Tuolla alempana oli aihetta otsakkeessa mainitusta. No siellä sitten vastauksia, että "oltiin oltu naimissa vaikka 2v".
No mitä vitun väliä sillä on onko ollut naimisissa ja avoliitossa vai kaukorakkaussuhteessa sen ajan(no ei ehkä kaukorauuas:)? Nykyajan penikat kun on niin hätäisiä ja tottuneet saamaan kaiken heti, että menette naimisiinkin kun kaverit menee heti kun joku muutaman kuukauden seukkaaminen takana. Samalla ajatusmaailmalla sitten teette hätäiseen lapsia kun kaveritkin tekee sen "nuken".
On siis ihan sama onko naimisissa vai avoliitossa sen ajan, koska pääasia että tuntee toisen. Kyllä 5v tunteminen on ehdoton minimi!
Sitten sellainen oma havaintoni: nykyajan penskat (siis reilu parikymppiset) ajattelevat erillä tavalla kuin me kolmekymppiset. Te olette kasvaneet silloin kun ei ole ollut lamaa, ja ette ole niin vastuullisia yhteiskunnassa kuin me hieman vanhemmat. Meille toitotettiin koko ajan nuorena, että suomi on nousussa, tehkää töitä ja nostetaan suomi maanpinnalle kuopasta. No me tehtiin niin, kouluttauduttiin ja painettiin hommia niska limasssa siitä parimymppisestä lähtien. Nyt te sitten olette tottuneet hyvään ja jäätte kouluttautumattomana ja työttömänä lapsia tekemään kotiinne. Luuletteko te saatana ettei meillä ole jo tarpeeksi maksamista ja elätetävää tulevissa suurissa eläkeläismäärissä? Tekin vielä hätäilitte ja teitte pentuna lapsia. On se väärin ja vituttaa ihan oikeesti! Vaikka äitinne ovat joskus lapsia tehneet nuorena reilu parikympoisinä, niin heillä on silloin ollut työtä tarjollla kouluja käymättämillekin ja yhteiskunta on ollut erilainen. Nyt naiset makaa kotona ja ukot vetää ABC-asemilla purilaisia ja polttelee tupakkia ja leikkii kavereiden kanssa mopoilla sekä tietokoneilla ja käyvät töissä maksaakseen ne kulissit teille. Mutta missä aito onni ja yhteiselon halu? Olettehan te nyt miehuuden nai naiseuden todistaneet kun lapsia monella varhaisteinillä, mutta pitää ne lapset elättääkin, ja mielellään itse! Ja onhan se kiva jos tykkääå ja viihtyy sen puolisonkin seurassa.
Sori kun sanoin.
No mitä vitun väliä sillä on onko ollut naimisissa ja avoliitossa vai kaukorakkaussuhteessa sen ajan(no ei ehkä kaukorauuas:)? Nykyajan penikat kun on niin hätäisiä ja tottuneet saamaan kaiken heti, että menette naimisiinkin kun kaverit menee heti kun joku muutaman kuukauden seukkaaminen takana. Samalla ajatusmaailmalla sitten teette hätäiseen lapsia kun kaveritkin tekee sen "nuken".
On siis ihan sama onko naimisissa vai avoliitossa sen ajan, koska pääasia että tuntee toisen. Kyllä 5v tunteminen on ehdoton minimi!
