Onko kukaan väleissä

ja tulen toimeen eksäni kanssa, oma mieheni tulee toimeen omansa kanssa, meillä menee hyvin että voidaan keskustella sivistyneesti lapsista

samaa olen ihmetellyt itsekin :D kyllä meillä on exiin hyvät välit kummallakin. ei ole mitään pitkiä tai vakavia suhteita ollut ennen, että ihan tuttavallisen asiallisesti käyttäydytään kummankin exiä kohtaan. ja lapsiasioista ei olla koskaan riidelty, vaikka puhuttavaa ja uuden tilanteen tuomia tunteita onkin kumppanin kanssa joutunut monesti yhdessä purkamaan.

eikä exiin pidetä turhaan yhteyttä, kun eivät muuten elämään kuulu. ystävyyttä en ainakaan itse ole saanut yhteenkään exään säilytettyä... riitoja ei näihinkään tapauksiin liity vaan normaali elämän meno :)

kiitos kun aloitit hieman järkevämmänkin ketjun tänne :)

Ex-miehen kanssa pystytään keskustelemaan lasten asioista ihan neutraalisti ja joskus jopa sovittelemaan asioita. Aika pitkälle mennään kuitenkin ex:n ehdoilla. Hänellä uusi suhde ja se vaatii oman aikansa ja menee usein lasten edelle. Ystäviä emme ex:n kanssa ole ja tuskin koskaan olemmekaan. Kunhan lapset kasvavat sen verran, että pystyvät itse hoitamaan tapaamiset yms. niin uskoisin meidän yhteydenpidon loppuvan. Niin paljon ikäviä asioita liittyy eroomme että omalla tavallaan haluan että ex häipyy minun elämästäni.

Eihän me nyt varsinaisesti ystävinä erottu, mutta ystäviä nykyään ollaan. Tottakai ja tietenkin, ihan jo lastenkin takia ja olihan mulla aikoinaan nyt sen verran arvostelukykyä etten ihan idiootin kanssa olisi edes alkanut vehtaamaan.

Mitä sitä koko elämäänsä uhraisi johonkin katkeruuteen.

pitäs omasta ja lasten elämästä mummula poistaa? Ei edes ole tullut mieleenkään. Keäsllä taas juhannuksena mennään kuin aina ennenkin mummille koko viikoksi maalle. Siellä on aivan ihanaa, ja lapsilla paljon tekemistä.
Kyllä olisin raaka äiti jos lapsilta mumulan ja ukkilan kieltäisin. Enhän omiakaan vanhempia ole omasta ja lasten elämstä poistanut, miski siit toiset mummut ja papat olisi poistettava??? Meillä suku, molemmilta puolilta on yhä olemassa ja tulee olemaankin.

Tekstisi oli kuin omaani! Erosta nyt 2½ vuotta ja kaikesta pystyimme/pystymme sopimaan. Ei mollauksia, ei riitoja, asialliset keskustelut, myös kahvilla silloin-tällöin, lasten synttärijuhlat puolin-toisin jne.

Myös meillä niin, että minä olin se paha ja ex-mieheni voisi käyttäytyä jos miten minua kohtaan. Ei kuitenkaan tee niin, mistä kiitos ja kunnia hänelle. Olen miettinyt monesti samaa, että ihmiset tekevät vaan omansa sekä lasten elämän paljon vaikeammaksi, tekemällä jatkuvasti kärpäsestä härkäsen... Mutta, meitä on niin moneen junaan.

sain niin kauheat traumat exästä että en piä mitään yhteyttä

Monta vuotta oli asialliset ja toimivat välit. Lysti loppui siihen kun isä lopetti lapsensa tapaamiset uuden suhteen myötä.
Niin, oli niitä suhteita siihenkin asti ja ystävyys säilyi mutta en todellakaan halua olla ystävä lapsensa hylkäävän kanssa.

monesti käy niin että joku muu mollaa ex nimimerkillä että ei vältämättä itse exä et asioilla on kaksipuolta.tämä selän takana kiusaaminen on pahimpia asioita.

Parasta on osata kunnioittaa kummankin parasta ja vapaata tahtoa.

36 vuotta samassa suhteessa opetti minulle itseni rakastamista. Kun hän ei halunnut jatkaa, vein itseni sen siliän tien pois siitä suhteesta, koska rakastin itseäni - en halua olla sekuntiakaan sellaisessa seurassa.

Kiitän miestäni rehellisyydestä ja itseäni itseni arvokkaksi julistamisesta.

Tämä sai mieheni vihaamaan minua omasta päätöksestään eikä puhunut minulle vuosiin. Nyt puhumme lapsista ja etenkin lapsenlapsesta. Muu on kummankin oma asia.

Opin lopettamaan epärehelliset ja sellaiset suhteet, joista en saa iloisia asioita. Se on ihanan elämän salaisuus. Kiitän ja siunaan kasvuani ja kaikkia sekä kaikkea siihen johtanutta.

miksei Voisi....Musta ois ainakin upeaa Olla sellainen taustapiru

Erittäin hyvissä väleissä,entisen vaimon ja Hänen sukulaisten ja vanhempiensakanssa. Sinkkuna olen edelleen ja myös entinen vaimoni ja aiomme pysyäkkin.

Kyllä se vähän outoa on. Mutta vaimoni on väleissä eksänsä kanssa.

sitä saa mitä tilaa..! Eli jos alkaa leikkimään esim. lasten kustannuksella, piru perii. Eli karman laki toimii...

"Ja vaikka itse olen avioliittoaikana tehnyt häntä kohtaan paljon pahaa, niin silti hän kohtelee mua hyvin eikä piinaa menneillä asioilla."

Tähän sortuminen on yleisin ja alhaisin virhe mitä Suomen nykymies vaan voi tehdä...! Tätä menoa kohta kaikki valta on suoraan tai epäsuorasti feministeillä.
Heiltä sallitaan aivan mitä vaan ja yleisestikin ottaen naisten arvostelu on ainoa TABU tällä hetkellä vielä Suomessa.

Juuri tästä syystä on erolukemamme räjähtäneet käsiin, samoin yhden ihmisten talouksien määrä ja syntyvyytemme romahtaneet.
Mitään vaaraa mihinkään suuntaan feministimaan naisilla ei enää ole - tekivät he mitä vaan ja he tietävät sen yhä paremmin.
(tämä muuten on julkisuuskin todistanut jo hyvin lähiaikoinakin esim nämä 7 perheellisen kansanedustajan lynkkaamiset ilman näyttöjä, törkyfilmit Mannerheimista veroapurahoin, Ruususet, Tukiaiset ynm miesten ajojahdit)

...Ja samoin ovatkin Suomen miesten masis, burn out ja itsariluvut ynm huikealla tasolla...

-------------

Siteerataan tähän lopuksi maailman tunnetuinta sosiologia Alberonia joka on kirjoittanut kymmeniä kirjoja työryhmineen mm. eri tunteista, pariutumisesta, sukupuolirooleista ynm ynm:

"Naisen ja miehen suhteissa on menossa vallankumous...miesten asema on syvästi muuttunut"

"Pojille, päinvastoin kuin tytöille, rakkaus ja seksuaalisuus ovat alun alkaen täysin eri asioita."

"Tyttöjen rakkaudenvalintoihin eroottinen arvoasteikko vaikuttaa paljon enemmän kuin poikien...heti herättyään tytöt kts niitä joilla on korkein eroottinen arvoasteikko, siis julkisuutta, valtaa, omaisuutta jne"

"nykyään kaikki näyttää voimistuneen, koska nainen näkee televisiossa äärimmäisen korkean rakkauden mallin... myöskään painetta naimisiin ei enää ole...60 luvun jälkeen femismi muutti kaiken..."

