Kertokaapa ihmiset minulle, että millaisia toisten alle 2 v. lapset ovat.
Omani (1,5 v) on melko varauksellinen aluksi vieraita kohtaan/ vierastaa, mutta rentoutuu sitten jos on jotain mielekästä tekemistä.
Leikkikentällä tarkkailee kyllä toisia, mutta pysyttelee mieluummin vähän omissa leikeissään.
Jos joku tulee häntä tervehtimään niin ei oikein ole vastaanottavainen vaan saattaa ainakin aikuisia vilkaista hieman vierastaen ja jatkaa sitten omia juttujaan/ jos on oikein nopeasti lähelle "tunkeva" aikuinen niin saattaa tulla syliini turvaa tankkaamaan.
Neuvolassa käynnit menee vähän itkiessä, kun rokottamisesta on jäänyt paha muisto ja ehkä neuvolan tätikin on vähän pelottava mittanauhoineen yms.
Olen yrittänyt aina vähän neuvolaan menosta etukäteen jutella, mutta silti jännitys tuntuu olevan aika kova.
Myös leikkikentälle mennessä/sieltä tullessa olen jutellut, kuinka toiset varmasti tykkäävät leikkiä hänen kanssaan.
Kotona hän on oikein reipas ja toimelias. Syliä, halia ja hyväksyntää hän on mielestäni saanut oikeinkin runsaasti.
Vieraita meillä käy hyvin vähän, mutta kaikissa mahdollisissa perhekahviloissa ja muskareissa olen häntä pienestä asti kuljettanut.
Kuulostaako teistä tällainen normaalilta 1,5 vuotiaan touhulta ?
Minä ja mieheni olemme molemmat olleet lapsena melko ujoja.
Oma äitini kuitenkin pakotti/yllytti minua aina menemään kaikkeen mukaan eikä suvainnut ujouttani. Menin sitten, mutta nyt aikuisena tuntuu että olen sitäkin ujompi. Ja nyt itse äitinä koen että jos lapsi on ujo niin osittain hänen pitää antaa sitä ollakin. Menee sitten mukaan kun siltä tuntuu.
Nyt tämä minun oma äitini - siis lapseni mummo on aloittanut hirveän elämöinnin siitä, että lapseni on epänormaalin arka ja metelöinnillään saanut minutkin epävarmaksi.
Kertokaa onko minulla syytä huoleen.
Omani (1,5 v) on melko varauksellinen aluksi vieraita kohtaan/ vierastaa, mutta rentoutuu sitten jos on jotain mielekästä tekemistä.
Leikkikentällä tarkkailee kyllä toisia, mutta pysyttelee mieluummin vähän omissa leikeissään.
Jos joku tulee häntä tervehtimään niin ei oikein ole vastaanottavainen vaan saattaa ainakin aikuisia vilkaista hieman vierastaen ja jatkaa sitten omia juttujaan/ jos on oikein nopeasti lähelle "tunkeva" aikuinen niin saattaa tulla syliini turvaa tankkaamaan.
Neuvolassa käynnit menee vähän itkiessä, kun rokottamisesta on jäänyt paha muisto ja ehkä neuvolan tätikin on vähän pelottava mittanauhoineen yms.
Olen yrittänyt aina vähän neuvolaan menosta etukäteen jutella, mutta silti jännitys tuntuu olevan aika kova.
Myös leikkikentälle mennessä/sieltä tullessa olen jutellut, kuinka toiset varmasti tykkäävät leikkiä hänen kanssaan.
Kotona hän on oikein reipas ja toimelias. Syliä, halia ja hyväksyntää hän on mielestäni saanut oikeinkin runsaasti.
Vieraita meillä käy hyvin vähän, mutta kaikissa mahdollisissa perhekahviloissa ja muskareissa olen häntä pienestä asti kuljettanut.
Kuulostaako teistä tällainen normaalilta 1,5 vuotiaan touhulta ?
Minä ja mieheni olemme molemmat olleet lapsena melko ujoja.
Oma äitini kuitenkin pakotti/yllytti minua aina menemään kaikkeen mukaan eikä suvainnut ujouttani. Menin sitten, mutta nyt aikuisena tuntuu että olen sitäkin ujompi. Ja nyt itse äitinä koen että jos lapsi on ujo niin osittain hänen pitää antaa sitä ollakin. Menee sitten mukaan kun siltä tuntuu.