Sitten sellainen oma havaintoni: nykyajan penskat (siis reilu parikymppiset) ajattelevat erillä tavalla kuin me kolmekymppiset. Te olette kasvaneet silloin kun ei ole ollut lamaa, ja ette ole niin vastuullisia yhteiskunnassa kuin me hieman vanhemmat. Meille toitotettiin koko ajan nuorena, että suomi on nousussa, tehkää töitä ja nostetaan suomi maanpinnalle kuopasta. No me tehtiin niin, kouluttauduttiin ja painettiin hommia niska limasssa siitä parimymppisestä lähtien. Nyt te sitten olette tottuneet hyvään ja jäätte kouluttautumattomana ja työttömänä lapsia tekemään kotiinne. Luuletteko te saatana ettei meillä ole jo tarpeeksi maksamista ja elätetävää tulevissa suurissa eläkeläismäärissä? Tekin vielä hätäilitte ja teitte pentuna lapsia. On se väärin ja vituttaa ihan oikeesti! Vaikka äitinne ovat joskus lapsia tehneet nuorena reilu parikympoisinä, niin heillä on silloin ollut työtä tarjollla kouluja käymättämillekin ja yhteiskunta on ollut erilainen. Nyt naiset makaa kotona ja ukot vetää ABC-asemilla purilaisia ja polttelee tupakkia ja leikkii kavereiden kanssa mopoilla sekä tietokoneilla ja käyvät töissä maksaakseen ne kulissit teille. Mutta missä aito onni ja yhteiselon halu? Olettehan te nyt miehuuden nai naiseuden todistaneet kun lapsia monella varhaisteinillä, mutta pitää ne lapset elättääkin, ja mielellään itse! Ja onhan se kiva jos tykkääå ja viihtyy sen puolisonkin seurassa.
Sori kun sanoin.
Vastaukset 25
Vanhimmat
No ihan ensinnäkin haluaisin sanoa, että melkoista yleistystä herralla nyt kuvioissa. Kirjoituksestasi paistaa kirkkaasti läpi se että olet jäänyt keskitasolle niin elämässä kuin palkkatasossasikin,ja etsit syyllisiä moiseen, vai olenko väärässä? Haluaisin kertoa sulle elämästä ihan vaan sitä varten että et luokittelisi kaikkia nuoria vanhempia tuohon ABC-teinijoukkioon (Usko vaan, olen heidät kyllä itsekkin tunnistanut tässä yhteiskunnassa) Olemme siis mieheni kanssa nuoria, 23 ja 25 kuitenkin. Siitä huolimatta että olen äitiyslomalla kotona, mikä on lapsen kannaltakin ihan hyvä asia, en todellakaan makaa täällä. (ja aion palata töihin lapsen ollessa vuoden) Oletko kenties joskus toiminut koti-isänä? Taita sinulla itsellä olla vähän laiska vaimo, jos niin oletat? Minä ainakin hoidan poikamme, kodin kuntoon ja maksan myös tuestani lainanlyhennykset, vaikka mieheni tienaa enemmän kuin sinä luultavasti mosessa kuukaudessa. Ja niistä meidän perheen tuloista leikataan pirun iso osa valtiolle, josta minäki saan tämän vaivaisen tukeni. Ystävilläni ei myöskään ole lapsia. Olemme olleet yhdessa jo yli 6 vuotta. Ymmärrän että se v...ttaa kun näet näitä ABC-teinejä, mutta hei oikeasti. He ovat itse valineet elää perus paskaduunarin palkalla lopun ikänsä, tehneet ennemmin lapset kuin hankkineet kunnon koulutuksen ja työn. Siinähän makaavat omassa kuopassaan. Ei ne tuet oikeasti oo hääppöset, että jos pelkäät että kaikki valtion raha menee heihin. Ja sieltähän niitä veronmaksajia putkahtelee maksamaan sinun eläkepäiväsi vai mitä? Lisäksi suomen väkiluku ei ole huomattavasti kasvanut viime vuosina...Ennemmin suomalaista työvoimaa kuin ulkomaista.Eipä sitten muuta, voi olla että meni vähän aiheesi vierestäkin...Kasvatappa sitten kunnialla omat lapsesi niin pääsevät maksamaan mahdollisimman ison osan veroa palkastaan, kun ovat hyvätuloisen työn saaneet.
Minä olen yli-ihminen sinuun ja äijjääsi verrattuna joka saralla. Joten lopeta turhat epäilyt ja syyttelyt. Mulla on hyvä elämä ja työ ja vapaa-aika tasapainossa.Naiseni on ahkerta eikä mikään nykyajan uusavuton. Pointti on kuitenkin se, että me viihdytään yhdessä!
Kyllä voimme yloeisellä tasolla puhua täsät mistä alkuperäisessä kirjoituksessani puhuin.Poikkeavuuden siitä ovat harvinaisia tässä uusavuttomien maailmassa.
