hiljaisuus

voi kun kysyisit minulta, vastaileminen on kivaa. Saisin tekosyyn olla äänessä.

Nyt on minun vuoroni kysyä

miksi

m i k s i

MIKSI

M I K S I

Jo edellisen runon koin olevan ivalua minusta. Se tuntui olevan ihailijakerhon pohdinnan tuote.
Ja nyt sitten tämä viimeinen. Minä olen kirjoittanut nikilläni kaiken, niistä ei löydy mitään sellaista, josta voisi päätellä
rakkauteni olevan valehtelua.
"Odota" hän sanoi ja niin olen tehnyt. Tätäkö minä nyt odotin. Että minut tyrmätään kanveesiin kysymättä minulta mitään.
Enkö minä ole lähestynyt sähköpostilla, enkö minä
ole käynyt rakkaassa lounaspaikassamme ja lähtenyt
sieltä kyynelsilmin pois. Minä, joka antaisin kaikkeni hänen eteensä, niin että hän olisi onnellinen.
Minulla ei todellakaan ole mitään anteeksiannettavaa, joten ilmeisesti kysymys on siitä, että minä olen hänen mielestään tehnyt väärin tai sanonut jotakin loukkaavaa. Se minua vaivaa eniten, että en saa edes pientä hetkeä kertoa livessä omat mielipiteeni. Vaan minun pitää näillä naurettavilla palstoilla asioida.

Anna rakas minulle se hetki, jos luet tätä. Älä luulottele minun puolestani mitään, minä kerron sinulle oman mielipiteeni kasvokkain.
Näethän miten vaikeaa asiointi on, kun puolin ja toisin ymmärrämme toisiamme väärin. Anna sydämesi puhua puolestaan, kuuntele sitä. Haluan sitä todellakin, koska olen ollut varma omista tunteistani alusta lähtien ja tekisin kaikkeni saadakseni sinut onnelliseksi.