Omistatteko prätkän?

ajamisen lisäksi puran,kokoan, maalaan, rakennan itse.
Nainenkin olen.
Ja ei, ei pyöräily ole mikään mukavuuslaji.
Siksi se onkin elämäntapa eikä sunnuntaipäivän harrastus.

BMW K 75 RL.Punainen,täyskate.
Eka pyörä oli -71 Jammu 350cc.Seuraava oli jo pyörien aatelia siihen aikaan Honda "tuutti" 750cc.Parikymmentä vuotta ilman pyörää kunnes jäätyäni vapaalle hankkisin jälleen matkapyörän.Nyt toki on imetys loppu,joten olen maantien herrasmies,ainakin omasta mielestäni.

...ON, ollut...joskus vuonna yksi ja kaksi, Harri=D

kesän, mutta sitten hohto katosi ja rupes kaipaan helpompaa matkustamista tavaroiden suhteen. Ja myös se pänni, ku piti paksuissa motarivaatteissa hikoilla torilla jäätelöllä. Aina piti takkia roudata kainalossa. Kypärän sentään pysty jättään pyörän päälle, vaikka pienellä jännityksellä, josko se sieltä vielä löytyis.

Kyllä autolla matkustaminen on meidän sääolosuhteissa mukavampaa. Pienet pyrähdykset tietysti leudolla ilmalla oli kivoja motarillakin.

Liian paljon kuolonkolareita moottoripyörillä.

ei saanut ostaa, vaika mitään "naapurien" onettomuuksia ei ollut vaikutteina,
mopon sain 14v enkä päivääkään ajanut täysikäisenä,

sama toistui vielä omien lasteni kohdalla,
eikä kaduta.

kyllä auto on aina auto.

pyörän,HD on alla!!

niinkuin paljosta muustakin, eipä silti..

Mutta nyt olen tullut järkiini, - en taida viitsiä enää sitä m -pyörää hommata, niin kylmääkin se kyyti on.., ajelen tuolla papiskalla (mopolla:) jos rupeaa tekemään mieli semmoista päristelyä, - riittäköön minulle.

Essolla on monesti puhuttu siitä, että koko moottoripyöräharrastus on mennyt väärille raiteille. Varakkaat elintasoihmiset ostavat erittäin kalliita ja isoja menopelejä ja elvistelevät niillä kaikissa kokoontumisajoissa. Koko harrastus on kokenut täydellisen inflaation.

Itselläni on kaksikin moottoripyörää, toinen melkein 60 vuotta vanha museopyörä ja toinen yli 20 vuotta vanha ajopyörä, mutta en minä niillä elvistele. Tykkään kyllä pyöristä, mutta nykyisistä elintasomotoristeista en juuri perusta. Nämä sankarit eivät tiedä tekniikasta mitään, eivätkä edes osaa huoltaa pyöriään, joten eivät he täytä oikean motoristin tunusmerkkejä.

Olin muutama vuosi sitten Kontiorallissa, ja siellä sain tarpeekseni näistä elintasomotoristeista. Kyllähän nämäkin veijarit osasivat viinaa juoda, mutta ei heidän kanssaan voinut jutella mistään oikeista asioista. Kiiltävillä pyörillä elvistely oli heidän ainoa sanomansa.

Koko tapahtumassa oli vain kourallinen oikeita wanhan ajan motoristeja, joilla oli oikea asenne pyöräilyyn ja jotka asiasta jotain tiesivät. Näiden veijarien kanssa iltanuotiolla hieman maistelimmekin ja samalla valittelimme nykymaailman pahuutta ja elintasomotoristien turmiota tuottavaa vaikutusta koko harrastukselle.

moottoritiellä pariskunnan. Ukko ajoi edellä kaksipyöräisellä prätkällä, eukko perässä nelipyöräisellä. Prätkällä. Aivan okein, prätkällä! Nahkapuku päällä ja klasit päässä. Ensin ajattelin, että waude, tuollaisella kaatumattomalla määki uskaltaisin. Sitten taas muistin, että asun Suomessa, missä sataa 200 päivän (tai jotain sinnepäin) vuodessa. Mitä iloa on prätkästä, jossa on neljä pyörää, paljon mukavampaa on ajaa nelipyöräisellä autolla, jossa ei kastu eikä palele. Eikä edes hikoile, kun on toi ilmastointi. Sitten jatkoin tyytyväisenä ajamista nelipyöräisellä autollani kohti auringonlaskua.

Prätkä intoilu näyttää olevan viiskymppisten paluuta nuoruuteen, mutta mikä että ei, ihan kivaa jos on uskallusta moiseen hupaan. Eikä se ole yksin suomalaisten muotivillitys. Hollannissa näin useita noin viiskymppisiä pareja rantakaupunkien bulevardeilla. Prätkät ajettiin terassin kupeeseen ja piipahdettiin olusille. Ei silti iloisesta käytöksestä huomasi, että huumoria heillä riitti.

En kaipaa enää prätkä aikoja. Kai sitä nuorena sai tarpeeksi. Nyt auto ja hotelli korvaa pyörän ja teltan.

Ajavani vielä prätkällä.Olisi tosi
mielenkiintoista kokeilla ajella nyky pyörillä.

Olihan minulla aikoinaan peräti kolme kokonaista
kappaletta ja itsekkin pysyin koossa niitten kanssa.

Pari vuotta olkapääsärkyä riitti minulle ja luovuin ko ajoneuvoista.
Nytten joskus tulee pientä jäytämistä, kun auton
ilmastoinnin puhallus sattuu tulemaan olkapään tasolle.

..eli pappa tunturi sillä passaa päästellä vähän vanhemmatkin papat.

Minullakin on kaksi pappaa ajan niillä vuorotellen ja toisella viime kesänä jopa Hesasta Tornioon.

Mitä tulee auringon laskuun niin parin viikon päästä ajelen yöttömän yön ajon 24 tuntia yhteen menoon jolloin aurinko ei laske laisinkaan.

50v ja pyörän hankin 5v takaperin ja on keleistä riippuen jokapäivä käytössä

Nuorena minulla oli mopo ja vähän aikaa myös IC Planeta 350 cc. Uusi innostus alkoi kun kymmenkunta vuotta sitten kunnostin vanhan moponi. Neljä vuotta sitten ostin 125-kuutioisen skootterin joka oli hyvin näppärä kaupunkiajossa. Kaverin painostuksesta vaidoin sen kuitenkin puolitoista vuotta sitten 650-kuutioiseen Hondaan. Nyt kärsii lähteä vähän pitemmällekin. Viiem kesänä ajoin 10 tuhatta km. 650-kuutioinen offroad om minulle juuri sopiva peli. Se menee asfaltilla ja soralla ihan riittävän lujaa. 1400-kuutioisia custom-kolosseja en ymmärrä.