Hei, Sinulle.
Terveiset täältä Sinulle sinne missä lienetkin.
Minä pakahdun täällä yksinäisyydessä ja kuvittelen ettet enää muista meidän hellyyden täyttämiä hetkiämme.
Meillähän oli niin ihana kesä jonka saimme yhdessä viettää kenenkään tietämättä missä olimme.
Muistatko nuo lupaukset joita toistemme korvaan kuiskailimme?
Muistatko rantaan loiskivat rakkauden sävelin soivat laineet?
Muistatko sinisinä kuultavat iltaiset tuokiot?
Ethän ole unohtanut minua, pyydän, jatka minun kirjettäni, ystäväni.......
Terveiset täältä Sinulle sinne missä lienetkin.
Minä pakahdun täällä yksinäisyydessä ja kuvittelen ettet enää muista meidän hellyyden täyttämiä hetkiämme.
Meillähän oli niin ihana kesä jonka saimme yhdessä viettää kenenkään tietämättä missä olimme.
Muistatko nuo lupaukset joita toistemme korvaan kuiskailimme?
Muistatko rantaan loiskivat rakkauden sävelin soivat laineet?
Muistatko sinisinä kuultavat iltaiset tuokiot?
Ethän ole unohtanut minua, pyydän, jatka minun kirjettäni, ystäväni.......
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ihan punastun kun muistelen sinisiä hetkiämme. Jokaista hetkeäkään en muista kun tuo dementia on vanhemmiten ruvennut niin vaivaamaan.
Hellyydestä puheenollen. Minulla on vieläkin kurkku hellänä yritettyäni saada Sinut kuulemaan mitä sanoin.
Illan siniset hetket jäivät nekin lähes näkemättä ku´n on tuo viherkaihi niin vienyt näköni.
Rakkauden loiskeen kyllä hyvin muistan mutta en laineiden loisketta rantakiiville, sirkkojen sirityksestä puhumattakaan. Jäi nääs kuulolaite kotia.
Tarkoitin avauksessani että jatko kirje tästä tulisi. Ystävät, osaatteko käyttää mielikuvitustanne, jatkakaa?
Vain luontainen kainous estää minua tällä palstalla kertomasta uudelleen niistä monista hellyttävistä tunnelmista, sillä palstalaiset eivät usko muutenkaan minua.
Viimeksi olin "tunturien maassa" ja varjele kun minut paljastettiin itse kehnoksi niin tunnelma
särkyi oitis.
Miten voisit kuvitella, että kertoisin meidän tarinaamme tällä palstalla.
Ruuneperi käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura eikä hänen vainoharhaiselta katseeltaan voi mikään eikä missään pysyä salassa.
Kerrohan, missä ja milloin me voisimme tavata aivan salaa.
Kertoisiko joku, missä Kai de Puu olisi turvassa Ruuneperin hyenan katseelta rakkaansa kanssa ?
sinäpä olet sitkeä sissi, et pysty lopettamaan ollenkaan, vaikka monta monituista kertaa olet jo luvannut.
Äläkä jauha samaa paskaa, olet joskus kirjoitellut jotain mukavaa ja kehittävääkin.
Pyri siihen nyt uudella nikilläsi, niin sinutkin hyväksytään takaisin palstalle.
Jätä Ruuneperi rauhaan, muuten pilaat meidän hyvät hetkemme.
Ruuneperillä on oma rakkaansa, ei hän meidän yhteisestä rakkauden palosta halua tietää tuon taivaallista.
Pääasia että meidän rakkautemme roihuaa samaan tahtiin kuin viime kesänkin ihanissa tuokioissa.
Älä pilaa satuamme, ottamalla muita miehiä mukaan jopa helliin kirjeisiin.
Minutko ottaisit kanssasi >Luostolle. Englantilaiset ovat saaneet siellä ihmeitä aikaan, mutta että minä Luostolle naimaan ?
Se olisi vallan tavaton ihme ?
Kiitos sinulle että vielä muistat,emme ole tavanneetkaan pitkiin aikoihin,koska teemme uuden retken,mutta ei nytkään sitten kerrota minne menemme.
oli ne latotanssit sitten kivat mentiin jenkat,valssit ja humpat,taisi siellä kuule tämä meidän kellohamekin pyörädellä jos oikein tunsin,ja ne pokaviikarit siellä nurkantakana muistatkos niitä,lähtivät poimimaan meille kesän ensimmäiset mansikatkin,kyllä lupailimme ja kuiskuttelimme toistemme korvaan ettei poikaviikarit olisi kuulleet minne mennään seuraaviin latotansseihin,mutta kyllä ne huomas ja piti meitä silmällä ettemme pääsisi karkuun
ne rakkauden sävelten kaiut rantatörmältä tuli niiltä pojilta jotka olvat siellä tanssinpyörteistä.Tuokiot pojat meille järjesti kyllä niin kaihoisat ja ikimuistettavat että ei niitä voi unohtaa oli ne niin sinisiä hetkiä illan hämyssä.en unohda meidän tanssiretkiämme,jospa nämä jatkaisivat näitä muisteloita jotka olivat siellä läsnä.......
