Heippa

teilläkin aika iso katras joten ollaan varmaan aika samalla aaltopituudella : )

Työt alkaa tässä ensi viikon tiistaina. Olen töissä ensin 2 viikkoa, sitten pidän lomaa viikon ja käydään reissussa. Sitten olen taas töissä heinäkuun loppuun, siitä eteenpäin vähän epäselvää.

Tunnistaa aivokalvontulehduksen oireet??!! Voi luoja, kuinka moni edes aikuisista tunnistaa ne?

Lasten isä on töissä maatilalla kotona. Näin lapsia on hoidettu töiden ohessa maatiloilla maailman sivu ja hoidetaan Suomessakin edelleen. Aikuinen ei pysty seisomaan jokaisen lapsen vieressä vaikka olisi samassa talossakin.

"siihen asti kun kaikki sujuu hyvin..." Oikein oiva esimerkki pirunkuvien seinille maalaamisesta. Eihän sitä uskalla edes ovesta ulos astua, kun voi jäädä jo auton alle. Jos lähtökohtana pitää sitä että "eihän sitä koskaan tiedä mitä voi tapahtua" niin eipä sitä sitä kai mitään koskaan uskalla tehdäkään.

Jos koti on tavallisesti järjestetty lapset huomioon ottaen (= ei pesuaineita, lääkkeitä yms. lasten ulottuvilla), niin eiköhän kotona pärjätä. Kännykkä käsillä ja maalaisjärki mukana. Äiti tietää millainen 15-vuotiaansa on. Meillä 13-vuotias olisi jo riittävän vastuullinen huolehtimaan pienemmistä ja on todettu yhdessä onnettomuustilanteessa, että osaa reagoida oikealla tavalla panikoimatta, tilannetta ei olisi voinut välttää vaikka tusina aikuisia olisi seisonut vieressä. Eikä aikuinenkaan ole mikään tae hätätilanteista selviämisestä, meillä anoppi sai hysteerisen itku- ja tärinäkohtauksen, kun esikoinen kaatui parivuotiaana ja huulesta alkoi tulla verta. Anopista ei ollut mihinkään, kunhan tutisi vieressä pojan sylkiessä verta.

Mutta lapset, perheet, kodit ja tilanteet ovat erilaisia, turha aloittajan täältä on kysyä mitä pitää tehdä: yksi tekisi lastensuojeluilmoituksen (mikä unelmanaapuri!) ja toinen sanoo, että siitä vaan. Meillä lapset eivät ole vahtineet muutamaa pienempää paria tuntia kauempaa, mutta kukin omalla tavallaan.

Inkeri70 kirjoitti:

Tunnistaa aivokalvontulehduksen oireet??!! Voi luoja, kuinka moni edes aikuisista tunnistaa ne?

Lasten isä on töissä maatilalla kotona. Näin lapsia on hoidettu töiden ohessa maatiloilla maailman sivu ja hoidetaan Suomessakin edelleen. Aikuinen ei pysty seisomaan jokaisen lapsen vieressä vaikka olisi samassa talossakin.

"siihen asti kun kaikki sujuu hyvin..." Oikein oiva esimerkki pirunkuvien seinille maalaamisesta. Eihän sitä uskalla edes ovesta ulos astua, kun voi jäädä jo auton alle. Jos lähtökohtana pitää sitä että "eihän sitä koskaan tiedä mitä voi tapahtua" niin eipä sitä sitä kai mitään koskaan uskalla tehdäkään.

Jos koti on tavallisesti järjestetty lapset huomioon ottaen (= ei pesuaineita, lääkkeitä yms. lasten ulottuvilla), niin eiköhän kotona pärjätä. Kännykkä käsillä ja maalaisjärki mukana. Äiti tietää millainen 15-vuotiaansa on. Meillä 13-vuotias olisi jo riittävän vastuullinen huolehtimaan pienemmistä ja on todettu yhdessä onnettomuustilanteessa, että osaa reagoida oikealla tavalla panikoimatta, tilannetta ei olisi voinut välttää vaikka tusina aikuisia olisi seisonut vieressä. Eikä aikuinenkaan ole mikään tae hätätilanteista selviämisestä, meillä anoppi sai hysteerisen itku- ja tärinäkohtauksen, kun esikoinen kaatui parivuotiaana ja huulesta alkoi tulla verta. Anopista ei ollut mihinkään, kunhan tutisi vieressä pojan sylkiessä verta.

