Neljäntoista lapsen lestadioilaisisä, jonka ensimmäinen vaimo oli hiljakkoin kuollut, oli menossa uusiin naimisiin itseään tuntuvasti nuoremman uskonsisaren kanssa. Mies hakeutui vanhan saarnamiehen puheille kahden kesken ja alkoi toimittaa asiaansa.
Mies:
”Minä haluaisin kysyä mielipidettä asiaan, joka on pohdituttanut minua. Luulen olevani perillä siitä mikä on syntiä ja mikä ei ole. En kuitenkaan ole koskaan kuullut mainittavan tatuoinneista mitään, ja haluaisin teettää itselleni sellaisen uuden liittoni kunniaksi. Mitenkähän tuo lienee?”
Saarnaaja etsi vanhasta pipliastaan vastauksen:
"Kyllä se täällä seisoo. Kolmas Mooseksen kirja, 19.luku, 28. jae sanoo selvästi:
Ei teidän pidä leikkaaman ihoanne kuolleen tähden, eli piirusteleman kirjoituksia päällenne; sillä minä olen Herra."
Mies:
”Ei ei, ei mitään sellaista. En minä sen takia tatuointia ottaisi että suren kallista ensimmäistä vaimoani. Uuden morsiamen saamisen ilosta minä haluaisin itseäni koristaa. Hänellekin tulisi siitä hyvä mieli.”
Saarnaaja alkoi muistella, että Jesaja oli saattanut mainita jotain tatuoinneista. Hän jatkoi kirjansa selaamista. Lopulta hän todellakin löysi Jesajan kirjan luvusta 49 asiaan liittyvät säkeet:
14. Mutta Siion sanoo: "Herra on minut hyljännyt, Herra on minut unhottanut".
15. Unhottaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka he unhottaisivatkin, minä en sinua unhota.
16. Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt, sinun muurisi ovat aina minun edessäni.
Saarnaaja:
”Kyllä kai tuo voi tatuointia tarkoittaa. Jos nyt olet päättänyt ihoasi koristella niin ehkä jotain uskossa olevalle sopivaa tekstiä ei katsottaisi sinulle synniksi. Jotain raamatunlausetta tai virren säettä kai voisi käyttää. Sen pitäisi kuitenkin olla sellaisessa paikassa, että se ei häiritse muita. Voisit pyytää sen tehtäväksi paikkaan, joka jää vain vaimosi nähtäväksi.”
Mies:
”Kiitos, sitähän minäkin että tässä ei ole mitään pahaa.”
Niin mies poistui hoitamaan tatuointiasiaa. Joitakin viikkoja myöhemmin hänen toisten häittensä aika koitti. Siionin seurakunta ja pappi saivat lihasoppansa ja kakkukahvinsa ja lähtivät kylläisinä koteihinsa.
Koitti kauan odotettu hääyö. Tuore aviopari toimitti lapset nukkumaan ja meni omaan kammariinsa, lukiten oven tarkasti perässään. Hieman ujostellen he alkoivat vähennellä vaatteita. Morsian punehtui ja katsoi ylkäänsä avaten suunsa, mutta ei saanut asiaansa sanotuksi. Vähenneltiin lisää vaatteita, ja morsian veti jälleen henkeä sanoakseen jotain, mutta muutti jälleen mielensä ja vaikeni.
Mies:
”Mitä sinä, vaimoni, punastelet? Me olemme naimisissa, ja kaikki mitä tapahtuu on siunattu ja kaunista.”
Vaimo, hieman katkonaisesti, mutta arasti ja samalla rohkaisevasti hymyillen:
”Kun sinusta… liikkuu juttu… että olisit tatuoittanut itsesi…”
Mies:
”Kyllä, vain sinun silmillesi olen antanut koristaa itseäni.”
Samassa puolisot olivatkin jo alasti ja katselivat toisiaan siinä tilassa ensimmäistä kertaa. Vaimo katsoi miestään yrittäen löytää tatuoinnin, mutta mitään ei näkynyt. Vaimo koetti kysyä asiasta:
”Missä se kuva…”
Mies asetti rauhallisesti sormensa vaimonsa huulille, tarttui tämän käteen ja veti tämän sängylle. Sitten hän tarttui vaimonsa käteen ja vei sen tunnustelemaan jalkoväliään. Siellä alkoi tuntua elämää…
Vaimo katsoi hieman arastellen ylkänsä elintä… Ja katso: se otti täyden asennon ja paljasti ”vatsapuoleensa” kirjoitetun tekstin:
”Tiell’ elon velttona olla ei auta.”
