Katsoitteko? Oli aikalailla painavaa ja huolestuttavaa asiaa siitä miten isät hylkäävät lapsensa. 25% eroisistä tekee Suomessa näin kun sama luku Norjassa oli 2% !
Jari Sinkkonen oli tosi huolestunut siitä mitä tämä vaikuttaa koko yhteiskuntaan, suhteiden muodostukseen, vastuulliseen aikuisuuteen jne.
Laki on lisäksi erittäin outo koska velvoitteista (tapaamissopimus lapsen oikeus tavata etävanhempaa) huolimatta mitään sanktioita tai edes valvontaa ei ole jos etävanhempi rikkoo sopimuksen.
Olen tätä asiaa aiemminkin ihmetellyt: mikä suomalaisissa isisää on kun he voivat näin tehdä?
En niinkään haikaile pakkokeinojen perään vaan lähinnä isien omaehtoisen halun perään. Missä se on?
Jari Sinkkonen oli tosi huolestunut siitä mitä tämä vaikuttaa koko yhteiskuntaan, suhteiden muodostukseen, vastuulliseen aikuisuuteen jne.
Laki on lisäksi erittäin outo koska velvoitteista (tapaamissopimus lapsen oikeus tavata etävanhempaa) huolimatta mitään sanktioita tai edes valvontaa ei ole jos etävanhempi rikkoo sopimuksen.
Olen tätä asiaa aiemminkin ihmetellyt: mikä suomalaisissa isisää on kun he voivat näin tehdä?
En niinkään haikaile pakkokeinojen perään vaan lähinnä isien omaehtoisen halun perään. Missä se on?
Vastaukset 54
Vanhimmat
Kävi sääliksi sitä pientä reipasta poikaa, jolle äiti hoki koko ajan isi-isi-isi. Äiti ei ollut päässyt yli asiasta ja käytti törkeästi omaa lastansa hyväksi. Poika oli niin pieni, ettei todellakaan kaipaisi isäänsä, ellei asiaa hoettaisi koko ajan.
"Askarrellaan isille lahja niin sinun isi tulee sitten sen joskus hakemaan." Pistää ihan vihaksi.
Muuten oli tosiaan ok, mutta tuo äiti- ihminen sai ruman sanan karkaamaan suustani. Onhan se selvää, että äiti haluaa pojalleen isän, mutta kyllä tuossa tilanteessa pitäsi aikuisen ihmisen olla ruokkimatta isän ikävään ja rakentaa pojalle iloinen ja onnellinen arki niissä olosuhteissa, jossa eletään, eikä tosiaan, iltaisin muistuttaa, jostain mitä ei ole, eikä tule ehkä koskaan olemaankaan.
Näillä lapsensa hyljänneillä iseillä on puuttunut isä omasta arjesta tai heidän roolinsa on ollut liian pieni. Ollaan sitten tilanteessa, jossa ei osata olla isä omalle lapselle. Antakaa äidit isälle tilaa luoda side lapsiin, älkääkä omiko lapsia itsellenne.
sanoistasi!
Ylilyönteihin ei pitäisi sortua kumpaankaan suuntaan mutta usein tunteet ottavat ylivallan.
En itsekään kovin pitänyt liiallisesta asian korostamisesta kun kyseessä kuitenkin oli nelivuotias.
Kuitenkin, en pidä myöskään siitä että äitejä syyllistetään tästäkin asiasta: jos isä lähtee ja hylkää lapsensa, on se äidin vika kun ei "antanut isälle tilaa".
Yhtäkaikki ikävää on se että syyllistetään asiasta se toinen nainen.
Molemmilla naisilla voi olla omat vaikutuksensa mutta se peruspointti jota tässä haen on isän oma halu, vastuu ja ajatukset!
Jos tällä kertaa me naiset jätettäisiin ainainen syyttely ja etsittäiisiin sitä miehen ajatusta ja totuutta siihen miksi lapsi jää eron jälkeen.
Hyvät miehet ja isät, kertokaa!
