Olin tänään tytön koulun (9lk) päättäjäisissä.
Hänellä on poikaystävä "Kalle"
Kallen äiti ja isä tulivat meitä kättelemään ja sitten siihen ilmaantui Kallen äidin uusi puoliso, nainen. Meidät kaikki esiteltiin toisillemme.
Tilanne oli enempi kuin nolo, siis minun kannaltani kun tajusin että mitenkäs tämä
nyt meneekään.
Nuoret jatkaa varmaan seurustelua, mutta mutta...
kuinkas minä nyt tituleeraan Kallen äidin puolisoa (naista) ja hänen isänsä puolisoa (naista) kun me kuitenkin joudutaan olemaan
paljon tekemisissä ?
Ennätin nääs jo sitä ennen nimittää itseäni
anopiksi Kallelle, ja arvattavista syistä hänkin
oli nolo v.v. tilanteessa.
En haluaisi loukata ketään vaan antaa tässä jokaiselle osapuolelle arvonsa mukaisen aseman...
Itse olen straight, leski semmoinen
Hänellä on poikaystävä "Kalle"
Kallen äiti ja isä tulivat meitä kättelemään ja sitten siihen ilmaantui Kallen äidin uusi puoliso, nainen. Meidät kaikki esiteltiin toisillemme.
Tilanne oli enempi kuin nolo, siis minun kannaltani kun tajusin että mitenkäs tämä
nyt meneekään.
Nuoret jatkaa varmaan seurustelua, mutta mutta...
kuinkas minä nyt tituleeraan Kallen äidin puolisoa (naista) ja hänen isänsä puolisoa (naista) kun me kuitenkin joudutaan olemaan
paljon tekemisissä ?
Ennätin nääs jo sitä ennen nimittää itseäni
anopiksi Kallelle, ja arvattavista syistä hänkin
oli nolo v.v. tilanteessa.
En haluaisi loukata ketään vaan antaa tässä jokaiselle osapuolelle arvonsa mukaisen aseman...
Itse olen straight, leski semmoinen
Vastaukset 6
Vanhimmat
ihan vaan etunimellä. tai sit sano "kallen äidin puoliso/elämänkumppani" tai sit vaikka tyttäreni anopin elämänkumppani. yhtä hankalaahan se on kutsua sitä isän uutta puolisoakin.
ja onhan niitä noloja tilanteita heteromaailmassakin. luin tossa jostain pikkutytöstä, joka oli päiväkodissa kertonu innoissaan et "mulla on neljä mummoa, vaari on vähän kertonu" ;)
aiheen vierestä, mutta mä jotenkin karsastan tota elämänkumppani-termin käyttöä. se tuntuu jotenki... ehkä vähättelevältä. makuasia tietysti, mutta itse suosin ennemmin puoliso-sanaa.
(tämä ei ollut erityisesti edelliselle kirjoittajalle... yleisesti vaan pohdiskelen...)
tohon tollaset neutraalit. kaikista käsitteistähän jotkut assosiaatiot tulee mieleen. jos jatkan sit tolla aiheen vierestä -linjalla. puoliso tuntuu musta siltä ku se olis joku puolikas. lisäks se kuulostaa siltä, ku ne olis koko ajan ihan kylki kyljessä. sit siitä tulee myös joku virallisen mielikuva mulle (avio puoliso, avopuoliso), sellainen et se lukee papereissa, rasti ruutuun. elämänkumppani taas kuulostaa kokoelämänmittaiselta, myötä- ja vastoinkäymisissä, "you may be oceans away..", sellaiselta, jonka kanssa jaetaan kaikki turvallisin mielin. onhan noita sit muitakin. itselleni luontevinta on kutsua nimellä. sit ku ollaan rollaattorivaiheessa ni sit varmaan elämänkumppaniksi. ja siinä jossain välissä, vähän omistavaan tyyliin, puolisoksi:)
... on minun mielestäni kaunis sana. Vähän niin kuin rakkaus :)
On vain puolikas ilman rakastaan, vaikka oikeastaan se toinen puolikas on aina mukana - sydämessä.
isää. Äidin korvaa mies. Itse olen nähnyt tämän perheen. Uteliaana kysyin tytöltä (myös 9 v) kuka teillä laittaa ruokaa, johon tyttö sanoi Ripe (lempinimi) ja jatkoi iloisena kertomustaa, se on kokki. Mies on kokki. Kaksi lasta: tyttö 9 ja poika 6 v. Äiti muutti Espanjaan, josta oli löytänyt miehen. Elämässä voi sattau melkein mitä vaan.
Taidan käyttää etunimiä, muuten voi mennä nämä
puolisot sekaisin.....
Kaikki tunnetaan toisemme mutta onhan tämä hieman outo tilanne, kun nämä molemmat anopit
on entuudestaan tuttuja ja appi seurustelee
parhaan kaverini kanssa.
Ja tämä pommi jyräytettiin niskaani koulun päättäreissä,toki tiesin nuorten seurustelusta
mutta en näitä vanhempia.
No- tässä on ollut vähän sulattelemista vaan
eiköpähän se siitä.
Onhan se ollut perheessä tietysti erikoinen tilanne kun äiti on kertonut jättävänsä iskän ja muuttavan toisen naisen luo.
Vaan reipas nuori mies on tämä vävyni, ei siinä mittään...