"Nykyään miehet eivät ole lainkaan parempia. Tytöt ottavat ja jättävät noin vain. Aikoinaan juuri tytöt tavoittelivat avioliiton vakautta, nykyään taas miehet. Nykyään nainen onkin se joka menettää eroottisen kiinnostuksen, kun mies ei ole tarpeeksi korkea statukseltaan ynm. Ja turhautunut arvostelu tekee noidankehän, miehet aliarvioituneena vastaavat yhä huonommin heidän ihannettaaan."

"nykypäivän naiset ovat alttiita turhautuneisuudelle, sillä miehet joiden kanssa he ovat tekemisissä päivittäin, pystyvät yhä vähemmän yltämään heidän unelmiensa mittaiseksi."

"Nykyään miehet tavoittelevat avioa, naiset nöyryttävät, jättävät - on kuin roolit olisivat muuttuneet"

"Mitä tapahtuu tulevina vuosina? naisten pyrkimystaso ei voi jatkuvasti pysyä näin korkealla, sillä se johtaa liian usein pettymyksiin. Mutta yksi asia tuntuu selvältä, muutoksen päähenkilöitä, sen liikkeellepanijoita ovat naiset..."

Voi olla ystäviä jos ei ole liikaa yhteyksissä.. vaan pitää sitä välimatkaa toiseen. Mutta jos toista janottaa niin hänelle on tehtävä heti selväksi että ei onnistu mikään entinen enää, tällöin on myös otettava sitä välimatkaa toiseen enemmän kunnes toinen oppii hyväksymään että paluuta entiseen ei ole.

voi yrittää, mutta muuten ns. kaveruus vain hidastaa erosta selviämistä.

En tarkoittanut ystävinä säilymisellä niinkään sitä, että oltais parhaat kaverit ja nähtäis joka päivä ja soiteltais jatkuvasti jne. Se tuntuis jo vähän kummalliselta ja voisin kuvitella että sitten alkais uusilla puolisoillakin ymmärrys loppumaan.

Ystävinä eroamisella tarkoitin nimenomaan sitä, että välit pysyy asiallisina ja pystytään keskustelemaan ja joskus kyselemään kuulumisia ja pystytään silti näkemään se oma, entinen kumppani tuntevana ihmisenä, eikä vaan aivottomana idioottina kuten ihan liian moni näyttää ajattelevan. En minäkään nyt joka päivä eksälle soittele mutta jos esim. etsin jotain vanhoja verhoja jotka on hukassa, niin voi sitä nyt eksälle soittaa ja kysyä, että ootko nähny, onko ne sulla, voinko tulla hakemaan.

Samaten mieheni ex-tyttöystävä kävi juuri taannoin meillä hakemassa jotain unohtuneita tavaroitaan ja ihan asiallisesti siinä keskusteltiin niitä näitä eikä paiskottu ovia eikä astioita.

"Kunpa te kaikki olisitte osanneet erota ystävinä ja aikuisina ihmisinä, niin elämä olis paljon helpompaa.."

Tätä kyllä jauhetaan aina. Onhan se toki hienoa, jos välit ovat asialliset eron jälkeenkin (jos ystäviä ollaan, niin hieman herää kysymys miksi pitää erota) mutta vaikea se on narsistia, alkoholistia tai puolison hakkaajaa kovin ylimpänä ystävänä pitää.

Jos se ex on niin ihana ja mahtava ihminen, että ystävänä oikein täytyy pitää niin miksi sitten yleensä erota????

Itse en halua exiin pitää yhteyttä koska he paljastuivat vittupäiksi, muutenhan seurusteltaisiin yhä. Synkkää on elämä jos on kavereista niin kova pula, että täytyy exien kanssa veljeillä... vittu sentään!

Mollauksista.... Omasta puolestani voin sanoa etten kertaakaan, koskaan ole exiä haukkunut kenellekään, päin vastoin kehunut. Minä pidin ja rakastin heistä joitakin ja rakastan yhä, ystävinä olemme eronneet joka ikisen kanssa. Enää ei yhteyttä olla pidetty 10 vuoden päähän mutta jos kohalle sattuu niin halaan 10 minuuttia oikein huolella. Kaikille entisillenin erittäin rakkaita terveisiä lähetän ikuisesti. Terv. ent Kuusankosken villi Joni.

En todellakaan voi käsittää jos joku mollaa exää? Herää kysymys että onko mollaaja seurustellut, kirjaiemellisesti paskakasan kanssa, vai katkeruusko siinä vittuilee.

Ettäkö ex-puolison kanssa ystävinä pysyminen olisi merkki kypsyydestä, "aikuisuudesta"? Kattia kanssa!

Omat kokemukseni osoittavat sen olevan melkoisen huono juttu. Mieheni jätti minut neljä vuotta sitten...ja hänen toivomuksestaan pysyimme ystävinä - seurauksena se, että rakastan häntä yhä. Eroamisprosessissa olisi ollut huomattavasti helpompaa, jos häntä ei tarvitsisi nähdä, hänestä ei tarvitsisi kuulla mitään, voisin aloittaa elämäni täysin uudelta pohjalta ja unohtaa entiset murheet. Enkä koe ihmisenä olevani sen "kypsymättömämpi" kuin muutkaan, en vain pysty riuhtaisemaan itseäni hänestä irti tällä tavoin. Ja kyllä, olen päättänyt tässä lähipäivinä laittaa välit lopullisesti poikki häneen, että saisin vihdoin rauhan (vaikka se pahaa tekeekin).

Ihmisiä on monenlaisia, ja kaikille ei sovi samat menetelmät eroamistilanteessa. Joten älkööt siis luoko jotain absoluuttisia toimintamalleja, jotka näennäisesti erottaisivat "ylemmän" tason ihmisiset alemmista.

Soitellaan n.kerran kuussa. Autettu puolin ja toisin hankalissa elämäntilanteissa. Nähtykin ja parannettu maailmaa.
Ja jos joku asia oikeen vaivaa, tiedän aina kelle voin soittaa!!

Yhden kanssa erottiin sekavassa tilassa, mutta asiallisesti. Nykyäänkin kun nähdään, moikataan ja vaihdetaan kuulumiset (erosta yli 8 vuotta). Molemmilla oma perhe ja elämä.
Toinen taas oli siivellä eläjä-pettäjä, joka ei ansaitse minkäänlaista sympatiaa. Itse en lähesty jos näen. Kuulemma ei ihan hyvin pyyhi, eikä haittaa mua ollenkaan, rypeköön pa...saan.
Eiköhän jokainen henkilö ansaitse itse kohtelunsa.

Eiköhän se monesti mene niin,että se joka tavallaan suhteen päättää,tarjoaa yleensä ystävyyttään exälle,lohdutuspalkintona tai siksi että ei tuntisi omaa oloaan niin paskaksi.Tai sitten se joka jätetään,pyytää sitä siksi koska rakastaa toista viellä niin paljon,että haluaa käyttää kaikki mahdollisuudet jotka vain voin olla toisen lähellä tai seurassa tavalla tai toisella.Itsellä tuli ero,kun en tuntenut mitään kummempaa suhteen aikana,ja kohtelin naistani kylmästi ja välinpitämättämästi.kun erottiin.kaikki millä oli väliä katosi,ja olo oli tosi paska,ja on edelleen.silloin vasta tajusin että rakastan todella.exä sanoi että ei halua että koskaan katoan mihinkään.ollaan ystäviä,hän sanoi.välillä kun nähdään,tuntuu todella hyvältä,mutta kun hän menee pois,tulee hirveä olo,täysin voimaton,ei saa mitään aikaiseksi.ei sellasen ihmisen kanssa voi olla ystävä ketä rakastaa koko sydämmellään.tai voi yrittää,mutta tuhoaa siinä itsensä.asia on sitten toisin kun itse löytää uuden toimivan parisuhteen,ja haavat on muuten parantuneet.T;Härkämies35

Olen väleissä exäni kanssa. olimme yhdessä 8 vuotta, edelleen olemme puheväleissä, joskus viestitetään/soitetaan...molemmat olemme uuddessa suhteessa ja uudetkin kumppanit onneksi eivät pahaksu että olemme väleissä, kiitos siitä =)