"Äiti ei ollut päässyt asiasta yli". Siis mistä asiasta? Sehän juuri oli se pointti ettei voinut ymmärtää MIKSI isä ei halunnut tavata poikaa. Se oli koko ohjelman ydin!
Se joka on itse ollut ko tilanteessa tietää miten vaikeaa on kun ei voi käsittää ja ymmärtää.
Sekö suureMmoinen? ;) Vastaan, vaikka arvaankin kirjoituksesi provoksi.
Nainen ei ollut päässyt siitä yli, että äijä jätti, ja laittaa nyt lapsensa kärsimään "isättömyydestä", rankaisee tätä orvon statuksella kun voisi kasvattaa iloisen ja tyytyväisen pojan ihan yksinkin.
Hallå?
Niinpä, loistoesimerkki siitä, ettei se äitiys aina pyhitä, eikä edes lapsen etua aja... Poikaressu.
täällä olla miehiä, kun se Ex/paritonkin on haihtunut. ;)
Rohkenen kertoa oman mieheni kertomaa haukkuryöpyn uhallakin. Hän ei ole lapsirakas ja oli ilmoittanut ex-vaimolleen, ettei halua lapsia. Tämä kuitenkin "kiristi" asialla ja sai miehen myöntymään. Melko pian lapsen syntymän jälkeen tämä totesi tehneensä virheen ja lähti. Hoitaa velvollisuutensa ja maksaa elatukset, ja välittää toki lapsestaan.
Sanoo kuitenkin, että lapsen hankkiminen oli ex-vaimon pakkomielle ja että tekisi toisin, jos nyt olisi tilaisuus. Exänsä on tehnyt lisää lapsia uuden puolisonsa kanssa suurperheen verran.
Eli tässä tapauksessa mies ei ollut omasta tahdostaan mukana "projektissa". Isäntunteet näyttävät nousevan esiin paremmin nyt, kun lapsi on jo iso ja irti äidistään.
"Se joka on itse ollut ko tilanteessa tietää miten vaikeaa on kun ei voi käsittää ja ymmärtää."
Siinäpä se: siksi on vaikeaa, kun ei HALUA käsittää eikä ymmärtää.
Kyllä sitä jaksetaan piikittää äitiä tästä näköjään oikein olan takaa! Eikö teillä kaikentietävillä ole mitään kommenttia siihen todelliseen asiaan : MIKSI ISÄ EI HALUA TAVATA POIKAANSA??? Pitääkö vääntää rautalangasta?
Kommentoikaa sitä!
Mitä taivastelet, kerro mielipiteesi, mitä sitä muilta tivaat?
Miksi isä ei halua tavata poikaansa????????????
Et siis sinäkään osaa lukea tai ymmärtäää lukemaasi. Kirjoitin "...kun ei VOI ymmärtää..."
Se on eri asia kuin haluaminen!!
Tilane on se että isä ei halua tavata lastaan ja äiti ei VOI, PYSTY tajuamaan sitä vaikka haluaisikin. Taas kerran: mikä on sinunkin vastauksesi siihen MIKSI ISÄ EI HALUA TAVATA LASTAAN????
Minäkin odotan niinkuin moni muukin sitä ISIEN vastausta siihen. Se kai sen tietää joka EI HALUA.
Haloo!
Jos te viitsisitte äitien mollaamisen sijaan vähän miettiä sitä oikeaa kysysmystä niin tämäkin asia voisi edetä johonkin.
...saa toki vastata ja olihan tuo valaistusta asiaan, kiitos!
Näyttää menevän tämäkin keskustelu väittelyksi, kiva kun joku viitsii vastata asiallisesti :)
Sanoisin vielä että tuo mainittu ohjelmahan otti esiin sen että tosiaankin 25% suomalaisista eronneista miehistä hylkää lapsensa ja kiinnostaisi tietää ne syyt miksi. Tämä
vastauksesi oli todellakin juuri siihen kysymykseen.
Sen sijaan en pidä kovin rakentavana sitä että tässä keskustelussa on alettu syyttää ohjelmassa esiintynyttä äitiä ottamatta yhtään kantaa kyseisen isän osuuteen. Emme tietenkään tiedä kaikkea mutta pohdiskelu on eri asia kuin syyttely.
