Metsästysonni

villieläimiä salametsästetään sukupuuttoon ihmisten taikauskoisuuden takia.

siinä tanssittajan naama venähtää kun paljastaisi mikä siinä kaulassa roikkuukaan ;)

kirves laitettiin sängyn alle silloin kun tyttöä tehdään.
(2 poikaa ja 1 tyttö)

Jalot on harrastukset, sano ;)
Kyllä sellainen sääntö on, että mies saa/voi kulkea sepalus auki mikäli on "siittänyt" vähintään 7:n lasta, ja on täyttänyt 50vuotta.

Että kuijaa se anomus nyt tehdään? :D

...onks sulla joku pikku metsästysvinkki.
Kerro nyt näin yleisemmin, oon menossa viikonloppuna pistämään jalkaa koreasti. Käviskö se sun vinkkis sinne? :)

Heikunkeikku kirjoitti:

...onks sulla joku pikku metsästysvinkki.
Kerro nyt näin yleisemmin, oon menossa viikonloppuna pistämään jalkaa koreasti. Käviskö se sun vinkkis sinne? :)

pikkuisen ns. sisäpiiri juttuja :)

Sori en voi oikeastaan auttaa nyt, - mutta etkös ole kertonu olevasi Vaasata, siellähän se taikakalu on huudettava, josko siitä..:))

Oikein mukavaa tanssi iltaa Sinulle Heikunkeikku, ja tuuria muutenkin :)

ja mieleen kumpuaa monta hyvää neuvoa.
Hosumalla ei tuu ko k.p.k.
Hiljaa hyvää tulee...
Kyllä mä Pirre vielä kynteni näytän, penisluun kanssa tai ilman.

Anskuliini kirjoitti:

ja mieleen kumpuaa monta hyvää neuvoa.
Hosumalla ei tuu ko k.p.k.
Hiljaa hyvää tulee...
Kyllä mä Pirre vielä kynteni näytän, penisluun kanssa tai ilman.

saakin joku tomeran, ja huumorintajuisen puolison, - toivottavasti (tämä) mies ei kulje onnensa ohi :)

onko niillä luu siinä.....
Eikö se ole hankalaa, siis käytännössä...........

kawe kirjoitti:

onko niillä luu siinä.....
Eikö se ole hankalaa, siis käytännössä...........

2 milliä pitkä.
Sinne se piiloutuu kun sinullakin, kunhan pidät päällä kunnon, kainaloon ulottuvat, kalsarit.
Luullisten ei tarvitse tuhlata energiaa ns. "nylkyttämiseen".
Senkun pitää kiinni ja antaa "pistosahan" toimia.
Linnuilla on, jos muistan oikein, sellainen Siansaparon tyylinen kiemura. Homma on hankalaa kun on se pyrstö, pitää kiertää vähän nurkan takaa.

HTZA kirjoitti:

2 milliä pitkä.
Sinne se piiloutuu kun sinullakin, kunhan pidät päällä kunnon, kainaloon ulottuvat, kalsarit.
Luullisten ei tarvitse tuhlata energiaa ns. "nylkyttämiseen".
Senkun pitää kiinni ja antaa "pistosahan" toimia.
Linnuilla on, jos muistan oikein, sellainen Siansaparon tyylinen kiemura. Homma on hankalaa kun on se pyrstö, pitää kiertää vähän nurkan takaa.

Lue lisää

turhaan meikattua, nyt ne valuu ympäriinsä, kun naurattaa:))DDD
Eli mitä opimme, hankaluutensa kullakin kun täytyy tälläytyä. Siis tuolla luonnossakin....
Tää oli hyvä.........

kawe kirjoitti:

turhaan meikattua, nyt ne valuu ympäriinsä, kun naurattaa:))DDD
Eli mitä opimme, hankaluutensa kullakin kun täytyy tälläytyä. Siis tuolla luonnossakin....
Tää oli hyvä.........