EROTTIIN 2 VUOTTA SITTEN,VÄLIMME OVAT AVOIMET,JUTTELEMME ASIOISTA,POIKA,NYT 18V ASUU ISÄNSÄ KANSSA.MINULLA UUSI KUMPPANI,EXÄLLÄNI EI,HÄN JOPA TOI MULLE VIIME KESÄNÄ VALMIIKSI POIMITUT MUSTIKAT JA PUOLUKAT.IHMETTELI TYÄKAVERINI.TEEN HEILLE JOSKUS JOTAIN RUOKAA JA LEIVON HEILLE.JOSKUS KÄYVÄT SYÖMÄSSÄ LUONANI.EMME PUHU PAHAA TOISISTAMME,KÄYDESSÄNI ENTISESSÄ KODISSANI KÄYTTÄYDYN KUIN VIERAS,EN PUUTU HEIDÄN ARKIRUTIINIINSA,OLEN ILOINEN,ETTÄ PÄRJÄÄVÄT HYVIN.OSTAN POJALLENI VAATTEITA.SAAN HEILTÄ JOULULAHJAT,KUTEN ENNENKIN.OLEN TOSI ILOINEN,ETEEN TUNNE VIHAA ENKÄ KATKERUUTTA.OLTIIN YLI 20V YHDESSÄ.OLEN TERVETULLUT HEILLE AINA,MYÖS MÖKILLE.

nimittäin se ns. uusi ei anna yhteyttä pitää minkäänlaista,lapsetkin on vain tavaroita joita kuljetellaan,rapulta haetaan ja rapulle jätetään.Minkäänlaista viestin vaihtoa ei saa tapahtua lasten kuulumisista ja voinnista tai jos on muuta erikoista.Uusi vaan ilkeää tulla härskin sillin näköistä naamaansa venyttelemään ian rappusille saakka.

kumpa kaikki ex-puolisot olisivat edes henkisesti aikuisia ihmisiä. Ku on niin erillaisia tapahtumia mistä erot johtuu ja erillaisia asioita mitä tapahtunut.

Minun ex-miehini käytti minuun henkistä väkivaltaa ja loukkasi oikein pahasti/syvältä henkilökoh- taisesti.
Kävin monta vuotta terapiassa ennen kuin selvisin siitä. En ole tekemisissä ex-puolisoni kanssa (en ole enään missään määrin kiinnostunut hänen elämästä). Minä elän nyt omaa elämääni ja hän omaansa. Ja kaikki sujuu hyvin näin...en pysty olemaan ystävä ihmisen kanssa johon en luota yhtään.

mä erosin kans pari vuotta sit ja ollaan edelleen ystävinä kun lapset pitää viedä puoleen väliin ja siinä vaiheessa jutellaan kuulumisia.

Me olemme exän kanssa hyvissä väleissä. Meillä on yhteinen lapsi, joka oli 3-vuotias erotessamme yhdeksän vuotta sitten. Otimme heti alusta tavoitteeksemme sen, että vaikka välimme olikin poikki, lapsemme tulisi kärsiä tilanteesta mahdollisimman vähän.
Nyt 12-vuotiaana hän sanoi olevansa iloinen siitä, että äidillä ja isällä on hyvät välit. Se tuo hänelle hänen omien sanojensa mukaan turvallisuutta.

Kun menin naimisiin nykyisen vaimoni kanssa, tein jo ennen papin aamenta selväksi sen, että lapseni tulee olemaan elämässäni aina. Samoin yhteistyö hänen äitinsä kanssa siihen asti, kunnes tämä on täysi-ikäinen. Onneksi nykyinen vaimoni on huomannut ajan myötä, että yhteistyöni exäni kanssa rajoittuu yhteisen lapsemme ympärillä oleviin asioihin ja siten hänellä ei ole ollut aihetta mustasukkaisuuteen.

vaikka söi ns. kuormasta. Ei kai ne moikkais jos mä en ensin. Mitä sitä käy kuurupiilolle ainakaan pienessä kaupungissa. Itelleen tekee hallaa jos alkaa kyräileen. Meillä ei yhteisiä lapsia, mut ukolla yksi lapsi ja häneen on hyvä yhteys vieläkin. Olin "äitinä" lapsen ollessa 5 kk - 10,5 v. Aikaa on kulunut, mutta lapsi käy vieläkin kylässä ja hoitaa lumihommat talvella kun töiltään ehtii. Kiitos lapselle jos luet tämän!
Killin mami

Hyvissä väleissä voi olla, jopa paremmissa kuin liiton aikana. Ja elämä on paljon helpompaa näin, kun on yhteiset lapsetkin.
En arvosta enkä kunnioita ex-miestäni, mutta olemme ystäviä silti.

Mun tapauksessa ollaan myös hyvissä väleissä exän kanssa. Vaikka kummallakin on uusi kuppani tai vaan toisella niin ollaan aina silloin tällöin sängyssä tämän entisen kanssa ja muutenkin soitellaan jne..

Hyvä se on pysyä väleissä silloin,kun on lapset.mutta oman elämän kurjuuden juoruamiset ja muut ei kuulu enää ex-puolisoille.Ne on ne uudet,joille ne pitää kertoa ja purkaa,eikä pilata toisten onnea sillä,että joka kuukausi ollaan murheita kertomassa tai muuten vaan tyhjänpäiväistä selittämässä.Lapsiin liittyvät asiat kuuluvat molemmille,jos yhteisiä lapsia-
En ymmärrä tätä,miksi exän kansa pitää olla niin ystävä,että kahvitellaan,keskustellaan nykyisistä/menneistä asioista..kun on uudet puolisot elämässä.Pilata uusi onni sillä,että roikkuu menneessä..Oliko järkeä sitten erota?

seuralaisen. sitten se loppuu kylmästi ja heti. Niinkäy myös lasten kohdalla, että isä ei enää vietä aikaa, vaan jättää ja unohtaa pikkuhiljaa kokonaan.

kyllä voi olla kavereina

edelleen. Erosta on nelisen vuotta ja molemmilla uudet suhteet. Exän kanssa soitellaan silloin tällöin, nykyisin harvemmin mutta tänäänkin hän soitti ja kyseli kuulumisia ja kertoi omia uutisiaan.

Jo eron aikoihin tiesin, että kun ystävinä erotaan niin yhteyttäkin pidetään vaikka ei saman katon alla haluta asuakaan. Minusta ihan normaali käytäntö silloin kun kyse on aikuisista, fiksuista ihmisistä.

Ainakin oma kumppanini on väleissä ex tyttöystäviensä kanssa, eikä se ole minullekaan ongelma. Luulisi sen olevan melko todennäköistäkin pysyä ystävinä kun takana yhteistä matkaa toisen kanssa kuljettuna, jos ei sitten tosiaan olla myrskyisissä merkeissä erottu.
Ei se 'ex' ole kaikille kirosana.

Seurusteltiin vuosi, exä jätti minut. Kolmen viikon päästä ilmoitti, että hänellä on uusi suhde, mutta ei ole varma toimiiko se suhde, koska ajattelee ja rakastaa minua. Näin oli kolme kuukautta ja hän lopetti suhteen, mutta vielä mietti minun kohdalla tilannetta kaksi kuukautta. Sitten kävi minun luona harrastamassa seksiä ja parin päivän päästä ilmoitti, että yrittää vielä aloittaa uudelleen suhteen sen toisen kanssa... Ja minulla pisti vihaksi! Minä niin nöyränä ihmisenä odotin häntä nämä kuukaudet ja uskoin kaikki jutut... Että näin. Rakastan kyllä vielä edelleen häntä ja tiedän, että hänkin minua, on sanonut sen. Mutta en osaa ymmärtää, vaikka yritän miksi teki näin.