Sinä tässä nyt ihan pokkana määräät, että äidistä ei saa puhua - eikö hänellä ole siinä lapsen tekemisessä ja avioerossa 50 %:n vastuuosuus? Jos äiti on tehnyt virheen ja se nostetaan esiin, alat heti huutaa että tätä mollataan? Osuuko niin pahasti omaan nilkkaan?
Isien vastausta saat tällä palstalla odottaa maailman tappiin. Eiköhän mahda olla melkoisen todennäköistä, että ne isät, jotka lapsistaan viis veisaavat, loistavat poissaolollaan tässä kanalaumassa?
YKSI vaihtoehto isien haluttomuuteen tavata lastaan on se, että haluavat välttää kontaktia lapsen äitiin, eivätkä halua enää käydä samaa loputonta riitaa. Isä saattaa ajatella, että lapselle on parempi, kun hänestä ei tehdä vanhempien kiistakapulaa.
Veikkailepa sinäkin jotakin.
En määrää ettei äideistä saa puhua, tottakait osuutta on molemmilla. Nyt vaan oli kyse siitä miksi isät hylkääävät lapsensa. Toimija on siis isä, ei äiti. Se ärsyttää että isän tekemiset ja tekemättä jättämiset ovat aina äidin vika, niin liitossa kuin sen jälkeenkin.
Oma arvaukseni on se että nämä isät ovat tunne-elämältään kehittymättömiä.Ei ymmärretä omaa merkitystä lapsen elämään eikä osata/haluta käsitellä vaiikeita asioita. Helpompi ne on vaan jättää taakse.
Toinen ryhmä on se joka tarvitsee aina naisen pärjätäkseen elämässä. Jos se eron jälkeinen uusi nainen ei pidä lapsista mennään sitten sen pään mukaan ettei jäisi yksin. Tämäkin porukka on tunne-elämältään kehittymätöntä. Onhan myös niitä naisia jotka tukevat isää suhteessa laspiin ja kaikki hoituu.
Kolmas juttu on se mistä eilen mainittiinkin,ero lapsesta on isälle niin kipee paikka ettei kestä tavata vain joskus.
Kaikille näille kuitenkin on yhteistä se että aikuinen mies voisi tehdä asioille jotain, hakea apua ja tukea - ja yhteiskunta voisi tiedostaa asian ja tarjota sitä. Äidin sättimisellä tämä ongelma ei ratkea.
... valitus soi kauneimpana-a-a... ;)
Jep, tällä palstalla rakentavat keskustelut ovat valitettavan vähissä. Itse valitettavasti syyllistyn myös väittelyyn, joskus kertakaikkiaan vain provosoidun niistä vyön alle lyönneistä, joita täällä harrastetaan. Tietenkään en ole siitä ylpeä. Paitsi joskus, kun syntyy oikein riemastuttavaa sananvaihtoa. Pahoittelen ajoittaista naiiviuttani, mutta kyllä tänne nauruakin saisi mahtumaan. ;)
En katsonut ohjelmaa, miten tuo hylkääminen määriteltiin? Kokiko lapsi itsensä hylätyksi, vai oliko äiti puhemiehenä? Haastateltiinko isiä tutkimukseen, eikö sieltä selvinnyt syitä?
Entä tutkimuksen tekjiä, minkälainen perhetausta hänellä on? Sekin saattaa vaikuttaa lopputulokseen. Korkea prosentti joka tapauksessa.
– hyviä veikkauksia ja varmasti todenmukaisia.
"Toimijoita" liitossa on kuitenkin aina kaksi.
Taas päästään siihen villakoiran ydinluuhun, että vanhempien pitäisi pystyä puhaltamaan yhteen hiileen lapsensa hyväksi. Isällä on omat ongelmansa, äidillä omansa ja lapsiparka kärsii.
Äiti voisi sitä itsekseen ihmetellä, vetämättä pientä lastaan siihen mukaan ihmettelemään, lasta jolla ainakaan ei resursseja ko. ihmettelemiseen ole, eikä edes sitä 50% vastuuta vanhempiensa eroon.