Huomaa ajatusmaailmastasi että olet juurikin edellä mainitsemani mulkku ämmä. Ukkosinkin olet valinnut jonkun tienestien perusteella. Pikkasen pinnallinen lehmä olet, joten naama umpeen!!
ei sen sinun miehesti suuri palkka tuo teille onnea ja turvaa. Tässä tyypillinen tapaus, naidaan rahaa ja "turvaa" (=nynny) ja sitten erotaan. Kaikkea ei mitata rahassa. Olet tyypillinen tumpelo ja suorittaja!Tärkeintä on että pärjää ja on aikaa perheelle, ei se paljonko tienaa!!!
..Niin, tyhmähän sitä on jos ei ole ylpeä siitä että menee hyvin! Ainakin on varaa olla pinnallinen, jos se näin mitataan. Samapa se minulle on. Ja niin kuin mainitsin, olemme olleet yli kuusi vuotta yhdessä, joten luuletteko että silloin n. 19 v. meillä oli samanlainen tulotaso kuin nyt. Kyllä sitä on yhdessä kuljettu tätä tietä jo ennen rahaakin. Lisäksi ainakin meille ja varmaan monelle muullekkin suomalaiselle raha ihan oikeasti tuo TURVAA. Niin tämä yhteiskunta pelaa...Lisäksi, raha ei automaattisesti tarkoita sitä että menisi huonosti tai että erotaan! Meillä menee oikein hyvin, ja vietämme paljon aikaa perheen kesken...Eipä siitä sen enempää sitten.
Pikku-ämmä laiska puhuu paskaa! Kyllä turvaa luo vapaus ja hyvä parisuhde ja elämänkokemus. Totta helvetissä tuollaiselle uusavuttomalle raha tuo turvaa, koska et osaa luulttavasti itse keittää ede tee-vettä lapsellesi ja perheellesi. Olet tyypillinen lusmu joka elää miehensä siivellä. Tulee sekin päivä kun se sun rillipääs ei sua enää kinnosta edes ison tilipussinsa takia ja sorrut imemään kaltaiseni machon munaa. - Mikäli olet kaunis, se on mahdollistä, mutta tuskin olet. Jäät koukkuun siihen vieraaseen kikkeliin ja se rillipää jää kuin nalli kalliolle! Siinäkö palkka hänelle, HÄ?
Mutta ihan oikeesti!; yleensä köyhillä on aidompaa ja parempaa aitoa elämää. Jos siis ei ihan soskupummeistä puhuta, vaan töissäkäyvistä ihmisistä! Muttä eräänlainen pummihan sinäkin olet. Sama kait se hakeeko rahat soskusta vai elääkö siippansa ja hänen sukunsa siivellä.
Onko nimesi muuten Elina?
..että taidat olla kaikista epäonnistunein ja katkeerin ihminen tässä viestiketjussa, hyvä mies?
ei ole siivellä elämistä jos nainen hoitaa kotihommat ja lapsen, ja mies käy töissä elättääkseen OMAN perheensä jota RAKASTAA ja haluaa pitää siitä huolta! koti äiti ei ole huonompi ihminen kuin töissä käyvä perheellinen nainen, vaikka itse en aiokkaan kotiin jäädä koko elämäkseni. eikös juuri tämä ole rakastamista ja välittämistä, että jaetaan tehtäviä ja pidetään huolta perheestä? itse elättäisin mielelläni perheeni jos isä jäisi kotiin hoitamaan lapsia ja kotitöitä. ja näin myös olemme hieman suunnitelleet... eli vastavuoroisuutta ja vaihtelua kummallekkin!!
valitettavasti rakkaus ja välittäminen ei ole tarpeeksi jos ei ole rahaa asumiseen tai ruokaan.. ymmärräthän?
päädyin siihen tulokseen, että viestisi oli provo, mutta vastasin nyt silti...
sori, sekin varmaan tekee minusta huonon äidin ja siivelläeläjän?
nykyajan ämmät kun ei osaa edes kaurapuuroa tehdä itse, vaan kaikki ostetaan valmiina kovalla hinnalla, silti tehdään lapsia kun muutkin tekee. Miettikääpä mikä ero heissä on esim. omiin äiteihinsä jotka tekivät lapsia hekin suht nuorena senhetkisen yhteiskuntatilanteen takia?
