Uusia asioita on taas opittu lisää.

Kiitos palstalaisille neuvoa antavista sanoista verijäljistä.
Ostin naudanverta ja kastelin sienen siihen. Vedin sitä sientä narun perässä noin 200m pitkän ringin luonnon niityllämme. Välillä nostin sienen ilmaan 10-15m pitkän matkan ja taas sieni maahan. Alku tuntui hankalalta, ilmeisesti pentu ei ymmärtänyt, mistä on kysymys, kävelin ristiin rastiin narussa pennun perässä. Viimein pentu sai ahaa elämyksen ja alkoi seuraamaan jälkiä. katkoskohdissa oli pientä epäröintiä, muuta helpohko rata päästiin loppuun.

Toinen iloinen asia oli vesi elementtinä. Täällä Saarenmaalla on rantavedet lämminneet, jopa ihmisen sietokyvynkin ylittäväksi. Eilen jälkeen koulun läksin tyttäreni ja pentumme kanssa meren rantaan. Ranta oli autio joten laskin pennun vapaalle. Tytär lähti kahlaamaan pitkin rantahietikkoa ja otti pennun syliinsä tarkoituksena uittaa sitä. Pyysin, että tyttäreni laskisi pennun kuivalle maalle ja antaisi sen itse vapaaehtoisesti tutustua veteen.
Aluksi pentu hieman arasteli, pani etutassut veteen, sitten takatassut ja sitten mentiin niin, että vesi räiskyi.
Yksi asia mihin olen kiinnittänyt huomiota on se, että pentumme seuraa ja haukkuu lintuja, sillä eihän mäykyn pitäisi olla lintukoira, vai onko.