miksi ette anna hyvää nimeä lapsellenne?
tätä olen miettinyt koko 11 vuotisen kouluaikani läpi.
minä olen janne ja janneja oli luokallani peruskoulussa 1-4 luokasta riippuen ja antteja oli toinen mokoma lisää.se oli hauskaa ja aiheutti sekaannuksia aina ja huvitusta.mareja oli paljon ja anne/anna oli myös suosittu.
mutta toisin oli aina henrik´illä ja aleksanterilla ,valtterilla ,uskolla ,ainolla ,petruksella ,kalervolla ,viktorilla ,aatamilla ,einellä ,kaarlolla ,julius ja vielä kristiankin.nämä kaikki olivat joskus luokallani tai ryhmässäni ja saivat kuulla joka hemmetin päivä riimittelyä ja loruja hassuista nimistään.taululla luki jonkun hassu nimi aina välitunnin jälkeen ja kaikkia nauratti kun tultiin luokkaan. XXXXXX was here !-luki vessassa tai jumppasalilla ja kaikki nauroi koska koko koulussa ei ollut kuin pari sen nimistä "dorkaa".jos oppikirjassa oli kuva jostain hullusta tai juoposta tai muuten epämääräisestä ihmispolosta niin aina huudettiin perältä että :kattokaa kuva 9, anselmi vessassa:
katselin läpi peruskoulun ja ammattikoulussakin vielä kiusattiin ja nälvittiin nimistä.se on julmaa antaa lapselle nimi mikä kuulostaa vanhuksista hienolta, mutta muille lapsille ne kuulostaa vanhusten nimiltä tai raamatullisilta tai muuten ulkomaalaisilta...
en sano että kaikkien tulisi olla antteja ja janneja, mutta miksi etenkin nykyään pitää etsiä/keksiä harvinainen nimi lapselle ?-onko se hienon tuntuista? onko se hienon ja yksilöllisen vanhemman merkki kun ei anna perus suomalaista nimeä? -anteeksi vaan mutta erikoisia nimiä tullaan aina pilkkaamaan !
ei ollut kivaa näköjään 12 vuotiaasta tytöstä olla aino ,elikkäs niinku 75 vuotias mummo !-niin se vaan on ,maailma on julma ja lapset vielä julmimmasta päästä!
ja lopuksi paljastus :en ole janne, olen joku yllämainitsemistani nimistä ja minua kiusattiin usein. OLISINPA OLLUT SE JANNE TAI ANTTI niin olisin voinut keskittyä kouluun ja uskaltaa tulla esille siellä. pelkäsin tulla esille.
kiitti vitusti iskä ja äippä !
tätä olen miettinyt koko 11 vuotisen kouluaikani läpi.
minä olen janne ja janneja oli luokallani peruskoulussa 1-4 luokasta riippuen ja antteja oli toinen mokoma lisää.se oli hauskaa ja aiheutti sekaannuksia aina ja huvitusta.mareja oli paljon ja anne/anna oli myös suosittu.
mutta toisin oli aina henrik´illä ja aleksanterilla ,valtterilla ,uskolla ,ainolla ,petruksella ,kalervolla ,viktorilla ,aatamilla ,einellä ,kaarlolla ,julius ja vielä kristiankin.nämä kaikki olivat joskus luokallani tai ryhmässäni ja saivat kuulla joka hemmetin päivä riimittelyä ja loruja hassuista nimistään.taululla luki jonkun hassu nimi aina välitunnin jälkeen ja kaikkia nauratti kun tultiin luokkaan. XXXXXX was here !-luki vessassa tai jumppasalilla ja kaikki nauroi koska koko koulussa ei ollut kuin pari sen nimistä "dorkaa".jos oppikirjassa oli kuva jostain hullusta tai juoposta tai muuten epämääräisestä ihmispolosta niin aina huudettiin perältä että :kattokaa kuva 9, anselmi vessassa:
katselin läpi peruskoulun ja ammattikoulussakin vielä kiusattiin ja nälvittiin nimistä.se on julmaa antaa lapselle nimi mikä kuulostaa vanhuksista hienolta, mutta muille lapsille ne kuulostaa vanhusten nimiltä tai raamatullisilta tai muuten ulkomaalaisilta...
en sano että kaikkien tulisi olla antteja ja janneja, mutta miksi etenkin nykyään pitää etsiä/keksiä harvinainen nimi lapselle ?-onko se hienon tuntuista? onko se hienon ja yksilöllisen vanhemman merkki kun ei anna perus suomalaista nimeä? -anteeksi vaan mutta erikoisia nimiä tullaan aina pilkkaamaan !
ei ollut kivaa näköjään 12 vuotiaasta tytöstä olla aino ,elikkäs niinku 75 vuotias mummo !-niin se vaan on ,maailma on julma ja lapset vielä julmimmasta päästä!
ja lopuksi paljastus :en ole janne, olen joku yllämainitsemistani nimistä ja minua kiusattiin usein. OLISINPA OLLUT SE JANNE TAI ANTTI niin olisin voinut keskittyä kouluun ja uskaltaa tulla esille siellä. pelkäsin tulla esille.
kiitti vitusti iskä ja äippä !
