Aurinkoa olit tänäin
minulle psyykkkeellinen
enkelini.Valoa ja säteitä
minun ajatusteni läpi.
Rakkaus,miten lausutkaan
sen mihin muut ei yllä.
Enkelini,kerro minulle
henkisen taipuisuutesi
tausta.
Ilmaise minulle,mistä
saat voimia.Lentoosi
ja kyvykkyyteesi saada
rakkaudelle uskottavat
kasvot.
En näe että koskaan
liikutat siipiäsi enkelini.
Silti lennät.En kuule
myötätunnon manifestia.
Silti sinä Rakastat.
Jaksat ja keräät
voimasi.Ihmisyyden
suuruudessa jaat
voimiasi ympärille.
Jaloa,Jumalani,jaloa
rakkaus on.
Sisältä,tummasta
syvyydestäkin sinä
puhut rakkauden kieltä.
Murheenkin takaa
sinun sanomasi tuntuu.
Surun,sen sinä
pyyhit.
Nefredite,hänkö sinä
olet.Kaiken sen jumalatar
mihin kauneus taipuu
ja hyvyys kumartaa.
Sinä nainen,Enkelini.
Rakkautta.Sinä
vuosituhansia
hymyilevä Rakkaus.
minulle psyykkkeellinen
enkelini.Valoa ja säteitä
minun ajatusteni läpi.
Rakkaus,miten lausutkaan
sen mihin muut ei yllä.
Enkelini,kerro minulle
henkisen taipuisuutesi
tausta.
Ilmaise minulle,mistä
saat voimia.Lentoosi
ja kyvykkyyteesi saada
rakkaudelle uskottavat
kasvot.
En näe että koskaan
liikutat siipiäsi enkelini.
Silti lennät.En kuule
myötätunnon manifestia.
Silti sinä Rakastat.
Jaksat ja keräät
voimasi.Ihmisyyden
suuruudessa jaat
voimiasi ympärille.
Jaloa,Jumalani,jaloa
rakkaus on.
Sisältä,tummasta
syvyydestäkin sinä
puhut rakkauden kieltä.
Murheenkin takaa
sinun sanomasi tuntuu.
Surun,sen sinä
pyyhit.
Nefredite,hänkö sinä
olet.Kaiken sen jumalatar
mihin kauneus taipuu
ja hyvyys kumartaa.
Sinä nainen,Enkelini.
Rakkautta.Sinä
vuosituhansia
hymyilevä Rakkaus.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuka kirjoittaa noin kauniisti keskellä yötä?
Minäkin tunsin hetken aikaa olevani enkeli sitä lukiessani.
Kuin uniruno.
Kiitos.
Uinu enkelini.Nuku.
Olen valmistanut sinulle
vuoteen ja sijan.
Olen odottanut sinua
ja poöyhinyt vuoteen.
Valkoisen.Sinulle.
Niin,tahtoisin lausua
sinulle unirunon.
Lämmittää siipiesi tyviä.
Enkelini.kuiskata
korvaasi että lentoasi
kauniimpaa ei ole.
Kun siivin lennät,
minun sieluni huutaa
mukaasi.Minun rakkauteni
kysyy sinua.
Hymyilen nyt.
Vuoteessa tuntuu.
Aivan kuin enkelini saapuisi.
Asukki minun sydämeen.
Kuinka monta yötä
olenkaan odottanut.
Monta kuuta katsonut.
Tämä yö on
se yö.Tämä vuode
ja rakkauden enkeli.
Hyvää yötä sinulle ja
unta enkelin siivin.
kuvittelin olevani enkeli
Sinulle rakkaani, Sinulle ainoastaan
ja valo joka ympäröi meidät
senkin luulin syntyneen rakkaudesta
rakkaudestani Sinuun.
Mutta miksi en ole lentokykyinen
miksi siipeni tarrautuvat kylkiin
ja kasvoni unohtuvat Sinuun ?
Luoja
se on tarkoittanut niin
että Sinä olet minulle tässä
eikä minun
ole tarkoituskaan enää lentää
vaan unohtua hyvyyteesi.
Muistan lapsena,kun
kaikki siivekkäät vetosi.
Koskettivat minussa ja
ajatteluornamenteissani
jotain herkkää kohtaa.
Lentämisen fysiologinen
konkreettisuus kiinnosti.
Miten eläin pysyy ilmassa.
Saa aikaa reaktion lentämiseen.
Muistan kun hyppäsin
tikkailta ja liikutin käsiäni.
Ei tullut lentäjää minusta.
Polviin sattui.Sietämätöntä!
Kuinka rakkaudessa sama.
Psyykkiseltä muodoltaan sama
usko.Minä osaan lentää,
minä osaan rakastaa.
Rakkauden siipeni kantavat!
Ja välillä polviin sattuu.
Että oppii rakastamaan enemmän.
Pidemmälle ja syvemmin.
Hypätä korkeammalle.
Kun niin telee,lentää
Rakkauden siivin.
Perskules,minähän
taisin jo poikasena opetella
Rakastamista!
Kiitos runostasi.
Herätit avaruudessani elämyksen.
Mahtavaa!
Osaat kirjoittaa niin kauniisti :) Jokainen nainen tuntee varmasti olevansa tuo Enkeli lukemansa jälkeen ;) Kiitos!
Kun ymmärtää rakastamisen
monisäikeisyyden.
Että ei ole tärkeää
miten lähetyt,vaan uskallus
on elämys.Visio.
Rakkausruno on klooni ja
refleksi rakastamisesta.
Tuskassa vuotunut rakkausruno
ei ole kaunis ulkoa.
Sen kauneuden kokee
sisäistettynä.
Rakkausrunon antama
kokemus,on anti.Miehen
rakkausruno ei saa riisua
naista psyykkisesti eikä
fyysisesti.
Miehen rakkausruno naiselle
pitää olla tervehdys.
Ei ehdotus.Sillä mies ei voi
olla samalla tunteva ja dramaturgi.
Aurinkoa hymyysi ja
kisaile säteiden kanssa
itsesi uuvuksiin!
Haluan sinun myös tänään kylpevän säteissäni, suudelmissani.
Kosketin juuri korvanlehteäsi, tunsitko?
Tunsin suolaisen veden
prinsessani.ja se tuntui
kokonaan.
Hiljaa istui säteissä,
odotin lisää.Toivoin.
Koko atmosfäärini
huusi:lisää suudelmia!
Pöytä oli katettu myös
sinulle.Olin valmistautunut.
Pukeutunut parhaimpiini.
Viittaani.
Mutta verhojen takaa
hymyilit.Olit jo ulkona,
menossa.Aamun säteet
hyväilivät sinun vaaleuttasi.
Kävely sauvat.Prinsessani,
energiapakkaukseni,olit jo
lähdössä lenkille.
Kuriton hymysi minulle
kuin sanoma:ylös mokoma
viittakeikuli ja ulos!
Ota minut kiinni jos saat!
Sinä! Säteiden viisas söpöliini.
Aurinkoa ja hymyä päivääsi.