Äiti voisi aikuisten ystäviensä kanssa puida pahaa oloaan ja miksi se isä ei lastaan tapaa, ja jättää lapsensa rauhaan, tuo on henkistä pahoinpitelyä.
Kyse voi olla myös "tiedostamattomasta?" manipulaatiota, lapseen syöpyy syvälle, että nyt se isä jätti MEIDÄT. Vanhempana lapsi on sitten kaunainen ja katkeroitunut ja äityli saa kostonsa.
Ovelaa mutta niin inhimillistä. Lapset maksavat laskun loppukättelyssä, vahinko.
Onneksi on sentään niitä fiksujakin äitejä, jotka eivät käytä lastaan likasankona, vaikkei isä lastaan haluakaan tavata, syystä tai toisesta.
perhehelvetistä ulos, ei taatusti halua olla raivoavan muijan ja hänen pentunsa kanssa missään tekemisissä, vaikka pennulla nyt sattuisi olemaan puolet geeneistä omia.
Mitkään tapaamiset eivät ole mahdollisia, jos ei ex-muija käyttäydy siivosti. Usein ex-vaimo itse pilaa tapaamiset silloin, kun lapsi on vielä pieni ja äidistään riippuvainen. Myöhemmin on jo myöhäistä alkaa mitään isä-lapsi-suhdetta rakentaa.
vielä lapsettomana avovaimona minun on aivan turha yrittää väittää että tietäisin miltä lapsensa kanssa hylätyksi jätetystä äidistä tuntuu, mutta arvaan että todella pahalta.
enkä todellakaan hyväksy sitä ettei isä halua nähdä lastaan, vaikka voinkin ehkä ymmärtää.
mutta nyt ihmettelen enemmänkin sitä, miksi isä ja äiti eivät KESKUSTELE siitä miksi näin on. jos lapsi on muka syntynyt hyvään suhteeseen, miten voi olla mahdollista että äiti ei tiedä miksi isä lähtee?? en voi ymmärtää... ei ole tainnut suhde tällöin muutenkaan toimia. miksi on sitten lapsia edes hankittu? mikseivät puolisot tunne toisiaan? miksei aikuiset ihmiset osaa hoitaa ehkäisyä jos lapsia ei haluta? voi elämä...
MINKÄ IKÄINEN lapsi kaipaa eron jälkeen isäänsä?
Jos lapsi on n. kaksi vuotias ,jolloin isä perheestä lähtee(syystä että perheen "äidillä"on suhde toisaalla)..ja pian se uusi mies ilmestyy siihen kotiin ikäänkuin isän "korvaajaksi"..niin,kaipaako tuo lapsi myöhemmin isäänsä,jollei joka päivä häntä tapaa,(ainoastaan kahden viikon välein viikonloppuisisn).
Lapsihan ei kasvaessaan muista ns. aikaa jolloin isä asui samassa taloudessa..eikö?Ei muista,jollei se lähivanhempi siitä kerro.
En tarkoita sitä että etäisän pitäisi olla tapaamatta lastaan,ihmettelen vain kuinka jotkut lähivanhemmat tekevät isälle hallaa hakemalla "lohtua"ajatuksilleen sosiaalitoimesta..kun isä ei enää joka hetki heidän mielensä mukaan pomppaakaan.
Käy siellä nyyhkimässä "kuinka lapsi kaipaa"isäänsä,(miten kaksi vuotias muka osoittaa kaipaavansa joka hetki isää?)..ja todellisuudessa tekee sen vain siksi että pääsee lapsestaan viikonloppu vapaalle ja saa rellestää uuden miehensä ja uuden perheensä kanssa.Itsekkyyttä on niin monenlaista!
Itse en ainakaan taida olla noissa tilastoissa, kun meillä ei ole edes tehty mitään tapaamissopimusta. Vai lasketaanko minut näiden lapsenhylkääjien joukkoon?
Tosiaan, en katsonut kyseistä ohjelmaa joten en voi siihen ottaa enempää kantaa.