..vain etenee usein niin, että siinä on puolin ja toisin koettu pettymyksiä ja selvitäkseen erosta,jotta voi taas aloittaa uuden jutun täytyy vihata, jonka jälkeen tulee asian hyväksyminen ja anteeksanto..Pettymykset ja niiden kanssa painiminen ei ole huono asia vaan se kasvattaa..

minulla oli exän kanssa ensin riitoja mutta nyt olen olllu hänen ja hänen miehensä kanssa tosi hyvissä väleissä se on poikani kannalta hyvä ja muutenki on kivampi olla sovussa kun tapella mä käyn välil ku poikani on äitillään viikon lopun ni hänen nykysen miehen kanssa olusilla ja pitämässä hauskaa. minä sanon ettei kannattaisi erota riidoissa varsinkaan jos on lapsia lapset siinä kärsii

jos erotaan ystävinä, ystävyys varmaan jatkuukin..ja varsinkin jos lapsia on kuvioissa. Tietty exän uusi puolisko saattaa tehdä "tepposet" ja kuihduttaa ystävyyden exän kanssa...

Olen tosi hyvissä väleissä exäni kanssa. Siis ex-vaimn. Molemmilla on ollut eron jälkeen muita sydänsuruja ja ollaan niissäkin autettu toisiamme. Samoin muutaman muun exän kanssa ollaan parhaita ystäviä.

Jotkut ihmiset on vaan parempia ystävinä kuin puolisoina...

kyllä voi! mie ja mun ex-säni ollaan ystäviä keskenämme erosta huolimatta.koska ex-sälläni on koira joka välillä tarttee hoitajaa niin mie ihan mielelläni hoidan sitä nyt sain kesäksi koirulin hoitoon.marjo

Kyllä voi ja pitääkin,asiat vaan ajautui silleen,että ero tuli ja kunnioitan häntä vieläkin ja hän on hieno isä,lapsilleni ja on minulle edelleenkin tärkeä,lasteni takia.!!!

Mun mielestä jos ollaan seurusteltu ni kyl ollaan oikee hyvissä väleissä oltu, ni saa sitä jatkaa pitemmällekin sitä tuttavuutta. Eroamisessa ei mun mielestä pitäisi vaa riidellä ja lähteä ovet paukkuen vaa yhdessä todeta ettei homma suju, ettei ole oikeita tunteita toista kohtaan. Sitten voidaan olla rauhassa kavereita ja jatkaa elämää ihmisenä! Leffoissa riidellään, toimikaa te järkevämmin.

Melkein neljä viimeistä vuotta pelkkää toisen ihmisen mollaamista täyttä v...lua
mites enään olet ystävä
muijat sanoo että jätkällä heikko itsetunto
yks hailee olen onnellinen että pääsin eroon ...koko suvusta
häivyn taas kairaan
moi

Olemme kumpikin mieheni kanssa exien kanssa väleissä, mutta mieheni ex roikkuu miehessäni.

Hän soittelee kuukausittain vaikka erosta on kohta kymmenen vuotta, eikä sillä aikavälillä minun mies ole exälleensä kertaakaan soittanut.

Mieheni kertoi minulle, että ei ole halunnut olla exänsä kanssa missään tekemisissä eronsa jälkeen, koska ei ole kiinnostunut hänen asioistaan ja varsinkaan kertomaan omista asioistaan hänelle. Itseasiassa sanoi, että heidän yhteiset keskustelut tuntuvat aina kuulusteluilta. On kuulemma aina jättänyt vastaamatta hänen soittoihinsa, eikä vain minun aikanani. En edes tiennyt että hänen exä soittelee.

Jonkin aikaa sitten tapasin tämän exän ja hän ensin esitti, että on ok minun suhteen ja haluaa olla väleissä kanssani.

Hän kertoili minulle suhteestansa mieheeni ja kuinka paljon häntä vielä rakastaa ja kuinka seksikäs hän on edelleenkin. En tiedä yrittikö tehdä minua mustasukkaiseksi, kun yritti tunkeutua mieheni syliinkin, joka vain työnsi hänet pois kerta kerran jälkeen.

Ex yhtäkkiä alkoi minulle ja miehelleni haukkumaan nykyistä poikaystäväänsä, mutta samaan hengenvetoon kehumaan kuinka porno ja seksikäs se on. Emme kumpikaan tunne sitä miestä. Lisäksi kertoili kuinka hyvin seksi sujuu ja kuinka himokas ja seksiä rakastava ex itse on.

Ex myös syytti minua että minä olen estänyt miestäni tapaamasta häntä tai soittelemasta hänelle. Ei todellakaan pidä paikkaansa. Luotan mieheeni täysin ja minulla ei ole mitään syytä moiseen.

Illan edetessä ex kuitenkin muuttui väkivaltaiseksi ja yritti monta kertaa käydä käsiksi ja saada tappelua aikaseksi. Haukkui myös huoraksi jne ilman mitään syytä ja aivan yhtäkkiä. Tarttui vain ranteestani kiinni ja yritti lyödä kasvoihini.

Huvittavinta tässä on, että useimmat ovat kehuneet exää kiltiksi ja rauhalliseksi ihmiseksi. Minä en sellaista ihmistä huomannut ollenkaan. Hän nähtävästi kärsii kiltin tytön syndroomasta ja kaikki patoutumat ja oikeat tunteet purkautuvat alkoholia otettaessa. Nyt kyllä ymmärrän miksi mieheni ei halua olla exänsä kanssa tekemisissä.

Kyllä ex-aviopuolison kanssa voi olla ystävä....ainakin minä tulen hyvin toimeen exäni kanssa ja hän on ystävä myös nykyisen mieheni kanssa

Itsellä on pystnyt välit kunnossa sekä ex-avio,- -avovaimon kanssa. Vaikka itselle kävi niissä ohrisesti,että petettiin, en niistä ole katkera ollut. Alkuun ne sattui kyllä,mutta ajan myötä ne parani täysin ja ollaan oltu heidän kanssaan kyllä väleissä. Ex-avovaimolla kyläilenkin silloin tällöin ja hänen ja miehensä kanssa ollaan hyvissä väleissä! :) Että menneet on menneitä ja muistoja vain elämää jatketaan vain eteenpäin.:)

..ystäviä eron jälkeen.

lapsettomat erot tietenkin helppoja. ei mitään väliä.

Mutta lapsia, yhtään eroa ei ole tähän päivään mennessä päätynyt niin, että ex-puolisot olisivat ystäviä keskenään, ikinä.

"pysytään ystävinä" on maailman suurin vitsi naisen suusta kuultuna.

Akka heitti mut pihalle vajaa puoltoistavuotta sitten. työn vuoksi jäin paikkakunnalle. Uus emäntävärkki on jo katteltuna ja menee oikein mukavasti. Kuitenkin olen exän kanssa, jollei nyt ylimpiä ystävyksiä, niin ainakin melkein. voimme puhua toisillemme asioista ja olla toistemme tukena. Ystäviä ei koskaan ole liikaa.

kyllä voi olla .

oikeesti, kyl mä kunnioitan ja rakastan mun exää edelleen..... 18v. on paha pyyhkii pois erolla...

että oletko varma, että olisit pystynyt olemaan ystävä, jos sinä olisit ollut se jätetty. se joka vielä rakasti?
Mieheltäsi osoittaa suurta kypsyyttä ja suuruutta ihmisenä että siihen kykeni, nostan hattua hänelle.

Sinä et tiedä miltä tuntuu, kun on jätetty. Kaikki ei kykene ystävyyteen, koska se tuntuu liian pahalta, kun ei enää voi olla yhdessä.

Ei eksän kanssa tarvitse olla ylimpiä ystäviä jos niin ei halua, mutta sitä en ole koskaan ymmärtänyt mitä hyötyä usein nähtävästä järjestelmällisestä mustamaalauksesta kenellekään on. Ulospäin kyllä antaa vahvan signaalin ettei ole toipunut erostaan.