Mies:
”Minä haluaisin kysyä mielipidettä asiaan, joka on pohdituttanut minua. Luulen olevani perillä siitä mikä on syntiä ja mikä ei ole. En kuitenkaan ole koskaan kuullut mainittavan tatuoinneista mitään, ja haluaisin teettää itselleni sellaisen uuden liittoni kunniaksi. Mitenkähän tuo lienee?”
Saarnaaja etsi vanhasta pipliastaan vastauksen:
"Kyllä se täällä seisoo. Kolmas Mooseksen kirja, 19.luku, 28. jae sanoo selvästi:
Ei teidän pidä leikkaaman ihoanne kuolleen tähden, eli piirusteleman kirjoituksia päällenne; sillä minä olen Herra."
Mies:
”Ei ei, ei mitään sellaista. En minä sen takia tatuointia ottaisi että suren kallista ensimmäistä vaimoani. Uuden morsiamen saamisen ilosta minä haluaisin itseäni koristaa. Hänellekin tulisi siitä hyvä mieli.”
Saarnaaja alkoi muistella, että Jesaja oli saattanut mainita jotain tatuoinneista. Hän jatkoi kirjansa selaamista. Lopulta hän todellakin löysi Jesajan kirjan luvusta 49 asiaan liittyvät säkeet:
14. Mutta Siion sanoo: "Herra on minut hyljännyt, Herra on minut unhottanut".
15. Unhottaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka he unhottaisivatkin, minä en sinua unhota.
16. Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt, sinun muurisi ovat aina minun edessäni.
Saarnaaja:
”Kyllä kai tuo voi tatuointia tarkoittaa. Jos nyt olet päättänyt ihoasi koristella niin ehkä jotain uskossa olevalle sopivaa tekstiä ei katsottaisi sinulle synniksi. Jotain raamatunlausetta tai virren säettä kai voisi käyttää. Sen pitäisi kuitenkin olla sellaisessa paikassa, että se ei häiritse muita. Voisit pyytää sen tehtäväksi paikkaan, joka jää vain vaimosi nähtäväksi.”
Mies:
”Kiitos, sitähän minäkin että tässä ei ole mitään pahaa.”
Niin mies poistui hoitamaan tatuointiasiaa. Joitakin viikkoja myöhemmin hänen toisten häittensä aika koitti. Siionin seurakunta ja pappi saivat lihasoppansa ja kakkukahvinsa ja lähtivät kylläisinä koteihinsa.
Koitti kauan odotettu hääyö. Tuore aviopari toimitti lapset nukkumaan ja meni omaan kammariinsa, lukiten oven tarkasti perässään. Hieman ujostellen he alkoivat vähennellä vaatteita. Morsian punehtui ja katsoi ylkäänsä avaten suunsa, mutta ei saanut asiaansa sanotuksi. Vähenneltiin lisää vaatteita, ja morsian veti jälleen henkeä sanoakseen jotain, mutta muutti jälleen mielensä ja vaikeni.
Mies:
”Mitä sinä, vaimoni, punastelet? Me olemme naimisissa, ja kaikki mitä tapahtuu on siunattu ja kaunista.”
Vaimo, hieman katkonaisesti, mutta arasti ja samalla rohkaisevasti hymyillen:
”Kun sinusta… liikkuu juttu… että olisit tatuoittanut itsesi…”
Mies:
”Kyllä, vain sinun silmillesi olen antanut koristaa itseäni.”
Samassa puolisot olivatkin jo alasti ja katselivat toisiaan siinä tilassa ensimmäistä kertaa. Vaimo katsoi miestään yrittäen löytää tatuoinnin, mutta mitään ei näkynyt. Vaimo koetti kysyä asiasta:
”Missä se kuva…”
Mies asetti rauhallisesti sormensa vaimonsa huulille, tarttui tämän käteen ja veti tämän sängylle. Sitten hän tarttui vaimonsa käteen ja vei sen tunnustelemaan jalkoväliään. Siellä alkoi tuntua elämää…
Vaimo katsoi hieman arastellen ylkänsä elintä… Ja katso: se otti täyden asennon ja paljasti ”vatsapuoleensa” kirjoitetun tekstin:
”Tiell’ elon velttona olla ei auta.”
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.