Ei ihme että äijjä saa juosta kieli vyön alla töissä kun emmälle pitää kaikki ostaa kun avuton ei osaa tehdä mitään itse. En ihmettele miksi sanotaan että raha tuo turvaa, kun akat etenkin niin avuttomia. Jokainen nuori äiti pitäisi laittaa talouskouluun kuudeksikuukaudeksi raskaanaoloaikanaan, niin loppuisi se turha haaskaaminen!! Toisekseen se ukkonne saattaa alkaa kummasti viihtymäänkin siellä työpaikalla kun lihotatte itsenne jo entisestään muotopuoleksi kotona matessanne:)) Ottaako totuus koville?
että myös siihen kaurapuuron hankkimiseen tarvitaan rahaa! olet sinä ämmän valinnut jos ei osaa kotitöitä tehdä...osaatkohan edes itse kun täällä pitää valittaa??
olen mies ja osaan tehdä kaikki itse, ruuat, rempat, kaikki...No autoa en osaa korjata, koska se on niin uusi ja tekninen laite, että en osaa sille tehdä mitään huoltoja yms. Mutta huoltoliike tekee sen puolestani. Vapaata minulla kyllä on tehdä kaikkea kallista kotona itse, ettei tarvii maksaa muille, kuten eräiden, niin saa sitten valittaa kun pitää töissä juosta;)
Mun vaimoni osaa tehdä kaikki itse. Leipoo kerran viikossa perheelle jne. Itse olen taloni rakentanut ja pihat laitellut yms, yms. Että huolesi oli aiheeton.
Ai niin, ja kaiken tämän taitomme lisäksi molemmat käymme töissä!
Onkos mieleesi tullut että monet muut ovat yhtä eteviä? Jos et osaa ajatella kuin omaa napaasi ja pönkität täälläkin vain omaa egoasi, niin enpä usko että kovin etevä tai hyvä ihminen olet. Oletko samanlainen kehuskelija kotonakin? Taitaapi olla vaimosi TODELLA etevä kun jaksaa tuollaista tolloa katsella..
Niin juu, ruoan, leipomisen, rempan, pihanlaiton ja pyörän huollon (jep, en autoa osaa korjata, öljyt ja renkaat sentään vaihtaa) lisäksi osaan myös soittaa pianoa, kitaraa ja viulua. Soitan orkesterissa. Lisäksi olen nätti ja minulla on kaunis ääni. Elän myös onnellisessa avoliitossa.
Ai niin, ja kaikkien näiden taitojen lisäksi myös opiskelen ja käyn töissä!
Ja apua, olen vähän päälle kaksikymppinen, voi ei, nainen! Ja kyllä, aion rakkaani kanssa perustaa perheen kohtapuoliin. Yritystä ainakin on.
Itsekehu haisee sanoi jo 6-vuotias siskonpoikanikin. Että lopeta kehuskelu ja yritä opetella vaihteeksi solidaarisuutta ja muiden huomioon ottamista.
Ai niin, piti vielä lisätä että ompelen omat vaatteeni. Ai että olen etevä! ;D
(En valehdellut ja kaikkea tuota olen tehnyt)
Kun tuossa aikasemmin vauhtiin pääsin niin voisin kehuskella vielä lisää: avomieheni on tehnyt suuren osan huonekaluistamme ja minä olen vanhoja kunnostellut. Milläköhän vielä saisin pönkitettyä itseäni?