Yleisissä paikoissa saatan käyttäytyä fiksusti exää kohtaan. Muttei uskalla kahden mun kanssa jäädä niinpal saa silmillensä. Vaikkei hänen vika oliskaan. Oon vaan ite niin kauhee ihminen enkä sille mitään voi etten oo kenenkään "Kaveri". Jotkut sanoo ettei parisuhteessa tarvii ollakaan :)

te ihmiset yleensä olette eronneet..ei voi erota ystävinä mikäs helevetin ero se semmonen on?
Se on yksinkertaisesti kantapäät yhteen ja eri teille jos ei vehkeet sovi yhteen ja piste turhia kaunistelematta säätelemättä,johan siinä uusi kumppani ihmettelee että mitä vittua se exä siinä vielä roikkuu hihassa..häh!!

ensimmästä poikaystävääni vihaan koko sydämestäni. ei ole katkeruutta, minä jätin, eikä minua petetty tai mitään vastaavaa. katselin vain liian pitkään kyllästymisen jälkeen, että alkoi inho kasvaa.
nyt kadun sitä että hän on kuulunut elämääni ikinä. on vain minusta säälittävä uuno, joka on oikeasti harvinaisen tyhmä ihminen. vaikea niiden kuvitella jotka eivät häntä tunteneet. toinen "exä" on yksi parhaita ystäviäni ollut yli kymmenen vuoden ajan, mutta me seurusteltiin 4kk 12 vuotiaana:) ensi suudelma vaihdettiin keskenään. hän on kihloissa ja saamassa lapsen ja olen hyvä ystävä hänen kihlattunsa kanssa. käymme yhdessä joskus baarissa vaikkei "ex" ole lähimainkaan.
mutta nyt tämä poikaystäväni kenen kanssa olen seurustellut 4 vuotta... ystäviä eron jälkeen? vaikea kuvitella. minulla on mennyt usko tuohon "olemme vain ystäviä", sillä valitettavan monilla exillä tämä tarkoittaa "harrastamme seksiä, mutta nykyiset eivät sitä tiedä". olen sanonutkin poikaystävälleni, että meistä olisi tullut toisillemme loistavat ystävät, jos emme olisi rakastuneet. se on totta, mutta ystäviä eron jälkeen? vaikea kuvitella. miten voin suhtautua hänen tuleviin tyttöystäviinsä normaalisti? en halua huijata itseäni ja muita. miten tyttöystävät suhtautuisivat minuun? olemme ystäviä -on monesti täydellinen itsepetos. sit muka uidaan itsesäälissä, kun on niin raskasta, niin raskasta. totta kai väleissä on hyvä olla, mutta ei se minusta ole mikää kypsymättömyyden merkki, jos ei nyt mitää kaveria jää leikkimään. hymyillään kun tavataan, vaikka kipeää tekisikin, uusille kumppaneille myös.

ystävänä kun olet itse ollut se, joka on toiselle pahaa tehnyt.Viitsit vielä jeesustella että voi kun kaikki eroaisi ystävinä. Sinun miehesi on ollut hieno ihminen, et sinä.

Olet oikeassa. Ei välttämättä tarvitse hampaat "irvessä" erota. Pitää hyväksyä se tosiasia että elämä on mennyt jotenkin ohi. Ei siinä enää riita auta. Päinvastoin.
On molemmille helpompaa jos sopu säilyy, vähän ainakin. Siitä on hyvä jatkaa.
Minun kohdallani oli sellainen 30 vuotinen liitto takana.Siinä ajassa oppii tuntemaan toisen ihmisen aikalailla tarkkaan. Mutta jos rakkaus loppuu, se on surullista, toisaalta jää se kaveruus, ystävyys, joista onkin vaikeampi luopua. Tulee tyhjä olo. Onko se loppujenlopuksi se riidan aihe.
"Pitäis nähdä metsää puilta"
Olen sitä mieltä että jos rakkaus menee, ystävyys säilyy.Ei puolisot kasva korkoa pankissa, eivät he ole valuuttaa, vaan ihmisiä siinä kuin sinäkin. Samassa "rotankolossa" kaikki olemme.

Exän kanssa olemme puheväleissä, eikä riitaa ole vielä tullut. Sovimme viimeviikolla että laitammme yhdessä sen viimeisen eropaperin menemään. Saamme molemmat vapauden omaan elämään.
Kokeilla omia siipiämme, vapautta , mitä tullessaan se tuokin.
Älkää hyvät ihmiset kahlitko toisianne.
Elämä on kuitenkin lyhyt.

Aurinkoista kesää
Trulliko?

Kyllä näin on exät pitää unhoittaa. huora on huora vaikka kuinka sitä ei uskoisi.VITTU NAISIIN EI VOI LUOTTAA

osaan erota ystävä ja eksän,ystävä ei petta mutta eksän petta ja sattutaa.en haluan edes nähdaan sen naama kun se lähte ja jäättä minut pieni vauva ja 9v tyttönni,syy on että ei rakasta enää.tosi helpo sille mut ei mulle. jää yksin eikä sukulaisia eikä ystävä koska muutin hännen takia toiseen kaupungiin.ja kun poikamme syntyi hän ei enää rakastaa mua,ja näin hännet toisen naisen kansa kävelee kaupungissä kun minä työntä vauvanrattat kaupasta kotiin.pitäkö olla ystävä hänen kansa. en minä pystyy.

Itse en voisi kuvitellakkaan pitäväni eksääni yhteyttä. Hänen katkeruutensa on muutenkin jo tehnyt uuden suhteeni välillä vaikeaksi.
Miksi siis mielistelisin eksälleni joka teki elämästäni helvettiä, tai ylipäätänsä yhdellekkään eksälleni. Tosi on, minulla on useampi eksä. Tiedähäntä syytä sitten miksi parisuhteeni eivät ole toimineet. Onko ollut vika minussa vai vastapuolessa. Jokatapauksessa itse olen kaikki jättänyt. Minua ei ole koskaan toistaiseksi jätetty.

Miksi ei voisi olla väleissä eksän kanssa. Kun ollaan tultu ns. avioliiton ja suhteen päähän että jompi kumpi ei sitä enää voi jatkaa niin miksi sitten pitäisi pitää vihaa ja katkeruutta sisällään. Pitäisi yrittää sopeutua asiaan mahdollisimman pian ja löytää omalle elämälleen uusi suunta ja tarkoitus josta ponnistaa.

Olen eksäni kanssa hyvissä väleissä. Autamme toisiamme mahdollisuuksien mukaan. Arjen askareissa ei muuten. Käymme kylässä toisillamme ja soittelemme silloin tällöin. Meillä on omat suheteemme tahollamme ja tapailemme perhejuhlissa kaikki toisiamme.

Olen sitä mieltä että viha ei vie ketään eteenpäin ja miksi pitäisi olla katkera. Kannattaisi katsoa itseään peilistä ja miettiä olenko niin kerrassaan erinomainen että vain minä olen jollekin ihmiselle se ainoa oikea.

Mukavaa kesää pitäkää toisistanne huolta

Oleen exän kanssa ystävä. Kolmetoista vuotta yhdessä ja nyt viisi vuotta erossa. Soitellaan ja nähdään vieläkin.Autetaan toista jos on tarpeen. MIKSI PITÄISI HEITTÄÄ MENNYTTÄ AIKAA HUKKAAN.Miksi pitäisi vihata toista? Jonka kanssa vittänyt pitkän osan elämästä.MAAILMA TARVITSEE YSTÄVIÄ!!!!

välit on pidettävä jo lasten takia. tuskin kukaan haluaisi lasten kärsivän vain siksi että ero on tullut. mutta on niitäkin jotka "lyö lapsilla toisiaan. harmi lapselle:(

Vaikka oliskin "ystäviä" pitääkö se vaan hyväksyä että exä ottaa seuraavan poikaystävän samast piirist kahen viikon päästä ja tunkee mukaa joka kerta kun menee esim juomaa `?

kymmenen vuotta edelleen 'maailman paras likka'. miksi erota verissäpäin. riittää tähän maailmaan yllin kyllin muitaki murehia. ;))

Ei oikein ero onnistu ystävinä, jos löytää uuden, vaikka erosta olisi kulunut 1,5 vuotta (no joo 1,5 vuotta eron jälkeen oltiin ystäviä).