Lue lisää

Ennen aikahan ainaki oli vanhoolla mettänkäviööllä omat uskomukset ja sellaaset rituaalin omaaset tapansa millä mettänriistaa ja mettän haltiaa lepytettihin. Oli ja on vieläki suuria saloja mihinä on kelevannu juosta pakenevan mettänelukan samoon kuin perääs paahtavan pyytömiehenki. Peninkulumittaan korvenotuus saattoi painella pakoteitään ja siinä kaks kovaa kokeeli parastansa. Ja oli elävää vaikka minkälaasta, lentävää ja juoksevaa. Täällä nevakuovi, pitkänokka, kilijuen lentää laukootti hongankeloosta toisehen, sekä "tuulenjäpijä", virkaheittoo käki, haukkalintuna neva-aukioolla räpöötteli ilimas.
Pöllöt ja monet muukki oli yönkulukijaamia mutta oikiat Jumalanluamat erämaalaaset, kurjet ja muu nevakansa samoon ku haukatki lepäsivät yönsä, niinkuun ristirahavaski ja taas aamun tullen kiiruhtaen kukin omaan virkaansa.
Orava, jalakava käpynikkari, kiipeeli puis, joutuen usiasti hurjahan pakolaukkahan ku peloottava näätä sattui samoolle apajille.
Lehtoosilla mettämailla, notkois ja haavikois kyykkääli mollosilimäänen jänis ja ne oli sen parhaata asuntopaikkoja. Ja saaren useen hyvänlaaseksi kyytimiehekseen kavalan ketun. Sai siinä "Jussi" juosta ja teherä paluuperiä monehen kertahan henkensä pitimiksi.
Täällä pohojanmaalla pirettihin huonona enteenä jos aamuvarhaasella ku mettälle mentihin niin tuli ensimmääseksi mettämiestä harakka vastahan, nauraaa räkättämähän mettän tyhyjyyttä. Oikeen hyvä merkki oli jos sattuu sellaanen onnenkantamoonen notta pikkuunen pyy puhalsi pienehen pilliinsä heti aamutuimihin ja ensimmääseksi. Silloon oli koko Tapion suuri karija valloollansa ja mettänaitas ovet auki.
Oikia mettämies liioon osasi varijella pyssynsä ku piilootti aseentukkihin ohoranjyviä ja vielä paree oli jos laittoo lukkoruuvin kannan alle palokärijen otsatupsun kiinni. Ase pysyy hyvä käyntisenä ja mettämiehellä säilyi onni matkas. Sitten piti puheis aina mettän saalista pienetää ja kalansaalista isontaa jos mieli pitää pyytöonni ittellänsä.
Suuri hirvi oli parasta antia mettänemännän aitasta. Ja tavattihin sanoa jotta: "Hirvi on hiihtäjänsä, karhu kiertäjänsä ja peura sen joka ampuu. Karhujaki oli ja koko joukoon.
Saattoi vanha karhufaari toisinaan kiukuuspäissään hyppiä, paiskoa kantoja ja karijahrella, sekä puhallella kämmeniinsä niin notta vinkui ja sitten taas karijaasta ku vanha faari karkialla äänellä. Huonpuoleesehen mettämiehen tämä teki lamauttavan avikutuksen ja ukkohon tuli sellaanen paha paino kipu ja kankeus jotta jäi heleposti karhu ampumatta. Mutta oikia kova sisuksinen mettien körri ei kyllä karhuakaan säikähtänyt, eikä sen karijahteluusta palioja perustanu, viritti vaan asehen hanan takakenohon ja lähetti karvufaarin rintahan sellaaset terveeset notta karijahtelu varmasti loppui. Näin menetti Tapion villi luonto "lapsiaan" ja vanha karhunpää mänty sai taas luisen muiston oksanhaarukkahan mettän ratkaastusta ottelusta.
Armoa ei pyyrelty eikä sitä oliis varmahan annetukkaan, eikä syöminen vissihin ollu rikoos.
Hyvä soon notta luontoa ja luontokappaleeta nykyään jo suojellahan ja ymmäretähän jokaasen lajin oma tarpeellinen ja tärkiäki tarkootus.
Mettän tarinoos hetken viihtyny seppä ja pieni Tiitu-kani pohojanmaalta.

HTZA kirjoitti:

2 milliä pitkä.
Sinne se piiloutuu kun sinullakin, kunhan pidät päällä kunnon, kainaloon ulottuvat, kalsarit.
Luullisten ei tarvitse tuhlata energiaa ns. "nylkyttämiseen".
Senkun pitää kiinni ja antaa "pistosahan" toimia.
Linnuilla on, jos muistan oikein, sellainen Siansaparon tyylinen kiemura. Homma on hankalaa kun on se pyrstö, pitää kiertää vähän nurkan takaa.