Hahhaa voi sun elämää.. :D
kyllä muakin vituttaa monet vastuuttomat teinit jotka jäävät kotiin loppuelämäkseen makaamaa kesken amiksen ylpeinä äitiydestään, ajatellen että siihen on oikeus koska on nyt äiti, ja lapsettomat ovat vähmpiarvoisia...näitä tapauksia nyt on. ja itse olen 20-vuotias, lapsen yrittämistä miettivä. haluan lapseni nuorena, ja kyllä, aion jatkaa maisterintutkintoon heti äitiysloman jälkeen. haluan tehdä töitä ja antaa lapselle mahdollisuuden esim. harrastaa.
olemme olleet yhdessä kolmisen vuotta, ja suurimman osan tästä avoliitossa. tarkkaan mietitään ja harkitaan tätä asiaa, enkä todellakaan halua hätiköidä vaan tietää että suhde kestää.
että ei me kaikki 20-vuotiaat vastuttomia kakaroita olla :) itse kannan vastuuni ja viimeiseksi haluan elää kenenkään siivellä.
poikkeuksiakin on, kuten sinä väität olevasi. Mutta hyvä jos niin.
eikös se niin ole että mätiä omenoita on myös sinun ikäluokassasi, kunnioitettavasta iästäsi riippumatta?
vielä voisin lisätä että omassa suhteessani viihtyvät ja voivat kumpikin hyvi, ja voin rehellisesti sanoa että haluan olla avomieheni kanssa koko lopun elämäni.
himot ne on hiirelläkin;)
kyllä minä olen suhteessa rakkaudesta, ja tunteella haluan tehdä myös lapseni, enkä kylmällä taktikoinnilla... kumpi on pahempi? loppupeleissä vissiin aika se ja sama.
Luin tuon viestiketjun, johon kirjoituksessasi viittasit. Itse en huomannut siellä yhdenkään kirjoittajan olevan mitenkään penikkamainen tai että olisi kyse kavereiden matkimisesta. Monet päälle parikymppisetkin voivat olla jo henkisesti hyvinkin kypsiä.
Lähes kaikki ketjuun kirjoittaneista olivat olleet puolisonsa kanssa yhdessä jo useita vuosia ennen lasten hankintaa ja naimisiinkin menneet vasta usean vuoden yhdessä olon jälkeen. Nuo mainitsemasi 2 vuotta naimisissa olleetkin olleet jo 10 VUOTTA yhdessä.
On hyvä asia, että puolisot haluavat sitoutua toisiinsa tosissaan ja virallisesti menemällä naimisiin ennen lasten hankintaa. Jokaisella on toki oikeus valita tekeekö lapset avoliitossa vai avioliitossa.
kuka tänne nyt heikkouksiaan alkaa kertomaan? Ei kukaan. Kaikillahan menee niin vitun hyvin, vaikka olisikin kaksi kuukautta sitten päässyt pöpilästä raskausmasennuksen jälkeen!!
joo,kyllä aika pitkälti yhdyn kirjoittajan tekstiin... Nykyään tehdään lapsia liian äkkiä,muutaman kuukauden seurustelun jälkeen&sit erotaan&taas uutta äijää kehiin.. Muijat makaa kotona sossun elättinä tai jos parisuhteessa elää,äijät tekee töitä ja muija makaa himas ja muksu heti 3v täytettyään päiväkotiin puol pvä hoitoon!!Näin on fakta,en tarkota pahalla,mutta päiväkodin työntekijänä on aika paljon nähnyt.. Tsemppiä kuitenkin kaikille!! =)
olisi kuitenkin mukavaa ettei aina kaikkea yleistettäisi. ei nimittäin tunnu mukavalta jos kadulla vastaantulevat osoittelisivat ja leimaisivat edellä kuvailemaksesi tapaukseksi pelkästään iän takia vaikka kuinka yrittäisi rakentaa "kunnon" elämää. vaikka toisaalta, ihmiset jotka minut tuntevat tietävät totuuden, ja sehän on tärkeintä.
toki minua ottaa myös päähän tämä nykyinen kaksi kuukautta yhdessä ja vauva -meno.
mutta eiköhän sekin ole aika pitkälle kasvatuksesta kiinni millaista "nykynuoriso" on. eikö? eli ne vanhemmat vastuulliset ikäluokat voisivat katsella kriittisemmin myös omaa napaansa. tai sitten olen väärässä.
jotkut kuitenkin yrittävät tehdä parhaansa. heille onnea ja menestystä! :)
No ei voi todellakaan yleistää, etenkään sitä että poikkeuksiakin on joukossa. Mutta kyllä parikymppset pennut tekee muksuja itsetunnolleen pönkäksi ja kun eivät jaksa yhteiskuntaa, eli tätä että pitää painaa hommia. Saavat silleen sitten itselleen oikeuden maata kotona mesettelemässä kavereiden kanssa ja shoppailla päivät pitkät ukon luottokortilla kun muut painavat hommia ja hankkivat niitä tukia näille yksille lellikeille. Kusiset ajat on tulossa näille ja meillekin siinä ohessa. On eläkeläiset elätettävänä ja nää yhet uusavuttomat grilliruokien kasvatit.