Biatsh, kele muuttuu ton jälkeen!

vielä tänäkin päivänä,vaikka erosta on jo 22 vuotta!

Vajaa kaksi vuotta sitten erosimme, mutta tietty arki jatkuu yhteisten tenavien ansiosta.
Kun kumpikaan meistä ei ajatellut suhdetta omistamisena tai suorittamisena tai pätemisenä tai velvollisuutena, oli suhteen loppuminen - surusta huolimatta - selkeä valinta, eikä sitä seurannut kriisejä siitä, että nyt olisin kadottanut jotakin tai että olisimme epäonnistuneet tai että syyttelisimme toisiamme tai että pitäisi olla jotakin, mitä ympäristö odottaa.
Yhteiskunta ja uskonto - kaiken kauniin ajatuksen keskellä - kertoo meille, että jokin tietty tapa toimia on ainoa oikea. Esimerkiksi avioliitto; sitten jos suhde ei toimikaan loppuikää niin sanotaan, että helposti annetaan periksi ja että yrittää pitäisi ja että ajatelkaa nyt lasten parasta.
Niin kauan kuin ei vahingoita toista ihmistä tahallisesti, niin mitä se kellekään kuuluu määräillä, millaisissa suhteissa kaksi toisistaan välittävää ja rakastavaa ihmistä saavat elää. Eikä mitään ihmeellistä "lapsen parasta" ole olemassakaan. Se on kuin lapset olisivat jotain aivotonta, epäyksilöllistä massaa, jota pyöritellään tämän päivän perhepolitiikassa yhtä arvostavasti kuin 1700-luvun maalaustaiteessa.
Vietävissä olevat luonteet ottavat ulkopuolisten ohjeet turvallisuutta lisäävinä vastaan ja sitten kun kaikki ei menekään niin kuin on väitetty niin sen sijaan, että erottaisiin ystävinä ja katsottaisiin luottavaisina tulevaisuuteen, ruvetaankin tappelemaan lasten huoltajuuksista, ahdistellaan toisiaan - väkivaltaisestikin jopa.
Suhteet on jotain ihme kilpailua, että ollaanko ikuisesti yhdessä. Ihmiset rakentaa omanarvontuntonsa ulkopuolisten mielipiteiden ja käsitysten varaan ja sitten vielä ihmetellään vaikeuksista selviämisen taakkaa. Koko 'ainoa oikea' -konteksti joutaa romukoppaan. Sille kun maailmankuvansa rakentaa ihmisuhteiden osalta, niin mikä ihme se on, että nyrkit ja sanat alkaa suhista, kun 'se oikea' ei teekään niin kuin halutaan, vaan murentaa toisen koko maailman. Eihän siinä kukaan toisen puolesta voi olla vastuussa siitä, mitä tapahtuu: ihmiset saisivat tietoisesti ääneen puhua auki suhteen "säännöt", jotta mikään ei tulisi yllätyksenä ja jo siinä vaiheessa selviäisi moni sellainen asia, joista tänä päivänä tapellaan suhteen jo jatkuttua kauan, kun ei alun perin olla selvitetty käsityksiä, vaan ollaan vain luotettu johonkin ihmeelliseen kollektiiviseen sanattomaan sopimukseen siitä, millainen suhteen pitäisi olla.
No tämäkin rönsyilee kuin analoginen puhelinvaihde eli eiköhän tämä ole hyvä päättää siihen, että oikeassa oleminen on olemisen muodoista hirvein, joten älä minua usko, vaan aattele ite.

olin 27-v sellaisen naisen kanssa,ketä vieläkin arvostan yli kaiken. tulen olemaan häneen yhteydessä niin kauan kuin olen olemassa.
uudet meillä oli välissä, mitään heidän kanssaan ei kuitenkaan tullut.
rakkaus on ikuinen.

jos kerta erotaan niin sit erotaan kans ja lähetään menee! silleen erotaan. turha sitä on "ystävinä" alkaa olee... ei siitä mitään tuu! uudet heilat vaan kehiin! sitä tikulla silmään joka vanhoja muistelee!

Juupa juu!Ei meidä parisuhteesta mitiä tullut,mutta ystävinä meillä meneekin paljon paremmin.
Aina kun exä haluaa hieman "parempaa" seuraa "tiedätte kyllä missä mielessä"
niin hän soittaa minulle,ja se vasta onkin sitten juhlaa!
Hän meni kihloihin jonkun saamattoman tuppikullin kanssa,nooh joku itsekäs kukkasuu sen nykyinen kummiskin on,joten meillä menee oikein mukavasti!


En tiedä miksi,mutta jostain syystä ollaan paljon läheisempiä nytten kuin ikinä ennen.
En sano että tämä olisi oikein sitä toista kohtaan,ja jossain vaiheessa jonkun on kerrottava,mutta silti,jeee!!=)

Kyllä se onnistuu jos saa suvun ja ystävät pidettyä erillään ero vaihessa, etteivät ole hämmnetämässä "tukemassa" ???
Nämä tahot yrittävät olevinaan auttaa, mutta ovat sotkemassa ja takana päin nauramassa (kävipäs huono tuuri).

voihan X-kanssa kaveraa mutta jos se jää siihen kaikki ok.
jos alkaa menee lian pitkälle niin heti poikki
koska nainen on puuteessa tai käyttää hyväkseen
asiat pitää tehdä selväksi heti suhteen lopputua.

MUISTI POIKAANSA VALMISTUJAISPÄIVÄNÄ 0 EUROLLA, KEHUNUT VAAN ETTÄ VARHAISELÄKKEELLE OLIS HÄLLÄ TARKOTUS SYKSYLLÄ. NIIN, EIKÄ TÄMÄ OLLUT ENSIMMÄINEN KERTA, KUN UNOHTI POJAN MERKKIPÄIVÄN. ETTÄ SE SIITÄ EXÄSTÄ.

Varsinkin jos exän uusi kumppani idiootti ja lapsia yritetään erottaa etävanhemmasta manipuloimalla monin eri tavoin.Tapaamisia estetään yms...tosin fisujakin ihmisiä eroissa on, jotka opettavat lapsia arvostamaan molempia vanhempiaan...

Exä mollasi minulle kaikki exänsä ja itse taisin päästä siihen samaan kastiin väkivaltaisena ja sairaana psykopaattina ;)

Niin se vaan on...Tuntuu oudolta,että kun rakkaus kuolee,ero tulee,niin ihmiset ovat toisilleen pahimpia vihamiehiä..Miksiköhän?
Ja jos vielä on yhteisiä lapsia,niin tapellaan heidän huoltajuudesta ja tapaamisoikeuksista..Kamalaa! Eihän siinä kukaan muu kärsi,kuin lapset.
Meidän erosta on yli 5v ja olemme exäni kanssa tosi hyvissä väleissä.Exäni on seurustellut kohta vuoden ihanan naisen kanssa,ja olen tosi onnellinen heidän puolesta.
He ovat käyneet luonani kahvilla,ja minä entisessä kodissa lasteni luona.
Exäni on ihminen,jolle toivon kaikkea hyvää hänen elämäänsä ja että hänen onnensa olisi täydellinen tyttökaverinsa kanssa :)
Hyvää kesää kaikille!!

