Hei kaikki murkkuikäisten vanhemmat! Onko teillä ikänä tullut tunne, että haluaisitte vaikka läpsäistä omaa lastanne, kun nuorilla on tuo sana hallussa ja suusta tulee mitä vaan? Meillä oli paha riita ja minulle tuli tunne, että jos läpsäisen. Tyttö yritti lähteä karkuun ja jouduin pitämään kiinni, jolloin yritti purra ja silloin jouduin vähän tönäisemään kauemmas. En ole ikinä lyönyt lastani tai tukistanut, joten tuo tunne oli pelottava.. Aina ollaan pärjätty puhumalla, mutta murrosiässä kai sekään ei ole itsestäänselvää. Vai?
Kauhea ajatus
äiti65
205172
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Murrosikä on ihan kamala, ja äidin ja tyttären kohdalla se on vielä kauheampi kuin äidin ja pojan - ainakin miellä oli ja on niin.
Sana on hallussa nuorella, mutta sanattomaksi en jää minäkään. Olen sen verran keskenkasvuinen ja elänyt monta elämää, elänyt myös nuoruuden :) (kamalaa aikaa!!) että siinä mielessä ei korvat säry tai en sanattomaksi jää...
Mutta murkut osaavat vedättää vanhempansa hulluuden partaalle.
Olen kuullut sanonnan, että murrosiässä nuoren tehtävä on tappaa vanhempansa ja vanhempien tehtävä on selvitä siitä hengissä. Niin raju on se irtautuminen vanhemmista, ja kait se tytöillä on niin raju kun irtautuminen on vielä äidistä.
Ja olen kuullut, että se mitä nuoresta näkyy ja kuuluu ulospäin on vain vähäisen verran siitä millaista myllerrystä se on nuoren sisällä.
Kyllä se niin on, että "joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee" on vanha elämän viisaus ja sitä tulee noudattaa. Eihän siitä mitään tule jos kakarat hyppii silmille ja haistattelee. Siitä vaan läpsäset ja annat vaikka piiskaakin. Minä toteutan itse tätä elämän viisautta, jonka seurauksena minulla ainakin on hyvät ja avoimet suhteet murkkuikäiseen jälkikasvuuni. Suosittelen!
oli pakko vastata tähän kirjoitukseen, kun en aivan samaa mieltä ole asiasta. Itselläni on murkkuikäinen poika ja minut on kurilla kasvatettu. En voi sanoa, että minulla oli hyvät ja avoimet välit isän kanssa piiskauksen jälkeen. Vihaa ja sisua se kyllä kasvatti ja itsetunto oli kauan nolla.nyt aikuisena olen ajatellut ettei isällä muita keinoja ollut kasvattaa. joskus minullakin menee pojan kanssa hermot, mutta piiskaamaan en ala. Ajattelen, että minun aikuisena on osattava myös olla aikuinen eikä laskeutua samalle tasolle kuin murkku.Rajat meillä on, eikä minulle haistatella, sitä en suvaitse. Mutta on myös muistettava, että murkun sisällä myllertää. Muistettava miltä itsestä tuntui siinä iässä.Puhumalla asiat pitäisi ensisijaisesti selvittää. Minun mielestäni!
On myös sanonta: "Kun taidot loppuu, alkaa väkivalta"
Olet kyllä aika sairas homopappa!! Piiskaat ja lyöt lapsiasi! Se on laitonta suomessa! lapsistasi tulee niitä rikollisia, jotka tappavat huonon lapsuutensa vuoksi! vankilaan tuollaiset lasten hakkaajat! Voi kun tunnen sääliä lapseasi kohtaan, ei varmaan yhtään kaveria! PAska isä!
Kyllä se on nuorena vitsa väännettävä! En voi ymmärtää mihin perinteinen tapakasvatus on kadonnut; Harvoin enää näkee ryhdikkäitä teinejä jotka tervehtivät kohteliaasti, avaavat vanhemmilleen oven, kiittävät, esittelevät itsensä puhelimessa. Saa nähdä miten tämän päivän murkkupaholaisten naamat vääntyvät parinkymmenen vuoden päästä kun omat tenavat huutelevat "vitunhomosaatananhuoraa" työpaikkahaastattelussa...