Kyllä ne poikkeukset ovat harvassa jos rehellisesti sanon. Moni ei malta nykyäöän hankkia lapsia kun ikää se min. 25v. Kun kaveri saa niin munkin pitää saada. Vähän sama asia kun lapsena naapurintyttö sai uuden polkupyörän, niin kohta piti olla toisellakin.
Mun neuvo nuorille on se, että älkää kiirehtikö. Teillä jää nuoruuskin elämättä kun lähdette siihen souvviin avopäin liian aikaisin. Se on parempi etenkin lapsellenne kun odotatte rauhassa!
Jätkät kyllä alkaa muksuja tekemään ihan ajattelematta. Saavat siinä testata mulkkunsa toimivuuden ja todistaa olevansa siitoskykyinen mies kavereilleen. Ei niitä pentuja paskaakaan kiinnosta sinä ja se muksu. Enempi kiinnostaa videopelit ja hienot autot/ moottoripyörät ja pikkupillut:) Kandee siis tutustella siihen toiseen muutamia vuosia ja todiaankin turvata sitä tulopuolta sitten tulevaisuudessakin, jos se mies vaikka sattuu kypsymään ja lähtee lätkimään, niin ei tarvii tyttösen sitten ihan munanpuutteessa elää ja soskun luukulla notkua yh;na.
fiksuin viestisi koko keskustelun aikana! Mukana oli jopa rakentavaa kommentointia :)
En tiedä mistä vihaisuutesi johtuu, mutta voisikohan olla että nämä "huonot kaksikymppiset" ovat paljon näkyvämmässä asemassa kuin ihan fiksusti ajattelevat ja oman osansa tekevät kaksikymppiset, koska nämä "fiksut kaksikymppiset" hoitavat hommansa niin kuin normaalit, vastuulliset ihmiset eivätkä hillu abc:llä tai kännäämässä sossutukien avuilla?
Omaa kantaani voin kertoa sen verran, että olen monesti, jo kahden vuoden ajan pohtinut olenko liian nuori äidiksi, miten kaikki lapsen myötä muuttuisi, ja se, milloin ja MIKSI on järkevää perustaa perhe. Olen tullut siihen johtopäätökseen että ei ole mitään järkevää syytä hankkia lapsia. Jos sinulla on niin kerro ihmeessä! Haluan kuitenkin yrittää perheen perustamista nuorena. Tähän yksi miljoona syytä.. Tärkeimpänä se, että tätä me yhdessä haluamme. Haluan olla hyvä vanhempi ja näyttää esimerkkiä lapselle. Turvata tulevaisuus tekemällä töitä. Opettaa elämää ja taitoja...
Ja sitäkin olen miettinyt, ettei se lasta heti kuulu ja voi mennä vuosiakin että onnistuu.. En myöskään halua yli kolmekymppisenä tehdä viimeistä lastani, joten tämä tuntuu meille parhaalta vaihtoehdolta.
Sen verran narsistinen minäkin olen, että uskallan sanoa olevani ihan fiksu ihminen ;) (Mitä nyt täällä väittelen minulle tuntemattoman ihmisen kanssa. Harjoitusta tohtorinväitökseen ;D)
Eipä oltu lasteni isän kanssa yksissä oltu vuottakaan, kun jo ensimmäinen lapsi syntyi, olin tuolloin 19.Toinen lapsi syntyi siitä viiden vuoden päästä. Hyvinpähän on mennyt ja nyt vanhempi lapsi on jo 23 ja nuorempi 18, edelleen ollaan lasten isän kanssa yksissä ja ollaan saatu jo talo maksettua ja muutkin velat pois.
Että tälläset penskat sieltä vuosien takaa.