Prosenttien laskutapaa ei mun mielestä kerrottu. Verrattaessa Norjaan tuotiin esiin se että siellä on lakiin kirjattu näitä asioita toisin ja molemmat vanhemmat velvoitetaan lain nojalla huolehtimaan lapsesta. Toki sitä voi miettiä tuoko laki ratkaisun asiaan jos kyse on etävanhemman haluttomuudesta, mene ja tiedä.
Täytyy kait katsoa se Ylen sivuilta uudestaan jos jäi jotain oleellista huomioimattta.
kuin joka perheessä on riitoja ym kriisejä. Useimmiten se mies lähtee hakemaan aiemmin sitä uutta lohtua, kuin nainen. Kun mies löytää sen salarakkaan ja "ymmärtäjän" ja jää kiinni, niin erohan siitä tulee vaikkei siihen pyrittykään.
Kun sitten suhde jotenkin etenee, uusi nainen tekee kaikkensa, että saa pidettyä mihen ja alkaa miehen perhettä haukumaan ja mitätöimään, usuttaa vielä miestä unohtamaan lapsetkin, ja mies ei muuta kun uskoo! Onnellinen uusi elämä odottaa ilman lapsia, näin mies uskoo. Useimmiten siihen lasten unohtamiseen tarvitaan toinen nainen, sillä sitä en usko että mies itse tekisi sellaisen päätöksen että jättäisi omat lapsensa! Kukaan järkevä ihminen ei siihen pysty, jos ei ole ketään kuka tukisi ja avustaisi siihen ratkaisuun.
yksinkertaista. Itse olet varmaankin riitelijätyyppi, oletettavaa on ettei ex-miehesi ollut sitä. Se riittää syyksi lähteä nostelemaan, älä yritä syyttää "salarakkaita" omista virheistäsi.
tulee väliin, lapseton useimmiten, niin kyllä siinä ex vaimo lapsineen häviää. Onhan se nyt elämä helpompaa ilman lapsia!!! Ja jos mies kyllästyy leikkimään kotia, niin minkäs teet. Kyllä niin monta liittoa on särkynyt väliin tulijan tähden, että turha sitä tosiasiaa on kieltää.
oikeassa. Kotileikit pitäisi kieltää lailla.
Leikitään isää ja äitiä, ja sitten äitiä suututtaa kun jää yksin hiekkalaatikolleen ja isä vie lelutkin mennessään.
Kannattaisi todella harkita ennen kuin alkaa lapsia laittaa, ja jos niin tekee, varautua siihen että toinen voi heittää leikin kesken.
Jos et ota riskiä, eipä ole elämääkään. Joskus onnistuu ja joskus ei, kuka tietää kuka on hyvä ihminen vielä vuosienkin päästä. Ennustajiea emme ole, tietäjiksi emme tule, olkaamme siis kauniita ja rohkeita!
on kunnossa niin siihen väliin ei mahdu ketään tulijaa.
Tosiasia on se, että pariskunta itse rikkoo liittonsa, ei kukaan kolmas. Tietysti on helpompi syytellä asiasta jotain toista kuin itseään tai puolisoaan.
Jos pariskunnalla on kaikki ok, niin miksi siitä edes kumpikaan haluaisi lähteä?? Tottakai elämä on helpompaa ilman lapsia, mutta myös köyhempää.
kun itse häoppäsi ja hylkäsi lapsensa, nyt lapset ovat kasvaneet ja hylänneet isän. Sitä saa mitä tilaa. Lapset eivät ole tyhmiä, ymmärtävät että jos isä ei tykkää ei sitten. Onneksi olen minä olemassa, ja yksi lapsistani sanoikin äskettäin, että olet maailman paras äiti!! Mieltön fiilis tuli poika 18 v ja sanoi sydämestään. ;)
toisella voi olla asiat hyvin jos toinen osapuoli jotenkin kärsii. Ainakin kirjoituksestasi saa sen käsityksen, että liitossanne sinulla oli asiat ok ja miehelläsi ei ollut, koska joutui lähtemään ja etsimään uutta onnea.