Ei teillä hyvät välit oo!!
Ne lapset pelkää SUA.. Ei ne uskalla sanoo
wastaan.
Mulla on emännän kans hirveitä riitoja
Ku en saa mennä yöksi Ku se sannoo et me mennään ryypille..Entä sitten?'
Paljon paremmat välit tulee lasten kanssa ku alatte hieman löysäänmään..Tuntuu et jotkut vanhemmat on niin vitun KATEELLISIA omille lapsilleen ku niillä on hauskaa..
Miettikää omaa Nuoruuttanne kyllä te halusitte tehdä kaikkee Tupakan ja alkoholin maistaminen on väistämätöntä Ette te sitä sen paremmin voi estää jos on hirveet rajat..
Miettikää vähän???
Mutta mulla onkin - suvun ja ystävien suustakin kuultuna - äärettömän pitkä pinna. Puhumalla pärjättiin myös murkkuikä eikä mulla tytär oikeastaan koskaan "hyppinyt silmille". Ihan rauhallisesti saatiin asioista sovittua. Olen tainnut päästä helpolla :o))
Pankaa riita puoliksi, menkää puolestavälistä, antakaa molemmat vähän myöten. Silloin molemmat voittaa. Kiroilusta voi sanoa: Olet ollut näköjään huonossa seurassa. Pilaa vaikka elämäs, mutta kotona ei kiroilla. Se yllättäen tehosi, että äiti piti kiroilettomuutta niin tärkeänä asiana.
Miten se riita laitetaan puoliksi, jos vaikka jälkikasvu on varastanut tai käyttäny huumeita. Sanotaanko sille, älä varasta niin paljon, varasta vähemmän, tai käytä vain vähän huumeita.
jos varastaa vähemmän tai käyttää vähemmän huumeita.
Niiden aloittaminenkin pitäis ehkäistä antamalla lapselle aikaa ja seuraamalla mitä se tekee ja ajattelee, minkälaiseksi on muodostumassa sen ja kavereiden arvomaailma, että ehtii selvittää nuorelle vaarat.
Puhumista, neuvomista, tiedon jakamista, samasta asiasta tuhannesti muistuttamista, kaverien väärästä (tai hyvästä, voihan niinkin olla) käytöksestä puhumista, neuvottelua, keskustelua, keskustelua. Nuori vie pahimmillaan kaiken vanhemman ajan.
Nuorelta pitää joka päivä kysellä, mitä kuuluu ja onko kaikki hyvin ja jos ei ole, mikä pitäis olla toisin.
Jos tuntuu menevän huonosti, pitää kysyä mistä on paha olo tai mikä on huonosti. Ja miten asioita pitäisi muuttaa.
Aikuisen pitää osoittaa nuorelle, että sekä suojelee, että suostuu päästämään irti asioissa, joissa se ei ole vaaraksi. Asiat pitää myös perustella nuorelle. Päätösvaltaa pitää antaa. Tässä kohdin se riita pannaan puoliksi.
Lapsilla ja nuorilla on kauhea aikuisen puute. Ne haluavat keskustella(vaikka rupatellen niitä näitä, ettei mene liian jäykäksi) aikuisen kanssa, mutta eivät osaa tai kehtaa sitä pyytää.
Aikuisen pitää myös ajatella, onko vika itsessä, roikkuuko lapsessa, roikkuuko oman nuoruutensa tavoissa, vaatiiko turhia tai liikaa, onko oma ylpeys tiellä, haluaako lapsesta omaa klooniaan tai omien toiveiden täyttäjää tai onko laiska ja mukavuuden haluinen ja siksi riehuu lapselleen. Jos on ollut väärässä, niin sen voi tunnustaa. Omat puutteet, virheet ja erehdykset kannattaa tunnustaa ääneen. Voi muistuttaa nuorelle olevansa ihminen ja väsyvänsä.