Mutta lapset, perheet, kodit ja tilanteet ovat erilaisia, turha aloittajan täältä on kysyä mitä pitää tehdä: yksi tekisi lastensuojeluilmoituksen (mikä unelmanaapuri!) ja toinen sanoo, että siitä vaan. Meillä lapset eivät ole vahtineet muutamaa pienempää paria tuntia kauempaa, mutta kukin omalla tavallaan.

Lue lisää

Et tajunnut pointtiani. Onnettomuuksia toki sattuu eikä niitä kaikkia pysty estämään. Lapsia on hoidettu tosiaan kuvaamallasi tavalla iät ja ajat vaihtelevalla menestyksellä. Omassa suvussani joka toisessa perheessä menetettiin lapsi tämän takia. Surkein hukkui saaviin ja esimerkiksi toinen kuoli puolukkaan.

Ajatelkaa asiaa vastuussa olevan lapsen kannalta. Kestääkö hänen psyykkeensä, jos sisaruksille sattuu jotain! Itse jouduin vahtimaan sisaruksiani maatilalla ja pelkäsin koko ajan, että jotain tapahtuu. Suurin pelko oli se, miten vanhemmat onnettomuuteen olisivat suhtautuneet. Eivät he olisi osanneet pitää tapahtunutta omana syynään vaan olisivat syyttäneet minua.

Yksi vain kirjoitti:

Et tajunnut pointtiani. Onnettomuuksia toki sattuu eikä niitä kaikkia pysty estämään. Lapsia on hoidettu tosiaan kuvaamallasi tavalla iät ja ajat vaihtelevalla menestyksellä. Omassa suvussani joka toisessa perheessä menetettiin lapsi tämän takia. Surkein hukkui saaviin ja esimerkiksi toinen kuoli puolukkaan.

Ajatelkaa asiaa vastuussa olevan lapsen kannalta. Kestääkö hänen psyykkeensä, jos sisaruksille sattuu jotain! Itse jouduin vahtimaan sisaruksiani maatilalla ja pelkäsin koko ajan, että jotain tapahtuu. Suurin pelko oli se, miten vanhemmat onnettomuuteen olisivat suhtautuneet. Eivät he olisi osanneet pitää tapahtunutta omana syynään vaan olisivat syyttäneet minua.

Lue lisää

Missä sinä vedät rajan milloin kukakin on vastuussa kenestäkin? Silloin kun joku on täysi-ikäinen (18-vuotissyntymäpäivänä, pam!) on kelvollinen ottamaan vastuuta, vai milloin? Jos vanhempi kävelee postilaatikolle hakemaan lehden ja sinä aikana yksi lapsista tuikkaa itseään veitsellä, kuka on vastuussa ja ketä syytetään?

Jos SINÄ olet kokenut kammotusta ja pelkoa, kun olet joutunut vahtimaan sisaruksiasi, älä kuvittele että kaikki kokevat samoin, ei kaikilla ole yhtä heikkoa psyykeä. Lapsista ovat vastuussa viime kädessä AINA vanhemmat, olivatpa he metrin tai kilometrin päässä. Vastuuta voi välillisesti siirtää toiselle tarpeen mukaan. Jos sinun vanhempasi ovat antaneet sinulle sen käsityksen, että sinä olet suoranaisessa vastuussa pienemmistäsi ja syyttäisivät sinua mahdollisesta onnettomuusta, minusta se oli sinun vanhemmiltasi vastuutonta. Vaikka he itse lähtivät pois ja jättivät muut lapset sinun hoitoosi, he silti olisivat aikuisina vastuussa ja edesvastuussa. Minusta olisi törkeää syyttää lasta sellaisessa tilanteessa. Minulle ei tulisi IKINÄ mieleeni syyttää lasta toiselle sattuneesta onnettomuudesta tai vahingosta! Ällistyttävä käsitys.

13-vuotias poikani oli paikalla, kun toiselle lapselle sattui onnettomuus. Hän rauhoitti lapsen, antoi ensiapua ja hälytti apua. Tilanne hallinnassa ja hän on sen jälkeen hoitanut muita lapsia edelleen. Tapaus puitiin jälkikäteen, todettiin että sitä ei olisi voinut millään tavalla estää, ja kehuttiin poikaa tilanteen hoitamisesti mallikelposella tavalla, ei ollut mitään lisättävää toimintaan. Kyse on myös paljolti siitä, miten lapsia on evästetty toimimaan hätätilanteessa: ei maalata piruja seinille, mutta ei myöskään väitetä, että mitään ei voi tapahtua. Mietitään realistisesti mitä voi tai saattaa tapahtua, ja järjestetään sen mukaiset toimintasysteemit: mitä pitää tehdä, perusensiapu, kenelle soitetaan jne.