Voitko sanoa käsi sydämellä, ettet ole vaikeuttanut lastesi ja heidän isänsä suhdetta? Jotenkin kirjoituksestasi kuultaa, että ex-miehesi olisi se tarinan ainoa rosvo.
yhdessä oloa kauan, kunnes en enää jaksanut ja ymmärsin, ettei se ole minun asia, jos mies ei itse sitä halua, niin väkisin en voi lapsia hänelle tuputtaa.
Rosvo tai ei, en minä rosvoa tässä etsi, vaan odotin vstuullista isää lapsille, mutta ei halunnut, ennemmin hylkäsi, onhan se helpompaa.
tämä elämä on. mutta se ken leikkiin lähtee, se leikin kestäköön!
hyvä kirjoitus. lapsi ei tarvitse isää joka ei halua edes nähdä lastaan. biologia ei takaa mitään.
sitäpaitsi isäpuoli voi olla lapselle aivan yhtä hyvin isä kuin biologinenkin. kunhan on aikuisia joihin voi luottaa. miksi roikkua sellaisessa johon ei voi??
Kärsii tekosiensa seurauksista jatkuvasti, eikä kehtaa meitä edes muistaa saati nähdä. Oma vika, syyttäkööt itseään.
Katsoitteko te sitä ohjelmaa? Siinä tuli myös vastauksia siihen, miksi isä saattaa hylätä lapsensa.
Isällä saattaa olla tahtoa ja tunteinta tavata lastaan, mutta hän ei tiedosta sitä, että ne merkitsivät jotakin, kun äiti automaattisesti omii lapset itselleen. Isä joutuu ennemmin tai myöhemmin ota tai jätä tilanteeseen, äiti saattaa olla tietoisesti provosoinut tilanteen tähän pisteeseen, vaikka syyttää isää lasten hylkäämisestä.
Yksittäistä syytä tai syyllistä on mahdoton kaikkeen löytää, ei voi syyttää yksin isää tai äitiä, mutta tangoon tarvitaan aina kaksi ja molempien syytä nostaa katse omasta navasta peiliin.
On varmaan monia isiä jotka eivät lapsiaan tapaa eri syistä..
Mutta miettikäähän että mikä on motivaation taso nähdä lasta jota ei ole ikinä halunnut?
Tapaus siis esim sellainen että äiti salaa tehtaillut lapsen,jättänyt ehkäisyn pois tai valehdellut asiasta..
Omapa on syynsä jos sitten "yllättäen" jääkin yh:ksi ja isää ei todellakaan kiinnosta..
"ei toivottu" lapsi! Siinä tarvitaan molempia, ei syy voi olla toisen. Mies myös syyllinen!
Onhan abortti vaihtoehto jos ei elämä yksin lapsen kanssa kiinnosta...
..että tee abortti. Eihän se sitä lasta joudu tappamaan. Jokainen mies, joka ei halua isäksi, käyttäköön tarpeellista ehkäisyä! Itse en aborttia pystyisi tekemään sai lapseni alkunsa miten tahansa. Onneksi huolehdin ehkäisystä mahdollisimman hyvin. Mikään ehkäisy ei kuitenkaan kohdunpoistoa lukuunottamatta ole 100% varma.
Kysyin itse samaa asiaa monta vuotta sitten mies sosiaalijohtajalta,miksi lasten pitää tavata esim.isäänsä,vaikka pelkää tätä.Mutta aikuisen miehen ei tarvitse tavata lastaan/lapsiaan,jos ei halua.
Vastasi,että näin vain on,että laissa ei vaadita,että etällä olisi valvollisuus tavata lapsiaan.Hohhoijaa näitä suomen lakeja..
siis... jos ollaan selvästi sovittu, että harrastetaan vain seksiä, lapsia ei haluta, ja sitten nainen jättää salaa ehkäisyn pois.. niin onhan se lapsen alkuun laittaminen kummankin "syy" mutta kenen syy onkaan eitoivotun lapsen hankkiminen?
en sano nyt juuta enkä jaata. provosoitukaa jos tahdotte. mutta.
