Soitin pejantaina 23.5. kaksi kertaa hälytyskeskukseen ja pyysin poliisia paikalle. Puolen päivän maissa ehkä yhdentoista aikaan menin hakemaan pyykkejä narulta toisen koirani kanssa. Läheisessä risteyksessä makoili kaksi miestä mukanaan koira jonka heti tunnistin pennuksi. Koira haukkui ja meuhkasi narussaan joka sillä hetkellä oli isännän kädessä. Jäin seuraamaan tilannetta. Alimmaisena makaava halusi nousta ylös, toinen ei niin hyvin ollut nousemassa. Tönivät siinä maassa toisiaan hetken ja nousivat molemmat ylös. Sitten vähän nyrkkeiltiin ja koira juoksi ympäriinsä. Sitten lähdettiin kävelemään Arabiaan päin. Toinen meni vinhaa vauhtia mutta tyyppi jolla oli koira jäi pahasti jälkeen. Hän käveli jonkin matkaa, koira säntäili minne sattu.
Sitten hän päättikin kääntyä takaisin. Tässä vaiheessa olin jo kerran soittanut poliisille että ainakin se pentu pitää ottaa niiltä (siltä) pois. Hän tuli koiransa kanssa samaan paikkaan missä olin nähnyt hänet ekan kerran. Sitten hän tuli tälle nimettömälle pikku tielle ja istui ratapölkkyaidan päälle porttimme viereen. Hän nukahteli siinä, välillä koiran hihna irtosi kädestä ja koira huiteli missä sattui.
Siinä kohtaa soitin poliisille uudestaan. Kerroin missä omistaja? koirineen on. Ei kuulunut mitään. Menin tuonne tien risteykseen katsomaan, olin siellä melkein tunnin. Ennen kuin ehdin sinne risteykseen poliisiauto ajoi päätietä pitkin mutta koskaan en nähnyt sitä enää. Ajattelin että mitä nyt ton koiran hyväksi voin tehdä, isännän hyväksi en ollut ajatellutkaan tehdä mitään. Lähdin kohti omaa pihaani ja samaan aikaan kohdattiin tämän kaksikon kanssa.
Hän kysyi että onko täällä missään kiskaa että voisi ostaa tupakka-askin. Sanoin että tuolla on ruokala, sieltä sitä saa. Kun hän ei heti lyönyt minua ja kun se pieni reppana pitkässä reissussa ollut koira hyppäsi minua vasten rohkaistuin kysymään kuinka vanha koira on. Sain vastauksen 14 viikkoa. Kysyin milloin olette lähteneet liikenteeseen, hän vastasi iltapäivällä. Päivämäärää oli turha kysyä. Sanoin että koirasi on vielä pentu, milloin se on juonut tai syönyt viimeksi. Pentu sinänsä oli hyvän pullea jos syömistä ajatellaan. Hän ei osannut sanoa. Sanoin että en voi ottaa teitä porttien sisäpuolelle koska minulla itselläni on kaksi sakua. Tosiasiassa toinen oli sisällä ja toinen isännän kanssa maalla. Hain ison kupin täysi vettä ja koira joi sen kerta litkimisellä puoleen väliin niin että kyllä oli jano. Sitten hain sille grillimakkaran (ei nyt ihan pennun ruokaa), hyvä kun sain sen pienittyä sen eteen se hotkaisi sen. Eli nälkäkin oli. Sen jälkeen pentu heittäytyi makaamaan ja kun isäntä sanoi että mennään se ei hievahtanutkaan. Sanoin isännälle että se ei enää jaksa kävellä. Hän siihen että selvä minä kannan sen. Just joo. Sanoin että älä ota sitä syliin, teille molemmille käy kehnosti. Ihminen joka ei tiedä missä on, miten on joutunut ko.paikkaan, koiranpentu mukanaan selvästi jo venähtäneellä reissulla, muisteli asuvansa Leppävaarassa (kun sanoin että olet Kyläsaaressa) hän totesi että ei sit kai Espoo ole ihan kävelymatkan päässä. Saatoin hänet koirineen bussipysäkille. Välillä hän oli menossa siihen, epäili ettei koiraa voi ottaa. Sanoin että kyllä voit. Mene Pasilaan ja sieltä junaan. Hän ei jäänyt bussipysäkille vaan lähti koiransa kanssa kävelemään taas Arabiaan päin. Toivoin ja rukoilin että poliisi viimein tulisi ennen kuin pahempaa tapahtuu.
Sen tiedän että jos hän jäi hortoilemaan varmaan joku muukin on soittanut jos oli koira vielä mukana.