Vastaukset 8
Vanhimmat
mä oon sun kanssa täysin samaa mieltä.
mun mielestä on järkkyä millasia nimiä lapsille annetaan.
mun äiti on aino ja mä pidän kamalana jos joku lapselle aino nimen laittaa.
sama on ku mulla oli koira jyri niin mun kamu laitto nimeksi pojalleen jyry, huh huh sano viel et olis halunnu laittaa pojalle nimeks roni, mut ku se on koiran nimi niin laitto jyrin.
päivistä sanottiin aikoinaan et kuka nyt lapselle laittais nimeksi voipaketin nimen ;)
jos vielä olis päivi nimisiä voipaketteja kiroisin vanhempani.
koittakaa ny oikeesti teiniäiti miettiä niitä nimiä.
ei tosiaan oo kivaa jos lapsi on 16v ja sen nimi on siiri (tulee mieleen juoppomummu)
valtterit ynnä muut!
näin minäkin asian näen !
luen kauhulla tuosta vierestä kun kysellään mitä omituisempia nimiä, onko ne hyviä koska ne "näyttää hyvältä" paperilla kun on jännä kirjain.
puistattaa lapsen kohatlo...
Itselläni on myös hieman tavallisesta poikkeava nimi (ei kylläkään tuo Jane) ja olen siitä joitakin kertoja saanut kuulla. Ei sillä että haukkuminen olisi ollut jatkuvaa, mutta se yksikin kerta jää pitkäksi aikaa mieleen. Varsinkin lapsena kun on muutenkin herkkä uskomaan mitä muut sanovat ja jos sinulle sanotaan, että nimesi on ihan outo ja tyhmä niin minkäs teet.
Omaa tilannettani yläasteaikoina helpotti se, etten jäänyt kommenttien jälkeen yksin murjottamaan vaan laukaisin samantien jotakin takaisin nimittelijöille. Harmi ettei jokainen yksilö omaa tällaisia "selviytymistaitoja".
Nyttemmin olen oppinut pitämään omasta nimestäni, ja välillä on ihan hauskakin katsoa ihmisten ilmeitä kun esittelen itseni. "Onpa erikoinen nimi, en olekaan koskaan tainnut tavata ketään muuta saman nimistä". Perinteinen kommentti.
Miettikää hyvät ihmiset minkä nimen annatte lapsellenne, sillä sitä nimeä hän joutuu kantamaan lopun ikänsä tai ainakin siihen saakka kun on tarpeeksi vanha muuttamaan nimensä joksenkin järkeväksi.
on Ainossa, Valtterissa, Henrikissä ja Juliuksessa?
...nimittäin jos he kuolivat talvisodassa.mutta jos he ovat nyt 2000 luvulla ja alta 20 vuotiaita niin silloin ovat saaneet siitä myös varmasti kuulla negatiivista...!
kaikki on niin suhteellista aina, heh!
Mullakin on "omituinen" nimi, johtuen tosin siitä, että olen puoliks venäläinen. Kävin venäläistä koulua ihan täällä Helsingissä, joten maikoille ei nimi ollu liian vieras, mut JOKAIKINEN sijainen lausu väärin, kuuli väärin tai alko vääntelemään siitä Jonnaa tai Minnaa tai ties mitä. Ja aina perään muistettiin sanoa, että "oho! onpas sulla nätti nimi."
Nimessä vielä se huono puoli, että siitä saa helposti noita lällätirunoja aikaseks. Koulussa ei niillä kyl mollattu, mut kotona.. Äitiki oli ekana vääntämässä niitä tyhmiä rallatuksia, sisko siitä oppi ja serkut niin saipas niitä kuunnella siihen 10v asti.
Eniten oon kyl katkeroitunu siitä, et mun nimel ei oo niitä kahvikuppeja! :) Siskolla ja veljellä sellaset on.. :( Vaikka nyt oon oppinu pitämään omasta nimestäni, niin oli se teini-ikä yhtä helvettiä, kun ei sitä missään kehdannu kertoa. Olin aina vaan "toi yks tyttö tuolla". Kahteen kolmeen kertaan sai tavuttaa nimen kaikkiin listoihin ja silti se oli siellä väärin. Tais pari päivää sitten tulla joku mainoskirje kotiin ja siihenki etunimi väärin kirjotettu.. Äiti vaan tais kostaa, kun silläki outo nimi, ja sitäki on koulussa aikoinaan siitä kiusattu.