jos olisin mies jolle "salaa" tehtäisiin lapsi, niin olisin hyvin loukkaantunut. miksi ihmeessä minun pitää nähdä lasta jota en halua??
siinä voi mennä miehen päänuppi niin sekaisin että ei halua edes ajatella asiaa. kuinkahan moni mies on tehnyt itsemurhan kuultuaan epätoivotusta raskaudesta tuntien että nyt ollaan umpikujassa? en tiedä yhtäkään tapausta, mutta en ihmettelisi jos kypsymättömimmät näin reagoisivat..
olisihan se hienoa jos ihmiset olisivat yhdynnässä vain kun haluavat saada lapsen aikaan, mutta se on niin utopiaa.. kyllä minäkin olen harrastanut seksiä pelkän seksin takia. tosin tietenkin haluaisin että mies kantaisi vastuunsa myös.
ja turha sitten haukkua takinkääntäjäksi. esitin vain eri kannalta asiaa.
että usein se mies hylkää ja jättää lapsensa. Kun tapaajan ei ole pakko pitää lupauksia, mutta lähivanhemman on, sakon uhalla, se antaa porsaanreiän toisen vanhemman vastuulle. Miksi mennä kun ei ole pakko.
Tavatessaan uuden naisen, olen varma että syyllinen tapaamisen laiminlyöntiin useimmiten löytyy siitä.
Meillä ainakin. Tapaamiset hoituivat hienosti ja isä oli lasten lähellä viikottain, usein montakin kertaa viikossa. Kunnes tämä auttamattomasti tunneköyhä nainen ilmestyi, niin tapaamiset loppui kuin seinään. Syytä kysellessäni, mies oli kiukkuinen ja vaivaantunut ja heitti suoranaisesti meidät elämästään lopullisesti.
Näin ollaan menty vuosia, eikämiestä lapset kiinnosta kun on lapseton tunneköyhä nainen, tai mikä lie, tukemassa ettei lapset tarvitse isää.
naisen tervetulleeksi lastesi elämään?
Vai ilmoititko kenties, että jos tämä on isän elämässä, tällä ei ole oikeutta tavata lapsiaan? Pakotitko isän valitsemaan itsesi ja uuden naisen välillä? Huom: itsesi, ei puhuta lapsistasi – me kaikki tiedämme, että kärsit vieläkin siitä, että miehesi jätti sinut.
Luetko sinä koskaan näitä vastauksia? Jos, niin ajatteletko mitä sinulle yritetään sanoa?
Uskallatko ajatella, minkälaiset traumat olet lapsillesi aiheuttanut toimimalla samoin kuin ohjelman surkea äiti? Todennäköisesti et. Se on surullista.
päinvastoin ovat todella menstyviä nuoria aikuisia, joille annoin hyvän lapsuuden ilman että eivät olisi tienneet missä asua missä olla ja kuinka kauan. Nyt heillä on parhaat elämän eväät käsissään, ja siitä olen ylpeä itsestäni. En koskaan antanut heikunkeikkujen sotkea lasteni elämää. Se oli loistava päätös, ja meille täysin oikea. Kun lukee näitä juttuja täällä, ei voi kuin ihmetelä, miten lasten elämät joillakin on täysin sekaisin. Ex mies myös tuki minua ratkaisussani, koska ei ole tunkenut niitä heikunkeikkujaan väkisin meidän elämäämme. Ymmärsi itsekin, että parasta mitä hän voi lapsille antaa, on että he saavat olla lapsuuden rauhassa ihmisiltä,jotka eivät mitenkään kuulu lasten elämään.
päästää ilmoille tuon tutun oksennuksesi, olosi on varmaan helpottunut ja voit vastata aiemmin esitettyihin kysymyksiin.
Voit myös samalla kertoa, mitä "todella menstyvä" sinulle tarkoittaa, ammattikoulun läpäisyä vaiko omaa "perhettä" alle kahdenkymmenen vuoden iässä? Kenties jotakin muuta?
"Ex mies myös tuki minua ratkaisussani, koska ei ole tunkenut niitä heikunkeikkujaan väkisin meidän elämäämme. Ymmärsi itsekin, että parasta mitä hän voi lapsille antaa, on että he saavat olla lapsuuden rauhassa ihmisiltä,jotka eivät mitenkään kuulu lasten elämään."