Ainakin minun siivouspäiväni meni persuksilleen, en voinut muuta kuin ajatella ko.koiraa.
Jos itselläni ei olisi kahta sakua niin olisin ostanut sen koiran siinä paikassa ja hankkinut sille oikean kodin missä ei tarvitse juoppojen matkassa pelehtiä. Toivon, toivon että joku taho puuttui tähän. Koiran nimi oli muuten Jäbä.
Sitten hän päättikin kääntyä takaisin. Tässä vaiheessa olin jo kerran soittanut poliisille että ainakin se pentu pitää ottaa niiltä (siltä) pois. Hän tuli koiransa kanssa samaan paikkaan missä olin nähnyt hänet ekan kerran. Sitten hän tuli tälle nimettömälle pikku tielle ja istui ratapölkkyaidan päälle porttimme viereen. Hän nukahteli siinä, välillä koiran hihna irtosi kädestä ja koira huiteli missä sattui.
Siinä kohtaa soitin poliisille uudestaan. Kerroin missä omistaja? koirineen on. Ei kuulunut mitään. Menin tuonne tien risteykseen katsomaan, olin siellä melkein tunnin. Ennen kuin ehdin sinne risteykseen poliisiauto ajoi päätietä pitkin mutta koskaan en nähnyt sitä enää. Ajattelin että mitä nyt ton koiran hyväksi voin tehdä, isännän hyväksi en ollut ajatellutkaan tehdä mitään. Lähdin kohti omaa pihaani ja samaan aikaan kohdattiin tämän kaksikon kanssa.
Hän kysyi että onko täällä missään kiskaa että voisi ostaa tupakka-askin. Sanoin että tuolla on ruokala, sieltä sitä saa. Kun hän ei heti lyönyt minua ja kun se pieni reppana pitkässä reissussa ollut koira hyppäsi minua vasten rohkaistuin kysymään kuinka vanha koira on. Sain vastauksen 14 viikkoa. Kysyin milloin olette lähteneet liikenteeseen, hän vastasi iltapäivällä. Päivämäärää oli turha kysyä. Sanoin että koirasi on vielä pentu, milloin se on juonut tai syönyt viimeksi. Pentu sinänsä oli hyvän pullea jos syömistä ajatellaan. Hän ei osannut sanoa. Sanoin että en voi ottaa teitä porttien sisäpuolelle koska minulla itselläni on kaksi sakua. Tosiasiassa toinen oli sisällä ja toinen isännän kanssa maalla. Hain ison kupin täysi vettä ja koira joi sen kerta litkimisellä puoleen väliin niin että kyllä oli jano. Sitten hain sille grillimakkaran (ei nyt ihan pennun ruokaa), hyvä kun sain sen pienittyä sen eteen se hotkaisi sen. Eli nälkäkin oli. Sen jälkeen pentu heittäytyi makaamaan ja kun isäntä sanoi että mennään se ei hievahtanutkaan. Sanoin isännälle että se ei enää jaksa kävellä. Hän siihen että selvä minä kannan sen. Just joo. Sanoin että älä ota sitä syliin, teille molemmille käy kehnosti. Ihminen joka ei tiedä missä on, miten on joutunut ko.paikkaan, koiranpentu mukanaan selvästi jo venähtäneellä reissulla, muisteli asuvansa Leppävaarassa (kun sanoin että olet Kyläsaaressa) hän totesi että ei sit kai Espoo ole ihan kävelymatkan päässä. Saatoin hänet koirineen bussipysäkille. Välillä hän oli menossa siihen, epäili ettei koiraa voi ottaa. Sanoin että kyllä voit. Mene Pasilaan ja sieltä junaan. Hän ei jäänyt bussipysäkille vaan lähti koiransa kanssa kävelemään taas Arabiaan päin. Toivoin ja rukoilin että poliisi viimein tulisi ennen kuin pahempaa tapahtuu.
Sen tiedän että jos hän jäi hortoilemaan varmaan joku muukin on soittanut jos oli koira vielä mukana.
Ainakin minun siivouspäiväni meni persuksilleen, en voinut muuta kuin ajatella ko.koiraa.
Jos itselläni ei olisi kahta sakua niin olisin ostanut sen koiran siinä paikassa ja hankkinut sille oikean kodin missä ei tarvitse juoppojen matkassa pelehtiä. Toivon, toivon että joku taho puuttui tähän. Koiran nimi oli muuten Jäbä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Opettele kirjoittamaan, niin joku voisi tuon tekstin lukea!
Itse en lue tuollaista tekstiä!