Kyllä lapsille voi ja pitää jakaa vastuuta, mutta loppukädessä vastuussa on aina vanhempi. Pitää tietää kenelle vastuuta voi jakaa ja sen tietää aloittajan tapauksessa vain aloittaja itse.

"Osaavatko lapset esimerkiksi antaa ensiapua ikkunan läpi rojahtaneelle, entäpä haimlichin otteen, tunnistaa aivokalvontulehduksen oireet?"

Minä en osaa mitään noista, ja olen ollut kunnallisena perhepäivähoitajana n. 20 vuotiaana. Nyt olen 4 lapsen kotiäiti. Meillä on myös ollut palkattuna lastenhoitajana 15 vuotias tyttö. Hoidettavia oli kolme (1,5v, 3,5v ja 5v).

Sellainen on huomioitava noin nuoren palkkaamisessa, että työpäivän maksimipituus on 6 tuntia. Eli isä voi olla pellolla ym. korkeintaan 6 tuntia sinä aikana kun äiti on töissä. Olen sitä mieltä, että vaikka kyseessä on omien tyttärien palkkaaminen lastenhoitajiksi, kannattaa työtehtävistä ja palkasta sopia ihan kirjallisesti. Näin ei pääse tulemaan sitä tilannetta, että äiti muistaisi sovittuja asioita eri tavalla kuin tyttäret.

Kaksi vanhinta on vahtineet pienempiä ennenkin, kuten sanottu, ja joskus on jotain toki sattunutkin. Naapuri on kuitenkin ihan vieressä, siellä ollaan päivät kotona, ja iskä on hälyytettävissä hätiin 5-10 minuutin sisällä.

Viime syyslomalla jätin kaksi vanhinta sekä 3, 5 ja 7 vuotiaat heidän vastuulleen n. 12 tunnin ajaksi, kun meidän oli pakko lähteä toiselle paikkakunnalle asti katsomaan sairasta mummia. Lähtö tuli äkkiä, ja kaikkia lapsia ei voinut ottaa tilanpuutteen takia mukaan. Katsoimme järkevämmäksi jättää isommat hoitamaan muutamaa pienempää.
Tyttö 5v sai silloin aikaan vaaratilanteen: hän avasi ajattelemattomuuttaan koiranhäkin oven ja koira karkasi. Tyttö lähti yksikseen etsimään koiraa, taittoi pajukossa jalkansa. Isommat tytöt eivät kuitenkaan hätääntyneet tässäkään tilanteessa, he veivät nuoremmat naapurin hoiviin ja lähtivät etsimään 5v tyttöä. Tyttö löytyi tovin päästä, isommat auttoivat kotiin ja antoivat ensiluokkaista ensiapua. :)
Tuotakaan "onnettomuutta" ei olisi voinut aikuinenkaan välttää. Lapset leikkivät siis isolla pihallamme aina ilman että joku on kokoajan käsivarrenmitan päässä kyttäämässä. Isommat kuitenkin yleensä katsovat hienosti pienempiensä perään ja leikkivät yhdessä samoja leikkejä.

Kerran kolme vanhinta tyttöä vahti parin tunnin ajan kolmea nuorinta, kun olimme kaupungilla muun sakin kanssa. Silloin yksi kolmanneksi nuorin lapsi oli leikkimässä vanhempien makuuhuoneessa, josta johtaa ovi parvekkeelle. Ikkunaan lensi lintu, ja lapsi lähti parvekkeelle katsomaan. Ovi meni lukkoon ja ja lapsi jäi lukkojen taakse ulos vähissä vaatteissa. Isommat tytöt havahtuivat kuitenkin äkkiä, kun lapsen leikkien ääniä ei enää kuulunut. Lapsi löydettiin parvekkeelta, isommat peittelivät lämpimään ja antoivat lämmintä juotavaa. Esimerkillisesti toimittu taas.

En siis väitä, ettei mitään voisi sattua. Voi toki. Mutta sattuu paljon silloinkin, kun minä olen koko ajan läsnä. Yhdestä äidistä ei repeä valvojaa jokaiseen talon huoneeseen. Lapset tietävät senkin. Jopa 5-7 ikäinen lapsi osaa hienosti katsoa pienempien perään, kerätä lattialta pieniä osia mihin lapsi voi tukehtua, nostaa "vaaralliset" esineet lapsen ulottuvilta, pitää kädestä, ohjailla leikkejä turvallisemmiksi. Ainakin meidän lapset on pienestä pitäen oppineet, että me ollaan tiimi jossa jokainen huolehtii toisesta, isompaa pitää uskoa, ei vain vanhempia kun ne komentaa.

