Lähetit tekstiviestin jossa kerroit, että sinulla on lastasi ikävä, ymmärrettävää. Muistatko, kun lähdit toisen miehen mukaan ja lupasit käydä lähes joka päivä lapsen kanssa kylässä, muutithan sentään vain puolen kilometrin päähän, muistatko?
Et varmaan muista, koska ensi töiksesi kielsit minua käymästä siellä, sitten unohdit käydä täällä. Oletettavasti viestit joissa toivotin lapsellemme hyvää yötä, unohtuivat myös.
Voisin vaihtaa kanssasi paikkoja ja ryhtyä lähivanhemmaksi, muuta "vikaa" minussahan ei ole muuta kuin se, että käyn vuorotöissä.
Sitten sinäkin näkisit, mitä todellinen ikävä on.
Minua hävettää puolestasi, kun kutsut itseäsi yksinhuoltajaksi, yksinhän et ole ollut päivääkään muuta kuin paperilla, jotta saat yhteiskunnalta täyden rahallisen tuen.
Minä teen kaiken yksin, aivan kaiken. Oli lapsi luonani tai ei. Saat minulta elatustuet joista et tingi vaikka tiedät, ettei minulla ole varaa pitää autoakaan.
Tiedäthän, kyllä tiedät muttet välitä, silloin kun en ole töissä, olen lapsemme kanssa, joten kulusi eivät lapsesta ole sen suuremmat kuin minulla. maksanhan elatusmaksut lisäksi, ajoissa aina, enkö maksakkin?
Mutta voithan sinä uuden miehesi kanssa säästää ne rahat vaikkapa etelänmatkaan. Minustahan saa kätevästi ilmaisen lastenhoitajan siksi aikaa. Jos olette kuukauden pois, maksanhan toki jälleen elatusmaksut, maksanhan? Saatte siitä terassirahaa.
Tiedätkö? Vaikka olenkin rahaton, näen lastamme vain vapaapäivisin, olemme onnellisempiä kuin aikoihin. Kyllä, aivan oikein, hän EI ikävöi sinua täällä ollessaan.
Muistatko kun viimeksi tulit hakemaan lastamme täältä "kotiin"? Varmasti muistat koska lapsemme ryhtyi itkemään "Isi, mulla tulee sua ikävä"
Joten älä lähetä tekstiviestejä ikävästä, koska et tiedä mitä olet tehnyt minulle ja lapsellemme. Tiedänhän toki, olet aina ajatellut vain itseäsi ja muiden on ollut siihen tyytyminen. Olet saanut kaiken haluamasi, miksi siis ikävä? Miksi?
Et varmaan muista, koska ensi töiksesi kielsit minua käymästä siellä, sitten unohdit käydä täällä. Oletettavasti viestit joissa toivotin lapsellemme hyvää yötä, unohtuivat myös.
Voisin vaihtaa kanssasi paikkoja ja ryhtyä lähivanhemmaksi, muuta "vikaa" minussahan ei ole muuta kuin se, että käyn vuorotöissä.
Sitten sinäkin näkisit, mitä todellinen ikävä on.
Minua hävettää puolestasi, kun kutsut itseäsi yksinhuoltajaksi, yksinhän et ole ollut päivääkään muuta kuin paperilla, jotta saat yhteiskunnalta täyden rahallisen tuen.
Minä teen kaiken yksin, aivan kaiken. Oli lapsi luonani tai ei. Saat minulta elatustuet joista et tingi vaikka tiedät, ettei minulla ole varaa pitää autoakaan.
Tiedäthän, kyllä tiedät muttet välitä, silloin kun en ole töissä, olen lapsemme kanssa, joten kulusi eivät lapsesta ole sen suuremmat kuin minulla. maksanhan elatusmaksut lisäksi, ajoissa aina, enkö maksakkin?
Mutta voithan sinä uuden miehesi kanssa säästää ne rahat vaikkapa etelänmatkaan. Minustahan saa kätevästi ilmaisen lastenhoitajan siksi aikaa. Jos olette kuukauden pois, maksanhan toki jälleen elatusmaksut, maksanhan? Saatte siitä terassirahaa.
Tiedätkö? Vaikka olenkin rahaton, näen lastamme vain vapaapäivisin, olemme onnellisempiä kuin aikoihin. Kyllä, aivan oikein, hän EI ikävöi sinua täällä ollessaan.
Muistatko kun viimeksi tulit hakemaan lastamme täältä "kotiin"? Varmasti muistat koska lapsemme ryhtyi itkemään "Isi, mulla tulee sua ikävä"
Joten älä lähetä tekstiviestejä ikävästä, koska et tiedä mitä olet tehnyt minulle ja lapsellemme. Tiedänhän toki, olet aina ajatellut vain itseäsi ja muiden on ollut siihen tyytyminen. Olet saanut kaiken haluamasi, miksi siis ikävä? Miksi?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itselläni sama tilanne melkolailla, mutta kannattaa muistaa, että vaikka exästä ei pääse koskaan lasten takia kunnolla eroon, niin miksi tuhlata energiaa sellaiseen mistä ei oikeasti tule enää mitään. Kuollutta hevosta ei kannata potkia. Ole lapsesi kanssa mahdollisimman paljon, itse onneksi saan lapseni viikollakin vaikka yöksi kylään joten heidän seurassaan olen onnellisempi ja unohtaa exän kanssa olevat erimielisyydet. Ja jos joku ei älyä tulla vastaan raha-asioissa vaan haluaa nyhtää viimeisetkin muista että veloista pääsee maksamalla ja koirista potkimalla. Raha ei tuo onnea ja aina pääsee kuitenkin eteenpäin kun jaksaa yrittää. vaikka lapsien voimalla.
Minun laumani ja perheeni on nyt lapseni ja kun vanhana istun kiikkustuolissa en kaipaa exääni vaan aion nauttia siitä että pidin hyvät välit lapsiini ja saan yhä kuulua heidän laumaansa...
Poikamme asuu luonani. Hän ikävöi kotiin olleessaan isän luona joka toisen viikonlopun. Hän ikävöi isäänsä aina kun on ollut siellä, joskus muutaman tunnin, joskus muutaman päivän.
Miten voisin sinulle sanoa, niin että sen ymmärtäisit, että kaikki se mitä sanoit, on katkeruutta ja toisarvoista sen kaiken rinnalla, mitä sinulla on: Lapsesi.
Ole kiltti ja älä pakota lasta valitsemaan kumpi on parempi, kumpaa on enemmän ikävä. Älä käytä häntä hyväksesi saadaksesi haavasi paranemaan.
Kun erosimme, se oli hyvin vaikeaa aikaa. Mieheni on edelleen toisinaan hyvinkin hankala, mutta hänkin on alkanut huomata miten tärkeitä me molemmat lapsellemme olemme.
Siksi en ole ottanut itseeni samansisältöisiä syytöksiä, joita sinäkin esitit viestissäsi. Arkielämä ei ole sama kuin viikonloppuvanhemmuus. Rahassa ei voi mitata kaikkea. Olet monessa suhteessa unohtanut asioiden toisen puolen.
Ja kaiken päätteeksi. Olen myös vuorotöissä, ja täysin kunnollinen ja hyvä yksinhuoltaja ÄITI. Elatustuella ja lapsilisällä höystettynä, muuten kuten kuka tahansa ÄITI tai ISÄ.