ihmiset eivät tiedä, miten puhua ystävilleen, ja sitten he voivat keksiä puhua omista asioistaan, samanlaisista ideoista, ajatuksista tai asioista, mitä ystävä olisi saattanut törmätä elämässään tai ajatella, ja siten ystäväkin voi saada juttelusta jotain itselleen.

Yhdessä voi taivaltaa ystävän tarinoissa mukana, hypätä mukaan, jos onnistuu. Aina ei tosin onnistu.

Lue lisää

Minun ystäväni puhuu aina vain itsestään ja perheestään. heidän hankinnoistaan, asunnostaan, työpaikoistaan, lapsistaan, heistä ja heistä..... Kas minäkin olen perheellinen, meilläkin on työpaikat, asunto ja hankintoja. Luulisi olevan helppo hypätä mukaan ystävän jutusteluun. Vaan ei. Häntä ei kiinnosta muut kuin hän tai he itse.

HÄNEN saavutuksiaan pitää suitsuttaa, kun taas omiani ei koskaan pitäisi noteerata. Jos mainitsen hänelle saaneeni uuden hyvän työpaikan, jota olen toivonut jo kauan saavani, hän pitää mykkäkoulua pari viikkoa, ensin syyttää minua pyrkyriksi, ja sitten kun on rauhoittunut, ryhtyy muina miehinä puhumaan jostain kirjahyllyn ostamisesta. Siihen juttuun olisi taas sopiva hypätä mukaan ilmeisesti... :( minun juttuihini ei koskaan.

ei koskaan......... kirjoitti:

Minun ystäväni puhuu aina vain itsestään ja perheestään. heidän hankinnoistaan, asunnostaan, työpaikoistaan, lapsistaan, heistä ja heistä..... Kas minäkin olen perheellinen, meilläkin on työpaikat, asunto ja hankintoja. Luulisi olevan helppo hypätä mukaan ystävän jutusteluun. Vaan ei. Häntä ei kiinnosta muut kuin hän tai he itse.

HÄNEN saavutuksiaan pitää suitsuttaa, kun taas omiani ei koskaan pitäisi noteerata. Jos mainitsen hänelle saaneeni uuden hyvän työpaikan, jota olen toivonut jo kauan saavani, hän pitää mykkäkoulua pari viikkoa, ensin syyttää minua pyrkyriksi, ja sitten kun on rauhoittunut, ryhtyy muina miehinä puhumaan jostain kirjahyllyn ostamisesta. Siihen juttuun olisi taas sopiva hypätä mukaan ilmeisesti... :( minun juttuihini ei koskaan.

Lue lisää

Mun ystävyys on myötätuntoa, tietämistä, ymmärtämistä, tekemistä, kysymistä, toivomista, tuntemista, tukemista, hyväksyntää, puhumista, kuuntelemista.

Jotain erilaista tuossa on. En ymmärrä, anteeksi.

sori, en voi auttaa kirjoitti:

Mun ystävyys on myötätuntoa, tietämistä, ymmärtämistä, tekemistä, kysymistä, toivomista, tuntemista, tukemista, hyväksyntää, puhumista, kuuntelemista.

Jotain erilaista tuossa on. En ymmärrä, anteeksi.

Lue lisää

Niin minäkin ajattelen, että ystävyys pitäisi olla noita mainitsemiasi asioita. Ystäväni tulkinta on, että ystävyys on
- myötätuntoa HÄNTÄ kohtaan (minua voi syyllistää)
- tietämistä HÄNEN asioistaan (minun asiat EVVK)
- ymmärtämistä HÄNEN tavallaan (olen väärässä)
- tekemistä HÄNEN ehdoillaan ja tavoillaan (hän tietää ja osaa parhaiten)
- kysymistä HÄNEN asioistaan (jos en itse kysy, hän kysyy, mitä mieltä olisin siitä ja siitä HÄNEN hankinnastaan/suunnitelmastaan)
- puhumista HÄNEN asioistaan (minun asiani EVVK)
- HÄNEN kuuntelemistaan (vain hänellä tärkeää sanottavaa)

semmoinen ystävä se on kirjoitti:

