Herään joutilaana
raukeana, kuin yön palava kuu
poltteessa kesän liekin
aamunkoitto odottaa
sanoisinko hyvästit
kauniille ajatuksille
matkustaisin pois
olisin kenties vapaa
pohdin, miten käyttää
jäljellä olevat tunnit
ennen kuin sanotaan:
näkemiin
raukeana, kuin yön palava kuu
poltteessa kesän liekin
aamunkoitto odottaa
sanoisinko hyvästit
kauniille ajatuksille
matkustaisin pois
olisin kenties vapaa
pohdin, miten käyttää
jäljellä olevat tunnit
ennen kuin sanotaan:
näkemiin
Vastaukset 9
Vanhimmat
tämä runosi on taas sitä ominta Sinua,
haikeaa. Pohditko todella noin, vai oliko tämä
vain runon rakennetta ?
Miellyttävää tekstiä jälleen,
kiitos lukunautinnosta.
oli sen hetken kaiku vain.
Tiedätkö?
Analysoinnista tämä runo menisi ihan
pilalle.
Ja lopuksi... runo sai toivomaan,
ettei tarvitsisi sanoa ollenkaan
näkemiin.
Teit vaikutuksen!
yleensä runoja ei kannata analysoida, monesti niitä voi jopa tulkita väärin. Toisen sieluun voi kurkistaa runon tai tarinan kautta, mutta sieltä voi nähdä vain sen, minkä haluaa nähdä. Eikä välttämättä sitä, mitä siellä todellisuudessa on - kenties vain omien ajatustensa heijastus?
pitää sanoa näkemiin,
tähän runoonhan voisi
vaikka jäädä asumaan..
= )))
Ehkei ole hyväksi jäädä toisen sanojen vangiksi, mutta toisen sydämen -ehkä?
ruumiini,
millaista huohottavaa sielua
sinä sisälläsi kannat!"
erikoinen runo,vastauksesi. mutta pidin siitä..
kommentti runosi alkuun...lainaus Katri Valalta.