Itselläni taas on aivan tavallinen nimi ja ei sekään ole hauskaa. Minua kiusattiin nimestäni koska se oli niin tavallinen. Ei ole kivaa kun alle 20. oppilaan luokalla on samaan aikaan pahimmillaan neljä saman nimen omaavaa. Sainpa siis kuulla omasta nimestäni vaikka mitä väännöksiä. Nyt aion tehdä itselleni palveluksen ja hankkia itselleni uuden ja harvinaisemman nimen vaikka nykyisenkin nimen aion siinä litaniassa säilyttää ihan vanhempien mieliksi. Aion vaihtaa nimeni Liljaksi niin että erottuu edes vähän niistä kaikista muista joilla on sama nimi kuin tämän hetkinen nimeni. Jos saan omia lapsia niin aion todellakin nimetä heidät niin että heillä ei ole samaa ongelmaa kuin minulla.
Kun olin lapsi 80-luvun alussa, ei Kaisa ollut mikään järin yleinen nimi. Itseasiassa ehkä mummuilla oli, muttei lapsilla. Uskokaa tai älkää, tästä minua ei kertaakaan kiusattu. Sukunimestäni kylläkin, joka on ihan hyvä ja OK mutta vähän liian harvinainen. Tällä nimimerkki Jannen periaatteella kaikki joilla on vähänkin outo tai harvinaisempi sukunimi pitäisi joko vaihtaa se tai jättää lapset hankkimatta. Jannen periaatteella pitää myös aina alistua kiusattavaksi, antaa näille päätään aukoville idiooteille valta, minkä hän on itse näköjään tehnytkin. En sano että on kiusatun vika että kiusataan mutta siihen voi suhtautua monella tavalla. Esimerkiksi kun vaikkapa "Janne" -niminen sälli heitti herjaa ala-asteella sukunimestäni, vaikeni hän äkkiä jollakin vastaheitolla kuten "janneMANNE!" ja jussille taas sanottiin että "jussi pussi äitiään nu**i" ja voit uskoa että ei toiste tarvinnut heiltä jäkätystä kuunnella.
Jos Aino yleistyy pienten lasten nimenä, eivät lapset yhdistä sitä mihinkään mummoon. Mitä enemmän on harvinaisia ja erikoisia nimiä, sitä vähemmän on kellään varaa kiusata. Juu on se hauskaa jos Casper Wäino Virtanen yrittää tehdä pilkkaa vaikkapa sitten Aino Aallosta. Mielestäni kaikista kipein asenne on se, että pitäisi sen takia antaa lapselle tylsä, yleinen, kamala nimi jottei kukaan vain kiusaisi. Usko tai älä, aina löytyy kiusaamisen aihetta. Joko isän ammatti, tai perheen auton merkki tai väärän väriset hiukset. Mielestäni kotona lapselle pitää antaa niin hyvä itsetunto että hän pystyy tukkimaan kaikenkarvaisten kiusaajien suut antamalla takaisin samalla mitalla. Koska elämässä tulee vielä aikuisenakin tilanteita että joku yrittää syystä tai toisesta "kiusata" eikä siinä sovi harmitella että hitsi kun äiti sattuu olemaan punatukkainen nyt vieläkin kettuillaan pisamista ja kalpeasta ihosta!
Jokainen haluaa antaa lapselleen hyvän nimen. Joistakin se hyvä nimi ei vain satu olemaan se "Antti" tai "Mikko" tai muu tylsyyden huippu. Harvinaimpia nimiä puoltaa mielestäni sekin, että se kummasti suojaa sekaannuksilta. Arvaa vaan kuinka usein "Maija Virtanen" joutuu hankaluuksiin sekaannusten vuoksi? Mitään hauskaa ja huvitusta ei ole siinä että postiluukusta tippuu laskuja jotka on tehnyt joku toinen samanniminen, ja kukaan ei usko sinua. Näinkin on käynyt.
Ei se ole välttämättä tuskaa elää erikoisemman nimen kanssa, se vähän riippuu miten sen ottaa. Mutta minä(kään) en ole ikinä manannut vanhempiani nimistäni. On ihmisiä jotka löytävät sitä manattavaa joka tapauksessa vaikka nimi olisi mikä. Mutta tsemppiä sinulle koitoksissasi!