Lastensuojeluilmoitusta tuskin tarvitaan.

palkata esim.jonkun 16-vuotiaan ulkopuolisen lapsenvahdiksi,jos on sitä mieltä,että omat sisarukset eivät millään pärjäisi,jotka kuitenkin tuntevat hoidettavat ja ympäristön.Ja mikä mahtaa olla ikäraja joillain MLL:n lastenhoitaja-apulaisilla.Niitähän kurssitettiin joskus ainakin,luultavasti kaikki sellaisetkaan ei ole täysi-ikäisiä.

lasten hoitaminen kotona kesäisin tuskin poikkeaisi ihan hirveästi heidän tavallisista kesistään. Hehän leikkivät, puuhaavat, touhuavat yhdessä, laittavat ruokaa, ottavat aurinkoa, pyytävät kavereita kylään ja katsovat sitten yhdessä muksujen perään. Kouluikäiset pärjäävät hienosti ilman jatkuvaa vahtimista. Kyse on vain muutamasta pienimmästä, ja nehän nyt ihailevat isoja siskoja niin kovasti että roikkuvat joka tapauksessa joka puolelle mukana, riesaksi asti ;o)
Eli kesä olisi aika lailla samanlainen kuin aikaisemmatkin, nyt vain minä en olisi kotona koko päivää. Ja mikä parasta, tytöt saisivat siitä palkkaa. Kesätyö on tytöille meilkein unelmien täyttymys, oletko lukenut lehdistä kuinka moni 13-16 vuotias hakee kaikkia mahdollisia kesätöitä ilmoituksissaan miltei epätoivoisesti.

Ja joka tapauksessa lapset vahtisivat nuorempia vain sen kuutisen tuntia, loppuilta on vapaa kaikelle mitä ikinä tulee mieleen.

Mieheni antaisi lasten vahtia toisiaan vaikka aina, hän pitää minua hölmönä kun edes mietin asiaa. Itse hän on kasvanut vielä suuremman perheen keskimmäisenä, ja kertoo että muistaa kuinka isommat pienenä hoitivat häntä ja kuinka hän isompana hoiti pienempiään eikä siinä ollut mitään ihmeellistä.

_Maris kirjoitti:

lasten hoitaminen kotona kesäisin tuskin poikkeaisi ihan hirveästi heidän tavallisista kesistään. Hehän leikkivät, puuhaavat, touhuavat yhdessä, laittavat ruokaa, ottavat aurinkoa, pyytävät kavereita kylään ja katsovat sitten yhdessä muksujen perään. Kouluikäiset pärjäävät hienosti ilman jatkuvaa vahtimista. Kyse on vain muutamasta pienimmästä, ja nehän nyt ihailevat isoja siskoja niin kovasti että roikkuvat joka tapauksessa joka puolelle mukana, riesaksi asti ;o)
Eli kesä olisi aika lailla samanlainen kuin aikaisemmatkin, nyt vain minä en olisi kotona koko päivää. Ja mikä parasta, tytöt saisivat siitä palkkaa. Kesätyö on tytöille meilkein unelmien täyttymys, oletko lukenut lehdistä kuinka moni 13-16 vuotias hakee kaikkia mahdollisia kesätöitä ilmoituksissaan miltei epätoivoisesti.

Ja joka tapauksessa lapset vahtisivat nuorempia vain sen kuutisen tuntia, loppuilta on vapaa kaikelle mitä ikinä tulee mieleen.

Mieheni antaisi lasten vahtia toisiaan vaikka aina, hän pitää minua hölmönä kun edes mietin asiaa. Itse hän on kasvanut vielä suuremman perheen keskimmäisenä, ja kertoo että muistaa kuinka isommat pienenä hoitivat häntä ja kuinka hän isompana hoiti pienempiään eikä siinä ollut mitään ihmeellistä.

Lue lisää

Meillä on neljä lasta. Kaikki vielä melko pieniä, vanhin 9vuotias. On ollut ilo huomata kuinka sisarukset pitävät leikeissä ja pihapuuhissa huolta nuoremmistaan. Isossa perheessä niinkuin sinunkin perheesi on, lapset oppivat ottamaan vastuuta toisistaan, huomioimaan myös toisten tarpeet. Mene vain rohkealla mielellä töihin, onhan isä kotipiirissä. Isommat saavat hienon kesätyön.