Hienoa, jois olette eronneet ystävinä. Mitä se sitten tarkoittaakin.Mielestäni "ystävinä" eroaminen tarkoittaa sitä, että suhde ei olisi saanut alkuunkaan johtaa aviolittoon.
Oma kokemukseni ajoittuu 1970-luvun loppuun. N. kymmenen vuoden tiiviin seurustelun jälkeen äksäni tuli raskaaksi ja kun siihen aikaan ei juuri tehty abortteja eikä ryhdytty yksinhuoltajaksi, menimme naimisiin. No, eihän siitä kahden penskan avioliitosta mitään tullut. Kului useita vuosia, ennenkuin pääsimme eron aiheuttamista traumoista ja viha/rakkaus kuohuista eroon. Lapsemme jäi äksäni huostaan, mutta sain aina tavata lastani niin useasti kuin halusin. Riitelymme ei siis koskenut lasta(huoltajuus, tapaamisoikeus etc...)vaan yksinkertaisesti sitä, että epäonnistuimme avioliitossamme.
Well, molemmat olemme olleet jo vuosikausia uusissa parisuhteissa ja äksälläni on jo peräti kolmas ukko menossa. Olemme ystävällisessä suhteessa(ei intiimissä)ja kyselemme kuulumisia aina silloin tällöin. Vaimoni ymmärtää tämän täysin.
Olen ollut nykyisen vaimoni kanssa naimisissa jo 20 vuotta ja hyvin menee. On ollut alamäkiä ja ylämäkiä, niinkuin kaikissa liitoissa. Yhdessä olemme karikoilta selvinneet. Rakkaus on auttanut olennaisesti, vaikka olisin joskus halunnut"kuristaa" vaimoni ja luonnoillisesti hän olisi halunnut esimerkiksi "hirttää" minut. Riidan jälkeen sopiminen se vasta hauskaa on!!Ennenkuin mennään naimisiin, olisi syytä harjoitella muutama vuosi oikeaa arkea!
Jaksamista sinulle!!

Miksi roikkua ja tehdä kiusaa jos kerran on ollut hinku päästä eroon,itse olen ollut aviossa jo yli 20 vuotta ja luulen että jos eroaisin niin todella eroaisin enkä jäisi roikkumaan.
Haluaisin antaa vapauden toiselle etsiä uutta enkä haluaisi olla enää sen jälkeen häiriöksi(sama toisin päin).
Jos eroaa niin pitää tosiaan erota,mutta tehköön jokainen kuten parhaakseen näkee.

niin että maailma olisi helpompi paikka jos erottaisiin ystävinä???
miksi erota jos ollaan ystäviä???
pysykää aviossa kunnioittakaa häntä jolle olette luvanneet olla uskollinen rakastaa jne
ÄLKÄÄKÄ EROTKO SILLOIN MAAILMA PALJON PAREMPI PAIKKA KUN EI SINUN MINUN JA MEIDÄN LAPSIA JA ISOVANHEMPIA TAI KUULE KOULUJEN PIHALLA TOI MUN OIKEA SISKO TUO MEIDÄN ISKÄN SIIS UUDEN ISKÄN POIKA JNE..aivan eri asia jos väkivaltaa alkoholiongelmaa ns hyväksyttävä eron syys, eikä se että hän ei ollut oikea minulle, opitaan tuntemaan ennen kuin mennään avioon, ei tehdä lapsia heti ja sitten erota, malttia ja pitkämielisyyttä ihmiset hyvät

Eron jälkeen voi säilyä ystävinä, mutta se vaatii molemmilta aikuista, kypsää käytöstä. Etenkin jos lapsia mukana kuviossa.

Meillä tilanne toimi siten, että 1. vaiheen paperin jätön jälkeen olimme vain asiallisissa asioissa yhteydessä toisiimme ja työstimme eroa kumpikin omalla tahollamme. Puolen vuoden harkinta-aika oli hyvä asia, koska sinä aikana kumpikin pääsi sinuiksi eron kanssa. Toisen vaiheen paperi kirjoitettiin sulassa sovussa kahvituksen yhteydessä. Sen jälkeen olemme pysyneet ystävinä ja soitelleet satunnaisesti, joskus jopa tavanneetkin.

Siinä vaiheessa sitten kun jommalla kummalla on uusi kumppani kuvioissa, niin sille uudelle kannattaa kyllä heti kertoa tilanne, muuten hän voi kokea oman asemansa uhatuksi ja sitten alkaa vaikeudet.

Meillä kummankin uudet puolisot tietää, että ystävyys on erosta huolimatta säilynyt eivätkä koe sitä ystävyyttä uhkana.

... ajan kanssa, jos on halua. Kun suurimmat tunnekuohut on käyty puolin ja toisin pitäisi pystyä olemaan aikuinen ja elämään sovussa itsensä ja exänsä kanssa. Meilläkin oli liitossamme omat ongelmat, jotka ajan mittaan johtivat eroon. Minä ainakin edelleen arvostan ja kunnioitan exääni ihmisenä ja lasteni isänä. Tähän mennessä ei ole ollut pahaa sanottavaa hänestä tai hänen nykyisestä elämästä. Toki eron aikaan oli tunnekuohuja, ne piti käsitellä. Toisen haukkuminen ja mollaaminen ei johda mihinkään.

... ja siihen on aina joku syy!

Erotaan, kun ei olla enää ole hyvä olla yhdessä,
niin miksi hel....ssä pitäs olla kaveri eron jälkeen ???

On aivan eri asia morjenstaa, kun näkee tai käydä kahvilla, kun näkee mutta alkaa nyt kaveeraan ex:än kanssa, ei v***u !

HALOO !!!

erotessa ei oltu ystäviä,mutta ajan muovatessa meitä ollaan tultu ystäviksi.Se on tosiaan mahdollista.

Minulla välit exään ovat myös hyvät. Erostamme on aikaa 5 vuotta. Minä seurustelen vakavasti, exäni ei. Ystävyys suhteet ovat hyvät kun ei ole enää positiivisia eikä negatiivisia tunteita toista kohtaan. Eikä myöskään miltään taholta esiintyvää mustasukkaisuutta. Yhteisen lapsen kannalta on hyvä että voidaan olla ystäviä. Erot on aina rankkoja, on se sitten yhteispäätös tai jommankumman lähtöpäätös. Jaksan kuitenkin uskoa että kaikella on tarkoituksensa eikä aina kaksi ihmistä ole toisillensa sopivat. Joskus on vain hyväksyttävä että elämää on jatkettava eteenpäin eronneena. Ystävyys välit silti kannattaa pitää. Ehkä ei heti eron jälkeen tunnemyllerryksessä onnistu, vuosien myötä kyllä..

kavereita vielä ex-puolison kanssa. Lähinnä kaveruuteen syynä 3 lastamme. Heidän takia pakko pysyä väleissä..Suht hyvin ollaan saatu asiat hoidettu, ainakaan lapsista ei ole riidelty.Alkuaikoina tietty oli tunteet niin pinnalla että tuli sanottua yhtäsun toista. Nyt kun tilanne tasaantunut,näkee asiat jo toisin.
Ymmärrän ettei ex-puolison kanssa väleissä pysyminen aina onnistu eikä joskus edes pidä olla väleissä. Erotapauksia on niin monenlaisia.
Tärkeintä ainakin lasten takia on että heidät pitää erillään vanhempien riidoista.Ei ainakaan mollaa pahasti toista osapuolta lasten kuullen. Kun oikein pännii menee kaverin luo,lenkille tms.purkamaan itseään.
Te jotka nyt olette eroamassa niin käykää ero kunnolla läpi,rypekää se oikein perin pohjin.Sitten kun aurinko alkaa paistaa risukasaan, niin sieltä tulee ulos avoimempi,valoisampi ihminen.Kesää kaikille!

en todellakaan ole väleissä, enkä aio ikinä olla 10 vuotta petettynä, paakomielle käydä vieraissa, joo joku fiksu siltä varmaan kirjottaa että no syy onkin minussa kun on käyny, EVVK, se vaan on niin sillä on pakko mielle pettää, ei ole kyse mistään muusta, olis vaan saa... voinu kertoo eikä aina vaan valehdella ja valehdella... en aio ikinä olla väleissä.......

kiihkeen näköinen nainen tuossa etusivun insertissä..., mitäs muut olette mieltä...?!?!?!?

mä todellakin ihmettelen ex-puolisoani ei sano päivää edes, ja mielestäni en ole mitää pahaa hänelle tehny, varmaa harmitaa häntä kun löysin suhkot äkkiä uuden ja hän on yksin,yhteinen lapsikin on ja soitan aina lapselle ja äiti ei koskaa vastaa edes puhelimeen.

ihana ihminen. Uudessa suhteessa olen vain sen tähden, että elämää on helpompi jatkaa. Jos exä palaisi takaisin, tämä suhde loppuisi saman tien. Väliaikaista kaikki on vaan..