En tietenkään ole asiantuntija. Ensimmäisen lapsen kohdalla olin "tukkanuottasilla" ja kadun. Seuraava lapsi ohitti murrosiän huomaamattomasti keskusteluilla ja neuvottelemalla, kolmannen murrosikä oli vaikea, mutta nyt näyttää valoisalta, vaikka senkin hoidin neuvottelemisella, läsnäololla ja tiedon jakamisella (siis silloin harvoin kun nuori itse oli kotona).
Kuulostaa naivilta, mutta nuoret ovat vielä lapsellisia ja elämä on vaarallista.
vähän tällä tavalla minäkin olen asioista ajatelut. Itselläni on eka murkku kasvamassa ja vielä opettelen.Lapsiahan nämä vielä ovat, etsivät itseään ja siihenkin on annettava mahdollisuus. Kyllä niitä yhteenottoja sattuu jatkuvasti, mutta aikuinen on aikuinen ja osaa ehkä käyttäytyä sen mukaan.Turvallisuus nuorelle on tärkeä ja kenelle murkku kiukuttelisi, jos ei omille vanhemmille, niille jotka ovat turvallisia.Ei se aina helppoa ole, mutta tuntuu kuuluvan murkkuikään.
Olen samaa mieltä kahden edellisen kanssa: pidemmän päälle ainoa keino on vain puhuminen, puhuminen ja puhuminen.
On tietysti hirveän rasittavaa ja aikaavievää toimia vuodesta toiseen "papukaijana": ottaa aina uudestaan esille samoja asioita, ei komentaen vaan auttaen lasta/nuorta ITSE muodostamaan oman mielipiteensä. Mutta kyllä se sitten palkitseekin.
Tällä tavalla säilyy myös lähituntuma lapsen elämään ja sisäiseen maailmaan, jolloin vaaran merkit havaitaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Eikä tuo keskusteleva kasvatusmetodi ole edes rasite, jos ajattelee vanhemman ja lapsen suhdetta IHMISsuhteena, ei vain yksisuuntaisena arvojen syöttämisenä aikuiselta lapselle. Juttelethan parhaille kavereillesikin kuunnellen ja toista arvostaen, kuinka et siis lapsellesi.
Tietysti on myös asioita, joista ei keskustella ja piste. Mutta kai sen nyt jokainen ymmärtää.
Eeva
Kiitokset vanhemmilleni että onnistuivat kasvattamaan itsepäisestä ja tempperamentisestä tyttärestään yhteiskuntakelpoisen ja kanssa ihmisiään kunnioittavan kansalaisen.
Tukkapöllyytystä olen saanut jos olen vanhempieni silmille hyppinyt ja kerran tuli oikein koivuniemen herrasta (pistivät vielä itse hakemaan risut pihakoivusta). Kun 20 vuotta jälkeenpäin muistelen jälkimmäistä tapausta mieleeni tulee ensimmäisenä polttava kipu pyllynposkissa, mutta kun mietin syytä kuritukseen niin ymmärrän isääni täysin (olin suutuspäissäni potkaissut naapurin poikaa kylkeen luistimella! Eipä tullut meikäläiselle silloin 7 vuotiaana mieleen että kaveri olisi voinut kuolla siihen.)
Murkkuikäisenä ei enää tarvinnut vanhempieni läpsiä tai tukistella, erimielisyyksistä selvittiin keskustelemalla.
Sinulle äiti65: Jos tuntuu että tilanne vallan riistäytyy käsistä niin ottakaa yhteyttä perheneuvontaan.
Mulla on tällä hetkellä ns.ehdollinen selkäsauna rangaistus päällä. Oon 14-v tyttö ja viime viikolla kärähdin tupakanpoltosta. Sain kuukauden kotiarestia ja seuraavasta kerrasta tulee kuulemma pylly punaiseksi. Tiedän mitä se on, enkä taida uskaltaa ottaa riskiä.
vanhempasi rankaisevat sinua tupakanpoltosta kotiarestilla ja selkäsaunalla?