Lue lisää

oli aikamoinen,kun korjasin sen tieltä kuolleena.Empä olisi uskonut.Muuten ehjä raato,vain silmät oli pullistuneet päästä ja kikkeli sojotti ulkona.
Taisi olla kunnon tärsky poloisella,kun niin pulaahtivat pintaan.
Sen silmät ilkeästi mollotti melkein irti päästä,hautaa sille kaivaessani "katseli"julmasti...kunnes se sai multaryöpyn päälleen.Hui,oikein kylmäsi...

;-)

Isooisäni isä oli ollu joskuus aikoonansa sellaases rämäkönlairaas hakkaamas tervaksia, tervaskantoja tervahauraan tarpeheiksi. Se oli ollu joulukuuta ja luntaki jo koko kovasti, syksy talavia. Se oli siinä puolenpäivän aikoohin aatellu notta hän kiertää sitä nevanreunaa ny pikkuusen laajemalti ja kattoo niitä senssiä ja silimäälö niitä tarvespuita samalla.
Siinä oli sitten ollu sellaanen käsivartta paksu koivu ja sen vieres oikeen erikoosen suuri kusiaaspesä, sellaanen niinkuun sanotahan jotta, maapesä.
Se oli Antti vainaa sitten huamannu jotta sieltä pesän päältähän nousoo höyryä ja aatellu notta siellä ny varmahan mäyrä nukkuu talaviuntansa ja ja oli kiivenny sinne pesän päälle siitä koivusta tukia ottain kattomahan sinne aukkohon mistä se höyry nousi.
Siellä oliki karhu talaviunillansa ja heräsi siihen ku se Antti kiipes sinne pesänharijalle.
Antti oli kattonu sinne reikähän ja karhu oli noussu siellä jo jalooleensa ja kattoo Anttia naamahan, nuan hyvään 10 sentin päästä. Se karhu oli laittanu sitten silimänsä kiinni, vissihin aatteli jotta ei niin häntä huamattaasikaan. Oli sielätä tullu Antti vainaalle imelä lähtö ku se karhu karijaasi siellä pesääs, yrittän rikkoa sitä jo jäätynyttä kekoa, sieltä sisältä päin. Se Antti oli sellaanen seinänpelekäämätön äijä ja eli silloon parasta miehuutansa. Se oli siinä mennessään vaan huutanu notta: Orootas ku hän saa kirvehen kourahan, niin sitten koitetahan. Se karhu tuliki Antin perähän mutta ku Antti sai sen kirvehen kätehen niin se liioon meni vastahan. Nuan viirenmetriin pääs karhu nousi takajalooleensa ja pyörsi pois. Ei siitä ottelua tullu mutta sen tierän notta tiukka taisto oliis tullu ja se on varmaa jotta Antti ei oliis kyllä housujaan halavalla myyny.
Näitä muisteli seppä pohojanmaalta, Tiitu kullan kans.

seppäpohojanmaalta kirjoitti:

Isooisäni isä oli ollu joskuus aikoonansa sellaases rämäkönlairaas hakkaamas tervaksia, tervaskantoja tervahauraan tarpeheiksi. Se oli ollu joulukuuta ja luntaki jo koko kovasti, syksy talavia. Se oli siinä puolenpäivän aikoohin aatellu notta hän kiertää sitä nevanreunaa ny pikkuusen laajemalti ja kattoo niitä senssiä ja silimäälö niitä tarvespuita samalla.
Siinä oli sitten ollu sellaanen käsivartta paksu koivu ja sen vieres oikeen erikoosen suuri kusiaaspesä, sellaanen niinkuun sanotahan jotta, maapesä.
Se oli Antti vainaa sitten huamannu jotta sieltä pesän päältähän nousoo höyryä ja aatellu notta siellä ny varmahan mäyrä nukkuu talaviuntansa ja ja oli kiivenny sinne pesän päälle siitä koivusta tukia ottain kattomahan sinne aukkohon mistä se höyry nousi.
Siellä oliki karhu talaviunillansa ja heräsi siihen ku se Antti kiipes sinne pesänharijalle.
Antti oli kattonu sinne reikähän ja karhu oli noussu siellä jo jalooleensa ja kattoo Anttia naamahan, nuan hyvään 10 sentin päästä. Se karhu oli laittanu sitten silimänsä kiinni, vissihin aatteli jotta ei niin häntä huamattaasikaan. Oli sielätä tullu Antti vainaalle imelä lähtö ku se karhu karijaasi siellä pesääs, yrittän rikkoa sitä jo jäätynyttä kekoa, sieltä sisältä päin. Se Antti oli sellaanen seinänpelekäämätön äijä ja eli silloon parasta miehuutansa. Se oli siinä mennessään vaan huutanu notta: Orootas ku hän saa kirvehen kourahan, niin sitten koitetahan. Se karhu tuliki Antin perähän mutta ku Antti sai sen kirvehen kätehen niin se liioon meni vastahan. Nuan viirenmetriin pääs karhu nousi takajalooleensa ja pyörsi pois. Ei siitä ottelua tullu mutta sen tierän notta tiukka taisto oliis tullu ja se on varmaa jotta Antti ei oliis kyllä housujaan halavalla myyny.
Näitä muisteli seppä pohojanmaalta, Tiitu kullan kans.