Niin minäkin ajattelen, että ystävyys pitäisi olla noita mainitsemiasi asioita. Ystäväni tulkinta on, että ystävyys on
- myötätuntoa HÄNTÄ kohtaan (minua voi syyllistää)
- tietämistä HÄNEN asioistaan (minun asiat EVVK)
- ymmärtämistä HÄNEN tavallaan (olen väärässä)
- tekemistä HÄNEN ehdoillaan ja tavoillaan (hän tietää ja osaa parhaiten)
- kysymistä HÄNEN asioistaan (jos en itse kysy, hän kysyy, mitä mieltä olisin siitä ja siitä HÄNEN hankinnastaan/suunnitelmastaan)
- puhumista HÄNEN asioistaan (minun asiani EVVK)
- HÄNEN kuuntelemistaan (vain hänellä tärkeää sanottavaa)

Lue lisää

asiasta. Kannattaisi ehkä kysyä ystäväsi mielipidettä myös. Ehkä voisit koittaa keskustella suoraan hänen kanssaan. Kyllä, asiat ja näkemykset voivat olla hyvin erilaisia. Asioilla miljooona eri tarkoitusta ja merkitystä.

siis on SINUN näkemyksesi kirjoitti:

asiasta. Kannattaisi ehkä kysyä ystäväsi mielipidettä myös. Ehkä voisit koittaa keskustella suoraan hänen kanssaan. Kyllä, asiat ja näkemykset voivat olla hyvin erilaisia. Asioilla miljooona eri tarkoitusta ja merkitystä.

Lue lisää

Pitäisikö kysyä, hän nimittäin NAUTTII kun hänen näkemystään, joka on AINOA OIKEA, kysytään. Vaikka kyllähän hänkin myöntää, että asioissa on monia näkökulmia, ei ole yhtä oikeaa ratkaisua koskaan, kukin tekee tyylillään jne jne näitä ympäripyöreitä kliseitä, ja lopuksi lisää, että HÄN tietää kuitenkin paremmin. Eijei, tuolta minusta tuntuu. Ystäväni narsisti luultavasti on toista mieltä, eihän hänessä voi olla vikaa...

mikäli ystävät eivät ymmärrä tätä, mitä jaetaan, eli on yksi puoleista juttua, esim vain silloin kuunnellaan, kun toisella menee hyvin ja pönkitetään omaa elämää, niin saavat olla, mikäli eivät ole myös hyvillään kun toisella menee hyvin.

Mottoni on ettei paskoja palvella eikä ruusuja rukoilla.

Mikäli ystävät eivät ole läsnä puolin ja toisin jokaisessa tilanteessa, joka toiselle on iso askel eteenpäin, niin saavat olla omassa pienessä maailmassaan!!

KRJ kirjoitti:

mikäli ystävät eivät ymmärrä tätä, mitä jaetaan, eli on yksi puoleista juttua, esim vain silloin kuunnellaan, kun toisella menee hyvin ja pönkitetään omaa elämää, niin saavat olla, mikäli eivät ole myös hyvillään kun toisella menee hyvin.

Mottoni on ettei paskoja palvella eikä ruusuja rukoilla.

Mikäli ystävät eivät ole läsnä puolin ja toisin jokaisessa tilanteessa, joka toiselle on iso askel eteenpäin, niin saavat olla omassa pienessä maailmassaan!!

Lue lisää

Äärilaidalle meni mielestäni. Aina ei voi ottaa saatika antaa. Jokainen tarvitsee aikaa ja rauhaa.
Ihminen on olento, jolla menee hyvin, huonosti tai siltä väliltä. Oikea ystävyys ei jätä silloin, jos menee huonosti.

Aito ystävyys kestää senkin, ettei aina ole paikalla kuuntelemassa. Ja, jotta voisi panostaa ystävyys suhteeseen, miksei voisi ottaa aikaa itselleen - kieriä hetken omissa asioissaan ja selvittää niitä?