Nyt tämä minun oma äitini - siis lapseni mummo on aloittanut hirveän elämöinnin siitä, että lapseni on epänormaalin arka ja metelöinnillään saanut minutkin epävarmaksi.
Kertokaa onko minulla syytä huoleen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kamalaa sanoa, mutta äitisi (siis mummo) kuulostaa hieman "sairaalta" jos tuosta nostaa metelin. Kaikkihan me ollaan erilaisia. Mulla on samanikäinen tyttö ja ihan hänen ehdoillaan mennään tuossa sosiaalisuudessa. Meillä käydään harvemmin muskareissa yms. mutta kun niissä ollaan en ikinä pakota neitiä mihinkään vaan annan hänen itse edetä. Juttelin tästä kerhonpitäjän kanssa, joka on ollut alalla 35vuotta ja hän sanoi, että ihan oikein teet. Tee ihan niinkuin olet aikonutkin äläkä kuuntele äitisi älämöintiä, se on hän, jolla on ongelma!!! Lapsesi on ihan normaali!
Tuon kaipasinkin kuulla !
Juuri noin ajattelen itsekin, mutta sen mummon kanssa asiasta vääntäessä on alkanut omakin usko asiaan horjumaan.
...ja kieltämättä on kyllä itsellänikin joskus vähän mielessä pyörähtänyt tuo mummon henkinen tasapainotila - myös muiden kuin tässä mainittujen asioiden osalta.
Kiitos tsemppauksesta ja oikein hyvää kesää teille :) !
..sinulla. Kyllä ne lapset itse menevät tekemään tuttavuutta sitten kun siltä tuntuu. Mun 1v9kk tyttö menee aika rohkeasti kun on vähän isompia lapsia. Oman ikäiset ja pienemmät ovat jostain kumman syystä tällä hetkellä vähän hämmentäviä..ainakin aluksi. :D
Hei!
Mie se en vaan ymmärrä, miksi kaikkien lasten pitäisi olla samanlaisia ja miten ihmeessä voisi olla mahdollista osata kaikki asiat heti?
Sosiaaliset taidotkin opetellaan, hyvät vanhemmat! Lapset on siinä erilaisia, toiset tarvii aikuisen tukea tutustumiseen ja toiset sitten siihen miten muut voi myös jättää rauhaan...
Oma pikkuisen vanhempi tyttäreni on perinyt isänsä suhteellisen rohkean luonteen, ja hän tarvitsee nyt ja ehken jatkossakin apua neuvottelutaidoissa tms. Ettei saa heitellä tavaroita päin muita tai viedä leluja kädestä. Ihan yhtälailla "normaali" lapsi hänkin kuin sekin naapurin poika joka ei mielellään mene muiden lasten leikkeihin.
Sitä paitsi, tämän ikäiset lapset nimenomaan katselevat muiden leikkejä ensisijaisesti. Varsinainen sosiaalisen leikin kausi alkaa vasta tuolla 3-4vuoden tienoilla. Lapsi voi leikkiä nyt samaa leikkiä kuin joku muu mutta tekee sen itsekseen, tai rikkoo hiekkakakkuja jonkun ne tehtyä, muttei varsinaisesti vielä osaa ottaa vuoroja leikissä tai kehitellä juonta tms.
Jos lapsesi on ujo (eikä hän muuten välttämättä ollenkaan ole!), anna hänen katsella. Juttele hänen kanssaan, ole lähellä ja jos hän itse haluaa leikkiä jotakin jonkun toisen kanssa niin voit olla tukena siinä. Ikään kuin "laittaa sanat suuhun" ensimmäisiä kertoja uusissa tilanteissa.
Älä mene siihen lankaan, että lapsen pakottamalla sosiaaliseksi saisi! Hän voi olla sosiaalinen omalla laillaan, ja jos on sitten oikeasti ujo niin on. Kaikista aikuisista ei tarvitse tykätä (oikeasti fiksu lapsi; kuka sitä nyt tykkää semmoisista tädeistä jotka pistää ja kyselee tyhmiä?), eikä kaikista lapsistakaan. Lapsesi tekee havaintoja ja opettelee tuntemaan ihmiset omalla laillaan. Siihen hänellä tulee olla oikeus.
Ei ole mitään syytä huoleen, ole vain ylpeä lapsestasi! =o)