Lue lisää

jutustelet pohjanmaan seppä.
Meillä oli kansakoulussa oppikirja, josa oli kirijotuksia eri murteilla ja yks kertomus oli Raution viimeisestä karhusta.
Soli löytäny kusiaispesästä sahtipöntön ja tyhyjentäny sen suuhunsa, unihan siinä nallelle oli tullu.

Anskuliini kirjoitti:

jutustelet pohjanmaan seppä.
Meillä oli kansakoulussa oppikirja, josa oli kirijotuksia eri murteilla ja yks kertomus oli Raution viimeisestä karhusta.
Soli löytäny kusiaispesästä sahtipöntön ja tyhyjentäny sen suuhunsa, unihan siinä nallelle oli tullu.

Lue lisää

Täs kirijoottelin jotaan mitä ny muistuu mielehen vanhaa ja pikkuusen uuttaki. Ittekki mettämiehenä jotaan tierän ja isoisäni juttuja on jääny palijon muistihin lapsuus ja nuoruus vuosiltani.
Vaakasuorahan täs jo pitääsi, soon taas aamu viireltä oltava veroos ja aloottelemas uutta päivää.
Komioota ilimoja jo ollukki, saa olla pajanovet auki, pääsöö kesäänen aurinko kattomahan koko naamallansa ja Tiitu kulta saa ottaa tuas kotiportahilla jo liioon aurinkoa ja nauttia kesääsistä tuulista.
Hyvää ja rauhaasaa yötä, mennähän ny huilaamahan jaksetahan sitten taas uutehen päivähän. Kirijootellahan vaikka huomenehtoolla taas sitten lisää mitä ny saarahan sanootuksi ja muistuu mielehen.
Hyvän yön terveesin me Tiitun kans täältä kotoa.

seppäpohojanmaalta kirjoitti:

Täs kirijoottelin jotaan mitä ny muistuu mielehen vanhaa ja pikkuusen uuttaki. Ittekki mettämiehenä jotaan tierän ja isoisäni juttuja on jääny palijon muistihin lapsuus ja nuoruus vuosiltani.
Vaakasuorahan täs jo pitääsi, soon taas aamu viireltä oltava veroos ja aloottelemas uutta päivää.
Komioota ilimoja jo ollukki, saa olla pajanovet auki, pääsöö kesäänen aurinko kattomahan koko naamallansa ja Tiitu kulta saa ottaa tuas kotiportahilla jo liioon aurinkoa ja nauttia kesääsistä tuulista.
Hyvää ja rauhaasaa yötä, mennähän ny huilaamahan jaksetahan sitten taas uutehen päivähän. Kirijootellahan vaikka huomenehtoolla taas sitten lisää mitä ny saarahan sanootuksi ja muistuu mielehen.
Hyvän yön terveesin me Tiitun kans täältä kotoa.

Lue lisää

jälkeen.
Huomenta seppä!
Lähden taas töiden jälkeen ajamaan isän luokse, siellä mulla olis aikaa kirjoitella vaikka kuinka paljon, kun isä menee jo seittemältä nukkumaan.
Ei vaan oo nettiä.
Isä on jo niin vanha, että tämä aika hänen kanssaan on mittaamattoman arvokasta.

Vaimoni valitti luupiikkiä kantapäässään. Tohtorin neuvo vaimolle oli, että pitää laihduttaa. Mie aattelin lihotan itseni piruvie ja jämäköidytän haluni jos vaikka luupiikin saisin.

...se on varmaan kehystettynä siellä makuuhuoneen seinällä... :-)