Jokainen ystävyys on erilainen, muttei takaa sitä, ettei se kestäisi kolhuja.

Seguli kirjoitti:

Äärilaidalle meni mielestäni. Aina ei voi ottaa saatika antaa. Jokainen tarvitsee aikaa ja rauhaa.
Ihminen on olento, jolla menee hyvin, huonosti tai siltä väliltä. Oikea ystävyys ei jätä silloin, jos menee huonosti.

Aito ystävyys kestää senkin, ettei aina ole paikalla kuuntelemassa. Ja, jotta voisi panostaa ystävyys suhteeseen, miksei voisi ottaa aikaa itselleen - kieriä hetken omissa asioissaan ja selvittää niitä?

Jokainen ystävyys on erilainen, muttei takaa sitä, ettei se kestäisi kolhuja.

Lue lisää

Lisäisin ehkä vielä, että oikea ystävyys voi myös jättää silloin, kun menee huonosti. Sitä voi selvitä monella tapaa vaikeista ja pahoista hetkistä. Ei aina tarvita ystäviä vaivata, riippuu aina tilanteista. Eivätkä aina ystävät voi auttaakaan. Niin paljon on erilaisia tilanteita, ystäviä ja asioita.

onko ihmisille hämärtynyt ystävän ja kaverin ero. Kun on kyse ystävistä, ne ei unohda omalle ystävälle tärkeitä asioita. Kaverit unhtaa, ei niitä kaikki toisen asiat kiinnosta.

Itse uskallan sanoa että ne muutamat minun ystäväni ovat muistaneet ilman muistuttamistakin kaikki kutsut ja mun asiat, oli ne sitten hýviä tai huonoja asioita.

Esim. minun hyvä ystäväni lähetti minulle tekstiviestin aamulla kun olin menossa isoäitini hautajaisiin "jaksahan ystäväni, olen hengessä mukana, soita jos tarviit kuuntelijaa".

TODELLIET YSTÄVÄT pyytettömästi osallistuvat ystäviensä elämään. He eivät odota vastatekoja, mutta ystävyydessä niitä tekoja tekee automaattisesti ajattelematta että se olisi jokin veölvollisuus.

Miettikää ihmiset ketkä ovat teidän ystäviä ja ketkä kavereita, niin ei tarvitse niitä ns. ystäviä sitten parjata täällä.

oikea ystävyys kyseessä mutku ei oo.Kyseinen ihminen vain väitti,että ois ystävä.Tiesin kyllä muutamasta asiasta,että aitoa ystävyyttä ei ollukkaan.Miksi muuten lopetti yhteydenpidon,kun en voinut toimia niinkun hän ois tahtonut,ja siksi pelkällä tekstarilla alentavasti kysyi osallistumisestani ....vaikee juttu selittää mut pakko oli jotai raapustaa tähä,ku rupes ärsyttää,asiat ku ei oo nii musta valkoisia!!!!!

harvassa ne ainakin on. yksikään "ystävä" ei ole luotettava, harva käy kattomassa vaikka lähellä asuisivatkin. aina kiireitä ym menoja, sitten kun itselleni vapaata saan hankittua niin kukaan ei olekkaan lähdössä minnekkään mutta seuraavana viikonloppuna sitten soitellaan baareista että sinne pitäisi mennä, eikä käy mielessä että pienen pojan yh äiti ei ihan tosta vaan pääse yhden puhelin soiton perusteella lähtemään..

eikä myöskään pojan isä taikka tämän sukulaisia näkynyt edes ristiäisissä. Eikö kukaan tosiaan ajattele mitään muuta kuin itseään? kunhan itsellä on kaikki hyvin niin ei muulla/muilla väliä. *huoh*

miehet on parempia ystäviä. mitä itse olen huomannut näin yleisesti ottaen. olen aina tullut paremmin toimeen miesten kanssa. niiden kanssa ei tarviste jatkuvasti turhista tapella ym. ja monta vuotta paras ystäväni onkin mies ollut. ainut ongelma siinä on että pystyvätkö pysymään vain ystävinä?