Meillä neiti vuosi ja seitsemän kuukautta, lyö aika paljon.. ei muita lapsia vaan meitä vanhempia. Jos hän esim.kaatuu ja satuttaa itseään ja jos minä (äiti) menen lohduttamaan itkua niin kääntyy minuun ja lyö naamaan tai mihin nyt sitten osuukin.. Olen yrittänyt ottaa kädestä kiinni ja sanoa topakasti että ei saa lyödä, ja näyttänyt lapselleni yli korrektisti että nyt äitiin sattui ja äiti loukkaantui, mutta ei auta. Yleensä lapsi huutaa siinä vaiheessa että "isi, äitille pipi!" ja osoittaa mihin löi, mikä on hyvä sinänsä että ymmärtää tehneensä väärin, mutta miten sen lyömisen saisi pois kokonaan. ei haluaisi olla koko ajan sormi pystyssä moittimassa toista :(
Mitä tehdä kun lapsi lyö??
helikeiju06
5652
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
lastasi harmittaa enemmän esim. kaatuminen kuin tekee oikeasti kipeää ja se sitten saa aikaan kiukkua/turhaumaa, joka purkautuu lyömällä. meillä on käytössä iso lattiatyyny, johon olen poikaani opettanut purkamaan harminsa. yleensä jo tätä siilityynyä lähetyessään harmi onkin jo virneenä suupielessä, kun pääsee siilin kanssa painimaan. toimii ainakin meillä, ei aina eikä kaikissa tilanteissa, mutta tärkeintähän lienee, että lapsi saa purkaa/osoittaa pahankin tunteensa oikeutetulla tavalla.
Kun tiedät lyönnin olevan tulossa? Ja oikeesi, ton kokoisen rääpäleen lyönnit kyllä on helppoja väistää. Ja ennakoida. Tassuista kiinni vaan ja torumaan.
Minä en ainakaan antaisi lapsen osua minuun.
Kuulostaisi tutulta uhmaikäisen toiminnalta, rajojen etsinnältä. Meilläkin on vastaavaa mutta rimpuiluna ja potkimisena esim. vaipan vaihdon/pukeutumisen yhteydessä. Tyttölapsella ikää 1v9kk.
Mielestäni olet toiminut aivan hienosti jo tähän mennessä. Meilläkin pysäytetään tilanne, otetaan katsekontakti lapsen tasolla käsikontaktissa ja annetaan kielloin/yksinkertaisin selityksin tietää ettei teko ole sallittua meillä. Lisäksi "vaaditaan" pyytämään anteeksi - selitetään syy miksi pitää pyytää - ja aina se anteeksipyyntö on tähän mennessä tullut ja sitten hetken päästä jo halitaan sovinnoksi ja kerrotaan, että anteeksi on annettu:) Jossain vaiheessa "jäähylle" joutuminen (olen jostain kuullut että 1min per ikävuosi sopiva) tai saavutettujen etujen karsiminen voi tietty tulla kyseeseen, jos lapsi vain jatkaa epätoivottua käytöstä kielloista välittämättä.
Toisaalta huomion kipeys saattaisi ilmetä negatiivisena käytöksenä, jos lapsi kokee ettei muulla keinoin huomiota riittävästi osakseen saa. Osa lapsista on jo pienestä huomionkipeämpiä, toiset esim. touhuavat enemmän itsekseen. Hei, ja tämä vain huomiona teidän tilannetta tietämättä, syyttelemättä:)
Mutta kaiken kaikkiaan lapset ja kasvatustavat ovat yksilöllisiä, joten jokainen perhe varmasti tekee sen minkä parhaaksi ja järkeväksi näkee ja mikä on lapsen turvallista kasvua edistävää:)
Lukaisin kirjoituksesi uudelleen ja tuli vielä mieleen, että teidän neiti varmastikin vain kokee teidät turvallisiksi kohteiksi purkaa omaa turhautumistaan, säikähdystään ja muuta pahaa oloaan, parempaa keinoa kun ei ole vielä keksinyt?! Liittynee varmasti alkavaan minä-itte-kauteen, höystettynä uhmaikäisen käytöksellä. Lapsi siis turhautuu, kun taidot eivät vastaakaan omia oletuksia:)
Niin ja kyllä nämä tällaiset vaiheet ovat varmasti ohimeneviä (vanhempien lasten vanhemmat varmasti allekirjoittavat), vaikka tempperamentti säilyykin useimmilla aikuisuuteen;)
Kaikkea hyvää Sinulle ja voimia jaksaa pikkuisen tukena ja turvana!:)
meillä poika on 1v2kk ja on samanlaista ongelmaa mutta se kohdistuu myös muihin lapsiin. poika on olut paljon tekemisissä muiden lasten kanssa ja oppinut siltä tämän lyömisen. aluksi kielsimme ja yritimme sanoa etei niin saa tehdä, mutta se vain "innosti" sitä entisestään että "jes tolla tavalla saa huomioo, joten jatkanpa". nyt emme ole välittäneet siitä jos se tulee ohimennen lyömään jompaa kumpaa vanhemmista koska poika on huomannut että ei sillä saakkaan mitään ja sitten se unohtuu. sillä tavalla meilla on lyöminen vähentynyt muita lapsia ei lyö lähes ollenkaan meitä vanhempia voi joskus ohi mennen huitasta tai potkasta mutta se jää sitten siihen.