Olen nyt 19v. Äiti ei kaihtanut voimakeinoja kun kasvatti minua ja siskojani. Nyt näen sen vain hyötynä,vaikka silloin se oli yhtä painajaista. Olen nykypäivänä ihan eri ihminen kuin murkkuna. voisin jopa sanoa,että minusta on kasvamassa hyvä ihminen. Kaikenlaista on koettu,ja viha äitiini on hävinny,vaikka hän kohtelikin minua (välillä)kaltoin. Elämä hymyilee,ja minä kiitän äitiäni :)
No mei porukat eros ku olin 4.v. ja mä ja mun broidi muutettii muden luo,koska fade tekee vuorotöitä. Ja mul ei kovin hyvät välit muden kaa oo. se ärsyttää ku huutaa minuu janatuiseks,jatsiballaadix,pennuks etc. ite kutsun sitä mutsi,muori,mamma mutikka,mummo,mummeli,vitun kuuro.thunderpower,thunder king etc.. ja joka vkoloppu ku meen himaa(opiskelen sisäoppilaitoxes mis vkot asun),ni ain se jaxaa valittaa mm. vittu voisit näit rintsikoitas ja sukkiis käsin pessä.sukat ei meinaa puhtaaks lähtee.. etc. sit joudun ite opintotuel ostaa vkoks eväät kämpille.sekin vituttaa. sit se mulkku soittaa mulle 1-2 kertaa vkos. vaik sil ei ees mitn asiaa ois.muutaku et mitä se ite o tehny tai muuta vastaavaa. toki kiehtoo... ja en tod.haluu mitn kommentteja et äiti rakastaa ja välittää susta.se huolehtii susta.. ei äitille noin saa sanoo. ei omast äitist pahaa sanoo saa.. sit ku suutun sille.ni molemmat huudetaa.ja isäpuoli 45.v. rupee mude puiolustaa ja mude o: sie et mee mihkää tänä pvän ulos. saatana. sit mä oon semmone et ku suutun oikeesti ni uhkaan tappaa leipäveitel etc.. ja sit me molemmat mude ja mä huudetaa toisillee samankaltasii lappui. vittu sie minuu sil veitel söhi.kokeile onnees.. etc. (tää on aika rankkaa textii mä tiedän,mut hoitoon en hakeudu! en pysty mistää juttelee äitin kaa. isäpuolen kaa paremmi ku se o lepsumpi ku mude.) yx kerta yx mein tuttu sano miule et äitis huolehtii liikaa susta... sit se oli menny sanoo saman mudelle ja mun isäpuolelle.ni ne oli jälkeepäi miule sanonu. et hyvä en on sanoo ku sil ei omii pentui ole..)
sit mun mude ei päästä mua festareille ku joku voi raiskata mut. niiku vittu ite en osais itestäni huolta pitää.tommone huorasaurus mistää mitn tiiä.- kaupungilkaa en saa olla ku korkeintaa yhtee puol2.. sil oli pentun samanlaine kuri ni se tekee saman mulle.yx kerta tulin puol4 himaa.ni molemmat skitsos. huusin no vittu eix oo hyvä et saatana tulin ees nytte. sit mude meni makkarii mököttää/nukkuu. ja mä jäin keittiöö isäpuolen kaa. se sano: et hää ei voi ymmärtää mix äitis pitää kostaa siule se minkä hää o ite kärsiny... mut tälläst tää elämä on.helpommiki vois olla. välil tulee aateltuu itsarii ja huumeit noitte juttuje takii millane mude mua kohtaa on.. mut mistä mäki aineita saisin.ku en tiie yhtää välittäjää ees
sulla ei oo mitään hätää kun kerran huomasit itse, että tuli tuollainen tunne. olet ihan oikea ja kunnollinen äite. pystyt itse huomioimaan ja rekisteröimään tunteitasi. se on HYVÄ ! Jaksamisia sinulle....