Minua ei suoraan sanottuna kiinnosta pätkääkään mitä exälleni kuuluu. Meillä on ihan asialliset välit, mutta en tavatessammekaan koskaan kysele miten menee, mitä aikoo tehdä jne. Olen kiinnostunut vain ja ainoastaan tietämään, mitä kesäsuunnitelmia exällä on lastemme kanssa vai onko mitään. Kohta varmaan tulee taas exän nyxän laatimat varusteluettelot, mitä muksujen pitää ottaa reissuun mukaan...Minähän en siis voi tietää, mitä lapseni tarvitsevat. Tai lapset eivät voi tietää, mitä tarvitsevat. Minähän olen vain äiti 24/7.
Exä saakoon elää niin kuin tahtoo, niin minäkin teen, hän ei tiedä nykyisestä elämästäni yhtään mitään, koska en siitä hänelle ikinä kerro mitään.
Se ei näetsen enää hänelle kuulu.

en todellakaan pysty kaveeraamaan exieni kanssa.
yksi oli silkka hyväksikäyttäjä ja juoppo, toinen pahoinpitelijä, pettäjä ja hyväksikäyttäjä hänkin.jotkut taas ovat kunnollisia olleet mutta suhteesta niin kauan että hyvä jos toisiamme muistetaan, ja muutenkin asutaan varmaankin eri paikkakunnilla.
eli en itse ainakaan pidä yhteyttä eksiin...ja miksi pitäisin?ei mua haittaa vaikken näekään vi**upäitten naamoja..antaaks nyt vaan.

erottiin,mutta ei minulla eikä eksällä ole minkäänlaista tarvetta pitää yhteyksiä.Eron yksi pointti on,että molemmat osaavat päästää toisistaan irti.Silloin ei tarvitse toista mollata,eikä pitää yhteyttä.Näin kun toimitaan,niin uusi suhde kukoistaa eikä tarvitse olla katkera kenellekään.Yleensä exiensä mollaajat eivät ole osanneet päästää irti ja näin elävät loppuelämänsä katkerina.

En ole exän kanssa missään tekemisissä. Ja miksi ihmeessä pitäisi???? En myöskään hauku häntä ym. En tiedä hänen elämästään mitään ja miksi pitäisikään tietää? Ihmeellinen ajatus, että on jotenkin muka sivistynyttä, että on exänsä kanssa väleissä.

oman exn kanssa. Lapseen liittyvät kuviot hidetaan asiallisesti, turhia venkloilematta. Olemme eronneet n.5 v sitten. Hänellä on uusi suhde ja lapsi tulossa. Tervehdin hänen kumppaniaan jos jossain näemme, lapsemme tulee toimeen uuden kanssa ja vain se merkitsee minulle. Emme kysele tai puhu omista yksityisasioista toistemme kanssa.

Mutta, myös minulla on uusi kumppani, entisen ystävättäreni ex-mies, eronneet jo 7v sitten. Oma exäni ja nykyinen tuntevat toisensa, heidän välillään ei ole kireyttä, tervehtivät ja puhuvat keskenään.

Mutta nykyiseni ex-vaimo, on päättänyt tuhota meidän onnen. Hän on tahollaan naimississa ja tehnyt yhden lapsen vielä. Nykyiseni kanssa on yhteisiä lapsia myös.

Hänen ex-vaimo soittelee ja viestii miehelleni, pyytelee tapamisiin(lasten takia muka olisi hyvä tapailla), bileisiin, kinuaa rahaa ja vinkuu seksiä (tajoaa itseään) tai haukkuu ja mollaa minua.

Minä olen kieltänyt tapaamasta muka lapsia, minun lapseni on muka tärkeämpi kuin heidän yhteiset (näin ei tosiaankaan ole). Hänen ex pitää miestäni terapeuttinaan, purkaa nykyistä huonoa suhdettaan hänelle,haukkuu nykyistä miestään, lainailisi autoa jne.

Oudointa on se että monen hiljaisen vuoden jälkeen tämä mieheni ex on alkanut lämmittää suhdettaan ex-anoppiinsa, vierailee ja soittelee, sekä muihin ex-sukulaisiinsa. Tulee tunne että hän haluaa epätoivoisesti pysyä miehessäni kiinni.

Minulle hän on suoraan sanonut katuvansa heidän eroa ja haluavansa mieheni takaisin. Olen vaikeassa tilanteessa, luotan mieheeni, mutta jotenkin tämä on saamaton exnsä suhteen, ei osaa olla jämäkkä, koska heti "kuritetaan" lapsilla jotenkin.

Hänelle soitetaan yöllä ja pottuillaan humalassa ym. sopaa joudumme kestämään. Minä en ole tavannut mieheni sukua kovin paljon, olemme olleet yhdessä vuoden vasta.

Ennen minua mieheni tapaili exäänsä esim. oluen merkeissä, auttoi tätä monissa asioissa jne. Minusta sellainen ei kuulu ex-suhteeseen, kumpikin hoitaa omat asiansa ja autetaan nykyisiä kumppaneita.

Tämä ex on varmaankin pahimmasta päästä, eikä luovuta ennenkuin me eroamme.

Ymmärrän myös sinun näkökulmasi. Sehän se juuri onkin kun kaikki osaisivat käyttäytyä kuin aikuiset ja ajatella lastensa parasta. Maailma kantaa monennäköistä äitiä ja isää, vaimoa ja miestä. Erot ovat erilaisia ja jokainen suree tavallaan, toinen päästää irti ja toinen ei. Joskus taustalla saattaa olla jokin mielenterveydellinen ongelma, joka saa ihmisen käyttäytymään ongelmallisesti. Kaikista raainta ja surullisinta on että eronneiden lapset ovat niitä sijaiskärsijöitä näissä riitaisissa eroissa ja uusissa suhteissa. Maailma muuttuu kovaa menoa...

Meidän suhde oli tunnetasolla täysin kuollut eikä tarvinnut sopia alussa kirjallisesti tapaamisista tai muustakaan. Uusi nainen tuli kuvioihin aika pian mutta se ei minua haitannut kun en enää eksää rakastanut eikä hän minua.

Mutta muuttuipa sävel kellossa kun heille oli tulossa yhteinen lapsi ja naimisiin menivät. Sen jälkeen ei ole kuulemma ollut meidän poikamme heille tervetullut eikä voisi koskaan hyväksyä häntä. Tästä nyt on tullut sitten paljon riitaa mun ja eksänkin välille. Ihan yhtä paljon ihmettelen miten eksäni voi olla ihmisen kanssa joka ei hyväksy hänen lastaan mutta mitäpä lie hänen päässään liikkuu. Ei saa lapsen isä hakea lasta meidän kodista(ilmeisesti mustasukkainen) eikä ole kelvannut meidän lapsen urheiluvälineet,vaatteet ym heidän lapselleen näin myöhemmin,eikä ole isää näkynyt lapsemme syntymäpäivillä.

Olishan se helpompaa jos kaikki olisivat "aikuisia" mutta jotkut ei näköjään koskaan kasva sellaisiksi.

Olishan se elämä helpompaa