Sinut, Anuseni.
Kiitos kovasti kun sinäkin muistat vielä minut monien vuosien jälkeen.
Ne latotanssitkin elävät muistoissani parhaimpina nuoruuden muistoina.
Kellohameen heilahdukset eivät myöskään unohdu, eikä samaten valkoiset tennistossut, joita seuraavana päivänä juuriharjalla ja mäntysuopalla takaisin valkoisiksi yritimme hangata. Eiväthän ne kuitenkaan lehtivihreään suttaantuessaan enää valkoisina koskaan loistaneet.
Kyllähän minä sieltä monta tuttua muistan, oli Kai de Puukin sutkauttelemassa meille omanlaisiansa lirkuttelujaan, jopa saatollekin pyrki. Sitä en muista, lähtikö?
Ja kai sielä vilahteli joskus Ruuneperikin, mutta enhän minä hänelle tanssi kaveriksi koskaan kelvannut. Oli kai niitä varakkaampien vanhempien jälkeläisiä.
Mutta muistaako kukaan nähneensä Tapania ja Ohmista? Kävivät ehkä paremmissa tanssipaikoissa kuin ladossa.
Antaa tulla satuilun jatkoa, te leikkimieliset.......
Voi Liena oletko ollut koskaan sen jälkeen sellaisissa tansseissa kuin ne latotanssit olivat
muistatko sen haitarin soittajan kun hän veteli sen säkkijärven polkan sitä mentiin niin ettei oikein tainnut tossut maata koskettaa.
mmmmmmmmmmmutta eikös vain tämä seroña lyylikin siellä kerran sen jalmarinsa kanssa käynyt ja oliko se toikin heillä mukana muistatko sitä.
Ehkä kävi Meerikin en nyt tarkalleen muista.
Vieläkö sinä niitä tennistossuja suret,pidä ne nyt vain muistona,minäkin ne ripustin tuonne kultaisten muistojen nauhaan.
Eihän ruuneperi nyt meitä ehtinyt tanssiin hakea kun ,hänellä oli tähtäimessä se kankaan kaunis kaarina,olisi pian ollut mustankippee,ja sanonut että se on kerrasta poikki sanon suoraan sen.
Muistelkaahan nyt näitä vanhanajan latotansseja
ja antakaa mielikuvituksen lentää sadunomaisesti.
Sinun kanssasi lähtisilmä, meren kuutamon omistan. Sinun kanssasi lähtisilmä. AUTSSS..... Sattuu UIHHH.....Tahdon nähdä mä maailman.
nyt yksi silmän lähtö merkitsee kun saa tulista rakkautta tilalle.
Sinä pumppasit ja pumppasit eteen ja taakse tasaisin vedoin se kovettui ja kovettui kunnes se oli kova ja sileä. - AAH, vihdoinkin pyöräni takarenkaassa oli ilmaa.
Noinko kovasti sinuun se rakkauden tauti oikein iski.
Ihanko olet järkesi siinä mylläkässä menettänyt?
Etkö tosiaankaan enää muista kuinka Sinun piti lähteä saatolle tuonne Suhmuraan asti?
Mutta ne polkupyöränkumit, nehän ne reistaili, ja jätit koko Santran oman onnensa nojaan.
Se pumppaushan meni aivn eri tavalla. Minä vieressä katselin , kun pumppasit ja pumppasit, mutta kun pumppasit aivan väärin niin eihän ne kumit koskaan täyteen tulleet.
Jos olisin rohjennut neuvoa sinua niin olisit osannut pumpata ylös, ja alas, ylös ja alas.
Kumitkin olisivat tulleet täyteen ja olisit päässyt Santrasi kanssa Suhmuraan.
Taisit olla kuitenkin hieman nauttinut niitä metsäkorven kyyneleitä ja kun pummpauksesi ei onnistunut, oli tyydyttävä vain minun lempeeni.
Mutta et katunut, kyllä minä sinua oikein hyvänä pidin, ja pussattiinkin.
Enkö minä olekaan ainoa rakkaasi.
Luulin jo hetken, että pääsen Luostolle...