tuskan ja pimeyden peitosta nousin...
minua pelotti
sydämeni murjottu oli jousin...
minua masensi
jalkani painoivat...
elämäni tuntui turhalta
haaveet vain takoivat...
millään ei ollut tarkoitusta
mieleni oli tumma...
tahdoin vaan olla
kunnes koputit selkääni.....
sydämeeni tuli rakkaus
kosketit kasvojani.....
silmissäni kasvoi onnellisuus
puhuit minulle......
rakastuin sinuun
sanoit että tahdot olla aina kanssani .....
elämässäni oli väriä
ja haaveet olivatkin totta ...........
minua pelotti
sydämeni murjottu oli jousin...
minua masensi
jalkani painoivat...
elämäni tuntui turhalta
haaveet vain takoivat...
millään ei ollut tarkoitusta
mieleni oli tumma...
tahdoin vaan olla
kunnes koputit selkääni.....
sydämeeni tuli rakkaus
kosketit kasvojani.....
silmissäni kasvoi onnellisuus
puhuit minulle......
rakastuin sinuun
sanoit että tahdot olla aina kanssani .....
elämässäni oli väriä
ja haaveet olivatkin totta ...........
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kun hän koskettaa,
tumma yö väistyy.
Uskot että se käsi
on rakkautta.
Hän katsoo sinua
ja heräät katseessa.
Silmäsi kääntyvät
itsesitarkkailusta
toiseen ihmiseen.
Ajatuksesi lopettavat
sisimpäsi piiskaamisen.
Minuutesi käpertyneisyys
viriää rakkauden tuoksussa.
Hänen maljansa maistuu sinulle.
Hänen sylissään tuntuvat
unohdetut aamut.Suudelmissaan
maistuu kirpeä citrus,
lempesi mesi.
Aivolohkosi jauhavat kuonaksi
epäluulot ja aneemiset
kädityket.Unelmien ja haaveiden
pelko ontuu tiehensä.
Rakkauden valo on liikaa
epätodellisille oidipuksille.
Elät ja rakastat,sinä
onnellinen.Uskot ja
luotat.Seisot rakkaudessasi
suorin jaloin.
Haaveet toteutuvat,kun
rakentaa niistä tavu tavulta
todellisuuden.Todellisuus on
sitä,että rakkasi uskoo sinun
rakastavan hänen joka tavuaan.
Hieno runo!
Unohda menneisyyden aaveet ja
pidä rakkautta parhaana
ystävänäsi,jonka vasta
tänäin tapasit.
..hienoa ajatuksenkulkua on runossasi. Etenkin tuosta lopusta pidin kovasti.
Kiitos lukuhetkestä : )
luoda todellisuuden, uskotko?
Ihan totaalisesti sanattomaksi menin kyllä tätä lukiessani. Miten joku osaakaan laittaa sanansa noin, että luettuani tämän voisin vaikka vannoa eläneeni sillä hetkellä nuo hetket kanssasi.
Loppusanat oli hieno muistutus meille jokaiselle siitä, ettei koskaan saa lakata haaveilemasta, sillä toteutuessaan haaveet voi tehdä elämästä ihan oikeasti ikuista unelmaa juuri silloin kun niille onnen avaimille löytyy se oikea ovi.
ja vielä kerran kiitos
tässä juuri laskin että 10 vuotta olen itselleni kirjoitellut näitä, kaikki kertovat yleensä omasta elämästäni, joka on ollut yhtä vuoristorataa.... vaikka nuori olenkin vielä
tämä oli ensimmäinen jonka olen laittanut yleiseen jakoon ja hyvä että joku ees tykkäsi...
Voi kuule, moni varmasti tykkäsi, mutta kaikki ei vaan sano sitä täällä ääneen.
Sillä, ainakin omasta mielestäni, jos runosta voi näin sanoa niin runosi oli tunteita todellakin herättävä taideteos eletyn elämän koskettavuudesta ja kauneudesta. Sen sisältämä ajatus oli jotain sellaista, jonka voisi kuvainnollisesti kerätä tuollaisenaan omien kämmeniensä suojaan ja pitää sitä siinä hellästi niin ettei sen sisältämä haavekuva menisi koskaan rikki.
Runous on taidetta, jossa jokainen vastaanottaja ottaa silmiensä eteen avautuvan näkymän omalla ainutlaatuisellaan tavallaan vastaan. Sen varmasti huomaa noista omista ylläolevista sanoistanikin.
Olen sen verran elämää nähnyt ja varmasti myös koviakin kokenut ei enää niin nuori teos ihmisenä itse, että todellakin osaan samaistua sanoihisi ja tiedän mitä elämän kauneus kaikessa vaatimattomuudessaankin voi kaiken kurjuuden keskellä todellakin olla.