akateemisia yh:a?

Tosin minä en enää opiskele, siitä on jo parikymmentä vuotta. Pienten lasten yksinhuoltajuuden vuoksi vaihdoin työpaikkaa sellaiseksi, joka ei vaadi kovin paljoa matkustamista. Työpäiväni ajan lapset olivat alkuun tarhassa ja sitten koulussa. Illat meni sitten lasten ja kotihommien kanssa puuhaillessa. Ihan mukavia juttuja.

yh-isä

Oi noita aikoja, niihin aikoihin mahtuu, niin paljon vaikeitakin aikoja. Kekseliäisyydellä niistä on selvitty, pilkkeellä silmäkulmassa. Pientä vaivaa, kun on vähän itse tulevaisuutensa eteen nähnyt, niin se kyllä palkitsee aikanaan.

Kyllähän meitä löytyy. Itse teen kaksoitutkintoa (oikis-kauppakorkea) ja käyn syys-toukokuussa osa-aikatöissä. Kesäkuukaudet olen kokopäivätöissä parin viikon lomaa lukuun ottamatta.

Täytyy kyllä sanoa, että yksin en pärjäisi. En millään. Onneksi lapsen isä on aktiivisesti mukana elämässämme ja kaikki neljä isovanhempaa asuvat lähistöllä. Saan siis hoitoapua lähes aina kun sitä pyydän.

Helppoa ei silti ole, se täytyy myöntää, eikä tämä ainainen kituuttaminenkaan mukavaa ole. Mutta kyllähän se lohduttaa kun tietää, että opintojen jälkeen pääse tekemään mielekästä työtä mukavaa palkkaa vastaan.

Minulla ei ollut lääkiksessä opiskeluaikoina ketään auttamassa lapsen kanssa (isovanhemmat toisella puolella Suomea, isää ei kiinnostanut), joten minun oli yksinkertaisesti pakko lopettaa sivutyöt, keskittää kaikki lapsen ja kodinhoidosta ylijäävä aika opiskeluun ja nostaa kaikki mahdollinen opintolaina.
Silti teki tiukkaa selvitä opinnoista, koska monet kurssit venyivät yli päiväkodin aukioloajan ja vaativat paljon opiskelua myös koulun ulkopuolella.

Opinnot päättyivät, lainaa oli hirvittävä määrä ja olin melkoisen loppuunpalanut. Onneksi pääsin heti hyvään työhön ja sain velat maksettua nopeasti.

Minun oli täysin mahdotonta tehdä työtä, opiskella lääkäriksi ja hoitaa täysin yksin lasta. Onneksi asiat sujuivat loppujen lopuksi hyvin ja varsinaiset opinnot loppuivat ajallaan.

Onnea!