Itse muutin 15-vuotiaana yksin asumaan kerrostalo yksiöön vieraaseen kaupunkiin ja hyvin kaikki sujui. Joten ei kannata aliarvioida nuoren kykyä kantaa vastuuta. Mielestäni jos tyttäret haluavat hoitaa sisaruksiaan se on ihan ok, mutta tietysti heidän tulisi antaa itse päättää, onko se liian raskasta tai sitovaa.

Yleisesti olen sitä mieltä, että äidit vaan rohkeasti töihin, jos siltä tuntuu. Kyllä ne lapset pärjää hoitajankin kanssa.

Minä en ymmärrä että miksei omat lapset (jotka ovat asuneet samassa talossa, tuntee sisaruksensa, talon rutiinit, tavat ja vaaratkin) muka ole päteviä hoitamaan pienempiään. Äitinä ketjun aloittaja myös tuntee omat lapsensa ja tietää näiden luotettavuuden.
Itse olen hoitanut käytännössä koko elämäni 7 vuotta nuorempia sisaruksiani, sekä 15-vuotiaasta hoitanut myös ulkopuolisen henkilön vauvaa kokopäiväisesti (yleensä noin 8-11 tuntia päivässä arkisin). Nyt täysi-ikäisenä olen sitä mieltä, että olin jo tuolloin riittävän vastuuntuntoinen ja kypsä hoitamaan, ja että yhtään sen paremmin en lapsia olisi voinut nyt hoitaa kuin silloin.
Äiti vain töihin ja lapset sisaruksille. Minä en tiedä yhtäkään kauhutarinaa siitä kuinka vastuullisten sisarusten hoitamat lapset olisivat saaneet ikävän lopun.

jolanna kirjoitti:

Minä en ymmärrä että miksei omat lapset (jotka ovat asuneet samassa talossa, tuntee sisaruksensa, talon rutiinit, tavat ja vaaratkin) muka ole päteviä hoitamaan pienempiään. Äitinä ketjun aloittaja myös tuntee omat lapsensa ja tietää näiden luotettavuuden.
Itse olen hoitanut käytännössä koko elämäni 7 vuotta nuorempia sisaruksiani, sekä 15-vuotiaasta hoitanut myös ulkopuolisen henkilön vauvaa kokopäiväisesti (yleensä noin 8-11 tuntia päivässä arkisin). Nyt täysi-ikäisenä olen sitä mieltä, että olin jo tuolloin riittävän vastuuntuntoinen ja kypsä hoitamaan, ja että yhtään sen paremmin en lapsia olisi voinut nyt hoitaa kuin silloin.
Äiti vain töihin ja lapset sisaruksille. Minä en tiedä yhtäkään kauhutarinaa siitä kuinka vastuullisten sisarusten hoitamat lapset olisivat saaneet ikävän lopun.

Lue lisää

vaan siitä, että alaikäinen eli alle 18v ei voi ottaa laillisesti vastuuta toisesta alaikäisestä!! Tämä on laki meillä Suomessa! Jos jotain sattuu...vanhemmat vastaavat!!!! En kyseenalaista heidän kykyään katsea sisaruksia mutta pidän tätä vastuu kysymuksenä ihan puhtaasti!!!!!!!!!!!!!!! Toisealta...jokainen lapsi tarvitsee turvallisen vanhemman vastaamaan heidän hyvinvoinnistaan!!!!!!! Tämä on vain minun mielipide!!!!

jolanna kirjoitti:

Minä en ymmärrä että miksei omat lapset (jotka ovat asuneet samassa talossa, tuntee sisaruksensa, talon rutiinit, tavat ja vaaratkin) muka ole päteviä hoitamaan pienempiään. Äitinä ketjun aloittaja myös tuntee omat lapsensa ja tietää näiden luotettavuuden.
Itse olen hoitanut käytännössä koko elämäni 7 vuotta nuorempia sisaruksiani, sekä 15-vuotiaasta hoitanut myös ulkopuolisen henkilön vauvaa kokopäiväisesti (yleensä noin 8-11 tuntia päivässä arkisin). Nyt täysi-ikäisenä olen sitä mieltä, että olin jo tuolloin riittävän vastuuntuntoinen ja kypsä hoitamaan, ja että yhtään sen paremmin en lapsia olisi voinut nyt hoitaa kuin silloin.
Äiti vain töihin ja lapset sisaruksille. Minä en tiedä yhtäkään kauhutarinaa siitä kuinka vastuullisten sisarusten hoitamat lapset olisivat saaneet ikävän lopun.

Lue lisää

Et tieda kauhutarinaa jossa isompi lapsi hoiti pienempaa... mina tiedan. Laitettiin keskenkasvuiselle liikaa vastuuta ja han ei osannut ottaa huomioon vaaraa, pikkusisko kuoli.