Itket täällä säännöllisesti, että isä LÄHTI ja HYLKÄSI lapsensa. Nyt kerrot, että tämä TUKI sinua ratkaisussasi ja pysyi poissa.
Onko siinä kenenkään muun mielestä ristiriitaa? Olet sä Lissu aika sekaisin.
tavanomaisesta, että pitää olla KAIKIEN kanssa samaamieltä, on Lissu aina asialla??? Hei haloo... on muillakin eriäviä mielipiteitä.
– kukaan muu ei ole puhunut Lissusta kuin sinä.
Annapa vihdoin niitä vastauksia.
Lueskelin näitä vastauksia mielenkiinnolla. Aika paljon näyttää edelleen olevan ilmassa sitä että tavalla ja toisella on aina lähiäidin vika jos etäisä ei tapaa lastaan.
Omalla kohdallani tilanne on se että olen monta monta vuotta kaikessa ystävyydessä yrittänyt tukea etäisää lapsen tapaamisessa. Tukeminen tarkoittaa sitä että on tehty tapaamissopimus, päivitetty sitä isän toiveiden mukaan,en ole ikinä sanonut isästä lapsille pahaa sanaa, olen kuunnellut isän naismurheet ja kaikki vuosien mittaan,olen aina kannustanut lapsia tapaamaan isäänsä jne. Mitään kantaa en ottanut naisystäviinsä. Kuitenkin, tämän viimeisimmän naisen myötä ( ajallisesti pääteltynä)isä lopetti tapaamiset. Lisäksi olen saanut tältä naiselta ikävää sähköpostia vaikken edes ole hänen kanssaan puhunut.
No, ei siitä enempää mutta en ihan rehellisesti sanottuna usko että olisin itse voinut enempää "tukea" ja ymmärtää. Siitä huolimatta homma meni metsään ja nyt ainoa tehtäväni on säällisesti yrittää kertoa lapsille mikä on kun isä ei pidä yhteyttä. Ei siis myöskään soita tms.
Tapauksia on niin monenlaisia ja syitä sysissä ja sepissä. Tunneköyhyys lisättynä itsekkyydellä on aikamme ilmiö joka talloo alleen kaiken muun. Oikeasti todellakin on vanhempia jotka hylkäävät lapsensa uuden suhteen myötä ja näissä tapauksissa sen lähivanhemman syyllistäminen on aivan järjetöntä.
nämä lapset joita isät eivät tapaa.On lapsen etu tavata isäänsä eikä toisinpäin.Meillä isä tapaa lastaan joka toinen vkonloppu ja siinä se on.Jos lapsi soittaa isälleen illalla ei isä vastaa koska uusi tyttöystävä on puhelut kieltänyt.Puhelut virka-aikana ovat ainoastaan sallittuja.Yritä siinä sitten selittää lapselle miksei isä vastaa puheluihin.Enkä todellakaan tarkoita että lapsi olisi joka ilta rimputtamassa isälleen vaan pari kertaa viikossa.Pahaa sanaa en ole isästä tai tyttöystävästä sanonut lapselle vaan selitellyt isän tekoja.
Me jatkamme lapsen kanssa onnellista elämäämme mutta ehkä josssain vaiheessa isällekin muistuu mieleen mitä menetti kun ei pitänyt yhteyttä lapseensa.
Vielä ihmeellisemmältä tämä tuntuu isästä joka haluaisi tavata lapsiaan vaikka joka päivä, mutta lasten äiti taas haluaa estää kaiken yhteydenpidon (vaikka itse oli se joka petti ja jätti). Eli monenmoiset on ihmisten ongelmat, olisipa minun exäni tuollainen joka kannustaa lapsia tapaamaan isäänsä. Ihmisten itsekkyydellä ja pahuudella ei ole rajoja...
käy tapaamassa vaimoni kanssa tehtyää lastaan ja pitää kiinteästi yhteyttä. Mikä on ihan esimerkillinen juttu.